Taas kysymys palstan naiskirjoittajille

Olen aina pienestä tyttösestä asti ollut kiinnostunut ammateista, aikaansaannoksista, kuuluisuudesta, palvottuna olemisesta, idolina olemisesta ja siitä, että on jotakin annettavaa muille ihmisille.

Jo nuorena minulla oli ammatillisia haaveita monta erilaista ja välillä olin turhautunutkin, koska niihin ammatteihin, joihin halusin, oli todella vaikea päästä. Eikä minusta tullut kuuluisaa eikä palvottua! :(
Kun sitten 18 vuotiaana keksin, mikä minusta oikeasti tulee isona, niin elämä sai ihan uudenlaisen käänteen. Ja kun sitten vuosia räpisteltyäni (10v) löysin lopullisen paikkani, niin en ole päivääkään katunut. En ole juuri koskaan poissa työstä (naurattaa, kun täällä aina huudetaan naisten poissaoloista!), jotenka onnekseni olen saanut olla suhteellisen terveenä. Tokikaan pikkuvaivat eivät minua heilauta.

Jotenka olen erittäin sitoutunut työhöni. Jos minulla ei olisi tätä työtä, en yhtään tiedä mitä tekisin. Kotirouvana varmasti kuolisin. :)

Mielenkiintoinen lomapahkinä, näin hellepäivän ratoksi.

Työhön sitoutumista on monenlaista. Ihminen voi sitoutua työhönsä palkansaajana, tehtävänä on silloin toimia annettujen ohjeiden mukaan ja odotella palkkapäivää. Tämä sitoutumisen aste on yleinen työssä, jonka sisällölliset arvot eivät ole kovin suuria.

Sitoutuminen työhön ja työn laadullinen kehittäminen, siinä tekemisen sivussa on eräs tapa sitoutua. Työn eettisen arvon vaatimus on eräs sitoutumisen aste. Sitoutuminen vastuuseen on myös tapa tehdä työtä. Vastuullinen työskenteleminen ei ole sama asia, kuin pomona toimiminen.

Ihmiset voivat siis olla hyvin erilailla sitoutuneita työhönsä, minkä tyyppistä sinä tarkoitat?

Olen sitoutunut työhöni, toisaalta lähtisin varsin kevyesti etsimään uutta puuhailtavaa, ellei työni sisällölliset ja ettiset arvot vastaisi omia arvojani.

Kysymykseesi on aika vaikea vastata, kyllä ja ei tyyppisesti.

mutta tosiaan olen sitoutunut työhöni. Teen sitä tosin vähän firaabelipohjalta opintojen ohessa, ehkä just siksi. Yleensä olen ottanut loparit jos olen huomannut olevani paikassa jonka arvoihin en voi sitoutua ja jonka työn tuloksista ei erkkikään voi olla ylpeä. Niin sitä vaan on onnistunut ohjautumaan oikeaan paikkaan.

En millään onnistu koskaan olemaan sairas työpäivinä (jos olisin niin sairastaisin kyllä kunnolla enkä tulisi työpaikalle röykyttämään), eikä kynnyskysymys ole koskaan myös ollut päästä juuri tietyllä kellonlyömällä lähtemään, olipa tavallinen perjantai eli juhannusaatto. Joustoa löytyy molemmin puolin.