pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia25 aloitusta · 526 kommenttia
- Tuo nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa!
Ehkä ns. irtosuhteita olisi enemmän ja näin ollen myös seksiä. Mutta ei seksi pelkästään ole rakkautta!
Jos en olisi avioliitossa ei minulla ehkä myöskään olisi lapsia eikä lapsenlapsia. Eikä sitä rakkautta jota heitä kohtaan tunnen, olisi siis olemassa.
Yli kolmekymmentä vuotta olen ollut naimisissa ja rakastanut miestäni. Jos ei tätä liittoa olisi ja olisin elänyt yksin nämä vuodet ei tätä rakkautta olisi.
Ilman miestäni ja yhteistä jälkikasvuamme olisi elämäni ollut paljon köyhempää nämä vuodet. - Itse en muista korttiaikaa mutta mieheni, joka on minua pari vuotta vanhempi, muistaa.
Mutta muuten lapsuus oli ihanaa mutta köyhää aikaa.Sota oli vielä niin lähellä.
Meilläkin pieni mökki jossa asui vielä äidin äitikin. Meitä asui siis kolme sukupolvea saman katon alla.
Kylässä oli yksi puhelin, yksi taksi. Kouluun ja kauppaan oli kilometri.
Mutta onnellista aikaa se oli, lämmöllä sitä muistelee.
Nyt kun nuoriso ihannoi kuuskyt lukua, olen ajatellut että voi kun saisivat elää vaikka kuukauden "oikeaa" kuuskyt lukua!!! Ilman kännyköitä ja ilman sisävessaa ja suihkua! Olisi vaan yhdet farkut, jamekset! Osaisivat antaa arvon kaikelle mikä nyt on itsestään selvää.
Mutta oli silloin jotain jota nyt ei ole: nimittäin aikaa! Kun ei ollut telkkaria niin oli iltaisin aikaa tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Laitettiin yhdessä ruokaa, leivottiin ja pelattiin hauskoja pelejä. Lapset oli ulkona aina kun vaan oli mahdollisuus, ei istuttu tietokoneen ääressä iltakausia.
Oliko se sitä vanhaa hyvää aikaa vai onko aika vaan kullannut muistot? Voihan se niinkin olla mutta kultaista aikaa se oli ja sitä kaiholla ja lämmöllä aina muistelen ja lapsenlapsille kerron, - Niitä on kiva vaihdella. On Beatles, Hanoi Roks ja muuta "vanhaa".
Miehellä on "älä koskaan ikinä muutu", ystävillä "mikä kesä" lapsilla "mansikkamäki".
Mutta ne vaihtelee, uusia tilaan aina kun kiva sattuu kohdalle.
Nyt tekisi mieli tilata joku kiva joululaulu.
Hauskaa joulunalus-aikaa teille kaikille! - Ettei ole haasteita? Mulle ainakin on tosi iso haaste pysyä terveenä ja työkykyisenä mahdollisimman pitkään! Siinä on haastetta joka päiväksi. Ja siinä ettei nuoremmat rynni täällä työpaikalla ohi, kyynerpää taktiikkaa käytten. Skarppina saa olla jatkuvasti.
Kukaan meistä ei ole ikinä "valmis" ihmisenä. Itse ainakin haluan kehittyä jatkuvasti paremmaksi. Niin puolisona kuin ystävänä. Olla parempi kuuntelija, tukija.
Jokainen voi opetella suvaitsevaisuutta, siitä kaikki hyvä elämässä alkaa. - Omat pienet kullanmuruseni asuvat viidensadan kilometrin päässä. En siis näe heitä kovinkaan usein.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi se oli jotain niin suurta ja ihanaa ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan!
Olen vielä työelämässä ja kun lapsukaiset asuvat niin kaukana niin en pysty olemaan heille samanlainen mummo kuin mitä minulla aikoinaan oli. Mummo asui meillä kotona, oli aina paikalla kun tulimme koulusta. Hänellä oli aina aikaa. Hän luki ja kertoi satuja. Me nykypäivän mummot olemme pakostakin erilaisia.
En usko että lapset aina ajattelevat vain lahjoja ja rahaa. Luulen että heille tärkeämpää on kuitenkin se että olemme heille mummoja ja pappoja. Soittelemme ja kirjoittelemme. Jos on rahaa, lähetämme joskus jotain pientä.
Ja kun ovat käymässä, jaksamme heidän kanssaan, emme koe heitä taakaksi. Näin meistä ja heistä jää kummallekin hyvä mieli.
Ja vielä: mikä tässä maailmassa on enää niinkuin ennen??? Onneksi ei juuri mikään!!! - Ainako kaikkeen on syynä tupakka? Tuskin nuo edellisen kirjoittajan tyypit sen enempää polttivat kuin muutkaan.
Edellisellä oli erittäin mielenkiintoinen teoria. Sodan jälkeen oli tosiaan pula kaikesta. Lapsia syntyi paljon. Voi olla että siinä joku sai heikommat eväät kuin toinen, siis ihan kirjaimellisesti.
Mutta alkujaanhan tämä ketju lähti liikkeelle siitä, onko ihmisen elämän pituus määrätty jo syntyhetkellä. Itse uskon että näin on. En osaa selittää mihin tämän uskomukseni perustan mutta mulla on aina ollut vahva usko siihen että meillä kaikilla on täällä oma aikamme. Ja siihen emme pysty itse vaikuttamaan. Sitä koska elämä päättyy emme tiedä, onneksi. - Eihän niitä rahoja ikinä jaeta oikeudenmukaisesti. Mutta urheiluun satsaaminen kannattaa, noin niinkuin pitemmän päälle. Jospa ne nuoret innostuisi jostain terveestä.
Mutta ei köyhiä silti saa unohtaa! - Kyllä Jope osaa tehdä oikeitakin textejä. Tää on yks parhaista. On paljon muitakin, esim. me jäätiin kotiin, jäätiin kotiin kahdestaan.
Kuunnelkaa ja ajatelkaa. - Jos se on nätti. Mutta jos siinä on roikkuvat housut joissa kuminauhat lahkeensuissa ja ovat yhtä leveät kuin pitkät. Ja takki on kuin teltta, monesta väristä koottu niin se ON MAUTON!
Sellaseksihan tuulipuku luokitellaan ja sellaisten käytöstä meitä syytetään.
Mutta ei kunnon ulkoilupuvussa ole mitään vikaa. On asiallinen vaate, istuu hyvin päälä ja ennenkaikkea, on kaunis! Sellaisessa on ilo lähteä lenkille! Maksaa hiukka enempi kuin perinteinen mutta on taatysti hintansa väärti! - Olen myös 50 enkä pukeudu tuulipukuun! Omistan kylläki ulkoilu vaatteita joita käytän lenkillä mutta ei ne mitään tuulipukuja ole vaan kauniita ja hyvin istuvia.
Kauniit vaatteet kuuluvat myös jumppa- ja kuntosaleille. On paljon kivempi lähteä salille tai jumppaan kun on kunnon varusteet eikä mitään vanhaa ja virttynyttä.
Kotona käytän usein hametta, en verkkareita.
Rakastan naisellista tyyliä. Kun on nainen niin pitää myös näyttää naiselta ja olla ylpeä naiseudesta!
Niin no, maksaahan se mutta maksakoon! Olen samaa mieltä, nautitaan elämästä eikä mietitä huomista! - Onpa tullut ihan kummallisia vastauksia!
Jos itselleni olisi käynut noin niin ei se mikään maailman loppu olisi ollut! Ei tosiaankaan!
Ajatelkaa nyt mikä kokemus meillä viiskymppisillä lastenhoidossa olisi! Nyt olis ihan erilainen tietotaito.
Kyllä sen lapsen jaksais hoitaan miksi ei jaksais?
Kyllä lapsi on aina yhtä ihana asia, saipa sen minkä ikäisenä tahansa. Miksi aina ekana pitää miettiä mitä muut ajattelee??? - Olen kanssasi monista asioista samaa mieltä mutta erimieltä olen siitä eläkkeelle jäämisijästä. Olen sitä mieltä että kukaan fyysisesti raskasta työtä tekevä ei jaksa sinne 68 vuoteen asti. Esim. minä teen ruumillista työtä ja se on varma että pois jään heti kun vaan vuodet tulee täyteen. Olen ollut tässä duunissa melkein kaksikymmentä vuotta, olen laskettanut tulevan eläkkeeni eikä se hääppöinen ole mutta en jaksa olla tässä yhtään kauempaa kuin on pakko. Jos pääsen eläkkeelle 63 vuotiaana
niin jään ja se miten sen jälkeen tulen toimeen on sitten sen ajan murhe.
Eläkeikää odotellessa moi moi! - Toivotaan että ketjun aloittaja löytää onnen tulevana suvena! Onnea matkaan!
Onnellinen olen minäkin! Kaikki asiat kunnossa, raha, talous, parisuhde.
Kesä tulossa, vapaa alkamassa. Pyöräilystä en sano mitään, poljen nimittäin työmatkat kesät talvet. Mutta hiihtokauden avasin eilen! Siitä olen oikeasti onnellinen tänään!
Niin ja siitä olen myös onnellinen että minulla on vielä vanhemmat! Äiti pääsee tänään sairaalasta jossa meni taas pariviikkoa. Mutta nyt pääsee kotiin ja se on ilonaihe jos mikä!
Hyvää jatkoa kaikille! - Ilman muuta käytän! Mielestäni ne ovat niin kauniit ja olenhan saanut ne elämäni mieheltä!
Olen saanut häneltä myös timanttisormuksen ja sitäkin pidän aina.
Olen joutunut suurennuttamaan kihla- ja vihkisormuksiani.
En ota sormuksia pois edes yöksi. Nämä ovat minulla aina. Kuuluvat minulle ja ovat osa minua. - nyt ja pahasti hakoteillä!
Kysyn nyt vuorostani sinulta että oletko vakavissasi?
Olen kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä!
Ei kaikki ole eikä tarvitse olla asioista samaa mieltä! Mutta ei kritiikki saa olla toisen haukkumista! Ei todellakaan! Olen itsekin pahoittanut mieleni kun olen sanonut oman mielipiteeni ja vastaukseksi olen saanut tosi rumia solvauksia! Asioista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti. Jos joku on eri mieltä ja kertoo sen niin ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Hän on mielestään yhtä oikeassa kuin sinä.
Me sivistyneet ihmiset keskustelemme asioista sivistyneesti.
Ja minäkin luulen että täällä on joitain alaikäisiä, kaiken tietäviä ja joka asiaan nokkamsa pistäviä mukana, tahallaan sekoittamassa.
Tee vaan nekkutikkari ja te muutkin hyviä aloitteita! Minä ainakin lupaan pysyä asiassa! - mutta tämän kyllä jätän ostamatta!
Kuronen sanoikin jossain lehtijutussa että hän ottaa tästä asiasta kaiken hyödyn irti! Ja niin totta totisesti tekeekin!
Hänet voi ihan syystä äänestää suomen turhimmaksi julkkikseksi.
Kunnollista luettavaakin kaupoissa ja kirjastoissa on yllin kyllin. Älkää tuhlatko rahojanne tällaiseen roskaan! - samaa mieltä.
Se kaksi kautta olis varmaan ihan hyvä ja kannatettava juttu.
En tiedä auttaisiko se köyhiä yhtään mutta ei nää olot ainakaan huononis jos saatais uutta verta kehiin.
Kunnissa on sama ongelma. Valtuustoissa istuu ne yhdet ja samat "joo joo" miehet vuosikaudet.
Uusia ehdokkaita on tosi vaikea saada läpi, ainakaan näillä pienillä paikkakunnilla.
On muutama vahva johtaja jotka päättää asiat ja tämä lammaslauma on aina samaa mieltä.
Onko tämä nyt sitä demokratiaa vai mitä? - Tosi kiva että sulla menee hyvin ja haluat siitä kirjoittaa!
Yleensähän nää jutut on täällä just päinvastaisia.
On paljon helpompaa valittaa kuin iloita jostain!
Itselläni myös asiat ihan OK. Aikuiset lapset, kaksi ihanaa lasten lasta. Mukava mies, meillä parisyuhde kunnossa. Oma talo, yhteistä aikaa, yhteisiä harrastuksia. Terveys OK ja työpaikka, ei nyt niin kovin hääppöinen mutta vakituinen kuitenkin. Vuorottelu vapaa alkamassa.
Mitä sitä nyt muuta enää osais vaatia! Olen onnellinen mitä minulla on ja olkaa te muutkin!
Ja olkaa onnellisia myös toisten puolesta!
Hyvää jatkoa teille kaikille!
Niin vielä: pakkasta täällä keskisuomesa -35! - teki katoamistempun kuuskyt luvulla. Silloin se vielä oli mahdollista.
Hän lähti töihin yhtä aikaa vaimonsa kanssa, niinkuin heillä aina oli tapana.
Kun vaimo iltapäivällä palasi töistä oli mies häipynyt. Oli jättänyt lapun että hän lähtee, häntä on ihan turha yrittää etsiä, ette löydä. Ei mitään syytä tai selitystä.
Kyllä miestä etsittiin, paljonkin mutta turhaan. Maasta ei ainakaan omalla nimellään ollut poistunut.
Vaimo kävi kysymässä neuvoa myös Aino Kassiselta. Hän sanoi että elossa ainakin on ja voi olla yllättävänkin lähellä. Mutta miestä ei koskaan löytynyt. Kymmenen vuoden jälkeen mies julistettiin kuolleeksi.
Miksi katosi näin? No ainakin välttyi elatus maksujen maksamiselta. Heillä oli kaksi pientä lasta.
Joskus tapaus nousee mieleen ja edelleen puistattaa. Kun näki perheen, varsinkin vaimon hädän, niin ei paljoa sympatioita heru sille ukolle. - Paras on se "anna käsi niin mä kanssas kuljen, yli pahan päivän näytän tien".
Ja myös elämääni eksynyt.