Opamoxin pitkäaikainen käyttö

Aikoinaan noita määräsi yksityinen vanhempi psykiatri. Tuolloin en tiennyt ko. lääkkeestä mitään. Häneltä sain tarvittaessa lisää ja enemmän. Tietysti toivon etten koskaan olisi noita aloittanut. Nyt hän jäi eläkkeelle ja nykyään näitä on vaikeampi saada. Paljon olen jo tiputtanut silti maksimeista. Pärjään suht ok nykyisen respan 60mg/pv määrällä. Koko ajan olen käynyt säännöllisessä työssä ja minulla on perhe, eli ns täysin normaali tavis. Lääke ei ole vaikuttanut negatiivisesti missään vaiheessa elämääni, ellei riippuvuuta lasketa. En halua puhua lääkkeestä positiivisesti, minulle vaan tuli tämmöinen "käänteinen" ajatus mieleen. Toki lopettaisin tämän mielelläni. Terv. Aloittaja

Niin, ahdistukseen auttaa minulla todella hyvin.

Kiitos hyvistä ajatuksista. On vaan niin pitkään ollut "kainalosauvana". Onneksi terapia auttoi paljon. Kaikki nämä lääke-ajatukset kohdistuvat hyvin pitkälti työhöni ja "kovimpiin" sosiaalisiin tilanteisiin. Veikkaisin, että jos voisin olla vaikka 1v poissa töistä niin pääsisin lähes lopullisesti irti. Liian monesti joutuu ottamaan ns varmuuden varalta. Paljon olen tehnyt töitä tämän eteen, että saisin lopetettua. On hankalaa. Hyväksyisin täysin ajatuksen, että lääkettä tarvitsisi vaikka pahimpiin tilanteisiin 1-5 krt vuodessa. Aloitukseni oli vaan ajatus jota tulin miettineeksi.

Kiitos hyvistä ajatuksista. On vaan niin pitkään ollut "kainalosauvana". Onneksi terapia auttoi paljon. Kaikki nämä lääke-ajatukset kohdistuvat hyvin pitkälti työhöni ja "kovimpiin" sosiaalisiin tilanteisiin. Veikkaisin, että jos voisin olla vaikka 1v poissa töistä niin pääsisin lähes lopullisesti irti. Liian monesti joutuu ottamaan ns varmuuden varalta. Paljon olen tehnyt töitä tämän eteen, että saisin lopetettua. On hankalaa. Hyväksyisin täysin ajatuksen, että lääkettä tarvitsisi vaikka pahimpiin tilanteisiin 1-5 krt vuodessa. Aloitukseni oli vaan ajatus jota tulin miettineeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos hyvistä ajatuksista. On vaan niin pitkään ollut "kainalosauvana". Onneksi terapia auttoi paljon. Kaikki nämä lääke-ajatukset kohdistuvat hyvin pitkälti työhöni ja "kovimpiin" sosiaalisiin tilanteisiin. Veikkaisin, että jos voisin olla vaikka 1v poissa töistä niin pääsisin lähes lopullisesti irti. Liian monesti joutuu ottamaan ns varmuuden varalta. Paljon olen tehnyt töitä tämän eteen, että saisin lopetettua. On hankalaa. Hyväksyisin täysin ajatuksen, että lääkettä tarvitsisi vaikka pahimpiin tilanteisiin 1-5 krt vuodessa. Aloitukseni oli vaan ajatus jota tulin miettineeksi.

Lue lisää

Omalla kohdallani oli melkein parempi, että jouduin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (vaikka se oli usein kärsimystä, ei tietenkään ihmisten takia vaan oman ahdistuneisuuden, sehän vainoaa yksinkin ollessa)

Kun jäin eläkkeelle meni pahemmaksi, "syrjäydyin" kotiin.
Kun ei ollut pakko lähteä paljon mihinkään, vähitellen jäin enemmän ja enemmän kotiin. Aloin aluksi huomaamattani vältellä ulosmenoa
ja lopputulos oli, että tuli yhä vaikeammaksi lähteä ihmisten ilmoille,
joku epämääräinen pelko ja joskus kauhukin kasvoi kasvamistaan.

On kyllä hyvä saada paussia töistä, henkisesti se on tosi huojentavaa
saada relata ilman sosiaalisia pakkoja aika ajoin.


Olet 40 . Toivon, että pystyt etenemään haluamaasi suuntaan annostuksen kanssa, koska jos annostusta lisää, loppua ei näy.
parempi mennä hitaasti pienempää annosta kohti,
vaikka helppoa se ei ole, jos koko ajan tuntuu,
että syö lääkettä "liian" vähän, ettei se tehoa tai auta.
Keskushermoston voi kestää kauan tottua vähennykseen.
Mutta se tottuu !

Toisaalta, koska töissäkin on käytävä ja selviydyttävä elämässä eteenpäin,
on hyvä, että on lääkkeitä joiden avulla pystyy siihen.
Ei kannata syyllisyyttä tuntea ja lakkaamatta sitä vähentämistä ajatella,
vaikka ymmärrän että se mielessä pyörii,
jos on vielä uhkana ettei lääkettä kirjoiteta enää.

Tsemppiä sinulle !