osastohoito

Eipä näköjään ketää kiinnosta......

Tuo on jo niin iso sotku, ettei taida vertaistukea löytyä edes täältä.

Ota Raamattu käteen ja usko pelstumiseen

Ainoa mitä jaksan tähän todeta on, että älä mene sinne, älä mene sinne.

Vastaan nyt, vaikka mulla ei ole kokemusta laitoshoidosta. Halusit kuitenkin vertaistukea jos oikein ymmärsin.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä yksi helvetti sinänsä, joten ottaisin sinuna vastaan kaiken avun mitä on tarjolla. Itse joskus tyhmänä kieltäydyin lyhytterapiasta ja olen katkerasti katunut sitä jälkikäteen. Ajattelin silloin, että on tärkeämpiä projekteja menossa elämässä töiden ja opiskelujen suhteen. Väärin! Terveys menee aina edelle, varsinkin mielenterveys. Ilman mielenterveyttä ihminen on henkisesti rampa.

Nyt olen kuitenkin päässyt hyvään avohoitopaikkaan ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tässä on kyllä oltu sitä ennen todella pohjalla.

Kannattaa muistaa, että sulla on vakava sairaus. Sen kanssa ei ole leikkimistä. Älä yritä liikaa, se kostautuu. Mulle hoitotaho on selvittänyt asian niin, että henkiset voimavarat vain loppuvat jossain vaiheessa. Itse kestin vuosia diagnoosin jälkeen kunnes paloin totaalisen loppuun. Olisin varmaan tarvinnut melkein osastohoitoa, niin huonossa kunnossa olin.

Toivotan hyvää jatkoa. Onhan pupuille muuten hoitopaikkaa hoidon ajaksi? Tai no, tyhmä kysymys, tuskin jätät rakkaita pörröpäitä heitteille :) - tsemppiä!

Psykiatria on uskonto.

varo ettet tuu hulluks siellä. käy kävelillä , kuuntele musiikkia. juokse henkesi edestä jotta pääset järjissäs ulos sieltä. älä riehu. älä ole eri mieltä. sano että hyvältä tuntuu vaikkei tuntuskaan. huijaa niitä uskomaan että olet kunnossa, niin voit päästä joskus pois. olkoon voima sun kanssasi.....

En suosittele. apua et tule saamaan, lääkkeitä vaan ja makoilet sängyssä. Diagnoosit tulevat pilaamaan lopun elämääsi joten pyri hakemaan tukea vaikka ystäviltä. Itselleni kävi niin ja kadun lopun elämääni että mtt.n oven aukaisin

Sinne vaan sitten.

Olipa heikkoa tukea monissa viesteissä. Itse sanoisin paljon kaikkea apua saaneena ja hoitoa tarvinneena, ettei voinnistaan valehdella kannata.
Kannattaa ottaa vastaan terapiat mitä tarjolla, jos ei synkkaa terapeutin kanssa niin senkin voi vaihtaa jotta puhumine ja luottaminen on helpompaa. Jos tunnet, että vastapuoli arvostaa ja kunnioittaa ihmisenä sinua, olet oikealla terapeutilla. vaikeat kysymykset kuuluvat asiaan. Puhut ja kerrot siitä mistä olet valmis puhumaan.
Ryhmissä ei ole pakko kertoa koko elämäänsä vaan voi kertoa itsestään jotakin ihan pientä, mihin kokee olevansa valmis.
Onnea matkaan, olet rohkea kun olet jo noin pitkällä ja olet apua vastaanottamassa!
Hienoa, ole ylpeä itsestäsi ihminen!
Muista että olet arvokas.