Tukiaiset

... vaikea käsittää, vai tyhmäksikö tekeennytte, että viljelijälle oli tärkeintä saada lain mukainen tulonsa. Jos sossut ja teollisuusmiehet näkivät hyväksi omia intressejään ajaessaan keinotella niin, että viljelijän tulosta osa maksettiin verovaroista, niin he tyytyivät niihinkin. Selvempäähän olisi ollut saada kaikki tulot tuottajahinnoissa.

Ei tietenkään maalaisliittokaan hyväksynyt tukien poistamista, ellei siihen sisältynyt vastaavaa tuottajahinnan korotusta. Ei työmiekään hyväksynyt palkan alennuksia.

Tämä oli tosiaan silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana ennen EU:ta. Nyt asiat ovat vielä mutkikkaammat ja maailmanlaajuiset. Kun EU oli jo ennen Suomen liittymistä mennyt maataloudessa systeemiin, jossa tuottajahinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla. Täämä johti siihen, että tuottajahinnat putosivat entisestään ja tukiaisia piti lisätä keskimäärin 40 prosenttiin, jotta maatalous unionin alueella olisi yleensä ollut mahdollista. Niinpä meidänkin liittyessämme unioniin tukiaiset kaksinkertaistuivat.

Kun monesta syystä (tietty omavaraisuus, työllisyys, maan asuttuna pitäminen, maisemanhoito, kotimainen puhdas ruoka jne) kaikkissa maissa tai EU:n tapaisissa järjestelyissä pidetään yllä tiettyä maataloutta, on se johtanut ylituotantoon. Näiden ylijäämäerien markkinointi hintaan mihin hyvänsä usein vientitukien auttamana määrää maailmanmarkkinahinnat. Niillä ei taas kannata missään tuottaa, jolloin ollaan vaikeassa tukiaisten kierteessä, josta eroon pääseminen on vaikeaa; sen kun pitäisi tapahtua
maailmanlaajuisesti sovitulla tavalla ja aikataululla. Tätä on jo kauan yritetty WTO:n johdolla. Nyt siinä näyttä pientä edistystä tapahtuva, nyt ollaan jo varsin yksimielisiä tukiaisten puolittamisesta. Luonnollisesti tämä tietää myös elintarvikkeiden vähittäismyyntihintojen vastaavaa nousua, mutta se ontervettä kehitystä.

Silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana tuet olisi ollut helpompi lopettaa yksinkertaisesti vain lopettamalla ne ja korvaamalla tuottajahinna korotuksella. Tuontisäännöstelyllä ja tulleilla olisi voitu suojata omaa tuotantoa ulkomailla tukiaisten avulla tuotettua halvempaa tuontia vastaan.

oivahärkönen kirjoitti:

... vaikea käsittää, vai tyhmäksikö tekeennytte, että viljelijälle oli tärkeintä saada lain mukainen tulonsa. Jos sossut ja teollisuusmiehet näkivät hyväksi omia intressejään ajaessaan keinotella niin, että viljelijän tulosta osa maksettiin verovaroista, niin he tyytyivät niihinkin. Selvempäähän olisi ollut saada kaikki tulot tuottajahinnoissa.

Ei tietenkään maalaisliittokaan hyväksynyt tukien poistamista, ellei siihen sisältynyt vastaavaa tuottajahinnan korotusta. Ei työmiekään hyväksynyt palkan alennuksia.

Tämä oli tosiaan silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana ennen EU:ta. Nyt asiat ovat vielä mutkikkaammat ja maailmanlaajuiset. Kun EU oli jo ennen Suomen liittymistä mennyt maataloudessa systeemiin, jossa tuottajahinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla. Täämä johti siihen, että tuottajahinnat putosivat entisestään ja tukiaisia piti lisätä keskimäärin 40 prosenttiin, jotta maatalous unionin alueella olisi yleensä ollut mahdollista. Niinpä meidänkin liittyessämme unioniin tukiaiset kaksinkertaistuivat.

Kun monesta syystä (tietty omavaraisuus, työllisyys, maan asuttuna pitäminen, maisemanhoito, kotimainen puhdas ruoka jne) kaikkissa maissa tai EU:n tapaisissa järjestelyissä pidetään yllä tiettyä maataloutta, on se johtanut ylituotantoon. Näiden ylijäämäerien markkinointi hintaan mihin hyvänsä usein vientitukien auttamana määrää maailmanmarkkinahinnat. Niillä ei taas kannata missään tuottaa, jolloin ollaan vaikeassa tukiaisten kierteessä, josta eroon pääseminen on vaikeaa; sen kun pitäisi tapahtua
maailmanlaajuisesti sovitulla tavalla ja aikataululla. Tätä on jo kauan yritetty WTO:n johdolla. Nyt siinä näyttä pientä edistystä tapahtuva, nyt ollaan jo varsin yksimielisiä tukiaisten puolittamisesta. Luonnollisesti tämä tietää myös elintarvikkeiden vähittäismyyntihintojen vastaavaa nousua, mutta se ontervettä kehitystä.

Silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana tuet olisi ollut helpompi lopettaa yksinkertaisesti vain lopettamalla ne ja korvaamalla tuottajahinna korotuksella. Tuontisäännöstelyllä ja tulleilla olisi voitu suojata omaa tuotantoa ulkomailla tukiaisten avulla tuotettua halvempaa tuontia vastaan.

Lue lisää

...

oivahärkönen kirjoitti:

... vaikea käsittää, vai tyhmäksikö tekeennytte, että viljelijälle oli tärkeintä saada lain mukainen tulonsa. Jos sossut ja teollisuusmiehet näkivät hyväksi omia intressejään ajaessaan keinotella niin, että viljelijän tulosta osa maksettiin verovaroista, niin he tyytyivät niihinkin. Selvempäähän olisi ollut saada kaikki tulot tuottajahinnoissa.

Ei tietenkään maalaisliittokaan hyväksynyt tukien poistamista, ellei siihen sisältynyt vastaavaa tuottajahinnan korotusta. Ei työmiekään hyväksynyt palkan alennuksia.

Tämä oli tosiaan silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana ennen EU:ta. Nyt asiat ovat vielä mutkikkaammat ja maailmanlaajuiset. Kun EU oli jo ennen Suomen liittymistä mennyt maataloudessa systeemiin, jossa tuottajahinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla. Täämä johti siihen, että tuottajahinnat putosivat entisestään ja tukiaisia piti lisätä keskimäärin 40 prosenttiin, jotta maatalous unionin alueella olisi yleensä ollut mahdollista. Niinpä meidänkin liittyessämme unioniin tukiaiset kaksinkertaistuivat.

Kun monesta syystä (tietty omavaraisuus, työllisyys, maan asuttuna pitäminen, maisemanhoito, kotimainen puhdas ruoka jne) kaikkissa maissa tai EU:n tapaisissa järjestelyissä pidetään yllä tiettyä maataloutta, on se johtanut ylituotantoon. Näiden ylijäämäerien markkinointi hintaan mihin hyvänsä usein vientitukien auttamana määrää maailmanmarkkinahinnat. Niillä ei taas kannata missään tuottaa, jolloin ollaan vaikeassa tukiaisten kierteessä, josta eroon pääseminen on vaikeaa; sen kun pitäisi tapahtua
maailmanlaajuisesti sovitulla tavalla ja aikataululla. Tätä on jo kauan yritetty WTO:n johdolla. Nyt siinä näyttä pientä edistystä tapahtuva, nyt ollaan jo varsin yksimielisiä tukiaisten puolittamisesta. Luonnollisesti tämä tietää myös elintarvikkeiden vähittäismyyntihintojen vastaavaa nousua, mutta se ontervettä kehitystä.

Silloin säännöstelyn ja rajasuojan aikana tuet olisi ollut helpompi lopettaa yksinkertaisesti vain lopettamalla ne ja korvaamalla tuottajahinna korotuksella. Tuontisäännöstelyllä ja tulleilla olisi voitu suojata omaa tuotantoa ulkomailla tukiaisten avulla tuotettua halvempaa tuontia vastaan.

Lue lisää

Oiva vääristelee historiaa jatkuvasti. Ei Suomessa mtään säännöstelyä ollut. Sen vuoksi ylituotantoa 60- ja 70-luvuilla tulikin, kun ei ollut mitään säännöstelyä. Viljelijälle maksettiin täysi korvaus siitä, ettei hän saanutkaan tuotantoaan kaupaksi kotimaisilla markkinoilla. Säännöstely meillä loppui sodan jälkeen sitten, kun pula elintarvikkeista ja muista tavaroista loppui.

Korkea rajasuoja sen sijaan meillä oli ja sillä estettiin ulkomainen kilpailu. Rajasuojaahan ei olisi Oivan ajattelun mukaisesti tarvittu lainkaan esim. 70-luvun puolivälistä lähtien, kun maataloutemme muuttui kilpailukykyiseksi ja aurinkoinen kesäilma aina takasi hyvät kasvuolosuhteet - kuten Oiva on todistanut. Silloin olisi luullut pelkkien tukien riittäneen takaamaan viljelijän tulotason. Kepu ei ole koskaan kuitenkaan tehnyt elettekään rajasuojan purkamiseksi.

Sitten Oiva ykskaks tekstissään vastoin kaikkea aikaisempaa myöntääkin sen tosiasian, että EU:n alueella tarvitaan tukiaisia, jotta maataous olisi ylipäätään mahdollista. Mitä tämä oikein tarkoittaa, kun EU:n ulkopuolisista maista G20-maat (Esim. Australia, Bralisilia, Argentiina), jotka ovat suuria maataloustuottakamaita, ei yksikään tue maatalouttaan joko käytännössä ollenkaan tai vain hyvin vähäisessä määrin? Eikö suomalainen maatalous siis olekaan vapailla markkinoilla kilpailukyinen.

Tosiasiassa G20-maiden ajamaa linjaa tukien ja suojatullien poistamisesta vastustaa Norjan ja Sveitsin ohella eniten EU-jäsen Ranska, jolla nyt luulisi perinteisenä maatalousvaltiona olevan jopa EU:n keskimääräistä paremman kilpailukyvvyn. Ranska on kuitenkin ilmoittanut jyrkästi vastustavansa tukien ja tullien madaltamista ja ilmoittanut käyttävänsä veto-oikeuttaan, vaikka koko muu maailma pääsisi asiasta yksimielisyyteen.

Kepu ja MTK ovat toimineen ja toimivat täysin vastoin sitä, mitä Oiva täällä hehkuttaa. Ne eivät ole tehneet elettäkään siihen suuntaan, että tuottajat voisivat saada pääosan tuloistaan markkinoilta. Koko politiikka on pyshtyneisyyden ylläpitoa eli tuki- ja suojatullijärjestelmän puolustamista, vaikka nykyisin olisi erittäin oiva tilaisuus vaikuttaa EU:n sisällä sen maatalouspolitiikkaan ja ryhtyä taistelemaan talonpojan itsenäisyyden ja maaorjuudesta vapauttamisen puolesta Iso-Britannian rinnalla. Britit ovat tällaiseen taisteluun jo kyllä lähteneet ja on arveltu, että Blair on näissä kysymyksissä brittinäkökulmasta jopa maltillinen hallituksessaan.

Keskustalla on myös siinä mielessä oiva tilaisuus ajaa EU:ssa tällaista politiikkaa, koska Keskustan viiteryhmä eli liberaalidemokraatit ajavat tukien ja suojatullien poistoa. Kerro nyt Oiva, miksei Keskusta kannata ryhmänsä politiikkaa, vaan vastustaa sitä? Tämä ei mene kyllä mitenkään ymmärrykseeni, jos väitteesi siitä, että viljelijät ottaisivat tulonsa mieluummin markkinoilta kuin tukina. Liberaalidemokraatit ja Iso-Britannia ajavat nimenomaan tätä Oivan mallia.

Mielipidepankki kirjoitti:

Oiva vääristelee historiaa jatkuvasti. Ei Suomessa mtään säännöstelyä ollut. Sen vuoksi ylituotantoa 60- ja 70-luvuilla tulikin, kun ei ollut mitään säännöstelyä. Viljelijälle maksettiin täysi korvaus siitä, ettei hän saanutkaan tuotantoaan kaupaksi kotimaisilla markkinoilla. Säännöstely meillä loppui sodan jälkeen sitten, kun pula elintarvikkeista ja muista tavaroista loppui.

Korkea rajasuoja sen sijaan meillä oli ja sillä estettiin ulkomainen kilpailu. Rajasuojaahan ei olisi Oivan ajattelun mukaisesti tarvittu lainkaan esim. 70-luvun puolivälistä lähtien, kun maataloutemme muuttui kilpailukykyiseksi ja aurinkoinen kesäilma aina takasi hyvät kasvuolosuhteet - kuten Oiva on todistanut. Silloin olisi luullut pelkkien tukien riittäneen takaamaan viljelijän tulotason. Kepu ei ole koskaan kuitenkaan tehnyt elettekään rajasuojan purkamiseksi.

Sitten Oiva ykskaks tekstissään vastoin kaikkea aikaisempaa myöntääkin sen tosiasian, että EU:n alueella tarvitaan tukiaisia, jotta maataous olisi ylipäätään mahdollista. Mitä tämä oikein tarkoittaa, kun EU:n ulkopuolisista maista G20-maat (Esim. Australia, Bralisilia, Argentiina), jotka ovat suuria maataloustuottakamaita, ei yksikään tue maatalouttaan joko käytännössä ollenkaan tai vain hyvin vähäisessä määrin? Eikö suomalainen maatalous siis olekaan vapailla markkinoilla kilpailukyinen.

Tosiasiassa G20-maiden ajamaa linjaa tukien ja suojatullien poistamisesta vastustaa Norjan ja Sveitsin ohella eniten EU-jäsen Ranska, jolla nyt luulisi perinteisenä maatalousvaltiona olevan jopa EU:n keskimääräistä paremman kilpailukyvvyn. Ranska on kuitenkin ilmoittanut jyrkästi vastustavansa tukien ja tullien madaltamista ja ilmoittanut käyttävänsä veto-oikeuttaan, vaikka koko muu maailma pääsisi asiasta yksimielisyyteen.

Kepu ja MTK ovat toimineen ja toimivat täysin vastoin sitä, mitä Oiva täällä hehkuttaa. Ne eivät ole tehneet elettäkään siihen suuntaan, että tuottajat voisivat saada pääosan tuloistaan markkinoilta. Koko politiikka on pyshtyneisyyden ylläpitoa eli tuki- ja suojatullijärjestelmän puolustamista, vaikka nykyisin olisi erittäin oiva tilaisuus vaikuttaa EU:n sisällä sen maatalouspolitiikkaan ja ryhtyä taistelemaan talonpojan itsenäisyyden ja maaorjuudesta vapauttamisen puolesta Iso-Britannian rinnalla. Britit ovat tällaiseen taisteluun jo kyllä lähteneet ja on arveltu, että Blair on näissä kysymyksissä brittinäkökulmasta jopa maltillinen hallituksessaan.

Keskustalla on myös siinä mielessä oiva tilaisuus ajaa EU:ssa tällaista politiikkaa, koska Keskustan viiteryhmä eli liberaalidemokraatit ajavat tukien ja suojatullien poistoa. Kerro nyt Oiva, miksei Keskusta kannata ryhmänsä politiikkaa, vaan vastustaa sitä? Tämä ei mene kyllä mitenkään ymmärrykseeni, jos väitteesi siitä, että viljelijät ottaisivat tulonsa mieluummin markkinoilta kuin tukina. Liberaalidemokraatit ja Iso-Britannia ajavat nimenomaan tätä Oivan mallia.

Lue lisää

Jos sinä takerrt sanaan säännöstely, niin puhutaan säätelystä. Maataloustulo ja näin tuottajahinnat olivat säädeltyjä EU:hun liittymiseen saakka. Samoin oli kotimainen tuotanto suojattu tuontirajoituksilla ja tulleilla. Ulkomaankauppa oli säädellympää. Valuutta ja korot olivat säädeltyä. Silloin siis oli tilanne aivan toinen kuin nyt, nimitettäköön sitä säännöstelyksi tai säätelyksi.

Rajasuoja oli siihen aikaan yleismaailmallinen, Jos kepu ei tehnyt elettäkään sen purkamiseksi, niin ei sitä tehnyt kukaan muukaan.

En ole koskaan sanonut, etteikö nykyisissä oloissa EU:ssa tarvittaisi tukiaisia. Niitä tarvitaan vielä enemmän kuin entisinä säätelyaikoina, koska tuottajahinnan ovat nyt vielä alhaisemmalla tasolla kuin silloiset säädellyt hinnat. Tuet näyttelevät 40 prosenttia viljelijöiden tulosta, ilman sitä viljely loppuisi kuin seinään unionissa.

Argentiinat ja brasiliat tukevat myös maatalouttaan. Niissä maissa ei yleinen tulotaso ole niin korkea kuin kehittyneissä teollisuusmaissa. Niinpä ne selviävät vähemmillä tukiaisilla pystyäkseen tuottamaan maailmanmarkkinahintojen maailmassa. Mutta jos kehittyneissä maissa loppuisi tuotanto lopettamalla yhtäkkiä tukiaiset, eivät nuo maat pystyisi elättämään koko maailmaa, jolloin niukkuus nostaisi tuottajahinnat tasolle, jolla taas Amerikassa ja Euroopassakin kannattaisi tuottaa.

MTK enempää kuin kepukaan ei pysty paljonkaan tekemään tukipolitiikan tervehdyttämiseksi, kun esim. EU:ssa Ranska ei aio suostua veto-oikeuteensakin vedoten mihinkään muutoksiin. Tässä tilanteessa MTK:n tehtäväksi jää tarkoin huolehtia jäsentensä edusta. Sitä samaa tekevät kaikki etujärjestöt, jopa ihailemasi SAK ja TK.

Liberaalidemokraatit ja Englanti ajavat aivan oikeaa tukia vähentävää politiikkaa, mutta se ei vain näytä etenevän kovin nopeasti enempää unionissa kuin maailmanlaajuisestikaan. Englantilaisilla on erikoinen syy ajaa tukien vähentämistä. Siellä oman maatalouden merkitys on vähäinen. He joutuvat kuitenkin rahoittamaan unionin maataloustukia niin kuin muutkin.

Blair kyllä ymmärtää, että englantilaiset nauttivat tukien avulla alennettuista elintarvikkeiden hinnoista niin kuin muutkin ja on aivan oikein että maksavat mukisematta oman osuutensa. Mutta poliittisten irtopisteiden keräilystä ei pidä Blairia erikoisesti syyttä. Maataloustukien tiimoilta niitä on kaikkialla - sossujen ryhmäpuhuja ja Mielipidepankki ovat heistä hyviä esimerkkejä.

Tuo sanonta on hiukan muuttunut ammoisina aikoina,
"pani halla,sonni tai isäntä niin Kekkonen maksaa"