Benedict Zilliacus

Ei. Zilliacus ei olisi milloinkaan valinnut noin.

Kirjailija ja piirtäjä H. Tikkasen käyttämä "omaelämäkerrallisen" romaanisarjan kertoja mainitsee haavoittaneensa itseään kesällä 1944. Hän oli 18-vuotias eikä ollut nukkunut viikkoon.

Sama kertoja taisteli pian jo Viipurinlahdella ja yritti päästä lääkärin kautta pois, koska oli "tulossa hulluksi". Lääkäri sanoi, että hän olisi hullu, ellei haluaisi, ja lähetti takaisin yksikköön annettuaan pari bromitablettia.

bybi64 kirjoitti:

Ei. Zilliacus ei olisi milloinkaan valinnut noin.

Kirjailija ja piirtäjä H. Tikkasen käyttämä "omaelämäkerrallisen" romaanisarjan kertoja mainitsee haavoittaneensa itseään kesällä 1944. Hän oli 18-vuotias eikä ollut nukkunut viikkoon.

Sama kertoja taisteli pian jo Viipurinlahdella ja yritti päästä lääkärin kautta pois, koska oli "tulossa hulluksi". Lääkäri sanoi, että hän olisi hullu, ellei haluaisi, ja lähetti takaisin yksikköön annettuaan pari bromitablettia.

Lue lisää

Bromia? Miksi jarrua kun sota vituttaaa?
Muistan Henrikin, Olof Granquistin ja Benin sopineen, että vahingoittavat itseään. Henrik ampui vasempaan käteensä männyn läpi. Olof raateli reitensä puukolla ja Benistä en ole varma. Jänistikö hän? Henrik oli kuitenkin loppukesän 1944 Tikassa ja sitten jollakin huvilalla Espoossa toipilaana.

bybi64 kirjoitti:

Ei. Zilliacus ei olisi milloinkaan valinnut noin.

Kirjailija ja piirtäjä H. Tikkasen käyttämä "omaelämäkerrallisen" romaanisarjan kertoja mainitsee haavoittaneensa itseään kesällä 1944. Hän oli 18-vuotias eikä ollut nukkunut viikkoon.

Sama kertoja taisteli pian jo Viipurinlahdella ja yritti päästä lääkärin kautta pois, koska oli "tulossa hulluksi". Lääkäri sanoi, että hän olisi hullu, ellei haluaisi, ja lähetti takaisin yksikköön annettuaan pari bromitablettia.

Lue lisää

Lopulta akka otti irti letkuista... olipa loppupeleissä aika julma akka.

Märta Tikkanen: Henrik.
WSOY 1986. 154 s. Muistelma

Henrik on muistokirja leukemiaan kuolleesta Henrik Tikkasesta. Kirjan viimeisessä osiossa, Siikakuja 2, Märta Tikkanen kuvaa Henrik Tikkasen viimeisiä kuukausia, vähittäistä heikkenemistä ja lopulta kuolemaa. Henrik Tikkanen halusi kuolla kotona. Viimeinen päivä oli dramaattinen, sillä hänet oli jo kiinnitetty hengityskoneeseen sairaalassa, eivätkä lääkärit olisi halunneet irrottaa häntä siitä, koska arvelivat sen johtavan välittömään kuolemaan. Mutta Märta oli luvannut miehelleen, että tämä pääsee kotiin. Lopulta lääkärit suostuivat ja Henrik kuljetettiin autolla kotiin. Hän kuoli vielä saman päivän aikana, mutta toive oli toteutunut.

http://www.syopapotilaat.fi/teos.php?tyyppi=emp&teos=tikkanen

Huussiksesta lässasi kirjoitti:

Bromia? Miksi jarrua kun sota vituttaaa?
Muistan Henrikin, Olof Granquistin ja Benin sopineen, että vahingoittavat itseään. Henrik ampui vasempaan käteensä männyn läpi. Olof raateli reitensä puukolla ja Benistä en ole varma. Jänistikö hän? Henrik oli kuitenkin loppukesän 1944 Tikassa ja sitten jollakin huvilalla Espoossa toipilaana.

Lue lisää

Henrik Tikkanen otti melkoisia taiteellisia vapauksia "Osoitetrilogiassaan". Sen kirjoittamisaika oli pahinta YYA-suomettumisen aikaa, Kekkosen loistokautta. Kaikenlainen isänmaallisuus oli fasismia, ja sen lokaanlyöminen takasi mm. taiteellisen ja kaupallisen menestyksen. Siksi hän sepitti mm. tuon itsensä vahingoittamissadunkin.

Huussiksesta lässasi kirjoitti:

Bromia? Miksi jarrua kun sota vituttaaa?
Muistan Henrikin, Olof Granquistin ja Benin sopineen, että vahingoittavat itseään. Henrik ampui vasempaan käteensä männyn läpi. Olof raateli reitensä puukolla ja Benistä en ole varma. Jänistikö hän? Henrik oli kuitenkin loppukesän 1944 Tikassa ja sitten jollakin huvilalla Espoossa toipilaana.

Lue lisää

Koivun läpi, ja tämä on siis H. T.:n fiktiivinen kertomus romaanissa. 1960-luvulla oli edistyksellistä kyseenalaistaa rohkeuden valintaperusteet "ottamalla kohtalo omiin käsiin".

Zilliacus ja H. T. eivät olleet edes samassa yksikössä. H. T. taisi olla jalkamiehenä HRR:ssa. Zilliacus oli tulenjohtaja ja upseeri, luutnanttimies.

bybi64 kirjoitti:

Koivun läpi, ja tämä on siis H. T.:n fiktiivinen kertomus romaanissa. 1960-luvulla oli edistyksellistä kyseenalaistaa rohkeuden valintaperusteet "ottamalla kohtalo omiin käsiin".

Zilliacus ja H. T. eivät olleet edes samassa yksikössä. H. T. taisi olla jalkamiehenä HRR:ssa. Zilliacus oli tulenjohtaja ja upseeri, luutnanttimies.

Lue lisää

Mulla oli kaksi setää sodassa. Toinen Pohjois-Karjalassa ja toinen oli Suomenlahden rannalla. Kuitenkin he sopivat jatkosodan aikana mm. tilanjaosta, kylvöistä, tulevan talven metsätöistä ja muonista muista tavatessaan lomilla. Onko vaikeaa pettren tajuta tämä?

654645465654 kirjoitti:

Mulla oli kaksi setää sodassa. Toinen Pohjois-Karjalassa ja toinen oli Suomenlahden rannalla. Kuitenkin he sopivat jatkosodan aikana mm. tilanjaosta, kylvöistä, tulevan talven metsätöistä ja muonista muista tavatessaan lomilla. Onko vaikeaa pettren tajuta tämä?

Lue lisää

Siinähän sopivat. Toivottavasti asiat onnistuivat sedilläsi.

Olen muuten täysin suomenkielinen.

Ohjelmassa vuodelta 1969 Arvo Turtiainen edustaa jatkosodassa linnassa istunutta kommunistirunoilijaa ja H. T. kertoo haavoittaneensa itseään päästäkseen sodasta.

Zilliacus taas soti sotansa itseään silpomatta.

H. T. on ristiriitainen. 1960-luvulla H. T. yrittää kertoa tehneensä rauhantahtoisen sankarityön ja mutta välillä kertoo haavoittaneensa itseään väsyneenä, yksinäisenä ja nälkäisenä, kun pataljoona oli hajalla. Viimeisessä teoksessaan Henrikinkatu (1982) hän pyytää anteeksi aseveljiltään sitä, että valitsi raukkamaisesti elämän, kun toiset hukkuivat kunnian samentumattomaan valtamereen.

Kertoja ei tietenkään voi tietää, olisiko kuollut Lehtikuusimetsän paikkeilla vai ei. Tikkasen osoitesarjan kertoja on fiktiivisenä entiteettinä epäluotettava.

Tikkasen kerrontakeino oli asettaa oikeita ihmisiä sepitteeseen. Tästä meni välejä poikki, esimerkiksi juuri "Bendi" Zilliacukseen välit olivat viileät. Valheet sodasta ei kuitenkaan ollut syy.

Bendi suuttui ihan toisesta tarinasta. Konkurssisuvusta tullut Tikkanen kirjoitti, että hyvinvoiva ja menestyvä Ziliacus esitteli juhlissa kikkeliään hopeatarjottimella tytöille. Näin ei ollut, mutta se oli romaanin todellisuutta.

Tikkanen masentui siitä, että hän oli ymmärtänyt itsensä täysin väärin. Isänsä kodissa luettiin pikkupojille Runebergia ja uhotiin sankaritöistä. Niinpä H. T. lähti vapaaehtoisena jatkosotaan. Sodan kuolemannaama ajoi runebergilaiset ihanteet sukkelaan nuorelta herkkikseltä pois, eikä hän muutenkaan koskaan toipunut.

Märta kirjoitti Vuosisadan rakkaustarinassa, miten H. T. saattoi istua kännissä yöllä kivääri sylissä ja lapset pelkäsivät.

bybi64 kirjoitti:

Siinähän sopivat. Toivottavasti asiat onnistuivat sedilläsi.

Olen muuten täysin suomenkielinen.

Ohjelmassa vuodelta 1969 Arvo Turtiainen edustaa jatkosodassa linnassa istunutta kommunistirunoilijaa ja H. T. kertoo haavoittaneensa itseään päästäkseen sodasta.

Zilliacus taas soti sotansa itseään silpomatta.

H. T. on ristiriitainen. 1960-luvulla H. T. yrittää kertoa tehneensä rauhantahtoisen sankarityön ja mutta välillä kertoo haavoittaneensa itseään väsyneenä, yksinäisenä ja nälkäisenä, kun pataljoona oli hajalla. Viimeisessä teoksessaan Henrikinkatu (1982) hän pyytää anteeksi aseveljiltään sitä, että valitsi raukkamaisesti elämän, kun toiset hukkuivat kunnian samentumattomaan valtamereen.

Kertoja ei tietenkään voi tietää, olisiko kuollut Lehtikuusimetsän paikkeilla vai ei. Tikkasen osoitesarjan kertoja on fiktiivisenä entiteettinä epäluotettava.

Tikkasen kerrontakeino oli asettaa oikeita ihmisiä sepitteeseen. Tästä meni välejä poikki, esimerkiksi juuri "Bendi" Zilliacukseen välit olivat viileät. Valheet sodasta ei kuitenkaan ollut syy.

Bendi suuttui ihan toisesta tarinasta. Konkurssisuvusta tullut Tikkanen kirjoitti, että hyvinvoiva ja menestyvä Ziliacus esitteli juhlissa kikkeliään hopeatarjottimella tytöille. Näin ei ollut, mutta se oli romaanin todellisuutta.

Tikkanen masentui siitä, että hän oli ymmärtänyt itsensä täysin väärin. Isänsä kodissa luettiin pikkupojille Runebergia ja uhotiin sankaritöistä. Niinpä H. T. lähti vapaaehtoisena jatkosotaan. Sodan kuolemannaama ajoi runebergilaiset ihanteet sukkelaan nuorelta herkkikseltä pois, eikä hän muutenkaan koskaan toipunut.

Märta kirjoitti Vuosisadan rakkaustarinassa, miten H. T. saattoi istua kännissä yöllä kivääri sylissä ja lapset pelkäsivät.

Lue lisää

Miksi sinulle vain Henrik Tikkasen omahistorialliset tarinat ovat fiktiivisiä? Miksi ei ne kaikkien everstien ja kenraalien sadat fiktiivimuistelmat? Entäpä politiikkojen "sotamuistelmat" vuosikymmenten takaa? Miksi uskot Paasikiven muistelmiin?
Olen itse ollut KOP:in arkistokellarissa, jossa muka paljastettiin Paasikiven "kaikki arkistot pölyisenä pahvilaatikoissa" tiedotusvälineille, kuten kop- pääjohtaja ja kustantamon johtaja möykkäsi.
Olin siellä ensimmäisen osan kirja sylissäni. Se jaettiin yläkerrassa pari minuuttia aikaisemmin. Näytin sitä mm. Loka Laitiselle ja Sulo Kiviselle, että "katsokaapa mullapa on jo vääristellyt tiedot noista papereista tässä".
Minut ohjattiin kiireellä kolmen vahtimestarin kanssa Aleksille. Hyvästi!
Ei saanut totuudenpuhuja suolapaloja, samppakaljaa tai viskiä juhlakerroksessa vartin päästä.

Saivat kulutettua Mannerheim- elokuvan rahat onneksi sontaan. Ne olivat jo puoliksi valmiina kun Åkelle annettiin ohjaus aivan muuhun touhuun Ihmiset nuolee nyt näppejään lahjoituksistaan, tai YLE tekee 90 miljoona suurelokuvan siitä.