Miten hauras olemukses, katsees lämmin valo, katsees puhuu. Ei ett itse puhu paljookaa, vaellat hitain askelin, elämäs mittaista tuttua tietä. Missä synnyit vartuit, mieheks rukihiset rantees, askelsit auran perässä. As…
Sanat ajatukset - varjokuvia Esiin tuomaan - luomaan Elämän monet koskettimet - soitoissaan Soineet sulavin siivin Kevään tuoksuisiin tuuliin. Pauhuks raivoon huutoihin - suuriin Painannu yhtaikaa kaikkia - kieliä Elämä…
Paikoillaan kyyhöttää, päänsä painannu syliin, näkemisen kauneuden sulkee. Sataa lunta, hiutaleet jäisiin siipiin tarttuu. Näkee unta On kesä kuinka hän ui, on pesä kaislikossa, poikasiaan sielä, hän hellin hoivailee. R…
Kiedottuna Vyötäisille vasten tuntevaa alastonta. Paksu köysi. Rispaantuunu siinä enää yks solmu. Hitaasti solmu väsyy lipuu. Antautuu! Odotus? vyötäisillä elää. Köysi rispaantunnu! Kiertää vyötäisellä viimeistä kertaa.…
Viet katso, valon katse, nousee aamu, uskollisuus. Valon katseen lailla, täyttää maljan, katsoo jokaiseen, jokaisen puoleen. Tien löytää ikkunalle, valon säde, Sinä pitkän matkan teit. En aina ymmärrä, säteittes tuhlaus…
Sydänvereen sen juoksuihin, kohiseviin koskiin. Täälä kukkii toukokuu, laulaa linnut kultasuut. Täälä rakkauden jäljet, syvään painautuneet. Yhäti vielä, vielä, esiin nousee, ei sammumaan saa, olemattomaks laannu. Kasta…
Ylläs nään, katson. puhtauttas koskemattomuuttas. tässä kaikille käden ojennus, näin uskon. Selaan taas,luen elettyä, josta tahdon jakaa, Sinulle sydämelle särkyneelle. Tuuli. koskettaa, saat kukkasen keinumaan. Hennoin…
Sillä on yllä surullinen, murheellinen tulee etenee ei sano mitää. Eikö oo näkyä, kykyä esiin luoda? Miks sydämessä asuu, jota ei tunne? Sen aika eikö jo ois, tulla tunnetuks, kasvannu täyteen mittaan? Auttaako valitusv…
Etes tämän yhden kerran, sanoa ne oikeat sanat? Joissa ois se, jota olet pitkään odottannu? Enhän yksin voi tätä onnea kantaa. Tämä leilini pakahtuu, onni ilo haihtuu. Sen Sinulle odottavaas astiaas Katson miten, katsee…
Askelia alas - monta edessä siintää - niin kirkkaat- vedet. Vedet nuo kirkkaat - kutsuu laskeudu ota - askel mahdottomuus - mahdollisuus toisilleen - kumartaa. Ratkaiseva - askel astun toisen - kolmannenki läpinäkyvään …
Astuin kynnykselle, mustarastaan laulun kuulen. Tästä se taas alkaa, alkaa meidän laulu, uskomattoman. Laululle Yhteisille sanoille syville rakkaus suullas laulaa sydän ymmärtää kieltä. Tulit Oikeaan aikaan oikeaan paik…
Hän taas saapuu, askel painaa, alle vanhan puun, penkille painautuu. Hän tullut aina samaan aikaan, laskeutuu istumaan samalle paikalle. Kainalossaan kantannu. Tuonu keskeneräisen taulun, missä jo viheriöi monta kesää, …
Ei vaikka niin haluat anelet siipiäs räpyttelet katsot silmiini niin anelevasti. Laske minut lentoon! Katso nyt näytän sulle täältä korkealta lennän ylös korkeuksiin taivaisiin. Katson jospa näkisit miten avoin lento nä…
Pitääkö kulkea ensin kaikki tiet, ennekuin saapuu tielle rakkauden? Uupumisen rinteet karikkoiset rannat, taistelevat aallot kuohuihinsa vie? Tajuttomuuden pitkään uneen, sammuu valot pimenee tiet. Missä ei enää nälkää …
Uuden päivän nousevan nään eihän tässä nyt vielä tarvikkaa kaikki kielet soida. Ottaa ja minne. Mää tännää tätä kynnää pännää oonki käjes pyöritelly tiijoks. Taii eihän sitä tarvihe ilimottaa, oottelen vaan tuota elämän…
Käsillään miljoonilla joilla ei oo nimeä. Aamupesulla Sydän kylpemässä syvissä vesissä. Rakkauden aaltojen syvyydessä virtaavissa kanjoneissaan. Puhut Niin rakkauden kieltä jokainen sana imeytyy hellästi painautuu kipei…
Pysäyttänny. Lentoni. Josta niin nautin eikö se ollukkaa, minua varten? Miten uinuneet tunteet aranlinnun lailla? Palas? Näkikö lävitseni eteeni ilmestyi syvään kumarsi? Aranlinnun lailla katsoin häneen? Erehdyskö? Kats…
Pohjaan painuu. Kaikki muu juoksuun haihtuu. Pohjalla kiiltää. Kultaa. Kiitos tästä päivästä, hyvää yötä....Liisa
Eihän nyt kaikkea sentäs ääneen tarttis. Niinpäs sisäistä hiljaista koko päivän iltaan oon kantannu. Mitähän nyt oon kantannu, joku jo ehtii miettii? Vaii oikein kantannu, täytyy sen olla jotaki tärkeää? Olenhan minäki …
Sen ohitse usein kuljen, rungossaan on arpeutunnu, ohuen kalvon alla. Pysähtymään saa, nään miten ohut, suojaava kalvo. Arpeutunnu alla sen tunteva, miten siihen sattuu? Jatkan matkaani, Sinä olet mielessäni, samasaistu…
