Parkour

Moi

Elikkä, kuinka moni on kuullut kyseisetä lajista ja luokittelisitteko sen extreme lajiksi?

15

2829

    Vastaukset 15

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • make

      Ei se oo urheilua, aika erikoista meininkiä. Ihan mageeta.

      • Moi

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.


      • make
        Moi kirjoitti:

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.


      • skeptikko
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.


      • Big
        skeptikko kirjoitti:

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.

        samaa mieltä.


      • traceurr
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        ''Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi. ''

        Hmm, kisoja tässä lajissa ei tule, (ainakaan toivottavasti).


      • Anonyymi

        Juu juoksee, hyppii, ylityksiä ja temppuja juuuu ei todellakaan urheilua


    • Löka

      Yleensä parkourin harrastajat ovat aika kömpelöitä keskitason ihmisiä, joiden akrobatiataidot eivät riitä kovin kummoisiin liikkeisiin. Tuonhan voit todeta etsimällä käsiisi suomen parhaat parkourvideot netistä ja katsomalla millaista materiaalia he ovat videoilleenkin kelpuuttaneet.

      Eipä silti, ei se lajin hauskuutta vähennä millään lailla onko se extremeä vai ei, itse pidän yhä aikuisenakin kiipeilemisestä valtavasti, vaikkei sitä parhaalla tahdollakaan voi sanoa extremeksi - ellei sitä sitten harrasta joku reikäpää ilman turvavälineitä.

      Pääpointtihan kaikessa harrastamisessa pitää olla se että harrastajalla itsellään on kivaa eikä se onko se extremeä, chick, in, kallista, cool, tms.

      • Granit

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)


      • apina
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        Oon aivan samaa mieltä!!


      • marelz
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        niinpä niin,jokin muuri esim. ei ole este vaan se on enemmänkin mahdollisuus :) (toi sama luki myös eräällä aiheeseen liittyvällä netti sivul)


    • uuuuuujea

      huhhuuuu

    • trikkeri

      Tiiättekö semmosta sivustoo mis ois useiden temppujen nimii ja kuvii? parkour.fi\com on katottu ja urbanfreeflow

    • Big

      luokitellaan.

    • Anonyymi

      Kyl parkour on ihan oikeeta urheilua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Törkeä petosepäily Suomussalmella

      Uutisoi maikkari. Uhrin nimiin on nostettu pankkilainaa, hänet on saatu sijoittamaan hevosiin ja ostamaan autoja. Ei ta
      Suomussalmi
      84
      3561
    2. Poliisi etälamautti, sitten pahoinpiteli

      Vaikeasti kehitysvammaisen niin vakavasti että kuoli pian sairaalassa. Ei osannut kehitysvammainen heti noudattaa polii
      Maailman menoa
      400
      1314
    3. Anni Ihamäki saa tylyä kommenttia TTK:sta - Erityisesti tämä "vääryys" ärsyttää

      Kaikille ei ole mieleen se, että Anni Ihamäki on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Ihamäki saa varsin ty
      Kotimaiset julkkisjuorut
      38
      1004
    4. Mies, olen pahoillani kun olen kuvitellut

      Että pitäisit minusta. En sitä mistään tähdistä kuitenkaan lukenut, mulle vaan tuli jostain semmoinen tunne, kun itse ty
      Ikävä
      72
      883
    5. Päivän Riikka: Pandan suklaatehdas Jyväskylästä Viroon

      Menkää töihin! Viroon! --- Liki sata vuotta kestänyt suklaantuotanto makeisvalmistaja Pandan tehtaalla Vaajakoskella pä
      Maailman menoa
      203
      826
    6. Mitä et ole valmis sietämään ihmissuhteissasi ja miksi?

      Aiemmin jo kyseltiin mitkä vaatimukset olivat mielestänne liiallisia. Kyselläänkin nyt sitä, että millaisilla asioilla s
      Sinkut
      281
      764
    7. Tiesitkö? Vappu Pimiän ensimmäinen aviomies ei ole Teemu-rakas

      Vappu Pimiä on tätä nykyä naimisissa Teemu Huuhtasen kanssa. Pimiä on toista kertaa naimisissa, sillä ensimmäinen liitto
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      730
    8. Älä nyt ylikuormitu vaikka sinusta pidänkin rakas nainen

      Tiedän, että olet minulle oikea. En halua pilata tätä juttua malttamattomuudella, mutta epäilen. Haluan vain olla lähel
      Ikävä
      33
      641
    9. Sysmä tarvitsee päätöksiä

      Sysmä tarvitsee päätöksiä – ei p*anjauhantaa** Kirjoitan kuntapolitiikan ulkopuolisena tarkkailijana. Sysmän poliittinen
      Sysmä
      20
      637
    10. Älä katoa elämästäni

      Kävelyllä mietin olisitpa varjo takanani vierelläni sivullani Älä katoa koskaan ole siinä pidä kädestäni kiinni ole kan
      Ikävä
      34
      602
    Aihe