Mikä on sanan "nalle" monikon genetiivi?
"Nallejen"
"Nallien"
"Nalleiden"
...?
Monikon genetiivi
Nalle
10
1085
Vastaukset
- Nalleluja!
...vai sutten?
"Nallein kanssa" olisi mielestäni käypä runollinen muoto. "Nallejen" sopii puolestaan paremmin tämän päivän yleiskieleen.
Kielihuoltamohenkilöstöön lukeutuva (kielenterveydenhoitaja?) Pirkko Leino kirjoittaa teoksessaan HYVÄÄ SUOMEA (Otava 1989) seuraavaa:
"nalle huom. mon. gen. nallein tai nallejen"- Kustavista, päivää!
> susien... vai sutten?
Susien kusien kellertäviä jälkiä näkyi hangella.
vai
Sutten kutten kellertäviä jälkiä näkyi hangella.
???
Muistattekos, millainen on siperialainen WC? No, sehän oli kaksi pitkää keppiä.
Toinen pystyyn hankeen. Siihen ripustetaan se pitkähelmainen takki tai mantteli tai turkki tai mikä perperi nyt sattuu päällä olemaankin.
Ja sillä toisella hätistellään kauemmaksi niitä susia... - Kielisairas
Kuulostaa komitatiivilta.
"Hän lähti nalleineen."
Nalle vai nalli?
- pellefentti
Nalle taipuu samoin pelle: pelle, pellejen/pellein
- P.I. Halla
Palle, palteen (monikossa palteiden) on sanan palte, paltteen (monikossa paltteiden) synonyymi. Muita synonyymejä sille ovat päärme, huullos, reuna ja lieve (joskus myös maa- tai kivivalli tai penger).
Analogisesti palle-sanan taivutuksen kanssa saataisiin kai nalle-sanan monikon genetiiviksi "nalteiden". Vai onko kielikorvani jäänyt jälkeen kuin nalli kalliolle?
Kirjailija, majuri ja kamarineuvos Reino Hirviseppä käytti tunnetusti nimimerkkiä Palle; tuo nimi oli ehkä johdettu hänen entisestä sukunimestään Palmroth. Jos hänennimisiään olisi ollut useampia, niin olisiko silloin sanottu Palteiden, Pallejen vai Pallein? Ehkä ei sentään Pallien?
Eikä noita Palleja ole tainnut olla kuin yksi, joten monikon genetiivin miettiminen on hänen tapauksessaan lähinnä imaginaarinen juttu.
Montako pallia lienee Pallella sitten ollut tallella, jäänee arvoitukseksi – samalla tapaa kuin kuuluisa kalapään arvoitus...- Thomas
Eikös Kaarlon ja kumppanien nimipäivän ole sanottu olevan "kaikkein Kallein päivä"? Vastaavasti muodostaisin Palle-nimen monikon.
Riimejähän se Palle-vainaa osasi sorvata aivan loputtomiin, mutta eipä missään tapauksessa ajatussisällön kustannuksella. "Kai täällä viinaakin virtoinaan ois, mutta: se juodaan juur nuukasti pois! Raittiustyöks tuota kutsua vois - vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa!" - Topias
>Palle, palteen (monikossa palteiden) on sanan
>palte, paltteen (monikossa paltteiden) synonyymi.
>Analogisesti palle-sanan taivutuksen kanssa
>saataisiin kai nalle-sanan monikon genetiiviksi
>"nalteiden". Vai onko kielikorvani jäänyt jälkeen
>kuin nalli kalliolle?
Tuo palle on ns. deverbaali nomini - sana joka on johdettu verbistä. Nalle ei ole deverbaali nomini, siitä erilainen taivutus.
E-loppuisille deverbaaleille nomineille on tunnusomaista ns. jäännöslopuke joka aiheuttaa sanarajalle "lopppukahdennuksen" esim. /sadettakki/ /hernekkeitto/. Jäännöslopuke on peräisin alkuperäisestä sanaloppuisesta -k tai -s -äänteestä.
Myös lukusanamme kolme kuuluisi taivuttaa "kolme, kolmeen, kolmetta, kolmeessa, kolmeesta..." jos se olisi deverbaali. Oikeasti siihen ei siis kuulu jäännöslopuketta ja esimerkiksi luvun 13 ääntäminen "kolmettoista" on virheellinen: "kolmettoista" pitäisikin kirjoittaa 13:t eikä 13.
Entä Palle sitten? Sehän on johdettu nimestä Palmroth - siis nominista - eikä näin ollen ole deverbaali; siihen ei kuulu jäännöslopuketta, ja siksi siis taivutamme Palle, Pallen, Pallea jne... - P.I. Halla
Topias kirjoitti:
>Palle, palteen (monikossa palteiden) on sanan
>palte, paltteen (monikossa paltteiden) synonyymi.
>Analogisesti palle-sanan taivutuksen kanssa
>saataisiin kai nalle-sanan monikon genetiiviksi
>"nalteiden". Vai onko kielikorvani jäänyt jälkeen
>kuin nalli kalliolle?
Tuo palle on ns. deverbaali nomini - sana joka on johdettu verbistä. Nalle ei ole deverbaali nomini, siitä erilainen taivutus.
E-loppuisille deverbaaleille nomineille on tunnusomaista ns. jäännöslopuke joka aiheuttaa sanarajalle "lopppukahdennuksen" esim. /sadettakki/ /hernekkeitto/. Jäännöslopuke on peräisin alkuperäisestä sanaloppuisesta -k tai -s -äänteestä.
Myös lukusanamme kolme kuuluisi taivuttaa "kolme, kolmeen, kolmetta, kolmeessa, kolmeesta..." jos se olisi deverbaali. Oikeasti siihen ei siis kuulu jäännöslopuketta ja esimerkiksi luvun 13 ääntäminen "kolmettoista" on virheellinen: "kolmettoista" pitäisikin kirjoittaa 13:t eikä 13.
Entä Palle sitten? Sehän on johdettu nimestä Palmroth - siis nominista - eikä näin ollen ole deverbaali; siihen ei kuulu jäännöslopuketta, ja siksi siis taivutamme Palle, Pallen, Pallea jne...Vaan kun olen sen verran aspirantti näissä kielihommissa...
Perspiraatiota minulla esiintyy huomattavasti enemmän kuin inspiraatiota, eivätkä tahdo työt tulla siltikään tehdyiksi... Olikos se tämän palstan Thomasin (Thomaksen?) kaima T. Alva Edison, joka puheli inspiraation ja perspiraation suhteista keksintöjen syntyprosessissa?
Pitänee tässä kiltisti odotella pensioitumista, kun ei ole ansioitumisesta toivoa. Ja sitten sitä loppuhenkosta! - Le Caïd
P.I. Halla kirjoitti:
Vaan kun olen sen verran aspirantti näissä kielihommissa...
Perspiraatiota minulla esiintyy huomattavasti enemmän kuin inspiraatiota, eivätkä tahdo työt tulla siltikään tehdyiksi... Olikos se tämän palstan Thomasin (Thomaksen?) kaima T. Alva Edison, joka puheli inspiraation ja perspiraation suhteista keksintöjen syntyprosessissa?
Pitänee tässä kiltisti odotella pensioitumista, kun ei ole ansioitumisesta toivoa. Ja sitten sitä loppuhenkosta!> Thomasin (Thomaksen?)
Jos kyseessä on Ambroise Thomas (1811-1896), niin kuuluu kaiketi kirjoittaa "Thomas'n".
http://membres.lycos.fr/andros/b/thoma.htm - P.I. Halla
Topias kirjoitti:
>Palle, palteen (monikossa palteiden) on sanan
>palte, paltteen (monikossa paltteiden) synonyymi.
>Analogisesti palle-sanan taivutuksen kanssa
>saataisiin kai nalle-sanan monikon genetiiviksi
>"nalteiden". Vai onko kielikorvani jäänyt jälkeen
>kuin nalli kalliolle?
Tuo palle on ns. deverbaali nomini - sana joka on johdettu verbistä. Nalle ei ole deverbaali nomini, siitä erilainen taivutus.
E-loppuisille deverbaaleille nomineille on tunnusomaista ns. jäännöslopuke joka aiheuttaa sanarajalle "lopppukahdennuksen" esim. /sadettakki/ /hernekkeitto/. Jäännöslopuke on peräisin alkuperäisestä sanaloppuisesta -k tai -s -äänteestä.
Myös lukusanamme kolme kuuluisi taivuttaa "kolme, kolmeen, kolmetta, kolmeessa, kolmeesta..." jos se olisi deverbaali. Oikeasti siihen ei siis kuulu jäännöslopuketta ja esimerkiksi luvun 13 ääntäminen "kolmettoista" on virheellinen: "kolmettoista" pitäisikin kirjoittaa 13:t eikä 13.
Entä Palle sitten? Sehän on johdettu nimestä Palmroth - siis nominista - eikä näin ollen ole deverbaali; siihen ei kuulu jäännöslopuketta, ja siksi siis taivutamme Palle, Pallen, Pallea jne...Deverbaalinen (non-verbaalinen) lienen itsekin, mutta olen tunnistavinani palle-sanan aspiraatiota muistuttavan jäännöslopukkeen mm. sellaisissa sanoissa kuin kiille, jänne, jäänne, kanne, paanne ja pinne.
Jannet ja Mannet eivät ehkä tykkäisi, jos heidän nimiään taivutettaisiin tyyliin "Janteiden ja Manteiden". Tuo "nalteiden" taisi lipsahtaa vasemman posken kautta kielen ollessa oikealla poskella...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1908637
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264808- 504268
- 623837
- 513236
- 503020
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262696- 432501
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.452419Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382233