Onko itsemurha oikein?
Jotkut sanovat, että pitäisi ajatella lähemmäisiä, mutta entä jos ne läheiset näkevät tämän hetkisen tuskani päivittäin osaamatta auttaa, eikö olisi silloin parempi kuolla, niin he voisivat kerralla surra surunsa ja jatkaa siitä sitten elämäänsä muuten normaalisti paitsi ei enään tarvitsisi huolehtia siitä yhdestä ja sen onnettomasta elämästä....
Eutanasia pitäisi laillistaa, että jokainen joka haluaa, niin saisi tehdä "siististi" murhansa eikä esim. pahimmassa tapauksessa pieni lapsi löydä jostain lätäköstä puolksi mädäntynyttä ruumista.
Onko itsemurha oikein
Maikki......
31
4567
Vastaukset
- aaa
Niin, olen samaa mieltä kanssasi. Eutanasia pitäisi laillistaa.
Sanotaan, ettei itsari ole ratkasu, kenelle se ei ole? Se voi olla sille joka sen tekee. ja jos oma elämä menee päin helvettiä, ei aina lähimmäiset voi auttaa. Kyllä ne aikanaan toipuu ja pystyy jatkamaan elämää. Itsari ei ole väärin!- Tartse
Ymmärrän kyllä eutanasian jos ihminen on parantumattomasti sairas ja loppu tulee olemaan pitkä ja kivulias. Mutta se että täysin terve ihminen menee itse päättämään päivänsä on todella itsekäs ratkaisu. Jossain on jokaiselle apua saatavilla, sen etsintä saattaa kyllä olla vaikeaa mutta ei kannata antaa periksi. Kannattaa vaan puhua asiasta tärkeille ihmisille niin he voivat auttaa etsimällä ammattilaisia, jos eivät muuten itse osaa auttaa. Parhaan ystäväni itsemurhasta on kohta kulunut 2 vuotta ja olen edelleen vihainen, en surullinen. Hän ei antanut meille mahdollisuutta auttaa, ei siis puhunut kenellekään vaikeuksistaan. Kellään ei ollut mitään aavistusta kuinka lopussa hän oli. Kun tieto kuolemasta tuli, se oli kamala shokki. Shokin jälkeen hetken suru kunnes alkoi armoton viha. Ei mitään tietoa kenellekään, ei lapsilleen eikä äidilleen saatikka meille ystäville. Hän jätti meidät itsesyytöksiin, miksi emme huomanneet mitään... Eli te joilla ajatus edes käy päässä, puhukaa, kertokaa miltä tuntuu.
- kokemusta on
Tartse kirjoitti:
Ymmärrän kyllä eutanasian jos ihminen on parantumattomasti sairas ja loppu tulee olemaan pitkä ja kivulias. Mutta se että täysin terve ihminen menee itse päättämään päivänsä on todella itsekäs ratkaisu. Jossain on jokaiselle apua saatavilla, sen etsintä saattaa kyllä olla vaikeaa mutta ei kannata antaa periksi. Kannattaa vaan puhua asiasta tärkeille ihmisille niin he voivat auttaa etsimällä ammattilaisia, jos eivät muuten itse osaa auttaa. Parhaan ystäväni itsemurhasta on kohta kulunut 2 vuotta ja olen edelleen vihainen, en surullinen. Hän ei antanut meille mahdollisuutta auttaa, ei siis puhunut kenellekään vaikeuksistaan. Kellään ei ollut mitään aavistusta kuinka lopussa hän oli. Kun tieto kuolemasta tuli, se oli kamala shokki. Shokin jälkeen hetken suru kunnes alkoi armoton viha. Ei mitään tietoa kenellekään, ei lapsilleen eikä äidilleen saatikka meille ystäville. Hän jätti meidät itsesyytöksiin, miksi emme huomanneet mitään... Eli te joilla ajatus edes käy päässä, puhukaa, kertokaa miltä tuntuu.
Jos ihmisellä on yksikin todellinen ystävä tai sukulainen, joka välittää, ei hän tee itsemurhaa.
Kaikki eivät saa apua, vaikka vuosikausia yrittäisivät. Se uuvuttaa jos mikä.
Siinä vaiheessa, kun ihminen tekee itsemurhan, hän ei ole tosiaankaan terve vaan erittäin tuskainen. - psykiatri
Tartse kirjoitti:
Ymmärrän kyllä eutanasian jos ihminen on parantumattomasti sairas ja loppu tulee olemaan pitkä ja kivulias. Mutta se että täysin terve ihminen menee itse päättämään päivänsä on todella itsekäs ratkaisu. Jossain on jokaiselle apua saatavilla, sen etsintä saattaa kyllä olla vaikeaa mutta ei kannata antaa periksi. Kannattaa vaan puhua asiasta tärkeille ihmisille niin he voivat auttaa etsimällä ammattilaisia, jos eivät muuten itse osaa auttaa. Parhaan ystäväni itsemurhasta on kohta kulunut 2 vuotta ja olen edelleen vihainen, en surullinen. Hän ei antanut meille mahdollisuutta auttaa, ei siis puhunut kenellekään vaikeuksistaan. Kellään ei ollut mitään aavistusta kuinka lopussa hän oli. Kun tieto kuolemasta tuli, se oli kamala shokki. Shokin jälkeen hetken suru kunnes alkoi armoton viha. Ei mitään tietoa kenellekään, ei lapsilleen eikä äidilleen saatikka meille ystäville. Hän jätti meidät itsesyytöksiin, miksi emme huomanneet mitään... Eli te joilla ajatus edes käy päässä, puhukaa, kertokaa miltä tuntuu.
Ehkä asia olikin päin vastoin, ehkä sinä olit ja olet vieläkin itsekäs kun et hyväksy ystäväsi itsemurhaa! Olet itsekäs, koska et halua nähdä kuolemaa, koska se stressaa sinua.
Se jos jokin on itsekkyyden ja kateuden huippu, kun ei anna toisen edes kuolla rauhassa. - Surkuisa
Tartse kirjoitti:
Ymmärrän kyllä eutanasian jos ihminen on parantumattomasti sairas ja loppu tulee olemaan pitkä ja kivulias. Mutta se että täysin terve ihminen menee itse päättämään päivänsä on todella itsekäs ratkaisu. Jossain on jokaiselle apua saatavilla, sen etsintä saattaa kyllä olla vaikeaa mutta ei kannata antaa periksi. Kannattaa vaan puhua asiasta tärkeille ihmisille niin he voivat auttaa etsimällä ammattilaisia, jos eivät muuten itse osaa auttaa. Parhaan ystäväni itsemurhasta on kohta kulunut 2 vuotta ja olen edelleen vihainen, en surullinen. Hän ei antanut meille mahdollisuutta auttaa, ei siis puhunut kenellekään vaikeuksistaan. Kellään ei ollut mitään aavistusta kuinka lopussa hän oli. Kun tieto kuolemasta tuli, se oli kamala shokki. Shokin jälkeen hetken suru kunnes alkoi armoton viha. Ei mitään tietoa kenellekään, ei lapsilleen eikä äidilleen saatikka meille ystäville. Hän jätti meidät itsesyytöksiin, miksi emme huomanneet mitään... Eli te joilla ajatus edes käy päässä, puhukaa, kertokaa miltä tuntuu.
Kaikki eivät saa apua henkisiin ongelmiinsa mistään.
Monet eivät yksinkertaisesti osaa ilmaista itseään niin selkeästi, että ystävät tai lääkäri ymmärtäisivät sitä tuskan suuruutta ja joillain ei edes ole ystäviä tai lähimmäisiä eikä voimavaroja hakea edes apua.
Mitä hiton väljä sillä on kitkutteleeko muiden verorahoilla täällä sairaana vähän vai kauemman aikaa.
Mielestäni ihmiset ovat itsekkäitä ja julmia, kun eivät anna ihmisen mennä pois kärsimästä tästä maailmasta. - kroonikko
Tartse kirjoitti:
Ymmärrän kyllä eutanasian jos ihminen on parantumattomasti sairas ja loppu tulee olemaan pitkä ja kivulias. Mutta se että täysin terve ihminen menee itse päättämään päivänsä on todella itsekäs ratkaisu. Jossain on jokaiselle apua saatavilla, sen etsintä saattaa kyllä olla vaikeaa mutta ei kannata antaa periksi. Kannattaa vaan puhua asiasta tärkeille ihmisille niin he voivat auttaa etsimällä ammattilaisia, jos eivät muuten itse osaa auttaa. Parhaan ystäväni itsemurhasta on kohta kulunut 2 vuotta ja olen edelleen vihainen, en surullinen. Hän ei antanut meille mahdollisuutta auttaa, ei siis puhunut kenellekään vaikeuksistaan. Kellään ei ollut mitään aavistusta kuinka lopussa hän oli. Kun tieto kuolemasta tuli, se oli kamala shokki. Shokin jälkeen hetken suru kunnes alkoi armoton viha. Ei mitään tietoa kenellekään, ei lapsilleen eikä äidilleen saatikka meille ystäville. Hän jätti meidät itsesyytöksiin, miksi emme huomanneet mitään... Eli te joilla ajatus edes käy päässä, puhukaa, kertokaa miltä tuntuu.
Siis hyväksyisit, että minut tapettaisiin fyysisen sairauteni vuoksi, mutta et sitä, että tappaisin itseni, kun olen sairastunut henkisesti ja pysyvästi työpaikkakiusaamisen vuoksi.
Yritin kertoa monta kertaa puhua eräälle ystävälleni kiusaamisesta. Joka kerta hän keskeytti minut heti ja tokaisi jotain tämän tyylistä: "On minullekin sanottu ilkeästi". Viisi vuotta meni ennen kuin minulle selvisi, että tämä ystävä on itse työpaikkakiusaaja.
Lukemattomia kertoja olen huomannut, kuinka pinnallista aikuisten ystävyys on. Toinen kelpaa ystäväksi täsmälleen niin kauan kuin siitä on itselle jotain hyötyä. - Tartse
psykiatri kirjoitti:
Ehkä asia olikin päin vastoin, ehkä sinä olit ja olet vieläkin itsekäs kun et hyväksy ystäväsi itsemurhaa! Olet itsekäs, koska et halua nähdä kuolemaa, koska se stressaa sinua.
Se jos jokin on itsekkyyden ja kateuden huippu, kun ei anna toisen edes kuolla rauhassa.Voin vain sanoa sen että minua ei kuolema ahdista millään lailla, olen töissä sellaisessa paikassa josta ei lähdetä muualla kuin taivaaseen. Olen tottunut kuoleman läheisyyteen ja jopa toivon oman sukuni vanhuksille lähtöä ennen kuin päätyvät johonkin kroonikko osastoille makaamaan täysin muiden armoille. Ystäväni ratkaisusta sen verran että onko itsekästä hirttäytyä yöllä rappusiin josta 9 ja 11 vuotiaat lapset tulevat aamulla alas ja löytävät äitinsä mustana kiikkumasta. Olisi edes mennyt sellaiseen paikkaa mistä lapset eivät löydä.
- ei ei ei
Läheisen ihmisen tekemästä itsemurhasta ei voi koskaan toipua. se seuraa AINA mukana. Kokemusta kyllä on.
- nzt
Voiko sen noin yksinkertaistaa?Kukapa haluaisi itsarin,jos olisi muu mahdollisuus?
Sairaalla vaikka vaikeassa masennuksessa ei ole muuta mahdollisuutta sillä hetkellä.Niin hänestä tuntuu,eikä hän kykene tajuamaan aiheuttamaansa surua.Tällanen henkilö tarvitsee lääkärin apua.
Eutanasia on armomurha,ja vaikeissa tilanteissa kun on kivulias sairaus ja kuolemansairas se voi tosiaan olla ainoa vaihtoehto.Jossain maissa se on laillista,ja pitkä prosessi itsemurhaan asti.
Mutta olisi väärin,jos se hyväksyttäisiin liian helposti suoritettavaksi.- pölli
Jos on esim. masentunut, niin kauanko pitää odottaa, että saisi apua siihen masennukseen, vuosi vai kuusikymmentä vuotta?
Onko mielestäsi oikein pitkittää ihmisen tuskaa ja kärsimystä jopa vuosikymmeniä?
Mielestäni jossain vaiheessa pitäisi pystyä luovuttamaan ja todeta ettei niistä ystävistä ja lääkäreistä ole apua...antaa henkisesti "parantumattoman" lähteä pois kärsimästä.
- entinen täti
Pelkäätkö niin paljon elämää, että mielummin kuolet? Tämä elämä päättyy lopulta kuitenkin kuolemaan, jokaisella on täällä oma tehtävänsä ja paikkansa sitä ennen. Saattaa olla, että joidenkin tehtävä on syntyä tänne vain päättämään päivänsä omakätisesti, ehkä niin on...
En tiedä, kumpi on surullisempaa: nuori, joka ei halua elää vai vanhus, joka ei ole valmis kuolemaan. Viisautta puuttuu molemmilta.
Katsopa Chaplinin Parrasvalot ja itke oikein kunnolla. Elämä on monesti yhtä tuskaa ja kriisiä.- kroonikko
Kaikkien ei tarvitse katsella elokuvia tietääkseen millaista jatkuvaa piinaa ja kärsimystä elämä voi olla. Joku sanoi osuvasti tällä palstalla vähän aikaa sitten: älä tuomitse toisen tekoja, kun et ole elänyt hänen elämäänsä.
Minua ärsyttää suunnattomasti fraasi, jonka kuule lähes aina, kun joku tekee itsemurhan: "sillähän oli kaikki hyvin". - hosak
kroonikko kirjoitti:
Kaikkien ei tarvitse katsella elokuvia tietääkseen millaista jatkuvaa piinaa ja kärsimystä elämä voi olla. Joku sanoi osuvasti tällä palstalla vähän aikaa sitten: älä tuomitse toisen tekoja, kun et ole elänyt hänen elämäänsä.
Minua ärsyttää suunnattomasti fraasi, jonka kuule lähes aina, kun joku tekee itsemurhan: "sillähän oli kaikki hyvin".Joo ei varmasti ollut kaikki hyvin jos lopputulos oli itsemurha, typerä fraasi mutta ihan ymmärrettävä ulkopuoliselta ihmiseltä. Vaan jos joku menee ja ottaa itsensä yllättäen hengiltä, niin ei kai siinä mitään ihmeellistä ole että kaikki eivät ymmärrä. Puhuisi asioistaan niin a/ toiset eivät siunailisi jälkeenpäin ja b/ lopputulos ei välttämättä olisi tuo itsemurha.
Se että ohimennen mainitsee masennuksestaan jollekin ns ystävälle ei välttämättä lasketa asiasta puhumiseksi, on ystäviä ja Ystäviä. Lisäksi on ammattiauttajia ja Ammattiauttajia.
Ja vielä on olemassa hosak ja Hosak. Itse olen vielä toistaiseksi
hosak - entinen täti
kroonikko kirjoitti:
Kaikkien ei tarvitse katsella elokuvia tietääkseen millaista jatkuvaa piinaa ja kärsimystä elämä voi olla. Joku sanoi osuvasti tällä palstalla vähän aikaa sitten: älä tuomitse toisen tekoja, kun et ole elänyt hänen elämäänsä.
Minua ärsyttää suunnattomasti fraasi, jonka kuule lähes aina, kun joku tekee itsemurhan: "sillähän oli kaikki hyvin".Tuo Parrasvalot etsii ja kertoo syitä, miksi kannattaa elää. Minusta se on hyvin terapeuttinen elokuva, kun elämänliekki alkaa hiippua.
Muutenkin kulttuuria ja taidetta aliarvioidaan siinä, miten se voi auttaa jaksamaan elää. Tai vaikka uskoa tai luonnossa olemista.
Voi olla myös niin huonossa kunnossa, ettei pysty keskittymään mihinkään, ei lukemaan, ei katsomaan elokuvaa, ei juuri mitään... mutta silloinkin pienet asiat saattavat saada suuren merkityksen - itselläni oli nuoruudessa sellainen kokemus, kun olin todella pahassa jamassa. Tv oli päällä, ja siellä minulle ennestään tuntematon bändi soitti kappaletta, jota en ollut ennen koskaan kuullut enkä ole kuullut jälkeen päinkään. Laulussa laulettiin nimelläni: Koita Tiina jaksaa, älä luovuta!
En luovuttanut, ja sen jälkeen on ollut paljon iloa, jos on ollut suruakin. - NNN
entinen täti kirjoitti:
Tuo Parrasvalot etsii ja kertoo syitä, miksi kannattaa elää. Minusta se on hyvin terapeuttinen elokuva, kun elämänliekki alkaa hiippua.
Muutenkin kulttuuria ja taidetta aliarvioidaan siinä, miten se voi auttaa jaksamaan elää. Tai vaikka uskoa tai luonnossa olemista.
Voi olla myös niin huonossa kunnossa, ettei pysty keskittymään mihinkään, ei lukemaan, ei katsomaan elokuvaa, ei juuri mitään... mutta silloinkin pienet asiat saattavat saada suuren merkityksen - itselläni oli nuoruudessa sellainen kokemus, kun olin todella pahassa jamassa. Tv oli päällä, ja siellä minulle ennestään tuntematon bändi soitti kappaletta, jota en ollut ennen koskaan kuullut enkä ole kuullut jälkeen päinkään. Laulussa laulettiin nimelläni: Koita Tiina jaksaa, älä luovuta!
En luovuttanut, ja sen jälkeen on ollut paljon iloa, jos on ollut suruakin.Jos haluat auttaa vaikeuksissa olevaa, älä arvostele ja neuvo sokeasti vaan kuuntele.
- xxx
Itsemurhasta (niin kuin monesta muustkaan asiasta elämässä) ei minusta voi sanoa onko se oikein vai väärin.Se on epätoivoisen ihmisen viimeinen ratkaisu,jota minusta ei kannata moralisoida.Se on surullinen asia,jota joskus tapahtuu.Tapauksissa,joissa ihmisellä itsellään ei ole pitkään aikaan ollut pienintäkään merkkiä elämänhalusta,minä kyllä kannattaisin eutanasiaa,mutta en mene sanomaan onko sekään oikein vai väärin.
- 39v N
Olen siis 39 v ja olen vakavasti miettinyt itsemurhaa, kerran jo yrittänyt.Olen siinä pisteessä että kaikki elämässä tuntuu koetulta ja enemmäksen vain surua.olen erittäin masentunut ja mitkään hoidot eivät ole auttaneet.En pelkää kuolemaa, olen saavuttanut sen pisteen ja tajunut ettei kuolema mua vahingoita se on mulle vapautus.Miksi mun täytyypäivästä toiseen elää eilisen toistoa, vailla toivoa.olen yksinäinen, ei ystäviä ei ketään jota rakastaa.
- hosak
Kun on päätöksensä tehnyt ja liika on liikaa niin en minä lähde toista tuomitsemaan, tekeehän ihmiset paljon muutakin järjenvastaista. Itse olen pariin otteeseen ollut hyvinkin liki tuota viimeistä päätöstä, mutta totesin kestäväni vielä vähän lisää eivätkä minun murheeni ole esimerkiksi sinun murheisiisi verrattavissa vaikka samanlaisilta kuulostavatkin.
Syksy nyt ei ole kaikkein parasta aikaa suuriin muutoksiin, mutta älä elä eilisen toistoa. Hakeudu muihin ympyröihin, harrasta jotain, hurahda uskoon, vaikka hihhulirahastussellaiseen, pääasia että saat jotain säpinää. Pienelläkin rahalla, joskus jopa ilmaiseksi, voi harrastaa melkein mitä tahansa, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Itsellänikin on muutama harrastus mitä ylipainoisen keski -ikäisen karvaperseisen miehen ei uskoisi harrastavan.
Vapautua voi muutenkin kuin kuolemalla.
hosak - J.S.
Hei! Mullakin on elämässä paljon surua. Ei ole puolisoa, ei lapsia, ei edes lemmikkieläimiä, ei koulutusta. Ja on paljon henkilökohtaisia vaikeuksia. Silti en anna itseni harkita itsemurhaa. Se olisi väärin vanhempiani kohtaan (he vielä välittävät) ja harvoja ystäviäni kohtaan. Ja kuvittelen vain mielessäni, millainen HÄPEÄKIN itsemurhani olisi. kaikki voisivat kertoa juoruja teostani, jotkut ehkä nauraa pilkallisesti ja esim. kiusaajani voisivat ylpeillä sillä että saivat minut lannistumaan. Ei, en aio lannistua, elän vaikka kiusalla:) Kai se päivä vielä joskus paistaa tähänkin risukasaan.
- Tepa
Jokainen saa armomurhata itsensä, jos siltä tuntuu.
- myy
Kaikkihan me vastaamme omasta elämästämme, niin myös kuolemasta. Haluaisin kuitenkin luoda hieman uskoa tulevaisuuteen. Olet vielä nuori ja mahdollisia hyviä vuosia edessäpäin. Masennus saattaa pahimmillaan olla pitkäaikainen vitsaus, joka aiheuttaa suurta kärsimystä. Mutta viestini ydin on se, että siitä voi parantua!! Aina on toivoa, anna itsellesi aikaa toipua.
- Maikki pelkuri bontso
Ainoa asia mikä estää mua tekemästä itsaria on, että en uskalla, koska en tiedä mitä on kuoleman jälkeen...
- täältä
siel ei oo mittään älä hyvä ihminen tee kenenkää yllytyksestä itelles sellasta ei siinä hävii muut ko sinä ite sun ruumiis siinä tuhoutuu onko joku kusipää yrittäny kaupata sulle itsaria mee metsään jaa kuuntele lintujen laulua nii tään maailman kiireinen ja teennäinen hälinä unohtuu taakse luonto parantaa itestään ihmisen jos susta ei sun vanhemmat tykkää nii vähät niista ei ne oo ku vähä naineet ja tehneet sun se on rakkaus lapseen sitä että rakastaa aina lastaan ei vaan siinä kiiman hurmiossa mikä sängyssä tapahtuu ja lapsi syntyy mää ainaski arvostan sua mäki meinasin nuoruudes hirttää itseni mutta mä siinä vähää ennen järkeilin että mähä täs vaa häviän mee omia polkujas äläkä nojaa muihin muista mitä mää nyt sulle sanoin.
- J.E.I
Kukaan ei ole tullut sanomaan mitä on kuoleman jälkeen. Minä kuitenkin olen kokenut , ja varmaan vaikka kuinka moni muukin, että kuolema on vaan sana jota käytetään kun ihminen jättää ruumiinsa. Sen jälkeen on jotain, olen siitä varma, mutta mitä, siitä ei ole tietoa. Jonnekin vain menemme. Älä kuitenkaan lähde ennenaikojasi ellei sulla ole jotain sellaista sairautta jota et kestä ja jota ei voi hoitaa.
- minä
täältä kirjoitti:
siel ei oo mittään älä hyvä ihminen tee kenenkää yllytyksestä itelles sellasta ei siinä hävii muut ko sinä ite sun ruumiis siinä tuhoutuu onko joku kusipää yrittäny kaupata sulle itsaria mee metsään jaa kuuntele lintujen laulua nii tään maailman kiireinen ja teennäinen hälinä unohtuu taakse luonto parantaa itestään ihmisen jos susta ei sun vanhemmat tykkää nii vähät niista ei ne oo ku vähä naineet ja tehneet sun se on rakkaus lapseen sitä että rakastaa aina lastaan ei vaan siinä kiiman hurmiossa mikä sängyssä tapahtuu ja lapsi syntyy mää ainaski arvostan sua mäki meinasin nuoruudes hirttää itseni mutta mä siinä vähää ennen järkeilin että mähä täs vaa häviän mee omia polkujas äläkä nojaa muihin muista mitä mää nyt sulle sanoin.
hyvin selkeetä ja helppolukuista tekstiä.. :)
- vene
joo kuki saa tehä itellensä nii ko haluaa vaa se on sitte tään elämän loppu
- Leila
Ei se ole oikein! Vaikka läheiset kärsisivätkin toisen tuskan takia, ja vaikka heille olisi kuinka raskasta huolehtia masentuneesta, en jaksa uskoa että kukaan voisi toivoa toisen kuolemaa, varsinkaan läheiset. Ja sitäpaitsi elävänä voi tehdä monia asioita joita kuolleena ei voi tehdä...
- Kuoleman oma - joskus
Jokohan ne kaikki, jotka ovat tähänkin viestiin vastanneet, ovat ehtineet tehdä itsarinsa, vai onko vielä joku tallustamassa tämän planeetan pinnalla. Jos joku ei ole kuitenkaan vielä ennättänyt päättää päiviänsä, niin ottas huomioon sen, että päästäksemme syntymään tänne fyysiseen kehoon, jouduimme ehkä jonottamaan vuoroamme jopa vuosisatoja. Halusimme oppia jotain erittäin tärkeää kehittymisemme kannalta. Nyt sinä itsaria suunnitteleva kuitenkin pelkäät elämän sinulle tuomia haasteita ja olet väsynyt ja epätoivoinen. Sinulla on halu palata takaisin, saada loppumaan kärsimys. Kukaan rajan toisella puolella ei sinua tuomitse valinnastasi, ainoastaan sinua itseäsi saattaa harmittaa suunnattomasti. - Ei muuta asiaa uskotko tämän vai et, sillä tulet toteamaan tämän heti kuoltuasi ja ... menet ehkä heti jonottamaan uudelleen syntymisen vuoroasi. Kuoleman kautta tajuat, että elämä onkin mielenkiintoista. Huomenna kaikki voi olla toisin, jos annat itsellesi (ITSEllesi = Jumala) mahdollisuuden. Et ole koskaan yksin, kanssasi on aina Joku (päätä itse kuka) joka on valmis auttamaan sinuakin, Rakkaudella. VALINTA ON SINUN!
- JK
ITSEMURHAONNOIKEIN
- wendtklouexaondrias
Ei se ole oikein eikä väärin, se vain on, yksi niitä asioita elämässä, joita ei haluaisi, mutta joskus se vain on houkutteleva. Sehän on hyvin paljon tunnetason juttu, mielen kaipuuta, mielen sairauttakin joskus. Kyllä se vetää puoleensa, vaikka juuri viime yönä sain hyvää seksiä. Uskon, että itsari tuntuu kuitenkin vieläkin paremmalta.
- herraheroiini
no kaikki tulee joskus kuolemaan, eli jos on oikeasti niin tuskainen niin ymmärrän täysin. kuolema on joillekin vapautus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 754321
Purra on kantanut vastuuta täyden kympin arvoisesti
Luottoluokituksen lasku, ennätysvelat ja ennätystyöttömyys siitä muutamana esimerkkinä. Jatkakoon hän hyvin aloittamaans1094066BOIKOTOIN - Ei mitään Suomi.fi postilaatikoita käyttöön
Ainakaan minulle! Vai että pitäisi alkaa siellä käyädä katselemassa tammikuusta 2026 siis periaatteessa päivittäin että1522555Surullista
Että menetit sen naisen , tosi surullista ja vielä oman tyhmyyden takia ,ymmärrän että se on masentavaa582517Muuttunut käytös
Onko kaivattusi käytös muuttunut? Tiedätkö mistä se johtuu? Haluatko kertoa, mitä tapahtui?672387- 1332116
Väkeä oli liikkeellä
Nyt leijutaan pilvissä. Kun eläinpuistossa oli porukkaa 😆😆 Olihan siellä kun ilmaiseksi pääsivät. Eiköhän se juuri sik422087- 501973
- 631730
Kummallista
Oletteko koskaan ihastuneet ihmiseen, joka ei ulkonäöltään vastaa ollenkaan ihannettanne?541718