Teboil Suomea miehittämässä

Ehkä ei ole kovin yleisesti tiedossa öljy-yhtiö Teboilin ajateltu osuus Suomen mahdollisessa asevoimin tapahtuvassa valloituksessa, joten lainaan tähän pätkiä kirjasta Kylmän sodan kujanjuoksu:

”Trustivapaa Bensiini, joka sittemmin muutti nimensä TB:ksi ja edelleen Teboiliksi, oli kummajainen Suomen huoltoasemaketjujen joukossa. Teboilin historiikki kuvailee yhtiön sodanaikaisia vaiheita melko epämääräisesti, koska aluksi virolaisessa omistuksessa ollut öljy- ja polttoaineyhtiö näyttää siirtyneen ensin Saksalaisille, sitten Ehrnroothin suvulle ja heiltä kaupan kautta Neuvostoliitolle, kuten niin monet muutkin Suomessa toimineet Saksalaisyhtiöt. Niin sanottuina vaaran vuosina kukaan kuitenkaan tuskin kuvitteli, että neuvostoliittolaiset olisivat toimineet länsimaissa vain markkinatalouden säännöin. Nkp oli kaikkivoipa, ja liikeyritykset palvelivat sen päämääriä. Näistä perimmäisin oli maailman valloittaminen. --

Trustivapaa Bensiini alkoi 1960-luvulla yllättäen kasvattaa huoltoasemaketjuaan erikoislaatuisen kehitysstrategian pohjalta. Takkusten taakse, pieniin kahden traktorin kyliin, rakennettiin hienoja huoltoasemia, joilla oli valtavat dieselpolttoainetankit. Yhteistä niille oli se, että kylät, joiden polttoainehuollosta pidettiin näin hienoa huolta, sijaitsivat itärajan tuntumassa, ja rajan toiselle puolen päättyi Muurmannin radan suunnasta johtava tie.

Kenraali Aimo Pajunen, joka palveli puolustusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1979-94, analysoi kysymystä jälkikäteen seuraavasti:

»Trustivapaan Bensiinin huoltoasemien ryhmitys ja niiden suuret dieselpolttoainevarastot olivat yleinen puheenaihe myös siviilimaailmassa 60-70-luvuilla, ja sille naureskeltiin tai rypisteltiin otsaa, milloin mitenkin. Ei sinä mitään erityistä konnuutta ollut - Trustivapaa Bensiini oli juridisesti katsoen liikeyritys muiden joukossa, ja sai tietenkin hoitaa varastointi­ ja myyntipolitiikkaansa niin kuin halusi.

Onhan aivan selvää, että asevoimat valmistautuvat erilaisten vaihtoehtojen varalta. Totta kai Neuvostoliitto piti yhtenä sotilaallisena mahdollisuutena myös Suomen rajan yli työntymistä. --

Kyllähän ainakin sotilastiedustelu piti TB-huoltoasemaketjun kehittymistä silmällä ja oli perillä varastoitujen aineiden määristä. Varmasti myös meikäläiset alueelliset komentajat olivat varautuneet siihen, että nuo polttoainemäärät eivät missään olosuhteissa tulisi väärään käyttöön.

En joutunut kovinkaan paljon tämän asian kanssa tekemisiin ennen kuin tavallaan post festum. Joskus 90-luvun alkuvuosina, Neuvostoliiton jo romahdettua, minulle soitti eräs henkilö, joka tarjosi puolustusministeriölle ostettavaksi huomattavaa erää neuvostovalmisteisiin panssareihin sopivaa polttoainetta, joka kaiken lisäksi, miten sattuikaan, oli jo valmiiksi Suomessa. Tapanani on esiintyä puhelimessa rauhallisesti, mutta myöntää täytyy, että tässä kohdassa hihat kaikesta huolimatta hiukan paloivat. Sanoin soittajalle, että jopa on otsaa: ensin varastoidaan panssaripolttoainetta maahan tunkeutumista silmälläpitäen, ja kun se jää tekemättä, tarjotaan sitä ostettavaksi. Lopetin puhelun lyhyeen, eikä kauppoja tullut».” (Heikki Tiilikainen; Kylmän sodan kujanjuoksu; 2003; sivu 238)

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Teboil.htm

Yllätyshyökkäykseen varautuminen

Koska Venäjä on imperialistinen roistovaltio, niin Suomen on varauduttava huolella myös Venäjän tekemään yllätyshyökkäykseen Suomeen. Skenaarioesimerkki:

1. Venäjä järjestää Karjalan Kannaksella suuret sotaharjoitukset, joista se tietenkin ilmoittaa, ja kutsuu tarkkailijoita. Kannaksella perustetaan esimerkiksi 6 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa ja 4 panssaridivisioonaa, sekä muutamia spetsnazpataljoonia – luonnollisesti myös kolme armeijakunnan esikuntaa (armeijakuntajoukkoineen) ja armeijan esikunta. Sotaharjoitusta varten lähikentille keskitetään myös ilmavoimien yksiköitä, kuljetushelikoptereita ja taisteluhelikoptereita. Joukot perustetaan ja ne harjoittelevat siellä muutaman viikon (harjoituksissa vierailee mm. ulkomaisia sotilasasiamiehiä harjoitusten keskivaiheilla – heitä pidetään kuin ”piispaa pappilassa”).

2. Venäjän Pohjoisesta laivastosta lähtee raskas saattue mukanaan mm. määrävahvuinen merijalkaväkiprikaati (sitäkin näytetään avoimesti kehuen Venäjän kykyä painopisteen muutoksiin) kohti Pietaria ja on lähellä Helsinkiä.

3. Laajarunkoinen matkustajakone on tulossa idästä päin normaalilla vuoronmukaisella (siltä näyttävältä) lennolla Helsinki-Vantaalle.

4. Toinen laajarunkoinen matkustajakone on normaalilla ylilennolla Suomesta, kone pyytää lupaa pakkolaskuun Seutulaan (kuten Praha 1968).

5. Maassa oleva suurehko "turistiryhmä" ottaa Tehtaankadulta aseet.

6. Maassa olevista venäläisistä yrityksistä (niiden varastoista) seuraavat "turistiryhmät" saavat aseensa. Teboil valmistautuu tankkaamaan maahan tunkeutuvien viholliskolonnien ajoneuvot niin säiliöautoistaan kuin myös huoltoasemiltaan – joiden dieselöljysäiliöt on etukäteen täytetty ääriään myöten.

7. Nämä lentokoneilla tulleet ja "turistit" aloittavat hulinan. Samaan aikaan tapahtuu ilmaiskuja meidän lentotukikohtiimme mm. ohjuksin. Tärkeimpiin varuskuntiimme (mukaan luettuna Upinniemi, Hyrylä ja Parola) ja varikkoihimme tehdään maahanlaskut. "Sotaharjoitusjoukot" alkavat etenemään kohti Helsinkiä suunnilleen nopeudella 50 km/h (osa Kouvolan, osa Haminan kautta). Laivastosaattue kääntyykin yllättäen kohti Helsinkiä. Rannikkotykistön linnakkeitamme (Helsingin edustalla) vastaan tehdään ilmarynnäköitä, sekä maahanlaskuja. Osa venäläisistä spetsnazjoukoista on pukeutuneena suomalaisiin sotilaspukuihin, osa suomalaisiksi poliiseiksi.

8. Lisää venäläisiä joukkoja tunkeutuu maahamme mm. Värtsilän, Vartiuksen ja Sallan kautta.

Kuka voi olla 100% varma siitä, ettei mitään edellä kuvatun kaltaista voisi tapahtua?

Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei yllä olevan kaltainen skenaario johtaisi maamme miehitykseen:

1. Suojeluskunnat on jälleenperustettava – ja suojeluskuntalaisille on annettava täydellinen varustus – mukaan luettuna henkilökohtainen ase ja siihen pari tuliannosta patruunoita (sinetöidyissä laatikoissa ”rautaisannos”) kotiin. Läheisille suojeluskuntataloille raskaamman aseistuksen (konekiväärit, singot, olalta ammuttavat ilmatorjunta-ohjukset, miinat, räjähteet, ...) varastot.

2. Perustuslakia on muutettava siten, että tällainen yllätyshyökkäys käynnistäisi automaattisesti liikekannallepanon ja vastarinnan ilman poliittisen johdon päätöstä.

3. On liityttävä NATOon. Se nostaa hyökkäyskynnystä, parantaa oleellisesti tiedustelukykyämme (mm. satelliitit), kuin myös kuljetuskykyämme (NATOn koneiden antama ilmasuoja, helikopterit). Viestijärjestelmämme saavat uuden dimension (satelliitit), materiaalitoimitukset sota-aikana varmistuvat, jne. NATOon liittyminen ei kuitenkaan saa merkitä oman asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuvan aluepuolustuksemme heikentämistä.

4. Puolustusmäärärahamme on nostettava vähintään EU:n keski-määräiselle tasolle (yli 2% BKT:stä). Ilmavoimillemme pitäisi hankkia suuruusluokkaa 20 kpl ”Hornetteja” parhaalla mahdollisella ilmasta maahan aseistuksella. Tämä olisi ”lentävä tykistö”, jonka avulla olisi mahdollista toteuttaa nopea massiivinen tulituki maavoimillemme koko Suomen alueella ja lisäksi mahdollisuutta iskeä vihollisen alueella oleviin komentopaikkoihin ja huoltokeskuksiin – muistakaamme kiitollisuudella saksalaista lento-osasto Kuhlmeytä, joka toimi loistavasti apunamme Jatkosodan torjuntataisteluissa ja tunnustakaamme, että ilmavoimien merkitys on entisestään vain kasvanut. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että oma ilmatorjuntamme on pidettävä erittäin iskukykyisenä – sen tasoa on nostettava entisestään.

5. Edellä mainituissa suojeluskuntataloissa ja varuskunnissa on oltava joka hetki valmiina yllätyshyökkäyksen torjumiseen ja niissä on oltava riippumaton varmennettu viestiverkko hälytyksen antamiseen koko valtakunnan alueelle yhdellä napinpainalluksella.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/varautuminen.htm