Kuuluttaja nöyryytti julkisesti urheilukisoissa

Elämääni on viimeaikoina varjostanut ikävä muisto nuoruudestani. Olin 15-vuotiaana tyttönä yleisurheilun nuorten suomenmestaruuskisoissa toista kertaa elämässäni, enkä pärjännyt kummoisesti. Tätäkin ikävämpi muisto on se, miten kisojen kuuluttaja minua kohteli, kun en ymmärtänyt saapua palkintojenjakopaikalle ajallaan (en ollut edes tajunnut, että palkintojenjaolle oli oma aikatalulunsa - olin vain odottanut kuulutusta palkintojenjaosta niin kuin pienemmissä kisoissa aina oli tehty). Hän kuulutti lopulta hyvin tylysti ja vihaisesti kaiken urheilukansan kuullen jotakin tyyliin, että voin olla varma, että jokainen paikallaolija odottelee ainoastaan minun saapumistani paikalle! Kisat olivat siis lopuillaan ja varmaankin hän tarkoitti, että kaikki halusivat jo kotiin, mutta minua piti vain odotella. Voiko kuuluttaja toimia noin nuorten urheilukilpailuissa, jos nuori urheilija ei jotain heti osaa? Eikö olisi voinut ensin kuuluttaa ihan ystävällisesti, että voisinko tulla paikalle?

Erikoisen tilanteesta teki se, että olimme siis voittaneet mitalin seurakaverini kanssa parikilpailussa. Seurakaverini kuulutettiin ystävälliseen sävyyn jo kauan ennen tätä ilkeää kuulutusta palkintojenjakopaikalle, mutta koska hän oli näihin aikoihin paikallinen urheilutähti, niin oletin että häntä haluttiin jälleen haastatella paikallislehteen, ja siksi häntä kutsuttiin paikalle ja minua ei. Lisäksi kisat olivat ns. kotikisat, eli oma urheiluseurani oli järjestävä seura, ja tämä kuuluttajakin oli paikallinen urheilutoimittaja. Luulisi että oman seuran tyttöä olisi voinut kohdella hieman mukavamminkin...

Olin tuolloin ujo ja epävarma tyttö, ja voitte olla varmoja, että tämä kuuluttaja teki teollaan minusta entistä ujomman ja epävarmemman. Koen tulleeni julkisesti nöyryytetyksi, koska minua on halventavaan tyyliin kuulutettu kaikkien kuullen isossa urheilutapahtumassa. Virhe, jonka tein, kun en ymmärtänyt olla ajallaan palkintojenjakopaikalla, ei mielestäni ollut niin suuri, että kuuluttajan käytös olisi oikeutettavaa ja että ansaitsisin kantaa lopunikääni häpeää mukanani. Olen kokenut elämässäni muutenkin paljon kiusaamista ja kärsin nykyäänkin sosiaalisten tilanteiden pelosta, johon olen tarvinnut vuosien terapiaa ja lääkehoitoa. Tämä kuuluttaja sen sijaan on pärjännyt elämässään hienosti, hän on urheilutoimittajan viran jälkeen ymmärtääkseni toiminut erään maajoukkueen tiedottajana sekä pienen urheilukanavan kommentaattorina. Että näin reilua on elämä.

Harmittaa, kun olin yli 15 vuotta sitten liian epävarma ja alistuva ottaakseni tätä asiaa esille esim. urheiluseurani kanssa, eikä vanhempanikaan tähän mitenkään puuttuneet, vaikka olivat paikalla kuulemassa tapahtuneen. En uskalla myöskään ottaa yhteyttä tähän kyseiseen kuuluttajaankaan, vaikka sitäkin olen miettinyt, että jos saisin hänen kanssaan juteltua ja sovittua asian (hän tosin ei varmasti muista enää koko tapahtumaa, saati sitten minua). Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Pitäisikö vain yrittää unohtaa ja antaa anteeksi?