pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia25 aloitusta · 526 kommenttia
- Mutta siellä eteläsuomessa tilanne on toinen siinä mielessä että välimatkat on vähän lyhyemmät kuin täällä takapajuloissa. Eteläsuomi kun on taajaan asuttua seutua. Tiet ja yhteydet on siellä paremmat. On vaikea verrata etelä- ja muta suomea kun lähtötilanne on niin erilainen.
Asun itsekin pikku kaupungissa jossa on jo monta vuotta puuhattu kuntaliitosta. Onneksi sitä ei vielä ole tullut. Täällä neljä kuntaa olisi liittymässä yhdeksi isoksi. Ainakin kahdesta loppuisi lukio, meiltä kela, verotoimistoa ei ole enää vuosiin ollut. Päivystävä lääkäri olisi pahimmillaan noin sadan kilometrin päässä.
Yksi suuri kunta on hankkeessa mukana, velkainen kuin mikä. Ja se sitä iso kaupunkia on ollut ajamassa. Sinne uppoaisi kaikkien kuntien verorahat ja suurin osa palveluista siirtyisi sinne.
Äänestin itse kuntaliitosta vastaan ja niin äänestän jatkossakin. Jos uusi iso kaupunki perustetaan niin sen jälkeen asumme taajamassa joka on keskikaupungista viiskyt kilometriä sivussa! Eikä täällä kulje edes metro että pääsisi keskustaan!!! - Juuri samoin olisin tehnyt miekin! Suutun äärimmäisen harvoin mutta sitten kun suutun niin tekstiä tulee ja se on kaikki töyttä asiaa! Perhe on oppinut sen että kun muori joskus suuttuu niin se on tosissaan vihainen ja muori on silloin oikeassa. En laske kymmeneen kun suutun vaan oikeasti näen punaista, kirjaimellisesti. Ja sitten sanon asiani, selvästi ja kuuluvasti mutta en huuda.
Mutta siis tätä tapahtuu aniharviun, korkeintaan kerran vuodessa.
Mutta jos mulle olis sattunut sama kuin sulle tänä aamuna niin oisin nähnyt punaista! Ja tekstiä olisi tullut aivan varmasti! - Uskottavuus on mennyt ja on ihan oma vika!
Mitä taas tulee polttoaineen hintaan niin korkea on, myönnetään. Mutta ei kannata olla silti kateellinen Venäläisille! Mikä onkaan palkkataso siellä? Tuskin yltävät näille meidän palkoille miksi muuten haluaisivat tulla tänne töihin. Elämä on paljon muutakin kuin vain autoilua ja bensan ostoa.
Kieltämättä kyllä kirpaisee käydä tankilla mutta minkäs teet, maksoi mitä maksoi ajettava on.
Jos hallitus alentaisi polttoaineen veroa niin vastaavasti jokin muu vero nousisi. Pakkohan se sama verokertymä on saada, ei tää maa muuten pyörisi. Ja se "muu" tarkoittaisi taas jotain pienituloisten kynimistä!
Ostetaan vaan kallista bensaa jos kerran on vara. Kaikilla ei ole. - Tapauksesta on ainakin kymmenen vuotta aikaa mutta vieläkin karvat nousee pystyyn kun muistelen sitä.
Selailin jotain viikkolehteä ja siinä oli vanha luokkakuva. Heti välähti mielessä että meidän luokka! Muistin ne kaksostytöt meidän luokalta, jaa tuolla kierosilmäisellä ei ollut silmälaseja vielä tällä luokalla. Opettajan villatakki oli väriltään vihreä ja siitä puuttui alin nappi.
Silloin silmäni osuivat kuvatekstiin jossa kerrottiin että luokkakuva on otettu 1953!!!
Enhän minä ollut silloin edes vielä syntynyt!!!
Ja oli otettu ihan muuallapäin Suomea, ei lähelläkään kotikaupunkiani.
Vapisin ja tärisin. Oli jotenkin epätodellinen olo. Kun sitten järkytykseltäni toivuin ja katsoin uudelleen kuvaa se oli minulle täysin vieras kuva. Kukaan ei enää näyttänytkään tutulta. Katsoin opettajan villatakkia ja siitä tosiaan puuttui alimmainen nappi!
Olinko minä siinä luokkakuvassa? En tiedä, en saanut sitä tuttuuden tunnetta enää takaisin. Mutta siitä olen varma että tuttua kuvaa olin katsonut, tuttuja kasvoja.
Jotain yliluonnollista siinä oli, mutta mitä, en tiedä. Osaisiko joku selittää tai onko vastaavaa sattunut muille? - Olen kuullut sanonnan että kylmä Erkki hyvä merkki, lämmin Erkki huono merkki. Elikkä jos oli Erkkinä lämmin ilma oli odotettavissa kylmä alkukesä. Mutta jos Erkkinä oli kolea sää, niinkuin eilen oli, saatiin odottaa lämmintä kesää. Tämä on Kustaa Vilkunan vanhasta kirjasta joka on erittäin mielenkiintoinen teos.
On ollut paljon merkkipäiviä joista ennustettiin tulevien aikojen säätä. - Hyvä hyvä!
Just noin pitää vastata! Rokettirolli on parasta musaa! Itsekin kuuntelen ja joskus KOVAA!!!
Ei mitään iskelmiä. Kunnon rokkia sen olla pitää.
Luulenpa että ei poikasikaan musiikkimaku muutu vanhenmiten, ei hänkään varmaan ala kuunnella iskelmiä vaikka ikää karttuu. Jos jostain on pitänyt nuorena, siitä pitää myös vanhana.
Ei missään sanota mitä minkäkin ikäisten pitää kuunnella.
Omia suosikkejani on Popeda ja Hurriganes. Yleensä kotimainen, mutta jonkinverran myös ulkomainen, esim. CCR.
Jatketaan me rokki-mimmit vaan samaa rataa loppuun asti! Kauhistelkoot vanhainkodin tädit ja lapsemme! Ei haittaa!!! - Olen syyllistynyt ihan samaan kuin sinä! Me vanhemmat nyt vaan ollaan sellaisia lepsuja!
Karhun palvelushan se on totta kai. Oliko meidän vanhemmat sitten saman laisia? En osaa vastata. Ei ehkä ihan tässä määrin.
Omat lapseni olen ns. passannut melko hyvin. Ja kyllä se monesti oli helpompaa hoitaa jokin asia itse kuin rautalangasta vääntää penskalle joka yritti viimeiseen asti venkoilla itsensä kuiville. Kun ei muka osannut tai ei olevinaan ymmärtänyt niin itse pääsin helpommalla kun tein homman itse.
Nyt aikuisena ovat jo päässeet äidin "napanuorasta" irti, onneksi. - Lähdin täältä töistä piipahtamaan tuossa lähi kaupassa. Vetäisin farkut vaan työhousujen päälle. Kaupassa ihmetteilin että mikä tuntuu koko ajan jäävän jalan alle. Pahus, farkun sisällä oli sukkahousut ja puoli metriä roikkuin jo toisesta lahkeesta!
Sama moka meinasi sattua vielä uudelleenkin. Silloin ei sukkikset roikkuneet lahkeen suusta vaan ihmetteilin kun joku niin kummasti pullottaa housuissa. Ei taas, ajattelin!
Ihminen ei näköjään koskaan opi!
Vanheneminen on pakolliista, aikuistuminen vapaaehtoista ja itselleen nauraminen terapeuttista!!! - Toisaalta moni menee naimisiinkin ihan liian heppoisin perusten, esim. halutaan pitää oikeat satuhäät! On ihanaa olla päivä prinsessana!
Sitten kun arki alkaa herätään että eihän tää nyt niin kivaa olekaan.
Kun ihastuksen ensi huuma menee ohi ei osata jatkaa siitä ettenpäin. Miten moni on rakastunut vain rakkauteen?
Ennen mentiin naimisiin ja liitto loppui vasta toisen kuolemaan. Toisaalta miten monella naisella olis ollut mahdollista erötakaan miehestään? Millä maseudun nainen olisi elänyt ja elättänyt lapsensa jos ero olisi tullut.
Itse olen ollut naimisissa jo yli 30 vuotta ja toivon että joskus saisin viettää kultahääpiivää! - Kyllä varmaan tämä prossesi kestää pitempään kuin vuoden, koko loppu elämän.
Mutta tään ekan vuoden jälkeen kaikki juhla pyhät on jo kertaalleen eletty ilman äitiä.
Muta eihän se ikävä siihen lopu, muuttaa vain muotoaan.
Kaiken surun ja kaipauksen jälkeen viimeisimmäksi jälkelle jää kuitenkin se lämmin muisto... - Mutta totta puhut! Näin se juuri on. Tähän on pyritty ja tähän on nyt päästy. Porvari on porvari eikä taatusti pidä köyhän puolta.
Me töissä käyvät saatiin ns. "isot palkan korotukset". Ja mihin ne meni? Kaikki kallistui, rahaa on taskussa entistä vähemmän.
Mitä sai köyhät, työttömät ja yksinhuoltajat? Ei saaneet isoja palkankorotuksia, ei saaneet juurikaan mitään. Mutta sama hinnan nousu koskee heitäkin. Heilläkin on entistä vähemmän rahaa.
Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu.
Näin haluaa porvari! Muistakaa ensi vaaleissa! - Mutta älä sitten pety!
Kerran vieraissa aina...
Toivottavasti ei näin. Mutta itse en voisi antaa anteeksi ja unohtaa. Mikään ei enää koskaan ole niinkuin ennen. Luottamus puttuu, se on mennyt iäksi.
En usko noihin terapioihin, jokaisen on kuitenkin selvittävä itse ja ratkaistava omat ongelmansa.
Mutta ainahan sanotaan että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Jos lähdet tälle tielle se tulee olemaan raskas ja kivikkoinen.
Itse en ehkä jatkaisi mutta sinähän teet itse omat ratkaisusi.
Voimia! - Siellä ei ole samaa ilmiötä. Mistä se johtuu, en tiedä. Luterilainen kirkko on nyt niin pahassa vastatuulessa ja vastaavasti ortodoksisuus on jonkinlaisessa nousussa.
Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä ole vakavissani aikonut koskaan erota siitä.
Ei kirkkoon kuulumisella tai kirkosta eroamisella ole minulle mitään merkitystä. Sitä vaan kuuluu kirkkoon kun on aina kuulunut. - Äitini kuoli tammikuussa. Nyt oli eka äitienpäivä kun vein ruusun haudalle. Isä minulla vielä on mutta ei enää ole.
Ensin kävimme mieheni äidin haudalla ja sitten oman äitini haudalla. Asia on vielä tuore ja kipeä ja tämän ekan vuoden kaikki juhlapyhät ovat varmaan yhtä kauheita.
Jos teillä on vielä äiti niin viekää kukkia muulloinkin kuin äitien päivänä! - Muistan vielä ajan jolloin naiset synnyttivät kotona. Jos joku meni vikaan ns. luomusynnytyksessä menetettiin joko lapsi tai äiti tai molemmat. Tyttäreni kuulutti kovasti luomusynnytyksen perään odottaessaan ekaa lastaan. Kotona on kuulema ihan turvallista synnyttää. Meni kuitenkin sairaalaan, onneksi. Lapsi syntyi hätäsektiolla, oli tosiaan hätä. Tämän jälkeen tytär sanoi ettei enää ikinä halua edes puhua kotisynnytyksestä.
Kun meillä on maailman paras äitiys- ja lasten neuvola niin miksi kulkea taaksepäin? En ymmärrä niitä äitejä jotka jättävät lapsensa rokottamatta. Ihan totta, ei taudit ole mihinkään kadonneet. - Ei mielenterveyttään kannata menettää! Onko vika työpaikassa vai työkavereissa? Jos vika on jälkimmäisessä niin nosta vaan kissa pöydälle. Vaatii rohkeutta ja sisua mutta voin kokemuksesta sanoa että kannatti!
Jos vika on työpaikassa niin onko mahdollista hakea siirtoa toiseen työhön? Luulen että työnsaanti tään ikäisenä on kyllä kiven takana. Ei monikaan ota enää töihin ja äkkiä jää vaan palloilemaan ja siinä tippuu mahdollinen tulossa oleva eläke.
Ei nää omatkaan työolot ole sieltä parhaasta päästä, teen fyysisesti raskasta työtä. Mutta positiivisella asenteella pärjää aika pitkälle.
Ja muista että tilipäivä on se paras päivä!
Koita jaksaa ja yritä hakea helpotusta äläkä menetä mielenterveyttäsi! - No eikun oikeesti tosi ihanaa jos sulla on nyt tuollaiset tunteet ja tuollainen tilanne menossa. Onnea vaan oikein kovasti.
Omalla kohdalla tää rakkaus on jo aika päiviä sitten muuttunut arkiseksi rakastamiseksi.
Mutta toki muistan millaista oli rakkauden ensi huuma: elämään ei mahtunut mitään muuta, oli vielä kevät ja muutenkin kaikki heräsi talven jälkeen ja oikein roihahti! Kyllä oli ihanaa!
Nyt nauti siitä tunteesta! Se on ihaninta mitä ihminen voi kokea! - Pirkko Lahti sanoi vuosia sitten jossain lehtihaastattelussa että meidän jokaisen pitäisi pystyäkirjoittamaan kirja itsestämme!
Kokonaisen kirjan kirjoittaminen olisi ylivoimainen tehtävä. Mutta mitä haluaisin jättää jälkeeni? Sekin on vaikeaa. Tästä huomaamme kuinka vähäpätöisinä pidämme itseämme. Sehän on meidän suomalaisten perusvika, aina olemme vähättelemässä itseämme ja omia tekojamme.
Mutta olisko tämä mitään: "oon palanen maailman kaikkeuden ja aivan kuin tähdet ja kuu sain oikeuden elämään". - Se on järjellä elää. Jos alkaa tunteella elämään ei mistään tule mitään.
Kun ei ole enää ihan nuori niin on pakko kaikki järjen kanssa ajatella ja elää.
Ihanaahan se olisi jos voisi elää vaan tunteella! Mutta miten elämä ja arki sitten sujuisi, en tiedä.
Jalat tukevasti maassa, se on hyvä ohje. - Näin tässä yhden viiskymppisen miehen R-kioskilla
hihaton paita päällä. Olkavarteen oli tatuoitu inkkaripäällikkö. Mutta kyllä oli inkkarilla jo pitkä naama!!! Kyllä nauratti!
Olen samaa mieltä, rumia rumia. Kyllä moni katuu kun sellaisen laitattaa. Linnassa ne kai niitä tosiaan ennen värkkäili. Ja merimiehillä oli kanssa tatskoja.
Olen luvannut että minut saa ampua jos mulle joskus tatuointi ilmestyy!