Itsemurhasta vain.

Ujon Lokin kertoma on surullista luettavaa. Tuntuu todella pahalta, että verbaalisesti noin lahjakas, ajatteleva persoonallisuus kertoo 21-vuotiaana viettäneensä viimeiset 3 vuotta ajatellen joka päivä itsemurhaa.

Toivottavasti olet yrittänyt hakea apua ongelmiisi. Ehkä niihin löytyy ratkaisu, muukin kuin itsemurha?

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että jokaisella on vastuunsa tuntien oikeus päättää omasta elämästään.

Jos päivät ovat täynnä pelkoja ja fyysisesti pelkkää tuskaa ja kipua, ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta, ymmärrän hyvin ettei halua jatkaa kärsimystä.

Toivon sinulle voimia joko elää tai kuolla.

Tulin surulliseksi luettuani viestisi. Minäkin koen olevani vähemmän kaunis ja älykäs kuin muut. Olen ollut todella aktiivisen koulukiusaajan "hampaissa" koko yläasteen ajan. Hän jaksoi "panostaa" minuun ihan joka päivä. Eikä se pahus ollut ikinä edes sairaana tai pinnannut. Sai kai koulussa niin hyvät "kiksit" kiusaamisestani. Muistan, kun olin kahdeksannella ja kevät kauniimmillaan. Kävelin koulusta kotiin ja olin lopen väsynyt ajattelin tekeväni itsemurhan. Se oli erittäin selkeä ja hyvältä tuntuva ajatus. En enää muista kuinka asia väistyi mielestäni varmaankin kesäloma pelasti minut toteuttamasta ajatustani.

Koskaan en ole tämän jälkeen pitänyt itseäni edes siedettävän näköisenä. Minulla puhkesi nuorena aikuisena anoreksia. Ehkä halusin jotenkin kadottaa itseni.. en tiedä. Onneksi toivuin siitä. Olin todella laiha.

Kummassakaan tapauksessa en saanut apua vanhemmiltani tai opettajilta. Vanhemmat sanoi, että siitä ei kannata välittää. Opettajat vähät välittivät. Anoreksian suhteen vanhempani sanoivat, että kyllä sinä olet jo riittävän hoikka. Olin alipainoinoinen ihan reilusti. No joo se oli sellaista.

Koulukiusaaja sai paljon pahaa aikaiseksi. Mieheni sanoo minua kauniiksi yms. En sano, että "älä puhu soopaa", mutta sisimmässäni en usko häntä tai ajattelen hänellä olevan todella huono maku tai sitten hän on sokea. Hän ei tarvitse kyllä edes silmälaseja.

Aikaa on kulunut. Olen jo yli 4-kymppinen. Elämää takana paljon hyvää ja paljon vähemmän hyvää. Kaksi minulle läheistä serkkuani on tehnyt itsemurhan, yksi vähän etäisempi serkku lähti omasta tahdostaan. Pari setääni on tehnyt itsemurhan eli moni on toteuttanut ajatuksen päättää itse päivänsä. Kaikki heidän lähtönsä on jättänyt surun sydämeeni. Tiedätkö, kun olen miettinyt kaikkiä näitä itsemurhan tehneitä yhdistää yksi yhteinen asia ja se on suuri lämmin sydän. He olivat ihmisiä joilla oli sydämen sivistystä ja lämpöä. He olivat ihan liian kilttejä ihmisiä tänne ilkeiden ja kovien ihmisten maailmaan.

Kunpa sinä jaksaisit kasvaa aikuiseksi kohdaten kaikki elämäsi varteen tulevat ilot ja surut. En voi eikä kukaan voi luvata ihanaa tulevaisuutta, mutta kyllä edessä on varmasti paljon hyvääkin. Elämällä on tapana antaa välillä iloisiakin yllätyksiä. Kanssa ihmiset tarvitsee kaltaisiasia ihmisiä. Kovia ja "kauniita" on jo ihan riittävästi. Ja nämä kauniitkin ihmiset vanhenevat... nyt siellä yläasteella kauniit tytöt ovat rinnallani ihan samalla rivillä. Eipä meistä enää taida erottaa kuka meistä se kaikkein kaunein siellä yläasteella olikaan... ja odotas, kun aika tästä vielä kuluu. Kaikki mummot riviin sano siinä sitten kuka on kaunein :-).

Minäkin olen melkoinen erakko, mutta tutustun ihmisiin joilla on sydän paikallaan. Olen kylmästi jättänyt sellaiset "ystävät" taakseni jotka tekevät pahaa henkisesti. Otat elämääsi ystäviksi vain sellaiset jotka ovat arvoisiasi ja jotka tekevät sielullesi hyvää. Toki kaikki tekevät virheitä, mutta älä anna kenenkään tehdä pahaa sielullesi. On kuitenkin tärkeää, että on edes yksi ihminen johon luotat ja jonka kanssa voit jutella. Ei ole väliä, vaikka hän olisi näin aluksi esim. terapeutti.

Älä tee itsellesi mitään pahaa. Ajattele viime kädessä edes niitä jotka jäävät sinua tänne suremaan. Minä voisin olla ystäväsi.

Et ole yksin täällä 21vuotias ajattelee melko samalla tavalla... kumpa kaikki vielä muuttuisi parempaan päin...

Voi kulta pieni,kyllä meillä kaikilla on kauheita vaiheita elämässä mutta ei sitä itsemurhaa voi tehdä kun on lapsia ja muita läheisiä,ja on myös Raamatun totuus,siellähän on kerrottu mitä kuoleman jälkeen on, joko taivas tai helvetti.Rukoile Jumalaa että Hän tulee sydämeesi niin saat rauhan ja ilon mikä ei ole riippuvainen olosuhteista. Saat päämäärän ja Jeesus on luvannut olla kanssasi joka päivä. Mene seurakuntaan,vaikka vapaisiin suuntiin niin näet mikä ilo niillä ihmisillä on,älä tee itsaria,helvetistä ei pääse pois jos sinne joutuu.Olet tärkeä Jumalalle,Hän on meidät luonut.

Voi että miten hieno ja järkevästi pohdiskeltu kirjoituis. Kirjoitat erittäin oikekielisestikin. Älä nyt loukkaannu, mutta jo tästä näkee että et ole mikään "sahajauhoaivo" jona itseäsi pidät. En halveksi tällä kommentilla niitä jotka eivät ole älyllisesti lahjakkaita, koska jokaisella ihmisellä täällä on sama tärkeä ihmisarvo ja tehtävänsä. Tuo psyykkinen kipu ei ole mikään leikin asia ja se kun ie välttämättä toisille näy.
Siulla on myös taitoa selviytyä - urkaksesi selviytyä aina aamusta iltaan. Nii saivat voimia monet Hitelerin keksitysleireilläkin ja kesivät äärimmäistä kidutusta.
Olet sintä mieltä että elämä ja jokaisen itse päätettävissä ja itsemurha on hyvä ratkaisu jos on yrittänyt kaikki voitavavansa ja kärsimys on suuri ja ei jaksa. Olen uskovainen ja vakaumuskeni on elämme on täällä Jumalan sallimaa ja Hänellä on viimeinen sana milloin lähdemme. Joten mitenkään terveellä järjellä ja teitoisena ratkaisuna itsemurha ei ole oikein. Kyllä monet tekevät tämän ratkaisun äärimmäisen epätoivon hetkellä ja voi olla että he eivät ole teostaan vastuussa. En olen kenenkään tuomari.
Kuitenkin on paljon niitä jotka ovat selvinneet samanlaisesta pimeydestä, jossa sionäkin olet, ja heistä on tullut elämäniloisia ja jopa toisten auttajia. Yleensä elämä on vaikea useimman kohdalla ja onneksi hyvin moni jaksaa sinnitellä. Sinä et nyt sitä ymmärrä, mutta et ole täällä sattuman oikusta ja jokin juku sinunkin kärsimyksen takana on.
Ei tarviet jaksaa kuin se pävuiä kerrallaan. Ja sinulla on tuo sielussa piilevä elämänkipinä.
Olet hieno ihminen. Oikein syvällinen filosofi. Jos olisit heikkoälyisempi niin voisit kärsiä vähemmän.