Alaston Mannerheim ratsasteli miesten edessä

Tänä päivänä hän olisi eturintamassa pridessa

Ihmisen pitä olla itsensä, ei pidä peitellä mitä on

Ei suinkaan ole mikään sattuma, että homoparaatit marssivat Mannerheimintietä pitkin.

"Taas rutikuiva tasanko vauhdissa"

Ja vaukot homoasiantuntija seuraava häntä innoissaan!

Ketä kiinnostaa?

Vain avaajan mielikuvitus laukkaa. Kuvassa kaikki hevoset seisovat paikallaan, eikä kukaan lukuisista alastomista tai riisuutuvista miehistä pitele kylttiä, jossa lukisi "olen marskin kaveri".

Tässä teille uunoille vähän mallia tosimiehen urasta:

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) teki poikkeuksellisen pitkän ja monivaiheisen uran, joka jakautuu kolmeen suureen kokonaisuuteen: upseerina Venäjän keisarillisessa armeijassa, Suomen armeijan ylipäällikkönä sodissa sekä maan korkeimpana valtiollisena johtajana.Mannerheimin yksityiskohtainen urapolku eteni seuraavien päävaiheiden kautta:
1. Sotilasuran alku ja aika Venäjän keisarillisessa armeijassa (1882–1917)Mannerheim aloitti sotilaskoulutuksensa Haminan kadettikoulussa vuonna 1882, mutta hänet erotettiin sieltä kurinpitorikkomuksen vuoksi keväällä 1886.
Hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti ja suuntasi Pietariin, jossa hän valmistui Nikolain ratsuväkiopistosta vuonna 1889.Palvelus eliittirykmenteissä: Hän palveli aluksi Puolassa ja myöhemmin Pietarissa keisarinnan henkivartioratsuväessä (Ritariykmentti).
Hän pääsi osallistumaan muun muassa keisari Nikolai II:n kruunajaisiin, eipä moni suomalainen ole tehnyt sitä.
Venäjän-Japanin sota (1904–1905): Mannerheim ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Hän kunnostautui tiedustelutehtävissä ja ratsuväen komentajana, ja hänet ylennettiin ansioistaan everstiksi.
Kerran ratsu ammuttiin alta ja myöhemmin haavottui

Tiedustelumatka Aasiaan (1906–1908): Keisarin toimeksiannosta Mannerheim suoritti salaisen, noin 14 000 kilometriä pitkän ratsumatkan halki Aasian ja Kiinan. Matkan virallinen tarkoitus oli tieteellinen tutkimus, mutta todellisuudessa hän keräsi sotilastiedusteluaineistoa Venäjän yleisesikunnalle.
Ensimmäinen maailmansota (1914–1917): Mannerheim komensi ratsuväkijoukkoja itärintamalla (erityisesti Puolan ja Romanian alueilla). Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1917.
Venäjän vallankumouksen myötä valta vaihtui, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen keisarille uskollinen Mannerheim erotettiin armeijasta, jolloin hän palasi Suomeen joulukuussa 1917.
2. Suomen itsenäistyminen ja sisällissota (1918–1919)Suomen hallitus (Senaatti) nimitti tammikuussa 1918 Mannerheimin hallituksen joukkojen (valkoisten) ylipäälliköksi.Sisällissota (1918): Mannerheim johti valkoisen armeijan voittoon punaisista. Sodan päätyttyä hän kuitenkin erosi ylipäällikön tehtävästä toukokuussa 1918 ajauduttuaan erimielisyyksiin senaatin saksalaismielisen politiikan kanssa.
Valtionhoitaja (1918–1919): Saksan hävittyä maailmansodan Mannerheim kutsuttiin Suomen valtionhoitajaksi (väliaikaiseksi valtionpäämieheksi) joulukuussa 1918. Hän käytti suhteitaan ja vakautti Suomen kansainvälisen aseman länsivaltojen silmissä sekä vahvisti Suomen uuden tasavaltaisen hallitusmuodon heinäkuussa 1919. Hän hävisi Suomen ensimmäisen presidentinvaalin K. J. Ståhlbergille ja jäi pois päivänpolitiikasta.
3. Välivuodet ja siviilitoiminta (1920–1930-luvut)1920- ja 1930-luvuilla Mannerheim omistautui humanitaariselle ja järjestötyölle:Hän perusti Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vuonna 1920 yhdessä sisarensa Sophie Mannerheimin kanssa.Hän toimi Suomen Punaisen Ristin (SPR) puheenjohtajana peräti 30 vuoden ajan (1921–1951).Vuonna 1931 presidentti P. E. Svinhufvud kutsui hänet Puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tässä roolissa hän pyrki määrätietoisesti kehittämään Suomen armeijan materiaalista valmiutta ja puolustuslinjoja Karjalankannaksella (nk. Mannerheim-linja).
4. Toinen maailmansota: Ylipäällikkönä (1939–1945)Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 Mannerheim nimettiin Suomen puolustusvoimien ylipäälliköksi. Hän johti armeijaa Mikkelin päämajasta käsin koko toisen maailmansodan ajan.
Talvisota (1939–1940): Pienen maan armeija kykeni torjuntavoittoihin ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan, mikä nosti Mannerheimin kansallisen yhtenäisyyden symboliksi.
Jatkosota (1941–1944): Suomi lähti sotaan Saksan rinnalla vallatakseen menetetyt alueet takaisin. Kesällä 1942, Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta, hänelle myönnettiin ainutlaatuinen Suomen marsalkan arvonimi. Kesällä 1944 hän johti armeijan vaikeita torjuntataisteluita Neuvostoliiton suurhyökkäystä vastaan.
5. Presidenttikausi ja uran päätös (1944–1946)Eduskunta valitsi poikkeuslailla Mannerheimin Suomen tasavallan 6. presidentiksi 4. elokuuta 1944 Risto Rytin erottua tehtävästään.Irtautuminen sodasta: Mannerheim oli ainoa henkilö, jolla oli riittävä auktoriteetti ja kansan luottamus viedä Suomi erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa (Moskovan välirauha syyskuussa 1944).
Lapin sota (1944–1945): Presidenttinä ja ylipäällikkönä hän valvoi saksalaisten joukkojen häätämistä Lapista rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti.Ero tehtävästä: Mannerheimin terveys heikkeni nopeasti sodan jälkeen, ja poliittinen paine muuttuneessa tilanteessa kasvoi.

Hän erosi presidentin virasta maaliskuussa 1946.Viimeiset vuotensa Mannerheim vietti pitkälti Sveitsissä terveyssyistä ja kirjoitti siellä muistelmansa.
Hän kuoli Lausannessa tammikuussa 1951.

Pitäis olla vähän kunnioitusta tällaista ihmiset kohtaan eikä puhua paskaa.

Mutta voi miten komea mies Carl Gustav Emil Mannerheim olikaan!😍

Minkäänlaista homoutta en havaitse Mannerheimin ja miesystävän alastonkuvassa miesten edessä. Mielestäni on törkeää väittää tällaista, jokainen alasti omalla tavallaan ja omana hetkenään!