itse..

ainakin..

..olen huomannut että mitä vanhemmaksi elät sitä enemmän joudut luopumaan asioista.. lapsena saat kaikkea(riippuu tietysti olosuhteista jotka ei kaikilla ole yhtenäiset) ja kun aikuistut ja vuosia alkaa kertyä 25 niin kummasti ystävätkin kaikkoavat elämästä..se pinnallinen laumakäyttäytyminen loppuu kun ihmiset huomaavat että elämässä on muutakin kun juhliminen ja hauskanpito..elämä on raakaa enkä hoitoalan ihmisenä yhtään ihmettele sitä mitä näen työssäni..itsemurhia,tappoja,raiskauksia,pahoinpitelyjä,huumeita ja alkoa.. ihmiset voivat pahoin ja mikä pahinta he eivät itse sitä huomaa..ja jos siitä kertoo niin haistatellaan ja palataan sinne lauman suojiin hakemaan hyväksyntää..

2

587

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kaikki eivät lapsuudessaan saa aivan kaikkea, mutta se on aikaa jolloin opitaan valmiudet aikuiselämää varten. Siinä on vain sellainen pieni ongelma, että usein vanhemmat ovat itsekin varsin keskeneräisiä tullessaan vanhemmiksi. Isät ja äidit ovat joko unohtaneet oman prosessinsa tai sitten ovat sen keskellä aina ikävuoteen 67.

      Lapsi voi kasvaa epävakaissa olosuhteissa, eikä koskaan saa tarvitsemaan suojaa. Itse olen ajautunut elämässäni lopulta suhteisiin, joihin lapsuusajan oppini minut on kasvattanut ja valmistanut. Olen joutunut katsomaan läheltä anorexiaa, insestin, perheväkivallan ja raiskausten vaikutuksia, itsetuhoista käyttäytymistä, jota on tietysti kovin monen tasoista ja näköistä.

      Mitkä ovat olleet minun mahdollisuuteni saada ja antaa. Luopumaan olen joutunut lapsuudestani lähtien, aina lapsuudestani lähtien. Aloin olla vanhempieni tuki ja sontasuodin 7-vuotiaasta, kuuntelin heidän aviollisia ongelmiaan. Äitini saattoi isän poissaollessa haukkua isääni siaksi, isä taas puolestaan äidin poissaollessa äitiäni huoraksi. Mahdollisuuteni vaikuttaa elämääni ja toisaalta tulkintaani olivat aika minimaaliset tuossa vaiheessa. Nyt kun tiedän paremmin, osaan ehkä paremmin suhteuttaa asioita, mutta mitä lopulta elämältä olen saanut ja mistä olen luopunut?

      Elämänkokemus karttuu jokaisesta menetyksestä, jokaisesta omasta päätöksestä. Niin kauan kuin roikkuu muiden perässä, on kiinni heidän päätöksissään ja elämässään. Ihminen voi luopua elämästään läpi elämänsä, kun ei hoidata itseään kuntoon. Mitä sitten siinä matkalla voi saada? Elämänkokemukseni nojalla uskaltaisin sanoa, että ihminen voi saada vain sellaista, mistä joutuu ennemmin tai myöhemmin luopumaan, viimeistään silloin kuin itse kuolee. Enkä pidä tuota lohduttomana ajatuksena, se on elämää.

      On tietysti niin, että ihmisillä on elämänkokemuksensa ja kohtaamiensa asioiden vuoksi hieman erilaiset valmiudet tehdä valintoja omaksi hyväkseen. Olen itse elänyt pitkälti sosiaalisten normien vastaisesti, mutta on elämässäni ollut ne hetket, jolloin on tehty sitä, mitä ikäiseltään on voinut odottaa. Silti mikään niistä asioista ei ole tuonut sellaista tyydytystä kuin henkinen kasvu ja itsensä oivaltaminen. Kuulostanee melko hihhulilta, mutta miten nauttia mistään asioista, jos ei edes tiedä, mistä oikeasti nauttii? Miten arvostaa saavutuksia tai surra menetyksiä, jos ei oikeasti tiedä, mitä on menettänyt tai saavuttanut?

      Elämä on raakaa, se on hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee. Jos meistä joku on valmis hautaan menetettyään poika- tai tyttöystävänsä, miten suhteuttaa yksittäinen menetys keskitysleireiltä selviytyneiden, perheensä menettäneiden, raiskattujen, kidutettujen ja orjuutettujen juutalaisnaisten kokemuksia? Elämmekö me lopulta niin hyvinvoivassa yhteiskunnassa, että meidän täytyy hankkia itsellemme ongelmia, jotta tietäisimme elävämme?

      Olen nähnyt väkivaltaa ja raiskauksia jo ennen teini-ikääni. Olen joutunut käymään kovan tien ollakseni siinä pisteessä, jossa nyt olen. Pystyn puhumaan kokemuksistani. Esimerkkinä vaikkapa se, miten eräs naisystäväni, joka ei ole kuulemma julkisesti itkenyt. Kerroin hänelle taannoin erään kokemukseni ja joko hän oli aivastamaisillaan, yrjöämäisillään tai viimeinen, epätodennäköisin vaihtoehto (?), hän oli alkaa itkeä... Voin allekirjoittaa sen, että jokainen meistä voi pahoin ja olisi tärkeää pystyä puhumaan niistä 'oikeista' asioista, löytää ne oikeat ihmiset, joiden kanssa asioista voi puhua ilman turvallisessa ilmapiirissä. Olen koettanut luoda sitä ilmapiiriä jokaisessa ihmissuhteessani, mutta olen minäkin epäonnistunut, ihminen vain.

      Ja kyllä, ihmissuhteet ovat lopulta vain puhallus tuulessa. Ne ihmiset, joista haluamme pitää kovaa kiinni, katoavat sitä varmemmin, mitä kovempi puristuksemme on. Niin se valitettavasti on. Toinen vaihtoehto on erakoituminen, jolloin muista ihmisistä tulee samantekeviä. Omassa elämässäni on ollut jaksoja, jolloin olen ollut totaalisen yksin ja vaiheita, kun olen ollut ryhmän huomion keskipiste. Enkä osaa sanoa, kumpi on ollut parempi vaihtoehto. Ehkä kaikkein parasta on ollut se, että on ollut edes yksi luotettava ihminen, jolle on voinut kertoa kaiken...

      • sellaista vaan että..

        olettaen että oot mies...miks et ala erityisopettajaksi? sun laisias tyyppejä tarvittais kouluissa!

        kovia kokeneet nuoret pojat ja tytöt tarvitsee esikuvia, turvallisia aikuisia, jollaseksi sä sun juttujes perusteella sopisit hyvin.

        en tiiä osaanko sanoo sitä mitä tarkoitan, mutta siis sitä vaan että vaikutat hyvältä tyypiltä. Henkilöltä jolla on perspektiiviä elämään, kokemuksia joita ei kannata jättää kertomatta.

        :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on loppuelämäsi suunnitelma

      Kaivattuasi kohtaan? Olet päättänyt jotain?
      Ikävä
      122
      1320
    2. Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta

      Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä
      Ruoka ja juoma
      51
      1259
    3. Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun

      ...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa
      Ikävä
      122
      1183
    4. Uskaltaisitko vielä

      Lähestyä vai et kaivattuasi?
      Ikävä
      138
      1013
    5. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      100
      879
    6. "Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut

      Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten
      Maailman menoa
      325
      814
    7. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      82
      714
    8. Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:

      Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap
      Iisalmi
      54
      636
    9. Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen

      Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist
      Ikävä
      49
      619
    10. Lienee aika luopua siitä kaikesta

      mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j
      Ikävä
      64
      602
    Aihe