Ajatusta päivään.

”Mutta mitä hyötyä tällaisesta vihan naamioinnista: "Vihaa syntiä. Rakasta syntistä." sitten on kerta ihminen on mitä synti on?”

Alussa synti ei määrittänyt ihmistä, eikä se määritä ihmistä nytkään. Ymmärrän kyllä pointin, että ihminen hakee hyväksyntää synnin harjoittamiseen, mutta ihminen ei ole yhtä kuin syntinsä.

Jumalan Poika tuli ja vapautti ihmisen synnin ikeestä.
Synti ei ole Jumalalle ongelma, mutta syntiselle, joka ei halua tehdä parannusta, se sitä on.

Joo en minäkään vihaa vasenkätisiä. Vihaan vain sitä jos he luonnottomasti käyttävät sitä vasenta kättään. Hehän voivat ihan hyvin käyttää ensisijaisesti oikeaa kättään, sehän on vain oma valintakysymys. Jokainen vasuri voi ihan hyvin eheytyä oikeakätiseksi, jos vain itse tahtoo. Mutta kun rakastavat liikaa sitä luonnottomuutta.

Luuliisin, että tämä on samanlaista, kuin vanhempien lapsisuhteessa. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka lapset tekisivät mitä pahuutta tahansa. Vanhemman lapsirakkaus pysyy silti.

Kysymys on yksinkertaisesti vain rationalisoimisesta jossa jokin negatiivinen tuntemus jotakuta henkilöä tai asiaa kohtaan pyritään selittämään pois siten, että ko henkilö voi edelleen katsoa itseään peilistä ja tuntea itsensä hyväksi, siitäkin huolimatta että hän tunnistaa oman asemansa ja käsityksensä ilmaisemisen olevan jollakin tasolla epäinhimillinen ja julma...joko suoraan jotakuta henkilöä taikka kansanryhmää kohtaan.

Kysymys ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen eikä uskonnollisen esityksen epäinhimillisyys tai julmuus tule niinkään suoraan ajatuksesta "Vihaa syntiä. Rakasta syntistä."
Ongelma on vain siinä että uskonnolliset käsitykset yleisesti ottaen eivät tee näin, vaan sen sijaan tätä käytetään yksinkertaisesti vain naamiona uskonnolliselle vihalle ihmisiä kohtaan jotka uskonnon mukaan tekevät syntiä.... eli käytännössä niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät ajattele ja käyttäydy samalla tavalla kuin uskonnollinen henkilö joka tämän mileipiteen on esittänyt.

Toisilla tämä naamio on vain hieman ohuempi kuin toisilla ja niitä joilla tämä naamio on uhuimmillaan tai puuttuu kokonaan tavataan kutsua fundamentalisteiksi.

Tässäkin kyse on vanhurskaudesta. Jumala ei halua antaa epävanhurskaiden elää ikuisesti. Syy on se, että epävanhurskaat rakastavat pahuutta ja haluavat tehdä kaikesta helvetillistä. Kaikesta rakkaudesta huolimatta, olisi huono asia antaa vääryydenrakastajien elää ikuisesti.

"Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
Joh. 3:19-21

Jos synnistä riisuu kaiken vuosituhansien teologisen diibadaaban, niin näyttää että synti on vain sana, joka kuvaa yhteisön hyväksytyistä normeista poikkeavaa käytöstä - aina ajatuksen tasolle saakka. Kun rikkoo sääntöjä, niin yhteisön (kuviteltu) auktoriteetti suuttuu, kun elää "vanhurskaasti", niin sama auktoriteetti katsoo suopeasti. Jokin jumallinen olento on oiva auktoriteetti taikauskoisille, koska näin voidaan valvonta ulottaa jopa ajatuksiin. Taikauskoisen ihmisen on helppo nähdä syy-seuraus suhde: aamulla yksi auton renkaista oli tyhjä - tämä on ansaittu rangaistus, koska eilen katseeni viipyi kyllä aivan liian kauan siinä alusvaatekuvaston mallissa.

Tänä päivänä synti on aivan mitä vaan, koska olematonta voi teorisoida loputtomiin, mutta lähtökohta taitaa olla sama: uskovaiset käyttävät sitä yrittäessään vääntää reaalimaailman heidän normeihinsa.