Parkour

Moi

Elikkä, kuinka moni on kuullut kyseisetä lajista ja luokittelisitteko sen extreme lajiksi?

15

2540

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • make

      Ei se oo urheilua, aika erikoista meininkiä. Ihan mageeta.

      • Moi

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.


      • make
        Moi kirjoitti:

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.


      • skeptikko
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.


      • Big
        skeptikko kirjoitti:

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.

        samaa mieltä.


      • traceurr
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        ''Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi. ''

        Hmm, kisoja tässä lajissa ei tule, (ainakaan toivottavasti).


      • Anonyymi

        Juu juoksee, hyppii, ylityksiä ja temppuja juuuu ei todellakaan urheilua


    • Löka

      Yleensä parkourin harrastajat ovat aika kömpelöitä keskitason ihmisiä, joiden akrobatiataidot eivät riitä kovin kummoisiin liikkeisiin. Tuonhan voit todeta etsimällä käsiisi suomen parhaat parkourvideot netistä ja katsomalla millaista materiaalia he ovat videoilleenkin kelpuuttaneet.

      Eipä silti, ei se lajin hauskuutta vähennä millään lailla onko se extremeä vai ei, itse pidän yhä aikuisenakin kiipeilemisestä valtavasti, vaikkei sitä parhaalla tahdollakaan voi sanoa extremeksi - ellei sitä sitten harrasta joku reikäpää ilman turvavälineitä.

      Pääpointtihan kaikessa harrastamisessa pitää olla se että harrastajalla itsellään on kivaa eikä se onko se extremeä, chick, in, kallista, cool, tms.

      • Granit

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)


      • apina
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        Oon aivan samaa mieltä!!


      • marelz
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        niinpä niin,jokin muuri esim. ei ole este vaan se on enemmänkin mahdollisuus :) (toi sama luki myös eräällä aiheeseen liittyvällä netti sivul)


    • uuuuuujea

      huhhuuuu

    • trikkeri

      Tiiättekö semmosta sivustoo mis ois useiden temppujen nimii ja kuvii? parkour.fi\com on katottu ja urbanfreeflow

    • Big

      luokitellaan.

    • Anonyymi

      Kyl parkour on ihan oikeeta urheilua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos nainen harrastaa seksiä

      Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi
      Ikävä
      359
      3845
    2. Ikävöin sinua kokoyön!

      En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun
      Ikävä
      25
      2527
    3. Pihlaja-puulle

      Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos
      Ikävä
      15
      2030
    4. Kova karman laki

      Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko
      Hindulaisuus
      501
      1706
    5. Päivieni piristys, missä olet?

      Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei
      Ikävä
      14
      1675
    6. Kysymys Kuhmolaisille

      Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t
      Kuhmo
      49
      1611
    7. Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin

      ”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist
      Maahanmuutto
      300
      1561
    8. Älä mahdollisesti ota itseesi

      En voinut tietää. Sitäpaitsi.. niin
      Ikävä
      17
      1354
    9. Olen valtavan ihastunut

      Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.
      Ikävä
      63
      1146
    10. Ota nainen yhteyttä ja tee Tikusta asiaa?

      Niin sitten minä teen Takusta asiaa.
      Ikävä
      21
      1124
    Aihe