Pimeä aine = uusi eetteri?

Ns. pimeä energia kiihdyttää liikettä ja sen havainnoiminen liittyy punasiirtymään.
Pimeä aine perustuu galaksien sisäisiin liikkeisiin. Ulkoreunan tähdet liikkuvat aivan liian kovaa galaksien näkyvän aineen massaan verrattua.

näin? kirjoitti:

Ns. pimeä energia kiihdyttää liikettä ja sen havainnoiminen liittyy punasiirtymään.
Pimeä aine perustuu galaksien sisäisiin liikkeisiin. Ulkoreunan tähdet liikkuvat aivan liian kovaa galaksien näkyvän aineen massaan verrattua.

Lue lisää

... ja se miten kovaa ulkoreunan tähtien arvioidaan liikkuvan riippunee oleellisesti galaksin arvioidusta etäisyydestä ...

"Etäisyydet perustuvat paljolti spektriviivojen punasiirtymän optimistiseen tulkintaa"

Yksinkertaista. Pimeä aine siirtää viivoja punaisempaan, ihan samalla tavalla kuin auringonlaskussa auringon keltainen valo muuttuu punaiseksi illalla.

Galaxit ovat lähempänä kuin luulemmekaan, niissä voisi vaikka käydä!

vaikuttaa kirjoitti:

"Etäisyydet perustuvat paljolti spektriviivojen punasiirtymän optimistiseen tulkintaa"

Yksinkertaista. Pimeä aine siirtää viivoja punaisempaan, ihan samalla tavalla kuin auringonlaskussa auringon keltainen valo muuttuu punaiseksi illalla.

Galaxit ovat lähempänä kuin luulemmekaan, niissä voisi vaikka käydä!

Lue lisää

Auringon spektriviivat eivät siirry auringonlaskussa yhtään mihinkään, joten se vertaus meni aika pahasti pepulleen. Vaikka valo onkin punaisempaa, se ei vielä sinänsä todista spektriviivojen siirtymistä.

on kaiken perusta kirjoitti:

... ja se miten kovaa ulkoreunan tähtien arvioidaan liikkuvan riippunee oleellisesti galaksin arvioidusta etäisyydestä ...

joka on keksinyt uudet lait kosmologialle?
mistä teitä aina löytyy?

Eikä väitteesi edes pidä paikkaansa. Galaksin säde on ratkaiseva; ei etäisyys.

nojatuoliastronomi kirjoitti:

joka on keksinyt uudet lait kosmologialle?
mistä teitä aina löytyy?

Eikä väitteesi edes pidä paikkaansa. Galaksin säde on ratkaiseva; ei etäisyys.

... ja miten _havaitsemme_ galaksin säteen suoraan? Emme tietenkään mitenkään, arvio galaksin säteestä perustuu galaksin mitattuun kulmahalkaisijaan ja arvioituun etäisyyteen. Niinpä jos etäisyys on pielessä, niin pielessä on myös sen pohjalta laskettu säde.

ei ole suoraan havaittavissa kirjoitti:

... ja miten _havaitsemme_ galaksin säteen suoraan? Emme tietenkään mitenkään, arvio galaksin säteestä perustuu galaksin mitattuun kulmahalkaisijaan ja arvioituun etäisyyteen. Niinpä jos etäisyys on pielessä, niin pielessä on myös sen pohjalta laskettu säde.

Lue lisää

Galakseista voidaan havaita se kulma jossa ne näkyvät. Galaksin lineaarisia mittoja ei siis voi havaita, vaan ne täytyy laskea olettaen galaksille jokin etäisyys.

Taivaalla kun ei jostakin syystä ole galaksin viereen merkitty viivamittakaavaa jota käyttäen voisi kätevästi tsekata galaksin säteen suuruuden vaikkapa kilometreinä. Jahvelta jäi ehkä luomistyö hiukka kesken?

Gravitaatiosta puheen ollen täytyy kuitenkin "tietää" (==arvata) lineaariset mitat, kulmasäde ei aja samaa asiaa. Ja gravitaatiostahan on kysymys kun pimeästä aineesta puhutaan, sen kautta pimeä aine meille ilmenee (tai on ilmenevinään).

Teemalta ta jostain tuli dokumentti että maailman syvimmissä luolissa metsästetään laboratorioissa jotain hiukkasta tms. Oliko kyseessä pimeään energiaan liittyvä juttu?

Sinulla meni hieman sekaisin samanmuotoiset sanat.

Kemia tuntee myös eetterin (engl. ether), jota tosiaan aikanaan käytettiin hyvin yleisesti narkoottisena aineena. Tässä oli kuitenkin kyse fysiikan historiasta tunnetusta aineesta eetteri (engl. aether), jonka oletettiin täyttävän painottomana ja näkymättömänä koko avaruuden tähtien ja planeettojen välisen tilan.

sattuuhan sitä kirjoitti:

Sinulla meni hieman sekaisin samanmuotoiset sanat.

Kemia tuntee myös eetterin (engl. ether), jota tosiaan aikanaan käytettiin hyvin yleisesti narkoottisena aineena. Tässä oli kuitenkin kyse fysiikan historiasta tunnetusta aineesta eetteri (engl. aether), jonka oletettiin täyttävän painottomana ja näkymättömänä koko avaruuden tähtien ja planeettojen välisen tilan.

Lue lisää

LHC-kiihdyttimessä tutkittavia ongelmia:

LHC on suurin yksittäinen hiukkasfysiikan koe, ja sillä toivotaan saatavan vastauksia moniin keskeisiin kysymyksiin kuten:

* Mitä massa on?
* Mikä alkeishiukkasten massan alkuperä on? Onko Higgsin bosoni olemassa?
* Miksi alkeishiukkasilla on erisuuria massoja? Ovatko hiukkaset vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa?
* Mistä koostuvat pimeä aine ja pimeä energia?
* Onko supersymmetrisiä hiukkasia olemassa?
* Onko antimateria materian täydellinen peilikuva?
* Onko olemassa lisää ulottuvuuksia, ja saavatko säieteoriat kokeellista tukea?

-Teoreettisia uhkakuvia:

Teoreettisesti törmäyttimen on mahdollista aiheuttaa erilaisia onnettomuuksia, mutta näiden tapahtumistodennäköisyys on arvioiden mukaan erittäin pieni, suorastaan infinitesimaalinen.

Esitettyjä vaaroja ovat:

* vakaan mustan aukon syntyminen
* vakaiden outokaisten (strangelets) syntyminen ja että nämä muuttaisivat Maan aineen oudoksi aineeksi
* protonin hajoamista katalysoivien magneettisten monopolien syntyminen
* nykyistä tyhjiötä matalammalla energiatasolla olevien tyhjiökuplien syntyminen ja että nämä kuplat laajenisivat ja tuhoisivat koko nykyisen kaikkeuden, tätä nimitetään virheellisen tyhjiön purkautumiseksi.

Mikäli mustia aukkoja syntyisi, ne haihtuisivat lähes välittömästi Hawkingin säteilyllä ja olisivat siten harmittomia. Hawkingin säteily on tosin vielä varmistamaton ilmiö. Vahvin kokeellinen argumentti törmäytysten turvallisuuden puolesta on kosmisen säteilyn suurienergisten hiukkasten törmäykset taivaankappaleisiin, kuten Maahan. Nämä parhaimmillaan 20 miljoonaa kertaa LHC:ssä saavutettavia 1,4×1013 eV:n energiatasoja suuremmatkaan törmäykset eivät ole aiheuttaneet vaarallisia ilmiöitä.

CERN tutki mahdollisuuksia vaarallisten kohteiden syntymiselle ja totesi, ettei ole "mitään ajateltavissa olevaa vaaraa". Muiden muassa Lifeboat Foundation on kuitenkin käsitellyt aihetta.

LHC:n yleiseen tietoverkkoon tunkeuduttiin pian LHC:n käynnistämisen jälkeen syyskuussa 2008. Hakkerit ilmoittivat tavoitteekseen osoittaa turvajärjestelmien heikkouden, ei vahingoittaa hanketta. He eivät kuitenkaan tunkeutuneet tarkemmin vartioituihin tietojärjestelmiin, joilla LHC:tä ohjataan.

Käynnistäminen:

Heinäkuussa 2008 kaikkiaan 54 km pitkät sädeputket otetaan käyttöön ja niihin tehdään tyhjiö. Elokuussa 27 km pitkä LHCn ympärä saavuttaa 2,15 kelvinin toimintalämpötilan. Kaksivaiheisessa jäähdytyksessä käytetään 10 000 tonnia nestetyppeä ja 150 tonnia heliumia. Syyskuussa hiukkasia kierrätetään ensimmäistä kertaa LHCssä. Hiukkasia kierrätetään molempiin suuntiin mutta ei törmäytetä.

Keskipäivällä 19. syyskuuta LHCn sektoria 34 käytettiin 5 TeV tehoa vastavalla virralla, jolloin syntyi suuri heliumvuoto tunneliin. Alustavien arvioiden mukaan vuoto johtui kahden magneetin välisestä viallisesta sähköliitännästä mikä luultavasti suli suuren virran myötä ja aiheutti mekaanisen vaurion. Vaurion korjaamisen arvellaan kokonaisuudessaan kestävän vähintään kaksi kuukautta vaikka varsinaisen korjaamisen arvellaan kestävän vain pari päivää. Korjausta vaativan osion tulee ensin lämmittää mikä kestää kuukauden ja sitten korjauksen jälkeen jäähdyttään mikä myös kestää kuukauden ennen kuin laitteisto päästään käynnistämään uudelleen. Kiihdytintä ei kuitenkaan ehditä käynnistää ennen pakollista talvitaukoa, joten LHC voidaan käynnistää vasta aikaisin keväällä 2009.
Lähde:http://fi.wikipedia.org/wiki/Large_Hadron_Collider

sattuuhan sitä kirjoitti:

Sinulla meni hieman sekaisin samanmuotoiset sanat.

Kemia tuntee myös eetterin (engl. ether), jota tosiaan aikanaan käytettiin hyvin yleisesti narkoottisena aineena. Tässä oli kuitenkin kyse fysiikan historiasta tunnetusta aineesta eetteri (engl. aether), jonka oletettiin täyttävän painottomana ja näkymättömänä koko avaruuden tähtien ja planeettojen välisen tilan.

Lue lisää

Kirjoitin tuon ihan tarkoituksella.

eikä sattunut kirjoitti:

Kirjoitin tuon ihan tarkoituksella.

Sitä pelkäsinkin.

Kirjoitinko liian monimutkaisesti?

Kerroin 1800-luvun ajatuksista eeetteristä ja esitin kysymyksen siitä, olisiko tällä hetkellä nyt, toista sataa vuotta myöhemmin, tieteessä kyse saman kaltaisesta tilanteesta kuin silloin aiemmín. Pimeän aineen löytämisessä on ollut ongelmia, vaikka nykyiset teoriat sitä edellyttävätkin. Olisiko siis mahdollista, että nykyinen teoria olisikin virheellinen.

En esittänyt, että eetterillä olisi mitään tekemistä nykyisen tieteen kanssa, vaan esitin sen vain esimerkkinä tilanteesta, jossa teorian kehittyessä ja uusiutuessa ei enää tuollaista "ylimääräistä" oletusta tarvittu.

Tulikohan tämä tällä kertaa selväksi?

Enpä usko minkään eetterin tulevan takaisin. Sähkömagneettinen liike selitetetään aivan helposti ilman mitään eettereitä. Tässä ei ole tieteessä minkäänlaista ongelmaa.

Ihmettelen mistä oikein saatoit saada käsityksen, että minusta sata vuotta sitten tehdyt asiat olisivat kovin uusia?

Ei pimeä aine mitään laskuvirhettä ole. Laskelmat ovat tehty aivan oikein nykyteorian mukaisesti. Ei laskennon osaminen ole ongelman ydin, vaan joko teorian virheellisyys tai yksinkertaisesti se ettemme pysty vain nykyteknologiallamme havaitsemaan pimeää ainetta.

Kaikille on aivan selvää, ettei Newtonin fysiikalla voi tietenkään laskea lähellekään niin tarkasti kuin uudemmilla teorioilla maailmankaikkeuden ilmiöitä. Ei tässä kukaan sitä avaruuden ilmiöiden tai galaksin painovoiman laskemiseen haekaan. Ongelmia on nyt yli sata vuotta myöhemmin ilmennyt myös uudemmissa ja tähän paremmin sopivissa teorioissa. Yksi tärkein näistä ongelmista on, ettei pimeää ainetta ole onnistuttu löytämään. Tämä ei todista, etteikö sitä voisi olla, emme vain ole osanneet sitä etsiä oikein. Toinen vaihtoehto on, ettei sitä olekaan vaan teoriassamme on virhe, jonka aikanaan tulevaisuuden parempi teoria tulisi korjaamaan. Ei mitään hajua kumminpäin tilanne on.

Kysyinkin sinun ja muiden luuloa tähän asiaan. miten todennäköiseltä vaikuttaa, että teoriassammme on virhe, eikä pimeää ainetta olisikaan?

aloittaja kirjoitti:

Ei pimeä aine mitään laskuvirhettä ole. Laskelmat ovat tehty aivan oikein nykyteorian mukaisesti. Ei laskennon osaminen ole ongelman ydin, vaan joko teorian virheellisyys tai yksinkertaisesti se ettemme pysty vain nykyteknologiallamme havaitsemaan pimeää ainetta.

Kaikille on aivan selvää, ettei Newtonin fysiikalla voi tietenkään laskea lähellekään niin tarkasti kuin uudemmilla teorioilla maailmankaikkeuden ilmiöitä. Ei tässä kukaan sitä avaruuden ilmiöiden tai galaksin painovoiman laskemiseen haekaan. Ongelmia on nyt yli sata vuotta myöhemmin ilmennyt myös uudemmissa ja tähän paremmin sopivissa teorioissa. Yksi tärkein näistä ongelmista on, ettei pimeää ainetta ole onnistuttu löytämään. Tämä ei todista, etteikö sitä voisi olla, emme vain ole osanneet sitä etsiä oikein. Toinen vaihtoehto on, ettei sitä olekaan vaan teoriassamme on virhe, jonka aikanaan tulevaisuuden parempi teoria tulisi korjaamaan. Ei mitään hajua kumminpäin tilanne on.

Kysyinkin sinun ja muiden luuloa tähän asiaan. miten todennäköiseltä vaikuttaa, että teoriassammme on virhe, eikä pimeää ainetta olisikaan?

Lue lisää

Uskon teorian olevan riittävän oikea ja siten pimeän aineen olevan reaalista. Arvaushan tämä on, mutta maalaisjärjellä olisi helppo uskoa, ettei nykyinen sähkömagneettinen havaintoikkunamme ole vielä riittävän tarkka tai laaja.
Toisaalta Pioner-luotaimen nopeuden pieni, mutta mitattavissa vaan ei ennustettavissa oleva hidastuminen voisi viitata myös puutteeseen teoriasamme.

Joka elää se näkee. Kaikki paradigmoja ravisteleva havaintomateriaali on aina tervetullutta. (Myös) sitä kautta tietämyksemme lisääntyy.