Miten sanoa nätisti, että paska on paskaa?

Jos lajitoveri kertoo uskovansa henkiolentoihin,joita pitää telepaattisesti lepytellä ja ohjeistaa rukoilemalla,ja sitten odottaa argumentein ja logiikan väitelausein ryyditettyä "keskustelua",niin onhan se turhauttavaa...

Ystäväni Mahmud kertoi minulle jumalastaan ja siitä, kuinka se ohjaa maailmankaikkeuden tapahtumia suunnitelmansa mukaan. Lisäksi Mahmud kertoi jumalansa olevan armollinen ja armahtava sekä suuri rakkaus. Lisäksi hän kertoi uskontonsa olevan rauhan uskonto.

Kuitenkaan hän ei pystynyt selittämään pyhän kirjansa ristiriitoja eikä sitä, että hänen uskontonsa on jakaantunut keskenään riiteleviin suuntauksiin. Hän ei pystynyt myöskään selittämään ristiriidattomasti miksi maailmassa on pahaa ja sotia.

Lisäksi hänen uskontonsa on peräisin minulle vieraasta kulttuurista ja ympäristöstä.

Siksi en usko hänen väitteitään.

Ps. Mahmud on kristitty.

Miksi kokisit tarpeelliseksi "valistaa" muista oman näkemyksesi ihanuudesta? Se että jotakin sanomaa voidaan kutsua pilkaksi ei ole mitään uutta ja aina on joku joka on sinua vastaan.

Mikä on "sanomamme"? Itse olen ateisti enkä koe omaavani mitään sanomaa tai tarvetta käännyttää uskovaisia ateisteiksi. Ateistin aggressiivisuus on ihan sama asia kuin uskovaisen aggressiivisuus, se mikä koetaan omaksi näkemykseksi halutaan toitottaa muidenkin korviin.

Teismissä ei ole mitään "väärää", se on hyvin inhimillistä ihmisen toimintaa - vaikka itse ateistina sanonkin.

Uskonnoissa tai ateisimissa ei ole mitään vikaa, ihminen on se joka on paska, jos näin käänteisesti voisin tämän ilmaista "nätisti".

Itse olen usein miettinyt tuota samaa. Jospa pitäisi suhtautua vain kuin lapseen joka höpisee omiaan. Nyökytellä ja olla täysillä mukana? Tai sanoa että olet sinä aikamoinen höpönassu? Vaikeaa...

Pitääkö sitä sanoa?

Harvemmin ne uskon asiat tulee puheeksi oikeassa elämässä (ellei pienessä jurrissa ehkä), ja jos tulee, niin sehän riippuu ihan että missä tilanteessa. Jos joku tulee ihan tyrkyttämään uskoaan, ni voi vaan sanoo tarpeeks jämäkästi että oon kyllä erimieltä, mutta sä voit uskoa mihin tahdot.

Mut sitten taas jos joku rupee puhumaan syvällisiä uskostaan, mitä ajattelee elämästä, niin ehkä voi siinäki vaan sanoa olevansa hiukan erimieltä, ja ehkä vähän tarkentaa, mikä on se oma kanta siihen asiaan.

Täällä netissä nyt onki sit vähän hankalampaa, välillä ei tarvii kun sanoa yks poikkinainen sana, niin tulee hirvee ryöpytys niskaan - siinä on paha enää "kiltisti" selittää, että anteeksi, olen vähän erimieltä.

Yhtälailla se tuntuu ateistista rasittavalta ja tyhmältä kun uskovainen tulee kertomaan, että sinun ajatusmaailmasi on paskaa. Heille se uskonto vaan on se ainoa oikea, ihan yhtä absoluuttisesti kun jotkut ateistit ajattelevat omista mielipiteistään. Mites siinä sitten meet selittämään, että "Jumalaa ei vaan ole", kun molemmat ovat yhtä varmoja asiastaan.

Tämä ei ehkä vastannut tuohon kysymykseen, ryöpytin vaan vähän ajatuksiani aiheesta. Tuommosta tylyyttä on kyllä etenkin täällä netissä ihan puolin ja toisin, vois uskovaisetki välillä miettiä, et mitenhän asian voisi sanoa nätisti - ihmisiähän me kaikki tässä ollaan.

Ainahan voi kertoa pitävänsä luonnollisena, että osa ihmisistä on syystä tai toisesta taipuvaisia pitämään uskonnollisisa tarinoita tosina.

Sitten kun ajautuu keskustelemaan niistä syistä, miksi jotkut uskovat, niin on mukava puhua ihmisen luontaisesta taipumuksesta jo lapsena kehitellä hatusta erilaisia ratkaisuja selittämättömille asioille. Voi myös puhua ihmiselle luontaisesta halusta alistua auktoriteettien vietäväksi. Älyllisestä laiskuudestakin voi puhua sellaisin termein, että tavallisen ihmisen on helpompi valita vaikean ilmiön selitykseksi uskonnon dogmi kuin perehtyä tieteen tekemiin havaintoihin ja päätelmiin reaalimaailmasta.

Kun ymmärtää, että nämä mystiikka-asiat ovat osa kulttuuriamme ja ihmiselle luontaista toimintaa, niin voi myös puhua ymmärtäväisin sanankääntein. Tällaisen puhetavan (kirjoitustavan) harjoittamisesta on loistava esimerkki nimimerkki 'ymmärtäjä'.