Kysymys

Sivarissa voi saada myös, palveluspaikasta riippuen, arvokasta työkokemusta, sekä ihan kohtuullisen toimeentulon.

jst kirjoitti:

Sivarissa voi saada myös, palveluspaikasta riippuen, arvokasta työkokemusta, sekä ihan kohtuullisen toimeentulon.

Kumpi kuulostaa pätevämmältä?

-vuoden työkokemus vanhainkodissa
-RUK:in upseeri/johtajakoulutus

Ei kukaan voi väittää että vuosi vanhainkodissa mummoja pesten, olisi "arvokasta työkokemusta", no, tietenkin se on, jos haluaa jäädä alalle, mutta jos on vähääkään kunnianhimoa, niin kyllä RUK:in johtajakoulutus antaa monta kertaa nopeammin ylenevän uran kuin sivari.

Niko kirjoitti:

Kumpi kuulostaa pätevämmältä?

-vuoden työkokemus vanhainkodissa
-RUK:in upseeri/johtajakoulutus

Ei kukaan voi väittää että vuosi vanhainkodissa mummoja pesten, olisi "arvokasta työkokemusta", no, tietenkin se on, jos haluaa jäädä alalle, mutta jos on vähääkään kunnianhimoa, niin kyllä RUK:in johtajakoulutus antaa monta kertaa nopeammin ylenevän uran kuin sivari.

Lue lisää

Mikäköhän fiksaatio saa hyvin monet ihmiset yhdistämään sivarit ja vanhustenhoidon? Tiedän lukuisia sivareita, eikä yhdenkään palvelustehtävänä ollut vanhustenhoitoa.

Ja oikeassa olet, riippuu täysin uravalinnasta. Itselläni ohjelmistosuunnittelijan paikka oli oikein opettavainen, ja muutenkin hyödyllinen.

Niko kirjoitti:

Kumpi kuulostaa pätevämmältä?

-vuoden työkokemus vanhainkodissa
-RUK:in upseeri/johtajakoulutus

Ei kukaan voi väittää että vuosi vanhainkodissa mummoja pesten, olisi "arvokasta työkokemusta", no, tietenkin se on, jos haluaa jäädä alalle, mutta jos on vähääkään kunnianhimoa, niin kyllä RUK:in johtajakoulutus antaa monta kertaa nopeammin ylenevän uran kuin sivari.

Lue lisää

niin..

Tuo yleistys on kyllä kummallista, Suomessa täysin arkipäiväistä hommaa..tiedä sitten mikä sen on luonut mutta kuitenkin..

sovitaanko niin että sivarit on vanhusten hoitajia ja intin käyneet natseja.

ovatko kaikki tyytyväisiä?

jaa ei vai..

no eiköhän sitten unohdeta vanhusten hoitajat ja natsit. Keskitytään vaikka vähän järkevämpiin asioihin, vai?


ps. Itse sain todella arvokasta työkokemusta media-alalta sivarissa. Tunnen myös todella monta muuta sivaria, mutta kummaa kyllä heistäkään ei kukaan ole vanhainkodissa ollut..

Niko kirjoitti:

Kumpi kuulostaa pätevämmältä?

-vuoden työkokemus vanhainkodissa
-RUK:in upseeri/johtajakoulutus

Ei kukaan voi väittää että vuosi vanhainkodissa mummoja pesten, olisi "arvokasta työkokemusta", no, tietenkin se on, jos haluaa jäädä alalle, mutta jos on vähääkään kunnianhimoa, niin kyllä RUK:in johtajakoulutus antaa monta kertaa nopeammin ylenevän uran kuin sivari.

Lue lisää

Tällä hetkellä avoimet sivaripaikat:
http://www2.sivarikeskus.fi/paikat/haku.cgi?nimi=&laani=&kunta=&selitys=&lajittelu=nimi

Itse RUK:n nähneenä en kyllä arvosta yhtään siellä annettua koulutusta. Toki monet arvostavat, mutta näen tämän johtuvan vain RUK:n maineesta. Statusta koulutus antaa, muttei käytännössä juurikaan mitään muuta.

Syväjohtaminen on periaatteessa hyvä asia, mutta sitähän hyvät johtajat ovat aina noudattaneet. Käytännössä armeijassa ei kuitenkaan harrasteta syväjohtamista sanan oikeassa merkityksessä. Ja puhun nyt kokemuksesta.

Armeijasta saa vapautuksen ihan helposti, kun vain sanoo että pää ei kestä. Ei siinä sen kummemmin tarvitse valehdella eikä armeijan lääkärille tarvitse mitään todisteita antaa, oma sana riittää.

Sanoo vain että armeijaan meneminen aiheuttaa masennusta ja itsemurha-aikeita, niin takuulla saa vapautuksen.

extraneus kirjoitti:

Tällä hetkellä avoimet sivaripaikat:
http://www2.sivarikeskus.fi/paikat/haku.cgi?nimi=&laani=&kunta=&selitys=&lajittelu=nimi

Itse RUK:n nähneenä en kyllä arvosta yhtään siellä annettua koulutusta. Toki monet arvostavat, mutta näen tämän johtuvan vain RUK:n maineesta. Statusta koulutus antaa, muttei käytännössä juurikaan mitään muuta.

Syväjohtaminen on periaatteessa hyvä asia, mutta sitähän hyvät johtajat ovat aina noudattaneet. Käytännössä armeijassa ei kuitenkaan harrasteta syväjohtamista sanan oikeassa merkityksessä. Ja puhun nyt kokemuksesta.

Lue lisää

Tervehdys!

Totta on, että ns. hyvät sotilaat ovat käyttäneet syväjohtamista ennenkin, siitä ei vain sillä nimellä tiedetty.

Se, miten kukin mallia soveltaa, riippuu henkilöstä. Syväjohtamista "harrastetaan", sen tiedän. Varsinaisesti syväjohtaminen tuli inttiin toden teolla vasta 2000-luvun alkupuolella.

Toimintaperiaatteiden omaksuminen vie aikansa ja on paikkoja jossa syväjohtamisen henkeä toteutetaan hyvin.

Mikä on siis tarkoittamasi "sanan oikeassa merkityksessä"?

Kokemusta on minullakin, melkein 15 vuotta näistä hommista. Eiköhän minulla ole hiukan näkökulmaa asioihin.

Täytyy muistaa, syväjohtamisen henkeen vedoten, että koulutus pitää olla MIELEKÄSTÄ. Ja se EI ole sama asia kuin MIELLYTTÄVÄÄ.

Mielekäs tarkoittaa sitä, että olosuhteet viedään niin lähelle sodan ajan olosuhteita kuin mahdollista ja sehän ei ole mukavaa!!!

Syväjohtamisen malli ei avaudu viikossa tai kahdessa. Vuoden ajan sitä pähkäiltyäni alan käsittää sen syvemmän merkityksen. Ja puhun nyt kokemuksesta.

Manse kirjoitti:

Armeijasta saa vapautuksen ihan helposti, kun vain sanoo että pää ei kestä. Ei siinä sen kummemmin tarvitse valehdella eikä armeijan lääkärille tarvitse mitään todisteita antaa, oma sana riittää.

Sanoo vain että armeijaan meneminen aiheuttaa masennusta ja itsemurha-aikeita, niin takuulla saa vapautuksen.

Lue lisää

Työpaikalleni haki henkilö töihin ja haastattelussa kävi ilmi, että ko. henkilö on vapautettu asepalveluksesta. Asiasta en tietenkään kysynyt mitään, mutta pidin hetken tauon siten, että jos työnhakija itse olisi halunnut asiasta jotain kertoa, niin hänellä oli tilaisuus. Jos kyse olisi ollut huonoista jaloista, astmasta tms. hän todennäköisesti olisi jotain maininnut. Nyt tässä tapauksessa oletin, ettei herran hermot kestä auktoriteetteja yms. ei minulla ollut mitään halua palkata henkilöä, joka on vapautettu antenniosaston takia. Samalla tavalla voi sinullekin aikanaan tapahtua työtä hakiessasi, jos vapautusta haet heppoisin perustein.

Ammattisotilas kirjoitti:

Tervehdys!

Totta on, että ns. hyvät sotilaat ovat käyttäneet syväjohtamista ennenkin, siitä ei vain sillä nimellä tiedetty.

Se, miten kukin mallia soveltaa, riippuu henkilöstä. Syväjohtamista "harrastetaan", sen tiedän. Varsinaisesti syväjohtaminen tuli inttiin toden teolla vasta 2000-luvun alkupuolella.

Toimintaperiaatteiden omaksuminen vie aikansa ja on paikkoja jossa syväjohtamisen henkeä toteutetaan hyvin.

Mikä on siis tarkoittamasi "sanan oikeassa merkityksessä"?

Kokemusta on minullakin, melkein 15 vuotta näistä hommista. Eiköhän minulla ole hiukan näkökulmaa asioihin.

Täytyy muistaa, syväjohtamisen henkeen vedoten, että koulutus pitää olla MIELEKÄSTÄ. Ja se EI ole sama asia kuin MIELLYTTÄVÄÄ.

Mielekäs tarkoittaa sitä, että olosuhteet viedään niin lähelle sodan ajan olosuhteita kuin mahdollista ja sehän ei ole mukavaa!!!

Syväjohtamisen malli ei avaudu viikossa tai kahdessa. Vuoden ajan sitä pähkäiltyäni alan käsittää sen syvemmän merkityksen. Ja puhun nyt kokemuksesta.

Lue lisää

Syväjohtamisen teoriahan perustuu Nissisen mukaan ammattitaidon lisäksi yksinkertaistettuna neljään "kulmakiveen":
-luottamuksen rakentaminen
-inspiroiva tapa motivoida
-älyllinen stimulointi
-ihmisen yksilöllinen kohtaaminen

Toisin sanoen syväjohtaminen vaatii johtajalta äärimmäisen hyviä ihmissuhdetaitoja ja ns. "oikeaa" moraalia. Syväjohtaja kohtaa alaisensa ihmisinä, johtaa heitä esimerkillään, viisaudellaan ja aiheellisen kunnioituksen mahdollistamalla auktoriteetillä. Syväjohtaja ei pidä itseään parempana kuin alamaisiaan, vaan kannattaa tasa-arvoisuutta. Hän ei myöskään käytä pelottelua tai omaa muodollista asemaansa auktoriteetin saavuttamiseen. Syväjohtaja on kuin ideaali isä tai isoveli alaisilleen.

Ja sitten takaisin todellisuuteen. Intissä ei kokemukseni mukaan ollut yhtäkään edes tämän tapaista johtajaa. Parhaat johtajat löytyivät varusmiesten joukosta, mutta syväjohtajista ei tässäkään yhteydessä voida puhua. Useimmiten johtaminen tapahtui täysin mielivaltaisesti omaan auktoriteettiasemaan ja kokemukseen vedoten. Kulmakivien noudattamista tosin seurattiin huvitusta herättävillä monivalintakaavakkeilla, joissa alaiset ja vertaiset arvostelivat toisiaan asteikolla 1-5. Tuloksena oli summamutikassa heiteltyjä pisteitä lähinnä sinne kolmoseen. Ja jos ärsytti, laitettiin kakkosia. Pyskologian riemuvoittoa kurkkusalaateissa, muah.

jore kirjoitti:

Työpaikalleni haki henkilö töihin ja haastattelussa kävi ilmi, että ko. henkilö on vapautettu asepalveluksesta. Asiasta en tietenkään kysynyt mitään, mutta pidin hetken tauon siten, että jos työnhakija itse olisi halunnut asiasta jotain kertoa, niin hänellä oli tilaisuus. Jos kyse olisi ollut huonoista jaloista, astmasta tms. hän todennäköisesti olisi jotain maininnut. Nyt tässä tapauksessa oletin, ettei herran hermot kestä auktoriteetteja yms. ei minulla ollut mitään halua palkata henkilöä, joka on vapautettu antenniosaston takia. Samalla tavalla voi sinullekin aikanaan tapahtua työtä hakiessasi, jos vapautusta haet heppoisin perustein.

Lue lisää

minusta huolta kantaa, olen vakituisessa työpaikassa vaikka olenkin muutama vuosi sitten vapautettu rauhanaikaisesta palveluksesta "antenniosaston" takia. Työhönottohaastattelussa ei armeijan käymisestä tai käymättömyydestä kysytty.

extraneus kirjoitti:

Syväjohtamisen teoriahan perustuu Nissisen mukaan ammattitaidon lisäksi yksinkertaistettuna neljään "kulmakiveen":
-luottamuksen rakentaminen
-inspiroiva tapa motivoida
-älyllinen stimulointi
-ihmisen yksilöllinen kohtaaminen

Toisin sanoen syväjohtaminen vaatii johtajalta äärimmäisen hyviä ihmissuhdetaitoja ja ns. "oikeaa" moraalia. Syväjohtaja kohtaa alaisensa ihmisinä, johtaa heitä esimerkillään, viisaudellaan ja aiheellisen kunnioituksen mahdollistamalla auktoriteetillä. Syväjohtaja ei pidä itseään parempana kuin alamaisiaan, vaan kannattaa tasa-arvoisuutta. Hän ei myöskään käytä pelottelua tai omaa muodollista asemaansa auktoriteetin saavuttamiseen. Syväjohtaja on kuin ideaali isä tai isoveli alaisilleen.

Ja sitten takaisin todellisuuteen. Intissä ei kokemukseni mukaan ollut yhtäkään edes tämän tapaista johtajaa. Parhaat johtajat löytyivät varusmiesten joukosta, mutta syväjohtajista ei tässäkään yhteydessä voida puhua. Useimmiten johtaminen tapahtui täysin mielivaltaisesti omaan auktoriteettiasemaan ja kokemukseen vedoten. Kulmakivien noudattamista tosin seurattiin huvitusta herättävillä monivalintakaavakkeilla, joissa alaiset ja vertaiset arvostelivat toisiaan asteikolla 1-5. Tuloksena oli summamutikassa heiteltyjä pisteitä lähinnä sinne kolmoseen. Ja jos ärsytti, laitettiin kakkosia. Pyskologian riemuvoittoa kurkkusalaateissa, muah.

Lue lisää

Niinpä, syjoa on ollut kautta maailmansivu ja se on yksi monista johtamisen teorioista. Lukekaa Erkki Mielosen 'Pelko ja pakokauhu' vuodelta 1968 ja voitte todeta, että E. Mielonen esittää näitä samoja syjo-teesejään haastattelemiensa rintamamiesten kokemusten perusteella. Viimeaikoina on myös tehty tutkimuksia johtamiskäyttäytymisestä viime sotien ajoilta, ja niistä on kaivettu näitä samoja asioita esille.

Se, että joku ei johda syjo-mallin mukaisesti, ei tee hänestä huonoa johtajaa. Joku voi menestyä vähemmän inspiroivalla tavalla paremmin kuin toinen.

Syjo on yksi monista, ja toimii kun sitä ei käytetä väärällä tavalla ja sen merkitys on oikein ymmärretty.

extraneus kirjoitti:

Syväjohtamisen teoriahan perustuu Nissisen mukaan ammattitaidon lisäksi yksinkertaistettuna neljään "kulmakiveen":
-luottamuksen rakentaminen
-inspiroiva tapa motivoida
-älyllinen stimulointi
-ihmisen yksilöllinen kohtaaminen

Toisin sanoen syväjohtaminen vaatii johtajalta äärimmäisen hyviä ihmissuhdetaitoja ja ns. "oikeaa" moraalia. Syväjohtaja kohtaa alaisensa ihmisinä, johtaa heitä esimerkillään, viisaudellaan ja aiheellisen kunnioituksen mahdollistamalla auktoriteetillä. Syväjohtaja ei pidä itseään parempana kuin alamaisiaan, vaan kannattaa tasa-arvoisuutta. Hän ei myöskään käytä pelottelua tai omaa muodollista asemaansa auktoriteetin saavuttamiseen. Syväjohtaja on kuin ideaali isä tai isoveli alaisilleen.

Ja sitten takaisin todellisuuteen. Intissä ei kokemukseni mukaan ollut yhtäkään edes tämän tapaista johtajaa. Parhaat johtajat löytyivät varusmiesten joukosta, mutta syväjohtajista ei tässäkään yhteydessä voida puhua. Useimmiten johtaminen tapahtui täysin mielivaltaisesti omaan auktoriteettiasemaan ja kokemukseen vedoten. Kulmakivien noudattamista tosin seurattiin huvitusta herättävillä monivalintakaavakkeilla, joissa alaiset ja vertaiset arvostelivat toisiaan asteikolla 1-5. Tuloksena oli summamutikassa heiteltyjä pisteitä lähinnä sinne kolmoseen. Ja jos ärsytti, laitettiin kakkosia. Pyskologian riemuvoittoa kurkkusalaateissa, muah.

Lue lisää

Tervehdys!

Nissisen kuuluisat "kulmakivet", niitä kukin soveltaa tavallaan. Tarkoitus ei tietenkään ole tehdä kouluttajista samanlaisia vaan periaatteeltaan samaan suuntaan. Näiden "kulmakivien" päällä on oma persoona. Jollakin se on "isällinen" jollakin vähemmän.

Esimerkiksi kansan oma kenraali "äärnruutti", sodan aikana keskitti omien krh-tulen pakenevien miesten päälle saadakseen joukkopaon pysähtymään.
Pelko kranaattien alle joutumisesta sai miehet pysymään asemissaan. Hallitsiko hän pelolla?

Täytyy muistaa, että yhteiskunta pyörii periaatteessa pelolla. Poliisi saa kansalaiset pysymään (ainakin jollakin tapaa) aisoissa rangaistuksen PELOLLA. Jos et tee työtäsi hyvin on PELKO joutua potkaistuksi ulos työpaikalta, PELKO joutua työttömäksi. Sossussa sitten piruilevat,jos hakemukset eivät ole kunnolla täytetyt ja on PELKO jäädä ilman päivärahaa.

Sotaväessä kerrotaan kyllä, että tietynlaiset toimet tuovat rangaistuksen (punttaaminen, valehtelu, esimiehen harhauttaminen jne), mutta sehän on tuttua yhteiskunnasta (vrt. poliisi).

Syväjohtamisen malli on tuotu siviiliyrityksien kehittämismalleista (nimim. kaupallisen koulutuksen saanut). Herääkin kysymys, että kuinka pitkälle samalla kaavalla voidaan sieltä asioita tuoda? Onko siinä järkeä? Sotaväen toimintatapamallit eivät kovin hyvin kohtaa siviiliyritysten kanssa.

Tuntuu, että on tullut eräänlainen "siviili-buumi". Toimintoja ulkoistetaan, yhteistyötä siviilisektorin kanssa lisätään jne. Kaikki ei vain sellaisenaan sovi tänne.

Nämä kaikenlaiset kaavakkeet ovat pahoin keskeneräisiä ja eivät ehkä edes aja tarkoitustaan. Eräissä kaavakkeissa on mm. kohta "esimies puuttuu pieniinkin asioihin". Ja se on siellä negatiivissävytteisenä. Kuitenkin meidän esimiehemme vaativat meiltä kouluttajilta pikkutarkkaa valvontaa ja virheiden korjaamista.

Sitten samat esimiehet ihmettelevät meille, että mites nyt te näin tarkkoja olette. Tätä kohtaa pitää parantaa. Ei saa olla liian tiukka. Nyt tekisi kyllä sanoa ruma sana!

Sotilasjohtamisessa(kin) pitää olla jonkinlainen rangaistuksen pelko miehissä ja naisissa, muuten homma leviää käsiin. Niinhän minullakin on, jos teen hommani huonosti, minut esitutkitaan.

Sotilasjohtaja ei ole kaveri. Alaisiin on pidettävä se kuuluisa "hajurako". Se miten kukin sen tekee on persoonasta kiinni. Onneksi meitä on vielä erilaisia eikä kaikki ole samasta muotista tehtyjä!

Ihmissuhdetaidot ovat pitkälti lapsuudesta opittuja, aikuisiällä niitä on vaikea enää oppia.
Syväjohtaminen hakee vielä uomiaan ja voi olla, että se muuttaa muotoaan. Aika näyttää.

jore kirjoitti:

Työpaikalleni haki henkilö töihin ja haastattelussa kävi ilmi, että ko. henkilö on vapautettu asepalveluksesta. Asiasta en tietenkään kysynyt mitään, mutta pidin hetken tauon siten, että jos työnhakija itse olisi halunnut asiasta jotain kertoa, niin hänellä oli tilaisuus. Jos kyse olisi ollut huonoista jaloista, astmasta tms. hän todennäköisesti olisi jotain maininnut. Nyt tässä tapauksessa oletin, ettei herran hermot kestä auktoriteetteja yms. ei minulla ollut mitään halua palkata henkilöä, joka on vapautettu antenniosaston takia. Samalla tavalla voi sinullekin aikanaan tapahtua työtä hakiessasi, jos vapautusta haet heppoisin perustein.

Lue lisää

Työkyvyttömyyseläke on ihan kiva juttu kuulemma.
Niin pojjaat minulle kertoivat. ;)
Vaikka eihän ne ole kuin pari, kolme vuotta kerrallaan ja ei ole mitkään huippurahatkaan, mutta elämiseen riittävät juuri ja juuri.
Siinä sinulle, ota sinä vain armeijan käyneitä sinne töihin ja sivarit, totaalit ja vapautetut tekevät jotain muuta, tai eivät mitään.

---- kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläke on ihan kiva juttu kuulemma.
Niin pojjaat minulle kertoivat. ;)
Vaikka eihän ne ole kuin pari, kolme vuotta kerrallaan ja ei ole mitkään huippurahatkaan, mutta elämiseen riittävät juuri ja juuri.
Siinä sinulle, ota sinä vain armeijan käyneitä sinne töihin ja sivarit, totaalit ja vapautetut tekevät jotain muuta, tai eivät mitään.

Lue lisää

Ansiosidonnainen on kanssa kiva. Ekalla kerralla 10, sen jälkeen 8 kuukautta pätkäduunia, sitten voi elellä pari vuotta päivärahoilla, ja kauemmankin kun menee johonkin kuntoutustyöhön selailemaan nettiä (jäädyttää ansiosidonnaisen kulumisen).

Naurattaa nämä tyypit jotka uhkailevat "vaikeuksilla työelämässä". Luuletteko että mies jolla on munaa ottaa hullun paperit, piittaisi vähääkään jonkun pikkunatsi-työhönottajan mielipiteistä.

Ammattisotilas kirjoitti:

Tervehdys!

Nissisen kuuluisat "kulmakivet", niitä kukin soveltaa tavallaan. Tarkoitus ei tietenkään ole tehdä kouluttajista samanlaisia vaan periaatteeltaan samaan suuntaan. Näiden "kulmakivien" päällä on oma persoona. Jollakin se on "isällinen" jollakin vähemmän.

Esimerkiksi kansan oma kenraali "äärnruutti", sodan aikana keskitti omien krh-tulen pakenevien miesten päälle saadakseen joukkopaon pysähtymään.
Pelko kranaattien alle joutumisesta sai miehet pysymään asemissaan. Hallitsiko hän pelolla?

Täytyy muistaa, että yhteiskunta pyörii periaatteessa pelolla. Poliisi saa kansalaiset pysymään (ainakin jollakin tapaa) aisoissa rangaistuksen PELOLLA. Jos et tee työtäsi hyvin on PELKO joutua potkaistuksi ulos työpaikalta, PELKO joutua työttömäksi. Sossussa sitten piruilevat,jos hakemukset eivät ole kunnolla täytetyt ja on PELKO jäädä ilman päivärahaa.

Sotaväessä kerrotaan kyllä, että tietynlaiset toimet tuovat rangaistuksen (punttaaminen, valehtelu, esimiehen harhauttaminen jne), mutta sehän on tuttua yhteiskunnasta (vrt. poliisi).

Syväjohtamisen malli on tuotu siviiliyrityksien kehittämismalleista (nimim. kaupallisen koulutuksen saanut). Herääkin kysymys, että kuinka pitkälle samalla kaavalla voidaan sieltä asioita tuoda? Onko siinä järkeä? Sotaväen toimintatapamallit eivät kovin hyvin kohtaa siviiliyritysten kanssa.

Tuntuu, että on tullut eräänlainen "siviili-buumi". Toimintoja ulkoistetaan, yhteistyötä siviilisektorin kanssa lisätään jne. Kaikki ei vain sellaisenaan sovi tänne.

Nämä kaikenlaiset kaavakkeet ovat pahoin keskeneräisiä ja eivät ehkä edes aja tarkoitustaan. Eräissä kaavakkeissa on mm. kohta "esimies puuttuu pieniinkin asioihin". Ja se on siellä negatiivissävytteisenä. Kuitenkin meidän esimiehemme vaativat meiltä kouluttajilta pikkutarkkaa valvontaa ja virheiden korjaamista.

Sitten samat esimiehet ihmettelevät meille, että mites nyt te näin tarkkoja olette. Tätä kohtaa pitää parantaa. Ei saa olla liian tiukka. Nyt tekisi kyllä sanoa ruma sana!

Sotilasjohtamisessa(kin) pitää olla jonkinlainen rangaistuksen pelko miehissä ja naisissa, muuten homma leviää käsiin. Niinhän minullakin on, jos teen hommani huonosti, minut esitutkitaan.

Sotilasjohtaja ei ole kaveri. Alaisiin on pidettävä se kuuluisa "hajurako". Se miten kukin sen tekee on persoonasta kiinni. Onneksi meitä on vielä erilaisia eikä kaikki ole samasta muotista tehtyjä!

Ihmissuhdetaidot ovat pitkälti lapsuudesta opittuja, aikuisiällä niitä on vaikea enää oppia.
Syväjohtaminen hakee vielä uomiaan ja voi olla, että se muuttaa muotoaan. Aika näyttää.

Lue lisää

Pelko motivoi, mutta myös lamaannuttaa.

Ja tuosta kommentistasi, jonka mukaan armeja on mielekäs silloin kun olosuhteet vastaavat sodanajan olosuhteita. Tietenkin järkensä siinäkin, täytyyhän sotilaan harjoitella nimenomaan sellaisia asioita mitä sotilaana sitten joutuu oikeasti sodan sattuessa tekemään, tässä mielessä en ymmärrä esim. sitä, että maalitaulut eivät saa näyttää ihmisiltä, niidenhän nimenomaan pitäisi näyttää ihmisiltä, ihmisiähän siellä sodassa ammutaan, mutta voiko jotain nälkää tai valvomista muka harjoitella? Onko siitä oikeasti mitään hyötyä tosipaikan tullen, vai onko kyseessä vain jonkinlainen rituaali? Pitäisikö varusmiehiä ampua vaikkapa jalkaan, kun kyllähän sodassakin miehiä haavoittuu, ja silti pitää pystyä toimimaan?