Kantani on muuttunut

Olen uskovainen ja kuulun kirkkoon, edelleen. Kun olin nuori, ajattelin että kirkkoon kuuluminen on vain tyhjä riitti vailla todellista merkitystä. Merkitystä oli vain sillä, että olin itse antanut elämäni Jeesukselle, uskoni ei ollut kiinni johonkin laitokseen kuulumisesta. Useimmat kirkkoon kuuluvat eivät kuitenkaan usko ja joutuvat helvettiin, ajattelin. Olisin hyvin voinut erota kirkosta jos tietyssä elämänvaiheessa joku mukava porukka olisi vetänyt minut mukaan johonkin vapaaseen seurakuntaan.

Nyt kun olen seurannut näitä keskusteluja täällä ja muilla palstoilla, niin olen havahtunut siihen, että kirkkoon kuuluminen tai siitä eroaminen on lukuisille suomalaisille vakava kysymys, joka herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Jos se olisi vailla merkitystä, miksi siitä vaahdottaisiin näin paljon? Jos kyse olisi vain verorahoista, miksi ihmiset ottaisivat niin kiihkeästi kantaa tähän asiaan? Rahallisesti kirkosta eroaminen kun ei vaikuta kovinkaan olennaisesti sen enempää omaan kuin kirkonkaan talouteen. Taustalla on pakko olla muita intohimoja.

Olen myös lukenut teologiaa ja ymmärrykseni kirkon olemuksesta on syventynyt. Ei siitä noin vain voi erota ja ilmoittaa että olen eri mieltä tuosta ja tuosta asiasta joten protestoin ja eroan. Ero on tietoinen kannanotto, että ei pidä kastettaan merkityksellisenä, että ei usko siihen Jumalaan jonka nimeen on kastettu. Toisaalta, kristinopin näkökuomasta kastetta ei tee tyhjäksi se että kieltää sen. Jos haluaa liittyä uudestaan kirkkoon, kaste on edelleen voimassa. Tämä kertoo siitä, että Jumala rakastaa meitä vaikka emme rakastaisikaan häntä.

Kantani on siis muuttunut. Pidän kyllä edelleen henkilökohtaista uskoa tärkeänä, mutta kirkkoon kuuluminen tai siitä eroaminen ei ole vähäpätöinen asia sekään. Kyse on periaatteellisesta asiasta, jonka vaikutuksia ei voi tyhjentävästi sanoittaa - eikä varsinkaan mitata rahassa.