Pohjalta

Niin, ihminen on aikamoinen selviytyjä lopulta, mutta olen miettinyt myös sitä että kaikki eivät selviydy. Jotkut elävät koko elämänsä tuollaisessa suhteessa syystä tai toisesta ja joillekin se voi maksaa hengen. Itse ajattelin jossain vaiheessa, että selviän tai en, siinä on vaihtoehdot. En ole vielä selviytynyt tai toipunut täysin, mutta hengissä kituutan edelleen. Ei ole minkäänlaista taistelutahtoa oikein enää jäljellä ja vaikka olisikin en keksi minkä puolesta taistelisin. Ei tässä oikein voi muuta kuin päivä kerrallaan porskuttaa ja kesää kohti mennään.

"Jos seurustelet ihmisen kanssa, joka mitätöi, haukkuu, hakkaa, jonka seurassa et saa olla oma itsesi, niin lähde- oli sitten narsisti tai ei. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata aikaa tuhlata."

Itseäni ei hakattu, mutta tietyntyylinen pelkotila iski aina välillä päälle, kun toisella meni kulmat tarpeeksi kurttuun ja suusta tuli omituista tekstiä.. Mutta tuo on totta, että miksi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tuo mukanaan sitä hyvää siihen suhteeseen ja hyvällä onnella tulkitsee kaiken minkä itse koet hyvänä, niin huonoksi ainoastaan.

Niin, se lähteminen ja itsestään kiinni pitäminen.. Kaikki mahdolliset miksi-kysymykset...

Mikäli toiselle saa lätkäistyä leiman, lienee kyseessä syntipukki-ilmiö. En ollut itse vaikuttamassa tapahtuneeseen, toinenkaan ei olisi voinut mitään tehdä toisin kun sillä oli se narsismi. Selitys, joka antaa anteeksi, ehkä, myös sille huonosti käyttäytyvälle rakkaalle... Ihmisen hallinnan ulkopuolella oleva jokin on se todellinen syypää... Ehkä??

"Mikäli toiselle saa lätkäistyä leiman, lienee kyseessä syntipukki-ilmiö"

Kuulostaa kovin negatiiviselta narsistin uhrin kannalta ajateltuna. Saa lätkäistyä leiman.... hmmm... uskokaa vain uhrit että on hyvin tärkeää tiedostaa sen toisen olevan narsisti, ei siitä tarvitse mitään syyllisyyttä kantaa, vasta kun uhri on tiedostanut että se toinen on mitä todennäköisimmin narsisti, asian käsittely omassa mielessä voi todella vasta alkaa, muuten ei voi millään käsittää miten toinen ihminen voi kohdella niin julmasti ja miten se pystyy manipuloimaan mielen.

Syntipukki-ilmiö.... siitähän ei pääse mihinkään että narsisti on syntipukki ihan todellisuudessa, joten sen tajuaminen on vain realismia. Ja ihan oikea leima narsistille.

Aloittaja Ex-robotti: minusta tuo sinun tekstisi antaa juuri sitä me tarvitsemme; toivoa.

Sitä, että on mahdollista oppia näkemään, käydä kivualiaita kokemuksiamme läpi, miettiä syy-seuraus-suhteita, pohtia niitä ja niiden merkityksiä elämäämme. Se että toipuminen on mahdollista. Miten? Etsimällä. Kohdata vaikeat asiat. Purkaa sismpäänsä, askel tai sana kerrallaan. Itse puhun sielun suikaloimisesta. Välillä tulee hajoamisen tunteita, kun menee syvälle tai väsyttää itsensä, mutta mentyään pohjalle; lopulta tyyntyy ja tilalle tulee jotain...vapautumisen kaltaista.

Välillä rentoutuen, ei ajattele niitä juttuja, keksii muuta tekemistä, tyhjentää päänsä, eri keinoilla; irti kahleista-keinoilla. Se voimaannuttaa taas kohtaamiselle. Turvallisinta itselleni on tehdä sitä sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät, jakavat omia kokemuksiaan ja tarjoavat tarvittaessa olkapäänsä väsyneen tunteille. Vaikka virtuaalisestikin. Hiljalleen tiedostaen sen tosiasian, että aika ei ole tässä kiiruhtamismääritelmä, vaan tukipilarimme. Tarvittaessa koko loppuelämämme. Jokainen päivä on silti vapaampi.