Mitä järkeä on elää näin kehitysvammaisena kun ei ole oikeasti mitenkään hyödyllinen yhteisölle?

Halauksia sinulle ! Olen myös hyvin yksinäinen puolisoni kuoltua.
Elämä ei ole ihmisarvoista enää.

Et nyt alinta, jos on päällepäin näkyviä syitä esteinä elämälle parrasvaloissa. Kaikki ymmärtää että olet saanut syntymässä huonot kortit. Ja pieniäkin panoksiaksi arvostetaan.

Ehkä voisit hylätä sen ulkopuolisen maailman jossa sinua ei arvosteta, ja kääntyä sisäiseen omaan maailmaasi. Voisit kehittää omaa itseäsi sisältä käsin.
Jos fyysisen todellisuuden tasolla et pysty vaikuttamaan tarpeeksi asioihin, niin toisenlaisella tasolla ehkä pystyisitkin, henkisellä tasolla.
Esim. eräs autistinen nuori mies ei puhu sanaakaan, ikinä, mutta kirjoittaa tabletti-koneella uskomattomia runoja tai muita kirjoitelmia, jokainen sana on äärimmäisen tarkkaan harkittu ja lause viimeistelty. Se oli muistaakseni jossain ylen ohjelmassa missä esiteltiin autismia tms. Englantilainen ohjelma muistaakseni.

Itse en yhteiskunnasta paljoa perusta, teen vain pakolliset asiat, en yhtään ylimääräistä. Yhteiskunnasta minulle tulee mieleen vaan verottaja, poliitikot, viranomaiset, kenenkään noitten kanssa en välittäisi olla tekemisissä. Enkä noilta halua kunnioitusta saada, kun minultakaan ei niille riitä yhtään kunnioitusta.

Seurustelusta, enpä tiedä, mielestäni se on kovin yliarvostettua. Itse mieluiten välttelisin koko asiaa. Siinä huonot puolet ovat liian suuria jotta sellainen olisi kannattavaa, noin järjellä ajateltuna.

On siitä kahenlaista mielipidettä. Ite en ala itteiän murhimaan, koska siintä joutuu alkuun huonommalla osastolle ukkospilven päällä.