Hämäryyden varjot lankeavat valojen kupeessa ympärilleni sieluja taivaalla tuikkivina tähtitarhoina syksyisessä kuunkajossa yksinäisiä sydämiä yhdessä ja erikseen huojuvat korkeat puiden latvukset tässä illassa luonnons…
Voi tätä maailmani valoja heijastuvaa kauneutta niin valoihini eksynyt etten Sinua täältä löydä sisäinen Olympiadi minussa enkä pääse liikennevaloissani luoksesi maailmaani eksynyt joita valot murtavat.
Märkää pimeyttä johdattavat kadut joiden kupeissa valot heijastelevat siipiään. Vilkkuen värivalot kuin puhuen äänillään säristen väen paljouden seassa puikkelehtien arjen tunnelmissaan. Sisäiset tunnot risteilevät ajat…
Lumella heitit paljasta ihoani herättämään tuulella tuivertaen sait silmäni aukeamaan valoilla eri värein loihdit päivääsi kulkemaan pakkasena kasvojani nipistit etten Sinua unohtaisi päivässä kohden talviaurinkoon huma…
Tuikkivat taivaan tähtivyöt ja helmeilevät miljoonat lumikiteet hangen valkeudessa värivalojen loiste ympäröi lähitienoot palamaan miljööseen tuikkimaan kirpeä tuulahdus virkoaa kasvoilleni piristämään punaa poskipäille…
Kaunis on elämän : Rakkaus Kaunis on elämän : Kuolema joka syntyi Rakkaudesta joka kuoli rakkauteen; jäljelle jäävien muistoihin - syvälle . jota ei voi koskettaa jonka voi vain - tuntea. - Kuolema - ikuista se ei palaa…
Älä pakene kevään yöhön galakseihin vyöhön älä pilvellä Taivaankantta peitä heitä maahan säteitä tunteiden tulvalla tule koskettamaan yötä poistamaan aamua avamaan ovea keväseen näyttämään - avoinna maailman tuuliin mat…
Miten hän puhui rakkaudesta kun satoi ja kastuin puhui suuria sanoja kun hengityskin huurtui kuivana sateenvarjonsa alla lämpimyyttään loi katseillaan kun märkänä palelin koleassa viimassa hymyili sateelleen ilon pisaro…
Kevään hentoja tuulia lumen hohteisessa valkeudessa viriää metsän huminoita puiden latvuksissa puhurit taivaltaen pyyhkien aavan jäätikön pintaa matkaltaan kaikuja luonnon kuunnellen koskettaen herkkää mieleni pintaa au…
Lähellä- mutta koskettaa en voinut en tainnut edes tajuta mitä läheisyys olisi tuonut olisi vienyt -pakenenko itseäni- tässä aivan lähellä en vielä poistunut vain siiven lepoa. Elämän monisäikeisyyden verkkoa jossa pyri…
Heitti noidannuolia perääni tulilieskoja nuolin pataansa liemiä loitsui hornankattilaansa kääröni paistiksi laittoi minun hetkeni taittoi yliperhanan huomiseen elämäni julkaisut vietteli väkevään huulipunaan pienet nään…
Etkö Sinä näe etkö Sinä tunne minua valkoisen lumen sisältä sinisen taivaan alta kiedottuna verhooni joka ei huuda rakkauden tunnustusta maailmalleen Minä rakastan sanojasi sanojesi maailmaa valkean sataneen lumen sydäm…
Heitit miljoonat loistavat tähdet taivaalle kuuna yössä siellä valaiset ja polkuamme ohjaat puhtailla niin kevyeillä pakkaslumi matoilla,joita pudotat syiseen maahan aamua valaisemaan. Näin jaat uskoasi meihin aamu auri…
Korkealla pyöreänkulmikkaat pienet ikkunaruudut loisteliaan kuvioilliset joiden lävitse tulvahtaa auringon kuultamia säteitä että viivähtynyttä hiljaisuutta ja minä kaiken tämän keskellä kattoni niin korkealla kuin taiv…
Lasihelmejä taivaalta jääpinnan kiteitä lumessa hohtavia valoja varjoissa kuin ammuttuja nuolia tässä aamussa poskillani pisaroina yön jäätyneet kaipuun kyyneleet Kävitkö - tämän merkkisi aamuuni jätit - Kaipuun.
Hector lauloi - lapsi tuo runojaan rustaa onko lapsi päästänsä sekaisin - vuosikymmenien päästä tuo samainen lapsi näpyttää samaiset rakkaus sanaset koneellaan muistaen nuoruutensa sävelet sanoineen jo omassa aikuisuude…
Maailmani avaruus miljoonina tähtimerinä avautuu luonnon kirjana eteeni. Tuikkivat yön hopeiset tähdistöt kultaisen kuun loisteen taivaalla. Sinä-Taivaankauneus-maailman kansi niin monena luot ohjaten ihmiskunnan elämää…
Sinussa asustaa hiljaisuuden kätketty salaisuus jossa huokuu pois - olevaa katsetta - kauas kaukaisuuteen. Sillä- kauas kaukaisuuteen katsoo myös minun - väsyneen turtuneet kasvojeni juonteet. Tämä hetkemme viivähtää me…
Sataa ja niin vesi noroaa minussa ja koleuden tuike lihassani,joka puhuttelee minua ihoni kipunoi tuikkeillaan tuuli vahvistaen voimaansa lämmön kaipuu ihollani jota vesivirta haihduttaa. Kuljen märkiä katuja kuin peili…
Sade - koleana minussa kuin piikkinä kehollani Taivaansateena tulit että minut kastelit huokuvina aaltoina väreilit ihollani paikkasi merkitsit ettei toiset minuun koskisi pisaroiden tanssia enkä edes pisaraasi tunnista…
