kaksoisvee

Pöyhin tuossa kirjahyllyä. Raamatussa 1642 w-kirjain oli käytössä. Agricolan sanasto ja ortografia näkyy vielä siinäkin. Raamatussa on esimerkiksi "ysteuelleni" ja "ystäwälleni".

Kalewala 1835: w.

Suomettaressa 1847 näyttää olleen w käytössä: "seinällä rippui wanha taulu".

Ahlqvist käyttää näköjään pelkästään v-kirjainta 1873. Tuonne 1850-1870 osuu, kielioppejahan tekivät Lönnrot ja kumppanit. Tarkistan, ja palaan pian.

1849 Kalevala on jo Kalevala (Lönnrot).

1863 La´inopillinen Käsikirja Yhteiseksi siwistykseksi (Lönnrot) - tyylittelyä vain kirjan nimessä, sillä samalta tekijältä Kasvikon oppisanoja jo 1859.

Kielioppeja tarvittiin, kun suomesta tuli oppiaine ensi kertaa 1820-luvulla (Haminan kadettikoulun yhteydessä ollut alkeisopisto aloitti polun).

1841 suomi tuli kouluasetuksessa opetussuunitelmaan - ylimääräisenä. Vuonna 1856 ala-alkeiskouluissa sai opettaa suomea ruotsia taitamattomille.

Suomeksi ilmestynyt ensimmäinen suomen kielioppi oli Coranderin Suomalainen Kieli-Oppi. Koulujen tarpe´eksi (1845), mutta minulla ei ole siitä sivuakaan.

Eurénin kielioppeja ilmestyi montakin: 1852 ilmestynyttä käytettiin vielä 1880-luvulle.

Tarkempien lähteiden puutteessa on edelleen pakko veikata: Koska latinassa v-kirjain oli käytössä kirkon kielessä ennen Agricolaa, w tuli Agricolan tuliaisena. Ortografiaa korjailtiin 1800-luvulla, ja oli myös vaihtelua, eli v:n vakiintuminen ei käynyt kertarysäyksellä. Murros tapahtui vuoden 1850 paikkeilla.

Kuka 13-vuotias pikkuteini osaisi enää kirjoittaa olevansa 13 vuotta vanha tai 13-vuotias? Ehei – lapsukainen kertoo olevansa 13wee!

Tuollaista infantiilista ilmausta saattaa joskus tavata vähän tätä vanhempienkin kirjoittamana.

Suomen kielessä aiemmin käytetty w oli lähinnä v:n fraktuuramuoto, joskin se saatettiin (jonkin aikaa) säilyttää antiikvaan siirryttyäkin. Ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html#wanha

Näin ollen voidaan sanoa, että v on korvannut w:n hitaasti, osittain vasta 1900-luvulla, sillä fraktuuraa käytettiin aika pitkään – ja fraktuuratyyppinen w:n käyttö saattoi elää vähän kauemminkin.

Tunnetusti w on tullut takaisin vierasperäisissä sanoissa, joissa usein w on säilytetty, vaikka sana on muodostunut melko tavalliseksi, esimerkiksi show, watti.