Huutavat vääryydet

Kirjoittajina oletkin yksi niistä järkevimmistä, sikäli kuin olen lyhyen täällä-olo-historiani aikana ollut havaitsevinani.

Mutta kun nämä armeijasta jankuttajat kuitenkin tuntuvat täällä olevan enemmistö, niin odotan mielenkiinnolla ovatko he nyt visusti vaiti, varsinkin jos sanon että minä olen pasifisti... Vai tuleeko sieltä semmoista kommenttia peräti että ei me uskota sua että haluat armeijan lakkautettavan.

Ne joille on tärkeintä vaan jauhaa jauhamistaan ja kokea olevansa sorron uhreja eivät ikinä päästä rakkaista aiheistaan irti, vaikka heidän kanssa alkaisi nyökytellä ja sanoa että joo onhan tässä vääryys, suuri. Katkera ihminen on katkera täysin sukupuolesta riippumatta, ja epäilen että ne miehet joilla todella olisi aihetta sanoa yhtä sun toista siitä miten tätä maata pyöritetään, eivät tule tänne.

Esim. minä tunnen miehen jolta juuri on menossa työ yli kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen sen takia että yhtiö sitten päätti että osingot ovat tärkeämmät kuin palkanmaksu. Tai ainakin sellainen vaikutelma tässä nyt on. Tuntemani mies ei kuitenkaan tätä nyt inise, eikä varsinkaan ole laittamassa naisten syyksi (vaikkei mikään varsinainen naisdiggari olekaan) - hän on havainnut että tässä on oiva paikka elämänmuutokselle eli lähteä opiskelemaan.

En minä siis usko että kaikki miehet ovat yhtä ja samaa harmaata massaa. Täällä voi toki joutua hetkiseksi sellaisen illuusion valtaan, jos alkaa ottaa nämä jutut liian tosissaan.

Ja sitä illuusiota rassatakseni heittäydyin tänään pirulliseksi. (Sanottakoon nyt sitten vielä kerran.) En ole järin hienostunut ihminen, joten turvauduin karkeaan huumoriini...

"Arvo sinänsä onkin, että nainen tuntee itsensä ja osaa suhtautua itseensä ja omiin kykyihinsä ihan vain yksilönä realistisesti. Ei siten, että teetpä mitä hyvänsä, vastassa on lasikatto ymv."

Tässä sanoit asian ytimeen. Enkä (jumalauti) ole tajunnut mitä väärää on naisenan noin ajatella!
Femakoitten keskellä musta tuli tuolla ajattelutavalla mies...
Onko siis kyse siitä, että nainen ei tunne itseään eikä omia kykyjään realistisesti vai ei tunnusta niitä?

helmi-y kirjoitti:

"Arvo sinänsä onkin, että nainen tuntee itsensä ja osaa suhtautua itseensä ja omiin kykyihinsä ihan vain yksilönä realistisesti. Ei siten, että teetpä mitä hyvänsä, vastassa on lasikatto ymv."

Tässä sanoit asian ytimeen. Enkä (jumalauti) ole tajunnut mitä väärää on naisenan noin ajatella!
Femakoitten keskellä musta tuli tuolla ajattelutavalla mies...
Onko siis kyse siitä, että nainen ei tunne itseään eikä omia kykyjään realistisesti vai ei tunnusta niitä?

Lue lisää

Eivätkö naiset sitten mielestäsi yleensä tiedosta realistisesti kykyjään? Mitähän tarkoittanet?

neitiX kirjoitti:

Eivätkö naiset sitten mielestäsi yleensä tiedosta realistisesti kykyjään? Mitähän tarkoittanet?

ainakaan ymmärrä, että joku toinen, vaikka nainen onkin, voisi ne tiedostaa!
Siitä oli kyse.

Eivät minun aikaisemmat viestinikään mielestäni ole kovin asiattomia, huomannet että ne mitkä täällä koettiin ärsyttäviksi olivat ne kaksi aloitusta (Lässyn lää ja Armeija) jotka kirjoitin harmistuksissani eilen. Olin niin tympiintynyt siihenkin kun halusin vaihteeksi puhua maailman todellisesta hädästä (verrattuna Suomen sentään mitättömämpiin hätiin), ja sitten siinä ketjussa (Tasa-arvoton maailma) alkoi taas se sama turpajumppa näistä ikuisuusasioista mitä täällä pyöritellään.

Mutta kukin tietysti kokee ne itselleen tärkeät asiat tärkeimmiksi, ja asunhan minäkin toki täällä Suomessa, joten kai se minuakin koskettaa jos miehillä(kin) on paha olla. Olen tuntenut miehiä jotka eivät armeijasta saaneet mitään irti, tai eivät sinne edes menneet, ja olen tuntenut miehiä joille se oli ihan ok (yksi sellainen on veljeni joka sai armeijassa tehdä samaa kuin tekee duunissaankin, ja toinen tapaus on kumppanini joka katsoo miehistyneensä siellä). Henkilökohtaisesti en ole tuntenut ketään miestä joka pitäisi suunnattomana vääryytenä sitä että armeija on olemassa.

En oikein usko ettäkö palkka-armeija olisi jotenkin sietämättömän kallis maallemme, erittäin pitkälle ja perusteellisesti koulutettu valiojoukko kenties hyvinkin määrällisesti pienenä riittäisi kyllä hoitelemaan sen mihin nyt tarvitaan osittain vastahakoistakin porukkaa pilvin pimein, senkin vuoksi että ovat nykyisin kuulema rapakuntoisia pullapoikia. Miksi jokaisen pitäisi väkisin käydä armeija, jos se ei vaan oikein johda mihinkään sen kummempaan... Ehkäpä se yhteiskuntapalvelus jossa pointtina on se että täällä on muitakin ihmisiä kuin MINÄ ITSE olisi hyvä ajatus. Kun ei sitä toisista välittämistä näemmä missään enää mitenkään iskosteta lapsukaisten päihin...

Tällä hetkellä nukkuvien puolueeseen kuuluvana en oikein näe poliittista vaikuttamista realistisena vaihtoehtona. Kun luukusta koko ajan tungetaan kaikenlaista läpyskää joissa maireat naamat hymyilevät korvasta korvaan ja luvataan kuukin taivaalta, minua suoraan sanoen alkaa inhottaa. On varmasti luvattu männävuosinakin, ja sitä ennen, ja sitä ennen, ja mitä on tapahtunut?

Jonkinlaiset kansalaisten omat liikkeet tuntuisivat mielekkäämmältä, enkä nyt tarkoita mitään hulinaa ja mielenosoituksia, vaan jotain rakentavaa toimintaa. Toistaiseksi aikani on kulunut enempi juuri noita omia henk.koht. solmujani availlessa, mutta jos joskus saan tämän Gordionin solmun nimeltä minä kunnolla levälleen, niin ehkä sitten minustakin on todella vaikuttamaan. Saa nähdä. Mutta sen ainakin voin luvata että se apu mitä minä haluan tähän maailmaan ei ole sellaista missä yhdelle annetaan ja toiselta otetaan. Ei siis mitään harvainvaltaa tai suosimista, vaikka toisinaan feministiksi itseni katsonkin...

Eulalia kirjoitti:

Eivät minun aikaisemmat viestinikään mielestäni ole kovin asiattomia, huomannet että ne mitkä täällä koettiin ärsyttäviksi olivat ne kaksi aloitusta (Lässyn lää ja Armeija) jotka kirjoitin harmistuksissani eilen. Olin niin tympiintynyt siihenkin kun halusin vaihteeksi puhua maailman todellisesta hädästä (verrattuna Suomen sentään mitättömämpiin hätiin), ja sitten siinä ketjussa (Tasa-arvoton maailma) alkoi taas se sama turpajumppa näistä ikuisuusasioista mitä täällä pyöritellään.

Mutta kukin tietysti kokee ne itselleen tärkeät asiat tärkeimmiksi, ja asunhan minäkin toki täällä Suomessa, joten kai se minuakin koskettaa jos miehillä(kin) on paha olla. Olen tuntenut miehiä jotka eivät armeijasta saaneet mitään irti, tai eivät sinne edes menneet, ja olen tuntenut miehiä joille se oli ihan ok (yksi sellainen on veljeni joka sai armeijassa tehdä samaa kuin tekee duunissaankin, ja toinen tapaus on kumppanini joka katsoo miehistyneensä siellä). Henkilökohtaisesti en ole tuntenut ketään miestä joka pitäisi suunnattomana vääryytenä sitä että armeija on olemassa.

En oikein usko ettäkö palkka-armeija olisi jotenkin sietämättömän kallis maallemme, erittäin pitkälle ja perusteellisesti koulutettu valiojoukko kenties hyvinkin määrällisesti pienenä riittäisi kyllä hoitelemaan sen mihin nyt tarvitaan osittain vastahakoistakin porukkaa pilvin pimein, senkin vuoksi että ovat nykyisin kuulema rapakuntoisia pullapoikia. Miksi jokaisen pitäisi väkisin käydä armeija, jos se ei vaan oikein johda mihinkään sen kummempaan... Ehkäpä se yhteiskuntapalvelus jossa pointtina on se että täällä on muitakin ihmisiä kuin MINÄ ITSE olisi hyvä ajatus. Kun ei sitä toisista välittämistä näemmä missään enää mitenkään iskosteta lapsukaisten päihin...

Tällä hetkellä nukkuvien puolueeseen kuuluvana en oikein näe poliittista vaikuttamista realistisena vaihtoehtona. Kun luukusta koko ajan tungetaan kaikenlaista läpyskää joissa maireat naamat hymyilevät korvasta korvaan ja luvataan kuukin taivaalta, minua suoraan sanoen alkaa inhottaa. On varmasti luvattu männävuosinakin, ja sitä ennen, ja sitä ennen, ja mitä on tapahtunut?

Jonkinlaiset kansalaisten omat liikkeet tuntuisivat mielekkäämmältä, enkä nyt tarkoita mitään hulinaa ja mielenosoituksia, vaan jotain rakentavaa toimintaa. Toistaiseksi aikani on kulunut enempi juuri noita omia henk.koht. solmujani availlessa, mutta jos joskus saan tämän Gordionin solmun nimeltä minä kunnolla levälleen, niin ehkä sitten minustakin on todella vaikuttamaan. Saa nähdä. Mutta sen ainakin voin luvata että se apu mitä minä haluan tähän maailmaan ei ole sellaista missä yhdelle annetaan ja toiselta otetaan. Ei siis mitään harvainvaltaa tai suosimista, vaikka toisinaan feministiksi itseni katsonkin...

Lue lisää

Niin, provosoiduin varmaan vähän liikaa noista parista aloituksestasi. Jokainenhan meistä on toisinaan hieman harmistuksissaan, ja saattaa silloin sanoa ja/tai kirjoittaa huomattavasti ikävämmin kuin todella ajattelee.

Olet aivan oikeassa siinä, että meillä täällä Suomessa on asiat todella hyvin. Ja on tosiaan hyvä joskus pysähtyä miettimään niitäkin, joilla eivät asiat ole yhtä hyvin. Itselläni ainakin on kaikki asiat todella hyvin (ei tuo armeijan käyminenkään ole oikeastaan koskaan ahdistanut :^), vaikken olekaan täkäläisen mittapuun mukaan hopealusikka suussa syntynyt. Joka ilta lähetänkin tuonne korkeuksiin kiitoksen. Mutta tosiasia on tietenkin myös se, että jokainen huomaa parhaiten ne epäkohdat, jotka ovat itseä lähimpänä. Ja toisaalta se muutos alkaa siitä läheltä (ja toivottavasti vielä joku päivä leviää ympäri maailman, mutta sitä me tuskin olemme enää näkemässä).

Tuon armeija-asian nostin esiin, koska se on ymmärtääkseni ainoa kohta (lakimies en ole, mutta eipä ole kukaan vielä korjannut) Suomen laissa, jossa miestä ja naista kohdellaan eriarvoisesti. Lakia on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. Toisaalta, jos eriarvoisuuksia on peräti lain tasolla, on asenteiden muuttaminen varmasti paljon vaikeampaa, kuin silloin jos laki olisi molemmille sukupuolille täsmälleen sama joka asiassa. Vai tuntuisiko naisista helpolta suhtautua miehiin tasa-arvoisesti, jos heiltä itseltään poistettaisiin esim. oikeus äänestää kunnallisvaaleissa? Veikkaanpa, että tästä syntyisi aikamoista katkeruutta ja asenteiden parantaminen vaikeutuisi entisestään.

Totta on, että armeijassa on mukana paljon vastahakoista porukkaa. Tosin motivaatio olisi varmasti paljon kovempi, jos ihan tositilanteessa joutuisi puolustamaan itseään ja läheisiään (tästähän siinä todella on kyse, ei pelkän maapalan vuoksi tappelemisesta). Jonkinlaista motivaatiokoulutusta armeija voisikin toki kehittää. Varusmiehille tulisi nykyistä selvemmin kertoa se, että minkä takia siellä todella ollaan. Ja mitä todella tapahtuu, jos vihollinen miehittäisi Suomen (naiset raiskataan ja miehet tapetaan, näinhän on käynyt jo Tshetseniassa). Tulisi varmaan vähän enemmän vipinää punttiin. Ainakin niille, jotka todella välittävät muistakin kuin vain itsestään.

Itsekin olen toki rauhan kannattaja, ja mielestäni suurimman tekoni rauhan säilymisen puolesta olen tehnyt suorittamalla asevelvollisuuteni (tätä tulisi myös motivaatiokoulutuksessa korostaa, sodan kauheuksien kertomisen lisäksi). Pelkään hieman sitä, että sotaveteraanien pikkuhiljaa kuollessa pois ihmisiltä katoaa käsitys siitä, kuinka karmeaa sota todella on. Ja realistinen käsitys siitä, että mekin voimme siihen kauheuteen joskus joutua, jos emme pidä varaamme. Tuli aikoinaan papan vielä eläessä kuunneltua paljon hänen sotajuttujaan, ja niistä opin ymmärtämään, kuinka syvät arvet sota voi ihmiseen jättää ja kuinka karmea paikka se todella oli. Ja tietenkin arvostamaan sitä työtä, jonka sotaveteraanit (ja polvet ennen heitä) tekivät jättääkseen meille perintönä vapaan ja hyvinvoivan Suomen.

Toisekseen tuo mainitsemasi pullamössöpoika/-tyttö-ongelma, siihen tulisi puuttua sekä koululaitoksen, että armeijan. Koululiikuntaa tulisi kehittää niin, että jokainen voisi löytää mieluisen liikunnallisen harrastuksen. Lajeja on niin paljon, että takuulla jokaiselle löytyy vähintään yksi mieleinen. Ei kaikkia voi kiinnostaa ne iänikuiset telinevoimistelu ja hiihto. Armeija voisi sitten jatkaa liikunnallisuuden kannustamista. Minulla kunto laski armeijan aikana, ja maha kasvoi. Näin on käynyt kuulemani mukaan monille muillekin armeijaan mennessään tosi kovakuntoisille kavereille (no nyt olen taas tosi kovassa kunnossa, kun se liikkumisen ilo taas löytyi armeijan jälkeen). Kyseinen ongelma ei ole vain maanpuolustuksellinen ongelma, vaan myös kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen. Ja yksilötasolla tietenkin terve kroppa parantaa ihmisen elämänlaatua huomattavasti.

Muutenkin armeijaa tulisi uudistaa tosi rankalla kädellä, mutta se onkin jo ihan toinen aihe (ehkä enemmän nuoria naisia ja miehiä myös armeijan johtoon, ja vanhat ukot vähemmäksi, niin jo alkaisi tapahtua).

Moni ajattelee varmasti äänestämisestä kanssasi samoin, varsinkin nuoret. Jokaisen velvollisuus mielestäni olisi seurata politiikkaa ainakin jonkin verran, ja pitää mielessään, mitä kukin edustaja ja puolue on luvannut, ja kuinka näistä lupauksista on lipsuttu (omasta mielestäni pahimpia sanojensa syöjiä ovat demarit). Ihmisten poliittinen muisti on kummallisen lyhyt. On tosi omituista kuinka Juhantalokin pääsi heti seuraavissa vaaleissa takaisin eduskuntaan sotkettuaan omat ja valtion varat keskenään. Ei ihmiset muutu taikaiskusta epärehellisestä rosvosta laupiaaksi samarialaiseksi (en tiedä kuvittelevatko jotkut äänestäjät typeryydessään tällaistakin, vai ovatko liian monet vain asioita seuraamattomia ja liian lyhytmuistisia).

Tietenkin kansanliikkeetkin voivat olla hyvä vaikuttamisen keino. Itselläni ei tosin niistä juuri kokemusta ole.

Eiväthän nämä meidän näkemyksemme loppujen lopuksi tainneet älyttömän kaukana toisistaan olla, vaikka aluksi hieman sotajalalla oltiinkin :^)

xxxxxxxxxx kirjoitti:

Niin, provosoiduin varmaan vähän liikaa noista parista aloituksestasi. Jokainenhan meistä on toisinaan hieman harmistuksissaan, ja saattaa silloin sanoa ja/tai kirjoittaa huomattavasti ikävämmin kuin todella ajattelee.

Olet aivan oikeassa siinä, että meillä täällä Suomessa on asiat todella hyvin. Ja on tosiaan hyvä joskus pysähtyä miettimään niitäkin, joilla eivät asiat ole yhtä hyvin. Itselläni ainakin on kaikki asiat todella hyvin (ei tuo armeijan käyminenkään ole oikeastaan koskaan ahdistanut :^), vaikken olekaan täkäläisen mittapuun mukaan hopealusikka suussa syntynyt. Joka ilta lähetänkin tuonne korkeuksiin kiitoksen. Mutta tosiasia on tietenkin myös se, että jokainen huomaa parhaiten ne epäkohdat, jotka ovat itseä lähimpänä. Ja toisaalta se muutos alkaa siitä läheltä (ja toivottavasti vielä joku päivä leviää ympäri maailman, mutta sitä me tuskin olemme enää näkemässä).

Tuon armeija-asian nostin esiin, koska se on ymmärtääkseni ainoa kohta (lakimies en ole, mutta eipä ole kukaan vielä korjannut) Suomen laissa, jossa miestä ja naista kohdellaan eriarvoisesti. Lakia on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. Toisaalta, jos eriarvoisuuksia on peräti lain tasolla, on asenteiden muuttaminen varmasti paljon vaikeampaa, kuin silloin jos laki olisi molemmille sukupuolille täsmälleen sama joka asiassa. Vai tuntuisiko naisista helpolta suhtautua miehiin tasa-arvoisesti, jos heiltä itseltään poistettaisiin esim. oikeus äänestää kunnallisvaaleissa? Veikkaanpa, että tästä syntyisi aikamoista katkeruutta ja asenteiden parantaminen vaikeutuisi entisestään.

Totta on, että armeijassa on mukana paljon vastahakoista porukkaa. Tosin motivaatio olisi varmasti paljon kovempi, jos ihan tositilanteessa joutuisi puolustamaan itseään ja läheisiään (tästähän siinä todella on kyse, ei pelkän maapalan vuoksi tappelemisesta). Jonkinlaista motivaatiokoulutusta armeija voisikin toki kehittää. Varusmiehille tulisi nykyistä selvemmin kertoa se, että minkä takia siellä todella ollaan. Ja mitä todella tapahtuu, jos vihollinen miehittäisi Suomen (naiset raiskataan ja miehet tapetaan, näinhän on käynyt jo Tshetseniassa). Tulisi varmaan vähän enemmän vipinää punttiin. Ainakin niille, jotka todella välittävät muistakin kuin vain itsestään.

Itsekin olen toki rauhan kannattaja, ja mielestäni suurimman tekoni rauhan säilymisen puolesta olen tehnyt suorittamalla asevelvollisuuteni (tätä tulisi myös motivaatiokoulutuksessa korostaa, sodan kauheuksien kertomisen lisäksi). Pelkään hieman sitä, että sotaveteraanien pikkuhiljaa kuollessa pois ihmisiltä katoaa käsitys siitä, kuinka karmeaa sota todella on. Ja realistinen käsitys siitä, että mekin voimme siihen kauheuteen joskus joutua, jos emme pidä varaamme. Tuli aikoinaan papan vielä eläessä kuunneltua paljon hänen sotajuttujaan, ja niistä opin ymmärtämään, kuinka syvät arvet sota voi ihmiseen jättää ja kuinka karmea paikka se todella oli. Ja tietenkin arvostamaan sitä työtä, jonka sotaveteraanit (ja polvet ennen heitä) tekivät jättääkseen meille perintönä vapaan ja hyvinvoivan Suomen.

Toisekseen tuo mainitsemasi pullamössöpoika/-tyttö-ongelma, siihen tulisi puuttua sekä koululaitoksen, että armeijan. Koululiikuntaa tulisi kehittää niin, että jokainen voisi löytää mieluisen liikunnallisen harrastuksen. Lajeja on niin paljon, että takuulla jokaiselle löytyy vähintään yksi mieleinen. Ei kaikkia voi kiinnostaa ne iänikuiset telinevoimistelu ja hiihto. Armeija voisi sitten jatkaa liikunnallisuuden kannustamista. Minulla kunto laski armeijan aikana, ja maha kasvoi. Näin on käynyt kuulemani mukaan monille muillekin armeijaan mennessään tosi kovakuntoisille kavereille (no nyt olen taas tosi kovassa kunnossa, kun se liikkumisen ilo taas löytyi armeijan jälkeen). Kyseinen ongelma ei ole vain maanpuolustuksellinen ongelma, vaan myös kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen. Ja yksilötasolla tietenkin terve kroppa parantaa ihmisen elämänlaatua huomattavasti.

Muutenkin armeijaa tulisi uudistaa tosi rankalla kädellä, mutta se onkin jo ihan toinen aihe (ehkä enemmän nuoria naisia ja miehiä myös armeijan johtoon, ja vanhat ukot vähemmäksi, niin jo alkaisi tapahtua).

Moni ajattelee varmasti äänestämisestä kanssasi samoin, varsinkin nuoret. Jokaisen velvollisuus mielestäni olisi seurata politiikkaa ainakin jonkin verran, ja pitää mielessään, mitä kukin edustaja ja puolue on luvannut, ja kuinka näistä lupauksista on lipsuttu (omasta mielestäni pahimpia sanojensa syöjiä ovat demarit). Ihmisten poliittinen muisti on kummallisen lyhyt. On tosi omituista kuinka Juhantalokin pääsi heti seuraavissa vaaleissa takaisin eduskuntaan sotkettuaan omat ja valtion varat keskenään. Ei ihmiset muutu taikaiskusta epärehellisestä rosvosta laupiaaksi samarialaiseksi (en tiedä kuvittelevatko jotkut äänestäjät typeryydessään tällaistakin, vai ovatko liian monet vain asioita seuraamattomia ja liian lyhytmuistisia).

Tietenkin kansanliikkeetkin voivat olla hyvä vaikuttamisen keino. Itselläni ei tosin niistä juuri kokemusta ole.

Eiväthän nämä meidän näkemyksemme loppujen lopuksi tainneet älyttömän kaukana toisistaan olla, vaikka aluksi hieman sotajalalla oltiinkin :^)

Lue lisää

Oma veljeni laihtui armeijassa vissiin 20 kg - mutta oli varaakin laihtua. Itse olin koulussa aivan toivoton liikuntalajeissa, enkä suinkaan plösöyttäni (olin hetken alipainoinenkin, olematta kuitenkaan nykyisin "muodissa" oleva anorektikko). Se ei vaan oikein ollut minun juttuni, eikä asiaa parantanut tietenkään että haukuttiin ja potkittiin ojaankin "tovereiden" taholta koska en osannut sitä tai tätä liikunnallista asiaa. Sillä tavalla tapetaan aika tehokkaasti liikunnan ilo lapsesta että häntä aletaan mitata ja vertailla, ja annetaan ymmärtää että on ihmisenä täysi paska jos ei oikein onnistu... Tottakai siellä tangolla pelotti, ja oli vähän niinkin että vaikeahan se on osata luistella jos ei ole edes luistimia vanhemmat ostaneet... No joo. Nykyisin nautin kyllä kävelystä ja uinnista, kumppanini yrittää yllyttää joogaamaan/venyttelemään.

Tuossa politiikassa minua suorastaan raivostuttaa se millaisia paapojia äänestäjät voivat lusmuille olla. Kaikki annetaan anteeksi ja kaikki hyväksytään, kun "ihmisethän tekevät virheitä ja ottavat opikseen". Ketkä ottaa, ketkä ei. Ettei vain olisi ne kuuluisat mökin mummot jotka antavat anteeksi, saattaa tietysti olla että jokunen vaarikin äänestää "meidän kylän poikaa" (50-vuotiasta läskimahaa joka on ketkuillut kunnan rahoilla minkä ehtii...)

Sitten tietysti tuolla lakipuolella ihmetyttää että minkä takia korkeimman oikeuden päätökset ovat muka Jumalan sanaa, ja se että minkä takia rangaistukset ovat about pään silittämistä. Ettei se johtuisi siitä että vallassa ovat sellaiset ihmiset joiden asenteet ovat suoraan 60-luvulta: he muistavat vielä miltä tuntui vyö perseellä, ovat muistavinaan että vankilassa on ankeaa yms. Heidän "hyvästä" halustaan olla suvaitsevaisia ja empaattisia saamme kärsiä monin moninaisin tavoin.

Suvaitsevaisuutta toki tarvitaan, ja itsekin koen suvaitseva olevani, mutta en tuollaisissa asioissa missä joku voi joutua pahastikin kärsimään siitä ettei yhteiskunta osaa sanoa EI, NYT LOPPUU TUOLLAINEN. Naisena toki ajattelen heti että raiskatakin kuulema saa, kunhan on perheen isä, työssä, kiva kaveri, ensikertalainen jne., koska tällainen viesti olemattomilla rangaistuksilla annetaan. Pedofiileistä en viitsi edes alkaa tähän... Menisi liian tuskaisaksi jo.

Eulalia kirjoitti:

Oma veljeni laihtui armeijassa vissiin 20 kg - mutta oli varaakin laihtua. Itse olin koulussa aivan toivoton liikuntalajeissa, enkä suinkaan plösöyttäni (olin hetken alipainoinenkin, olematta kuitenkaan nykyisin "muodissa" oleva anorektikko). Se ei vaan oikein ollut minun juttuni, eikä asiaa parantanut tietenkään että haukuttiin ja potkittiin ojaankin "tovereiden" taholta koska en osannut sitä tai tätä liikunnallista asiaa. Sillä tavalla tapetaan aika tehokkaasti liikunnan ilo lapsesta että häntä aletaan mitata ja vertailla, ja annetaan ymmärtää että on ihmisenä täysi paska jos ei oikein onnistu... Tottakai siellä tangolla pelotti, ja oli vähän niinkin että vaikeahan se on osata luistella jos ei ole edes luistimia vanhemmat ostaneet... No joo. Nykyisin nautin kyllä kävelystä ja uinnista, kumppanini yrittää yllyttää joogaamaan/venyttelemään.

Tuossa politiikassa minua suorastaan raivostuttaa se millaisia paapojia äänestäjät voivat lusmuille olla. Kaikki annetaan anteeksi ja kaikki hyväksytään, kun "ihmisethän tekevät virheitä ja ottavat opikseen". Ketkä ottaa, ketkä ei. Ettei vain olisi ne kuuluisat mökin mummot jotka antavat anteeksi, saattaa tietysti olla että jokunen vaarikin äänestää "meidän kylän poikaa" (50-vuotiasta läskimahaa joka on ketkuillut kunnan rahoilla minkä ehtii...)

Sitten tietysti tuolla lakipuolella ihmetyttää että minkä takia korkeimman oikeuden päätökset ovat muka Jumalan sanaa, ja se että minkä takia rangaistukset ovat about pään silittämistä. Ettei se johtuisi siitä että vallassa ovat sellaiset ihmiset joiden asenteet ovat suoraan 60-luvulta: he muistavat vielä miltä tuntui vyö perseellä, ovat muistavinaan että vankilassa on ankeaa yms. Heidän "hyvästä" halustaan olla suvaitsevaisia ja empaattisia saamme kärsiä monin moninaisin tavoin.

Suvaitsevaisuutta toki tarvitaan, ja itsekin koen suvaitseva olevani, mutta en tuollaisissa asioissa missä joku voi joutua pahastikin kärsimään siitä ettei yhteiskunta osaa sanoa EI, NYT LOPPUU TUOLLAINEN. Naisena toki ajattelen heti että raiskatakin kuulema saa, kunhan on perheen isä, työssä, kiva kaveri, ensikertalainen jne., koska tällainen viesti olemattomilla rangaistuksilla annetaan. Pedofiileistä en viitsi edes alkaa tähän... Menisi liian tuskaisaksi jo.

Lue lisää

Suomessa on aika suuri ongelma tuo tasapäistäminen. Armeijassakin ne kaikkein huonokuntoisimmat ovat toki henkihieverissä, ja kovakuntoisimmat taas tylsistyvät sen velttoilun tähden (eikä sitten viitsi enää vapaa-ajallakaan treenata). Samaa pätee kouluun, kaikkien pitäisi hallita vain ne samat telinevoimistelu ja hiihto (hieman kärjistäen, mutta pointti tullee selväksi). Miksei voisi kannustaa jokaista hänen omien kykyjensä ja myös halujensa mukaan?

Otetaan nyt esimerkiksi tuo koululiikunta. Onko se niin helvetin tärkeätä, että jokainen oppii jonkin kiepin rekillä tekemään? Eikö ne joita se ei kiinnosta (tai jopa pelottaa) voisi mennä vaikka pelaamaan pöytätennistä sillä välin (tai sulista tai jotain muuta)? Yhtä arvokasta ja kuntoa kohottavaa liikuntaa sekin on (tehokkaampaa, kun se tehdään innolla ja vapaaehtoisesti siitä nauttien).

Noista rangaistuksista olen ihan samaa mieltä. On tosi järkyttävää, että Suomessa voi selvitä niinkin karmeasta rikoksesta kuin raiskauksesta pelkillä sakoilla tai ehdollisella. Minkä viestin tämä oikein lähettää kansalaisille? Lisäksi vankilatkin ovat oikeita lepokoteja. Niistä on tullut televisiostakin dokumentteja. Siellä on joka vangilla televisiot, videot ja muut vempeleet, mahdollisuudet opiskella, shiatsukursseja on yms. Vartijat kantaa selliin ruuat tarjottimella, vieraita voi ottaa melko vapaasti vastaan, lomillekin pääsee viikonloppuisin. Niin ja rahaakinhan vangeille tietenkin tästä täysihoidossa loikoilusta maksetaan. Jos omatunto antaisi periksi, niin rupeisin oitis rikolliseksi (leveämpää elämää pystyisin silloin viettämään kuin nyt). No, mulle tuo ei ole mahdollista oikeasti koskaan, kun omatunto huutaa täyttä huutoa jo pienestä valkoisesta valheesta monta päivää (jopa viikkoja). Tulee vain mieleen, että minkälaisen viestin yhteiskuntamme näillä naurettavilla rangaistuksilla lähettää rikosten oikeutuksesta ja uhrin oikeuksista?

Noihinkin voi toki vaikuttaa. Mm. tuollaisten idioottimaisuuksien takia en ole enää vuosiin äänestänyt yhtään vasemmistolaista (tai vihreää tai kristillistä tai muuta hihhulia).

xxxxxxxxxx kirjoitti:

Suomessa on aika suuri ongelma tuo tasapäistäminen. Armeijassakin ne kaikkein huonokuntoisimmat ovat toki henkihieverissä, ja kovakuntoisimmat taas tylsistyvät sen velttoilun tähden (eikä sitten viitsi enää vapaa-ajallakaan treenata). Samaa pätee kouluun, kaikkien pitäisi hallita vain ne samat telinevoimistelu ja hiihto (hieman kärjistäen, mutta pointti tullee selväksi). Miksei voisi kannustaa jokaista hänen omien kykyjensä ja myös halujensa mukaan?

Otetaan nyt esimerkiksi tuo koululiikunta. Onko se niin helvetin tärkeätä, että jokainen oppii jonkin kiepin rekillä tekemään? Eikö ne joita se ei kiinnosta (tai jopa pelottaa) voisi mennä vaikka pelaamaan pöytätennistä sillä välin (tai sulista tai jotain muuta)? Yhtä arvokasta ja kuntoa kohottavaa liikuntaa sekin on (tehokkaampaa, kun se tehdään innolla ja vapaaehtoisesti siitä nauttien).

Noista rangaistuksista olen ihan samaa mieltä. On tosi järkyttävää, että Suomessa voi selvitä niinkin karmeasta rikoksesta kuin raiskauksesta pelkillä sakoilla tai ehdollisella. Minkä viestin tämä oikein lähettää kansalaisille? Lisäksi vankilatkin ovat oikeita lepokoteja. Niistä on tullut televisiostakin dokumentteja. Siellä on joka vangilla televisiot, videot ja muut vempeleet, mahdollisuudet opiskella, shiatsukursseja on yms. Vartijat kantaa selliin ruuat tarjottimella, vieraita voi ottaa melko vapaasti vastaan, lomillekin pääsee viikonloppuisin. Niin ja rahaakinhan vangeille tietenkin tästä täysihoidossa loikoilusta maksetaan. Jos omatunto antaisi periksi, niin rupeisin oitis rikolliseksi (leveämpää elämää pystyisin silloin viettämään kuin nyt). No, mulle tuo ei ole mahdollista oikeasti koskaan, kun omatunto huutaa täyttä huutoa jo pienestä valkoisesta valheesta monta päivää (jopa viikkoja). Tulee vain mieleen, että minkälaisen viestin yhteiskuntamme näillä naurettavilla rangaistuksilla lähettää rikosten oikeutuksesta ja uhrin oikeuksista?

Noihinkin voi toki vaikuttaa. Mm. tuollaisten idioottimaisuuksien takia en ole enää vuosiin äänestänyt yhtään vasemmistolaista (tai vihreää tai kristillistä tai muuta hihhulia).

Lue lisää

Piti odottaa peruskoulun (meinasin kirjoittaa persuskoulun... ööh...) jälkeiseen aikaan että pääsi harrastamaan koulutuksen puitteissa lajia jossa oli jopa hyvä: keilailua. Ilmeisesti meikäläisellä on aika tarkka silmä, kun jotain rinkulaa tappiin heittäessä voi osuakin välillä, ja samaten saa keilat nurin. Sellaisia onnistumisen elämyksiä sitä todellakin olisi kaivannut jo peruskoulunkin puolella, mutta tuntui kuin kaikessa olisi tehty kaikkensa että saa vain pettymyksiä ja arvostelua osakseen.

(No jos tuettaisiin edes kotona niin se jo sitten auttaisi, mutta minä en saanut edes siellä kannustuksesta nauttia... mikä varmasti näkyy ja tulee näkymään teksteistäni...)

xxxxxxxxxx kirjoitti:

Suomessa on aika suuri ongelma tuo tasapäistäminen. Armeijassakin ne kaikkein huonokuntoisimmat ovat toki henkihieverissä, ja kovakuntoisimmat taas tylsistyvät sen velttoilun tähden (eikä sitten viitsi enää vapaa-ajallakaan treenata). Samaa pätee kouluun, kaikkien pitäisi hallita vain ne samat telinevoimistelu ja hiihto (hieman kärjistäen, mutta pointti tullee selväksi). Miksei voisi kannustaa jokaista hänen omien kykyjensä ja myös halujensa mukaan?

Otetaan nyt esimerkiksi tuo koululiikunta. Onko se niin helvetin tärkeätä, että jokainen oppii jonkin kiepin rekillä tekemään? Eikö ne joita se ei kiinnosta (tai jopa pelottaa) voisi mennä vaikka pelaamaan pöytätennistä sillä välin (tai sulista tai jotain muuta)? Yhtä arvokasta ja kuntoa kohottavaa liikuntaa sekin on (tehokkaampaa, kun se tehdään innolla ja vapaaehtoisesti siitä nauttien).

Noista rangaistuksista olen ihan samaa mieltä. On tosi järkyttävää, että Suomessa voi selvitä niinkin karmeasta rikoksesta kuin raiskauksesta pelkillä sakoilla tai ehdollisella. Minkä viestin tämä oikein lähettää kansalaisille? Lisäksi vankilatkin ovat oikeita lepokoteja. Niistä on tullut televisiostakin dokumentteja. Siellä on joka vangilla televisiot, videot ja muut vempeleet, mahdollisuudet opiskella, shiatsukursseja on yms. Vartijat kantaa selliin ruuat tarjottimella, vieraita voi ottaa melko vapaasti vastaan, lomillekin pääsee viikonloppuisin. Niin ja rahaakinhan vangeille tietenkin tästä täysihoidossa loikoilusta maksetaan. Jos omatunto antaisi periksi, niin rupeisin oitis rikolliseksi (leveämpää elämää pystyisin silloin viettämään kuin nyt). No, mulle tuo ei ole mahdollista oikeasti koskaan, kun omatunto huutaa täyttä huutoa jo pienestä valkoisesta valheesta monta päivää (jopa viikkoja). Tulee vain mieleen, että minkälaisen viestin yhteiskuntamme näillä naurettavilla rangaistuksilla lähettää rikosten oikeutuksesta ja uhrin oikeuksista?

Noihinkin voi toki vaikuttaa. Mm. tuollaisten idioottimaisuuksien takia en ole enää vuosiin äänestänyt yhtään vasemmistolaista (tai vihreää tai kristillistä tai muuta hihhulia).

Lue lisää

Armeijassahan on nyt otettu käyttöön tasoryhmät eli hyväkuntoisille rankempaa liikuntaa ja huonokuntoisille helpompaa. Tietysti jos ei joku armeijan takia viitsi rehkiä niin huonokuntoisten ryhmään pääsee kun tekee tahallaan kuntotestissä huonot tulokset.

Itse pidän liikunnasta mutta en silloin kun se tehdään armeijatyyliin eli joku pölhö rääkyy vierellä, ei siinä viitsi kaikkeaan antaa, päinvastoin. Sama pätee koululiikuntaan. Parhaimpia motivaation tappajia ovat "natsit" jotka luulevat komentelun motivoivan ihmisiä paremmin kuin kannustuksen. Siinä äkkiä laiskistuu vaikka alunalkaen olisi innostunutkin.

13 vuotta vanhan aloituksen kaivelit esiin, pienet sille.
Tuo on aika vanhahtava ajattelumalli. Miksi miehellä pitäisi olla kokemusta armeijasta että hän kiinnostaisi naisia? Ne armeija juttuja kertoilevat miehet on melkein yhtä kiinnostavia naisten mielestä, kuin autoistaan höpöttävät miehet, eli todella vähän.
Enemmän munaa vaatii kieltäytyä armeijasta suoraselkäisesti, kuin että menee sinne vasten tahtoaan kiukuttelemaan. Ja naisethan on lääpällään tällaiseen hieman "kapinalliseen" tyyppiin joka ei taivu ryhmäpaineen alla.
Armeijassa sai kestää vaikka minkälaisia itkupillejä, jotka eivät saaneet suutaan ajoissa auki.
Samoin ihme valittajia olivat jopa ne naisetkin jotka sinne vapaaehtoisesti olivat lähteneet.

Puhumattakaan että miten kävisi jos tällainen varusmiesaines heitettäisi oikeaan sotaan?
Tai noh, sama se mitä Venäjää vastaan heitettäisi, niin turpaan tulisi alta aikayksikön, vaikka olisi kuinka noheva inttipoika. Sivari sensijaan saattaa säästää henkensä.

Tämä taas on se asia, jossa en anna periksi vanhoista rooleista. Naisten kuuluu synnyttää ja imettää ja miesten kuolla sen puolesta. Jos ei sen arvoisia naisia tästä maasta löydy, silloin niitä löytyy muualta.

Tärkeimmin: jos miehet eivät puolustaa tämän maan itsemääräämisoikeutta ja omaansa, kuka sen sitten tekee? Vaikka moni hieno nainen on siihen sydämestään valmis, feministit eivät koskaan.

Tässä meidän pitää antaa feministeille periksi, sillä vaikka he halveksittavasti käyttävät hyväksi miesten tahtoa pitää yllä maanpuolustusta ja muutakin yhteiskuntaa, niin on varmaan aina ollut. Se on ollut miesten tehtävä, eikä meidän pidä väistää tätä raskasta vastuuta. Naiset saavat lapsina riehua miten vain, mutta miehen osa on neutraloida se ja taata yhteiskunnan jatkuvuus. Ei se ole hauskaa tai miellyttävää, mutta jonkun pitää se tehdä. Eli miesten.