Huomattava osa karjalaista evakkoväestöä palasi takaisin 1941-44 ja suoritti valtavan jäällenrakennuksen sodan jatkuessa.
Onko tätä vaihetta tutkittu ja tunnetaanko sitä enää ollenkaan?
Siirtokarjalaiset 1941-1944
Onko tutkittu??
65
736
Vastaukset
- Turkimuksia on
siirtokarjalaisita tehnyt ainakin tri Seppo Simonen "Paluu Karjalaan",1965.
Johannes Virolainen on tehnyt muistelmaluontoisen, mutta paljon myös faktatietoa sisältävän "Siirtokarjalaiset 1941-44" vuonna 1989.
Tutkimuksia ja muisteluita on varnaan paljon muitakin.- §92
Johannes "naatti" Virolainen kirjoitta parikin kirjaa karjalaisten vaiheista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Virolainen
Karjalaiset Suomen kohtaloissa, Otava 1988, Helsinki. ISBN 951-1-10263-X.
Siirtokarjalaiset 1941–44, Otava 1989, Helsinki. ISBN 951-1-10921-9.
Toki muissakin kirjoissa aihetta käsitellään. Oisko tuossakin, Sanoi Paasikivi, -kirjassa jotain Maanhankintalaista ja sen kielipykälästä §92, jolla "pyhä ruotsalainen maa" sääsetttiin "rys-siltä" kuten Suomen ruotsalaiset heitä nimitteli!
Sanoi Paasikivi, Otava 1983, Helsinki. ISBN 951-1-07641-8. - heheheh
§92 kirjoitti:
Johannes "naatti" Virolainen kirjoitta parikin kirjaa karjalaisten vaiheista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Virolainen
Karjalaiset Suomen kohtaloissa, Otava 1988, Helsinki. ISBN 951-1-10263-X.
Siirtokarjalaiset 1941–44, Otava 1989, Helsinki. ISBN 951-1-10921-9.
Toki muissakin kirjoissa aihetta käsitellään. Oisko tuossakin, Sanoi Paasikivi, -kirjassa jotain Maanhankintalaista ja sen kielipykälästä §92, jolla "pyhä ruotsalainen maa" sääsetttiin "rys-siltä" kuten Suomen ruotsalaiset heitä nimitteli!
Sanoi Paasikivi, Otava 1983, Helsinki. ISBN 951-1-07641-8.Vastuusta luistivat loisetkin tässä asiassa. Evakot olisi pitännyt pistää Ahvenanmaalle mustalaisten ja juutalaisten kanssa. Olisi testattu näiden rasismista itkevien apinoiden suvaitsevaisuus.
- Alas RKP=pakkoruotsi
heheheh kirjoitti:
Vastuusta luistivat loisetkin tässä asiassa. Evakot olisi pitännyt pistää Ahvenanmaalle mustalaisten ja juutalaisten kanssa. Olisi testattu näiden rasismista itkevien apinoiden suvaitsevaisuus.
RKP:n ehdotus oli sijoittaa siirtokarjalaiset Oulujoen pohjoispuolelle sillä perustelulla, että "SIELLÄ ON RIITTÄVÄSTI SOITA MISSÄ RÄMPIÄ".
RKP ON RASISTIKANSAN PUOLUE! - RVC
heheheh kirjoitti:
Vastuusta luistivat loisetkin tässä asiassa. Evakot olisi pitännyt pistää Ahvenanmaalle mustalaisten ja juutalaisten kanssa. Olisi testattu näiden rasismista itkevien apinoiden suvaitsevaisuus.
Heheheh! Sinun ei pitäisi puhua asiasta josta ei mitään ymmärrä!!!!. Todella typerä kommentti sinulta. Mikä sinä oikein kuvittelet olevasi. Olisiko suomalaiset pitänyt jättää venäläisille, jotka ottivat omakseen kenties kauneimman osan Suomesta. Tutustuisit vähän paremmin Suomen historiaan!!!! Häpeä! RVC
- kaikki on kaunista
RVC kirjoitti:
Heheheh! Sinun ei pitäisi puhua asiasta josta ei mitään ymmärrä!!!!. Todella typerä kommentti sinulta. Mikä sinä oikein kuvittelet olevasi. Olisiko suomalaiset pitänyt jättää venäläisille, jotka ottivat omakseen kenties kauneimman osan Suomesta. Tutustuisit vähän paremmin Suomen historiaan!!!! Häpeä! RVC
"kenties kauneimman osan Suomesta".
Siirtolaisten mielestä varmaan näin on, mutta itse olen sitä mieltä että ihan yhtä kaunista on koko suomessa. Kaunista toki silläkin Esim. Tolvajärvi on näkemisen arvoinen. - Anonyymi
kaikki on kaunista kirjoitti:
"kenties kauneimman osan Suomesta".
Siirtolaisten mielestä varmaan näin on, mutta itse olen sitä mieltä että ihan yhtä kaunista on koko suomessa. Kaunista toki silläkin Esim. Tolvajärvi on näkemisen arvoinen.Tolvajärvikin jäi rajan taakse jatkosodan jälkeen.
- Evakkojen olot
olivat 1940-41 äärimmäisen hankalat. Korvaukset ja uudelleen asuttaminen sujuivat hitaasti ja evakot loukkaantuivat erityisesti Rytin ja Tannerin lausunnoista.
Kaipuu takaisin Karjalaan oli suunnaton. Erityisesti sitä potivat toisten nurkissa asuvat maanviljelijät, jotka olivat tottuneet elämään itsenäisesti omilla tiluksillaan.
Keväällä -41 he alkoivat vähitellen saada kuvaa, että tilanne voisi vielä muuttua ja paluu mahdollista. Saksan voittokulku oli ollut sellainen, että sen uskottiin lyövän NL:n nopeasti ja Suomen saavan siinä ohessa hyvityksen Talvisodasta eli Karjalan takaisin. Muu ei evakkoja kiinnostanut.Suur-Suomi haaveilu oli heille vierasta.- höpöto höö
Kyllä se stallukka nyt kovasti paasaa Suur-Suomesta, vaikka Marskinkin strategia oli puollustuksellinen. Mitenkäs Suur-Venäjä. Onko saavutettu vai joko tuberkuloosi, AIDS ja kuppa ovat tehneet siitä haaveesta lopun.
- Koroljov
höpöto höö kirjoitti:
Kyllä se stallukka nyt kovasti paasaa Suur-Suomesta, vaikka Marskinkin strategia oli puollustuksellinen. Mitenkäs Suur-Venäjä. Onko saavutettu vai joko tuberkuloosi, AIDS ja kuppa ovat tehneet siitä haaveesta lopun.
"Kyllä se stallukka nyt kovasti paasaa Suur-Suomesta, vaikka Marskinkin strategia oli puollustuksellinen."
Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941, mikä merkitsi Barbarossa-suunnitelman epäonnistumista niin Saksan kuin Suomenkin osalta. Suomalaiset jäivät saavuttamilleen linjoille, osaksi siksi, ettei Suomi v:n 1941 tappioiden jälkeen enää pystynyt hyökkäysoperaatioihin, osaksi siksi, ettei Mannerheim enää uskonut Saksan voittoon. Puolustusasemiksi kaukana Venäjän alueella sijaitsevat pitkät rintamat olivat tietenkin huonot, mikä kävi ilmi kesäkuussa 1944 Kannaksen puolustuksen murtuessa ja Suomen Itä-Karjalan joukkojen ollessa vaarassa joutua jättimäiseen saarrostukseen. Parhaat puolustuslinjat olisivat olleet ne joissa venäläisten hyökkäys lopulta pysäytettiin heinäkuussa 1944 (VKT- ja U-linjat). Puhe "kolmen kannaksen" strategisista puolustusasemista oli tökeröä propagandaa. Neuvostoliiton tuhoamisen epäonnistuttua Itä-Karjalan miehityksessä ei ollut mitään sotilaallista järkeä. Suomalaiset eivät kuitenkaan hevin olleet valmiita luopumaan v. 1941 äärimmäisen kalliisti ostetuista siirtomaistaan. Vielä vaadittiin turhia uhreja, vielä maksettiin v:n 1941 uhkapelin hintaa korkoineen...
"Mitenkäs Suur-Venäjä."
Venäjä on aina suuri, jopa nykyisellään. SE on Venäjän idea. Suur-Suomen kokonaan toisenlainen idea sitä vastoin merkitsi Suomen valloittamilla alueilla rasistista rotupolitiikkaa ja etnisiä joukkopuhdistuksia. Suur-Suomen idea oli toisin sanoen sukua natsien suursaksalaiselle idealle. Koroljov kirjoitti:
"Kyllä se stallukka nyt kovasti paasaa Suur-Suomesta, vaikka Marskinkin strategia oli puollustuksellinen."
Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941, mikä merkitsi Barbarossa-suunnitelman epäonnistumista niin Saksan kuin Suomenkin osalta. Suomalaiset jäivät saavuttamilleen linjoille, osaksi siksi, ettei Suomi v:n 1941 tappioiden jälkeen enää pystynyt hyökkäysoperaatioihin, osaksi siksi, ettei Mannerheim enää uskonut Saksan voittoon. Puolustusasemiksi kaukana Venäjän alueella sijaitsevat pitkät rintamat olivat tietenkin huonot, mikä kävi ilmi kesäkuussa 1944 Kannaksen puolustuksen murtuessa ja Suomen Itä-Karjalan joukkojen ollessa vaarassa joutua jättimäiseen saarrostukseen. Parhaat puolustuslinjat olisivat olleet ne joissa venäläisten hyökkäys lopulta pysäytettiin heinäkuussa 1944 (VKT- ja U-linjat). Puhe "kolmen kannaksen" strategisista puolustusasemista oli tökeröä propagandaa. Neuvostoliiton tuhoamisen epäonnistuttua Itä-Karjalan miehityksessä ei ollut mitään sotilaallista järkeä. Suomalaiset eivät kuitenkaan hevin olleet valmiita luopumaan v. 1941 äärimmäisen kalliisti ostetuista siirtomaistaan. Vielä vaadittiin turhia uhreja, vielä maksettiin v:n 1941 uhkapelin hintaa korkoineen...
"Mitenkäs Suur-Venäjä."
Venäjä on aina suuri, jopa nykyisellään. SE on Venäjän idea. Suur-Suomen kokonaan toisenlainen idea sitä vastoin merkitsi Suomen valloittamilla alueilla rasistista rotupolitiikkaa ja etnisiä joukkopuhdistuksia. Suur-Suomen idea oli toisin sanoen sukua natsien suursaksalaiselle idealle."Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941"
Tässä nyt on paljon puppua? Suomi ei hyökännyt 22.6.1941 'kaikissa suunnissa' vaan odotti kärsivällisesti, että Neuvostoliitto aloittaa ensinnä sotatoimet. Ja sen se myös teki. Vqarsinainen hyökkäys rajan yli alkoi vasta heinäkuun alussa 1941 reilu viikko Saksan aloituksesta.
Suomen hyökkäysvoima ei suinkaan pysähtynyt vaan esim. Kannaksella oltiin yleisesti sitä mieltä, että eteenpäin oltaisiin vielä päästy. Suomen sodanjohto tiesi, että Suomen sotamenestys riippuu olennaisesti Saksan sotaonnesta ja niinpä pysähdyttiin odottamaan, että kuinka sodassa käy. Myös Syvärillä oltaisiin saatettu kohdata saksalaiset joukot Tihvinässä, jos suomalaiset olisivat panostaneet siihen suuntaan.- Mitään yhteisiä
lipfert kirjoitti:
"Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941"
Tässä nyt on paljon puppua? Suomi ei hyökännyt 22.6.1941 'kaikissa suunnissa' vaan odotti kärsivällisesti, että Neuvostoliitto aloittaa ensinnä sotatoimet. Ja sen se myös teki. Vqarsinainen hyökkäys rajan yli alkoi vasta heinäkuun alussa 1941 reilu viikko Saksan aloituksesta.
Suomen hyökkäysvoima ei suinkaan pysähtynyt vaan esim. Kannaksella oltiin yleisesti sitä mieltä, että eteenpäin oltaisiin vielä päästy. Suomen sodanjohto tiesi, että Suomen sotamenestys riippuu olennaisesti Saksan sotaonnesta ja niinpä pysähdyttiin odottamaan, että kuinka sodassa käy. Myös Syvärillä oltaisiin saatettu kohdata saksalaiset joukot Tihvinässä, jos suomalaiset olisivat panostaneet siihen suuntaan.sotasuunnitelmia ei ollut, joskin Suomi sopeutti aluksi sotatoimensa Saksan operaatioihin. Varsin pian Mannerheim rupesi kuitenkin vetämään omaa linjaansa, joskin Saksan kanssa oli oltava mielin kielin, ettei materiaali-, polttoaine ja ruokavirta pysähtyisi.
- Joukkopuhdistus
Koroljov kirjoitti:
"Kyllä se stallukka nyt kovasti paasaa Suur-Suomesta, vaikka Marskinkin strategia oli puollustuksellinen."
Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941, mikä merkitsi Barbarossa-suunnitelman epäonnistumista niin Saksan kuin Suomenkin osalta. Suomalaiset jäivät saavuttamilleen linjoille, osaksi siksi, ettei Suomi v:n 1941 tappioiden jälkeen enää pystynyt hyökkäysoperaatioihin, osaksi siksi, ettei Mannerheim enää uskonut Saksan voittoon. Puolustusasemiksi kaukana Venäjän alueella sijaitsevat pitkät rintamat olivat tietenkin huonot, mikä kävi ilmi kesäkuussa 1944 Kannaksen puolustuksen murtuessa ja Suomen Itä-Karjalan joukkojen ollessa vaarassa joutua jättimäiseen saarrostukseen. Parhaat puolustuslinjat olisivat olleet ne joissa venäläisten hyökkäys lopulta pysäytettiin heinäkuussa 1944 (VKT- ja U-linjat). Puhe "kolmen kannaksen" strategisista puolustusasemista oli tökeröä propagandaa. Neuvostoliiton tuhoamisen epäonnistuttua Itä-Karjalan miehityksessä ei ollut mitään sotilaallista järkeä. Suomalaiset eivät kuitenkaan hevin olleet valmiita luopumaan v. 1941 äärimmäisen kalliisti ostetuista siirtomaistaan. Vielä vaadittiin turhia uhreja, vielä maksettiin v:n 1941 uhkapelin hintaa korkoineen...
"Mitenkäs Suur-Venäjä."
Venäjä on aina suuri, jopa nykyisellään. SE on Venäjän idea. Suur-Suomen kokonaan toisenlainen idea sitä vastoin merkitsi Suomen valloittamilla alueilla rasistista rotupolitiikkaa ja etnisiä joukkopuhdistuksia. Suur-Suomen idea oli toisin sanoen sukua natsien suursaksalaiselle idealle.Jäikö Viipuriin tai Kannakselle montakin etnistä suomalaista? Eikös ollut taas inhottava vertaus, kirjoittelusi perustuu tietämättömyyteen ja vertailusi puhtaaksi paska-propakandaksi.
" SE on Venäjän idea " - Rytiukko
>>evakot loukkaantuivat erityisesti Rytin ja Tannerin lausunnoista
- ottaisit selvää
lipfert kirjoitti:
"Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941"
Tässä nyt on paljon puppua? Suomi ei hyökännyt 22.6.1941 'kaikissa suunnissa' vaan odotti kärsivällisesti, että Neuvostoliitto aloittaa ensinnä sotatoimet. Ja sen se myös teki. Vqarsinainen hyökkäys rajan yli alkoi vasta heinäkuun alussa 1941 reilu viikko Saksan aloituksesta.
Suomen hyökkäysvoima ei suinkaan pysähtynyt vaan esim. Kannaksella oltiin yleisesti sitä mieltä, että eteenpäin oltaisiin vielä päästy. Suomen sodanjohto tiesi, että Suomen sotamenestys riippuu olennaisesti Saksan sotaonnesta ja niinpä pysähdyttiin odottamaan, että kuinka sodassa käy. Myös Syvärillä oltaisiin saatettu kohdata saksalaiset joukot Tihvinässä, jos suomalaiset olisivat panostaneet siihen suuntaan."Suomi ei hyökännyt 22.6.1941"
ei vaan kävi jo viikkoa ennen miinoittamassa Viron rannikkoa.
Räjähtänyt pommi on hyökkäystä räjähtämätön on jotain muuta.
LUE hyvä mies Mauno Jokipiin kirja Jatkosodan synty ja sitten takaisin tänne.
HOPI hopi - kannaksen poika
Joukkopuhdistus kirjoitti:
Jäikö Viipuriin tai Kannakselle montakin etnistä suomalaista? Eikös ollut taas inhottava vertaus, kirjoittelusi perustuu tietämättömyyteen ja vertailusi puhtaaksi paska-propakandaksi.
" SE on Venäjän idea "Vuosia sitten Hesarissa oli juttu kahdesta siskoksesta, jotka olivat jääneet sinne ja elivät jotenkuten.
- Stalinin orjat
ottaisit selvää kirjoitti:
"Suomi ei hyökännyt 22.6.1941"
ei vaan kävi jo viikkoa ennen miinoittamassa Viron rannikkoa.
Räjähtänyt pommi on hyökkäystä räjähtämätön on jotain muuta.
LUE hyvä mies Mauno Jokipiin kirja Jatkosodan synty ja sitten takaisin tänne.
HOPI hopi"ei vaan kävi jo viikkoa ennen miinoittamassa Viron rannikkoa... LUE hyvä mies Mauno Jokipiin kirja Jatkosodan synty ja sitten takaisin tänne."
Tämä on virheellinen tieto. KUKAAN ei miinoittanut yhtään mitään VIIKKOA ennen sodan alkua 22.6.1942. Menepä tarkistamaan hopi hopi. - oikaisu ed.
Stalinin orjat kirjoitti:
"ei vaan kävi jo viikkoa ennen miinoittamassa Viron rannikkoa... LUE hyvä mies Mauno Jokipiin kirja Jatkosodan synty ja sitten takaisin tänne."
Tämä on virheellinen tieto. KUKAAN ei miinoittanut yhtään mitään VIIKKOA ennen sodan alkua 22.6.1942. Menepä tarkistamaan hopi hopi.Olin väärässä, sinä olit oikeassa. Kävisikö kolme päivää ennen.
Lähde Jatkosodansynty s.649 - Stalinin orjat
oikaisu ed. kirjoitti:
Olin väärässä, sinä olit oikeassa. Kävisikö kolme päivää ennen.
Lähde Jatkosodansynty s.649Ei käy. Miinoitus tapahtui Viron vesille 22.6.1941 päivän edeltävänä yönä. Kyse on passiivisesta sotatoimesta. Heti aamulla 22.6.1941 NL tulitti tykistöllä aluettamme ja pommitti satamiamme. Siinä oli sodan ensimmäiset laukaukset.
- asenne kuntoon
Stalinin orjat kirjoitti:
Ei käy. Miinoitus tapahtui Viron vesille 22.6.1941 päivän edeltävänä yönä. Kyse on passiivisesta sotatoimesta. Heti aamulla 22.6.1941 NL tulitti tykistöllä aluettamme ja pommitti satamiamme. Siinä oli sodan ensimmäiset laukaukset.
Sinulla on asenteellinen ongelma. Sille ei voi mitää.
Suomesta hyökättiin NL:n 22.6 Suomalaiset liittyivät sotaan vasta 25 päivä.
Lähde Sama - Stalinin orjat
asenne kuntoon kirjoitti:
Sinulla on asenteellinen ongelma. Sille ei voi mitää.
Suomesta hyökättiin NL:n 22.6 Suomalaiset liittyivät sotaan vasta 25 päivä.
Lähde SamaSinulla on oma asenteesi vialla. Suomi osallistui yölliseen miinoitukseen 22.6.1941 Viron vesillä ilman, että vastustaja sitä edes tiesi. Sen sijaan Neuvostoliitto itse kohdisti aamulla 22.6.1941 rauhan tilassa olevan Suomen alueelle tykistötulta ja pommitti satamiamme. Suomi piti tarkoin huolta siitä, että varsinaiset sotatoimet alkoivat Neuvostoliiton toimesta ja vasta 25.6. Suomi itse katsoi olevansa sodassa.
- Stalinin uhrit
Rytiukko kirjoitti:
>>evakot loukkaantuivat erityisesti Rytin ja Tannerin lausunnoista
Ryti esitti tämän ajatelmansa keskusteluissa, mutta sen pidemmälle se ei koskaan edennyt. Karjalasta lähti paikallinen väki evakkoon koti-Suomeen heti pyydettäessä eikä heistä kukaan ollut halukas jäämään vieraan vallan alamiseksi. Rytin ajatuksenkulku tässä asiassa oli aika omituinen.
- Anonyymi
lipfert kirjoitti:
"Yhteisten saksalais-suomalaisten suunnitelmien mukaisesti Suomi hyökkäsi kaikissa suunnissa, missä se oli mahdollista, kunnes suomalaisten hyökkäysvoima ehtyi yhtä aikaa saksalaisten liittolaisten kanssa joulukuun alussa 1941"
Tässä nyt on paljon puppua? Suomi ei hyökännyt 22.6.1941 'kaikissa suunnissa' vaan odotti kärsivällisesti, että Neuvostoliitto aloittaa ensinnä sotatoimet. Ja sen se myös teki. Vqarsinainen hyökkäys rajan yli alkoi vasta heinäkuun alussa 1941 reilu viikko Saksan aloituksesta.
Suomen hyökkäysvoima ei suinkaan pysähtynyt vaan esim. Kannaksella oltiin yleisesti sitä mieltä, että eteenpäin oltaisiin vielä päästy. Suomen sodanjohto tiesi, että Suomen sotamenestys riippuu olennaisesti Saksan sotaonnesta ja niinpä pysähdyttiin odottamaan, että kuinka sodassa käy. Myös Syvärillä oltaisiin saatettu kohdata saksalaiset joukot Tihvinässä, jos suomalaiset olisivat panostaneet siihen suuntaan.Suomi osallistui Saksan hyökkäykseen heti ensimmäisestä päivästä (22.6.1941) alkaen. Saksan pommikoneet käyttivät suomalaisia lentokenttiä kun hyökkäsivät Leningradin siviileitä tuhoamaan. Suomen sukellusveneet lähtivät ennen sodan syttymistä 21.6.1941 illalla miinoittamaan Suomenlahden eteläosaa joka oli Neuvostoliiton hallinnassa.
- Anonyymi
Stalinin orjat kirjoitti:
"ei vaan kävi jo viikkoa ennen miinoittamassa Viron rannikkoa... LUE hyvä mies Mauno Jokipiin kirja Jatkosodan synty ja sitten takaisin tänne."
Tämä on virheellinen tieto. KUKAAN ei miinoittanut yhtään mitään VIIKKOA ennen sodan alkua 22.6.1942. Menepä tarkistamaan hopi hopi.Ei viikkoa ennen vaan edellisen päivän iltana 21.6.
- Outo talousriski
Halu palata viljelemään kotitilaa tai vaikka palkkatyöhönkin kotiseudulle oli ymmärrettävää ja järkevää, mutta se, että sinne rakennettiin jopa uusia kotitaloja hävitettyjen tilalle, tuntuu oudolta taloudelliselta riskinotolta.
Kuvittelisi, että valtio olisi yrittänyt hillitä rakennusintoa, vaikka propagoikin saavutetulla tilapäisellä sotilaallisella menestyksellä. Olisi voinut järjestää palaajille jonkinlaista parakkimajoitusta tai ainakin kannustaa johonkin vastaavaan tilapäismajoitukseen jollain verukkeella, esimerkiksi puhumalla sodan jälkeen maksettavista erityiskorvauksista kotinsa menettäneille tms.- Hohhoijaaa!!!
Et näy tietävän asiasta mitään.Jotkut alueet olivat niin hävitettyjä, että uuden rakentaminen oli välttämätöntä. Kylla parakkeja ja pahvitalojakin tehtiin.
- Outo talousriski
Hohhoijaaa!!! kirjoitti:
Et näy tietävän asiasta mitään.Jotkut alueet olivat niin hävitettyjä, että uuden rakentaminen oli välttämätöntä. Kylla parakkeja ja pahvitalojakin tehtiin.
Mikä viestissäni kertoi tietämättömyydestä mistään? Pidin outona, että otettiin kallis taloudellinen riski rakentamalla pysyväisluontoinen asuinrakennus omalla rahalla ensimmäisenä vaarassa olevalle alueelle keskellä sotaa. Pidän edelleen.
Mitä mieltä itse olet siitä, olisiko hallituksen pitänyt hillitä rakennusintoa? - Suurempi riski
Outo talousriski kirjoitti:
Mikä viestissäni kertoi tietämättömyydestä mistään? Pidin outona, että otettiin kallis taloudellinen riski rakentamalla pysyväisluontoinen asuinrakennus omalla rahalla ensimmäisenä vaarassa olevalle alueelle keskellä sotaa. Pidän edelleen.
Mitä mieltä itse olet siitä, olisiko hallituksen pitänyt hillitä rakennusintoa?olisi ollut pitää ihmiset taivasalla. Miksi valtion olisi pitänyt siihen pyrkiä?
Sinua lukuunottamatta ihmiset haluavat asua siihen tarkoitetuissa tiloissa. Koska kukaan muu ei sitä tehnyt, ne rakennettiin yleensä itse. - Koroljov
"Halu palata viljelemään kotitilaa tai vaikka palkkatyöhönkin kotiseudulle oli ymmärrettävää ja järkevää, mutta se, että sinne rakennettiin jopa uusia kotitaloja hävitettyjen tilalle, tuntuu oudolta taloudelliselta riskinotolta."
Usko Saksan voittoon oli Suomessa v. 1941 täydellinen, v. 1942 vielä vahva, v. 1943 yhä olemassa. Kun Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot v:n 1944 alussa (ironista kyllä ehdot olivat liki pitäen samat, jotka Suomi syyskuussa 1944 hyväksyi), hallitus pakeni vastuuta osaksi vetoamalla suomalaisten yleiseen mielipiteeseen - kansa ja armeija eivät olleet muka valmiita hyväksymään tappiota, jota ne eivät olleet vielä itse "kokeneet". Ja niin tarvittiin Suomen sotien tragediaan vielä yksi verinen loppunäytös, epätoivon kesäkuu ja teurastuksen heinäkuu 1944. Stalin takoi suomalaisten päähän järkeä murskaavin iskuin. Se oli kuitenkin lopullinen opetus, jota ei onneksi enää tarvinnut toistaa. Uudet miehet - vanhat miehet Mannerheim ja Paasikivi, ja nuoret miehet kuten Kekkonen - tulivat Suomessa valtaan, ja Suomi alkoi löytää linjansa. - Outo talousriski
Koroljov kirjoitti:
"Halu palata viljelemään kotitilaa tai vaikka palkkatyöhönkin kotiseudulle oli ymmärrettävää ja järkevää, mutta se, että sinne rakennettiin jopa uusia kotitaloja hävitettyjen tilalle, tuntuu oudolta taloudelliselta riskinotolta."
Usko Saksan voittoon oli Suomessa v. 1941 täydellinen, v. 1942 vielä vahva, v. 1943 yhä olemassa. Kun Suomi torjui Neuvostoliiton rauhanehdot v:n 1944 alussa (ironista kyllä ehdot olivat liki pitäen samat, jotka Suomi syyskuussa 1944 hyväksyi), hallitus pakeni vastuuta osaksi vetoamalla suomalaisten yleiseen mielipiteeseen - kansa ja armeija eivät olleet muka valmiita hyväksymään tappiota, jota ne eivät olleet vielä itse "kokeneet". Ja niin tarvittiin Suomen sotien tragediaan vielä yksi verinen loppunäytös, epätoivon kesäkuu ja teurastuksen heinäkuu 1944. Stalin takoi suomalaisten päähän järkeä murskaavin iskuin. Se oli kuitenkin lopullinen opetus, jota ei onneksi enää tarvinnut toistaa. Uudet miehet - vanhat miehet Mannerheim ja Paasikivi, ja nuoret miehet kuten Kekkonen - tulivat Suomessa valtaan, ja Suomi alkoi löytää linjansa.Valtiovallan oletan olleen kansaa huomattavasti realistisempi sodan lopputuloksen suhteen jo kesällä 1941, vaikka propagoikin kansalle voiton puolesta. Nimittäin sen verran maan johdossa oli historiaa tuntevia, että tiesivät, ettei Eurooppaa ole ennenkään vallattu pysyvästi yhtäaikaisella monen rintaman sodalla. Lisäksi USA:n mukaan tulo oli ennustettavissa jo talouspoliittisellakin järkeilyllä. USA:n etujen mukaista ei olisi ollut, että Eurooppaa hallitsee monopolivaltio, jolla on lisäksi hallussaan suuri osa maailman öljyvaroista.
Itä-Karjalan miehitys perustui nimenomaan realismiin, että jossain vaiheessa Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksen, jonka varalta on oltava suojavyöhyke. Siinäkin tapauksessa, ettei suurhyökkäystä tule tai puolustusasemat kyetään pitämään, siitä olisi hyötyä, kun rajoista neuvotellaan.
Mutta koska mikään ei ole varmaa, pysyväksi tarkoitettujen asuinrakennusten rakentamiseen kannustaminen oli siihen ryhtyneiden perheiden kannalta valitettavaa ja suorataan tyhmää.
- toki tietenkin
Tietysti mukana oli evakkoja, mutta myös paljon muutakin työvoimaa. En tiedä miten iivanan sotavankeja käytettiin Karjalassa työvoimana. Stallareiden ulinan mukaan ne ilmeisesti lähettiin Suomen alueelle tai saksalaisille Lappiin.
- Sotavankeja
käytettiin erilaisiin raivaustöihin, jossain määrin myös maatalouteen.
Pääosa vangeista oli sijoitettiin kauemmas Kanta-Suomeen.
Kannakselle ei juuri tullut ns. vapaata työvoimaa. Sillä oli hyvät markkinat mm. Lapissa, missä saksalaiset maksoivat tuplapalkkoja muuhun Suomeen verraten.
- hox hox
Lue tuolta ja katso lähteet:
http://ptoukkar.pp.fi/luukka1.htm
PAINETUT LÄHTEET
http://ptoukkar.pp.fi/lulahteet.htm#osa15 - Ensin evakuoitiin
myös kesällä -41.
Kun sotaa alettiin odotella, määräsi hallitus evakuoitaviksi raja-alueen kunnat Virolahdelta Ilomantsiin.
Vastuu siviiliväestöstä oli sotatoimialueella armeijakuntien ilmasuojelutoimistoilla.
Valtakunnallisena johtajana oli is-komentaja kenraali Aarne Sihvo.
Evakuointi alkoi 20.6.Ihmisten lisäksi evakuoitiin myös karjaa ja viljaa.
Väestöä alettiin palauttaa jo 12.7. Hyvällä syyllä kysyttiin jo silloin, oliko evakuointi todella tarpeen. Se oli kuitenkin merkki siitä, että sotilasjohto piti NL:n hyökkäystä ainakin rajoitetulla alueella mahdollisena. Alueella asui noin 70 000 ihmistä, mutta osa jätettiin paikoilleen.- Koroljov
"Hyvällä syyllä kysyttiin jo silloin, oliko evakuointi todella tarpeen."
Olihan se, propagandasyistä. Suomen hallituksen oli todisteltava sekä omille kansalaisille että muile maille, että Suomi mukamas kävi puolustussotaa.
"Se oli kuitenkin merkki siitä, että sotilasjohto piti NL:n hyökkäystä ainakin rajoitetulla alueella mahdollisena."
Suomalaisia vastassa olleiden neuvostojoukkojen heikkous tiedettiin ja se oli varma tekijä suomalaisten ja saksalaisten hyökkäyssuunnitelmien laskelmissa. - Evakuoinnista
Koroljov kirjoitti:
"Hyvällä syyllä kysyttiin jo silloin, oliko evakuointi todella tarpeen."
Olihan se, propagandasyistä. Suomen hallituksen oli todisteltava sekä omille kansalaisille että muile maille, että Suomi mukamas kävi puolustussotaa.
"Se oli kuitenkin merkki siitä, että sotilasjohto piti NL:n hyökkäystä ainakin rajoitetulla alueella mahdollisena."
Suomalaisia vastassa olleiden neuvostojoukkojen heikkous tiedettiin ja se oli varma tekijä suomalaisten ja saksalaisten hyökkäyssuunnitelmien laskelmissa.päätettäessä 20.6. oli kaikki vielä mahdollista.
Suomen hyökkäyksestä päätettiin vasta 25.6. jälkeen. - Anonyymi
Evakuoinnista kirjoitti:
päätettäessä 20.6. oli kaikki vielä mahdollista.
Suomen hyökkäyksestä päätettiin vasta 25.6. jälkeen.Suomi aloitti sotatoimet 21.6. illalla lähettämällä sukellusveneitä miinoittamaan Suomenlahden eteläosaa joka oli Neuvostoliiton hallinnassa.
- Marskin käskyllä
vastuu vallatun alueen hallinnosta annettiin sotilaille vastoin siirtoväen asioista vastaavan Urho Kekkosen esitystä. Järjestelyt noudattivat kuitenkin hänen näkemyksiään hyvin pitkälle.Kun vastuu oli sotilailla, monet riidat jäivät käymättä ja asiat järjestyivät usein hyvin nopeasti. Käytössä oli runsaasti hyvin koulutettuja vallatun alueen asiantuntijoita.Heidät siirrettiin armeijasta tehtäviinsä.
Sotilashallintoa varten perustettiin Päämajan oma osastonsa, jonka päälliköksi määrättiin eversti Arajuuri. Marskilla oli ylensä taito valita oikeat ihmiset ja niin oli tässäkin. Arajuuri hoiti hyvin tehtäväänsä. Muun muassa Johannes Virolainen antoi hänelle täyden tunnustuksen.
Valitettavasti Arajuuri siirrettiin 1942 vastoin tahtoaan Itä-Karjalaan. Tilalle tuli eversti Eino Koskimies. Kyllä hänkin tehtävästä selviytyi. - Käytännön työtä
hoitivat kunnanesikunnat. Ne käsittivät kolme ao. kunnan oloihin perehtynyttä henkilöä. Yksi oli yleensä entinen kunnansihteeri ja kaksi muuta kokeneita kunnan luottamusmiehiä.
Asiat hoidettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Ainoa ristiriita syntyi siitä, että jotkut vaativat paluun täysin vapaaksi. Se ei kuitenkaan käytännön syistä ollut mahdollista. Väestön ruokkiminen olisi käynyt ylivoimaiseksi ennen jakeluorganisaation perustamista. Alueella ei myöskään ollut riittävästi ehyitä asuintiloja koko entiselle väestölle. Suuri este oli myös kuljetuskapasiteetin puute. - Suuri hävitys oli
kohdannut takaisin vallattua aluetta.
Tarkastus- ja puhdistusryhmät lähtivät välittömästi liikeelle alueen valtauksen jälkeen.
Hävitys oli paikoin lähes totaalinen, mutta vaihteli tietysti alueittain 20-90 %.Säilyneet asuinrakennukset olivat poikkeuksetta niin likaisia, ettei niitä voitu käyttää ilman perusteellista puhdistusta.
Venäläiset olivat ehtineet lyhyenäkin aikana hävittää paljon rakennuskantaa. Vain sotilaallisia laitteita oli rakennettu suuret määrtä.
Asuinrakennuksia oli valmistunut vain noin tuhat pääasiassa suomalaisilta jääneistä tarvikkeista tai puretuista rakennuksista.
Työn laatu oli uskomattoman kehno. Kivijalkaa ei yleensä ollut, vaan hirret oli ladottu suoraabn maan päälle. Hirsien välissä oli suuret raot.Ovet ja ikkunat olivat sopimattomia ja laudoitukset vinossa. Uudetkin rakennukset olivat röttelömäisiä.
Rakennuksista oli viety kaikki arvokkaat osat pois.- Koroljov
"Vain sotilaallisia laitteita oli rakennettu suuret määrtä."
Keskellä maailmansotaa neuvostoliittolaiset suhtautuivat talvisodassa vallattuun etumaastoon kylmän asiallisella tavalla. Kysymys oli Leningradin ja Muurmannin radan ulommasta turvavyöhykkeestä. Viivytystaistelu Moskovan rauhassa luovutetulla alueella maksoikin kesällä 1941 suomalaisille monta kallista kuukautta ja korvaamattomia miestappioita. Myös saksalais-suomalainen hyökkäys kohti Kantalahtea epäonnistui merkittävässä määrin juuri Sallasta Neuvostoliitolle lohkaistun etumaaston viivytysvaikutuksen ansiosta. Rajasiirroista v. 1940 oli siis todellista, konkreettista hyötyä. Hyöty olisi tietysti voinut olla suurempikin, mikäli neuvostojoukkoja olisi Suomen rintamalla johdettu paremmin. Valitettavasti puna-armeijan taidot olivat vielä v. 1941 kovin puutteelliset pohjoisellakin suunnalla. Sitä suurempi oli suomalaisten järkytys kesäkuussa 1944, kun päälle rynni aivan toisenlainen vastustaja! Leningradin piirityksen pohjoisen siiven murskaamisella alkanut ja Viipurin vapauttamiseen päättynyt kymmenpäiväinen Kannaksen vyörytys jäi historiaan yhtenä puna-armeijan hienoimmista ja nopeimmista voitoista tuona monien voittojen vuonna 1944. Heti Viipurin valloituksen jälkeen käynnistyi Valko-Venäjällä Operaatio Bagration, jossa koko natsien armeijaryhmä Mitte lyötiin hajalle ja suureksi osaksi tuhottiin. Venäjän sotahistorian kunniakkaimpia aikoja... Toinen maailmansota ja koko ihmiskunnan kohtalo ratkaistiin itärintamalla.
Talvi 1939-1940 ja kesä 1944 on nostettu suomalaisen identiteetin ja historiakuvan perustaksi. Se on väärin. Kaikki uhrit olivat mahdollisesti turhia, väärän politiikan tulosta. Suomen epätoivoiset, tuhoon tuomitut torjuntataistelut eivät olleet kohtalon välttämättömyys, vaan pikemminkin poliitikkojen virheratkaisujen ja -laskelmien tulosta. Sotaa ei pidä ihailla. Se oli helvetti molemmille osapuolille, ja tulos oli Suomen kannalta puhdas häviö. Vaikka Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli kaunokirjallisesti kömpelö tuote, se onnistui kuitenkin välittämään tuon totuuden, sen aidon, valtavan turhuuden tunteen, joka sodankäyneessä suomalaisten sukupolvessa jäi kaikesta päällimmäiseksi. Alkuperäinen totuus - "purnaajien totuus" - ei saa jäädä viime vuosikymmeninä uudelleen vahvistettujen kansallisromanttisten, kiihkoisänmaallisten ja russofobisten myyttien varjoon. - -laskelmien tulosta?
Koroljov kirjoitti:
"Vain sotilaallisia laitteita oli rakennettu suuret määrtä."
Keskellä maailmansotaa neuvostoliittolaiset suhtautuivat talvisodassa vallattuun etumaastoon kylmän asiallisella tavalla. Kysymys oli Leningradin ja Muurmannin radan ulommasta turvavyöhykkeestä. Viivytystaistelu Moskovan rauhassa luovutetulla alueella maksoikin kesällä 1941 suomalaisille monta kallista kuukautta ja korvaamattomia miestappioita. Myös saksalais-suomalainen hyökkäys kohti Kantalahtea epäonnistui merkittävässä määrin juuri Sallasta Neuvostoliitolle lohkaistun etumaaston viivytysvaikutuksen ansiosta. Rajasiirroista v. 1940 oli siis todellista, konkreettista hyötyä. Hyöty olisi tietysti voinut olla suurempikin, mikäli neuvostojoukkoja olisi Suomen rintamalla johdettu paremmin. Valitettavasti puna-armeijan taidot olivat vielä v. 1941 kovin puutteelliset pohjoisellakin suunnalla. Sitä suurempi oli suomalaisten järkytys kesäkuussa 1944, kun päälle rynni aivan toisenlainen vastustaja! Leningradin piirityksen pohjoisen siiven murskaamisella alkanut ja Viipurin vapauttamiseen päättynyt kymmenpäiväinen Kannaksen vyörytys jäi historiaan yhtenä puna-armeijan hienoimmista ja nopeimmista voitoista tuona monien voittojen vuonna 1944. Heti Viipurin valloituksen jälkeen käynnistyi Valko-Venäjällä Operaatio Bagration, jossa koko natsien armeijaryhmä Mitte lyötiin hajalle ja suureksi osaksi tuhottiin. Venäjän sotahistorian kunniakkaimpia aikoja... Toinen maailmansota ja koko ihmiskunnan kohtalo ratkaistiin itärintamalla.
Talvi 1939-1940 ja kesä 1944 on nostettu suomalaisen identiteetin ja historiakuvan perustaksi. Se on väärin. Kaikki uhrit olivat mahdollisesti turhia, väärän politiikan tulosta. Suomen epätoivoiset, tuhoon tuomitut torjuntataistelut eivät olleet kohtalon välttämättömyys, vaan pikemminkin poliitikkojen virheratkaisujen ja -laskelmien tulosta. Sotaa ei pidä ihailla. Se oli helvetti molemmille osapuolille, ja tulos oli Suomen kannalta puhdas häviö. Vaikka Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli kaunokirjallisesti kömpelö tuote, se onnistui kuitenkin välittämään tuon totuuden, sen aidon, valtavan turhuuden tunteen, joka sodankäyneessä suomalaisten sukupolvessa jäi kaikesta päällimmäiseksi. Alkuperäinen totuus - "purnaajien totuus" - ei saa jäädä viime vuosikymmeninä uudelleen vahvistettujen kansallisromanttisten, kiihkoisänmaallisten ja russofobisten myyttien varjoon.Kuinka paljon vähemmän tappioita olisi Suomelle tullut (laskelmiesi mukaan) jos olisimme suostuneet Stalinin vaatimuksiin ja tehneet ns. Virot?
"Talvi 1939-1940 ja kesä 1944 on nostettu suomalaisen identiteetin ja historiakuvan perustaksi. Se on väärin. Kaikki uhrit olivat mahdollisesti turhia, väärän politiikan tulosta. Suomen epätoivoiset, tuhoon tuomitut torjuntataistelut eivät olleet kohtalon välttämättömyys, vaan pikemminkin poliitikkojen virheratkaisujen ja -laskelmien tulosta." - Anonyymi
Koroljov kirjoitti:
"Vain sotilaallisia laitteita oli rakennettu suuret määrtä."
Keskellä maailmansotaa neuvostoliittolaiset suhtautuivat talvisodassa vallattuun etumaastoon kylmän asiallisella tavalla. Kysymys oli Leningradin ja Muurmannin radan ulommasta turvavyöhykkeestä. Viivytystaistelu Moskovan rauhassa luovutetulla alueella maksoikin kesällä 1941 suomalaisille monta kallista kuukautta ja korvaamattomia miestappioita. Myös saksalais-suomalainen hyökkäys kohti Kantalahtea epäonnistui merkittävässä määrin juuri Sallasta Neuvostoliitolle lohkaistun etumaaston viivytysvaikutuksen ansiosta. Rajasiirroista v. 1940 oli siis todellista, konkreettista hyötyä. Hyöty olisi tietysti voinut olla suurempikin, mikäli neuvostojoukkoja olisi Suomen rintamalla johdettu paremmin. Valitettavasti puna-armeijan taidot olivat vielä v. 1941 kovin puutteelliset pohjoisellakin suunnalla. Sitä suurempi oli suomalaisten järkytys kesäkuussa 1944, kun päälle rynni aivan toisenlainen vastustaja! Leningradin piirityksen pohjoisen siiven murskaamisella alkanut ja Viipurin vapauttamiseen päättynyt kymmenpäiväinen Kannaksen vyörytys jäi historiaan yhtenä puna-armeijan hienoimmista ja nopeimmista voitoista tuona monien voittojen vuonna 1944. Heti Viipurin valloituksen jälkeen käynnistyi Valko-Venäjällä Operaatio Bagration, jossa koko natsien armeijaryhmä Mitte lyötiin hajalle ja suureksi osaksi tuhottiin. Venäjän sotahistorian kunniakkaimpia aikoja... Toinen maailmansota ja koko ihmiskunnan kohtalo ratkaistiin itärintamalla.
Talvi 1939-1940 ja kesä 1944 on nostettu suomalaisen identiteetin ja historiakuvan perustaksi. Se on väärin. Kaikki uhrit olivat mahdollisesti turhia, väärän politiikan tulosta. Suomen epätoivoiset, tuhoon tuomitut torjuntataistelut eivät olleet kohtalon välttämättömyys, vaan pikemminkin poliitikkojen virheratkaisujen ja -laskelmien tulosta. Sotaa ei pidä ihailla. Se oli helvetti molemmille osapuolille, ja tulos oli Suomen kannalta puhdas häviö. Vaikka Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli kaunokirjallisesti kömpelö tuote, se onnistui kuitenkin välittämään tuon totuuden, sen aidon, valtavan turhuuden tunteen, joka sodankäyneessä suomalaisten sukupolvessa jäi kaikesta päällimmäiseksi. Alkuperäinen totuus - "purnaajien totuus" - ei saa jäädä viime vuosikymmeninä uudelleen vahvistettujen kansallisromanttisten, kiihkoisänmaallisten ja russofobisten myyttien varjoon.Hyökkäjän tappiot ovat aina suuremmat kuin puolustajan. Niin jatkosodankin suurimmat kuukausitappiot olivat elokuussa 1941 vaikka suurin yhden vuorokauden tappio oli Kannaksen suurhyökkäyksen alettua 10.6.1944. Kaatuneita oli sinä päivänä n. 800.
- Karjalan pellot
olivat vajaassa parissa vuodessa pääseet yllättävän huonoon kuntoon. Vain murto-osaa oli viljelty, sitäkin hyvin taitamattomasti. Seurauksena oli nopea rappeutuminen.
Venäläinen viljelytekniikka poikkesi suuresti suomalaisesta.Syyskyntöjä ei tehty, vaan ainoastaan muokkaus keväällä. Käytettiin suuria koneita ja ojat kynnettiin umpeen.Lannoittaminen oli puutteellista.Väkilannoite levitettiin huolimattomasti. Kylvösiementä ei peitattu, Kylvö tapahtui liian myöhään ja liian pienellä siemenmääräkllä hehtaria kohti.Sato oli erittäin alhainen noin 30-40 % suomalaisesta.
Peruna pantiin muokkaamattomaan maahan kangella lyötyihinb reikiin puolen metrin syvyyteen.
Pellot ehtivät pahasti rikkaruohottua parissa vuodessa.
Suomalaisten ihmettely oli suurta. Neuvostopropagandan väitteet osoittautuivat kohta kohdalta perättömiksi.- Anonyymi
Hauskaa huumoria. Vai että perunat PUOLEN METRIN syvyyteen. Eivät ehtineet pintaan vielä ensimmäisenä vuonna!
- Kolhooseihin tuotiin
asukkaita monista NL:n osista. Joukossa oli lukuisia kansallisuuksia.
Aluksi monet saivat viljellä ikäänkuin omaa tilaansa, mutta 1941 kaikki liitettiin kolhooseihin.
Erikoista oli, että ihmiset ahdettiin jopa 10 perhettä tavalliseen maatilan päärakennukseen. Joka huoneessa oli useita perheitä. Lisäksi monet asuivat jotenkin korjatuissa ulkorakennuksisa. Parhaat tilat oli varattu johtopoprtaalle.
Huonekaluja ja astiastoja ei juuri ollut.
Siivo oli käsittämätön. - Kaipuu kotiin
oli suunnaton, vaikka tilanne takaisin vallatulla alueella vähitellen tulikin tietoon.
Kyselyssä käytännössä lähes kaikki halusivat palata.
Se ei kuitenkaan ollut mahdollista majoitustilojen ja muiden huoltomahdollisuuksien puuttuessa.
Elämän edellytykset oli ensin luotava.
Se alkoi sillä, että kuntien johtoryhmät veivät alueelleen ensin noin 100-200 hengen suuruisen siivous- ja rakennusryhmän. Kun se oli tehnyt tietyn perustyön, voitiin aloittaa asukkaiden palauttaminen osin jo 1941 syksyllä.. - Viimein se alkoi
Kun Kannas oli suurin piirtein vallattu takaisin, oli paluumuutto mahdollista käynnistää.
Johannes Virolaisen johtama väestönsiirtotoimisto alkoi myöntää paluulupia.Ilman niitä ei päässyt. Siitä piti sotapoliisi huolen.
Paluu oli tietysti vapaaehtoista. Elokuun alussa saivat tiettyjen Laatokan pohjoispuolisten kuntien esikunnat luvan aloittaa paluuvalmistelut eli lähettää puhdistusosastot alueille.Syyskuussa alkoi väestöä palata.
Valmistelut paluuseen voitiin myös Kannaksella aloittaa syyskuun alussa.
Tarkkoja lukuja -41 palanneista ei ole, mutta se on välillä 14 500- 21 400.
Talven tulo ja asumusten puute rajoitti erityisesti perheiden paluuta. - Syksyllä -41 oli
näkyvissä monia suuria vaikeuksia, joihin Virolainen esityksineen puutui.
Kuljetusvälineistä oli ankara pula ja JV sai niitä 11 kpl yhden aina kunnalleeern.
Ratojen korjaus oli hidasta, joten pyrittiin järjestämään linja-autoyhteyksiä.
Postin kulkua varten olisi saatava konttori joka kuntaan.Samoin puhelinyhteyksien kunnostusta olisi kiirehdittävä.
Satoa saatiin jonkin verran korjatuksi, mutta se oli keskinkertaista heikompi.
Alueen vankileirien käyttö haluttiin tehokkaammaksi.
Syyskyntöjä varten olisi saatava traktoreita ja kuljettajat vapautettava armeijasta.
Elintarvikehuollon hoitamiseksi oli kauppoja avattava kiireesti. Useimmissa kunnissa esikunnat saivat sotilasmuonaa käyttöönsä.
Elintarvikehuollon ongelmien takia väestöä voitiin aluksi sallia palaamaan vain pieniä määriä. - Kevätsiirto -42
valmisteltiin erityisellä huolella.
Oli välttämätöntä saada alueen 270 000 peltohehtaaria viljelyksen. Se edellytti noin 150 000 hengen väestöä ennen kevättöiden alkua.Halukkaita palaajia oli noin
120 000. Kuljetus- ja majoitusongelmien takia päädyttiin siirtämään noin 80 000 henkeä ennen 1.6. 42.
Lisäksi oli siirrettävä elintarpeet ja siemenvilja, hevosia rehuineen, maatalouskoneet ja työkalut sekä väkilannoitteet. Tarvittiin noin 9 000 rautatiervaunua. Siinä sitä urakkaa olikin. - Kevään 1942 aikana
Karjalaan saapui maaliskuussa 200-300 henkeä päivässä.Määrä nousi ja huhtikuussa palasi keskimäärin jopa 2 000 henkeä päivässä.
Kesän alkaessa koko väestömäärä oli noin 160 000. Lisäksi oli tuotu mm. 5 400 hevosta ja18 000 lehmää. Kaikkiaan oli hevosia 17 000 ja karjaa noin 44 000. Määrät olivat noin 20 % sotaa edeltäneestä ajasta.
Joissain kunnissa oli asukkaita palannut yli 50 %, mutta monissa vain 20 ja allekin. Tämä koski erityisesti kaupunkeja ja niitä kuntia, joiden alueella oli eniten taisteltu.
Näillä eväillä lähti jälleenrakennustyö varsinaisesti käyntiin. Paluuta odotti silti yhä noin 200 000 karjalaista. Muutto jatkuikin koko ajan. Sitä hidasti asuntotilanne ja kuljetuskaluston puute. - Alkukesällä 1942
tilanne Kannaksella oli edellen hyvin vaikea. Alueelle oli palannut noin 45 % väestöstä, mutta asuntotilanne oli erittäin vaikea. Paikoin niitä oli jäljellä vain 10 %. Paljon palanneita asui tilapäistiloissa.Ilman tehokkaita toimia ei seuraavasta talvesta selvittäisi.
Näytti siltä. että noin puolet karjalaisista joutuisi odottamaan kotiinpaluuta vielä vuoden. Mieliala oli hermostunut ja katkerakin. Tilanne vaikutti myös karjalaisiin rintamamiehiin, joita oli noin 12 %. - Ykä vaan ja kippis
Olen katsellut tuhansia TK-miesten ja sota-arkistoon muuten annettujen valokuvien materiaalia 1941 syksystä 1942 syksyyn.
Lähtökohtana on, että sen minkä suomalaiset itse 1939-40 talvella tuhosivat se oli jätetty silleen. Samalla olivat puutarhat ja pellot jo heinittyneet.
Venäläiset eivät juuri olleet rakentaneet mitään uutta asuinoloihin kelpaavaa, mutta paljon oli teiden varsille tehty puolikylmiä (hormit ja tulisijat olivat, mutta käyttämättömiä arinoitta, luukuitta yms) varastoja, talleja ja korjaamoja. Suurin osa 1941 syksyn kuvista päätellen oli jäänyt kuntoon.
Kesän 1942 kuvissa on paljon juuri poltettuja varastorakennuksia. Kuka ne käsi tuhota 1942 kesällä? Siitä ei ole kirjallisuustietoa.
Syksyn 1942 muutamissa kuvissa on valmistumassa olevia pieniä tupa kamari taloja, joiden katoilla hormit. Paljon oli maakellariasumista ja kyhäelmiä löydetystä "materiaalista".
Minulla on tai oli tarkoitus tehdä kirjajulkaisu tästä aiheesta, mutta saadakseni kustantajani käyttöön n. 230 kuvaa, olisi minun henkilökohtaisesti pitänyt maksaa käyttöoikeudesta 14 750 euroa! Siihen liitettiin vaatimus kirjan tuotosta vielä maksaa 7,65% alvittomasta myynnistä! Jokainen ymmärtää, että kirjasta olsi tullut mahdoton taloudellisesti. Valtion arkistolaitos ja Kuvasto sabotoivat kirjaharrastukseni.- Ei kesällä -42
kukaan käskenyt varastorakennuksia polttaa. Niistäkin oli pulaa. Jos oli tarpeettomia, niin purettiin rakennusmateriaalin takia.
Kesällä -42 tehtiin paljon uusia asuintaloja myös sotaväen avulla.
Tietysti tekijänoikeuksista pitää maksaa.Niin tekevät muutkin. - typerys taas?
Ei kesällä -42 kirjoitti:
kukaan käskenyt varastorakennuksia polttaa. Niistäkin oli pulaa. Jos oli tarpeettomia, niin purettiin rakennusmateriaalin takia.
Kesällä -42 tehtiin paljon uusia asuintaloja myös sotaväen avulla.
Tietysti tekijänoikeuksista pitää maksaa.Niin tekevät muutkin.Oletko Typerä-Klenkka? Ne kuvat on sinne annettu tutkijoiden käyttöön. Ei niistä sota-arkistokaan mitään ole maksanut. Monista TK- kuvista on muuten kopioita kymmenittäin, joten ei niitä voi kukaan omia.
- Et näköjään lainkaan
typerys taas? kirjoitti:
Oletko Typerä-Klenkka? Ne kuvat on sinne annettu tutkijoiden käyttöön. Ei niistä sota-arkistokaan mitään ole maksanut. Monista TK- kuvista on muuten kopioita kymmenittäin, joten ei niitä voi kukaan omia.
tunne entisen sota-arkiston ja pv:n kuvakeskuksen käytäntöjä. Niillä on omat ohjeensa siitä, millaista korvausta peritään - jos peritään - annettaessa aineistoa käyttöön.
Tekijänoikeuslain alaisesta materiaalista on tietysit oikeus periä korvaus.
Taitaa taas olla joku höpöpoika kaivamassa verta nenästään ja vääristelemässä asioita? - uyyyhjyh
Et näköjään lainkaan kirjoitti:
tunne entisen sota-arkiston ja pv:n kuvakeskuksen käytäntöjä. Niillä on omat ohjeensa siitä, millaista korvausta peritään - jos peritään - annettaessa aineistoa käyttöön.
Tekijänoikeuslain alaisesta materiaalista on tietysit oikeus periä korvaus.
Taitaa taas olla joku höpöpoika kaivamassa verta nenästään ja vääristelemässä asioita?höpö-Klenkalt loppuu aina muna kun joutuu seinää vasten. Mitä sanoo ja klenkatta tähän?
oilp.k,ujmyt
29.11.2012 17:32
0
Sulje
Mitä mieltä Klenkka olet tästä tekijäoikeuden 57 §, kun kun 1941-42 ottajat valtaosaltaan taisi kuolla jälkeen 1942? Suojaako niitä jokin vai saako arkisto niitä myydä omiin piikkeihinsä?
- Elämä normalisoitui
kuitenkin vähin erin.
Malli oli selvä. Haluttiin rakentaa kodit, kunnostaa rakennukset ja viljelykset, rakentaa tehtaat, voimalaitokset, kirkot, koulut jne entiselleen.
Seurakunnat alkoivat viipymättä rakentaa kirkkoja. Koulut kunnostettiin tai rakennettiin uusia.
Liikennetyhteyksiä perustetiin, puhelinlinjat palautettiin.
Myös oikeuslaitos pantiin toimintaan.
Monella tapaa elämä oli normaalia jo vuoden -42 loppuun mennessä. - Stallari, klenkka, k
Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet!
- Liiketoimintaakin
alkoi olla.
Kauppaliikkeitä oli syksyllä -42 riittävä määrä kaikissa kunnissa.Samoin oli palveluyrityksiä. Sairaaloita avattiin ja sotilassairaaloita käytettiin myös siviilitarkoituksiin.
Pankit ja osuuskassat palasivat ja rahoittivat jälleenrakennusta.
Karjalaisen yhteiskunnan eplpyminen vajaassa kahdessa vuodessa keskellä sotaa oli Suomen historiassa ainutlaatuinen tapahtuma. - Jälleenrakennusta
loppuun asti.
Palanneita evakkoja oli lopuksi noin 280 000 eli reilu 2/3 sotaa edeltäneestä väkiluvusta. Kolmessa vuodessa oli elämä palnanut niin ennalleen, kuin se sodan jatkuessa oli mahdollista.
Leipäviljan tuotannossa päästiin -43 jo lähes omavaraisuuteen. Sillä oli pulaa kärsivässä maassa melkoinen merkitys.
Hevosia oli 27 000, nautakarjaa 108 000 sekä lampaita ja sikoja ym. Maito riitti omalle väestölle, perunaa ja kauraa kyettiin luovuttamaan armeijallekin.
Karjalaisten työlle antoivat tunnustuksen myös Ryti ja Mannerehim.
Sota sujui kuitenkin aina huonommin ja mielialat alkoivat laskea. Pitääkö täältä vielä kerran lähteä, kysyttiin yhä useammin. - Toinen lähtö tuli
sitten kaikista varoitteluista ja suunnitelmista huolimatta äkillisenä ja sekasortoisena varsinkin Kannaksen eteläosissa. Käskyt tulivat vasta 10.6. murron Valkeasaaressa ollessa jo tapahtunut.
Silti evakuointi onnistui kohtalaisesti ihmismenetyksiä ajatellen. Omaisuus ja karja menettiin pääosin taas kerran.
Merkittävää on, että tästä paluusta ia uudesta lähdöstä ei ole karjalaisille jäänyt katkeruutta Suomen johtoa kohtaan.
Kotiseudulla vietetty aika muodostui niin arvokkaaksi henkiseksi aarteeksi, että kaikki siihen liittynyt vaiva ja tuska oli toisarvoista.
Oli annettu sellainen todistus heimohengestä ja kotiseuturakkaudesta, että sitä on vaikea ylittää.
Oli vain sopeuduttava evakkoelämään uudelleen - ja nyt lopullisesti. - Evakkojunia ja
maanteillä kulkevaa siviiliväkeä ahdistivat punailmavoimat kiitettävästi, MM. Elisenvaaran pommituksessa tuli suuret ihmistappiot.
- §92
Tulehan tänne lukemaan. On kovat jutut ja monta sivua asiaa.
Siirtoväen pika-asutuslaki 1940 ja maanhankintalaki 1945
Kirjoittaja V Palvo » 25.01.13 22:23
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4977 - Anonyymi
Mä tunnen. Äiti on siirtokarjalaisia ja ollaan eletty ihan normaalia elämää pienituloisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad841349- 52977
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että370808- 142759
- 55699
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän123692- 51658
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38625- 76612
- 56604