Isoisän sotilaspassi kummastuttaa

Arvostin isoisääni ja tuota hänen aseveljeään, eikä tapaus muuta käsitystäni heidän toimistaan isänmaan asialla. Valvontakomissiolla ei ole mitään tekemistä sotilaspassien kanssa, sen tiedän. Tiedän myös, ettei mitään vankien ampumisia ole passiin laitettu.
Tiedän myös ne tosiasiat, että sukulaisiani pidätettiin sodan jälkeen Valpon toimesta ilmiantojen seurauksena (kateelliset katkerat komukat), koska muutamia heistä solvattiin sodan aikana Tiltun propaganda lähetyksissä.
Isoisäni sotilaspassi on alkuperäinen, ei kadonnut. Häntä ei sodan jälkeen pidätetty Valpon toimesta.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Arvostin isoisääni ja tuota hänen aseveljeään, eikä tapaus muuta käsitystäni heidän toimistaan isänmaan asialla. Valvontakomissiolla ei ole mitään tekemistä sotilaspassien kanssa, sen tiedän. Tiedän myös, ettei mitään vankien ampumisia ole passiin laitettu.
Tiedän myös ne tosiasiat, että sukulaisiani pidätettiin sodan jälkeen Valpon toimesta ilmiantojen seurauksena (kateelliset katkerat komukat), koska muutamia heistä solvattiin sodan aikana Tiltun propaganda lähetyksissä.
Isoisäni sotilaspassi on alkuperäinen, ei kadonnut. Häntä ei sodan jälkeen pidätetty Valpon toimesta.

Lue lisää

Sotilaspassit kirjoitetaan kantakorttien perusteella. Niissä ja LT- eli lääkärintarkastuskorteissa on se perustieto, jota tallennetaan passeihin. On tietysti mahdollista, että isoisäsi passissa on ollut virheellisiä tai epäselviä merkintöjä. Jos hän on halunnut ne oikaistaviksi, se on tehty sotilaspiirin esikunnassa.

Yleensä asiakirjojen muuttelu on mieletöntä. Esimerkiksi kantakortteja pitäisi väärentää tuhansittain, ennenkuin jokin asia voitaisiin muuttaa tai peitellä. Lisäksi kaikki tapahtumat on kirjattu niin moneen eri kohtaan, että ristiriidat aina löytyvät. Yksittäisen sotilaspassin muuttelu tai väärentäminen on aivan järjetöntä ( se on tietysti rikoskin) , koska asiat ovat aina kantakortista tarkistettavissa.

Sotilaspassien merkinnät eivät myöskään muutu Tiltun tai kommunistien touhujen takia.

Yrityksesi on sittenkin aika heikko. Sääliksi käy isoisääsi. Toivottavasti hän ehti kuolla ennen kuin aloit yleisemmin valehdella viime sodista. Keksitkö muuten jutun itse, vai auttoiko joku kaveri? Veteraaneilta ei tuollaisia juttuja irtoa. Se ainakin on valetta.

vielä asiaa kirjoitti:

Sotilaspassit kirjoitetaan kantakorttien perusteella. Niissä ja LT- eli lääkärintarkastuskorteissa on se perustieto, jota tallennetaan passeihin. On tietysti mahdollista, että isoisäsi passissa on ollut virheellisiä tai epäselviä merkintöjä. Jos hän on halunnut ne oikaistaviksi, se on tehty sotilaspiirin esikunnassa.

Yleensä asiakirjojen muuttelu on mieletöntä. Esimerkiksi kantakortteja pitäisi väärentää tuhansittain, ennenkuin jokin asia voitaisiin muuttaa tai peitellä. Lisäksi kaikki tapahtumat on kirjattu niin moneen eri kohtaan, että ristiriidat aina löytyvät. Yksittäisen sotilaspassin muuttelu tai väärentäminen on aivan järjetöntä ( se on tietysti rikoskin) , koska asiat ovat aina kantakortista tarkistettavissa.

Sotilaspassien merkinnät eivät myöskään muutu Tiltun tai kommunistien touhujen takia.

Yrityksesi on sittenkin aika heikko. Sääliksi käy isoisääsi. Toivottavasti hän ehti kuolla ennen kuin aloit yleisemmin valehdella viime sodista. Keksitkö muuten jutun itse, vai auttoiko joku kaveri? Veteraaneilta ei tuollaisia juttuja irtoa. Se ainakin on valetta.

Lue lisää

Sitä tässä nyt olenkin kysymässä, että onko kyseinen passien manipulointi mahdollista? Minusta nyt esille tullut juttu on aika hurja. Isoisäni ei myöskään liity Tiltuun ja hänen propagandaansa, vaan muihin lähisukulaisiini, älä sotke nyt asioita!
Isäni kertoman mukaan sodan jälkeen olot olivat varsin sekavat ja osalla oli jo matkalaukut valmiiksi pakattuina, osa matkustikin Argentiinaan. Lähisukuani oli asekätkentään epäiltynä ja isoisänikin ullakolta löysimme puruihin kätkettynä joitakin aseita ja ammuksia, tämä nyt sivu juonteena.
Sen verran nyt kuitenkin olen saannut tietää, että ihan väärillä jäljillä en ole, koska en missään nimessä usko isoisäni valehtelevan, jos hän on antanut vaitiololupauksen tapauksesta komentajalle. Hän itse ei kertonut tapauksesta muuta, kuin "teurastus" ja ei siedä päivänvaloa.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Arvostin isoisääni ja tuota hänen aseveljeään, eikä tapaus muuta käsitystäni heidän toimistaan isänmaan asialla. Valvontakomissiolla ei ole mitään tekemistä sotilaspassien kanssa, sen tiedän. Tiedän myös, ettei mitään vankien ampumisia ole passiin laitettu.
Tiedän myös ne tosiasiat, että sukulaisiani pidätettiin sodan jälkeen Valpon toimesta ilmiantojen seurauksena (kateelliset katkerat komukat), koska muutamia heistä solvattiin sodan aikana Tiltun propaganda lähetyksissä.
Isoisäni sotilaspassi on alkuperäinen, ei kadonnut. Häntä ei sodan jälkeen pidätetty Valpon toimesta.

Lue lisää

Tuo punaisen valpon "terrorin" osuus on Suomessa vaiettu asia.Vain ns.Leinon vangit jossa parisen kymmentä vietiin Moskovaan on tunnettu.Oli muitakin joita syyttömänä pidettiin vangittuna vain siksi että joku oli tehnyt perättömän ilmiannon.Saattoivat olla telkien takana vuosia.Oma lukunsa on asekätkijät,mutta en tarkoita niitä.Sitä ihmettelen kun joku ottaa esille pikkaisenkin epäselvän asian,alkaa mahdoton parku ja ulina että joku valehtelee.

täyttä asiaa kirjoitti:

Tuo punaisen valpon "terrorin" osuus on Suomessa vaiettu asia.Vain ns.Leinon vangit jossa parisen kymmentä vietiin Moskovaan on tunnettu.Oli muitakin joita syyttömänä pidettiin vangittuna vain siksi että joku oli tehnyt perättömän ilmiannon.Saattoivat olla telkien takana vuosia.Oma lukunsa on asekätkijät,mutta en tarkoita niitä.Sitä ihmettelen kun joku ottaa esille pikkaisenkin epäselvän asian,alkaa mahdoton parku ja ulina että joku valehtelee.

Lue lisää

Yksi sukulais-sedistäni joutui todella vauhdikkaasti puna-Valpon pidättämäksi -46, hänet pidätettiin työmatkallaan junassa, siten ettei hän voinnut saada kunnolla mitään viestiä läheisilleen tilanteesta. Ainoastaan tuttua konduktooria kohden horjahtamalla saattoi viestittää jostain epätavallisesta. Tämä konduktoori oli nähnyt vastaavia pidätyksiä aiemminkin ja osasi toimittaa tietoa hieman setämme kohtalosta eteenpäin, että nyt on mies semmoisissa käsissä, ettei ihan helpolla taida selvitä.
Kuulustelut olivat olleet aika kovia, koska hän oli ollut Tiltun hampaissa johtuen asemastaan venäläisten vankileirin hallinnossa, kuinka hänen kassakaappinsa pullisteli Tiltun mukaan venäläisten sotavankien selkänahasta revitystä rahasta. Ilmianto oli ilmeisen perätön, koska pidätystä ei jatkunut loputtomiin, eikä se lopulta johtanut syytteisiin.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Yksi sukulais-sedistäni joutui todella vauhdikkaasti puna-Valpon pidättämäksi -46, hänet pidätettiin työmatkallaan junassa, siten ettei hän voinnut saada kunnolla mitään viestiä läheisilleen tilanteesta. Ainoastaan tuttua konduktooria kohden horjahtamalla saattoi viestittää jostain epätavallisesta. Tämä konduktoori oli nähnyt vastaavia pidätyksiä aiemminkin ja osasi toimittaa tietoa hieman setämme kohtalosta eteenpäin, että nyt on mies semmoisissa käsissä, ettei ihan helpolla taida selvitä.
Kuulustelut olivat olleet aika kovia, koska hän oli ollut Tiltun hampaissa johtuen asemastaan venäläisten vankileirin hallinnossa, kuinka hänen kassakaappinsa pullisteli Tiltun mukaan venäläisten sotavankien selkänahasta revitystä rahasta. Ilmianto oli ilmeisen perätön, koska pidätystä ei jatkunut loputtomiin, eikä se lopulta johtanut syytteisiin.

Lue lisää

noin 2 vuotta.Suomessa oli silloin hankala oikeusministeri ja vasta kun Eino Pekkala tuli tilalle alkoivat syyttömät vapautua.Kevään -48 vaalit lopulta pelstivat Suomen ja sitä myötä loputkin vangit.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Sitä tässä nyt olenkin kysymässä, että onko kyseinen passien manipulointi mahdollista? Minusta nyt esille tullut juttu on aika hurja. Isoisäni ei myöskään liity Tiltuun ja hänen propagandaansa, vaan muihin lähisukulaisiini, älä sotke nyt asioita!
Isäni kertoman mukaan sodan jälkeen olot olivat varsin sekavat ja osalla oli jo matkalaukut valmiiksi pakattuina, osa matkustikin Argentiinaan. Lähisukuani oli asekätkentään epäiltynä ja isoisänikin ullakolta löysimme puruihin kätkettynä joitakin aseita ja ammuksia, tämä nyt sivu juonteena.
Sen verran nyt kuitenkin olen saannut tietää, että ihan väärillä jäljillä en ole, koska en missään nimessä usko isoisäni valehtelevan, jos hän on antanut vaitiololupauksen tapauksesta komentajalle. Hän itse ei kertonut tapauksesta muuta, kuin "teurastus" ja ei siedä päivänvaloa.

Lue lisää

Se tapahtuu silloin sotilaspiirin ( tai nykyisin sotilasläänin) esikunnassa asianomaisen virkailijan toimin. Korjaukset varmentaa toimistopäällikkö.Korjaukset perustuvat kantakorttiin ja LT-korttiin, kuten tuolla edellä on selvitetty. Huonokuntoinen tai kadonnut passi voidaan kirjoittaa kokonaan uudelleen. Passin muuntelussa ei muuten ole mitään järkeä, koska varsinainen todiste on sotilaspiirin/läänin kortisto.

Sotavankeja ammuttiin esimerkiksi syksyllä -41 aika kevyin perustein mm. siksi, että heidän arveltiin eräissä tapauksissa käyvän vähälukuisampien vangitsijoiden kimppuun. Usein vangit vain osoitettiin taaksepäin. Näistä on tuore tutkimus, jonka nimeä en nyt saa mieleeni.

Varsin monet matkustivat/pakenivat sopdan jälkeen Ruotsiin miehitystä ja sitten punaista Valpoa peläten. Pääosa palaili sitten vähin äänin takaisin olojen rauhoituttua. Jotkut päätyivät Vnezuelaan ja Yhdysvaltoihin. Monet jäivät Ruotsiin vuosiksi, vaikka sieltä annettiin kyllä kehoituksia matkustaa takaisin.

täyttä asiaa kirjoitti:

Tuo punaisen valpon "terrorin" osuus on Suomessa vaiettu asia.Vain ns.Leinon vangit jossa parisen kymmentä vietiin Moskovaan on tunnettu.Oli muitakin joita syyttömänä pidettiin vangittuna vain siksi että joku oli tehnyt perättömän ilmiannon.Saattoivat olla telkien takana vuosia.Oma lukunsa on asekätkijät,mutta en tarkoita niitä.Sitä ihmettelen kun joku ottaa esille pikkaisenkin epäselvän asian,alkaa mahdoton parku ja ulina että joku valehtelee.

Lue lisää

Asioita on tutkittu laajasti ja julkaistu monta tutkimusta. Klassikko on Lauri Hyvämäen Vaaran vuodet". Lisäksi hän on tutkinut asioita mm. juuri Lista 1:n vangeista.

Näillä palstoilla tulee se3siin loputon määrä valheita yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus on vaikea määrittää, onko joukossa vilpitönkin kyselijä. Nyt saattaa sellainen olla kyseessä.

syytettyinä kirjoitti:

noin 2 vuotta.Suomessa oli silloin hankala oikeusministeri ja vasta kun Eino Pekkala tuli tilalle alkoivat syyttömät vapautua.Kevään -48 vaalit lopulta pelstivat Suomen ja sitä myötä loputkin vangit.

Lue lisää

Olisit nyt voinut kirjoittaa sen "hankalan" oikeusministerin nimenkin. Mielesi kuitenkin tekee…

Homma meni käytännössä niin, että suomalaiset kommunistit, erityisesti Hertta Kuusinen, kannattivat ympäri maata toimivien paikalliskommunistien tekemiä mustia listoja, joiden perusteella kommunistien todellisia tai kuviteltuja vihamiehiä sitten pidätettäisiin - kenties jotain pahempaakin. Idea oli vähän samankaltainen kuin mitä valkoinen puoli oli toteuttanut vuonna 1918 - oman pitäjän miehet järjestivät vastustajilleen raskaita tuomioita. Näin kommunistit johtamansa VALPOn avulla toimivatkin erityisesti sodan loppumista seuranneina kahtena-kolmena vuotena. Hajanaiseen toimintaan oli totuttu kommunistien toimiessa maan alla suuren osan maailmansotien välistä aikaa. Toisaalta monilla oli jotakin hampaankolossa sodan ajalta tai jopa vuodesta 1918 saakka.

VALPOn johdossa toimi heti sodan jälkeen Otto Brusiin, joka oli toiminut sotaa edeltävän ja sodanaikaisen VALPOn toimien selvittelytoimikunnassa. Hän kuvitteli tekevänsä hyvän työn vaihtaessaan väkeä vasemmistolaisuuden kannattajiin, mutta sai virastoonsa vain liudan epäpätevää sakkia. Vasemman laidan kulkijoiden etevin pää ei ollut innostunut ryhtymään uusissakaan oloissa ”ohranan” kätyreiksi. Jos uudella henkilökunnalla ei ollut rötöstelytaustaa, niin ainakin henkilökohtaisia kostonhaluja. Hankalin tapaus oli SKP:n puheenjohtajanakin toiminut Aimo Aaltonen, josta ei pitänyt oikein kukaan. Edes omat kommunistitoverit eivät olleet pitäneet kiirettä Aaltosen vapauttamiseksi vankilasta sodan jälkeen. Aaltonen pääsi VALPOssa kuitenkin osastopäällikön vakanssiin ja käytännössä johti sitä, kun Brusiin oli eronnut vuonna 1946 kyllästyttyään itse luomansa järjestelmän toimimattomuuteen.

VALPO menetti nopeasti luottamuksensa muiden viranomaisten parissa. Brusiin ja Aaltonen joutuivat syytteisiin mielivaltaisuuksistaan vuonna 1947, ja 1948 VALPO lakkautettiin ja tilalle perustettiin poliittisesti vähemmän kallellaan oleva SUOPO.

VALPOn toiminnalla ei ollut Neuvostoliiton siunausta. Zdanov, joka valvontakomission peruja hoiti Suomen asioita Neuvostoliiton hallinnossa, ei hyväksynyt Kuusisen esittämää toimintamallia. Hän ajoi marxilais-leniniläistä "demokraattista sentralismia", jossa ei sallittu "maakunnan miesten" oma-aloitteista toimintaa. Kaiken piti viime kädessä lähteä puolueen keskuskomiteasta ja sen poliittisesta toimikunnasta (politbyroo). Kuten ideologian ylipappien Stalinin, Zdanovin itsensä, Berijan, Dekanosovin ja monien muiden toimista tiedetään, siihenkin kuuluivat mustat listat ja valtion harjoittama massiivinen terroritoiminta. Kysymys oli siitä, kenen aloitteesta "vihollisia" saa vainota ja kenen ei. Suomen kommunisteilla ei ollut sellaista keskuskomiteavetoista ohjelmaa, jota Zdanov olisi kaivannut.

Vuoden 1948 vaalien edellä Suomen kommunistit ymmärsivät kannatuksensa heikentyneen. SDP oli saanut työväestön kannatuksen (osoituksena mm. SAK:n vaalit ja kunnallisvaalit 1947). SKDL:n piirissä toimivasta monenkirjavasta väestä läheskään kaikki eivät olleet samoilla linjoilla kommunistien kanssa, eikä SKDL kokonaisuudessaankaan ollut onnistunut kaventamaan Maalaisliiton kannatusta maaseudulla, perinteisiä korpikommunismin harvaan asuttuja syrjäseutuja lukuun ottamatta. Vielä tässä vaiheessa Kuusinen ja apurinsa pääsihteeri Ville Pessi kävivät kyselemässä Moskovassa Zdanovilta tukea vastustajiensa vangitsemiskampanjaan, mutta he eivät sitä saaneet.

VALPOn pidättämäksi joutuminen ei taatusti ollut mukava kokemus. Sitä suomalaiset pidätetyt harvoin tiesivät, mutta välitöntä vaaraa heillä kuitenkin harvoin oli. Koska pidätyskampanjoinnilla ei ollut Neuvostoliiton tukea, ei pidätetyillä ollut vaaraa joutua luovutetuksi entiseen vihollismaahan. Tiedetään, että jotkut VALPOlaiset pelottelivat pidättämiään viemällä heitä lähelle Porkkalan tukikohdan rajaa ja uhanneen luovuttaa neuvostoliittolaisille. Yleensä kommunistiset VALPOlaiset itsekään eivät uskaltaneet kiusata pidätettyjä liiaksi, eikä omatoimisiin vuoden 1918 revansseihin ryhdytty suoranaisten väkivallantekojen muodossa.

Poikkeuksina olivat Neuvostoliiton erityisesti vaatimat surullisenkuuluisat Leinon vangit, jotka olivat pääosin venäläisemigrantteja ja loikkareita, toki joukossa suomalaisia SS-vapaaehtoisiakin. Sama tilanne oli sotavangeilla, inkeriläisillä ja käytännössä kaikilla Neuvostoliiton entisillä tai silloisilla kansalaisilla, jotka tavalla tai toisella olivat sota-aikana Suomeen päätyneet. Näiden ryhmien osalta VALPOn toiminta ei kestäisi päivänvaloa nykymittapuun mukaan. Mutta heistä eivät suomalaiset kovin suurta lukua silloin pitäneet.

ole vaiettu kirjoitti:

Asioita on tutkittu laajasti ja julkaistu monta tutkimusta. Klassikko on Lauri Hyvämäen Vaaran vuodet". Lisäksi hän on tutkinut asioita mm. juuri Lista 1:n vangeista.

Näillä palstoilla tulee se3siin loputon määrä valheita yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus on vaikea määrittää, onko joukossa vilpitönkin kyselijä. Nyt saattaa sellainen olla kyseessä.

Lue lisää

Lista 1 .n vangit tuttu kirja.Muista en ole löytänyt tekstiä.Aihe on läheinen,mutta vasta nyt aikaa ja mahdollisuuksia kysellä.Sen olen tiennyt että kyseinen ajanjakso on musta Suomen historiassa.Onhan sitä ennenkin ollut,mutta toisella tapaa.

Valpollari kirjoitti:

Olisit nyt voinut kirjoittaa sen "hankalan" oikeusministerin nimenkin. Mielesi kuitenkin tekee…

Homma meni käytännössä niin, että suomalaiset kommunistit, erityisesti Hertta Kuusinen, kannattivat ympäri maata toimivien paikalliskommunistien tekemiä mustia listoja, joiden perusteella kommunistien todellisia tai kuviteltuja vihamiehiä sitten pidätettäisiin - kenties jotain pahempaakin. Idea oli vähän samankaltainen kuin mitä valkoinen puoli oli toteuttanut vuonna 1918 - oman pitäjän miehet järjestivät vastustajilleen raskaita tuomioita. Näin kommunistit johtamansa VALPOn avulla toimivatkin erityisesti sodan loppumista seuranneina kahtena-kolmena vuotena. Hajanaiseen toimintaan oli totuttu kommunistien toimiessa maan alla suuren osan maailmansotien välistä aikaa. Toisaalta monilla oli jotakin hampaankolossa sodan ajalta tai jopa vuodesta 1918 saakka.

VALPOn johdossa toimi heti sodan jälkeen Otto Brusiin, joka oli toiminut sotaa edeltävän ja sodanaikaisen VALPOn toimien selvittelytoimikunnassa. Hän kuvitteli tekevänsä hyvän työn vaihtaessaan väkeä vasemmistolaisuuden kannattajiin, mutta sai virastoonsa vain liudan epäpätevää sakkia. Vasemman laidan kulkijoiden etevin pää ei ollut innostunut ryhtymään uusissakaan oloissa ”ohranan” kätyreiksi. Jos uudella henkilökunnalla ei ollut rötöstelytaustaa, niin ainakin henkilökohtaisia kostonhaluja. Hankalin tapaus oli SKP:n puheenjohtajanakin toiminut Aimo Aaltonen, josta ei pitänyt oikein kukaan. Edes omat kommunistitoverit eivät olleet pitäneet kiirettä Aaltosen vapauttamiseksi vankilasta sodan jälkeen. Aaltonen pääsi VALPOssa kuitenkin osastopäällikön vakanssiin ja käytännössä johti sitä, kun Brusiin oli eronnut vuonna 1946 kyllästyttyään itse luomansa järjestelmän toimimattomuuteen.

VALPO menetti nopeasti luottamuksensa muiden viranomaisten parissa. Brusiin ja Aaltonen joutuivat syytteisiin mielivaltaisuuksistaan vuonna 1947, ja 1948 VALPO lakkautettiin ja tilalle perustettiin poliittisesti vähemmän kallellaan oleva SUOPO.

VALPOn toiminnalla ei ollut Neuvostoliiton siunausta. Zdanov, joka valvontakomission peruja hoiti Suomen asioita Neuvostoliiton hallinnossa, ei hyväksynyt Kuusisen esittämää toimintamallia. Hän ajoi marxilais-leniniläistä "demokraattista sentralismia", jossa ei sallittu "maakunnan miesten" oma-aloitteista toimintaa. Kaiken piti viime kädessä lähteä puolueen keskuskomiteasta ja sen poliittisesta toimikunnasta (politbyroo). Kuten ideologian ylipappien Stalinin, Zdanovin itsensä, Berijan, Dekanosovin ja monien muiden toimista tiedetään, siihenkin kuuluivat mustat listat ja valtion harjoittama massiivinen terroritoiminta. Kysymys oli siitä, kenen aloitteesta "vihollisia" saa vainota ja kenen ei. Suomen kommunisteilla ei ollut sellaista keskuskomiteavetoista ohjelmaa, jota Zdanov olisi kaivannut.

Vuoden 1948 vaalien edellä Suomen kommunistit ymmärsivät kannatuksensa heikentyneen. SDP oli saanut työväestön kannatuksen (osoituksena mm. SAK:n vaalit ja kunnallisvaalit 1947). SKDL:n piirissä toimivasta monenkirjavasta väestä läheskään kaikki eivät olleet samoilla linjoilla kommunistien kanssa, eikä SKDL kokonaisuudessaankaan ollut onnistunut kaventamaan Maalaisliiton kannatusta maaseudulla, perinteisiä korpikommunismin harvaan asuttuja syrjäseutuja lukuun ottamatta. Vielä tässä vaiheessa Kuusinen ja apurinsa pääsihteeri Ville Pessi kävivät kyselemässä Moskovassa Zdanovilta tukea vastustajiensa vangitsemiskampanjaan, mutta he eivät sitä saaneet.

VALPOn pidättämäksi joutuminen ei taatusti ollut mukava kokemus. Sitä suomalaiset pidätetyt harvoin tiesivät, mutta välitöntä vaaraa heillä kuitenkin harvoin oli. Koska pidätyskampanjoinnilla ei ollut Neuvostoliiton tukea, ei pidätetyillä ollut vaaraa joutua luovutetuksi entiseen vihollismaahan. Tiedetään, että jotkut VALPOlaiset pelottelivat pidättämiään viemällä heitä lähelle Porkkalan tukikohdan rajaa ja uhanneen luovuttaa neuvostoliittolaisille. Yleensä kommunistiset VALPOlaiset itsekään eivät uskaltaneet kiusata pidätettyjä liiaksi, eikä omatoimisiin vuoden 1918 revansseihin ryhdytty suoranaisten väkivallantekojen muodossa.

Poikkeuksina olivat Neuvostoliiton erityisesti vaatimat surullisenkuuluisat Leinon vangit, jotka olivat pääosin venäläisemigrantteja ja loikkareita, toki joukossa suomalaisia SS-vapaaehtoisiakin. Sama tilanne oli sotavangeilla, inkeriläisillä ja käytännössä kaikilla Neuvostoliiton entisillä tai silloisilla kansalaisilla, jotka tavalla tai toisella olivat sota-aikana Suomeen päätyneet. Näiden ryhmien osalta VALPOn toiminta ei kestäisi päivänvaloa nykymittapuun mukaan. Mutta heistä eivät suomalaiset kovin suurta lukua silloin pitäneet.

Lue lisää

mutta eräästä aimmasta kirjoituksesta oppineena en sitä kirjoittanut.Aiemmin sen tein ja heti sensuroitiin.Kirjoituksesi oli todella hyvä ja suurin osa tuttua eri kirjoista.Itse olen sodanjälkeistä sukupolvea ja näistäkin asioista nassikkana kuulin kaikenlaista,osan salaakin kuunnellen.Kylän "ukot" istuskeli usein talvisunnuntaisin pelkän kahvin voimalla ja keskusteli näistä asoista.Tämä valpon asia oli joillain lailla vaiettu asia,vaikkei sitä varsinaisesti penskoilta salattu.

kyselijä ** kirjoitti:

Lista 1 .n vangit tuttu kirja.Muista en ole löytänyt tekstiä.Aihe on läheinen,mutta vasta nyt aikaa ja mahdollisuuksia kysellä.Sen olen tiennyt että kyseinen ajanjakso on musta Suomen historiassa.Onhan sitä ennenkin ollut,mutta toisella tapaa.

Lue lisää

Jos ei siellä ole opuksia vuosilta 1944-48, niin kaukolainauksella saa. Ja pätevät kirjastoihmiset kyllä neuvovat. Näillä palstoilla kysely on se kutakuinkin huonoin tapa saada tietoa.

Jos olet se isoisän sotilaspassin ihmettelijä, niin voin sanoa, että olen sekä useissa yksiköissä että sotilaspiirin esikunnassa ollut näissä asioissa tekemisissä, enkä ikinä törmännyt passin väärennöksiin. Se on aivan järjetöntäkin, sillä viranomainen tarkistaa aina toiselta viranomaiselta. Passihan vanhenee. Tuoreet asiat merkitään esikunnassa kantakorttiin.

Paljon tehtiin tarkistuksia nimenomaan 70-luvulla, kun suuri määrä veteraaneja 1968 ylennettiin ja palkittiin. Monet halusivat saada ne virallisesti passiin merkityiksi.Sinänsä sotilaspassin voi tietysti väärentää, niin kuin minkä tahansa asiakirjan. Ammattilaisesta ei se ei yleensä mene läpi. Vie vaarisi passi sotilasläänin esikuntaan tarkistettavaksi.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Sitä tässä nyt olenkin kysymässä, että onko kyseinen passien manipulointi mahdollista? Minusta nyt esille tullut juttu on aika hurja. Isoisäni ei myöskään liity Tiltuun ja hänen propagandaansa, vaan muihin lähisukulaisiini, älä sotke nyt asioita!
Isäni kertoman mukaan sodan jälkeen olot olivat varsin sekavat ja osalla oli jo matkalaukut valmiiksi pakattuina, osa matkustikin Argentiinaan. Lähisukuani oli asekätkentään epäiltynä ja isoisänikin ullakolta löysimme puruihin kätkettynä joitakin aseita ja ammuksia, tämä nyt sivu juonteena.
Sen verran nyt kuitenkin olen saannut tietää, että ihan väärillä jäljillä en ole, koska en missään nimessä usko isoisäni valehtelevan, jos hän on antanut vaitiololupauksen tapauksesta komentajalle. Hän itse ei kertonut tapauksesta muuta, kuin "teurastus" ja ei siedä päivänvaloa.

Lue lisää

Isoisäni veljen sotilaspassissa oli myös kuvaamasi kaltaisia ihmetystä herättäviä seikkoja. Ei tietääkseni ollut sekaantunut mihinkään teloituksiin. Oli kuitenkin asekätkennästä epäiltynä ja punaisen valpon pidättämä sekä ahdistelema.

Asekätkentään oli varmuudella osallinen ainakin jossain määrin. Kesällä 1995, löysi isäni erästä latoamme purkaessaan 3 kpl. Suomikonepistoolia sekä suurehkon määrän ammuksia näihin. Lisäksi oli 2 kpl. ns. kolmenlinjan kivääriä itänaapurista sekä 2 kpl. Nagant pistoolia. Varastossa oli myös Pervitiiniä pienehkö määrä sekä erinäisiä kipulääkkeitä. Ei kuitenkaan mitään morfiinia tai tai heroiini tabletteja.

No, isäni lainkuuliaisena henkilönä teki ilmoituksen poliisille ja sotilasviranomaiset hakivat värkit parempaan talteen. Vaikea sanoa, olisinko itse tehnyt samoin. Isoisäni veli ei koskaan jäänyt kiinni asekätkennästä. Useissa kuulusteluissa joutui käymään, ja oli kaapissakin jonkin aikaa.

complex-partial kirjoitti:

Isoisäni veljen sotilaspassissa oli myös kuvaamasi kaltaisia ihmetystä herättäviä seikkoja. Ei tietääkseni ollut sekaantunut mihinkään teloituksiin. Oli kuitenkin asekätkennästä epäiltynä ja punaisen valpon pidättämä sekä ahdistelema.

Asekätkentään oli varmuudella osallinen ainakin jossain määrin. Kesällä 1995, löysi isäni erästä latoamme purkaessaan 3 kpl. Suomikonepistoolia sekä suurehkon määrän ammuksia näihin. Lisäksi oli 2 kpl. ns. kolmenlinjan kivääriä itänaapurista sekä 2 kpl. Nagant pistoolia. Varastossa oli myös Pervitiiniä pienehkö määrä sekä erinäisiä kipulääkkeitä. Ei kuitenkaan mitään morfiinia tai tai heroiini tabletteja.

No, isäni lainkuuliaisena henkilönä teki ilmoituksen poliisille ja sotilasviranomaiset hakivat värkit parempaan talteen. Vaikea sanoa, olisinko itse tehnyt samoin. Isoisäni veli ei koskaan jäänyt kiinni asekätkennästä. Useissa kuulusteluissa joutui käymään, ja oli kaapissakin jonkin aikaa.

Lue lisää

tietenkään ole merkitty sotilaspasseihin. Sehän oli mitä suurimmassa määrin salaista. Kenttäorganisaation muodostivat tietyt sotilaspiirien esikuntien virkamiehet. Kätkijäsolut muodostettiin luotettavista miehistä, jotka usein olivat suojeluskuntalaisia ja olleeet mukana lkp-tehtävissä, joten tunsivat materiaalin. Näillä oli jo passit taskuissaan. Jos joku oli vielä armeijasa, niin hänellehän passi luovutettiin vasta kotiutettaessa.

Jos passia on laajemmin korjailtu, niin asia on jo edellä moneen kertaan selvitetty. Passissa on yksinkertaisesti ollut epäselviä tai virheellsiä merkintöjä tai se on esimerkiksi töhriintynyt. Silloin se on voitu uusia kokonaan tai osittain sotilaspiirissä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai salaista. Jos epäilee väärennöstä, voi ottaa kopion ja lähettää sen entiseen sota-arkistoon tai vaikka mennä sinne näyttämään. Siellä on asiantuntijoita ja myös kantakortit löytyvät. Passia voi myös vertailla toisiin.

kirjastoon vaan. kirjoitti:

Jos ei siellä ole opuksia vuosilta 1944-48, niin kaukolainauksella saa. Ja pätevät kirjastoihmiset kyllä neuvovat. Näillä palstoilla kysely on se kutakuinkin huonoin tapa saada tietoa.

Jos olet se isoisän sotilaspassin ihmettelijä, niin voin sanoa, että olen sekä useissa yksiköissä että sotilaspiirin esikunnassa ollut näissä asioissa tekemisissä, enkä ikinä törmännyt passin väärennöksiin. Se on aivan järjetöntäkin, sillä viranomainen tarkistaa aina toiselta viranomaiselta. Passihan vanhenee. Tuoreet asiat merkitään esikunnassa kantakorttiin.

Paljon tehtiin tarkistuksia nimenomaan 70-luvulla, kun suuri määrä veteraaneja 1968 ylennettiin ja palkittiin. Monet halusivat saada ne virallisesti passiin merkityiksi.Sinänsä sotilaspassin voi tietysti väärentää, niin kuin minkä tahansa asiakirjan. Ammattilaisesta ei se ei yleensä mene läpi. Vie vaarisi passi sotilasläänin esikuntaan tarkistettavaksi.

Lue lisää

aika monenlaista tietoa näinkin voi saada ja aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Tämän käydyn keskustelun pohjalta nyt voin sanoa, että ilmeisesti isoisäni sotilaspassi ei ole mitenkään poikkeus, niitä on täydennetty toisillakin ja ilmeisesti ihan vain yksinkertaisesti sivujen loppumisen vuoksi. Tosin hieman ihmettelen, miksi sivuja on pitänyt leikata niin paljon ja uusia sitten liimata, koska joitakin toisia sotilaspasseja katsoessani käytännössä samat tarinat ovat sopineet alkuperäiseenkin passiin vain parin lisälehden avulla?
Mitä ilmeisemmin isoisäni sotilaspassi on NYT nykyisessä asussaan asianmukaisilla tiedoilla varustettu, todennäköisesti passi on saatettu ajantasalle juuri 1968 . Tilaan kuitenkin kantakortin ja selvitän isoisäni vaiheita sodan ajalta. Tarkoitus on myös selvittää Valpon pidätystä toisen sukulaiseni kohdalta ja asekätkentään liittyviä asioita.
On kovin valitettavaa, että sukulaiseni ovat hävittäneet dokumentteja, eivätkä olleet kovin halukkaita puhumaankaan asioistaan. Tämänkin puna-Valpon pidätyksen ja siihen liittyvät kuviot sain tietää vasta lähellä asianosaisen kuolemaa, kun hän kertoi, sekä sain sitten hänen kuolemansa jälkeen perinnöksi hieman papereita tukemaan kertomuksia, sekä pistoolin ja tietysti hänenkin sotilaspassin.
Mitä tulee tuohon sotavankien ampumiseen, mitkä olivat isoisäni vaihtoehdot, ei hän ole ollut päätöstä tekemässä tuosta toimenpiteestä saamani tiedon mukaan?

Ihmettelijä2 kirjoitti:

aika monenlaista tietoa näinkin voi saada ja aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Tämän käydyn keskustelun pohjalta nyt voin sanoa, että ilmeisesti isoisäni sotilaspassi ei ole mitenkään poikkeus, niitä on täydennetty toisillakin ja ilmeisesti ihan vain yksinkertaisesti sivujen loppumisen vuoksi. Tosin hieman ihmettelen, miksi sivuja on pitänyt leikata niin paljon ja uusia sitten liimata, koska joitakin toisia sotilaspasseja katsoessani käytännössä samat tarinat ovat sopineet alkuperäiseenkin passiin vain parin lisälehden avulla?
Mitä ilmeisemmin isoisäni sotilaspassi on NYT nykyisessä asussaan asianmukaisilla tiedoilla varustettu, todennäköisesti passi on saatettu ajantasalle juuri 1968 . Tilaan kuitenkin kantakortin ja selvitän isoisäni vaiheita sodan ajalta. Tarkoitus on myös selvittää Valpon pidätystä toisen sukulaiseni kohdalta ja asekätkentään liittyviä asioita.
On kovin valitettavaa, että sukulaiseni ovat hävittäneet dokumentteja, eivätkä olleet kovin halukkaita puhumaankaan asioistaan. Tämänkin puna-Valpon pidätyksen ja siihen liittyvät kuviot sain tietää vasta lähellä asianosaisen kuolemaa, kun hän kertoi, sekä sain sitten hänen kuolemansa jälkeen perinnöksi hieman papereita tukemaan kertomuksia, sekä pistoolin ja tietysti hänenkin sotilaspassin.
Mitä tulee tuohon sotavankien ampumiseen, mitkä olivat isoisäni vaihtoehdot, ei hän ole ollut päätöstä tekemässä tuosta toimenpiteestä saamani tiedon mukaan?

Lue lisää

Tuo punavalpon aika sai ihmiset vaikenemaan vuosikymmeniksi ainakin julkisuudessa.Kyllä sen ymmärtääkin kun on lukenut vaaran vuosista eri kirjoista.Koskahan joku eturivin kirjailijoista tekee mittavan kirjan noista ajoista.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

aika monenlaista tietoa näinkin voi saada ja aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Tämän käydyn keskustelun pohjalta nyt voin sanoa, että ilmeisesti isoisäni sotilaspassi ei ole mitenkään poikkeus, niitä on täydennetty toisillakin ja ilmeisesti ihan vain yksinkertaisesti sivujen loppumisen vuoksi. Tosin hieman ihmettelen, miksi sivuja on pitänyt leikata niin paljon ja uusia sitten liimata, koska joitakin toisia sotilaspasseja katsoessani käytännössä samat tarinat ovat sopineet alkuperäiseenkin passiin vain parin lisälehden avulla?
Mitä ilmeisemmin isoisäni sotilaspassi on NYT nykyisessä asussaan asianmukaisilla tiedoilla varustettu, todennäköisesti passi on saatettu ajantasalle juuri 1968 . Tilaan kuitenkin kantakortin ja selvitän isoisäni vaiheita sodan ajalta. Tarkoitus on myös selvittää Valpon pidätystä toisen sukulaiseni kohdalta ja asekätkentään liittyviä asioita.
On kovin valitettavaa, että sukulaiseni ovat hävittäneet dokumentteja, eivätkä olleet kovin halukkaita puhumaankaan asioistaan. Tämänkin puna-Valpon pidätyksen ja siihen liittyvät kuviot sain tietää vasta lähellä asianosaisen kuolemaa, kun hän kertoi, sekä sain sitten hänen kuolemansa jälkeen perinnöksi hieman papereita tukemaan kertomuksia, sekä pistoolin ja tietysti hänenkin sotilaspassin.
Mitä tulee tuohon sotavankien ampumiseen, mitkä olivat isoisäni vaihtoehdot, ei hän ole ollut päätöstä tekemässä tuosta toimenpiteestä saamani tiedon mukaan?

Lue lisää

Käskystä on oikeus kieltäytyä. Näin on tehtykin. Suurin tietämäni surmaaminen tapahtui JR 46:ssa Kannaksella elokuussa -41. Tällöin kahdesta ampumaan määrätystä kersantista toinen kieltäytyi, mutta toinen ampui erään kapteenin käskystä yli 40 vankia konepistoolillaan yhteen kasan muiden katsellessa. Sodan jälkeen asiasta kanneltiin ja käskyn antanut kapteeni sai pari vuotta vankeutta. Ampujan rangaistusta en nyt muista.

Uusittujen sivujen määrää on turha ihmetellä. Yksi kanslisti saksii yhdellä, toinen toisella tavalla. Toisella on pieni käsiala, toisella ei.

Ei taida olla Marttyyrin isoisä. Se kaverihan oli kova työväen mies. Marttyyrin juttujen mukaan ammuskeli tai ainakin uhkaili omaa päällystöä eikä suinkaan sotavankeja. Tai sitten tämä oli toisen vanhemman isä, tiedä häntä. Onkohan tämän palstan kirjoittajien kuvioissa yhtään tavallista sodankäynyttä isoisää, vai ovatko kaikki olleet jossakin puna-valkoakselin ääripäissä?

Mallaria muistellen kirjoitti:

Ei taida olla Marttyyrin isoisä. Se kaverihan oli kova työväen mies. Marttyyrin juttujen mukaan ammuskeli tai ainakin uhkaili omaa päällystöä eikä suinkaan sotavankeja. Tai sitten tämä oli toisen vanhemman isä, tiedä häntä. Onkohan tämän palstan kirjoittajien kuvioissa yhtään tavallista sodankäynyttä isoisää, vai ovatko kaikki olleet jossakin puna-valkoakselin ääripäissä?

Lue lisää

isoisiä vielä on. Kokonaan eri asia on se, että mitä pidempään sodasta menee, sen kummempia juttuja pannaan isoisien kontolle. Uskotaan, ettei asioista tietäviä enää palstalla liiku. Lisäksi täällä on aina niitä, joihin paksuimmatkin jutut menevät, kunhan se on Suomen armeijan kannalta negatiivinen. Osa jutuista on toistettu niin moneen kertaan, että ainakin kertojat itse pitävät niitä tosina muistamatta, että itsehän nuo tuli kehiteltyä...

Satuilijoiden on hyvä muistaa, että muutamia asiantuntijoita täällä vielä liikkuu. Toinen juttu on sitten, viitsiikö kaikkeen paskan jauhamiseen enää puuttua. Jos sellaiseen joku uskoo, niin omapahan on häpeänsä. Tietysti on sellaisia, jotka kertovat mahdottomia juttujaan ihan yksinkertaisuuttaan eli uskovat niihin itse. Ja uskomistahan ei voi missään kieltää.

sodankäyneitä kirjoitti:

isoisiä vielä on. Kokonaan eri asia on se, että mitä pidempään sodasta menee, sen kummempia juttuja pannaan isoisien kontolle. Uskotaan, ettei asioista tietäviä enää palstalla liiku. Lisäksi täällä on aina niitä, joihin paksuimmatkin jutut menevät, kunhan se on Suomen armeijan kannalta negatiivinen. Osa jutuista on toistettu niin moneen kertaan, että ainakin kertojat itse pitävät niitä tosina muistamatta, että itsehän nuo tuli kehiteltyä...

Satuilijoiden on hyvä muistaa, että muutamia asiantuntijoita täällä vielä liikkuu. Toinen juttu on sitten, viitsiikö kaikkeen paskan jauhamiseen enää puuttua. Jos sellaiseen joku uskoo, niin omapahan on häpeänsä. Tietysti on sellaisia, jotka kertovat mahdottomia juttujaan ihan yksinkertaisuuttaan eli uskovat niihin itse. Ja uskomistahan ei voi missään kieltää.

Lue lisää

Sukututkimusta tehneenä ja toisten sukututkimuksia seuranneena, kun se ensimmäinen hevosvaras tai joku muu epämielyttävä ei toivottu sukulainen tulee vastaan, loppuu kiinnostus tutkimukseen.
Vähän samaa on ilmennyt sotiimme liittyen, eivät ne kaikki papat, ukit ja vaarit niin suuria sankareita olleetkaan, kun aletaan asioita oikein tonkimaan. Toki kunnia kaikille sotiemme veteraaneille, suuren työn tekivät kaikki silti.
Kirja Ruma sota tuo monia asioita esille, joista on vaiettu ja vaietaan vielä pitkään.
Paljon olen kuullut tarinoita sota reissulta veteraaneilta, on ihme että niinkin hyvin monet pärjäsivät sitten sodan jälkeen.
Voi vain kuvitella, miten sotivat nuoret miehet, kun he ovat saanneet annoksen huumeita Pervitin, heroiinia ym. mömmöjä. Sota on aina raakaa!

Mallaria muistellen kirjoitti:

Ei taida olla Marttyyrin isoisä. Se kaverihan oli kova työväen mies. Marttyyrin juttujen mukaan ammuskeli tai ainakin uhkaili omaa päällystöä eikä suinkaan sotavankeja. Tai sitten tämä oli toisen vanhemman isä, tiedä häntä. Onkohan tämän palstan kirjoittajien kuvioissa yhtään tavallista sodankäynyttä isoisää, vai ovatko kaikki olleet jossakin puna-valkoakselin ääripäissä?

Lue lisää

Mun pappa oli ihan tavallinen rivimies kannaksella. Viestimiehenä veteli piuhoja komentopaikkojen välillä. Paljoa ei sodasta puhellut mutta jotakin silloin tällöin. Sanoi että pelko teki jatkuvan vilun ja kamalia keikkoja kun piti lähteä yöllä metsään katsomaan miksi oli yhteydet poikki. Koskaan ei tiennyt mikä väijytys oli edessä.
Jutteli myöskin leningradin taivaan olleen punainen kun kannaksella taisteluja öisin katselivat.
Kiltti oli luonteeltaan ja tuskin kenellekään pahaa halusi mutta sota oli sotaa vain itse tiesi mitä siellä tapahtui.
Aatteen paloa ei ollut suuntaan eikä toiseen ja mitä sitten tekikin niihin ei ideologiat liittyneet.

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Sukututkimusta tehneenä ja toisten sukututkimuksia seuranneena, kun se ensimmäinen hevosvaras tai joku muu epämielyttävä ei toivottu sukulainen tulee vastaan, loppuu kiinnostus tutkimukseen.
Vähän samaa on ilmennyt sotiimme liittyen, eivät ne kaikki papat, ukit ja vaarit niin suuria sankareita olleetkaan, kun aletaan asioita oikein tonkimaan. Toki kunnia kaikille sotiemme veteraaneille, suuren työn tekivät kaikki silti.
Kirja Ruma sota tuo monia asioita esille, joista on vaiettu ja vaietaan vielä pitkään.
Paljon olen kuullut tarinoita sota reissulta veteraaneilta, on ihme että niinkin hyvin monet pärjäsivät sitten sodan jälkeen.
Voi vain kuvitella, miten sotivat nuoret miehet, kun he ovat saanneet annoksen huumeita Pervitin, heroiinia ym. mömmöjä. Sota on aina raakaa!

Lue lisää

esille. Se vain kokoaa asioita ja tapahtumia sosiologien näkökulmasta ja usein nimenomaan omien ennakkoluulojen varassa. Kirjassa tehdään täysin vääriä yleistyksiä mm. sotaveteraanien asuttamisesta ja yleensä elämästä sodan jälkeen.


Olen tehnyt paljon sukututkimusta. Erikoisten tyyppien löytyminen suvusta vain lisää innostusta. Saman olen havainnut muillakin harrastajilla.


Ei kukaan ole väittänyt sotaveteraaneja suuriksi sankareiksi. He oilivat tavallisia miehiä, jotka tekivät velvollisuutensa. Siinä se sankaruus nimenomaan on.

Tiettyjen ikävien tapausten esiin kaivaminen ja niillä herkuttelu ynnä niiden yleistäminen tuntuu nyt olevan suuressa suosiosa. Ei asiassa mitään ongelmaa ole, kunhan pysytään edes suunnilleen tosiasioissa. Siinä ne vaikeudet näiden palstojen viljelijöillä näyttävät olevankin. Tarinoita keksitään ja väitetään tosiksi. Niihin uskominen on tietysti jokaisen oma asia. Merkillistä on, että faktojen vaatiminen leimataan jotenkin rikolliseksi.