Katsoitteko kun tuli se YLE:n ohjelma jossa äänestettiin suurta suomalaista ja Halosen esittelyn yhteydessä puhuttiin naisten äänioikeudesta. Oliko mielestänne oikein että naisten äänioikeus ja Halonen yhdistettiin vai olisiko yhtenä ehdokkaana suureksi suomalaiseksi kuulunut olla henkilö joka oikeasti oli naisten äänioikeuden takana suomessa. Kukahan se mahtoi olla kun jäi Halosen varjoon. Niin sitä vaan halutaan jakaa kunnia toisen saavutuksista ihan väärälle henkilölle.
Suuri suomalainen
tv:n katsoja
9375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomi oli viimeinen Länsi-Euroopan maa, jossa oli säätyvaltiopäivät vielä 1900-luvulla. Säädyistä aatelisto ja porvaristo olivat ruotsinkielisten vallassa, papisto ja talonpojat olivat suomenkielisiä. Porvarissäädyssä äänioikeus määräytyi veröäyrimäärän mukaan eikä kaikilla kaupunkilaisilla suinkaan ollut äänioikeutta. Ruotsinkieliset jarruttivat kaikki uudistuksia säilyttääkseen asemansa. Kun Suurlakon seurauksena vuonna 1905 saatiin valtiopäiväuudistus merkitsi se, että yli 70 % miehistä ja kaikki naiset pääsivät ensimmäistä kertaa äänestämään. Äänioikeusuudistuksen takana oli paljon uudistusvoimia ja naisten äänioikeus oli siinä vain yksi uudistus muiden joukossa.
Ruotsinkielisten osuus edustajapaikoista jäi 12-14 %:iin, suomenkieli nousi aivan uuteen asemaan, mitä osoitti v. 1906 tapahtunut suuri nimenmuutostulva, ja maassamme alkoi uudenlainen demokratisoitumisprosessi. - Tätä vaihetta kuvaa Ilmari Kiannon "Punainen viiva". Naisten äänioikeus oli uudistuksista kaikkein miellyttävin ja sen varjoon ovat jääneet muut, vähintään yhtä tärkeät uudistukset.
"
naisten äänioikeus oli siinä vain yksi uudistus muiden joukossa.
"
Olisikohan ensimmäistä kertaa tapahtuva miesten äänioikeus ollut yhtä pikku juttu.
Täytyy sanoa, että puolustusyritykset menee palstan miehillä aina vain huonommiksi. Eväät tyystin loppuneet.
Myös yli 70 % miehistä pääsi ensimmäistä kertaa äänestämään vuonna 1907. Ei se ollut pikku juttu, kuten "Punainen viiva" todistaa. Äänioikeusuudistus toi demokratian Suomeen ja lopetti ruotsin kielen valta-aseman. Kysymys oli paljosta muustakin kuin naisten ääinoikeudesta, mutta kirjoituksesi todistaa, että se on jäänyt monelta vaille huomiota.
Ehkä kannattaa perehtyä artikkeleihin, joita toivottavasti ilmestyy äänioikeusuudistuksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Sitä ennen voi lukea Ilmari Kiannon klassikkoromaanin, joka sekin voi avartaa ajatuksiasi.
maa joka on ns. kultaraha lehmän pa.......a, ei ole juuri mitään luonnonvaroja. Kuitenkin talouden kärkimaita.
Naiset saivat äänioikeuden 1971 ja viimeinen kantoni velvoitettiin antamaan äänioikeus 1990.
Sielläkö ne sovakot ovat juhlineet näinkin kauan ja miksi?
Ennen yleisen äänioikeuden saamista edelsi suurlakko. Sitä ennen olivat naisjärjestöt vaatineet äänioikeutta säätyläisnaisille.
Olet oikeassa. Vaalitavasta kamppailtiin jatkuvasti 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä lähtien ja feministien eturintamassa olivat Alexandra Gripenberg ja Lucina Hagman "rouvasväen" puolelta. Samoin työväenliikkeen naiset vaativat äänioikeutta. Sen vuoksi ei naisten äänioikeus noussut riidan aiheeksi tai kynnyskysymykseksi, vaan kun kerran uudistettiin, uudistettiin kunnolla.
että jotkut naiset saivat äänestää jo aikaisemminkin?
Otetaan alusta:
1. aatelissäätyyn kuului n. 500 jäsentä syntyperänsä nojalla.
2. pappissäätyyn kuului papisto kuten voi päätellä,
3. porvarissäädyn edustajat valittiin vaaleilla, jossa kaikki kaupunkilaiset, esim. opettajat, eivät saaneet äänestää, ainoastaan määrättyjen ammattien harjoittajat. Menettely oli eri kaupungeissa erilainen. Äänioikeus määräytyi makettujen verojen mukaan, joten tehtaanomistajalla saattoi olla 300 kertaa enemmän ääniä annettavaksi kuin jollain köyhemmällä. Juuri porvarissäädyn vaalitapaa yritettiin eniten saada muutetuksi, mutta turhaan ennen v. 1905.
4. talonpoikaissäädyn edustajat valittiin monivaiheisesti pitäjän ja muistaakseni kihlakuntien kokouksissa, ja menettely oli monipolvinen ja mutkikas. Kokouksiin saattoi osallistua vain tilanomistajia.
Kaikki vaaleihin osallistuvat ja valitut olivat miehiä, mutta runsas 70 % äänioikeusiässä olevista miehistä oli vailla äänioikeutta. Naisilla ei äänioikeutta ollut lainkaan.
Valtiopäivällä saatiin päätökset aikaan vain, jos kolme säätyä kannatti esitystä. Aatelissäädyn merkitys oli yhtä suuri kuin talopoikien huolimatta siitä että aateliston jäsenkunta oli vain murto-osa jälkimmäisestä. Kun aateliston ja porvarissäädyn kieli oli ruotsi, ei myöskään suomen kieli päässyt sille kuuluvaan asemaan. Suomi saavutti tasavertaisen aseman vasta vuonna 1902.
Kun ensimmäiset yleisillä vaaleilla valitut valtiopäivät aloittivat toimintansa, suomenkielisten osuus edustajista vastasi heidän osuuttaan väestöstä ensi kertaa. Tämä merkitsi myös suomenkielisen kulttuurin voimistumista ja nousua.
Kaikki tämä opetettiin koulussa aikanaan ja kuuluu yleissivistykseen. Yleinen äänioikeus tuli maahamme tavattoman myöhään, mutta voimme kompensoida nolouttamme sillä, että samantien äänioikeus tuli koskemaan kaikkia, niin miehiä kuin naisia, ensimmäisenä Euroopassa.
"Naisilla ei ollut äänioikeutta lainkaan."
Vähän kaksinaismoralismia:
"Naisten äänioikeus oli vain yksi uudistuksista."
-
"Myös yli 70 % miehistä pääsi ensimmäistä kertaa äänestämään vuonna 1907. Ei se ollut pikku juttu."