kilpajuoksijaksi

eihän huippu-urheilijatkaan pidä mitään lepopäiviä ja treenaa monta kertaa päivässä.

maraTonni kirjoitti:

eihän huippu-urheilijatkaan pidä mitään lepopäiviä ja treenaa monta kertaa päivässä.

Jos tähtäät huippu-urheilijaksi niin taitaa olla väärä paikka kysellä treenineuvoja. Tarvitsisit varmaan valmentajan?

Ja varo, että et tule ylikuntoon liiallisella harjoittelulla. Silloinkaan ei kehity ja siitä on paljon muutakin haittaa.

Ja joku viikko voisi olla kevyempi , jos harjoittelet kovaa (esim. aina kolme viikon jälkeen). Mutta kannattaisi kääntyä asiantuntijan puoleen. Täällä läheskään kaikki, kuten minä en ole sellainen.

maraTonni kirjoitti:

eihän huippu-urheilijatkaan pidä mitään lepopäiviä ja treenaa monta kertaa päivässä.

Joko tämä aloittamasi ketju on pelkkä vitsi tai sitten sinulla ei ole hajuakaan miten pitää treenata jotta kunto kehittyy.

Jos todella haluat kehittyä niin oikea paikka aloittaa on kirjasto. Lainaat juoksua koskevia kirjoja ja luet ne ja mietit uudestaan miten pitää treenata jotta kehittyy.

Jos vain paljon juoksemalla kehittyisi hyväksi juoksijaksi niin hyviä juoksijoita olisi maailma väärällään. Hyvällä juoksijalla on paljon muitakin kuin kykyjä ja ominaisuuksia kuin vain kestää kovaa treeniä.

maraTonni kirjoitti:

eihän huippu-urheilijatkaan pidä mitään lepopäiviä ja treenaa monta kertaa päivässä.

huippu-urheilijat pidä muka lepopäiviä? Virheellinen olettamus! Lepopäiviä/kevyitä päiviä saattaa olla viikossa 1-2, ja se lepo ei aina tarkoita totaalista lepoa, vaan esim. kevyt palauttava harjoitus. Itse olen kansallisen tason kilpaurheilija ja treenaan kyllä todella kovaa (2-3 kertaa päivässä) useina päivinä viikossa, mutta pari päivää viikossa pidän aina kevyempää. Lisäksi joskus pidän pidemmän kevyen jakson, esim. 2 viikkoa, että kroppa palautuu kunnolla. Levon jälkeen treenit kulkee aina parhaiten.

--------------------- kirjoitti:

huippu-urheilijat pidä muka lepopäiviä? Virheellinen olettamus! Lepopäiviä/kevyitä päiviä saattaa olla viikossa 1-2, ja se lepo ei aina tarkoita totaalista lepoa, vaan esim. kevyt palauttava harjoitus. Itse olen kansallisen tason kilpaurheilija ja treenaan kyllä todella kovaa (2-3 kertaa päivässä) useina päivinä viikossa, mutta pari päivää viikossa pidän aina kevyempää. Lisäksi joskus pidän pidemmän kevyen jakson, esim. 2 viikkoa, että kroppa palautuu kunnolla. Levon jälkeen treenit kulkee aina parhaiten.

Lue lisää

Sitä minäkin vähän ihmettelin, että ei kai huippu-urheilijatkaan koko ajan vedä rankkoja treenejä... Pitäähän elimistön saada heilläkin palautua.

Ehkä aloituskirjoitus oli tosiaan vitsi, mutta onhan näitä oikeastikin jotka treenaavat noin.

ei ollut vitsi, ehkä tosiaan pitää kipaista kirjastoon. epäilen kyllä noita lepopäiviä, minusta tuntuu että niiden aikana vain laiskistuu. olen pari kertaa pitänyt lepopäivän ja sen jälkeen ei meinanut millään jaksaa lenkille, sai pakottaa itseä juoksuun ja jalat olivat jäykät, halusin vain nukkua ja löhötä. luuletteko että kannattaisi käydä hierojalla?

maraTonni kirjoitti:

ei ollut vitsi, ehkä tosiaan pitää kipaista kirjastoon. epäilen kyllä noita lepopäiviä, minusta tuntuu että niiden aikana vain laiskistuu. olen pari kertaa pitänyt lepopäivän ja sen jälkeen ei meinanut millään jaksaa lenkille, sai pakottaa itseä juoksuun ja jalat olivat jäykät, halusin vain nukkua ja löhötä. luuletteko että kannattaisi käydä hierojalla?

Lue lisää

Usko pois lepo on hyväksi. Ja kuten joku kirjoitti, levon ei aina tarvitse olla täyslepoa vaan voi tehdä ns. palauttavia harjoituksia. Kyllä lihashuoltokin on tärkeää (hieronnan lisäksi venyttely).

Varsinkin, jos tosiaan paljon juokset niin uskoisin säännöllisestä hieronnasta olevan hyötyä.

Ja kirjastosta varmasti löytyy hyviä opuksia.

maraTonni kirjoitti:

ei ollut vitsi, ehkä tosiaan pitää kipaista kirjastoon. epäilen kyllä noita lepopäiviä, minusta tuntuu että niiden aikana vain laiskistuu. olen pari kertaa pitänyt lepopäivän ja sen jälkeen ei meinanut millään jaksaa lenkille, sai pakottaa itseä juoksuun ja jalat olivat jäykät, halusin vain nukkua ja löhötä. luuletteko että kannattaisi käydä hierojalla?

Lue lisää

Kun mietiskelet kotona paljonko pitää treenata jotta pääsee kuntoon, niin tietääkseni eräs ohje ei ole muuttunut vuosien varrella. Harjoitusta voi lisätä yhden tunnin/viikko/vuosi jotta kehittyy ja keho palautuu harjoituksen aiheuttamasta rasituksesta. Kun sitten jossain vaiheessa pääset siihen kuntoon että alat jaksaa kunnolla treenata 500 tuntia vuodessa niin sen jälkeen vasta alkaa treenaaminen :)

Kunnon harjoitelu rytmityksessä niin viikko kuin kuukausi ja vuosi tasolla vaihdellaan rytmitystä jotta keho saa lepoa riitävästi ja oikeaan aikaan.

Ja loppuun entisen valmentajani viisaus.

"Kenen tahansa pää kestää treenata kovaa mutta kenen tahansa pää ei kestä levätä riittävästi"

Poro nulukhaa, Provo vetää täysillä.

Never easy on oikea metodi. Sillä lähtee kunto nousuun.

Hengästyminen ei toki ole vielä täysillä, mutta joka lenkki vk:ta?

Onko aloittaja nuorempi Jodlaaja hakemassa pysäyttämätöntä nousukiitoa?

Anonyymi kirjoitti:

Hengästyminen ei toki ole vielä täysillä, mutta joka lenkki vk:ta?

Aloittaja juossut itsensä väsyksiin, siksi kunto ei nouse. Parin lepopäivän jälkeen kulkee taas. Pitäisi harjoitella monipuolisemmin, ei joka päivä hengästymiseen asti.

Kyllähän paremman peruskunnon jälkeenkin hengästyttää, jos pistää riittävän kovaa vauhtia. Kaikki väsyminen ei tule vain jalkojen uupumisena, vaan nämä kaikki liittyy toisiinsa.

Kyllä kai sekin jotain kuntoa on, että pystyy juoksemaan täysillä henkeä haukkoen. Itselläni ei nykyisellään kunto riitä niin vauhdikkaaseen menoon. Jalat ja keuhkot eivät joudu äärirajoille, kun rajoittava tekijä on sydämen pumppauskyky.

CigarettesAfterRun kirjoitti:

Kyllä kai sekin jotain kuntoa on, että pystyy juoksemaan täysillä henkeä haukkoen. Itselläni ei nykyisellään kunto riitä niin vauhdikkaaseen menoon. Jalat ja keuhkot eivät joudu äärirajoille, kun rajoittava tekijä on sydämen pumppauskyky.

Lue lisää

Juoksin keski-ikäisenä vuosia kympin ja viidentoista km lenkkejäni hapenottokyvun rajoilla, ja välillä tuli pakollisia rasitusvammataukoja. Sain vauhtikestävyyden ja tulokset kuitenkin puolentoista vuoden jälkeen entistä paremmaksi alettuani juoksemaan säntillisesti hiljaa ja vain välillä kovavauhtisia lenkkejä. Hapenottokyky on parempi eikä keuhkot tunnu repeävän kovassa vauhdissa.

Anonyymi kirjoitti:

Juoksin keski-ikäisenä vuosia kympin ja viidentoista km lenkkejäni hapenottokyvun rajoilla, ja välillä tuli pakollisia rasitusvammataukoja. Sain vauhtikestävyyden ja tulokset kuitenkin puolentoista vuoden jälkeen entistä paremmaksi alettuani juoksemaan säntillisesti hiljaa ja vain välillä kovavauhtisia lenkkejä. Hapenottokyky on parempi eikä keuhkot tunnu repeävän kovassa vauhdissa.

Lue lisää

Minäkin harjoittelen peruskunto edellä. Toki olen pk:ta aina ennenkin tehnyt, kun en vaan ole jaksanut pitää vauhtia päivästä toiseen. Mutta maksimikestävyys ei ole enää yhtä suorituskykyistä kuin ennen, ja suorituskyvyn ylärajalle juokseminen on vähemmän raastavaa. Ei vaan pysty tekemään samanlaisia happokylpyjuoksuja enää kuin nuorempana. Uskoisin, ettei suorituskykyä enää saa keski-iässä parannettua muuten kuin pk:n kehittämisen kautta.

CigarettesAfterRun kirjoitti:

Minäkin harjoittelen peruskunto edellä. Toki olen pk:ta aina ennenkin tehnyt, kun en vaan ole jaksanut pitää vauhtia päivästä toiseen. Mutta maksimikestävyys ei ole enää yhtä suorituskykyistä kuin ennen, ja suorituskyvyn ylärajalle juokseminen on vähemmän raastavaa. Ei vaan pysty tekemään samanlaisia happokylpyjuoksuja enää kuin nuorempana. Uskoisin, ettei suorituskykyä enää saa keski-iässä parannettua muuten kuin pk:n kehittämisen kautta.

Lue lisää

Jatkan vielä tuohon edelliseeni. Aloin juoksemaan vasta yli viiskymppisenä, ja niillä aina hapenottokyvyn rajalla juoksemillani lenkeillä suorituskyky parani nopeasti, mutta parin vuoden kuluttua ei enää parantunut enempää sillä harjoittelutavalla, vaan tulokset alkoi olla aina samoja, mutta rasitusvammoja tuli säännöllisesti, ja nyt niitä vammoja ei tule.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan vielä tuohon edelliseeni. Aloin juoksemaan vasta yli viiskymppisenä, ja niillä aina hapenottokyvyn rajalla juoksemillani lenkeillä suorituskyky parani nopeasti, mutta parin vuoden kuluttua ei enää parantunut enempää sillä harjoittelutavalla, vaan tulokset alkoi olla aina samoja, mutta rasitusvammoja tuli säännöllisesti, ja nyt niitä vammoja ei tule.

Lue lisää

Hienoa, että olet löytänyt juonesta kiinni, ja saanut jatkuvuutta ja kehitystä juoksuharrastukseen.

CigarettesAfterRun kirjoitti:

Minäkin harjoittelen peruskunto edellä. Toki olen pk:ta aina ennenkin tehnyt, kun en vaan ole jaksanut pitää vauhtia päivästä toiseen. Mutta maksimikestävyys ei ole enää yhtä suorituskykyistä kuin ennen, ja suorituskyvyn ylärajalle juokseminen on vähemmän raastavaa. Ei vaan pysty tekemään samanlaisia happokylpyjuoksuja enää kuin nuorempana. Uskoisin, ettei suorituskykyä enää saa keski-iässä parannettua muuten kuin pk:n kehittämisen kautta.

Lue lisää

Se on ihan luonnollinen ikääntymiseen kuuluva asia, että vanhempana ei enää ole yhtä kovaa irtiottokykyä lyhyillä matkoilla kuin nuorena, mutta hyvällä peruskunnolla voi vielä pärjätä pitkillä matkoilla.