Nainen ja äly

avecMaria

Eilen oli tosiaan puhetta jo tästä, että nainen käyttää älyään vajaakäytöllä. Lupailin laittaa siitä aloituksen, eilen ei enää jaksanut...
Muistaakseni olen tästä kyllä aiemminkin maininnut täällä...

Alunperin minua alkoi kiinnostaa, miksi naiset menestyvät koulussa hienosti, valmistuvat erittäin korkein arvosanoin ja lopulta päätyvät jonkun tutkijan assistentiksi, esimerkiksi. Miksi ei tutkijaksi suoraan?

Minulle ei siis kelvannut feministien selitys patriarkaatista eikä siitäkään, että miehet muka olisivat suositumpia työmarkkinoilla sukupuolensa takia. En uskonut myöskään sitä, että miehet jyräävät naiset - se ei sopinut naisten opintomenestykseen. Tämä ei sopinut kuvaan, joka minulla oman kokemukseni kautta on.

Löysin vastauksia, mutta niiden analysointi on vielä vähän kesken.

Luin, että jossain vaiheessa oli tehty Kaliforniassa tutkimus, jonka tulokset olivat hämmästyttävät.
Oikeastihan on niin, että niin miehistä kuin naisista vain aniharva nousee talouselämän huipulle. Sukupuolella ei tämän kanssa ole mitään tekemistä.

Miesten suoritustaso on suoraan verrannollinen älykkyysosamäärään. Kun taas naisilla se ei ole missään suhteessa todelliseen suoritustasoon. Naiset siis alikäyttävät älyään.

Kalifornian eri kouluista koottu ryhmä lapsia, joitten älykkyysosamäärä ylitti 135, seurattiin heidän kehitystään aikuisikään asti. Kaksi kolmasosaa naisista joitten ÄO oli neron pisteet (yli 170) toimikin kotiäiteinä tai vain rutiiniluonteisissa tehtävissä. Mielestäni hirmuinen hävikki!!

Todella lahjakkaat naiset ovat siis vastahakoisia siirtymään urallaan eteepäin - siis hekin, joilla olisi älyllisiä ja koulutuksellisia etuja. Tähän tarjottiin pelkoa vastaukseksi. Sitä, että naiset eivät tahdo kokea kasvun kipua. Sen sanotaan olevan tyttöjen kasvatuksen tuotos. Tyttöjä ei opeteta pitämään puoliaan, eikä itsenäistymään. Vaan melkeinpä päinvastoin.

Myös tutkimukset osoittavat että tytöillä etekin älykkäillä tytöillä, on vaikeuksia itseluottamuksen kassa. He aliarvioivat oman suoritumiskykynsä selvästi useammin kuin pojat oman suorituskykynsä. Eräskin tutkimus osoittaa että mitä älykkäämpi tyttö on sitä vähemmän hänellä on uskoa omaan menestymiseensä älyllisissä tehtävissä...Tyhmemmillä tytöillä oli korkeammat odotukset suoriutumiseensa nähden. Tutkimus osoitti myös että pojat olivat realistisempia, asettivat standardinsa ylemmäs ja kokivat itse pystyvänsä määräämään onnistumisestaan.

Sekään, että nykyisin on asiasta tiedotettu ja kerrottu hyvinkin paljon on saattanut naiset vain sisäiseen sekasortoon. Mistään luonteenpiirteestä tuskin voi luopua ilman ahdistusta. Myös tapa miten asiaa on viety eteenpäin, saattaa jonkun mielestä olla väärä.

Sama yhteys totesi naisten määräävimmäksi feminiiniseksi piirteeksi riippuvuuden. Sehän taas tietenkin on itsenäisyyden vastakohta...Lisäksi työelämään siirtyminen tarkoittaa monelle itsenäistymistä - omien siipien kokeilua. Tässä vaiheessa näkyykin usein se suurin ero miesten ja naisten käytöksessä. Joka siis todellakin johtuu sukupuolesta. Naiset ovat riippuvaisia ja miehet halajavat itsenäisyyttä. Lisäksi luin, että naiset menevät vain sille alalle työhön jonne todella haluavat. Tähän haluun tietenkin sitoutuu oma näkemys omasta itsestä ja omista mahdollisuuksista.

Sitten löysin toisen mielenkiintoisen seikan. Nimittäin henkilön kehityksen sanotaan olevan käänteisssä merkityksessä hänen kateuteensa. Tämän teorian mukaan kaikilla ihmisillä on kykyjä ja lahjoja mutta niiden kehitystä estää kateus. Naisten sanotaan olevan erityisen kateellisia tosilleen ja tietenkin - miehille. Naisten välisestä kateudesta kirjoitinkin jo aiemmin.

Norberto Keppe, joka on brasilialainen maailmankuulu psykoanalyytikko, on vakuuttunut että jos ihminen ei olisi lainkaan kateellinen, hänellä olisi mahdollisuudet aivan mihin tahansa menestykseen elämässään.
"Hyväksyäkseen hyvän ihmisen täytyy hyväksyä itse tekemänsä pahan näkeminen, vaikka tämä (yleensä) tapahtuu psykologisella (näkymättömällä) tasolla esimerkiksi pahana tunteena, tarkoitusperänä tai ajatuksena. Ainoa tapa elää hyvin on olla tietoinen siitä pahasta, jonka hyväksyy."
- Sanoo Keppe kirjassaan Sairauksien alkuperä (2001)

Naisten sanotaan olevan pahoja toisilleen, pahoja suustaan ja kieroja luonteeltaan - miksei sitten itselleenkin? He eivät juurikaan myönnä yhteyttään pahan tekemiseen, se on aina joku muu - yleensä sen kohteen syy tavalla tai toisella. Kuten jo eilen tuli monteen kertaan kirjoitettua.

Naiset on opetettu selittämään huonoa käytöstään/menestystään. Mukaan on vedetty psykologia ja fysiologia ja - feminismi. Uhrikäsitys kukkii näissä selityksissä. Itse asiassa tällä tavoin he vain selittävän itsensä sairaiksi...He eivät näe sitä hyvää, mitä heissä on, eivätkä voi vapautua takastaan, josta vapautuminen edellyttäisi oman osuuden näkemistä.

Kuten näette, siitä VOI parantua, mutta se vaatii suorittamista ja kipeiden asioiden käsittelyä.

Mitään kehitystä tuskin voi tapahtua, ainakaan positiivista, jos perustana ei ole totuus.

170

5406

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • avecMaria

      Kolmanneksi viimeisen kappaleenn pitäisi olla näin:

      "Naiset on opetettu selittämään huonoa käytöstään/menestystään. Mukaan on vedetty psykologia ja fysiologia ja - feminismi. Uhrikäsitys kukkii näissä selityksissä. Itse asiassa tällä tavoin he vain selittävän itsensä sairaiksi...He eivät näe sitä hyvää, mitä heissä on, eivätkä voi vapautua takastaan, josta vapautuminen edellyttäisi oman osuuden näkemistä MYÖS PAHASSA".

    • aatos

      "Kaksi kolmasosaa naisista joitten ÄO oli neron pisteet (yli 170) toimikin kotiäiteinä tai vain rutiiniluonteisissa tehtävissä. Mielestäni hirmuinen hävikki!! "

      miten niin hävikki? he ovat fiksuja. ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan talouselämästä tai uranluonnista vaikka olisikin palikkatestin perusteella älykäs. siis osaisi ratkoa sellaisia ongelmia, jotka nähdään talous- ja työelämän kannalta tärkeiksi.

      • åpoiu

        Päinvastoin kuin meillä Suomessa, Amerikassa on jämähdetty vanhaan jaotteluun, jonka mukaan naisen paikka on kotona. Eli kotiäidin ura on yleinen ja arvostettu vaihtoehto naisille.

        Korkea älykkyys johtaa siihn, että nainen todennäköisesti alkaa seurustella korkan älykyyden omaavan miehen kanssa, sillä samalla älykkyyden tasolla olevat ihmiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Älykkyyden ero ei saisi olla yli 20 pistettä.

        Älykäs mies Amerikassa tienaa todennäköisesti erittäin hyvin raketti-tiedemiehenä tai bisnesmaailmassa, ja näin vaimolla on hyvä mahdollisuus jäädä kotiäidiksi.

        Kotiäiti ura on naiselle sen takia niin tavallinen Amerikassa, koska myös feminismi on jämähtänyt paikalleen siellä, sillä feminismiä pidetään Jenkkilässä yleisesti naurunalaisena asiana, sille lähinnä nauretaan, koska feminismi on siellä monopolisoitu lähinnä heteroseksiä vastustavien lesbojen iskulauseiksi.

      • LauraN
        åpoiu kirjoitti:

        Päinvastoin kuin meillä Suomessa, Amerikassa on jämähdetty vanhaan jaotteluun, jonka mukaan naisen paikka on kotona. Eli kotiäidin ura on yleinen ja arvostettu vaihtoehto naisille.

        Korkea älykkyys johtaa siihn, että nainen todennäköisesti alkaa seurustella korkan älykyyden omaavan miehen kanssa, sillä samalla älykkyyden tasolla olevat ihmiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Älykkyyden ero ei saisi olla yli 20 pistettä.

        Älykäs mies Amerikassa tienaa todennäköisesti erittäin hyvin raketti-tiedemiehenä tai bisnesmaailmassa, ja näin vaimolla on hyvä mahdollisuus jäädä kotiäidiksi.

        Kotiäiti ura on naiselle sen takia niin tavallinen Amerikassa, koska myös feminismi on jämähtänyt paikalleen siellä, sillä feminismiä pidetään Jenkkilässä yleisesti naurunalaisena asiana, sille lähinnä nauretaan, koska feminismi on siellä monopolisoitu lähinnä heteroseksiä vastustavien lesbojen iskulauseiksi.

        äitiysloman pituus on olemattoman lyhyt. Ei siis mikään ihme, että nainen joutuu valitsemaan lapsen ja uran väliltä. Uran ja perheen yhdistäminen on työlästä ja vaatii joustavuutta naisen työnantajalta. Pikkeuksena tekee tietysti rikkaat, joilla on varaa palkata päteviä lastenvahteja.

        Koska valinnoissa on kyse siitä mitä arvostaa, valitsevat tunnollisiksi perheen emänniksi kasvatetut naiset mielummin lapset kuin uran.

      • avecMaria
        LauraN kirjoitti:

        äitiysloman pituus on olemattoman lyhyt. Ei siis mikään ihme, että nainen joutuu valitsemaan lapsen ja uran väliltä. Uran ja perheen yhdistäminen on työlästä ja vaatii joustavuutta naisen työnantajalta. Pikkeuksena tekee tietysti rikkaat, joilla on varaa palkata päteviä lastenvahteja.

        Koska valinnoissa on kyse siitä mitä arvostaa, valitsevat tunnollisiksi perheen emänniksi kasvatetut naiset mielummin lapset kuin uran.

        Väärin. Kyse on näitten naisten kohdalla ns. suoritusristiriidasta. Naiset siis halusivat olla muuta kuin kotiäitejä, joukossa oli myös heitä, jotka olivat ylennysmahdollisuuden koittaessa perääntyneet peloissaan. Syytä tähän naiset eivät ymmärtäneet itsekään. Tämä aivan sama kuvio löytyy myös suomalaisesta yhteiskunnasta.

        Tätä selvittämään on tehty tutkimuksia joista kerroin.

        Yllättävää kyllä, osa lukijoista (sinäkin) lähti selittämään, miksi nainen valitsi kotiäitiyden, oletuksella, että se oli hänen oma valintansa ja arvojensa mukainen.

      • jorojukka-kukka

        Itsekin olen aina toivonut olevani niin älykäs taiteen mestari, joka muutamalla siveltimen vedolla maalaisi maailman todellisia, piilotettuja tosiasioita ihmisten silmien eteen.

        *huokaa keskinkertaisena taiteen tekijänä*

        *vielä syvemmin huokaa saamaansa tyhmän leimaa esim. tällä palstalla, kun ei jaa feminismivastaisten ihmisten kanssa samaa totuutta*

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Itsekin olen aina toivonut olevani niin älykäs taiteen mestari, joka muutamalla siveltimen vedolla maalaisi maailman todellisia, piilotettuja tosiasioita ihmisten silmien eteen.

        *huokaa keskinkertaisena taiteen tekijänä*

        *vielä syvemmin huokaa saamaansa tyhmän leimaa esim. tällä palstalla, kun ei jaa feminismivastaisten ihmisten kanssa samaa totuutta*

        Pistä nyt tämä oikein ylös, kun sanon. Sillä tämä on minulta erittäin paljon sanottu.

        Sinä et ole tyhmä, et ainakaan minun silmissäni. Ani harva on sitä täällä. Enkä usko että täällä tosissaan sinua monikaan pitää tyhmänä, syyt ovat aivan muualla kuin siellä.

        Kunnioitusta saa, kun sen ansaitsee. Tyhmänä älä itseäsi pidä.

        Nim. kokeillut

      • LauraN
        avecMaria kirjoitti:

        Väärin. Kyse on näitten naisten kohdalla ns. suoritusristiriidasta. Naiset siis halusivat olla muuta kuin kotiäitejä, joukossa oli myös heitä, jotka olivat ylennysmahdollisuuden koittaessa perääntyneet peloissaan. Syytä tähän naiset eivät ymmärtäneet itsekään. Tämä aivan sama kuvio löytyy myös suomalaisesta yhteiskunnasta.

        Tätä selvittämään on tehty tutkimuksia joista kerroin.

        Yllättävää kyllä, osa lukijoista (sinäkin) lähti selittämään, miksi nainen valitsi kotiäitiyden, oletuksella, että se oli hänen oma valintansa ja arvojensa mukainen.

        kaikkien arvostavan samoja asioita mitä itse arvostat? Kovin on suorituspainoitteiset puheet.

        Varmasti osa kotiäideistä haluaisi olla uraa luomassa, mutta Amerikassa siihen on pienemmät mahdollisuudet yhdistää sekä ura että perhe.

        Jos kaikki olisi noin yksinkertaista kuin väität ihme ettet ole ollut jo presidenttinä. ;)

      • avecMaria
        LauraN kirjoitti:

        kaikkien arvostavan samoja asioita mitä itse arvostat? Kovin on suorituspainoitteiset puheet.

        Varmasti osa kotiäideistä haluaisi olla uraa luomassa, mutta Amerikassa siihen on pienemmät mahdollisuudet yhdistää sekä ura että perhe.

        Jos kaikki olisi noin yksinkertaista kuin väität ihme ettet ole ollut jo presidenttinä. ;)

        Tässä sitä ollaan, heti kun ei korjaa asian sivusta puhujaa ollaan metikössä - ja syy on minun perinteisesti.

        Minä en väitä että kaikki arvottaisivat samoja asioita, en ollenkaan. Mutta tukimukseen osallistuneet ja asian johdosta hoitoon hakeutuneet naiset arvoitivat. He olivat siis ryhmä Y johon sinä ja kaiketi edellinen nimetönkin solutti joukon heistä, joilla ei olisi ongelmaa kotiäitiydestä tai rutiiniluonteisesta työstä.

        Ei sotketa asioita.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Pistä nyt tämä oikein ylös, kun sanon. Sillä tämä on minulta erittäin paljon sanottu.

        Sinä et ole tyhmä, et ainakaan minun silmissäni. Ani harva on sitä täällä. Enkä usko että täällä tosissaan sinua monikaan pitää tyhmänä, syyt ovat aivan muualla kuin siellä.

        Kunnioitusta saa, kun sen ansaitsee. Tyhmänä älä itseäsi pidä.

        Nim. kokeillut

        Mutta tyhmyyteni/älykkyyteni ei ole kaupan. Minut joko hyväksytään minuna tai sitten ei. Minun tapani kommentoida, minun näkökulmani ja ihan kaikki, mikä minua on täällä kirjoittajana, joko hyväksytään tai ei. Jokin asia minullekin on yksinkertaista ja se on tämä.

        Tämä on OSA minun feminismiäni. Naisen ulkoapäin tuleva määrittely saa jo riittää.

        Ps. Kiitos kauniista sanoistasi.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mutta tyhmyyteni/älykkyyteni ei ole kaupan. Minut joko hyväksytään minuna tai sitten ei. Minun tapani kommentoida, minun näkökulmani ja ihan kaikki, mikä minua on täällä kirjoittajana, joko hyväksytään tai ei. Jokin asia minullekin on yksinkertaista ja se on tämä.

        Tämä on OSA minun feminismiäni. Naisen ulkoapäin tuleva määrittely saa jo riittää.

        Ps. Kiitos kauniista sanoistasi.

        Sitten ei saa valittaa. Ota se minkä tuollaisena saat ja ole tyytyväinen.

        Ole hyvä. Vaikka se oli kyllä tosi, ei kauniita sanoja. Mutta anyway.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Sitten ei saa valittaa. Ota se minkä tuollaisena saat ja ole tyytyväinen.

        Ole hyvä. Vaikka se oli kyllä tosi, ei kauniita sanoja. Mutta anyway.

        En pahemmin täällä valita, kuten olet huomannut.

    • mez-o

      Mielenkiintoinen aloitus mutta siinä on niin paljon asiaa että olisi riittänyt useampaankin aloitukseen.

      "Todella lahjakkaat naiset ovat siis vastahakoisia siirtymään urallaan eteepäin - siis hekin, joilla olisi älyllisiä ja koulutuksellisia etuja. Tähän tarjottiin pelkoa vastaukseksi. Sitä, että naiset eivät tahdo kokea kasvun kipua. Sen sanotaan olevan tyttöjen kasvatuksen tuotos. Tyttöjä ei opeteta pitämään puoliaan, eikä itsenäistymään. Vaan melkeinpä päinvastoin.

      Myös tutkimukset osoittavat että tytöillä etekin älykkäillä tytöillä, on vaikeuksia itseluottamuksen kassa. He aliarvioivat oman suoritumiskykynsä selvästi useammin kuin pojat oman suorituskykynsä."

      Mielestäni tässä on juuri se ydin joka liittyy tyttö ja poikalasten sosiaalistmisvaiheeseen. Tyttöjen minuus ja itsetunto (=itseluottamus) kehittyy siitä syystä myös eri tavalla kuin poikien.

      • avecMaria

        Onko tyttöjen itsetunnon kehityksessä myös ajallista viivettä poikiin nähden? Sitä en saanut ainakaan vielä mistään selville...

      • aatos

        todella älykkäät ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä, joita itse haluavat tehdä.

        sitten idiootit analysoivat niitä, ja yrittävät selittää asioita omien mieltymystensä (feminismi) mukaan.

        jos henkilö, jonka ÄO on 185 päättää olla rakentamatta uraa, niin miksi ihmeessä on ok, että tutkijat, joiden ÄO lienee paljon vähemmän ottavat asiakseen kommentoida niitä päätöksiä?

        eivätkö he tajua, että päätös on henkilökohtainen?

      • jorojukka-kukka
        aatos kirjoitti:

        todella älykkäät ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä, joita itse haluavat tehdä.

        sitten idiootit analysoivat niitä, ja yrittävät selittää asioita omien mieltymystensä (feminismi) mukaan.

        jos henkilö, jonka ÄO on 185 päättää olla rakentamatta uraa, niin miksi ihmeessä on ok, että tutkijat, joiden ÄO lienee paljon vähemmän ottavat asiakseen kommentoida niitä päätöksiä?

        eivätkö he tajua, että päätös on henkilökohtainen?

        Ei älykkyys takaa vielä ihmisen pärjäämistä tai realistista suhtautumista omaan elämään tai yleensä mihinkään. Älykkyystestit on vain yhdellä tavalla saatu tulos, joka kuvaa vain sen minkä kuvaa, eikä yhtään sen enempää.

        Me yliarvostamme älykkyystestejä.

      • Antsux
        aatos kirjoitti:

        todella älykkäät ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä, joita itse haluavat tehdä.

        sitten idiootit analysoivat niitä, ja yrittävät selittää asioita omien mieltymystensä (feminismi) mukaan.

        jos henkilö, jonka ÄO on 185 päättää olla rakentamatta uraa, niin miksi ihmeessä on ok, että tutkijat, joiden ÄO lienee paljon vähemmän ottavat asiakseen kommentoida niitä päätöksiä?

        eivätkö he tajua, että päätös on henkilökohtainen?

        Just. On niitä jotka tekevät ja niitä jotka arvostelevat. Kun huippupianisti esiintyy loistavasti soittaen haltioituneelle yleisölle, niin kriitikko tekee nirppanokkaisen jutun jossa nyanssitasolla arvostellaan esitystä epätarkaksi, veteläksi, liian nopeaksi tai liian hitaaksi tai kirjoitetaan jotain muuta iloapilaavaa.

        Feministin pahin vihollinen on nainen, joka ei ole omaksunut tätä "lopullisen totuuden" aatetta.

      • jorojukka-kukka
        Antsux kirjoitti:

        Just. On niitä jotka tekevät ja niitä jotka arvostelevat. Kun huippupianisti esiintyy loistavasti soittaen haltioituneelle yleisölle, niin kriitikko tekee nirppanokkaisen jutun jossa nyanssitasolla arvostellaan esitystä epätarkaksi, veteläksi, liian nopeaksi tai liian hitaaksi tai kirjoitetaan jotain muuta iloapilaavaa.

        Feministin pahin vihollinen on nainen, joka ei ole omaksunut tätä "lopullisen totuuden" aatetta.

        Mikäs onkaan sovinistin pahin vihollinen?

      • aatos
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ei älykkyys takaa vielä ihmisen pärjäämistä tai realistista suhtautumista omaan elämään tai yleensä mihinkään. Älykkyystestit on vain yhdellä tavalla saatu tulos, joka kuvaa vain sen minkä kuvaa, eikä yhtään sen enempää.

        Me yliarvostamme älykkyystestejä.

        että tyhmemmät ihmiset luulevat voivansa määrittää henkilökohtaisen menestymisen.

        se, mitä useimmat kokevat tavoittelemisen arvoiseksi ei välttämättä ole sitä henkilölle, jonka ÄO > 185. ÄO ei kerro ko. henkilöiden älystä. mutta se kertoo niiden älystä, jotka arvostelevat heidän päätöksiään hyvästä elämästä.

      • mez-o
        aatos kirjoitti:

        todella älykkäät ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä, joita itse haluavat tehdä.

        sitten idiootit analysoivat niitä, ja yrittävät selittää asioita omien mieltymystensä (feminismi) mukaan.

        jos henkilö, jonka ÄO on 185 päättää olla rakentamatta uraa, niin miksi ihmeessä on ok, että tutkijat, joiden ÄO lienee paljon vähemmän ottavat asiakseen kommentoida niitä päätöksiä?

        eivätkö he tajua, että päätös on henkilökohtainen?

        En kyllä ymmärrä miten tämä purkauksesi liittyi minun vastaukseeni. Lainasin pitkän pätkän aloitustekstistä ja esitin lopussa lyhyen oman kommenttini psykologisesta näkökulmasta. Tiedät varmaan, että psykologia ei ole pelkästään feministien kehittämä tieteen alue. Uravalinnasta en sanonut halaistua sanaa vaan itsetunnon muodostumisesta.

        Mutta mitä tulee älykkyyteen, niin sitä on monen laista. Huippusäveltäjät, liikeihmiset, tutkijat, ydinfyysikot, filosofit...jne, saattavat olla surkeita sosiaalissa taidoissa ja muutenkin henkilöinä muista riippuvaisia täysiä reppanoita. On myös ihmisiä jotka ovat huippuälykkäitä sosiaalissa taidoissa. Samoin on olemassa yleisälykkäitä ihmisiä jotka ovat usein lahjakkaita monilla elämän aloilla.

      • Antsux
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mikäs onkaan sovinistin pahin vihollinen?

        Onks tää joku kompa vai? En mä vaan tiedä! En ole siihen aatteeseen tutustunut.

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Onko tyttöjen itsetunnon kehityksessä myös ajallista viivettä poikiin nähden? Sitä en saanut ainakaan vielä mistään selville...

        Itsetunnon kehitys ajallisesti, taitaa enemmänkin olla henkilökohtainen kehitysprosessi siinä missä koko oman persoonallisuuden kehittyminen sukupuolesta riippumatta.

        Mutta vähän itsetunnon kehityksetä: Ihmisen kehittyminen on elävän systeemin samanaikaista eriytymistä ja yhdistymistä. Suhde on ongelmallinen koska elävä systeemihän ei koostu pysyvistä osista. Tila on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Edellytyksenä on koko systeemin mukanaolo.

        Yksilön itsetunto alkaa kehittyä jo varhain. ja itsetuntohan voidaan määritellä yksilön omaksi arvioksi omasta itsestä. Se on subjektiivinen kokemus, jota yksilö välittää toisille verbaalisesti ja käytöksensä kautta. Omaa itseä kohtaan suunnatut asenteet voidaan määritellä samoin kuin toisia kohtaan suunnatut asenteet. Se, mitä me ajattelemme maailmasta, kertoo meistä itsestämme. Kehittyvä lapsi on sen maailman vanki, jossa hän elää ja usein tämä on juuri oma perhe. Siksi lapsen suotuisa kehitys kohti korkeaa itsetuntoa on ensisijaisesti vanhempien ja kasvattajien huolena.

        Lapselle voi kehittyä joko hyvä, keskinkertainen tai heikko itsetunto. Itsetunto on korkeampi ensiksi syntyneiden ja ainoiden lasten keskuudessa. Hyvin kehittynyt itsetunto korreloi vähäisten lapsuuden aikaisten ongelmien kanssa, mutta vakaviakin traumoja voi sisältyä korkean itsetunnon saavuttaneen lapsen kokemusmaailmaan.

      • jorojukka-kukka
        Antsux kirjoitti:

        Onks tää joku kompa vai? En mä vaan tiedä! En ole siihen aatteeseen tutustunut.

        Että sinäkin olet "perehtynyt" enemmän feminismiin kuin miesten ajatusmaailmaan, jonka aika merkittävä osa liikkuu ainakin hyvin lähellä sovinismia. Taitaa johtua vastaamisen ohittaminen kompapelosta. :)
        Ei silti, minullekin on täysin tuntematon käsite, mitä sanoit feminististä.

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        Itsetunnon kehitys ajallisesti, taitaa enemmänkin olla henkilökohtainen kehitysprosessi siinä missä koko oman persoonallisuuden kehittyminen sukupuolesta riippumatta.

        Mutta vähän itsetunnon kehityksetä: Ihmisen kehittyminen on elävän systeemin samanaikaista eriytymistä ja yhdistymistä. Suhde on ongelmallinen koska elävä systeemihän ei koostu pysyvistä osista. Tila on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Edellytyksenä on koko systeemin mukanaolo.

        Yksilön itsetunto alkaa kehittyä jo varhain. ja itsetuntohan voidaan määritellä yksilön omaksi arvioksi omasta itsestä. Se on subjektiivinen kokemus, jota yksilö välittää toisille verbaalisesti ja käytöksensä kautta. Omaa itseä kohtaan suunnatut asenteet voidaan määritellä samoin kuin toisia kohtaan suunnatut asenteet. Se, mitä me ajattelemme maailmasta, kertoo meistä itsestämme. Kehittyvä lapsi on sen maailman vanki, jossa hän elää ja usein tämä on juuri oma perhe. Siksi lapsen suotuisa kehitys kohti korkeaa itsetuntoa on ensisijaisesti vanhempien ja kasvattajien huolena.

        Lapselle voi kehittyä joko hyvä, keskinkertainen tai heikko itsetunto. Itsetunto on korkeampi ensiksi syntyneiden ja ainoiden lasten keskuudessa. Hyvin kehittynyt itsetunto korreloi vähäisten lapsuuden aikaisten ongelmien kanssa, mutta vakaviakin traumoja voi sisältyä korkean itsetunnon saavuttaneen lapsen kokemusmaailmaan.

        Mitä tapahtuu, jos oma käsitys/arvio itsestä ja toisaalta ympäristön käsitys/arvio poikkeavat kovasti toisistaan?

        Eli jos tytön oma käsitys itsestään on erilainen kuin millaisena ympäristö häntä pitää...

      • jorojukka-kukka
        mez-o kirjoitti:

        Itsetunnon kehitys ajallisesti, taitaa enemmänkin olla henkilökohtainen kehitysprosessi siinä missä koko oman persoonallisuuden kehittyminen sukupuolesta riippumatta.

        Mutta vähän itsetunnon kehityksetä: Ihmisen kehittyminen on elävän systeemin samanaikaista eriytymistä ja yhdistymistä. Suhde on ongelmallinen koska elävä systeemihän ei koostu pysyvistä osista. Tila on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Edellytyksenä on koko systeemin mukanaolo.

        Yksilön itsetunto alkaa kehittyä jo varhain. ja itsetuntohan voidaan määritellä yksilön omaksi arvioksi omasta itsestä. Se on subjektiivinen kokemus, jota yksilö välittää toisille verbaalisesti ja käytöksensä kautta. Omaa itseä kohtaan suunnatut asenteet voidaan määritellä samoin kuin toisia kohtaan suunnatut asenteet. Se, mitä me ajattelemme maailmasta, kertoo meistä itsestämme. Kehittyvä lapsi on sen maailman vanki, jossa hän elää ja usein tämä on juuri oma perhe. Siksi lapsen suotuisa kehitys kohti korkeaa itsetuntoa on ensisijaisesti vanhempien ja kasvattajien huolena.

        Lapselle voi kehittyä joko hyvä, keskinkertainen tai heikko itsetunto. Itsetunto on korkeampi ensiksi syntyneiden ja ainoiden lasten keskuudessa. Hyvin kehittynyt itsetunto korreloi vähäisten lapsuuden aikaisten ongelmien kanssa, mutta vakaviakin traumoja voi sisältyä korkean itsetunnon saavuttaneen lapsen kokemusmaailmaan.

        Ja muuten ihmisen itsetunto on siitä merkillinen, että se esiintyy eri alueilla, eri voimakkuudella ihmisen elämässä. Jonkun itsetunto on korkea työelämän alueella, mutta esim. heikko suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen jne.

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Mitä tapahtuu, jos oma käsitys/arvio itsestä ja toisaalta ympäristön käsitys/arvio poikkeavat kovasti toisistaan?

        Eli jos tytön oma käsitys itsestään on erilainen kuin millaisena ympäristö häntä pitää...

        Käsitykseni mukaan, jos oma ja ympäristön arvio itsestä eroaa paljon toisistaan, aiheuttaa se mitä suurimmalla todennäköisyydellä ristiriitaa henkilössä. Kun käsitys ympäröivästä maailmasta syvenee, syvenee käsitys myös omasta itsestä. Usein nämä ihmiset haluavat tietää "MIKSI ruoho on vihreää" ja alkavat hankkia esimerkiksi tiedollisia välineitä elämän mysteerien avaamiseksi.

        On olemassa myös ihmisiä jotka väittävät, että he eivät koe asiaa tämän suuntaisesti. Heidän mielestään ympäröivä todellisuus on täsmälleen sellainen, minkälaisena se heidän kokemus ja havaintomaailmansa mukaan eteen aukeaa. He kokevat, että "ruoho ON vihreää", joten miksi sitä todellisuutta muuksi muuttamaan.

      • mez-o
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ja muuten ihmisen itsetunto on siitä merkillinen, että se esiintyy eri alueilla, eri voimakkuudella ihmisen elämässä. Jonkun itsetunto on korkea työelämän alueella, mutta esim. heikko suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen jne.

        Valitettavan totta. Voi uskoa, että jos ihmisen minuus identifioituu liiaksi menestymiseen ja suorittamisen ympärille, sosiaaliset taidot yksityiselämän puolella saattavat siinä sivussa jäädä kehittymättä tai rappautua.

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        Valitettavan totta. Voi uskoa, että jos ihmisen minuus identifioituu liiaksi menestymiseen ja suorittamisen ympärille, sosiaaliset taidot yksityiselämän puolella saattavat siinä sivussa jäädä kehittymättä tai rappautua.

        Mutta kyseessä ei silloin enää ole normaalia suhtautuminen menestymiseeen ja suosittamiseen.

        Te tosi saatte puhua poikkeustapauksista, mutta aihe ei käsitellut sitä olenkaan...

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Mutta kyseessä ei silloin enää ole normaalia suhtautuminen menestymiseeen ja suosittamiseen.

        Te tosi saatte puhua poikkeustapauksista, mutta aihe ei käsitellut sitä olenkaan...

        Vai mitä? ;)

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Mutta kyseessä ei silloin enää ole normaalia suhtautuminen menestymiseeen ja suosittamiseen.

        Te tosi saatte puhua poikkeustapauksista, mutta aihe ei käsitellut sitä olenkaan...

        Sanoinkin, että jos "identifioituu liiaksi"...

        Omaan keskusteluetikettiini kuuluu pääasiassa rönsyillä sen mukaan minkälaiseen kysymykseen vastaan. Parhaissa tapauksissa rönsyily saattaa avata uusia näkökulmiakin. Sana on vapaa, mitäs sitä rajoittamaan jos pysyy hyvien tapojen rajoissa.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Vai mitä? ;)

        Väittävät niin.

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        Sanoinkin, että jos "identifioituu liiaksi"...

        Omaan keskusteluetikettiini kuuluu pääasiassa rönsyillä sen mukaan minkälaiseen kysymykseen vastaan. Parhaissa tapauksissa rönsyily saattaa avata uusia näkökulmiakin. Sana on vapaa, mitäs sitä rajoittamaan jos pysyy hyvien tapojen rajoissa.

        Ymmärsin kyllä mitä kirjoitit.

        Sana on vapaa, huomautukseni koskikin perässä tulijoita, lähinnä. Jotka eivät sitten enää ehkä tajuakaan että kyse ei ollut tuosta ja ettei se selitä naisten vastenmielisyyttä omaan etenemiseen.

      • asiaa tuntevalle
        mez-o kirjoitti:

        Itsetunnon kehitys ajallisesti, taitaa enemmänkin olla henkilökohtainen kehitysprosessi siinä missä koko oman persoonallisuuden kehittyminen sukupuolesta riippumatta.

        Mutta vähän itsetunnon kehityksetä: Ihmisen kehittyminen on elävän systeemin samanaikaista eriytymistä ja yhdistymistä. Suhde on ongelmallinen koska elävä systeemihän ei koostu pysyvistä osista. Tila on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Edellytyksenä on koko systeemin mukanaolo.

        Yksilön itsetunto alkaa kehittyä jo varhain. ja itsetuntohan voidaan määritellä yksilön omaksi arvioksi omasta itsestä. Se on subjektiivinen kokemus, jota yksilö välittää toisille verbaalisesti ja käytöksensä kautta. Omaa itseä kohtaan suunnatut asenteet voidaan määritellä samoin kuin toisia kohtaan suunnatut asenteet. Se, mitä me ajattelemme maailmasta, kertoo meistä itsestämme. Kehittyvä lapsi on sen maailman vanki, jossa hän elää ja usein tämä on juuri oma perhe. Siksi lapsen suotuisa kehitys kohti korkeaa itsetuntoa on ensisijaisesti vanhempien ja kasvattajien huolena.

        Lapselle voi kehittyä joko hyvä, keskinkertainen tai heikko itsetunto. Itsetunto on korkeampi ensiksi syntyneiden ja ainoiden lasten keskuudessa. Hyvin kehittynyt itsetunto korreloi vähäisten lapsuuden aikaisten ongelmien kanssa, mutta vakaviakin traumoja voi sisältyä korkean itsetunnon saavuttaneen lapsen kokemusmaailmaan.

        Tiedätkö missä iässä itsetunto kehittyy eniten? Mikä ikä on tämä lapsuus? Kehittyykö se jo parina ekoina vuosina, vai vasta kouluiässä?
        Vaikuttaako itsetuntoon suuresti esim. kouluiässä kiusaamisen kohteeksi joutuminen, 13-14 vuotiaana?
        Entä sitten tämä "itsensä heiluttamisliike", jonka sanotaan lapsilla johtuvan siitä, ettei häntä ole pidetty lähellä, siis ihokosketuksessa vanhempiinsa. Voiko se johtua äidin sairaalaan joutumisesta heti synnytyksesn jälkeen, jos isäkään ei ole pitänyt lähellä?
        Voiko heiluttaminen näkyä vielä aikuisiällä näistä syistä? Vai johtuuko se muusta? Onko siihen syynä aina trauma vai voiko heiluttaminen olla "vain muuten mukavaa"?
        Jostain aikaisemmasta tekstistäsi jäi mieleen, en muista tarkkaan, mutta jotenkin näin, että keskushermostoon vaikuttaa eniten lapsuudessa koetut ongelmat tai jotenkin näinkö se oli? Eikö tällaiset keskushermoston muutokset aiheuta psyykkisiä ongelmia? Psyk. lääkkeillähän kait vaikutetaan juuri keskushermostoon?

        Kiitos etukäteen vastauksestasi.

      • jorojukka-kukka
        asiaa tuntevalle kirjoitti:

        Tiedätkö missä iässä itsetunto kehittyy eniten? Mikä ikä on tämä lapsuus? Kehittyykö se jo parina ekoina vuosina, vai vasta kouluiässä?
        Vaikuttaako itsetuntoon suuresti esim. kouluiässä kiusaamisen kohteeksi joutuminen, 13-14 vuotiaana?
        Entä sitten tämä "itsensä heiluttamisliike", jonka sanotaan lapsilla johtuvan siitä, ettei häntä ole pidetty lähellä, siis ihokosketuksessa vanhempiinsa. Voiko se johtua äidin sairaalaan joutumisesta heti synnytyksesn jälkeen, jos isäkään ei ole pitänyt lähellä?
        Voiko heiluttaminen näkyä vielä aikuisiällä näistä syistä? Vai johtuuko se muusta? Onko siihen syynä aina trauma vai voiko heiluttaminen olla "vain muuten mukavaa"?
        Jostain aikaisemmasta tekstistäsi jäi mieleen, en muista tarkkaan, mutta jotenkin näin, että keskushermostoon vaikuttaa eniten lapsuudessa koetut ongelmat tai jotenkin näinkö se oli? Eikö tällaiset keskushermoston muutokset aiheuta psyykkisiä ongelmia? Psyk. lääkkeillähän kait vaikutetaan juuri keskushermostoon?

        Kiitos etukäteen vastauksestasi.

        Ihmisen itsetunto ei ole elämän missään vaiheessa stabiili, vaan muuttuu elämänkokemusten myötä koko ajan. Esim. työttömyys saattaa vaikuttaa itsetuntoon siten, että se kääntyy pohjalukemiin sillä alueella (ja toki vaikuttaa muidenkin alueiden itsetuntoon) joksikin aikaa tai jopa pysyvästi. Korjaavat kokemukset, onnistumiset, korjaavat tilannetta itsetunnonkin osalta. Ihmiset ovat herkkyysasteeltaan erilaisia, jotenka aivan pienetkin järkytykset saattavat vaikuttaa, ainakin väliaikaisesti, itsetuntoon.

        Itsetunto on onneksi kehittyvä, jottei tarvitse jäädä lapsuuden ajan itsetuntokehityksen varaan.

      • mez-o
        asiaa tuntevalle kirjoitti:

        Tiedätkö missä iässä itsetunto kehittyy eniten? Mikä ikä on tämä lapsuus? Kehittyykö se jo parina ekoina vuosina, vai vasta kouluiässä?
        Vaikuttaako itsetuntoon suuresti esim. kouluiässä kiusaamisen kohteeksi joutuminen, 13-14 vuotiaana?
        Entä sitten tämä "itsensä heiluttamisliike", jonka sanotaan lapsilla johtuvan siitä, ettei häntä ole pidetty lähellä, siis ihokosketuksessa vanhempiinsa. Voiko se johtua äidin sairaalaan joutumisesta heti synnytyksesn jälkeen, jos isäkään ei ole pitänyt lähellä?
        Voiko heiluttaminen näkyä vielä aikuisiällä näistä syistä? Vai johtuuko se muusta? Onko siihen syynä aina trauma vai voiko heiluttaminen olla "vain muuten mukavaa"?
        Jostain aikaisemmasta tekstistäsi jäi mieleen, en muista tarkkaan, mutta jotenkin näin, että keskushermostoon vaikuttaa eniten lapsuudessa koetut ongelmat tai jotenkin näinkö se oli? Eikö tällaiset keskushermoston muutokset aiheuta psyykkisiä ongelmia? Psyk. lääkkeillähän kait vaikutetaan juuri keskushermostoon?

        Kiitos etukäteen vastauksestasi.

        Yritän vastailla omien kykyjeni mukaisella tavalla.

        Itsetunto muodostuu kolmesta erillisestä alueesta; minätietoisuudesta, itsearvostuksesta ja itseluottamuksesta sekä itsetuntemuksesta.

        Minätietoisuus alkaa kehittyä noin kahden vuoden iässä. Se on itsensä välitöntä kokemista, ”läsnäoloa” ja taipumusta elää omien arvojensa, sääntöjensä ja normiensa mukaisella tavalla.

        Itsearvostus ja itseluottamus ovat yhdessä, toinen itsetunnon osa-alue. Itseluottamus on osittain sitä, että uskoo onnistuvansa elämässä omin voimin ja uskaltaa ”heittäytyä” vaikeidenkin suoritusten eteen. Itsearvostus taas olisi enemmänkin oman minän (fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen) arvostamista, sitä että on tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa.

        Kolmas itsetuntoon vaikuttava tekijä on itsetuntemus. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että ihmisen käsitykset ja muiden käsitykset hänestä ovat saman suuntaisia, ristiriidattomia.

        (Esimerkiksi narsistinen luonnehäiriö on itsetunnon ja ihmissuhteiden häiriö. ”Kaikki narsismin ongelmat kietoutuvat jollain tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä ja vääristyneisiin ihmissuhteisiin, epärealistiseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.”)

        Tuosta koulukisaamisesta. Riippuu aika paljon siitä minkälaiset ”eväät” nuori on itsetunnon kehityksen osalta saanut ja kuinka hän pystyy käsittelemään kiusaamistapahtumaa. Itsetunnon kehittyminen etenee läpi elämän. Lapselle muodostuu jo varhaisessa vaiheessa alkeellinen itsetunto, joka kehittyy itsensä määrittelemisen ja kuvailemisen kyvyn myötä. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten itsetuntokin tarvitsee muodostuakseen ja kehittyäkseen sosiaalisen ympäristön vuorovaikutusta. Vuorovaikutus voi joko murskata ja lannistaa tai se voi oikealla tavalla rohkaista henkilöä.

        Itsetunto monipuolistuu iän myötä ja saa uusia aspekteja murrosiässä ajattelun ja moraaliperiaatteiden kehittymisen kanssa. Samaan aikaan tapahtuu myös empatian kehittymisessä nopeaa kasvua.

        Terveeseen itsetuntoon kuuluu kyky asettua toisen henkilön asemaan ja tarkastella asioita myös muiden ihmisten näkökulmasta.

        Tuohon itsensä heiluttamiseen. Käsitykseni mukaan se on melko yleinen taipumus aikuisillakin ihmisillä. Se voi tosiaan johtua noista syistä mitä itsekin mainitsit. Ja voihan kiikuttelu olla myös opittu tapa! Mutta sanotaan, että kolme ensimmäistä vuotta on lapsen (itsetunnon) kehityksen kannalta kaikkein tärkeimpiä. Lapsi tarvitsee iho- ja katsekontaktia, rakkauden (ja rajojen) ja turvallisuuden tunnetta hoitajaltaan. (Hoitajan ei välttämättä tarvitse olla äiti tai isä. Pääasia on että lapsi kokee itsensä rakastetuksi).

        Mainitsit lapsuudessa koetut traumat. Niistä saattaa jäädä muistijälkiä ”systeemiin” ja joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Ihmisen kehitys on elinikäinen prosessi. Uutta tietoa vastaanottamalla voi oppia pois vanhoista taipumuksista.

      • jorojukka-kukka
        mez-o kirjoitti:

        Yritän vastailla omien kykyjeni mukaisella tavalla.

        Itsetunto muodostuu kolmesta erillisestä alueesta; minätietoisuudesta, itsearvostuksesta ja itseluottamuksesta sekä itsetuntemuksesta.

        Minätietoisuus alkaa kehittyä noin kahden vuoden iässä. Se on itsensä välitöntä kokemista, ”läsnäoloa” ja taipumusta elää omien arvojensa, sääntöjensä ja normiensa mukaisella tavalla.

        Itsearvostus ja itseluottamus ovat yhdessä, toinen itsetunnon osa-alue. Itseluottamus on osittain sitä, että uskoo onnistuvansa elämässä omin voimin ja uskaltaa ”heittäytyä” vaikeidenkin suoritusten eteen. Itsearvostus taas olisi enemmänkin oman minän (fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen) arvostamista, sitä että on tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa.

        Kolmas itsetuntoon vaikuttava tekijä on itsetuntemus. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että ihmisen käsitykset ja muiden käsitykset hänestä ovat saman suuntaisia, ristiriidattomia.

        (Esimerkiksi narsistinen luonnehäiriö on itsetunnon ja ihmissuhteiden häiriö. ”Kaikki narsismin ongelmat kietoutuvat jollain tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä ja vääristyneisiin ihmissuhteisiin, epärealistiseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.”)

        Tuosta koulukisaamisesta. Riippuu aika paljon siitä minkälaiset ”eväät” nuori on itsetunnon kehityksen osalta saanut ja kuinka hän pystyy käsittelemään kiusaamistapahtumaa. Itsetunnon kehittyminen etenee läpi elämän. Lapselle muodostuu jo varhaisessa vaiheessa alkeellinen itsetunto, joka kehittyy itsensä määrittelemisen ja kuvailemisen kyvyn myötä. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten itsetuntokin tarvitsee muodostuakseen ja kehittyäkseen sosiaalisen ympäristön vuorovaikutusta. Vuorovaikutus voi joko murskata ja lannistaa tai se voi oikealla tavalla rohkaista henkilöä.

        Itsetunto monipuolistuu iän myötä ja saa uusia aspekteja murrosiässä ajattelun ja moraaliperiaatteiden kehittymisen kanssa. Samaan aikaan tapahtuu myös empatian kehittymisessä nopeaa kasvua.

        Terveeseen itsetuntoon kuuluu kyky asettua toisen henkilön asemaan ja tarkastella asioita myös muiden ihmisten näkökulmasta.

        Tuohon itsensä heiluttamiseen. Käsitykseni mukaan se on melko yleinen taipumus aikuisillakin ihmisillä. Se voi tosiaan johtua noista syistä mitä itsekin mainitsit. Ja voihan kiikuttelu olla myös opittu tapa! Mutta sanotaan, että kolme ensimmäistä vuotta on lapsen (itsetunnon) kehityksen kannalta kaikkein tärkeimpiä. Lapsi tarvitsee iho- ja katsekontaktia, rakkauden (ja rajojen) ja turvallisuuden tunnetta hoitajaltaan. (Hoitajan ei välttämättä tarvitse olla äiti tai isä. Pääasia on että lapsi kokee itsensä rakastetuksi).

        Mainitsit lapsuudessa koetut traumat. Niistä saattaa jäädä muistijälkiä ”systeemiin” ja joistakin toiminnoista voi tulla melko pysyviä kehityksen aikana. Ihmisen kehitys on elinikäinen prosessi. Uutta tietoa vastaanottamalla voi oppia pois vanhoista taipumuksista.

        Tuli mieleen tuosta itsensä liikuttelun, kiikuttelun, heijaamisen tarpeesta keinutuolit, jotka ovat jo poissa muodista. Oliko näillä sitten aikoinaan jotakin alkeellista tekemistä itsensä hoidon ja tyynnyttelyn kanssa, sillä terapiat ja avoimmuus tällä alueella on vasta viime vuosikymmenten satoa.

      • mez-o
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Tuli mieleen tuosta itsensä liikuttelun, kiikuttelun, heijaamisen tarpeesta keinutuolit, jotka ovat jo poissa muodista. Oliko näillä sitten aikoinaan jotakin alkeellista tekemistä itsensä hoidon ja tyynnyttelyn kanssa, sillä terapiat ja avoimmuus tällä alueella on vasta viime vuosikymmenten satoa.

        Lapsen kehitys aina sikiövaiheesta kävelyikään saakka on kiikuttelua ja heijaamista. Jo sikö äidin kohdussa heiluu ja kiikku. Myöhemmin lasta kiikuteltiin kehdossa ja hoitajien sylissä. Se on "äidin maidossa" imetty luonnollinen ja tyynnyttävä tapahtuma. Kiikuttelu on liittynyt varhaislapsuudessa hellyyteen ja huolenpitoon. Ei ihme että keinutuoli on keksitty. Kiikkustuoli. Taisi vanhempi väki sanoa.

      • jorojukka-kukka
        mez-o kirjoitti:

        Lapsen kehitys aina sikiövaiheesta kävelyikään saakka on kiikuttelua ja heijaamista. Jo sikö äidin kohdussa heiluu ja kiikku. Myöhemmin lasta kiikuteltiin kehdossa ja hoitajien sylissä. Se on "äidin maidossa" imetty luonnollinen ja tyynnyttävä tapahtuma. Kiikuttelu on liittynyt varhaislapsuudessa hellyyteen ja huolenpitoon. Ei ihme että keinutuoli on keksitty. Kiikkustuoli. Taisi vanhempi väki sanoa.

        Olisikohan kiikkustuoli hyvä elvyttää uudelleen kansan käyttöön? Saattaisi nimittäin mieli tyyntyä ilman ylenpalttista jääkaapin oven naristelua. :)

      • mez-o
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Olisikohan kiikkustuoli hyvä elvyttää uudelleen kansan käyttöön? Saattaisi nimittäin mieli tyyntyä ilman ylenpalttista jääkaapin oven naristelua. :)

        ...elvytetty uudelleen? Jossain huomasin (ohjelmassa?) mainittiin, että se tekee uutta tulemistaan moderisoituna versiona.

        (*pukee takkia päälleen*)

    • jorojukka-kukka

      Pitkä aloitus, jos paljon kommentoitavaa, mutta otan esiin vain kiinnostavimmat seikat.

      Samaa mieltä kasvatuksen mukanaan tuomista rasitteista naisille. Feminismi on puuttunut myös tähän asiaan kautta aikojen.

      Sekin on aivan selviö, etteivät kaikki älykkäät naiset ryhdy luomaan uraa, vaan jäävät perinteiseen äidinrooliin. Onko se sitten vapaaehtoinen OMA valinta, ympäristön paineista koostuva valinta, aviomiehen toive vai mahdollisesti pelko tulevasta pärjäämisestän työelämässä. No ei ainakaan yksiselitteisesti viimeksi mainittu.

      On myös täysin selvää, ettei äly korreloi itsetuntoa, sillä itsetunto kehittyy monesta pienestä osatekijästä liittyen kasvatukseen, persoonallisuuteen ja ympäristöön.

      .............

      Mutta jos nyt puhutaan naisista, jotka jo ovat työelämässä, niin ei ainoa selitys ole itsetunnon heikkous, jos naiset törmäävät esim. lasikattoon, väärään alavalintaan tai muuhun työssään edistymättömyyteen. Joku osa naisten heikkoon menestymiseen selittyy kiltteydellä, itsetunnon heikkoudella, mutta suurin syy on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, jossa enemmistönä päättävissä elimissä on miehiä ja yleisesti on vallalla miesmyönteiset asenteet. Ja myös taloudelliset seikat (naisten lapsen tekeminen) ovat yhtenä suurena esteenä naisten menestymiselle.

      Kateuden liittäminen menestymiseen on erikoinen tapa nähdä tätä problematiikkaa, enkä ymmärrä sitä.

      Sitävastoin erittäin hyvä lainaus on, jonka allekirjoitan täysin, on tämä:

      "Hyväksyäkseen hyvän ihmisen täytyy hyväksyä itse tekemänsä pahan näkeminen..."

      Mutta tämä ei kylläkään liity naisten menestymiseen millään tavalla.

      • avecMaria

        Mutta minä lähden kyllä siitä, että JOKAINEN ihminen haluaa menestyä ja pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tästä poiketaan se on poikkeama jota voi hyvin lähteä analysoimaan - mistä se voisi johtua.

        Kuten sanoit, ja mezokin jo sanoi, asiaa oli niin paljon, mutta vielä jäi paljon poiskin. Ehkä ne tulevat tässä ketjun edetessä sitten esille. Jonkun muun kirjoittamana tai sitten omanani.

      • Tittelityy
        avecMaria kirjoitti:

        Mutta minä lähden kyllä siitä, että JOKAINEN ihminen haluaa menestyä ja pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tästä poiketaan se on poikkeama jota voi hyvin lähteä analysoimaan - mistä se voisi johtua.

        Kuten sanoit, ja mezokin jo sanoi, asiaa oli niin paljon, mutta vielä jäi paljon poiskin. Ehkä ne tulevat tässä ketjun edetessä sitten esille. Jonkun muun kirjoittamana tai sitten omanani.

        "Mutta minä lähden kyllä siitä, että JOKAINEN ihminen haluaa menestyä ja pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla".

        Tästä mielipiteestä voin olla samaa mieltä. Mutta mikä on pärjäämistä ja menestymistä? Kuinka se määritellään sekä yhteiskunnallisesti, että inhimillisesti? Taloudellinen menestys ja urakehitys ovat eräitä yhteiskunnallisen menestyksen mittareita. Yksilöt voivat arvottaa elämänsä aivan toisin. Linkola on eräs äärimmäinen esimerkki älykkäästä ihmisestä, jonka yhteiskunnallinen menestys ei ole aivan odottettua luokkaa. Onko hän sitten menestynyt?

        Viime kädessä kysymys on valinnoista ja arvoista. Mikä tekee ihmisen elämästä tyydyttävää? Riittävällä kapasiteetilla varustettu ihminen voi valintojaan tehdä, nämä valinnat eivät aina ole yhteiskunnallisten ihanteiden mukaisia.

        Älykäs nainen voi Yhdysvalloissa valita kotirouvan uran, valinta on täysin hyväksytty. Älykäs mies ei tälläistä valintaa voi tehdä, miesten valinnan mahdollisuudet ovat siten rajallisempia.

      • avecMaria
        Tittelityy kirjoitti:

        "Mutta minä lähden kyllä siitä, että JOKAINEN ihminen haluaa menestyä ja pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla".

        Tästä mielipiteestä voin olla samaa mieltä. Mutta mikä on pärjäämistä ja menestymistä? Kuinka se määritellään sekä yhteiskunnallisesti, että inhimillisesti? Taloudellinen menestys ja urakehitys ovat eräitä yhteiskunnallisen menestyksen mittareita. Yksilöt voivat arvottaa elämänsä aivan toisin. Linkola on eräs äärimmäinen esimerkki älykkäästä ihmisestä, jonka yhteiskunnallinen menestys ei ole aivan odottettua luokkaa. Onko hän sitten menestynyt?

        Viime kädessä kysymys on valinnoista ja arvoista. Mikä tekee ihmisen elämästä tyydyttävää? Riittävällä kapasiteetilla varustettu ihminen voi valintojaan tehdä, nämä valinnat eivät aina ole yhteiskunnallisten ihanteiden mukaisia.

        Älykäs nainen voi Yhdysvalloissa valita kotirouvan uran, valinta on täysin hyväksytty. Älykäs mies ei tälläistä valintaa voi tehdä, miesten valinnan mahdollisuudet ovat siten rajallisempia.

        Minun näkemykseni mukaan:

        Mikä pärjääminen on menestymistä? Tämä on niin monitahoinen asia...Naisen kohdalla varsinkin. Nimittäin lueskelin että juuri nainen ajattelee tarvitsevansa eri asioita pärjätäkseen kuin mitä hän tuntee haluavansa. Vieläpä niin, että nämä ovat usein vastakkaisia. Onko tuttua?

        Mutta miksi älykäs valitsee kotirouvan uran? Kyseessä olivat sellaiset naiset, joitten parissa tutkimusta (ainakin osittain) tehtiin, jotka kuitenkin olisivat halunneet olla jotain muuta kuin kotirouvia. Jotka kärsivät ns. "suoritusristiriidasta". Kyse ei siis ollut tyytyväisenä köllöttävistä kotirouvista vaan mukana oli myös nämä alussa mainitsemani rutiinityössä olevat naiset, huolimatta siis siitä, että heidän älykkyytensä olisi riittänyt periaatteessa paljon parempaan...

        Mitä järkeä olisi ollut tutkia miksi joku on tyytyväinen kotiäitinä (jos hän sitä on)? Se tuskin olisi vastannut kysymykseen, miksi naisella on näin suuria suoritusristiriitoja...

      • Tittelityy
        avecMaria kirjoitti:

        Minun näkemykseni mukaan:

        Mikä pärjääminen on menestymistä? Tämä on niin monitahoinen asia...Naisen kohdalla varsinkin. Nimittäin lueskelin että juuri nainen ajattelee tarvitsevansa eri asioita pärjätäkseen kuin mitä hän tuntee haluavansa. Vieläpä niin, että nämä ovat usein vastakkaisia. Onko tuttua?

        Mutta miksi älykäs valitsee kotirouvan uran? Kyseessä olivat sellaiset naiset, joitten parissa tutkimusta (ainakin osittain) tehtiin, jotka kuitenkin olisivat halunneet olla jotain muuta kuin kotirouvia. Jotka kärsivät ns. "suoritusristiriidasta". Kyse ei siis ollut tyytyväisenä köllöttävistä kotirouvista vaan mukana oli myös nämä alussa mainitsemani rutiinityössä olevat naiset, huolimatta siis siitä, että heidän älykkyytensä olisi riittänyt periaatteessa paljon parempaan...

        Mitä järkeä olisi ollut tutkia miksi joku on tyytyväinen kotiäitinä (jos hän sitä on)? Se tuskin olisi vastannut kysymykseen, miksi naisella on näin suuria suoritusristiriitoja...

        Suoritusristiriidat voivat olla aika monesta tekijästä kiinni. Turhautuminen aiheuttaa ongelmia, koska rutiinit eivät ole riittävä haaste. Yhteiskunnan asettamat menestymispaineet voivat olla ongelmana, vaikka itse onnellisena muuten köllöttelisikin. Jo mainitsemasi kateus voi myöskin aiheuttaa suoritupaineita. Vertailessa itseään toisiin, kentien paremmin (eräillä mittareilla mitattuna) menestyviin, paha olo voi tulla.

        Älykkyys on kuitenkin (vain) eräs lahjakkuuden laji. Menestymiseen tarvitaan paljon muutakin. Sosiaalisuus on eräs tekijä, jota älykkyystestit eivät vielä huomio.

        Ihmiset tavoittelevat ennen muuta henkilökohtaista onnea. Tämä onnen käsite on ihmisille erilainen. Muutamia onneen liittyviä asoita voidaan kartoittaa ja nämä ovat kaikkialla samansuuntaisia, siis kulttuurista riippumattomia. Taloudellinen menestys ja urakehitys ei ole ykkös prioriteetti juuri koskaan.

        Olisiko jopa niin, että nämä menestymiseen liittyvät arvostukset ovat tämän nykyisen yhteiskunnan luomia paineita, ihmisten itse niitä kuitenkaan sisäistämättä/haluamatta? Mikäli vapaus valita on olemassa (todellinen) ihmiset arvottaisivatkin elämässään ja valinnoissaan vallan muita tekijöitä, kuin ulkoista menestymistä?

      • avecMaria
        Tittelityy kirjoitti:

        Suoritusristiriidat voivat olla aika monesta tekijästä kiinni. Turhautuminen aiheuttaa ongelmia, koska rutiinit eivät ole riittävä haaste. Yhteiskunnan asettamat menestymispaineet voivat olla ongelmana, vaikka itse onnellisena muuten köllöttelisikin. Jo mainitsemasi kateus voi myöskin aiheuttaa suoritupaineita. Vertailessa itseään toisiin, kentien paremmin (eräillä mittareilla mitattuna) menestyviin, paha olo voi tulla.

        Älykkyys on kuitenkin (vain) eräs lahjakkuuden laji. Menestymiseen tarvitaan paljon muutakin. Sosiaalisuus on eräs tekijä, jota älykkyystestit eivät vielä huomio.

        Ihmiset tavoittelevat ennen muuta henkilökohtaista onnea. Tämä onnen käsite on ihmisille erilainen. Muutamia onneen liittyviä asoita voidaan kartoittaa ja nämä ovat kaikkialla samansuuntaisia, siis kulttuurista riippumattomia. Taloudellinen menestys ja urakehitys ei ole ykkös prioriteetti juuri koskaan.

        Olisiko jopa niin, että nämä menestymiseen liittyvät arvostukset ovat tämän nykyisen yhteiskunnan luomia paineita, ihmisten itse niitä kuitenkaan sisäistämättä/haluamatta? Mikäli vapaus valita on olemassa (todellinen) ihmiset arvottaisivatkin elämässään ja valinnoissaan vallan muita tekijöitä, kuin ulkoista menestymistä?

        Ymmärrän kyllä.

        Mutta ei unohdeta alkuperäistä ajatustani kuitenkaan...Se ei ollut menestyminen eikä älykkyys sinällään vaan se, miksi nainen jättäytyy suosiolla vaatimattomiin tehtäviin, vaikka haluaa muuta.

      • Tittelityy
        avecMaria kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä.

        Mutta ei unohdeta alkuperäistä ajatustani kuitenkaan...Se ei ollut menestyminen eikä älykkyys sinällään vaan se, miksi nainen jättäytyy suosiolla vaatimattomiin tehtäviin, vaikka haluaa muuta.

        Naisten alisuoriutuminen on ongelma, myös Suomessa. Naisten on vaikeaa hyväksyä virheitä itsessään, näin suorituspaineet nousevat hyvin korkeiksi. Johtavaan asemaan ei siis pyritä, koska ei pystytä luottamaan omiin kykyihin. Naisten on myös vaikeanpi nähdä omat erillislahjakkuutensa lajit. Tytöt kasvatetaan kilteiksi ja vaatimattomiksi. Miksi kasvatuksen jäljet näkyvät naisilla niin kauan myös aikuisiällä? Tyttöjen irtaantuminen on jostakin syystä hankalampaa, kuin poikien. Lapsuutta raahataan mukana, kuin näkymätöntä viittaa.

        Kuinka oppia hyväksymään itsensä virheellisenä ja erehtyvänä ihmisenä ja nähdä siitä huolimatta oman kyvykkyyden tuomat mahdollisuudet?

        Suomessa, valtion hallinnossa on havahduttu naisten tukemiseen, ylenpiä virkapaikkoja haettaessa. Kouluttettujen ja pätevien naisten "pankki" antaa vinkin avautuvasta virasta. Tuloksia on näin saatu, kannustusta tarvitaan edelleen.

      • avecMaria
        Tittelityy kirjoitti:

        Naisten alisuoriutuminen on ongelma, myös Suomessa. Naisten on vaikeaa hyväksyä virheitä itsessään, näin suorituspaineet nousevat hyvin korkeiksi. Johtavaan asemaan ei siis pyritä, koska ei pystytä luottamaan omiin kykyihin. Naisten on myös vaikeanpi nähdä omat erillislahjakkuutensa lajit. Tytöt kasvatetaan kilteiksi ja vaatimattomiksi. Miksi kasvatuksen jäljet näkyvät naisilla niin kauan myös aikuisiällä? Tyttöjen irtaantuminen on jostakin syystä hankalampaa, kuin poikien. Lapsuutta raahataan mukana, kuin näkymätöntä viittaa.

        Kuinka oppia hyväksymään itsensä virheellisenä ja erehtyvänä ihmisenä ja nähdä siitä huolimatta oman kyvykkyyden tuomat mahdollisuudet?

        Suomessa, valtion hallinnossa on havahduttu naisten tukemiseen, ylenpiä virkapaikkoja haettaessa. Kouluttettujen ja pätevien naisten "pankki" antaa vinkin avautuvasta virasta. Tuloksia on näin saatu, kannustusta tarvitaan edelleen.

        Kuinka oppia hyväksymään itsensä virheellisenä? Sepä se. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei millään muulla tavalla kuin katsomalla totuutta silmiin. Mutta sen jälkeen se palkitseekin jo ruhtinaallisesti.

        Minä vastustan kaikkea keinotekoista tukea, joka ei perustu itsenäiseen eteenpäin yrittämiseen. Oikotien avaaminen tuottaa vain etuoikeuksia joista seuraa sellainen helpolla saadun maku, joka ei ole ihmisen todellisena saavutuksena yhtään mitään. Sellaista ei arvosta oikeasti, eli ei arvostus omaa itseäänkään kohtaa kyllä yhtään lisäänny...

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Kuinka oppia hyväksymään itsensä virheellisenä? Sepä se. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei millään muulla tavalla kuin katsomalla totuutta silmiin. Mutta sen jälkeen se palkitseekin jo ruhtinaallisesti.

        Minä vastustan kaikkea keinotekoista tukea, joka ei perustu itsenäiseen eteenpäin yrittämiseen. Oikotien avaaminen tuottaa vain etuoikeuksia joista seuraa sellainen helpolla saadun maku, joka ei ole ihmisen todellisena saavutuksena yhtään mitään. Sellaista ei arvosta oikeasti, eli ei arvostus omaa itseäänkään kohtaa kyllä yhtään lisäänny...

        Kyllä ihminen tarvitsee tukea monessakin tilanteessa elämässään. Ei ole mitään järkeä puskea yksin läpi kaiken ja vaatia sitä sitten muiltakin. Myös marttyyrius on invalidisoivaa.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Kyllä ihminen tarvitsee tukea monessakin tilanteessa elämässään. Ei ole mitään järkeä puskea yksin läpi kaiken ja vaatia sitä sitten muiltakin. Myös marttyyrius on invalidisoivaa.

        Minä en puuttunutkaan kuin yhteen elämän alueeseen. En todellakaan puhu kaiskista nyt tässä yhteydessä.

        Sellaista ihmistä ja vain sellaista kunnioitetaan, joka sen on itse ansainnut.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Minä en puuttunutkaan kuin yhteen elämän alueeseen. En todellakaan puhu kaiskista nyt tässä yhteydessä.

        Sellaista ihmistä ja vain sellaista kunnioitetaan, joka sen on itse ansainnut.

        Ei ole mikään häpeä pyytää tukea toisilta ihmisiltä. Ihmistä kunnioitetaan sen ihmisen näkökulmasta, joka häntä kunnioittaa. Joku taas ei kunnoita, koska ei näe aihetta kunnioitukselle. Mielestäni tämäkään asia ei ole yksiselitteinen. Kunnioittivatko kaikki ihmiset edes Äiti Teresaa?

      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ei ole mikään häpeä pyytää tukea toisilta ihmisiltä. Ihmistä kunnioitetaan sen ihmisen näkökulmasta, joka häntä kunnioittaa. Joku taas ei kunnoita, koska ei näe aihetta kunnioitukselle. Mielestäni tämäkään asia ei ole yksiselitteinen. Kunnioittivatko kaikki ihmiset edes Äiti Teresaa?

        Itse kunnioitan ihmisessä viisautta, jaloutta, rehellisyyttä, ymmärrystä muita kohtaan, sydämen sivistystä, empaattisuutta jne...

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ei ole mikään häpeä pyytää tukea toisilta ihmisiltä. Ihmistä kunnioitetaan sen ihmisen näkökulmasta, joka häntä kunnioittaa. Joku taas ei kunnoita, koska ei näe aihetta kunnioitukselle. Mielestäni tämäkään asia ei ole yksiselitteinen. Kunnioittivatko kaikki ihmiset edes Äiti Teresaa?

        Minulla on tässä nyt kehikossa kyllä erilaiset lait ja määräykset naisten aseman keinotekoisesta parantamisesta sen sijaan, että naiset toimisivat itse aktiivisesti siihen suuntaan, josta kokevat saavansa tyydytystä.

        Kannatan jälkimmäistä tapaa.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Minulla on tässä nyt kehikossa kyllä erilaiset lait ja määräykset naisten aseman keinotekoisesta parantamisesta sen sijaan, että naiset toimisivat itse aktiivisesti siihen suuntaan, josta kokevat saavansa tyydytystä.

        Kannatan jälkimmäistä tapaa.

        Naisten kavatuksessa saamia virheellisyyksiä ja typistyksiä (kuten ilmaisit) voidaan korjata myöhemmällä iällä. Korjaavat kokemukset ovat psykologiassa tuttu termi.
        Korjaavien kokemusten jälkeen, empatian jälkeen, nainen on valmis luomaan nahkansa ja löytämään itsensä. Tärkeintä on NAISEN OMA KOKEMUS, ei meidän, sinun ja minun. :)

        Ja toki myös TT mainitsemat naista tukevat virallisemmat tahot.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Naisten kavatuksessa saamia virheellisyyksiä ja typistyksiä (kuten ilmaisit) voidaan korjata myöhemmällä iällä. Korjaavat kokemukset ovat psykologiassa tuttu termi.
        Korjaavien kokemusten jälkeen, empatian jälkeen, nainen on valmis luomaan nahkansa ja löytämään itsensä. Tärkeintä on NAISEN OMA KOKEMUS, ei meidän, sinun ja minun. :)

        Ja toki myös TT mainitsemat naista tukevat virallisemmat tahot.

        Puhut hiuksen hienosti eri asiasta. En ole saanut selvää, mikä välillämme on sellaista, että oikea ajatukseni ei aukene sinulle, kuitenkin kaikille muille se näyttää olevan selvää.

        Mitään ei korjata kenessäkään, mikäli tämä joku ei itse ole aloitteellinen eli aktiivinen siihen suuntaan. Ymmärrät kai tämän? Vai pakkohoidetaanko kaikki naiset?

        Nainen on ollut itse itselleen se pahin vihollinen jo kauan. Syitä on monia, kuten tuli todettua. Mutta ongelman avaaminen ei tapahdu muitten aloitteesta vaan naisen itsen on tiedostettava ongelma ja oltava sen jälkeen aktiivinen, jotta elämä pääsee jatkumaan erilaisena. Edellyttäen että on entiseen elämäänsä tyytymätön.

        Todellinen valta muuttaa itseään ja muuttaa yhteiskuntaa ei voi perustua valheelle. Sen jäljet ovat tunnetusti lyhyet eikä tulos koskaan vastaa totuutta.

        Suunta jonka naiset feminismin avulla ovat valinneet on mielestäni väärä. Hyvyyttä, tasa-arvoa ja vapautta ei voi saavuttaa valitsemalla pahuuden, vääryyden ja aggressiivisuuden. Tämä on minulle aivan yhtä selvä ja kirkas, kuin tämä päivä. Sinä varmaan olet eri mieltä.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Puhut hiuksen hienosti eri asiasta. En ole saanut selvää, mikä välillämme on sellaista, että oikea ajatukseni ei aukene sinulle, kuitenkin kaikille muille se näyttää olevan selvää.

        Mitään ei korjata kenessäkään, mikäli tämä joku ei itse ole aloitteellinen eli aktiivinen siihen suuntaan. Ymmärrät kai tämän? Vai pakkohoidetaanko kaikki naiset?

        Nainen on ollut itse itselleen se pahin vihollinen jo kauan. Syitä on monia, kuten tuli todettua. Mutta ongelman avaaminen ei tapahdu muitten aloitteesta vaan naisen itsen on tiedostettava ongelma ja oltava sen jälkeen aktiivinen, jotta elämä pääsee jatkumaan erilaisena. Edellyttäen että on entiseen elämäänsä tyytymätön.

        Todellinen valta muuttaa itseään ja muuttaa yhteiskuntaa ei voi perustua valheelle. Sen jäljet ovat tunnetusti lyhyet eikä tulos koskaan vastaa totuutta.

        Suunta jonka naiset feminismin avulla ovat valinneet on mielestäni väärä. Hyvyyttä, tasa-arvoa ja vapautta ei voi saavuttaa valitsemalla pahuuden, vääryyden ja aggressiivisuuden. Tämä on minulle aivan yhtä selvä ja kirkas, kuin tämä päivä. Sinä varmaan olet eri mieltä.

        Ensinnäkään en ollenkaan usko, että täällä kirjoituksesi avautuvat kaikille, mutta en halua tehdä tästä väittämästäsi nyt mitään numeroa, vaan ainoastaan toivon, että tämä jää maininnan asteelle.

        Eli jatkakaamme kysymysten ja oletusten sarjaa, kunnes hamottuu se toisen tarkoittama kokonaisuus.

        Naisten tukeminen on siis hienovaraista toimintaa, ei mitään "pakkohoitoa" ja tottakai maaperä pitää olla suosiollinen ja vastaanottavainen. Naisten oman todellisuutensa (kasvatuksensa vaikutukset) tiedostaminen on tärkeää, sekin on aivan selvää. Ei voi korjata tilannetta, jos ei näe tilanteessaan korjattavaa. Oma halu on kaiken a ja o. Siksihän juuri feministiliike näistä asioista puhuu.

        Viimeisestä kappaleesta olen todellakin kanssasi täysin eri mieltä ja olen itseasiassa hämmästynyt koko kirjoituksesta. Mistä ihmeestä olet saanut liitettyä feminismiin pahuuden, vääryyden ja aggressiivisuuden??? Aika paksua!!!

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ensinnäkään en ollenkaan usko, että täällä kirjoituksesi avautuvat kaikille, mutta en halua tehdä tästä väittämästäsi nyt mitään numeroa, vaan ainoastaan toivon, että tämä jää maininnan asteelle.

        Eli jatkakaamme kysymysten ja oletusten sarjaa, kunnes hamottuu se toisen tarkoittama kokonaisuus.

        Naisten tukeminen on siis hienovaraista toimintaa, ei mitään "pakkohoitoa" ja tottakai maaperä pitää olla suosiollinen ja vastaanottavainen. Naisten oman todellisuutensa (kasvatuksensa vaikutukset) tiedostaminen on tärkeää, sekin on aivan selvää. Ei voi korjata tilannetta, jos ei näe tilanteessaan korjattavaa. Oma halu on kaiken a ja o. Siksihän juuri feministiliike näistä asioista puhuu.

        Viimeisestä kappaleesta olen todellakin kanssasi täysin eri mieltä ja olen itseasiassa hämmästynyt koko kirjoituksesta. Mistä ihmeestä olet saanut liitettyä feminismiin pahuuden, vääryyden ja aggressiivisuuden??? Aika paksua!!!

        Kuin kaikki naiseen ja feminismiin liittyvä arvostelu on kiellettyä ei nainen pääse ikeestään. Ehkä sieltä suoriutuu muutama häikäilemätön, minun kaltaiseni nainen, mutta suurta muutosta asemassa ei tule olemaan.

        Syystä, että tehtyjen virheitten näkeminen - ymmärtäminen - hyväksyminen - korjaamainen, on täysin mahdotonta.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Kuin kaikki naiseen ja feminismiin liittyvä arvostelu on kiellettyä ei nainen pääse ikeestään. Ehkä sieltä suoriutuu muutama häikäilemätön, minun kaltaiseni nainen, mutta suurta muutosta asemassa ei tule olemaan.

        Syystä, että tehtyjen virheitten näkeminen - ymmärtäminen - hyväksyminen - korjaamainen, on täysin mahdotonta.

        Mutta pidän sinua aika perinteisesti ajattelevana naisena.

        Ps. Älä nyt suutu.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mutta pidän sinua aika perinteisesti ajattelevana naisena.

        Ps. Älä nyt suutu.

        Sehän oli sinun mielipiteesi - miksi suuttuisin siitä?
        Omasta mielestäni olen jotain muuta, mutta aihepiirimme ei riitä sen kertomiseen.

        En ole naiselle perinteissä työssä. En saanut naiselle perinteistä koulutusta. Olen nuorena liittynyt feministeihin (Ruotsissa ehkä perinteitä, mutta ei Suomessa), ja vähän viisastuttuani ottanut etäisyyttä ja tutkin yhä syitä naisten huonoon asemaan.

        Onko tämä perinteisesti naiselle tyypillinen tapa elää Suomessa?

        Vai mitä mahdoit tarkoittaa?

      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mutta pidän sinua aika perinteisesti ajattelevana naisena.

        Ps. Älä nyt suutu.

        Mielestäni ajattelet perinteisen naisen mallin mukaan koska:

        - vaadit naisilta kohtuuttomia
        - olet kova ja jopa julma naisia kohtaan esitetyissä mielipiteissäsi
        - näet asiat melkein poikkeuksetta miehen näkökulmasta
        - olet erittäin miesmyönteisesti ajatteleva
        - et "koskaan" sano miehille tälläkään palstalla vastaan

        Tässä nyt jotain, jota tuli mieleeni.

    • avecMaria

      "Opinnossani" olen myöskin tullut havainneksi mielestäni hienon asian, nimittäin luin, että nainen kasvatettiin/typistettiin virheettömäksi. Tämähän on hirveän epärealistinen kuva kenestä tahansa, miten joku voisi olla ja elää täysin ilman virheitä.

      Nyt sitten olisi aika palauttaa nämä virheet paikoilleen. Hyväksyä elämä sellaisena kuin se aikojen alussa on ollut. Mutta helppoa se ei näy olevan.

      Sitä en saanut selville, kuka tämän typistyksen aikoinaan suoritti, mutta auttakaa jos tiedätte.

      • LauraN

        tässäkin tulkinta kysymys? En tiedä mitä sinä olet lukenut, mutta varmasti olet tulkinnut lukemaasi omista näkökulmistasi.

        Naisen kasvattaminen virheettömäksi voi tarkoittaa myös sitä ettei naiselle sallita "virheitä". Niin kuin amerikkalaiset naiset sanoivat, heidän tulee olla supernaisia (lue:täydellisiä) pärjätäkseen miehille rakennetussa maailmassa.

        Mikä on tämä ns. täydellinen? Sen on luonnut ympäristö omiin tarkoituksiinsa. Jos siitä poikkeaa, mutkistaa se tietä huomattavan paljon.

    • jeppe

      ÄO-testi on helppo esim sellaisille ihmisille, joilla on valokuva muisti. Toisin sanoen he voivat tehdä sen muistaen mitä vastasivat viimeksi ja jatkaa siitä.

      Näin ollen ratkaisevaksi nousevat virheet. Ja niitäkin voi vähentää pikku hiljaa. Itsekkin olen saanut loistavia tuloksia testistä, kun olen tehnyt ne useampaan otteeseen.

      Palikan pyörittely ei mittaa näin ollen edes totuutta tästä asiasta. Ainoastaan ensimmäinen testi olisi oikea.

      Palapeli-älykkyys ei takaa viisautta tai oveluutta. Joiden yhdistelmästä todellinen äly muodostuu.

    • avecMaria

      Meni syväksi ketjumme....

      Mutta vastaan tähän viestiisi:
      " Mielestäni ajattelet perinteisen naisen mallin mukaan koska:

      - vaadit naisilta kohtuuttomia
      - olet kova ja jopa julma naisia kohtaan esitetyissä mielipiteissäsi
      - näet asiat melkein poikkeuksetta miehen näkökulmasta
      - olet erittäin miesmyönteisesti ajatteleva
      - et "koskaan" sano miehille tälläkään palstalla vastaan

      Tässä nyt jotain, jota tuli mieleeni."
      -------------
      Varmasti toisella (minun mielestäni perinteisemmällä tavalla ajatteleva nainen) reagoikin noin kuten sinä. Hänethän (sinut) on opetettu kieltämään jo kasvatuksesta lähtien kaikki viat pois itsestään.

      Minä en katso miesnäkökulmasta juuri mitään asiaa. En voi sillä olen nainen ja katselen asiaa omasta naisnäkökulmastani. Jos se on vastakkainen sinun näkökulmasi kanssa se ei tee minusta miestä - silläkään olettamalla että sinä olet nainen. Se on typerin väittämä mitä nämä sivustot ovat koskaan pitäneet sisällään.

      Nainen ei ole miehen vastakohta!

      Toisekseen, minulla ei ole ollut enää aikoihin mitään mielenkiintoa lukea riitoja - saati TUKEA niitä. Olet varmasti tämän huomioinut. Minua ei kiinnosta sen suuntainen toiminta lainkaan. Se ei kasvata eikä opeta minulle mitään. En lue puoltakaan niistä kirjoituksista mitä tänne tulee. Puhumattakaan että kommentoisin kaikkea mitä luen.

      Oman nimimerkkini perään tulevat nimettömät/kertanikkien viestit jätän myös aina lukematta.

      • avecMaria

        Jos sinun jotain tulisi kehittää itsessäsi, niin se olisi mielestäni erilaisuuden sietäminen. Siedät erittäin huonosti eriäviä mielipiteitä siinä mielessä, että ne menevät juuri helpolla peitsen taittamiseksi vastustajasi henkilökohtaisista asioista. Kuten nyt tässä näyttää olevan käymässä. Jokin aika sitten olin mielöestäsi huono johtaja, vaikka et ole päivääkään ollut alaiseni.

        Tämä on minun tapana hahmottaa asioita ja syitä tiettyihin epäkohtina kokemiini asioihin. Minulla on oikeus selittää asia omalla tavallani, aivan kuin sinulla on oikeus omaasi. Miksi kilpailla siitä, kumman mielipide on oikeampi tai tieteellisempi? Uskottavampi tai ihan mitä tahansa? Eikö ole jo itsessään rikkaus että kaikki eivät ole tasan samaa mieltä kaikesta?

        Ja kuitenkin kaikkein lohduttavampana asiana; pyrimme samaan päämäärään.

        Vielä se, että sinä et erota itseäsi riittävästi feminismistä. Jos ja kun joku, tai vaikka nyt minä sanon feminismistä jotain, sinä otat sen niin, että sen jälkeen sinä saat sanoa minun henkilöstäni jotain.
        Tämä on kuvio, joka kyllä kaipaa vähän lisävalaisua, uskon että muutkin ovat asiaa kummastelleet.

      • jorojukka-kukka

        Me sitten käsitämme perinteisen naisen ajatusmaailman eri tavalla. :)

        Tuota loppua en kommentoi, jos vaikka joku toinen feministi tekisi sen feministisestä näkökulmasta.

        (Nainen ei ole miehen vastakohta, tästä samaa mieltä. Mutta voi asettaa miehen edun etusijalle tai naisen edun etusijalle tai olla tasa-arvoinen tai kaikkea näiden kolmen määreen väliltä.)

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Me sitten käsitämme perinteisen naisen ajatusmaailman eri tavalla. :)

        Tuota loppua en kommentoi, jos vaikka joku toinen feministi tekisi sen feministisestä näkökulmasta.

        (Nainen ei ole miehen vastakohta, tästä samaa mieltä. Mutta voi asettaa miehen edun etusijalle tai naisen edun etusijalle tai olla tasa-arvoinen tai kaikkea näiden kolmen määreen väliltä.)

        Millä ravalla minä asetan miehen edun naisen edun edelle, jos vaadin naista ottamaan vastuun omasta itsestään ja teoistaan??

        Anteeksi nyt, mutta kyllä tämä minun nähdäkseni on täysin naisen etu!

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Jos sinun jotain tulisi kehittää itsessäsi, niin se olisi mielestäni erilaisuuden sietäminen. Siedät erittäin huonosti eriäviä mielipiteitä siinä mielessä, että ne menevät juuri helpolla peitsen taittamiseksi vastustajasi henkilökohtaisista asioista. Kuten nyt tässä näyttää olevan käymässä. Jokin aika sitten olin mielöestäsi huono johtaja, vaikka et ole päivääkään ollut alaiseni.

        Tämä on minun tapana hahmottaa asioita ja syitä tiettyihin epäkohtina kokemiini asioihin. Minulla on oikeus selittää asia omalla tavallani, aivan kuin sinulla on oikeus omaasi. Miksi kilpailla siitä, kumman mielipide on oikeampi tai tieteellisempi? Uskottavampi tai ihan mitä tahansa? Eikö ole jo itsessään rikkaus että kaikki eivät ole tasan samaa mieltä kaikesta?

        Ja kuitenkin kaikkein lohduttavampana asiana; pyrimme samaan päämäärään.

        Vielä se, että sinä et erota itseäsi riittävästi feminismistä. Jos ja kun joku, tai vaikka nyt minä sanon feminismistä jotain, sinä otat sen niin, että sen jälkeen sinä saat sanoa minun henkilöstäni jotain.
        Tämä on kuvio, joka kyllä kaipaa vähän lisävalaisua, uskon että muutkin ovat asiaa kummastelleet.

        Voit määritellä sen itse, minä VAIN esitän kysymyksen.

        Siedän erilaisuutta todella hyvin ja pyrin löytämään yhtymäkohtia ajatusmaailmojen välillä, mutta täällä, tässä jyräävässä ilmapiirissä, hienovarainen piipertely ei käy päinsä. Ihmiset nappaavat pienenkin sivulauseen pätkän ja tekevät siitä oman totuutensa, jota toitottelevat sitten vastakirjoittajan mielipiteenä. Mielestäni tilannetaju on juuri sitä, että vastaa samalla tasolle, eikä hempeile jyrien kanssa. Eikä tarvitsekaan. Miksi naisen pitäisi hempeillä miesten kanssa keskustellessaan?

        En ole muuten sanonut, että olet huono johtaja, vaan sanoin, että SEN KETJUN PERUSTEELLA olet huono johtaja. Ja perustelenkin tarvittaessa senkin sanomiseni sinulle. :)

        En muuten missään vaiheessa ole kilpaillut kanssasi. Esitän vastakommentit, en muuta.

        Päämääräpyrkimykset olen myöskin hahmottanut välillä samoiksi. Sinun armottomuutesi kylläkin saattaa tappaa naissukupuolen ennen perille pääsyä.

        Feminismiä arvostelevat ihmiset arvostelevat feminismin kannattajia, feministisesti ajattelevia, feministejä. Mielestäni se on aivan itsestäänselvyys. Vastakommentoija sanoo sitten jotakin, mitä itse näkee parhaaksi. Feminismin arvostelijaa ihastuttaa yhtä harvoin arvostelu kuin feministiäkin.

        Minä en ole erillinen feminismistä, se ei ole minulle mikään aate, vaan elämä kokonaisuudessaan. Ei ole vitsi, kun sanon, että olen syntymäfeministi. Olen sitä.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Millä ravalla minä asetan miehen edun naisen edun edelle, jos vaadin naista ottamaan vastuun omasta itsestään ja teoistaan??

        Anteeksi nyt, mutta kyllä tämä minun nähdäkseni on täysin naisen etu!

        Kun siis tarkastelee kirjoituksiasi pitkällä aikajanalla, niin näet koko elämän miehen näkökulmasta. Siksi olen välillä epäillyt sinua mieheksi. :o

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Voit määritellä sen itse, minä VAIN esitän kysymyksen.

        Siedän erilaisuutta todella hyvin ja pyrin löytämään yhtymäkohtia ajatusmaailmojen välillä, mutta täällä, tässä jyräävässä ilmapiirissä, hienovarainen piipertely ei käy päinsä. Ihmiset nappaavat pienenkin sivulauseen pätkän ja tekevät siitä oman totuutensa, jota toitottelevat sitten vastakirjoittajan mielipiteenä. Mielestäni tilannetaju on juuri sitä, että vastaa samalla tasolle, eikä hempeile jyrien kanssa. Eikä tarvitsekaan. Miksi naisen pitäisi hempeillä miesten kanssa keskustellessaan?

        En ole muuten sanonut, että olet huono johtaja, vaan sanoin, että SEN KETJUN PERUSTEELLA olet huono johtaja. Ja perustelenkin tarvittaessa senkin sanomiseni sinulle. :)

        En muuten missään vaiheessa ole kilpaillut kanssasi. Esitän vastakommentit, en muuta.

        Päämääräpyrkimykset olen myöskin hahmottanut välillä samoiksi. Sinun armottomuutesi kylläkin saattaa tappaa naissukupuolen ennen perille pääsyä.

        Feminismiä arvostelevat ihmiset arvostelevat feminismin kannattajia, feministisesti ajattelevia, feministejä. Mielestäni se on aivan itsestäänselvyys. Vastakommentoija sanoo sitten jotakin, mitä itse näkee parhaaksi. Feminismin arvostelijaa ihastuttaa yhtä harvoin arvostelu kuin feministiäkin.

        Minä en ole erillinen feminismistä, se ei ole minulle mikään aate, vaan elämä kokonaisuudessaan. Ei ole vitsi, kun sanon, että olen syntymäfeministi. Olen sitä.

        On erittäin kiinnostavaa lukea jorojukan mielipiteitä, eikä pelkkää keljuilua. Minusta se ainakin on tuntunut siltä, oli tarkoituksesi sitten mikä tahansa. Vastaankaan en silloin keljuile.

        Minä saatan tuntua vaativalta, olen kuullut siitä ennenkin, ihan reaalissakin. Mutta kuten sanoit piiperryksellä ei välttämättä saavuta sitä mitä haluaa. Olen myöskin aina ollut erittäin päämäärätietoinen.

        Minä en arvostele feminismin kannattajia kun puhun feminismistä. Minulla on oma kokemus feminismistä ja oma kokemus siitä, mitä on olla feministi.
        Minä en ole yhtä kuin. En ole ollut koskaan enkä koskaan tule olemaan.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Kun siis tarkastelee kirjoituksiasi pitkällä aikajanalla, niin näet koko elämän miehen näkökulmasta. Siksi olen välillä epäillyt sinua mieheksi. :o

        Minä en ole koskaan ymmärtänyt määritellä itseni kanssa eri mieltä olevia miehiksi...Olenkohan nyt menettänyt jotain?

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        On erittäin kiinnostavaa lukea jorojukan mielipiteitä, eikä pelkkää keljuilua. Minusta se ainakin on tuntunut siltä, oli tarkoituksesi sitten mikä tahansa. Vastaankaan en silloin keljuile.

        Minä saatan tuntua vaativalta, olen kuullut siitä ennenkin, ihan reaalissakin. Mutta kuten sanoit piiperryksellä ei välttämättä saavuta sitä mitä haluaa. Olen myöskin aina ollut erittäin päämäärätietoinen.

        Minä en arvostele feminismin kannattajia kun puhun feminismistä. Minulla on oma kokemus feminismistä ja oma kokemus siitä, mitä on olla feministi.
        Minä en ole yhtä kuin. En ole ollut koskaan enkä koskaan tule olemaan.

        Sinä tutustuit feminismiin ja minä olen feministi. Meidän käsityksemme on siitä erilaiset. Puhumme kuin eri asiasta...kuin sinä talosta ja minä valtamerilaivasta.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Minä en ole koskaan ymmärtänyt määritellä itseni kanssa eri mieltä olevia miehiksi...Olenkohan nyt menettänyt jotain?

        Sellaisen sanonnan olen joskus kuullut ja pidän siitä kovasti. Täällä netissä, jos puhuu "miehen äänellä" on todennäköisesti mies..................................................................................................................................................................................................................................................................................................eräitä poikkeuksia lukuunottamatta.

        Tai sitten ei.

      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Sinä tutustuit feminismiin ja minä olen feministi. Meidän käsityksemme on siitä erilaiset. Puhumme kuin eri asiasta...kuin sinä talosta ja minä valtamerilaivasta.

        Se on oikea sana.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Sellaisen sanonnan olen joskus kuullut ja pidän siitä kovasti. Täällä netissä, jos puhuu "miehen äänellä" on todennäköisesti mies..................................................................................................................................................................................................................................................................................................eräitä poikkeuksia lukuunottamatta.

        Tai sitten ei.

        Että sinä et näe. Jos näkisit tietäisit, silloin olisi niin miltä näyttää. Er arvaisi, et luulisi, kuten nyt haluat tehdä, vaan tietäisit.

        Tähän määreeseen täällä palstalla, vaikuttaa myös sinun asenteesi ja omat mielleyhtymäsi elämäsi varrelta joitten syntymiseen minulla ei ole osaa ei arpaa.

        Minä lähden siitä, että jokainen tietää itse, kumpaa sukupuolta on, siis paremmin kuin kukaan muu.
        Ja sitä tulen jatkossakin kunnioittamaan - jokaisen kohdalla joka sukupuolensa on halunnut julkituoda. Välttämätöntähän se ei ole.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Sinä tutustuit feminismiin ja minä olen feministi. Meidän käsityksemme on siitä erilaiset. Puhumme kuin eri asiasta...kuin sinä talosta ja minä valtamerilaivasta.

        Kyllä minäkin OLIN feministi. Olin siitä täysin vakuuttunut.

        Mutta nopeasti huomasin että aate oli minulle täysin tarpeeton. Olin kaikkea sitä, mitä ne toiset siellä tapaamisissa vasta opettelivat.

        Minun äitini on ollut jollain ihmeen kylän vanhimmalla (kotikylässään käydessään) joskus kun odotti minua, siis vierailulla. Vanha mies sanoi, että hän saa tyttären, joka jää hänen ainoaksi lapsekseen. Tytär on syytä kastaa maailman ensimmäisen naisen mukaan Evaksi ja että tulen niittämään suurta mainetta. Ennen kuin elämäni päättyy.

        Äiti oli päättänyt ennen tätä vierailuaan, että jos tyttö tulee nimi on Maria. Mutta niin paljon uskoi ukon ennustusta, että nimestäni tuli yhdysnimi...Äiti on kirjoittanut minulle siitä vierailusta ja tarinoinnista pienen huoneen taulun. Se on pitänyt hyvin paikkansa - toistaiseksi.

        Olen joskus taikauskoisena miettinyt, olisko pitänyt, jos olisin vain Maria?

        Mutta se on nyt ihan eri juttu. Kunhan tässä turinoin - turhia. Evastahan se avekin oli alunperin, vokaalit vaan toisessa järjestyksessä...

      • satusetä'
        avecMaria kirjoitti:

        Kyllä minäkin OLIN feministi. Olin siitä täysin vakuuttunut.

        Mutta nopeasti huomasin että aate oli minulle täysin tarpeeton. Olin kaikkea sitä, mitä ne toiset siellä tapaamisissa vasta opettelivat.

        Minun äitini on ollut jollain ihmeen kylän vanhimmalla (kotikylässään käydessään) joskus kun odotti minua, siis vierailulla. Vanha mies sanoi, että hän saa tyttären, joka jää hänen ainoaksi lapsekseen. Tytär on syytä kastaa maailman ensimmäisen naisen mukaan Evaksi ja että tulen niittämään suurta mainetta. Ennen kuin elämäni päättyy.

        Äiti oli päättänyt ennen tätä vierailuaan, että jos tyttö tulee nimi on Maria. Mutta niin paljon uskoi ukon ennustusta, että nimestäni tuli yhdysnimi...Äiti on kirjoittanut minulle siitä vierailusta ja tarinoinnista pienen huoneen taulun. Se on pitänyt hyvin paikkansa - toistaiseksi.

        Olen joskus taikauskoisena miettinyt, olisko pitänyt, jos olisin vain Maria?

        Mutta se on nyt ihan eri juttu. Kunhan tässä turinoin - turhia. Evastahan se avekin oli alunperin, vokaalit vaan toisessa järjestyksessä...

        meni taas jo aivan liian paksuksi.

        Mistäköhän sinäkin tuon kaiken naisvihasi ammennat?

    • mielenkiintoinen kohta

      tosiaan.

      Näin naisena on siis kaikki mahdollisuudet mennä mihin asti vain, koska jos menestyminen on, kuten väität, käänteisesti verrannollinen kateuteen, niin kateutta EI ole tippaakaan. Näin ilman kateutta on varmasti helpompi elää!

      • tosiaankin

        "Norberto Keppe, joka on brasilialainen maailmankuulu psykoanalyytikko, on vakuuttunut että jos ihminen ei olisi lainkaan kateellinen, hänellä olisi mahdollisuudet aivan mihin tahansa menestykseen elämässään.
        "Hyväksyäkseen hyvän ihmisen täytyy hyväksyä itse tekemänsä pahan näkeminen, vaikka tämä (yleensä) tapahtuu psykologisella (näkymättömällä) tasolla esimerkiksi pahana tunteena, tarkoitusperänä tai ajatuksena. Ainoa tapa elää hyvin on olla tietoinen siitä pahasta, jonka hyväksyy."
        - Sanoo Keppe kirjassaan Sairauksien alkuperä (2001) "

        Väittäjä oli Norberto Keppe.

      • sss
        tosiaankin kirjoitti:

        "Norberto Keppe, joka on brasilialainen maailmankuulu psykoanalyytikko, on vakuuttunut että jos ihminen ei olisi lainkaan kateellinen, hänellä olisi mahdollisuudet aivan mihin tahansa menestykseen elämässään.
        "Hyväksyäkseen hyvän ihmisen täytyy hyväksyä itse tekemänsä pahan näkeminen, vaikka tämä (yleensä) tapahtuu psykologisella (näkymättömällä) tasolla esimerkiksi pahana tunteena, tarkoitusperänä tai ajatuksena. Ainoa tapa elää hyvin on olla tietoinen siitä pahasta, jonka hyväksyy."
        - Sanoo Keppe kirjassaan Sairauksien alkuperä (2001) "

        Väittäjä oli Norberto Keppe.

        Koska suurin osa niistä, jotka eivät elämässään menesty näyttävät olevan miehiä.

      • LauraN

        Ensin pitäisi miettiä mistä kateus johtuu. Huonommuden tunteet ja toisen menestymisen uhaksi kokeminen aiheuttavat kateutta. Menestynyt ihminenkin voi olla kateellinen, etenkin jos hän on täydellisyyden tavoittelija.

        Ja miksi myös hyvin menestynyt henkilö voi tuntea suurta kateutta? Koska aina löytyy joku joka osaa vähän paremmin. Silloin kilpailija koetaan uhaksi ja häntä kadehditaan. Tietyissä tapauksissa kateus voi saada aikaan lisää yrittämistä. Mutta menestyminen ei vielä takaa sitä, tunteeko henkilö sisimmässään kateutta.

        Yhtä hyvin joku työtön voi olla vapaa kateuden tunteesta, jos hän näkee elämässään paljon positiivista vastoinkäymisten ohella. Lähes kaikki lähtee asenteesta, oli tilanne mikä hyvänsä.

      • jorojukka-kukka
        LauraN kirjoitti:

        Ensin pitäisi miettiä mistä kateus johtuu. Huonommuden tunteet ja toisen menestymisen uhaksi kokeminen aiheuttavat kateutta. Menestynyt ihminenkin voi olla kateellinen, etenkin jos hän on täydellisyyden tavoittelija.

        Ja miksi myös hyvin menestynyt henkilö voi tuntea suurta kateutta? Koska aina löytyy joku joka osaa vähän paremmin. Silloin kilpailija koetaan uhaksi ja häntä kadehditaan. Tietyissä tapauksissa kateus voi saada aikaan lisää yrittämistä. Mutta menestyminen ei vielä takaa sitä, tunteeko henkilö sisimmässään kateutta.

        Yhtä hyvin joku työtön voi olla vapaa kateuden tunteesta, jos hän näkee elämässään paljon positiivista vastoinkäymisten ohella. Lähes kaikki lähtee asenteesta, oli tilanne mikä hyvänsä.

        En ihan ymmärrä, että huonommuudentunne saisi ihmisen kadehtimaan muita.

        *yrittää miettiä, mutta tyhjää lyö*

      • jorojukka-kukka
        LauraN kirjoitti:

        Ensin pitäisi miettiä mistä kateus johtuu. Huonommuden tunteet ja toisen menestymisen uhaksi kokeminen aiheuttavat kateutta. Menestynyt ihminenkin voi olla kateellinen, etenkin jos hän on täydellisyyden tavoittelija.

        Ja miksi myös hyvin menestynyt henkilö voi tuntea suurta kateutta? Koska aina löytyy joku joka osaa vähän paremmin. Silloin kilpailija koetaan uhaksi ja häntä kadehditaan. Tietyissä tapauksissa kateus voi saada aikaan lisää yrittämistä. Mutta menestyminen ei vielä takaa sitä, tunteeko henkilö sisimmässään kateutta.

        Yhtä hyvin joku työtön voi olla vapaa kateuden tunteesta, jos hän näkee elämässään paljon positiivista vastoinkäymisten ohella. Lähes kaikki lähtee asenteesta, oli tilanne mikä hyvänsä.

        Eikö ole niin, että kateus on kuvitelmaa toisen ihmisen jostain, minkä kuvittelee itseltään puuttuvan, tai itsellään olevan vähemmän, tai että se on toiselle suotu ilman omaa ansiota.?

      • LauraN
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Eikö ole niin, että kateus on kuvitelmaa toisen ihmisen jostain, minkä kuvittelee itseltään puuttuvan, tai itsellään olevan vähemmän, tai että se on toiselle suotu ilman omaa ansiota.?

        Taisin selittää hieman epäselvästi.

        Kateushan ei tule automaattisesti, jos huomaa itseltä puuttuvan jotain mitä on toisella. Se tulee silloin kun henkilö kokee olevansa huonompi, koska hänellä ei ole sitä mitä toisella on.

        Esimerkiksi jos joku on rikas ja naapuri on köyhempi, ei (köyhempi)naapuri välttämättä ole kateellinen ellei hän tunne olevansa huonompi juuri sen tähden ettei ole yhtä rikas kuin toinen.

        Tavallaan kateus syntyy juuri siltä huonommuuden tunteen pohjalta. Ilman alemmuuskomplekseja kyseinen henkilö tuskin tuntee kateutta jos havaitsee toisen osaavan tai olevan tietyissä asioissa parempi kuin hän itse.

      • tyhmät
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Eikö ole niin, että kateus on kuvitelmaa toisen ihmisen jostain, minkä kuvittelee itseltään puuttuvan, tai itsellään olevan vähemmän, tai että se on toiselle suotu ilman omaa ansiota.?

        kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen. Joko sanoin tai teoin. Freud käytti käytöksestä nimitystä thanatos, eli kuolemanvietti. Latinaksi kateus on invidere, eli "ei nähdä".
        Ei ihme ettei kukaan tunnista kateutta (muka) itsessään kun ette ees tiedä mitä se on! Kuitenkin palsta on pullollaan toisilleen kateita ämmiä!

      • jorojukka-kukka
        LauraN kirjoitti:

        Taisin selittää hieman epäselvästi.

        Kateushan ei tule automaattisesti, jos huomaa itseltä puuttuvan jotain mitä on toisella. Se tulee silloin kun henkilö kokee olevansa huonompi, koska hänellä ei ole sitä mitä toisella on.

        Esimerkiksi jos joku on rikas ja naapuri on köyhempi, ei (köyhempi)naapuri välttämättä ole kateellinen ellei hän tunne olevansa huonompi juuri sen tähden ettei ole yhtä rikas kuin toinen.

        Tavallaan kateus syntyy juuri siltä huonommuuden tunteen pohjalta. Ilman alemmuuskomplekseja kyseinen henkilö tuskin tuntee kateutta jos havaitsee toisen osaavan tai olevan tietyissä asioissa parempi kuin hän itse.

        Entä jos vain kadehtii toisen ihmisen varallisuutta?

      • on sitten
        tyhmät kirjoitti:

        kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen. Joko sanoin tai teoin. Freud käytti käytöksestä nimitystä thanatos, eli kuolemanvietti. Latinaksi kateus on invidere, eli "ei nähdä".
        Ei ihme ettei kukaan tunnista kateutta (muka) itsessään kun ette ees tiedä mitä se on! Kuitenkin palsta on pullollaan toisilleen kateita ämmiä!

        erityisen paljon kateellisia äijiä.

        "kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen."

        Mitähän hyvää palstan "kriitikot" näkevät feministeissä? Jatkuvasti ovat vain mitätöimässä.

      • kuule,
        on sitten kirjoitti:

        erityisen paljon kateellisia äijiä.

        "kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen."

        Mitähän hyvää palstan "kriitikot" näkevät feministeissä? Jatkuvasti ovat vain mitätöimässä.

        sitä pitää myös itse pitää hyvänä mitä toisessa ei haluu nähdä. Muuten ei kateutta synny. Ettäkö palstan äijät pitäisivät feminismiä hyvänä? jotenkin uskallan epäillä.

      • jorojukka-kukka
        tyhmät kirjoitti:

        kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen. Joko sanoin tai teoin. Freud käytti käytöksestä nimitystä thanatos, eli kuolemanvietti. Latinaksi kateus on invidere, eli "ei nähdä".
        Ei ihme ettei kukaan tunnista kateutta (muka) itsessään kun ette ees tiedä mitä se on! Kuitenkin palsta on pullollaan toisilleen kateita ämmiä!

        Minä en ainakaan ole kateellinen, enkä ole ollut sitä koskaan. Ymmärrän, etteivät ne asiat, joita ihmiset yleensä kadehtivat tuo minulle onnea, seesteisyyttä ja mielenrauhaa. Nämä kolme ovat oman elämäni peruselementit, eikä niitä voi kadehtia, ellei nyt joitain nunnia ja munkkeja alkaisi kadehtimaan.

        Mutta. Mutta. Hmmmm...

        Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi. Enempi ymmärrän sen kyvyttömyydeksi MYÖNTÄÄ toisen ihmisen hyvät ominaisuudet, jos tuo toinen on esim. ollut itselleen ilkeä tai tehnyt jotain vääryyttä. Tai sitten tuo, mitä täällä jo siteerattiin pariinkin kertaan, että "Hyvän ihmisen hyväksyminen vaatii omien pahojen tekojensa"...tai jotain sinne päin.

      • jorojukka-kukka
        kuule, kirjoitti:

        sitä pitää myös itse pitää hyvänä mitä toisessa ei haluu nähdä. Muuten ei kateutta synny. Ettäkö palstan äijät pitäisivät feminismiä hyvänä? jotenkin uskallan epäillä.

        Eipäs ollut taaskaan Jöröjukka. :)

        Huonosti ottaa tähtäin osumaa tänäänKIN!!! :D

      • talimaakari!
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä en ainakaan ole kateellinen, enkä ole ollut sitä koskaan. Ymmärrän, etteivät ne asiat, joita ihmiset yleensä kadehtivat tuo minulle onnea, seesteisyyttä ja mielenrauhaa. Nämä kolme ovat oman elämäni peruselementit, eikä niitä voi kadehtia, ellei nyt joitain nunnia ja munkkeja alkaisi kadehtimaan.

        Mutta. Mutta. Hmmmm...

        Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi. Enempi ymmärrän sen kyvyttömyydeksi MYÖNTÄÄ toisen ihmisen hyvät ominaisuudet, jos tuo toinen on esim. ollut itselleen ilkeä tai tehnyt jotain vääryyttä. Tai sitten tuo, mitä täällä jo siteerattiin pariinkin kertaan, että "Hyvän ihmisen hyväksyminen vaatii omien pahojen tekojensa"...tai jotain sinne päin.

        "Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi.
        "

        No eihän toi olekaan mitään kateutta! Mutta jos mä osaa laulaa kovaa ja korkeelta ja sä et, mutta sä kyllä haluisit osata, sä mitätöit mun laulutaidon mielessäsi tai puheissasi, koska et haluat nähdä itseäsi parempaa ihmistä. Siis sellaista jota itse pidät parempana.

      • jorojukka-kukka
        talimaakari! kirjoitti:

        "Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi.
        "

        No eihän toi olekaan mitään kateutta! Mutta jos mä osaa laulaa kovaa ja korkeelta ja sä et, mutta sä kyllä haluisit osata, sä mitätöit mun laulutaidon mielessäsi tai puheissasi, koska et haluat nähdä itseäsi parempaa ihmistä. Siis sellaista jota itse pidät parempana.

        Heh, heh.

        Mutta kun tuo toisessa ihmisessä hyvän näkeminen tai siis näkemättömyys on eri asia kuin se, että toinen kadehtii toisen laulutaitoa.

        Yritä nyt vielä selittää. En nimittäin millään nyt tajua tuota asiayhteyttä.

      • double standards
        kuule, kirjoitti:

        sitä pitää myös itse pitää hyvänä mitä toisessa ei haluu nähdä. Muuten ei kateutta synny. Ettäkö palstan äijät pitäisivät feminismiä hyvänä? jotenkin uskallan epäillä.

        Siis kyse on taas siitä, että samasta asiasta naisen teko-sanominen nähdään negatiivisesti ja miehen taas täysin neutraalina.

      • elämän alamaäki
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Heh, heh.

        Mutta kun tuo toisessa ihmisessä hyvän näkeminen tai siis näkemättömyys on eri asia kuin se, että toinen kadehtii toisen laulutaitoa.

        Yritä nyt vielä selittää. En nimittäin millään nyt tajua tuota asiayhteyttä.

        häh? Jos kadehtii toisen hyvää lauluääntä, niin silloin sitä on pidettävä hyvänä. Muuten ei kadehdi.
        Kukaan ei kadehdi mitään kamalaa. Vai kadehditko sinä sitäkin?

      • j.pukkila
        LauraN kirjoitti:

        Ensin pitäisi miettiä mistä kateus johtuu. Huonommuden tunteet ja toisen menestymisen uhaksi kokeminen aiheuttavat kateutta. Menestynyt ihminenkin voi olla kateellinen, etenkin jos hän on täydellisyyden tavoittelija.

        Ja miksi myös hyvin menestynyt henkilö voi tuntea suurta kateutta? Koska aina löytyy joku joka osaa vähän paremmin. Silloin kilpailija koetaan uhaksi ja häntä kadehditaan. Tietyissä tapauksissa kateus voi saada aikaan lisää yrittämistä. Mutta menestyminen ei vielä takaa sitä, tunteeko henkilö sisimmässään kateutta.

        Yhtä hyvin joku työtön voi olla vapaa kateuden tunteesta, jos hän näkee elämässään paljon positiivista vastoinkäymisten ohella. Lähes kaikki lähtee asenteesta, oli tilanne mikä hyvänsä.

        ..kuulemani juttu, että pohjanmaalla kateus on menestymisen käyttövoima, kun naapuri hankkii auton tai talon, niin toinen naapuri hankkii kateuksissaan vielä paremmat..

      • ei olekaan
        j.pukkila kirjoitti:

        ..kuulemani juttu, että pohjanmaalla kateus on menestymisen käyttövoima, kun naapuri hankkii auton tai talon, niin toinen naapuri hankkii kateuksissaan vielä paremmat..

        yhtään tervettä ihmistä.

      • jorojukka-kukka
        double standards kirjoitti:

        Siis kyse on taas siitä, että samasta asiasta naisen teko-sanominen nähdään negatiivisesti ja miehen taas täysin neutraalina.

        Naisilta vaaditaan, että näkevät miehissä hyvää, vaikka nämä olisivat minkälaisia tahansa. Mutta miesten ei tarvitse nähdä hyvää edes niissä naisissa, jotka ovat naisen etujen puolustajia. Tämä on se sama ikuinen ristiriita, että naiselta ja mieheltä odotetaan aivan eri asioita.

      • jorojukka-kukka
        elämän alamaäki kirjoitti:

        häh? Jos kadehtii toisen hyvää lauluääntä, niin silloin sitä on pidettävä hyvänä. Muuten ei kadehdi.
        Kukaan ei kadehdi mitään kamalaa. Vai kadehditko sinä sitäkin?

        Nyt oli puhe toisessa ihmisessä hyvän näkemisestä. Äläkä turhaan yritä loukata minua (eihän se tehoa, ei nyt, eikä vastaisuudessa), säästä energiasi omaksi voimaksesi ja tee hyvää itsellesi.

      • jorojukka-kukka
        j.pukkila kirjoitti:

        ..kuulemani juttu, että pohjanmaalla kateus on menestymisen käyttövoima, kun naapuri hankkii auton tai talon, niin toinen naapuri hankkii kateuksissaan vielä paremmat..

        Mutta eikös tuo liity kuluttamiseen, eli rahan tuhlaamiseen, eikä menestymiseen? :)

      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Heh, heh.

        Mutta kun tuo toisessa ihmisessä hyvän näkeminen tai siis näkemättömyys on eri asia kuin se, että toinen kadehtii toisen laulutaitoa.

        Yritä nyt vielä selittää. En nimittäin millään nyt tajua tuota asiayhteyttä.

        Eli HYVÄN NÄKEMINEN tarkoittaakin jonkin kadehdittavan ominaisuuden näkemistä toisessa.

        Joopa joo.

        Minä ajattelin, että hyvän näkeminen tarkoittaa IHMISEN HYVYYTTÄ tai jotakin muuta ominaisuutta, jota ei välttämättä itse haluakaan itselleen.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä en ainakaan ole kateellinen, enkä ole ollut sitä koskaan. Ymmärrän, etteivät ne asiat, joita ihmiset yleensä kadehtivat tuo minulle onnea, seesteisyyttä ja mielenrauhaa. Nämä kolme ovat oman elämäni peruselementit, eikä niitä voi kadehtia, ellei nyt joitain nunnia ja munkkeja alkaisi kadehtimaan.

        Mutta. Mutta. Hmmmm...

        Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi. Enempi ymmärrän sen kyvyttömyydeksi MYÖNTÄÄ toisen ihmisen hyvät ominaisuudet, jos tuo toinen on esim. ollut itselleen ilkeä tai tehnyt jotain vääryyttä. Tai sitten tuo, mitä täällä jo siteerattiin pariinkin kertaan, että "Hyvän ihmisen hyväksyminen vaatii omien pahojen tekojensa"...tai jotain sinne päin.

        Että kaikki ihmiset ovat kateellisia...

        Kirjassa Tuhkomokompleksi kerrottiin tässä yhteydessä tarkoittamani kateuden synnystä seuraavaa: Tutkimukset ovat osoittaneet että naisten itseluottamus on kääntäen verrannollinen yhteistyökumppaneiden suoritustasoon. Eli jos naisella on kumppani jonka suoritustaso on huippua, sitä todennäköisemmin nainen ei itse tunne olevansa pätevä.

        Tästä seuraa tietenkin itseluottamuksen puute ja kateus alkaa vähitellen voimistuvana ottaa valtaa mielessä. Ellei tällaista kateutta tunnista, syntyy naisen itsenäisyyden kannalta huomattavasti tuhoisampaa jälkeä, nimittäin omat pätemättömyydentunteet pääsevät vallalle.

        Sinä joka kirjoitit nimettömänä "aaveelle", jos haluat että luen kirjoituksesi, kirjoita minulle ja rekatulla nimelläsi.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Eli HYVÄN NÄKEMINEN tarkoittaakin jonkin kadehdittavan ominaisuuden näkemistä toisessa.

        Joopa joo.

        Minä ajattelin, että hyvän näkeminen tarkoittaa IHMISEN HYVYYTTÄ tai jotakin muuta ominaisuutta, jota ei välttämättä itse haluakaan itselleen.

        Vähän pihalla nyt...

        Ihminenhän voi kadehtia ihan mitä tahansa toiselta.

      • epikuros
        j.pukkila kirjoitti:

        ..kuulemani juttu, että pohjanmaalla kateus on menestymisen käyttövoima, kun naapuri hankkii auton tai talon, niin toinen naapuri hankkii kateuksissaan vielä paremmat..

        Ei liity millään tavalla kateuteen mutta kumminkin veneilijä ajattelee:
        "vaikk sull kummone paat tahasa,nii se o' ain metrin liia lyhyt" :=D

      • j.pukkila
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mutta eikös tuo liity kuluttamiseen, eli rahan tuhlaamiseen, eikä menestymiseen? :)

        ..lienee se ja sama, mihin liittyy, mutta luulisin kumminkin, että kunnon kateus ainakin vaaditaan, jos pystyy menestymättä hankkimaan ökytalon ja pihaan ökypirssin..

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Että kaikki ihmiset ovat kateellisia...

        Kirjassa Tuhkomokompleksi kerrottiin tässä yhteydessä tarkoittamani kateuden synnystä seuraavaa: Tutkimukset ovat osoittaneet että naisten itseluottamus on kääntäen verrannollinen yhteistyökumppaneiden suoritustasoon. Eli jos naisella on kumppani jonka suoritustaso on huippua, sitä todennäköisemmin nainen ei itse tunne olevansa pätevä.

        Tästä seuraa tietenkin itseluottamuksen puute ja kateus alkaa vähitellen voimistuvana ottaa valtaa mielessä. Ellei tällaista kateutta tunnista, syntyy naisen itsenäisyyden kannalta huomattavasti tuhoisampaa jälkeä, nimittäin omat pätemättömyydentunteet pääsevät vallalle.

        Sinä joka kirjoitit nimettömänä "aaveelle", jos haluat että luen kirjoituksesi, kirjoita minulle ja rekatulla nimelläsi.

        Tiedän erittäin hyvin väitteen, että ihmiset ovat kateellisia, mutta minä en oikeasti ole. Ajattelen asioista aika perusteellisesti, enkä ole tunteideni heittelemä tämän tyyppisissä asioissa. Olen aina käsittänyt, että ihmisillä on vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä ne kadehtimalla muutu miksikään. Jos haluan jonkun taidon, niin en saa sitä kahdehtimalla jotakin toista, vaan pakertamalla sen eteen, että opin tuon puuttuvan taidon.

        Ihmisten persoonallisuuden piirteistäkään en ole kateellinen, sillä yksi on yhdenlainen, toinen toisenlainen. Minä olen minä ja hyvä omassa itsessäni. Riittävä, tiedostava.

        Enempi olen ihmisten tarkkailija. Analysoija.

      • joka kirjoitin
        avecMaria kirjoitti:

        Että kaikki ihmiset ovat kateellisia...

        Kirjassa Tuhkomokompleksi kerrottiin tässä yhteydessä tarkoittamani kateuden synnystä seuraavaa: Tutkimukset ovat osoittaneet että naisten itseluottamus on kääntäen verrannollinen yhteistyökumppaneiden suoritustasoon. Eli jos naisella on kumppani jonka suoritustaso on huippua, sitä todennäköisemmin nainen ei itse tunne olevansa pätevä.

        Tästä seuraa tietenkin itseluottamuksen puute ja kateus alkaa vähitellen voimistuvana ottaa valtaa mielessä. Ellei tällaista kateutta tunnista, syntyy naisen itsenäisyyden kannalta huomattavasti tuhoisampaa jälkeä, nimittäin omat pätemättömyydentunteet pääsevät vallalle.

        Sinä joka kirjoitit nimettömänä "aaveelle", jos haluat että luen kirjoituksesi, kirjoita minulle ja rekatulla nimelläsi.

        Kyllähän me kaikki tiedämme, että sinä sen viestin jo luit.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Vähän pihalla nyt...

        Ihminenhän voi kadehtia ihan mitä tahansa toiselta.

        Mutta kuten tuossa jo joku sanoikin, ettei oma esimerkkini ollut kateutta.

        Kuule niin pihalla minä olen kateuden suhteen, että menee ymmärryskin mutkalle. Siis ihan noviisi.

      • koen hyvin pitkälti.
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Tiedän erittäin hyvin väitteen, että ihmiset ovat kateellisia, mutta minä en oikeasti ole. Ajattelen asioista aika perusteellisesti, enkä ole tunteideni heittelemä tämän tyyppisissä asioissa. Olen aina käsittänyt, että ihmisillä on vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä ne kadehtimalla muutu miksikään. Jos haluan jonkun taidon, niin en saa sitä kahdehtimalla jotakin toista, vaan pakertamalla sen eteen, että opin tuon puuttuvan taidon.

        Ihmisten persoonallisuuden piirteistäkään en ole kateellinen, sillä yksi on yhdenlainen, toinen toisenlainen. Minä olen minä ja hyvä omassa itsessäni. Riittävä, tiedostava.

        Enempi olen ihmisten tarkkailija. Analysoija.

        Luulen, että tuota väitettä viljelevät he, jotka kateutta vahvasti kokevat. Yrittävät siis normalisoida tunteensa väittämällä sen koskevan kaikkia.

      • jorojukka-kukka
        koen hyvin pitkälti. kirjoitti:

        Luulen, että tuota väitettä viljelevät he, jotka kateutta vahvasti kokevat. Yrittävät siis normalisoida tunteensa väittämällä sen koskevan kaikkia.

        Täällähän miehet usein väittävät feministejä kateellisiksi. Kateushan ei ole sitä, että otetaan esiin epäkohtia ja puututaan niihin.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Tiedän erittäin hyvin väitteen, että ihmiset ovat kateellisia, mutta minä en oikeasti ole. Ajattelen asioista aika perusteellisesti, enkä ole tunteideni heittelemä tämän tyyppisissä asioissa. Olen aina käsittänyt, että ihmisillä on vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä ne kadehtimalla muutu miksikään. Jos haluan jonkun taidon, niin en saa sitä kahdehtimalla jotakin toista, vaan pakertamalla sen eteen, että opin tuon puuttuvan taidon.

        Ihmisten persoonallisuuden piirteistäkään en ole kateellinen, sillä yksi on yhdenlainen, toinen toisenlainen. Minä olen minä ja hyvä omassa itsessäni. Riittävä, tiedostava.

        Enempi olen ihmisten tarkkailija. Analysoija.

        Minulla on tämmöinen neuvolista, josta aina silloin tällöin muistan silmäillä. Vaikka en enää teekään mainittua työtä, silti nämä ohjeet pätevät.

        http://www.etikka.pp.fi/13kaskua.html

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Minulla on tämmöinen neuvolista, josta aina silloin tällöin muistan silmäillä. Vaikka en enää teekään mainittua työtä, silti nämä ohjeet pätevät.

        http://www.etikka.pp.fi/13kaskua.html

        Ihan hyvät neuvot.

      • jorojukka-kukka
        j.pukkila kirjoitti:

        ..lienee se ja sama, mihin liittyy, mutta luulisin kumminkin, että kunnon kateus ainakin vaaditaan, jos pystyy menestymättä hankkimaan ökytalon ja pihaan ökypirssin..

        Pontimena kateus on kelpo tunne. Tavallaan silloinhan siinä on hyvä käyttäarvo.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ihan hyvät neuvot.

        Että kirjoittaa kyllä, mutta ei omalla nimellään?

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Että kirjoittaa kyllä, mutta ei omalla nimellään?

        Keskustele hänen kanssaan. Ota häneen yhteyttä. Sovittele, käytä taitosi. Kokeile. Mitä menetettävää. Saatettaisiin saada vaikkapa sovunpoikasta tällä palstalla.

        En tosiaan voi olla varma, mutta aina kannattaa yrittää.

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Keskustele hänen kanssaan. Ota häneen yhteyttä. Sovittele, käytä taitosi. Kokeile. Mitä menetettävää. Saatettaisiin saada vaikkapa sovunpoikasta tällä palstalla.

        En tosiaan voi olla varma, mutta aina kannattaa yrittää.

        En avaa kertanikkien minulle osoittamia kirjoituksia vaikka tällä tyypillä on kyllä rekattukin nimi.

        Taustalla voi olla monta eri asiaa; mitäpä niitä tässä arvaamaan. Pelko tuli ekana mieleen. Mutta kumman kiinnostunut se on minusta, sanoa täytyy. :) Ajattelin, että sinä myös tietäisit kuka löytyy tämän perskäpäsenä hyörivän multinikin takaa...

        Mitäs jos pieraisen? :DD

      • avecMaria
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Keskustele hänen kanssaan. Ota häneen yhteyttä. Sovittele, käytä taitosi. Kokeile. Mitä menetettävää. Saatettaisiin saada vaikkapa sovunpoikasta tällä palstalla.

        En tosiaan voi olla varma, mutta aina kannattaa yrittää.

        Jatketaan. Nyt lähden ystäväni 40-vuotissynttäreille ja samalla viettämään mukavaa vappuaattoa.

        Jatkakaa.

        Nahdään taas joskus.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        En avaa kertanikkien minulle osoittamia kirjoituksia vaikka tällä tyypillä on kyllä rekattukin nimi.

        Taustalla voi olla monta eri asiaa; mitäpä niitä tässä arvaamaan. Pelko tuli ekana mieleen. Mutta kumman kiinnostunut se on minusta, sanoa täytyy. :) Ajattelin, että sinä myös tietäisit kuka löytyy tämän perskäpäsenä hyörivän multinikin takaa...

        Mitäs jos pieraisen? :DD

        En tiedä kuka on rekisteröimättömien nimimerkkien takana, mutta he ovat yleensä erittäin vihaisia ja heillä on siihen jokin syy. Toki syyt ovat täysin erilaisia. Sinua suosittelen ottamaan selvää ja pyrkimään lieventämään tilannetta. Provokaatio nyt vain pahentaa sitä.

        Kokeile. Jään seuraamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu.

      • jorojukka-kukka
        avecMaria kirjoitti:

        Jatketaan. Nyt lähden ystäväni 40-vuotissynttäreille ja samalla viettämään mukavaa vappuaattoa.

        Jatkakaa.

        Nahdään taas joskus.

        Mukavaa iltaa sitten vaan.

      • mitä hyvää?
        on sitten kirjoitti:

        erityisen paljon kateellisia äijiä.

        "kateus on sitä, ettei halua nähdä toisessa hyvää ja mitätöi sen."

        Mitähän hyvää palstan "kriitikot" näkevät feministeissä? Jatkuvasti ovat vain mitätöimässä.

        Palstalla on monenmonituisen kerran tullut esille, että feministejä pidetään hyvin menestyneinä, hyvin koulutettuina, aivan kuin "korkeampana säätynä".

        Eikös siinä ole kateuden aihetta miehille?

        Kateus on tullut palstallakin esiin jatkuvasti miesten taholta. Kateellinen kai haluaa panetella kateudessaan tätä kohdetta? Vähätellä(ei halua nähdä) toisen asiaa, mistä on kateellinen. Miehet tekevät niin paljon työtä naisten panettelun eteen, että sitä olen usein ihmetellyt. Mutta kateus saa varmaan aikaan voimia - tosin pahoja(enimmäkseen). Naisissa tätä en ole täällä lainkaan huomannut.

      • kateuden
        talimaakari! kirjoitti:

        "Se ettei halua/voi/kykenä tai yksinkertaisesti NÄE jossain ihmisessä hyvää, voi johtua siitä, että ihmisessä ei juurikaan ole hyvää, tai hän ei anna hyvän näkyä, mutta en oikein ymmärrä tuota kateudeksi.
        "

        No eihän toi olekaan mitään kateutta! Mutta jos mä osaa laulaa kovaa ja korkeelta ja sä et, mutta sä kyllä haluisit osata, sä mitätöit mun laulutaidon mielessäsi tai puheissasi, koska et haluat nähdä itseäsi parempaa ihmistä. Siis sellaista jota itse pidät parempana.

        Etkös sinä ole se, joka eniten palstalla haluaa juuri feministejä panetella?

        En ole kateellinen, en kerta kaikkiaan ymmärrrä, miksi olisin. Jos minulla ei ole tuota, niin ilmeisesti en ole sitä halunnutkaan. Laulunäänestä taas, höh, ei sellaisestakaan voi olla kateellinen. Minulla on jotain muuta.

        Olen huomannut, että kateellinen ihminen panettelee juuri sitä asiaa minussa, mikä minulla on selkeästi paremmin, esim. asema työpaikalla.

      • ei käsitä
        avecMaria kirjoitti:

        Vähän pihalla nyt...

        Ihminenhän voi kadehtia ihan mitä tahansa toiselta.

        En käsitä mikä saa aikaiseksi sen, että pitää kadehtia jotain toiselta ja laittaa toinen siksi lyttyyn.
        Miksei hanki omassa elämässään sitä mitä haluaa ja anna muiden hankkia mitä haluaa. Jos kadehtii sellaista mitä ei ole mahdollista(esim. laulunääni), niin se on tyhmyyttä. Sitäpaitsi laulunääntäkin voi harjoittaa.

    • Satku

      Menestymiseen vaaditaan kunnianhimoa, aktiivisuutta ja tiettyä pyrkyrimäisyyttä. Menestymisellä ei ole tekemistä kovin paljon älykkyyden kanssa. Riittää, kunhan on keskimääräistä vähän korkeampi älykkyys tai on alan asiantuntija. Kateuden en usko olevan syynä naisten menestymättömyyteen älykkyydestään huolimatta, vaan niinkuin itsekin sanoit, kasvatuksen.

      Tästä seuraa ns. suurmiesten olemassaolo. He eivät ole pitäneet kynttiläänsä vakan alla, vaan tuoneet esiin kykynsä.

    • Antsux

      Hieno avaus! Näin monta kommenttia aiheeseen 'nainen ja äly'. Vaikka otsikossa on yhdistetty kaksi asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, keskustelu käy kuumana. Tai siis ehkä juuri siksi.

      Hyvää Vappua! Mä olen jo skarppina työpaikalla - entäs te muut?

      • avecMaria

        Vai olet sinä jo skarppina työpaikalla. Noh, minä tulin juuri äsken eiliseltä reissultani kotiin ja luulenpa, että seuraava paikka on vuoteeni, johon käyn nukkumaan tämän juhlahumun pois. Saattaapi mennä huomen aamuun, katsotaan nyt.

        Terveisiä sille hurmurille, joka minua valvotti tähän asti (jos satut näkemään). ;)

      • jorojukka-kukka

        "Vaikka otsikossa on yhdistetty kaksi asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa..."

        Eli mitä tarkoitat?

      • mez-o

        ...että tuo kertoo enemmän lausujastaan kuin lausutusta.

      • Antsux
        mez-o kirjoitti:

        ...että tuo kertoo enemmän lausujastaan kuin lausutusta.

        Kuule. Antsu ei pelkää. Seuraa mua niin et pelkää sinäkään! Mutta ainahan lause kertoo lausujastaan, kuten on tarkoituskin.

      • mez-o
        Antsux kirjoitti:

        Kuule. Antsu ei pelkää. Seuraa mua niin et pelkää sinäkään! Mutta ainahan lause kertoo lausujastaan, kuten on tarkoituskin.

        Onko Antsu sitten jonkinlainen superpersoonallisuus. Jokainen terve ihminen pelkää. Se on alunperin ollut eloonjäämisen ehto.

      • Antsux
        mez-o kirjoitti:

        Onko Antsu sitten jonkinlainen superpersoonallisuus. Jokainen terve ihminen pelkää. Se on alunperin ollut eloonjäämisen ehto.

        Wau mikä sana! SUPERPERSOONALLISUUS. Kuvaa Antsua aivan täydellisesti. Ainoa mikä siinä harmittaa, on se etten keksinyt sitä itse.

        Kiitos samoin, toivoo SUPERPERSOONALLISUUS.

      • mez-o
        mez-o kirjoitti:

        Onko Antsu sitten jonkinlainen superpersoonallisuus. Jokainen terve ihminen pelkää. Se on alunperin ollut eloonjäämisen ehto.

        Piti sanomani, että äly peritään äidiltä ja tunteet isältä. Että sillä tavalla niillä on ikään kuin tekemistä toistensa kanssa.

      • Antsux
        mez-o kirjoitti:

        Piti sanomani, että äly peritään äidiltä ja tunteet isältä. Että sillä tavalla niillä on ikään kuin tekemistä toistensa kanssa.

        Mikähän shamaani sinulle on genetiikkaa opettanut? Että munasolu sisältäisi älygeenit ja siittiö puolestaan tunteet? Miksi sisaruksilla sitten on eroja niin älykkyydessä kuin tunteiden käsittelyssäkin?

        "Älykäs kuin äitinsä" ei kaikissa tapauksissa todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi.

      • mez-o
        Antsux kirjoitti:

        Wau mikä sana! SUPERPERSOONALLISUUS. Kuvaa Antsua aivan täydellisesti. Ainoa mikä siinä harmittaa, on se etten keksinyt sitä itse.

        Kiitos samoin, toivoo SUPERPERSOONALLISUUS.

        ...onkin ihan hauskaa näin vähän letkussa olotilassa vappupäivänä. Minusta kun ei voi tulla SUPERPERSOONALLISUUTTA kuten sinusta, koska tiedostan rajallisuuteni valitettavan hyvin.

      • mez-o
        Antsux kirjoitti:

        Mikähän shamaani sinulle on genetiikkaa opettanut? Että munasolu sisältäisi älygeenit ja siittiö puolestaan tunteet? Miksi sisaruksilla sitten on eroja niin älykkyydessä kuin tunteiden käsittelyssäkin?

        "Älykäs kuin äitinsä" ei kaikissa tapauksissa todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi.

        "Cambridgen yliopistossa tehdyt hiirikokeet osoittavat äidiltä periytyvän älyn ja isältä tunteet. Äidiltä perityt geenit säätelevät aivokuoren, älykkyyden "sijaintipaikka", sekä motoristen alueiden kehittymistä. Isän geenit taas vaikuttavat aivojen primitiivisten eli emotionaalisten alueiden kehittymiseen. Nämä tulokset käyvät ilmi leimautuneista geeneistä tehdyistä havainnoista. Ihmisaivojen osalta tutkimuksia ei voida vielä vahvistaa, mutta kaksi sairautta viittaavat samanlaiseen käyttäytymiseen. (Tiede 2000 6/97, 12-13) Jos äidiltä todellakin peritään älykkyys, miten selitetään väite miesten suuremmasta älykkyydestä?"

        Nyttemmin on vahvistettu myös ihmisillä.

      • ja sen tulkinta
        Antsux kirjoitti:

        Mikähän shamaani sinulle on genetiikkaa opettanut? Että munasolu sisältäisi älygeenit ja siittiö puolestaan tunteet? Miksi sisaruksilla sitten on eroja niin älykkyydessä kuin tunteiden käsittelyssäkin?

        "Älykäs kuin äitinsä" ei kaikissa tapauksissa todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi.

        kiistämättömiä (aina samoin käyttäytyvää, yksiselitteistä) tieteitä on erittäin vähän. Tämä ei kuulu niihin.

      • Antsux
        mez-o kirjoitti:

        "Cambridgen yliopistossa tehdyt hiirikokeet osoittavat äidiltä periytyvän älyn ja isältä tunteet. Äidiltä perityt geenit säätelevät aivokuoren, älykkyyden "sijaintipaikka", sekä motoristen alueiden kehittymistä. Isän geenit taas vaikuttavat aivojen primitiivisten eli emotionaalisten alueiden kehittymiseen. Nämä tulokset käyvät ilmi leimautuneista geeneistä tehdyistä havainnoista. Ihmisaivojen osalta tutkimuksia ei voida vielä vahvistaa, mutta kaksi sairautta viittaavat samanlaiseen käyttäytymiseen. (Tiede 2000 6/97, 12-13) Jos äidiltä todellakin peritään älykkyys, miten selitetään väite miesten suuremmasta älykkyydestä?"

        Nyttemmin on vahvistettu myös ihmisillä.

        Jos äidiltä perityt geenit säätelevät aivokuoren kehittymistä, niin onhan aivan posketonta mutkien oikomista väittää että "älykkyys peritään äidiltä".

      • Antsux
        mez-o kirjoitti:

        ...onkin ihan hauskaa näin vähän letkussa olotilassa vappupäivänä. Minusta kun ei voi tulla SUPERPERSOONALLISUUTTA kuten sinusta, koska tiedostan rajallisuuteni valitettavan hyvin.

        Onko mieliharmini kaikkitietävälle vakanssille kiilautunut uusi hahmo, mez-o? Letkusta olosta en voi ottaa vastuuta, joten se on sun itsesi kannettava.

      • mez-o
        Antsux kirjoitti:

        Onko mieliharmini kaikkitietävälle vakanssille kiilautunut uusi hahmo, mez-o? Letkusta olosta en voi ottaa vastuuta, joten se on sun itsesi kannettava.

        ...mitä mahdoit tuolla tarkoittaa. Minä tiedän ainakin sen, kuinka vähän ihminen - minä mukaan lukien - loppujen lopuksi tietää. Suo anteeksi jos olen pahoittanut mielesi. Lopetan nyt tähän.

      • jorojukka-kukka
        Antsux kirjoitti:

        Onko mieliharmini kaikkitietävälle vakanssille kiilautunut uusi hahmo, mez-o? Letkusta olosta en voi ottaa vastuuta, joten se on sun itsesi kannettava.

        Että onko se kovinkin voimille ottavaa, jos sinulta jotakin kysyy?

        Nimittäin kaikkitietävyys ei poista sitä, että joku kysyy, oikeastaan päinvastoin. Kaikkitietävällehän vastaaminen on helppoa. ;)

      • sinulla
        Antsux kirjoitti:

        Jos äidiltä perityt geenit säätelevät aivokuoren kehittymistä, niin onhan aivan posketonta mutkien oikomista väittää että "älykkyys peritään äidiltä".

        jotakin sitä vastaan, että älykkyys peritään äidiltä?
        Epäilen, että joillakin sovinisteilla ainakin olisi. Mitähän mieltä Pepe tästä asiasta mahtaisi olla?

      • epikuros
        mez-o kirjoitti:

        Piti sanomani, että äly peritään äidiltä ja tunteet isältä. Että sillä tavalla niillä on ikään kuin tekemistä toistensa kanssa.

        sitten tulee se ns. tunneäly, jota ei kuulema miehillä ole?

        Onko se jonkinlainen myöhempi keitos, jonka vain nainen saa?

      • mez-o
        epikuros kirjoitti:

        sitten tulee se ns. tunneäly, jota ei kuulema miehillä ole?

        Onko se jonkinlainen myöhempi keitos, jonka vain nainen saa?

        Selitin jo tuolla jossakin ketjussa aiemmin geenien periytymisen perusteita suvullisessa lisääntymisessä. Mutta tuohon mitä kysyt niin lapsi saa sekä isältä että äidiltä puolet perintötekijöistä. Se millä tavalla ne sitten ilmenevät uudessa yksilössä, vaatisi jo oman tarinansa.

        Se että miehillä ei ole tunneälyä on pelkkä myytti. Myytti on myös se, että empatia ja tunneäly on pelkästään naiseuteen liittyvä ominaisuus. Naisen oletetaan eläytyvän toisen tunteisiin paremmin kuin miehen koska meidät opetetaan lapsesta saakka omaksumaan (kulttuurisidonnaisesti) erilaiset käyttäytymismuodot. Fysiologisten tutkimusten mukaan empaattisuudessa ei ole eroja sukupuolten välillä.

        Väitetään että itsekuri on avain empatiaan joka puolestaan mahdollistaa tunneälyn kehittymisen.
        Daniel Golemanin mukaan (tunneälyn guru) itsekuri, tahdonvoima, luonteenlujuus, impulssien hallinta, stressinsieto, tunteiden hallinta, ryhdikäs päättäväisyys sekä tieteen ja kouluttautumisen arvostus, ovat tunneälyisen ihmisen perusainekset.

        Tunneälyn puutteessa on paljon samaa kuin Asperger-oireyhtymässä. Keskeisin piirre on sosiaalisen kanssakäymisen heikentyminen vaikean empatiakyvyn puutteen vuoksi. Täydellisestä empatian kyvyn puutteesta kärsivä saattaa olla terävä päästään, mutta todellisuus näyttäytyy hänelle musavalkoisena ilman eri sävyjä.

        Tämän tulkinnan mukaan kaikki miehet olisivat tuollaisia kummajaisia, jos heiltä puuttuisi kokonaan empatian kyky ja tunneäly.

        Tässä voit testata oman tunneälykkyytesi: http://www.utne.com/cgi-bin/eq.

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        Selitin jo tuolla jossakin ketjussa aiemmin geenien periytymisen perusteita suvullisessa lisääntymisessä. Mutta tuohon mitä kysyt niin lapsi saa sekä isältä että äidiltä puolet perintötekijöistä. Se millä tavalla ne sitten ilmenevät uudessa yksilössä, vaatisi jo oman tarinansa.

        Se että miehillä ei ole tunneälyä on pelkkä myytti. Myytti on myös se, että empatia ja tunneäly on pelkästään naiseuteen liittyvä ominaisuus. Naisen oletetaan eläytyvän toisen tunteisiin paremmin kuin miehen koska meidät opetetaan lapsesta saakka omaksumaan (kulttuurisidonnaisesti) erilaiset käyttäytymismuodot. Fysiologisten tutkimusten mukaan empaattisuudessa ei ole eroja sukupuolten välillä.

        Väitetään että itsekuri on avain empatiaan joka puolestaan mahdollistaa tunneälyn kehittymisen.
        Daniel Golemanin mukaan (tunneälyn guru) itsekuri, tahdonvoima, luonteenlujuus, impulssien hallinta, stressinsieto, tunteiden hallinta, ryhdikäs päättäväisyys sekä tieteen ja kouluttautumisen arvostus, ovat tunneälyisen ihmisen perusainekset.

        Tunneälyn puutteessa on paljon samaa kuin Asperger-oireyhtymässä. Keskeisin piirre on sosiaalisen kanssakäymisen heikentyminen vaikean empatiakyvyn puutteen vuoksi. Täydellisestä empatian kyvyn puutteesta kärsivä saattaa olla terävä päästään, mutta todellisuus näyttäytyy hänelle musavalkoisena ilman eri sävyjä.

        Tämän tulkinnan mukaan kaikki miehet olisivat tuollaisia kummajaisia, jos heiltä puuttuisi kokonaan empatian kyky ja tunneäly.

        Tässä voit testata oman tunneälykkyytesi: http://www.utne.com/cgi-bin/eq.

        Tunneälyn sanotaan säätelevän muitten kykyjen toteutumista.

        Parasta lienee, että tätä älyä voi kuitenkin jokainen kehittää.
        Ja jos palaan tuohon alkuperäiseen aiheeseeni, naiseen ja älyyn sekä omiin näkemyksiini tasa-arvon esteistä, voin todeta että tunneäly tukee älykkyyttä, eikä vastaavasti toimi, jos henkilö ei hyväksy itseään ja tunteitaan sataprosenttisesti.

        Testistä. Minut on testattu ja olen saanut erittäin hyvän arvion tunneälystäni.

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Tunneälyn sanotaan säätelevän muitten kykyjen toteutumista.

        Parasta lienee, että tätä älyä voi kuitenkin jokainen kehittää.
        Ja jos palaan tuohon alkuperäiseen aiheeseeni, naiseen ja älyyn sekä omiin näkemyksiini tasa-arvon esteistä, voin todeta että tunneäly tukee älykkyyttä, eikä vastaavasti toimi, jos henkilö ei hyväksy itseään ja tunteitaan sataprosenttisesti.

        Testistä. Minut on testattu ja olen saanut erittäin hyvän arvion tunneälystäni.

        "jos henkilö ei hyväksy itseään ja tunteitaan sataprosenttisesti"

        Tuosta sadasta prosentista en ole niin vakuuttunut. Muutenhan olemme tässä samoilla linjoilla. Tunneaälyä voi kehittää esimerkiksi tiedollisten välineiden avulla tai vaikkapa kursseilla. Olen itse ollut ahne tiedon hankinnalle lapsesta saakka. Siinä missä naapurin Leena ahmi pullaa, ahmin minä tietoa kirjoista. Opintokaarikin muodostui sirpaleiseksi kun hypin aiheesta toiseen. Toisaalta hyvä asia, toisaalta huono.

      • mez-o
        mez-o kirjoitti:

        "jos henkilö ei hyväksy itseään ja tunteitaan sataprosenttisesti"

        Tuosta sadasta prosentista en ole niin vakuuttunut. Muutenhan olemme tässä samoilla linjoilla. Tunneaälyä voi kehittää esimerkiksi tiedollisten välineiden avulla tai vaikkapa kursseilla. Olen itse ollut ahne tiedon hankinnalle lapsesta saakka. Siinä missä naapurin Leena ahmi pullaa, ahmin minä tietoa kirjoista. Opintokaarikin muodostui sirpaleiseksi kun hypin aiheesta toiseen. Toisaalta hyvä asia, toisaalta huono.

        Ei aiheesta vaan mieluummin: AINEESTA

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        "jos henkilö ei hyväksy itseään ja tunteitaan sataprosenttisesti"

        Tuosta sadasta prosentista en ole niin vakuuttunut. Muutenhan olemme tässä samoilla linjoilla. Tunneaälyä voi kehittää esimerkiksi tiedollisten välineiden avulla tai vaikkapa kursseilla. Olen itse ollut ahne tiedon hankinnalle lapsesta saakka. Siinä missä naapurin Leena ahmi pullaa, ahmin minä tietoa kirjoista. Opintokaarikin muodostui sirpaleiseksi kun hypin aiheesta toiseen. Toisaalta hyvä asia, toisaalta huono.

        Kun olit eri mieltä tuosta 100%:ta, mitä osaa esim. sinä et itsessäsi hyväksy? Ja miksi et hyväksy?

        Ei tietenkään ole pakko vastata noin henkilökohtaiseksi tulkittavaan.

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Kun olit eri mieltä tuosta 100%:ta, mitä osaa esim. sinä et itsessäsi hyväksy? Ja miksi et hyväksy?

        Ei tietenkään ole pakko vastata noin henkilökohtaiseksi tulkittavaan.

        ...tarkoitin yleisellä tasolla. Sata prosenttia missä tahansa ihmistä ja ihmisyyttä koskevassa kysymyksessä on aika kova vaatimus.

        Mutta voin kyllä paljastaa, että olen ollut liiaksi täydellisyyteen pyrkivä. Olen vaatinut paljon itseltäni ja samoin toisilta. Nyttemmin olen tullut järkiini ja otan rennommoin.

      • jorojukka-kukka
        mez-o kirjoitti:

        ...tarkoitin yleisellä tasolla. Sata prosenttia missä tahansa ihmistä ja ihmisyyttä koskevassa kysymyksessä on aika kova vaatimus.

        Mutta voin kyllä paljastaa, että olen ollut liiaksi täydellisyyteen pyrkivä. Olen vaatinut paljon itseltäni ja samoin toisilta. Nyttemmin olen tullut järkiini ja otan rennommoin.

        Ai sinäkin olet näitä täydellisyyteen pyrkijöitä, kuten minäkin. Se on siitä hankalaa, että sellainen ihminen tekee tavallaan moninkertaisen työn muihin verrattuna.

        Vähän se on minullakin vanhemmitte helpottanut, mutta kyllä se on rankkana piirteenä takaraivossa edelleenkin.

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        ...tarkoitin yleisellä tasolla. Sata prosenttia missä tahansa ihmistä ja ihmisyyttä koskevassa kysymyksessä on aika kova vaatimus.

        Mutta voin kyllä paljastaa, että olen ollut liiaksi täydellisyyteen pyrkivä. Olen vaatinut paljon itseltäni ja samoin toisilta. Nyttemmin olen tullut järkiini ja otan rennommoin.

        Olen ymmärtänyt että näissä tunneäly ympyröissä on myöskin itsekuri erittäin tärkeässä osassa. Siksi en ymmärrä, miten itsensä kehittäminen onnistuu, jos saallii itsensä poiketa siitä, mihin tähtää.

        Minun heikkouksiani on aina ollut luja päämäärätietoisuus ja kova itsekuri. Siinä määrin kova että olen välillä jopa kohtuuttoman kova muille, ymmärtämättä, että muilla ei ole samaa itsekuria eikä samoja tavoitteita elämässä.

      • mez-o
        avecMaria kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt että näissä tunneäly ympyröissä on myöskin itsekuri erittäin tärkeässä osassa. Siksi en ymmärrä, miten itsensä kehittäminen onnistuu, jos saallii itsensä poiketa siitä, mihin tähtää.

        Minun heikkouksiani on aina ollut luja päämäärätietoisuus ja kova itsekuri. Siinä määrin kova että olen välillä jopa kohtuuttoman kova muille, ymmärtämättä, että muilla ei ole samaa itsekuria eikä samoja tavoitteita elämässä.

        Päämäärään voi pyrkiä monella tavoin. Mielestäni tien kohti päämäärää ei tarvitse olla ankaran suora jana. Se voi olla spiranimainen tai sitä kohden joutuu kulkemaan kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Käsitykseni mukaan, vaikka ei milloinkaan saavuttaisi asettamaansa päämääränsä, kulkeminen sitä kohti on yhtä tärkeää. Ihmisen pitäisi ymmärtää olla lempeä itselleenkin, muuten voi uupua matkalla.

        Mielestäni tuo sinun kuvailusi omasta kokemuksestasi kertoo myös täydellisyyteen pyrkimisestä.

    • dippainssi itse

      Väitätkö että pelkkä älykkyys riittää johtotehtäviin ja korkeisiin virkoihin? Sitäpaitsi älyä on vielä niin montaa lajia että tuollaiset tutkimukset ovat melko suppeita.

      JOhtajalta vaaditaan nimenomaan tunneälyä. Lisäksi johtajalla pitää olla henkistä kanttia toimia kovien paineiden/painostuksen alla. Olen itse huomannut että monet älykkäät naiset ovat henkisesti hyvin heikkoja. Tällöin kotiäitiys ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Korkeissa viroissa ei voi toimia vakavien masennuskausien ohessa vaikka olisi kuinka älykäs.

      Miksi muuten naisten (sen enempää kuin miestenkään) pitäisi jonkin aatteen takia asettaa oma elämänsä kapitalistisen koneiston käyttöön. Onko se haaskausta että huippuälykäs nainen kasvattaa lapsia sen sijaan että hän kehittelee vaikkapa laivan moottoreita?
      Onko se jotenkin arvokkaampaa että nainen hioo strategiaa jolla voidaan vallata kilpaileva yritys?

      • dippaiita

        Enempää ei olisi voinut ymmärtää väärin.
        Siitä kunniamaininta sinulle.

      • Elastika

        "Olen itse huomannut että monet älykkäät naiset ovat henkisesti hyvin heikkoja. Tällöin kotiäitiys ei ole ollenkaan huono vaihtoehto."

        Heh, siis ettei kotona tarvita henkistä vahvuutta! Haloo! Juuri siellä sen henkinen vahvuus tai sen puuttuminen tulee näkymään kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun seuraava sukupolvi alkaa tarttua vallankahvaan.

        Masentuneena ihminen ei liene parhaimillaan missään duuneissa, mutta masentuneisuutta ja henkistä heikkoutta ei kuitenkaan voi vetää yhtäläisyysmerkeillä kasaan. Puhut siis monesta asiasta somasti samassa hengenvedossa..

      • dippainssi
        Elastika kirjoitti:

        "Olen itse huomannut että monet älykkäät naiset ovat henkisesti hyvin heikkoja. Tällöin kotiäitiys ei ole ollenkaan huono vaihtoehto."

        Heh, siis ettei kotona tarvita henkistä vahvuutta! Haloo! Juuri siellä sen henkinen vahvuus tai sen puuttuminen tulee näkymään kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun seuraava sukupolvi alkaa tarttua vallankahvaan.

        Masentuneena ihminen ei liene parhaimillaan missään duuneissa, mutta masentuneisuutta ja henkistä heikkoutta ei kuitenkaan voi vetää yhtäläisyysmerkeillä kasaan. Puhut siis monesta asiasta somasti samassa hengenvedossa..

        "Heh, siis ettei kotona tarvita henkistä vahvuutta! Haloo! Juuri siellä sen henkinen vahvuus tai sen puuttuminen tulee näkymään kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun seuraava sukupolvi alkaa tarttua vallankahvaan. "

        Kyllä se on vähän eriä kun on 20 vallanhaluista pyrkyriä vastassa johtajanpaikkaa haettaessa. Siinä tarvitaan kyynärpäitä ja stressinhallintaa niin mieheltä kuin naiseltakin. Niitä ominaisuuksia on vain harvoissa ja ne harvat ovat yleensä miehiä. Kyllä lasten kanssa pärjää heikkotahtoisempikin ja lempeämpikin ihminen.

        "Masentuneena ihminen ei liene parhaimillaan missään duuneissa, mutta masentuneisuutta ja henkistä heikkoutta ei kuitenkaan voi vetää yhtäläisyysmerkeillä kasaan."

        Naiset kärsivät paljon useammin masennuksista kuin miehet. Liekö syynä yhteiskunta joka vaatii naisia pärjäämään yrityselämän kilpajuoksussa. Monissa machokulttuureissa naiset ovat yllättävän onnellisia lastensa kanssa kotitöitä tehden.

      • dippainssi
        dippaiita kirjoitti:

        Enempää ei olisi voinut ymmärtää väärin.
        Siitä kunniamaininta sinulle.

        Aloitusviestissä oltiin sitä mieltä että naisten pärjäämättömyys johtuu kasvatuksesta yms. yhteiskunnallisista vääryyksistä. Halusin vain kertoa omia kantojani tähän pärjäämättömyyteen. Oma kokemukseni on juuri se että naiset ovat luonteeltaan yleensä alistuvampia ja heikompia. Ehkä tuo kommenttisi sopii tähän hyvin kun et muuta keksinyt.

      • Pyhä Pietari
        dippainssi kirjoitti:

        "Heh, siis ettei kotona tarvita henkistä vahvuutta! Haloo! Juuri siellä sen henkinen vahvuus tai sen puuttuminen tulee näkymään kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun seuraava sukupolvi alkaa tarttua vallankahvaan. "

        Kyllä se on vähän eriä kun on 20 vallanhaluista pyrkyriä vastassa johtajanpaikkaa haettaessa. Siinä tarvitaan kyynärpäitä ja stressinhallintaa niin mieheltä kuin naiseltakin. Niitä ominaisuuksia on vain harvoissa ja ne harvat ovat yleensä miehiä. Kyllä lasten kanssa pärjää heikkotahtoisempikin ja lempeämpikin ihminen.

        "Masentuneena ihminen ei liene parhaimillaan missään duuneissa, mutta masentuneisuutta ja henkistä heikkoutta ei kuitenkaan voi vetää yhtäläisyysmerkeillä kasaan."

        Naiset kärsivät paljon useammin masennuksista kuin miehet. Liekö syynä yhteiskunta joka vaatii naisia pärjäämään yrityselämän kilpajuoksussa. Monissa machokulttuureissa naiset ovat yllättävän onnellisia lastensa kanssa kotitöitä tehden.

        teidän sovakoiden juttuja!!!!!!!

      • dippainssi
        Pyhä Pietari kirjoitti:

        teidän sovakoiden juttuja!!!!!!!

        Hehe kyllähän sitä pitää toista haukkumaan ruveta kun oma älykkyys ei enää riitä vastaamaan rakentavasti.

    • rusalka

      Anteeksi en jaksanut lukea koko ketjua...

      Minun 'riippuvuuteni' selittyy kyllä sillä, että minähän tässä lapset synnytin ja hoidan. Joo joo on kuultu tämä ennenkin. Kyllä tämä homma kaatui kokonaan minun niskaani eikä kuuloakaan siittä että voisin tehdä työtäni ja uppoutua siihen niin paljon kuin halusin... Siis lapset on olemassa...jätin työn ja paljon muutakin meni! Olisin kyllä halunnut olla riippuvainen lasteni isästä ja taidan olla edelleen, taloudellisesti. HUH

      Minun kokemukseni oli tämä.

      Kyllähän asia on niin, että paljon menee 'hukkaan' voimavaroja. Ei täällä Suomessa pääse toteuttamaan uutta aivojensa koko kapasiteetilla. No, onko se pelkästään naisten kokemus... Väitän, että kansantaloudelle olisi merkittävän hyödyllistä, jos jokainen tai mahdollisimman moni voisi toteuttaa älyllistä tehtäväänsä täällä maksimisuorituksena. Miksi ei tää mene niin?

      Minun alallani koulutus on ao. Sitten pitää jonkun olla guru ja opettaja, joka muka hyväksyy että kyllä tää tekee joo hyvää työtä. Sitten tulee vielä kriitikot ja yleisö ennen kuin saa palkan työstään...JOS SAA PALKAN. Siis joku ostaa teoksen. Sitten tulee suunsoittajat, jotka ei tiedä mistään mitään...lopuksi vielä Antsuxin kaltaiset miehet, jotka lynkkaa kaikki naisen tekemiset.

      No kyllähän minulla poweria löytyy, mutta en minä sentään hinnalla-millä-hyvänsä mene läpi harmaan kiven.

      Kateudesta vielä. Nyt en tainnut ihan ymmärtää. Oliko kysymys todellakin niin, että MINÄ olen niin kateellinen, etten siittä syystä menesty. PAH. Nyt varmaan oli kysymys ihmisten keskinäisestä kateudesta. Niin kiivaasti tehdään rahaa, että kyllä tunnistetaan jos joku kekkaa oivan keinon...sitten ollaan kateellisia.

      Kateus on kuin jana, jossa kaksi päätä. Toinen miinus-merkkinen ja toinen plus-merkkinen. Negatiivisesa päässä janaa ihminen alkaa käyttäytyä kielteisellä tavalla toista kohtaan esim. kampittaa sellaista, jolla on jotain mitä itse halajaa. 'Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista.' Sitten on toinen janan pää. Nyt tullan siihen, että kateus voi olla myös voimavara ja antaa 'potkua'. Positiivisessa mielessä kateus on minulle merkki siitä, että TÄSSÄ on nyt sellaista mitä minä haluan saavuttaa. Se antaa minulle sisua yrittää asiassani vielä paremmin. Esim. haluan suoriutua tehtävästäni paremmin kuin edellisellä kerralla jne.

      No, minä taasen en ole ymmärtänyt mitä toisten ihmisten kateus on. Apua! Esimerkiksi kilpailu asiassa kuin asiassa ymmärretään niin, että toiselle saa heittää kapuloita rattaisiin niin paljon kuin kerkeää. Sen sijaan, että keskityttäisiin omaan tehtävään. Kaikkien etu meillä täällä Suomessa on, että menestytän ja mennään menestymään maailmalla. Ei täällä keskenään kilpailla. Käsitän tämän niin, että kilpailen voittaakseni itseni... jälleen ylitin omat odotuksenikin! SE ON SUURI VOITTO.

      En ole kovinkaan kiinnostunut kilpailemaan sellaisten kanssa, joilla on tarve todistaa omaa ylemmyyttään. Olen vaan matkalla pitemmälle omaa polkuani. Tässä vaiheessa elämää toivoo, ettei kaikenmaailman esteitä olisi niin perkeleesti edessä koko ajan... en ole niin nuori enää. Minun toiveeni on toteuttaa tutkimustani eteenpäin, motiivina ei ole raha... pelkästään uuden keksimisen ja luomisen ilo.

      Tästä olisi kyllä muillekin hyötyä, mutta kun ei nainen saa olla...

      • avecMaria

        Kateus on aina miinusmerkkinen psykologiassa. Sillä ei ole positiivista latausta lainkaan, sillä se perustuu pahaan - joskus lueteltuihin kuolemansynteihinkin, mikä kuitenkin on toinen asia.

        Minä en ylläolevassa sen kummemmin väitä mitään, esittelen vain sellaisia muitten esille tuomia näkemyksiä, jotka minäkin voin hyväksyä.

        Mikään ylläolevista yksinään ei selitä koko asiaa (naisen kokemaa ongelmaa tasa-arvossa työelämässä/palkkauksessa) - siihen en pyrkinyt aloituksellani. Sekin kannattaa muistaa.

      • rusalka
        avecMaria kirjoitti:

        Kateus on aina miinusmerkkinen psykologiassa. Sillä ei ole positiivista latausta lainkaan, sillä se perustuu pahaan - joskus lueteltuihin kuolemansynteihinkin, mikä kuitenkin on toinen asia.

        Minä en ylläolevassa sen kummemmin väitä mitään, esittelen vain sellaisia muitten esille tuomia näkemyksiä, jotka minäkin voin hyväksyä.

        Mikään ylläolevista yksinään ei selitä koko asiaa (naisen kokemaa ongelmaa tasa-arvossa työelämässä/palkkauksessa) - siihen en pyrkinyt aloituksellani. Sekin kannattaa muistaa.

        Hei sinullekin! En ole kerennyt oikeen tarkkaan lukea näitä keskusteluja. Tässä esitän omia näkemyksiäni ja mielipiteitteni taustalla monesti oma kokemus/ongelma. Olen lueskellut myös jonkin verran kirjoja sun muuta. Tarkoitus ei hyökätä sinun esittämääsi asiaa kohtaan, olen samaa mieltä monessa. Esitinkin syitä miksi tutkimuksen tulos saattaa vastata todellisuutta minun kohdallani.

        Vaikka olen aika rämäkkä ja uhkarohkeakin nainen, on minun ollut myös taivuttava. Vasta sitten se tapahtui, kun olin jo liian sairastunut. Niin pitkälle piti minunkin pusertaa yli omien voimavarojen, että olin jo lähellä loppua.

        Kateudesta. Monasti tutkimus menee eteenpäin. Pystytään erottamaan asioita tarkemmin toisistaan. Luepa uudelleen kuvaukseni janasta edellisessä kirjoituksessani. Vaikeuksia tunnistaa ihmisen voimavaroja ja mistä kumpuaa hyvästä vai pahasta, jos ihminen on muulla tavoin vaurioitunut esim. narsisti.

        Suosittelen kirjaa Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? NARSISISMIN SEITSEMÄN SYNTIÄ. Basam Books 2005

      • Ruosutar
        avecMaria kirjoitti:

        Kateus on aina miinusmerkkinen psykologiassa. Sillä ei ole positiivista latausta lainkaan, sillä se perustuu pahaan - joskus lueteltuihin kuolemansynteihinkin, mikä kuitenkin on toinen asia.

        Minä en ylläolevassa sen kummemmin väitä mitään, esittelen vain sellaisia muitten esille tuomia näkemyksiä, jotka minäkin voin hyväksyä.

        Mikään ylläolevista yksinään ei selitä koko asiaa (naisen kokemaa ongelmaa tasa-arvossa työelämässä/palkkauksessa) - siihen en pyrkinyt aloituksellani. Sekin kannattaa muistaa.

        Ehkäpä jo tiedätkin mutta kuitenkin. Tässä hyvin lyhyt ja ytimekäs selitys Rusalkan mainitsemaaan aiheeseen

        http://www.svd.se/dynamiskt/idag/did_6483581.asp

        Tätä aihetta ei voi kuitenkaan käsitellä tällä palstalla... niinkuin olet jo varmasti sen huomannutkin.

        En ole kuitenkaan samaa mieltä Anders Haagin kanssa siitä ettäkö patolooginen narsisisti voisi tunnistaa koskaan itseään kertomasta. Hän ei voi koskaan elämässään tunnistaa itseään...sehän se on koko sairauden yhdin.. vaan tulee lopun ikäänsä näkemään kaiken pahuuden, vihan, kateuden jne, toisissa ihmisissä. Luulen että olet jo asiasta tietoinen mutta sanoinpahan kuitenkin.

        Hieman lisää

        http://www.adlibris.se/product.aspx?isbn=9177386930&checked=1

        http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=125&valikko=9

      • avecMaria
        Ruosutar kirjoitti:

        Ehkäpä jo tiedätkin mutta kuitenkin. Tässä hyvin lyhyt ja ytimekäs selitys Rusalkan mainitsemaaan aiheeseen

        http://www.svd.se/dynamiskt/idag/did_6483581.asp

        Tätä aihetta ei voi kuitenkaan käsitellä tällä palstalla... niinkuin olet jo varmasti sen huomannutkin.

        En ole kuitenkaan samaa mieltä Anders Haagin kanssa siitä ettäkö patolooginen narsisisti voisi tunnistaa koskaan itseään kertomasta. Hän ei voi koskaan elämässään tunnistaa itseään...sehän se on koko sairauden yhdin.. vaan tulee lopun ikäänsä näkemään kaiken pahuuden, vihan, kateuden jne, toisissa ihmisissä. Luulen että olet jo asiasta tietoinen mutta sanoinpahan kuitenkin.

        Hieman lisää

        http://www.adlibris.se/product.aspx?isbn=9177386930&checked=1

        http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=125&valikko=9

        Ja hänen kirjansa on tuttu. Kirjahyllyssäni ei kuitenkaan ole kirjaa "Men jag då? : hur man överlever bland tillvarons narcissister", mutta sen sijaan on muutamia muita. Esim. Robert D. Haren "Psykopatens värld" (Ilman omaatuntoa).

        En ymmärtänyt, oletko sitä mieltä kuin minäkin olen, että psykopaatti ei voi tunnistaa itseään kertomasta? Se tosiaan on koko homman ydin ja tekee hoidon mahdottomaksi.

        Toinen seikka mitä en ymmärrä narsisimin yhteydessä, miksi se on miehelle sairaus ja naiselle normaalia? Oletko kuullut tuosta?

      • avecMaria
        rusalka kirjoitti:

        Hei sinullekin! En ole kerennyt oikeen tarkkaan lukea näitä keskusteluja. Tässä esitän omia näkemyksiäni ja mielipiteitteni taustalla monesti oma kokemus/ongelma. Olen lueskellut myös jonkin verran kirjoja sun muuta. Tarkoitus ei hyökätä sinun esittämääsi asiaa kohtaan, olen samaa mieltä monessa. Esitinkin syitä miksi tutkimuksen tulos saattaa vastata todellisuutta minun kohdallani.

        Vaikka olen aika rämäkkä ja uhkarohkeakin nainen, on minun ollut myös taivuttava. Vasta sitten se tapahtui, kun olin jo liian sairastunut. Niin pitkälle piti minunkin pusertaa yli omien voimavarojen, että olin jo lähellä loppua.

        Kateudesta. Monasti tutkimus menee eteenpäin. Pystytään erottamaan asioita tarkemmin toisistaan. Luepa uudelleen kuvaukseni janasta edellisessä kirjoituksessani. Vaikeuksia tunnistaa ihmisen voimavaroja ja mistä kumpuaa hyvästä vai pahasta, jos ihminen on muulla tavoin vaurioitunut esim. narsisti.

        Suosittelen kirjaa Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? NARSISISMIN SEITSEMÄN SYNTIÄ. Basam Books 2005

        Luin uudelleen ja olen edelleen samaa mieltä, kateus on pahuutta.
        Käyttäisin "posiviisesta kateudesta" mielluummin sanoja kunnianhimo taikka kilpailunhalu.

        Jokaisessa meissä on kateutta, toiset hallitsevat sen, toiset taas eivät.

      • rusalka
        avecMaria kirjoitti:

        Luin uudelleen ja olen edelleen samaa mieltä, kateus on pahuutta.
        Käyttäisin "posiviisesta kateudesta" mielluummin sanoja kunnianhimo taikka kilpailunhalu.

        Jokaisessa meissä on kateutta, toiset hallitsevat sen, toiset taas eivät.

        Nyt menit ansaan.

        Ihan kivaa maalata näitä perisyntejä päälle. Maali kun rapisee alta paljastuu hirviö, jota ei uskalleta/haluta nähdä.

      • Ruosutar
        avecMaria kirjoitti:

        Ja hänen kirjansa on tuttu. Kirjahyllyssäni ei kuitenkaan ole kirjaa "Men jag då? : hur man överlever bland tillvarons narcissister", mutta sen sijaan on muutamia muita. Esim. Robert D. Haren "Psykopatens värld" (Ilman omaatuntoa).

        En ymmärtänyt, oletko sitä mieltä kuin minäkin olen, että psykopaatti ei voi tunnistaa itseään kertomasta? Se tosiaan on koko homman ydin ja tekee hoidon mahdottomaksi.

        Toinen seikka mitä en ymmärrä narsisimin yhteydessä, miksi se on miehelle sairaus ja naiselle normaalia? Oletko kuullut tuosta?

        on yhtä tavallista niin miesten kuin naisten keskuudessa. Sen sijaan sitä vakavampi persoonalissuushäiriö, Borderline on tavallisenpaa naisten kuin miesten parissa. Borderline sisältäää oman ryhmän oireiden lisäksi myös patoloogisen narsisismin. Borderline peroonallisuudet ovat melkoisen itsetuhoisia, anoreksia ja bulimia ja muut itsetuhon tavat, sekä itsemurhat ovat yleisisempiä borderline ryhmässä kuin narsisisteilla. Sen lisäksi he saattavat olla hyvinkin vaarallisia toisiakin kohtaan verratuna patololoogisin narsisteihin.

        Psykopaatit taas ovat se kaikista sairain ryhmä, jos nyt niin voi sanoa, vaikka heitä on kaikista vaikein tunnistaa noin vaan. Heidän luonteenpiirteisiin kuuluu oman ryhmän piirteiden lisäksi myös patolooginen narsisismi.
        Psykopaattien joukossa on enenpi miehiä kuin naisia.

        Kaikilla näillä kolmella ryhmällä on yleistä ettei he pysty tunnistamaan itseään, siis heillä on kieroutunut minä-kuva ja kieroutunut objekti-kuva. Syys siihen miksi on enempi bordenline-naisia ja enempi psykopaatti-miehiä löytyy varhaislapsuudesta. Nähtävästi perinteiset kasvatustekijät yhdessä vanhempien luonteenpiirteiden kanssa vaikuttavat tuohon eroon. Ero on kuitenkin aika pieni.

        Tilastot ei kerro totuutta. Riippuu eri maiden erilaisesta systeemistä diagnostisoida persoonallisuuhäiriöisiä. Ruotsissa ei kovin helposti kerrota henkilölle itselleen diagnoosia. Ylipäätään ei tehdä kovin helpsoti diagnoosia vaan keskitytään oireisiin ja niitten lieventämiseen. Diagnoosista ei olekkaan mitään hyötyä henkilölle itselleen, päin vastoin, vaan hoitavalle lääkärille, poliiseille ja tuomioistuimelle.

        Ruotsissa ei ole mielisairaaloita ja näin ollen vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä ei edes suljeta pois yhteiskunnasta. Ennen vanhaan monet persoonallisuushäiriöiset laitettiin lukittujen ovien taakse.

        Toisaalta hyvin suuri osa persoosnallisuushäiriöisistä eivät koskaan tule hoidon pariin, ennenkuin he ovat tehneet jonkin rikoksen.

        Minulla sattuu olemaan kirjahyllyssä kirja nimeltä "Farliga relationer- on Borderline". (Thonmas Silfing ja Gunilla Nilson).

        http://www.psofi.com/borderline.htm

        PS: Käytän nimitystä patolooginen narsisismi siksi että on olemassa myös normaalia tervettä narsisismia.

      • rusalka
        Ruosutar kirjoitti:

        on yhtä tavallista niin miesten kuin naisten keskuudessa. Sen sijaan sitä vakavampi persoonalissuushäiriö, Borderline on tavallisenpaa naisten kuin miesten parissa. Borderline sisältäää oman ryhmän oireiden lisäksi myös patoloogisen narsisismin. Borderline peroonallisuudet ovat melkoisen itsetuhoisia, anoreksia ja bulimia ja muut itsetuhon tavat, sekä itsemurhat ovat yleisisempiä borderline ryhmässä kuin narsisisteilla. Sen lisäksi he saattavat olla hyvinkin vaarallisia toisiakin kohtaan verratuna patololoogisin narsisteihin.

        Psykopaatit taas ovat se kaikista sairain ryhmä, jos nyt niin voi sanoa, vaikka heitä on kaikista vaikein tunnistaa noin vaan. Heidän luonteenpiirteisiin kuuluu oman ryhmän piirteiden lisäksi myös patolooginen narsisismi.
        Psykopaattien joukossa on enenpi miehiä kuin naisia.

        Kaikilla näillä kolmella ryhmällä on yleistä ettei he pysty tunnistamaan itseään, siis heillä on kieroutunut minä-kuva ja kieroutunut objekti-kuva. Syys siihen miksi on enempi bordenline-naisia ja enempi psykopaatti-miehiä löytyy varhaislapsuudesta. Nähtävästi perinteiset kasvatustekijät yhdessä vanhempien luonteenpiirteiden kanssa vaikuttavat tuohon eroon. Ero on kuitenkin aika pieni.

        Tilastot ei kerro totuutta. Riippuu eri maiden erilaisesta systeemistä diagnostisoida persoonallisuuhäiriöisiä. Ruotsissa ei kovin helposti kerrota henkilölle itselleen diagnoosia. Ylipäätään ei tehdä kovin helpsoti diagnoosia vaan keskitytään oireisiin ja niitten lieventämiseen. Diagnoosista ei olekkaan mitään hyötyä henkilölle itselleen, päin vastoin, vaan hoitavalle lääkärille, poliiseille ja tuomioistuimelle.

        Ruotsissa ei ole mielisairaaloita ja näin ollen vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä ei edes suljeta pois yhteiskunnasta. Ennen vanhaan monet persoonallisuushäiriöiset laitettiin lukittujen ovien taakse.

        Toisaalta hyvin suuri osa persoosnallisuushäiriöisistä eivät koskaan tule hoidon pariin, ennenkuin he ovat tehneet jonkin rikoksen.

        Minulla sattuu olemaan kirjahyllyssä kirja nimeltä "Farliga relationer- on Borderline". (Thonmas Silfing ja Gunilla Nilson).

        http://www.psofi.com/borderline.htm

        PS: Käytän nimitystä patolooginen narsisismi siksi että on olemassa myös normaalia tervettä narsisismia.

        Käsittääkseni rajatilapersoonallisuus siis SAIRAS ei pysty huolehtimaan oikein mistään kunnolla ja on todellakin itsetuhoinen esim. jatkuva, loputon ketjupolttaminen jne.

        Nyt sitten varoitan kaikkia amatööripsykologeja tekemästä mitään diagnooseja kanssaihmisistä, sillä sairaus todetaan siinä vaiheessa kun RIITTÄVÄN MONTA palaa loksahtaa kohdalleen.

        Esim. masentunut ei välttämättä ole rajatilapersoona, mutta rajatilainen kait voi olla masentunut. Mm monet 'terveet' ihmiset ketjupolttavat tupakkaa.

      • mez-o
        Ruosutar kirjoitti:

        on yhtä tavallista niin miesten kuin naisten keskuudessa. Sen sijaan sitä vakavampi persoonalissuushäiriö, Borderline on tavallisenpaa naisten kuin miesten parissa. Borderline sisältäää oman ryhmän oireiden lisäksi myös patoloogisen narsisismin. Borderline peroonallisuudet ovat melkoisen itsetuhoisia, anoreksia ja bulimia ja muut itsetuhon tavat, sekä itsemurhat ovat yleisisempiä borderline ryhmässä kuin narsisisteilla. Sen lisäksi he saattavat olla hyvinkin vaarallisia toisiakin kohtaan verratuna patololoogisin narsisteihin.

        Psykopaatit taas ovat se kaikista sairain ryhmä, jos nyt niin voi sanoa, vaikka heitä on kaikista vaikein tunnistaa noin vaan. Heidän luonteenpiirteisiin kuuluu oman ryhmän piirteiden lisäksi myös patolooginen narsisismi.
        Psykopaattien joukossa on enenpi miehiä kuin naisia.

        Kaikilla näillä kolmella ryhmällä on yleistä ettei he pysty tunnistamaan itseään, siis heillä on kieroutunut minä-kuva ja kieroutunut objekti-kuva. Syys siihen miksi on enempi bordenline-naisia ja enempi psykopaatti-miehiä löytyy varhaislapsuudesta. Nähtävästi perinteiset kasvatustekijät yhdessä vanhempien luonteenpiirteiden kanssa vaikuttavat tuohon eroon. Ero on kuitenkin aika pieni.

        Tilastot ei kerro totuutta. Riippuu eri maiden erilaisesta systeemistä diagnostisoida persoonallisuuhäiriöisiä. Ruotsissa ei kovin helposti kerrota henkilölle itselleen diagnoosia. Ylipäätään ei tehdä kovin helpsoti diagnoosia vaan keskitytään oireisiin ja niitten lieventämiseen. Diagnoosista ei olekkaan mitään hyötyä henkilölle itselleen, päin vastoin, vaan hoitavalle lääkärille, poliiseille ja tuomioistuimelle.

        Ruotsissa ei ole mielisairaaloita ja näin ollen vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä ei edes suljeta pois yhteiskunnasta. Ennen vanhaan monet persoonallisuushäiriöiset laitettiin lukittujen ovien taakse.

        Toisaalta hyvin suuri osa persoosnallisuushäiriöisistä eivät koskaan tule hoidon pariin, ennenkuin he ovat tehneet jonkin rikoksen.

        Minulla sattuu olemaan kirjahyllyssä kirja nimeltä "Farliga relationer- on Borderline". (Thonmas Silfing ja Gunilla Nilson).

        http://www.psofi.com/borderline.htm

        PS: Käytän nimitystä patolooginen narsisismi siksi että on olemassa myös normaalia tervettä narsisismia.

        Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecimin vuosikirjasta:

        "Narsistinen persoonallisuus

        Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivillä on suuruusmielikuvien sävyttämä (grandioottinen) kuva itsestään ja omasta tärkeydestään (taulukko 15.10). He yliarvioivat säännönmukaisesti omat kykynsä ja vähättelevät toisten ominaisuuksia. He odottavat tulevansa kohdelluiksi ainutlaatuisina ja ylivertaisina. Heidän mielessään pyörii runsaasti sellaisia fantasioita, jotka vahvistavat tai tukevat heidän grandioottista käsitystään omasta paremmuudestaan. Heidän kykynsä empatiaan on heikentynyt. He usein ovat myös kateellisia toisille näiden menestyksestä tai asemasta. Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivillä on usein rinnakkaishäirönä pettymystilanteissa esiin tulevaa masennusoireilua tai päihteiden väärinkäyttöä.
        Huomiohakuinen, epävakaa, ja epäsosiaalinen persoonallisuus sekä skitsotyyppinen ja epäluuloinen persoonallisuus saattavat esiintyä samanaikaisesti narsistisen persoonallisuuden kanssa. ICD-10-tautiluokituksessa narsistinen persoonallisuus sisältyy ryhmään muut määritellyt persoonallisuushäiriöt.

        Narsistista persoonallisuutta arvioidaan esiintyvän alle yhdellä prosentilla väestöstä. Potilasaineistossa häiriötä on arveltu esiintyvän 1-16 %:lla. Diagnosoiduista potilaista noin 50-80 % on miehiä.

        Narsistista itsetunnon säätelyn problematiikkaa liittyy käytännöllisesti katsoen kaikkiin persoonallisuushäiriöihin (psykodynaamisesta näkökulmasta rajatilatasoisiin häiriöihin). Narsistiset häiriöt ovat tiloja, joissa ihmiselle ei ole kehittynyt tervettä itsearvostusta ja kykyä arvostaa muita. Häiriöön vaikuttavat psykologiset kehitystekijät ovat samanlaisia kuin ne, joiden on edellä kuvattu vaikuttavan persoonallisuushäiriöihin yleensäkin. Näistä tekijöistä tarvitaan lisää prospektiivista tutkimustuietoa. Narsistisiin häiriöihin ja niiden kulkuun vaikuttavat todennäköisesti myös laajemmat sosiaaliset ja kulttuuriset, ihmisten itsekeskeisyyttä edistävät tekijät, mutta niitä koskeva empiirinen tutkimustieto on niukkaa.

        Narsistisen persoonallisuushäiriön perushoitona on pidetty yksilöllistä psykoterapiaa, johon potilas yleensä motivoituu vasta pettymyskokemusten jälkeen. Potilaat tarvitsevat harvemmin sairaalahoitoa, mutta joskus narsistisesta persoonallisuushäiröstä kärsivät voivat olla hyvinkin vakavasti masentuneita esimerkiksi työurallaan tai parisuhteessaan tapahtuneiden epäonnistumisten vuoksi. Häiriöön mahdollisesti liittyvää masennustilaa on hoidettava kuten mielialahäiriöitä yleensäkin. Käyttäytymisterapian tai lääkehoidon vaikutuksesta itse persoonallisuushäiröön ei ole näyttöä."

      • avecMaria
        rusalka kirjoitti:

        Nyt menit ansaan.

        Ihan kivaa maalata näitä perisyntejä päälle. Maali kun rapisee alta paljastuu hirviö, jota ei uskalleta/haluta nähdä.

        Pikkusen selventää, en nimittäin ymmärtänyt yhtään mitään.

        Minähän sanoin etten usko positiiviseen kateuteen. Kateuden vire on pahuus. Miten sitten pahuuteen sopii positiivisuus?

      • avecMaria
        mez-o kirjoitti:

        Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecimin vuosikirjasta:

        "Narsistinen persoonallisuus

        Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivillä on suuruusmielikuvien sävyttämä (grandioottinen) kuva itsestään ja omasta tärkeydestään (taulukko 15.10). He yliarvioivat säännönmukaisesti omat kykynsä ja vähättelevät toisten ominaisuuksia. He odottavat tulevansa kohdelluiksi ainutlaatuisina ja ylivertaisina. Heidän mielessään pyörii runsaasti sellaisia fantasioita, jotka vahvistavat tai tukevat heidän grandioottista käsitystään omasta paremmuudestaan. Heidän kykynsä empatiaan on heikentynyt. He usein ovat myös kateellisia toisille näiden menestyksestä tai asemasta. Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivillä on usein rinnakkaishäirönä pettymystilanteissa esiin tulevaa masennusoireilua tai päihteiden väärinkäyttöä.
        Huomiohakuinen, epävakaa, ja epäsosiaalinen persoonallisuus sekä skitsotyyppinen ja epäluuloinen persoonallisuus saattavat esiintyä samanaikaisesti narsistisen persoonallisuuden kanssa. ICD-10-tautiluokituksessa narsistinen persoonallisuus sisältyy ryhmään muut määritellyt persoonallisuushäiriöt.

        Narsistista persoonallisuutta arvioidaan esiintyvän alle yhdellä prosentilla väestöstä. Potilasaineistossa häiriötä on arveltu esiintyvän 1-16 %:lla. Diagnosoiduista potilaista noin 50-80 % on miehiä.

        Narsistista itsetunnon säätelyn problematiikkaa liittyy käytännöllisesti katsoen kaikkiin persoonallisuushäiriöihin (psykodynaamisesta näkökulmasta rajatilatasoisiin häiriöihin). Narsistiset häiriöt ovat tiloja, joissa ihmiselle ei ole kehittynyt tervettä itsearvostusta ja kykyä arvostaa muita. Häiriöön vaikuttavat psykologiset kehitystekijät ovat samanlaisia kuin ne, joiden on edellä kuvattu vaikuttavan persoonallisuushäiriöihin yleensäkin. Näistä tekijöistä tarvitaan lisää prospektiivista tutkimustuietoa. Narsistisiin häiriöihin ja niiden kulkuun vaikuttavat todennäköisesti myös laajemmat sosiaaliset ja kulttuuriset, ihmisten itsekeskeisyyttä edistävät tekijät, mutta niitä koskeva empiirinen tutkimustieto on niukkaa.

        Narsistisen persoonallisuushäiriön perushoitona on pidetty yksilöllistä psykoterapiaa, johon potilas yleensä motivoituu vasta pettymyskokemusten jälkeen. Potilaat tarvitsevat harvemmin sairaalahoitoa, mutta joskus narsistisesta persoonallisuushäiröstä kärsivät voivat olla hyvinkin vakavasti masentuneita esimerkiksi työurallaan tai parisuhteessaan tapahtuneiden epäonnistumisten vuoksi. Häiriöön mahdollisesti liittyvää masennustilaa on hoidettava kuten mielialahäiriöitä yleensäkin. Käyttäytymisterapian tai lääkehoidon vaikutuksesta itse persoonallisuushäiröön ei ole näyttöä."

        " Diagnosoiduista potilaista noin 50-80 % on miehiä."

        Olen lukenut jostain että naisten osuus on pienempi, koska naiselle tämä on tyypillisempää käytöstä kuin miehelle. Eli sitä pidetään normaalina naiselle.
        Naisen narsismi kuulemma jää useimmiten kokonaan hoitamatta ja diagnosoimatta.

      • Ruosutar
        rusalka kirjoitti:

        Käsittääkseni rajatilapersoonallisuus siis SAIRAS ei pysty huolehtimaan oikein mistään kunnolla ja on todellakin itsetuhoinen esim. jatkuva, loputon ketjupolttaminen jne.

        Nyt sitten varoitan kaikkia amatööripsykologeja tekemästä mitään diagnooseja kanssaihmisistä, sillä sairaus todetaan siinä vaiheessa kun RIITTÄVÄN MONTA palaa loksahtaa kohdalleen.

        Esim. masentunut ei välttämättä ole rajatilapersoona, mutta rajatilainen kait voi olla masentunut. Mm monet 'terveet' ihmiset ketjupolttavat tupakkaa.

        En tiedä, voi olla suomeksi rajatilapersoonallisuus, en tiedä.

        Ei ollut tarkoitus tehdä tällä palstalla diagnooseja kenestäkään. Minä vaan halusin keskutella avecMarian kanssa hieman aiheesta.

        Idean sain sinulta kun luin viestisi. Ei minulla ole mitään sinun viestiisi muuten sanottavaa, aivan hyvä viesti oli.

      • rusalka
        avecMaria kirjoitti:

        Pikkusen selventää, en nimittäin ymmärtänyt yhtään mitään.

        Minähän sanoin etten usko positiiviseen kateuteen. Kateuden vire on pahuus. Miten sitten pahuuteen sopii positiivisuus?

        Kilpailunhaluisuudenkin voi sijoittaa kateus-janalle. Se voi sijoittua sinne miinusmerkkiseen päähän tai sitten sinne plusmerkkiseen.

        Hemmetti, kun en yhtään muista missä kirjassa luin näistä perisynneistä...mulla on tämmönen muistiinpanoja-kirja-systeemi...löydän vielä.

        No sitten löysin muistiinpanon Heinimäki Jaakko: Seitsemän syntiä, sisäisen sankarivainajan sielunavaus:

        "Ehkä kuitenkin kannattaisi puhaltaa pölyt kuolemansyntien päältä. Ehkä olisi sittenkin paljastavampaa sanoa suoraan ahneudeksi sitä mitä tavataan kutsua optimaaliseksi resurssien hallinnaksi, sanoa juoppoudeksi sitä mitä kutsutaan alkoholin suurkulutukseksi, ja pitää jatkuvaa painontarkkailua reilusti vatsanpalvontana. Olisiko kateus parempi termi kuvaamaan sitä mikä nykyään kulkee vapaan kilpailun nimellä, ja ylpeys kertomaan siitä mistä käytetään hienosti nimitystä itsensä toteuttaminen? Kuvaisiko vihamielisyys paremmin isänmaallisuuden eräitä puolia? Olisivatko hekumalisuus ja irstaus täsmällisempiä ilmauksia siitä, mitä tavataan kutsua seksuaaliseksi vapaamielisyydeksi? Miten sopisi hengen velttous turtuneeseen televisiovisan tuijotukseen?"

        Kirja ilmestyi 1999 jolloinka suunnilleen tutkiskelin erinäisiä kirjoja kuolemansynneistä. Ajatus, että nämä ovat ihmisen sisäisiä voimavaroja, lähtee siittä että meissä jokaisessa on hyvä ja paha. Pitää oppia hallistsemaan nämä, jotta tulee voimavara.

        Ikäheimonen/Vakkuri, Tunneäly:

        "Väkevä tunne-elämä ja lyhytkestoiset voimakkaat tunteet hyvin usein hedelmöittävät ja kirvoittavat ihmisestä luovia saavutuksia. Rakkaus, toivo ja joskus vihakin osoittautuvat usein hämmästyttävän hedelmällisiksi. Tunne-elämältään tasapainoton ihminen luo usein enemmän kuin tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen. Tyytymättömyys itseen ja muihin, halu muuttaa asioita ja joskus radikaalit tuhonkin ajatukset ovat usein luovan ihmisen kannustimia.
        Emme saa pelätä vahvoja tunteita itsessämme, mutta emme myöskään saa niiden voimasta tehdä pahaa.
        Halutessamme pystymme jalostamaan juuri niitäkin luovaan toimintaan.
        Il y a deux sortes de temps. Y a le temps qui attend. Et le temps qui espere.(On kahdenlaista aikaa: Aikaa, joka odottaa ja aikaa, joka toivoo)"

        Tässä otteita. Kallistuu tuonne mun 'työn' puolelle paljon, juu

      • avecMaria
        rusalka kirjoitti:

        Kilpailunhaluisuudenkin voi sijoittaa kateus-janalle. Se voi sijoittua sinne miinusmerkkiseen päähän tai sitten sinne plusmerkkiseen.

        Hemmetti, kun en yhtään muista missä kirjassa luin näistä perisynneistä...mulla on tämmönen muistiinpanoja-kirja-systeemi...löydän vielä.

        No sitten löysin muistiinpanon Heinimäki Jaakko: Seitsemän syntiä, sisäisen sankarivainajan sielunavaus:

        "Ehkä kuitenkin kannattaisi puhaltaa pölyt kuolemansyntien päältä. Ehkä olisi sittenkin paljastavampaa sanoa suoraan ahneudeksi sitä mitä tavataan kutsua optimaaliseksi resurssien hallinnaksi, sanoa juoppoudeksi sitä mitä kutsutaan alkoholin suurkulutukseksi, ja pitää jatkuvaa painontarkkailua reilusti vatsanpalvontana. Olisiko kateus parempi termi kuvaamaan sitä mikä nykyään kulkee vapaan kilpailun nimellä, ja ylpeys kertomaan siitä mistä käytetään hienosti nimitystä itsensä toteuttaminen? Kuvaisiko vihamielisyys paremmin isänmaallisuuden eräitä puolia? Olisivatko hekumalisuus ja irstaus täsmällisempiä ilmauksia siitä, mitä tavataan kutsua seksuaaliseksi vapaamielisyydeksi? Miten sopisi hengen velttous turtuneeseen televisiovisan tuijotukseen?"

        Kirja ilmestyi 1999 jolloinka suunnilleen tutkiskelin erinäisiä kirjoja kuolemansynneistä. Ajatus, että nämä ovat ihmisen sisäisiä voimavaroja, lähtee siittä että meissä jokaisessa on hyvä ja paha. Pitää oppia hallistsemaan nämä, jotta tulee voimavara.

        Ikäheimonen/Vakkuri, Tunneäly:

        "Väkevä tunne-elämä ja lyhytkestoiset voimakkaat tunteet hyvin usein hedelmöittävät ja kirvoittavat ihmisestä luovia saavutuksia. Rakkaus, toivo ja joskus vihakin osoittautuvat usein hämmästyttävän hedelmällisiksi. Tunne-elämältään tasapainoton ihminen luo usein enemmän kuin tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen. Tyytymättömyys itseen ja muihin, halu muuttaa asioita ja joskus radikaalit tuhonkin ajatukset ovat usein luovan ihmisen kannustimia.
        Emme saa pelätä vahvoja tunteita itsessämme, mutta emme myöskään saa niiden voimasta tehdä pahaa.
        Halutessamme pystymme jalostamaan juuri niitäkin luovaan toimintaan.
        Il y a deux sortes de temps. Y a le temps qui attend. Et le temps qui espere.(On kahdenlaista aikaa: Aikaa, joka odottaa ja aikaa, joka toivoo)"

        Tässä otteita. Kallistuu tuonne mun 'työn' puolelle paljon, juu

        Ymmärrän kyllä täydellisesti ajatuksen. Nyt.

        Olen itse ehkä lähestynyt asiaa hieman kokonaisempana. Ei ole erikoisalaani, mutta ainahan kaikkea pitää miettiä. Tässä linkki sivustolle, jota siteeraan mielelläni ja joka löytyy galleriasivultani.

        http://personal.inet.fi/koti/vexom/ajatt.htm

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      61
      1179

    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      42
      891

    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      326
      657

    4. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      51
      651

    5. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      626

    6. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      618

    7. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      605

    8. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      93
      600

    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      75
      566

    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      564
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt