Onko tämä erityisen vaikeaa narsisteille?
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/LetGo.html
Irti päästäminen
Pilvi Linna
30
337
Vastaukset
- henna...
Oman kokemuksen mukaan on. Sen mukaan mitä olen kuullut/lukenut niin on. Asiantuntijatkin ovat sitä mieltä käsittääkseni että on.
Useasti kuulemani sanonta on että narsistille ei ole olemassa käsitettä ero, on vain olemassa "kiukuttelua, jostain suutuksissaan olemista jne". Olen myös kuullut että joskus narsistit eivät ole jääneet kiusaamaan sen enempää eron jälkeen mutta yleisempää käsittääkseni on, että he "palaavat" joskus pitemmänkin ajan jälkeen ja käyttäytyvät ihan niin kuin ei olisi tapahtunut mitään, olettevat että erossa olon jälkeen jatketaan ihan niin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Kokonaan oma lukunsa on sitten se jos toinen ei tähän suostukaan, sitä ei narsisti yleensä voi käsittää ja yleensä lopulta loukkaantuu verisesti.- Pilvi Linna
Itsellenikin näyttää olevan vaikeaa päästä irti tästä palstasta ja aiheen vatvomisesta, joka ei todellakaan auta mitään vaan päinvastoin, tulee vaan pahempi olo. Uskon että paraneminen lähtee käyntiin vasta kun pääsee "irti" narsistista ja niin kauan kun joudun siinä vaikutuspiirissä elämään kärsimys vaan jatkuu vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi jo loppua. Lisäksi on ihan oma asiani miten toivun ja sitä ei kukaan muu voi minulle sanella miten se tapahtuu oikeaoppisesti. Ehkä yksi keino olisi luopua netistä kokonaan niin kauaksi aikaa että pääsee kunnolla rauhoittumaan, kun nyt tuntuu että tässä traumatisoituu vaan lisää enkä todellakaan usko että se olisi paras keino toipua. Lisäksi vaikuttaa siltä että täällä pyörii todella sairaita ihmisiä jotka eivät edes ymmärrä kuinka sairaita ovat. Tai sitten vetävät vaan jotain sairasta showta ja uskovat ehkä jopa tekevänsä hyvää. Anteeksi vain..
- henna...
Pilvi Linna kirjoitti:
Itsellenikin näyttää olevan vaikeaa päästä irti tästä palstasta ja aiheen vatvomisesta, joka ei todellakaan auta mitään vaan päinvastoin, tulee vaan pahempi olo. Uskon että paraneminen lähtee käyntiin vasta kun pääsee "irti" narsistista ja niin kauan kun joudun siinä vaikutuspiirissä elämään kärsimys vaan jatkuu vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi jo loppua. Lisäksi on ihan oma asiani miten toivun ja sitä ei kukaan muu voi minulle sanella miten se tapahtuu oikeaoppisesti. Ehkä yksi keino olisi luopua netistä kokonaan niin kauaksi aikaa että pääsee kunnolla rauhoittumaan, kun nyt tuntuu että tässä traumatisoituu vaan lisää enkä todellakaan usko että se olisi paras keino toipua. Lisäksi vaikuttaa siltä että täällä pyörii todella sairaita ihmisiä jotka eivät edes ymmärrä kuinka sairaita ovat. Tai sitten vetävät vaan jotain sairasta showta ja uskovat ehkä jopa tekevänsä hyvää. Anteeksi vain..
Itse en henk koht oikein tiedä onko parempi käsitellä asioita niin kauan kun ne omassa mielessä pyörii vai tietoisesti olla käsittelemättä, yrittää unohtaa. Onko se niin että jos ne asiat mitkä ovat omassa mielessä keskeneräisiä mutta jotka pakottaa kokonaan taka-alalle "väkisin" niin ne kuitenkin puskevat kuitenkin jossakin elämänvaiheessa esiin ja pintaan tai muuttuvat kenties fyysisiksi oireiksi... en tiedä. Mutta ainakin niin se luultavasti toipumisvaiheessa on että pitää tietoisesti suuntautua omaan elämään, pyrkiä tekemään kaikkea kivaa mistä itselle tulee hyvä mieli yms sellaista eikä ainakaan koko ajan pyöritellä päässään narsismiin liittyviä asioita. Uskon myös että nimenomaan tällä palstalla oleminen ei tee hyvää ainakaan silloin kun kokemukset narsistin kanssa ovat tuoreita ja kovin traumaattisesti mielessä.
- Pilvi Linna
henna... kirjoitti:
Itse en henk koht oikein tiedä onko parempi käsitellä asioita niin kauan kun ne omassa mielessä pyörii vai tietoisesti olla käsittelemättä, yrittää unohtaa. Onko se niin että jos ne asiat mitkä ovat omassa mielessä keskeneräisiä mutta jotka pakottaa kokonaan taka-alalle "väkisin" niin ne kuitenkin puskevat kuitenkin jossakin elämänvaiheessa esiin ja pintaan tai muuttuvat kenties fyysisiksi oireiksi... en tiedä. Mutta ainakin niin se luultavasti toipumisvaiheessa on että pitää tietoisesti suuntautua omaan elämään, pyrkiä tekemään kaikkea kivaa mistä itselle tulee hyvä mieli yms sellaista eikä ainakaan koko ajan pyöritellä päässään narsismiin liittyviä asioita. Uskon myös että nimenomaan tällä palstalla oleminen ei tee hyvää ainakaan silloin kun kokemukset narsistin kanssa ovat tuoreita ja kovin traumaattisesti mielessä.
Ehkä tosiaan täytyy lopettaa tämä palstalla pyöriminen ja muutenkin netin käyttö kun ei siitä mitään hyvää tunnu koituvan. Jotenkin sitä aina vaan uskoo ja toivoo jotain muutosta mitä ei koskaan tapahdu. Sama show jatkuu vuodesta toiseen ja joillekin se taitaa olla elämän suurinta huvia. Jos en todellakaan onnistu tässä irtiotossani vieläkään on kai syytä hakea apua vaikka sitten nettiriippuvuuteen. On täällä ollut hyviäkin kirjoituksia mutta suuri osa ihan selviä provoja ja niin läpinäkyviä että varmaan kaikki ne tunnistaakin provoiksi. Narsistin kanssa on ainakin oppinut näkemään mikä on pelkkää manipulaatiota ja kai niitä aitojakin tunteita välillä tulee näkyviin, mutta kun ei niihinkään voi luottaa sen jälkeen kun on saanut nähdä sen todellisen luonteen. Narsisti ei muutu vaikka muuttaisikin käytöstään ja pyytäisi anteeksi, aina siellä on se taka-ajatus valitettavasti.
- metall-leidi
Mulla oli irtiottoja aiemminkin kun en jaksanut narsistisen ystävättäreni pelejä pelata.Meillä oli pitkiäkin taukoja ja hän sanoi aina kun ruvettiin olemaan kanssakäymisissä, että olen niin herkkänhakainen ja pitkävihainen. Ja lisäksi, että mun muut ystävät kohtelevat silkkihansikkain ja ovat nynnyjä eivätkä uskalla kertoa totuutta millainen minä olen.
Nyt on välirikostamme 3 vuotta ja uskon, että nyt mulla on voimia tehdä lopullinen irtiotto.
Hän on turuilla ja toreilla kylläkin mustamaalannut ja haukkunut mua ja ehkä hän sairaassa täydellisyyden kuvitelmissaan odottaa, että minä laannun ja jatkan ystävyyttämme.
Kun meillä oli se grande finale niin kysyin, että miksi hän kun on kerran niin ylivoimaisen älykäs on edes tälläisen tavallisen naisen kanssa tekemisissä kun mulla ei ole akateemista koulutusta ja olen muka niin kauhea ja rahvaanomainen.
Juu ei koskaan mitään muka tapahtunut vaan minä ylireagoin kun hän laukoi "totuuksia" minusta.- :,)
metall-leidi: olet toistuvasti valitellut näitä "totuuksia" joita hän on sinusta kertonut. Olisiko nyt niin, että niissä jotakin perää on, kun kerran niistä noin itseesi otat? Kuulostaa taas ilkeältä, mutta näinhän se on ainakin omien kokemusten pohjalta. Mitä jos hyväksyisit ne puutteet itsessäsi jotka ovat totta ja sivuuttaisit ne jotka eivät ole. Henkistä kasvua ja tasapainoa luvassa, sen lupaan.
- 2+6
:,) kirjoitti:
metall-leidi: olet toistuvasti valitellut näitä "totuuksia" joita hän on sinusta kertonut. Olisiko nyt niin, että niissä jotakin perää on, kun kerran niistä noin itseesi otat? Kuulostaa taas ilkeältä, mutta näinhän se on ainakin omien kokemusten pohjalta. Mitä jos hyväksyisit ne puutteet itsessäsi jotka ovat totta ja sivuuttaisit ne jotka eivät ole. Henkistä kasvua ja tasapainoa luvassa, sen lupaan.
Metell-leidi kuuluu niihin harvoihin palstan kirjoittajiin jotka vaikuttavat tasapainoisilta!
- Kaikkea sitä
2+6 kirjoitti:
Metell-leidi kuuluu niihin harvoihin palstan kirjoittajiin jotka vaikuttavat tasapainoisilta!
No, tuota, ei kuulu, vaan siihen toiseen päähän enemmänkin.
- metall-leidi
:,) kirjoitti:
metall-leidi: olet toistuvasti valitellut näitä "totuuksia" joita hän on sinusta kertonut. Olisiko nyt niin, että niissä jotakin perää on, kun kerran niistä noin itseesi otat? Kuulostaa taas ilkeältä, mutta näinhän se on ainakin omien kokemusten pohjalta. Mitä jos hyväksyisit ne puutteet itsessäsi jotka ovat totta ja sivuuttaisit ne jotka eivät ole. Henkistä kasvua ja tasapainoa luvassa, sen lupaan.
Olen täysin tietoinen omista heikkouksistani ja vahvuuksistani ja onneksi mulla on ystäviä jotka ovat antaneet rakentavaa kritiikkiä silloin kun en ole käyttäytynyt asiallisesti.Kommentissasi oli siloittelun makua eli loukkauksetkin pitäisi niellä ja katsoa , että olisin ikäänkuin ansainnut ns, ilkeämieliset totuudet.
Siinä mennään iloisesti metsään jos tarkoitushakuiset loukkaukset pitäisi ottaa henkisen kasvun paikkana.
Melkein sama asenne kuin jos jossakin talossa on häirikkö niin häirikön toimintaa ei puututa vaan se jota häiriötuottaminen häiritsee kehotetaan muuttamaan.
Olen toistuvasti valitellut näistä totuuksista, kyllä. Rouvan keskustelut olivat yksipuolista paasaamista ja järjestelmällistä loukkaamista. Muiden ihmisten kanssa on kanssakäyminen ollut vuorovaikutteista. Minulla on ollut mahdollisuus puolustella ja perustella tai jos joku ikävä piirre on häirinnyt jotakin niin olen pyytänyt anteeksi ja pyrkinyt tarkastamaan käytöstäni ja rakentava kritiikki on ollut mulle siunauksesksi.
Minä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja niin ovat ne harvat jäljelle jääneet ystävätkin hyväksyneet. - M.B.
metall-leidi kirjoitti:
Olen täysin tietoinen omista heikkouksistani ja vahvuuksistani ja onneksi mulla on ystäviä jotka ovat antaneet rakentavaa kritiikkiä silloin kun en ole käyttäytynyt asiallisesti.Kommentissasi oli siloittelun makua eli loukkauksetkin pitäisi niellä ja katsoa , että olisin ikäänkuin ansainnut ns, ilkeämieliset totuudet.
Siinä mennään iloisesti metsään jos tarkoitushakuiset loukkaukset pitäisi ottaa henkisen kasvun paikkana.
Melkein sama asenne kuin jos jossakin talossa on häirikkö niin häirikön toimintaa ei puututa vaan se jota häiriötuottaminen häiritsee kehotetaan muuttamaan.
Olen toistuvasti valitellut näistä totuuksista, kyllä. Rouvan keskustelut olivat yksipuolista paasaamista ja järjestelmällistä loukkaamista. Muiden ihmisten kanssa on kanssakäyminen ollut vuorovaikutteista. Minulla on ollut mahdollisuus puolustella ja perustella tai jos joku ikävä piirre on häirinnyt jotakin niin olen pyytänyt anteeksi ja pyrkinyt tarkastamaan käytöstäni ja rakentava kritiikki on ollut mulle siunauksesksi.
Minä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja niin ovat ne harvat jäljelle jääneet ystävätkin hyväksyneet." Muiden ihmisten kanssa on kanssakäyminen ollut vuorovaikutteista. Minulla on ollut mahdollisuus puolustella ja perustella tai jos joku ikävä piirre on häirinnyt jotakin niin olen pyytänyt anteeksi ja pyrkinyt tarkastamaan käytöstäni ja rakentava kritiikki on ollut mulle siunauksesksi."
Itse en kirkkoon kuulumattomana kättäisi sanaa siunaus, mutta muuten yhdyn.
Ja henkilökohtaisena palautteena sanoisin vielä, että ilahduttavaa kun et laittanut perään, että on vain yksinkertaisen sen ja sen mielipide. Ole vain oma itsesi pyytelemättä anteeksi etukäteen :)
- henna...
Niin minäkin kuulemma ylireagoin kun aloin vastustamaan ex-kumppani ylivaltaansa minuun ja pitämään puoliana ja hän 4-5 tunnin ajan yhtenä yönä hakkasi päähän, hakkasi kasvoihin, kuristi niin että olin välillä tajuttomuuden rajamailla, kaivoi silmiäni ulos jne ja tämän jälkeen heitinkin hänet ulos elämästäni ja kodistani. "Mitä sinä jankutat vanhaa pikkujuttua", "mitään ei tapahtunut", "jospa sinä vain kuvittelit kaiken", "mun kaveri mattikin sanoi etten minä ole voinut mitään tuollaista tehdä kun masalta kysyin että voisinko", "pikkusen vain tönäisin ja sinä nostat tuollaisen metelin etkä ota enää kotiin takaisin", "pikkuisen vain läpsäsin kun oli pakko koska olit niin hysteerinen", oli sitten usein kuultua kun vonkasi takasin.
Tai se minun puolieni pitäminen oli tässä tapauksessa sitä että yhtenä viikonloppuna olin istunut monta tuntia baarissa (enkä odottanut häntä kiltisti kotona) ilman häntä JA JUTELLUT MIESTEN KANSSA ilman häntä, hän kun vietti kyseisen viikonlopun "varanaisensa" kanssa ryypäten ja seksiä harrastaen....- :,)
Miehesi on ollut sekaisin kuin seinäkello. Tunnen aidosti pohjatonta halveksuntaa ja vihaa tuollaisia miehiä kohtaan ja näyttäisin närhen munat jos tietäisin henkilön.
Paranemista ja voimia sinulle. Kaikkea ei voi unohtaa, mutta tee asioita joita et kuvittele tekeväsi - aktivoidu ja sosialisoi - pääset varmasti irti ja uuteen alkuun. Vielä kerran voimia tehdä uusi alku! - M.B.
Juu.
"Minä vain RAUHOITTELIN" , elämääni aikoinaan kuulunut vastaus kysymykseen, että miksi kävit kimppuun. Rauhoitunhan minä, varsinkin sellaisen mielipiteen omaavana, että saahan minut vaikka tappaa mutta en mene lupaamaan että se helposti käy...... Eikä känytkään. Sen sijaan jouduin vastaamaan kysymyksiin siitä, että miksi silloisella puoliskollani oli naarmuja naamassa....
Niin, ei niistä minun mustelmista kaulalla, selässä, mahassa ja käsivarsissa niin väliä. Onneksi oli kynnet. Ja yhtäkään m ustelmaani en peitellyt. Ja silti: Sen 70 kiloa painavamman hyökkäys oli ihan ymmärrettävä, minun puolustaitumiseni sen sijaan ei.
*viilaan kynsiä*
Irti päästäminen. Mielenkiintoinen pohdittava.
N-henkilö jämähtää usein katkeruuteensa. N-henkilö on usein joustamaton, laajempaan ajattelutapaan (hänen näkökulma ainoa oikea) kykenemätön, vaihtoehtoja hyväksymätön tai sokea niille.
Tai kiinnittyy sitten lähteensä, mutta lähdehän on korvattavissa kuten tiedämme. On narsistisia henkilöitä, jotka eivät laske lähteestään hevin irti; kiusaavat loputtomiin, sekä sitten toisentyyppisiä, jotka tietävät lähteen itsensä olevan kiinni hänessä, se riittää hänelle.
Lähde elikkä uhri voi olla myös se, joka ei päästä narsististaan irti. Fyysinen riippuvaisuus, suhteen jatkaminen vaikka ymmärtää sen vahingollisuuden. Vihdoin irti laskettuaan ei voi lakata ajattelemasta kiusaajaansa. Raastavat tunnekokemukset koska haluaa unohtaa, mutta ei voi. Ajatusjatkumot ja flashbackit seuraavat toisiaan vaikkei haluaisikaan. Luonnollisia seurauksia. Hitaasti ja kärsivällisesti ne kuitenkin alkavat rauhoittua, mutta vain itsensä luvalla. Jos tietoista lupaa irtiottoon ei anna itselle, on silloin uhri silloin itse kykenemätön irtipäästämiselle.- Pilvi Linna
Tietoista lupaa irtiottoon? Miten minulle tulee mieleen tuosta jotenkin väkivaltainen tapahtuma? Jos sen fyysisen irtioton saa jotenkin tehtyä niin henkinen ja psyykkinen irtiotto seuraa perässä. Ei tästä tarvitse sen kummempaa yhtälöä mielestäni tehdä. Kyllä ne ikävät kokemukset todellakin laimenee ihan ajan kanssa ja itsestään vähitellen. Ei se kertaheitolla tapahdu, ainakaan omalla kohdallani. Ehkä joku kokee toisin, sekin on sallittua. Puhua ja kirjoittaa saa aiheesta ihan niin kauan kuin haluaa ja kokee että siitä on hyötyä mutta kannattaa muistaa että kaikki eivät käsittele asioita samalla tavoin. Itselleni tämä jauhaminen vaan pitkittää lopullista irtiottoa, joka on ihan luonnollinen tapahtuma. Enkä todellakaan luonnostani mieti tapahtumia ja kiusaajiani joita on ollut useita. Ei niille enää mitään voi, kaikki on anteeksi annettu ja elämä jatkuu.
Pilvi Linna kirjoitti:
Tietoista lupaa irtiottoon? Miten minulle tulee mieleen tuosta jotenkin väkivaltainen tapahtuma? Jos sen fyysisen irtioton saa jotenkin tehtyä niin henkinen ja psyykkinen irtiotto seuraa perässä. Ei tästä tarvitse sen kummempaa yhtälöä mielestäni tehdä. Kyllä ne ikävät kokemukset todellakin laimenee ihan ajan kanssa ja itsestään vähitellen. Ei se kertaheitolla tapahdu, ainakaan omalla kohdallani. Ehkä joku kokee toisin, sekin on sallittua. Puhua ja kirjoittaa saa aiheesta ihan niin kauan kuin haluaa ja kokee että siitä on hyötyä mutta kannattaa muistaa että kaikki eivät käsittele asioita samalla tavoin. Itselleni tämä jauhaminen vaan pitkittää lopullista irtiottoa, joka on ihan luonnollinen tapahtuma. Enkä todellakaan luonnostani mieti tapahtumia ja kiusaajiani joita on ollut useita. Ei niille enää mitään voi, kaikki on anteeksi annettu ja elämä jatkuu.
Ehkä minun olisi pitänyt täsmentää, että kyse voi olla eräästä toimintatavasta. Kyllä, jokainen käsittelee asioita omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan.
Tietoinen lupa irtiottoon; kyllä se oli tosiaan väkivaltainen tapahtuma itselleni. Kun ymmärsin, mistä oli kysymys, ja tein tietoisen ratkaisun irtiottoon; se sattui kamalasti. Mieli ei ihan heti meinannut silti seurata perässä, vaan pyrki jonkin aikaa vielä perustelemaan/keksimään verukkeita takaisinpalaamiselle tai syytä jatkaa. Mutta elin kivun ja saavutin lopulta rauhan.
Mutta tarkoitin sellaista lupaa irtiottoon, että toisinaan ei anna luonnollisen tunnejatkumon eli paranemisprosessin edetä omalla painollaan, vaan tietoisesti jämähdetään kiinni tunnetasolla suhteeseen. Kaikki tunteet käydään läpi, kannetaan aikansa, mutta lopulta; ei edes haluta unohtaa, laskea maahan. Uhri itse ei uskalla laskea irti. Sellaistakin voi tapahtua. Olemme ehkä tavanneet joskus kovia kokeneen, katkeroituneen ihmisen. Vuosikausia tai -kymmeniäkin hän edelleen katkeruudessaan solvaa kiusaajaansa, ei anna tietä muille näkemyksille, unohtaen elää. Antamatta hyvän tulla elämäänsä.- maljojen_prinsessa
Minullakin on sellainen käsitys, että on narsistisia henkilöitä, jotka eivät halua päästää eronkaan jälkeen irti kumppanistaan vaan alkavat kiusata tätä kaikin mahdollisin keinoin: henkilö tuntee "narsistista vihaa" ja kokee oikeutetuksi vaikka tuhota entisen kumppaninsa ja tämän elämän, koska tämä kehtasi erota hänestä ja aiheutti hänelle nöyryytyksen ja häpeän tunteita.
Toisaalta tiedän narsistisia henkilöitä, jotka kerta kaikkiaan dumppaavat kumppaninsa hyvin helposti, esim. tekstiviestillä ja siirtyvät seuraavaan suhteeseen saman tien. Vaikka tämänlaisen henkilön kumppani jättäisikin parisuhteessa (kun huomaa narsistisen henkilön todellisen luonteen), niin kumppani ei pidä eroa minään vaan etsii samantien uuden kumppanin. Tavallaan tällainen ihminen on Casanova-tyyppiä, joka ei tunne minkäänlaista surua tai murhetta ihmissuhteen katkeamisesta, vaikka hänen kuuluisikin edes jotain tuntea ihmissuhteen päättyessä.
Irstipäästämisen vaikeus kuuluu monesti silti narsistin kumppanillekin. Parisuhteessa jatketaan ja ollaan yhdessä, vaikka tuntuisi miten pahalta tahansa, otetaan vastaan kaikenlainen mitätöinti ja hyväksikäyttö, ollaan tavallaan hampaat irveessä koko ajan, mutta ei erota. Tällaisella ihmisellä on surullista kyllä usein huono itsetunto eikä minkäänlaista käsitystä omasta arvostaan. Huono itsetunto ja omanarvontunto ovat tietysti myös mahdollistaneet suhteen alkamisen ja myös sen jatkumisen ja yhdessäolon. Molemmat tavallaan käyttävät toistaan hyväkseen: toinen tarvitsee tunteidensa roskasäkin, jota voi kohdella miten vain ja toinen tarvitsee (epätervettä ja ylikorostunutta) itsetuntoa ja omanarvontunnetta kumppaniltaan tunteakseen edes jonkinlaista arvontunnetta. Tällainen parisuhde on tavallaan molemminpuolinen symbioosi ja aika epäterve sellainen. Palstalla on keskusteltu uhriutuneesta narsistista. Myös omassa äidissäni olen ymmärtänyt olevan näitä piirteitä, vaikka kauan pidin häntä lähinnä katkeroituneena sekamuotoisena persoonahäiriöisenä.
joopajoo tosiaan...niinpäniin...
- vain ihminen
Irtipäästäminen, irtiotto, irrottautuminen ja irtipääseminen. Se on varmasti molemminpuoleista, sekä narsistilla että uhrilla. Muistan exnarskuni joka suhteemme jossakin vaiheessa palasi 20 vuotta sitten olleen uhrinsa luokse ja selitti kuinka heillä oli jäänyt asioita vielä kovasti kesken. Niin, ja tämä uhri myös otti narskun takaisin.....;-). Ja otinhan minäkin vielä tuonkin kohtelun jälkeen. Mutta voinette kuvitella, kuinka monta uhria tuohon 20 vuoteen on sisältynyt ;-), joten riittää narskulla kiertelemistä.
Ja vaikka tietoisesti, järjellisesti ja tunteellakin ymmärtää ja on päästänyt irti ja jatkaa elämäänsä, myönnettävä on, että ne pirulliset flashbackit tulevat, en tiedä miten niistä pääsisi eroon. Ne tulevat yöllä ja niin voimakkaina että sen jälkeen on täysin shokissa ja unta ei voi enää saada. Vaikka asiat on jättänyt jo kauas taakseen eikä edes mieti eikä toivo muistavansa, mutta niin vahvana ne kuitenkin ovat.Voimia sinulle "vain ihminen". Kaikki kestää aikansa. Joskus asioita ei voi väkisin sorkata, eikä unohtaa. Itseäni auttoi anteeksianto; tietoinen laskeminen, se nopeutti flashbackejen hiipumista, mutta voi olla sattumaakin. Ja täydellinen irtautuminen, ei tarvitse kohdata, auttaa. Mutta ymmärrän että tämä ei ole aina mahdollista. Varsinkaan silloin, kun piruparka itse ei laske kynsiään irti.
- metall-leidi
Niin kaikki me irtiottajat teemme sen omalla tavallamme. Mulla vaan kesti kolme vuotta ennenkuin aloin tajuta oman kuvioni.
Läheisimmät ystäväni ja sukulaiset ( he eivät tulleet alkuunkaan juttuun narsku ystävättäreni kanssa), eivät halunneet puhua kanssani sanaakaan meidän "rettelöistämme".Kun taas muiden yhteisten ystävien kanssa oli aivan turha keskustella tai mitenkään avautua.
Rouva narsisti osasi niin oivallisesti manipuloida, että minun oli aivan turha mitään puhua.Rouva muodosti puolustus rintamat.Rouva osasi tekeytyä kärsiväksi osapuoleksi, miten hän hyvän hyvyyttään on kanssani.
Mä en syyttele ketään heppoisin perustein narsistiksi. Ja olen kirjoittanut kokemuksiani , ikäänkuin nyt on tekstinä tuossa edessäni ja ehkä kirjoitukseni saattavat joitakin ärsyttää. Silti ehkäpä vaan lähinnä puhun itsekseni ja nyt vasta tajuan miten absurdi meidän ns. "ystävyytemme" oli. - d.i.c.e
Ei narsku näe syytä "irti päästämiseen"...
Irti päästäminen on toisen edun laittamista omiensa edelle, eikä narsku näe tällaisessa mitään järkeä. Näin se vain menee. :)- henna...
Kyllä se usein on sen uhrin tehtävä päättää, että nyt riittää ja myös pysyä päätöksessään. Usein narsisti pitää exiään "omaisuutenaan" vaikka hänellä itsellään olisi jo uusi kumppani. Ja mielestäni narsistilta on turha hakea hänen "hyväksymistään" erolle niin että voisi yhdessä päättää erosta niin että narsistikin hyväksyy sen.
- d.i.c.e
henna... kirjoitti:
Kyllä se usein on sen uhrin tehtävä päättää, että nyt riittää ja myös pysyä päätöksessään. Usein narsisti pitää exiään "omaisuutenaan" vaikka hänellä itsellään olisi jo uusi kumppani. Ja mielestäni narsistilta on turha hakea hänen "hyväksymistään" erolle niin että voisi yhdessä päättää erosta niin että narsistikin hyväksyy sen.
Exiä on aina hyvä olla olemassa...Mieluiten monta, että voi vaihdella. :}
Mutta asiallisesti puhuen, en ole edes ajatellut asiaa tuolta kantilta...
Sen toisen osapuolen mielipide aina jotenkin unohtuu...En yksinkertaisesti tunne hyötyväni mitään, jos jään kuuntelemaan muita. Se tuntuu siltä, että itse jäisin sitten jostain paitsi. Esim. että lopettaisin yhteydenpidon välittömästi eron jälkeen, jos toinen niin pyytää...Mitä minä siitä saan? Hyvänmielen? No en sitä ainakaan...
Kai se on sitten sitä oikeaa välittämistä, mutta en osaa ajatella tuolla tavoin.
Toisen etu, on yleensä minun häviö...Tai jotain tähän tapaan.
No ei tietenkään aina, mutta esimerkiksi juuri ero tilanteessa... - henna...
d.i.c.e kirjoitti:
Exiä on aina hyvä olla olemassa...Mieluiten monta, että voi vaihdella. :}
Mutta asiallisesti puhuen, en ole edes ajatellut asiaa tuolta kantilta...
Sen toisen osapuolen mielipide aina jotenkin unohtuu...En yksinkertaisesti tunne hyötyväni mitään, jos jään kuuntelemaan muita. Se tuntuu siltä, että itse jäisin sitten jostain paitsi. Esim. että lopettaisin yhteydenpidon välittömästi eron jälkeen, jos toinen niin pyytää...Mitä minä siitä saan? Hyvänmielen? No en sitä ainakaan...
Kai se on sitten sitä oikeaa välittämistä, mutta en osaa ajatella tuolla tavoin.
Toisen etu, on yleensä minun häviö...Tai jotain tähän tapaan.
No ei tietenkään aina, mutta esimerkiksi juuri ero tilanteessa..."Exiä on aina hyvä olla olemassa...Mieluiten monta, että voi vaihdella. "
No tuo ainakin tuntuu olevan minun exäni periaate.
Ja itse olin pahoilla mielin tosi kauan eron jälkeen kun emme voineet ikään kuin yhdessä päättää erosta. Kauan selitin ja selitin, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa.. ei ole kauaakaan kun soitti (erostamme monta vuotta) että ei ikinä lakkaa toivomasta että otan hänet takaisin joskus. Tiedän sen että samoin käyttäytyy muitakin exiään kohtaan. No ihan sama, kun ei mene sille perille kuitenkaan mitä olen hänelle sanonut, niin minun pitää vain ITSE tietää, mitä haluan ja mitä en. - d.i.c.e
henna... kirjoitti:
"Exiä on aina hyvä olla olemassa...Mieluiten monta, että voi vaihdella. "
No tuo ainakin tuntuu olevan minun exäni periaate.
Ja itse olin pahoilla mielin tosi kauan eron jälkeen kun emme voineet ikään kuin yhdessä päättää erosta. Kauan selitin ja selitin, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa.. ei ole kauaakaan kun soitti (erostamme monta vuotta) että ei ikinä lakkaa toivomasta että otan hänet takaisin joskus. Tiedän sen että samoin käyttäytyy muitakin exiään kohtaan. No ihan sama, kun ei mene sille perille kuitenkaan mitä olen hänelle sanonut, niin minun pitää vain ITSE tietää, mitä haluan ja mitä en.Eikä varmaan lakkaakaan yrittämästä niin kauan, kuin vastaat vain puhelimeen. Ikävä tosiasia...Itselläni ikäänkuin "heräsi toivo", joka kerta kun sain ex-avokkini vain reagoimaan...Oli se sitten vaikka pelkkä katsekontakti.
En tiedä oliko tämän takaisin yrittämisen motiivi enemmän eksän takaisin saaminen, vaiko vain tahallinen ärsyttäminen...Pelkkä muistutus, että "olen olemassa". Veikkaan, että mitä kauemmin aikaa kului, sitä enemmän sen motiivina oli vain jonkunlainen kosto, vaikka teeskentelinkin ystävällistä jos vaikka satuttiin vahingossa törmäämään jossain...
Kai se oli vain pyrkimystä kontrolloida toisen elämää, siitä huolimatta ettei oltu enää edes yhdessä. No...Siinä tulikin jo monta syytä.
Voin tavallaan olla kyllä "pahoillani" toisen puolesta, jos toiselle on tehty jotain ikävää, mutta jostain syystä en tunne samoin heitä kohtaan, joille itse olen sanonut, tai tehnyt jotain... - -utelias-
d.i.c.e kirjoitti:
Exiä on aina hyvä olla olemassa...Mieluiten monta, että voi vaihdella. :}
Mutta asiallisesti puhuen, en ole edes ajatellut asiaa tuolta kantilta...
Sen toisen osapuolen mielipide aina jotenkin unohtuu...En yksinkertaisesti tunne hyötyväni mitään, jos jään kuuntelemaan muita. Se tuntuu siltä, että itse jäisin sitten jostain paitsi. Esim. että lopettaisin yhteydenpidon välittömästi eron jälkeen, jos toinen niin pyytää...Mitä minä siitä saan? Hyvänmielen? No en sitä ainakaan...
Kai se on sitten sitä oikeaa välittämistä, mutta en osaa ajatella tuolla tavoin.
Toisen etu, on yleensä minun häviö...Tai jotain tähän tapaan.
No ei tietenkään aina, mutta esimerkiksi juuri ero tilanteessa...Kysymys sinulle d.i.c.e. Jätätkö siis exäsi rauhaan eron jälkeen?
- d.i.c.e
-utelias- kirjoitti:
Kysymys sinulle d.i.c.e. Jätätkö siis exäsi rauhaan eron jälkeen?
Nykyään kyllä...Olen huomannut koko touhun turhuuden.
Ainoastaan pitkän avoliittoni jälkeen "häiriköin" eksääni vielä vuosien päästäkin...Enää en sellaiseen ryhdy. Keskityn vain omaan elämääni. - -utelias-
d.i.c.e kirjoitti:
Nykyään kyllä...Olen huomannut koko touhun turhuuden.
Ainoastaan pitkän avoliittoni jälkeen "häiriköin" eksääni vielä vuosien päästäkin...Enää en sellaiseen ryhdy. Keskityn vain omaan elämääni.Kiitti vastauksesta. Hieno homma toi rauhaan jättäminen. Ei ole meinaan mukavaa uhrillekkaan eron jälkeen "häiriköinti ja pommittaminen".
- d.i.c.e
-utelias- kirjoitti:
Kiitti vastauksesta. Hieno homma toi rauhaan jättäminen. Ei ole meinaan mukavaa uhrillekkaan eron jälkeen "häiriköinti ja pommittaminen".
Niin, ei kai sitten...Itse en tosin viimekertaisen eksäni häiriköintiä pistänyt pahakseni ja ehkä siitä syystä jättikin minut kokonaan rauhaan. :)
( Tätäkin kannattaa kokeilla...Siis sellaista iloista asennetta häiriköintiin, mikäli mahdollista. Yrittää vain tehdä sen mahdollisimman aidon oloisesti... )
Syyt tuohon rauhaan jättämiseenkin ovat kyllä mulla olleet itsekkäät...Ajattelen jotenkin siihen tyyliin, että: "en tarvitse ketään ja kukaan ei ole sen arvoinen, että alkaisin perään ruikuttamaan..."
Ärsyttää vain, kun en tajunnut tätä jo aiemmin...
Ehkä sellainen hienovarainen ilkikurinen vihjailu narskulle, että taidankin olla sinulle tosi tärkeä, kun vieläkin soittelet, saa toisen jättämään rauhaan yllättävän nopeasti... ;)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla5601913- 91930
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18927Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101826Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki2757Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50739- 63715
- 68715
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?74658- 65553