Kiitos hyvästä hoidosta!

"hyväosaiset"
Kirjoittanut: mama cass 4.3.2006 klo 13.38


Itse sain Meilahdessa liutoshoitoa - enkä varmasti ole mitenkään "hyväosainen" jos sillä ei tarkoiteta sitä, että sain nopeasti apua.
Raskasta työtä olen ikäni tehnyt.
Sain oireita aamulla tultuani suihkusta, vasen jalka tuntui vieraalta, vasen käsi kramppasi ylös, vasen suupieli roikkui, puhe oli puuromaista.
Epikriisissä jälkeenpäin luki:
infarctus hemiparesis l.sin.
Aivoinfarktin liuotushoito.
Kohdallani kaikki sattui hyvin - aviomies hohksasi heti soittaa ambulanssia - asun 50 km Helsingistä joten matkakin kesti.
Kotiin ambulanssi tuli hyvin nopeasti, paikalla ei viivytelty vaan minut nostettiin ambulanssiin ja menoksi.
Ambulanssihenkilöstö oli matkan aikana yhteydessä Meilahden sairaalaan - avasivat myös tipan valmiiksi ambulanssissa ja happea annettiin.
Hyvin nopeasti sain apua Meilahdessa, ensin pään tt kuva ja keuhkoröntgen ja vielä soitto aviomiehelle kertoen mistä on kyse ja mitä aiotaan tehdä.
Henkilökunta Meilahdessa oli aivan suurenmoista, vielä ripeämpää toimintaa kuin telkkarin "sairaalasarjoissa".
Minua jututti muutama neurologi, he olivat hyvin
kärsivällisiä sillä puheeni ei ollut mitenkään selvää vaan "puuromaista".
Sanottiin mm että liutoshoito saattaa lisätä verenvuodon riskiä mutta että he suosittelevat hoitoa.
Olin muutaman tunnin päivystyksessä sitten siirrettiin valvonta osastolle jossa myös oli ihana henkilökunta.
Parin päivän päästä siirryin neurologiselle osastolle.
Sinä aikana jo tajusin, miten onnekas olin.
Kohtasin kanssaihmisiä joilla ei ollut käynyt niin hyvin kuin minulla: oli tapauksia joissa potilas oli kärrätty terveyskeskukseen jossa aina saa maata tuntikaupalla ennenkuin joku
ehtii katsella ja tutkia - ja ehkä huomata että potilaalla onkin aivoinfarkti.
Kalliit minuutit menetetään siinä.
Minä sain hoitoa tunnissa - ihan uskomatonta kun ajattelee, miten paljon - olisi niin pienestä - voinut mennä ns pieleen.
Kohdalleni osui osaava ambulanssihenkilöstö ( Vihdin sairaankuljetus ) ja osaavat lääkärit ja muu henkilöstö Meilahdessa.
Minulle ei jäänyt mitään jäännösoireita. Olen terveenä täällä kotona, kiitollisena siitä kaikesta suurenmoisesta avusta jota sain.
Olen " vain" tavallisen duunarin tavallinen muija ilman hienoa yhteiskunnallista asemaa tai suuria omaisuuksia ja silti minulle kävi näin hyvin.
Eriarvoisuutta on liian paljon näissä aivoinfarktitapauksissa: kaikilla pitää olla oikeus saada oikenlaista apua.
Ajattelen kauhulla, mitä jos olisin jäänyt makaamaan halvaantuneena tai osittainkin halvautuneena 56 vuotiaana?
Tuntuu, että tavallinen kiitos ei riitä - mutta muutakan en voi - olen jälkeenpäin kiittänyt henkilökuntaa Meilahdessa - hoitajia, neurologeja koko hoitotiimia että heidän ansiostaan saan jatkaa elämääni mummona, vaimona,äitinä, sisarena - lähiomaisena.







Keskustelun kulku:
Aivoinfarktista tänään TV2 klo 22.35 02.03