AKS ja tavoitteet

mutta saattaa olla, että ruotsalainen politiikka pyrki luomaan vihamielistä asennetta Suomen ja Venäjän suhteisiin. Siinä hyvin onnistuenkin. Vaikka rasitteena oli myös viileät asentteet Suomen kansan ja Ruotsin välillä. Kuitenkin Ruotsi pelasi omaa peliään, Suomen mahdollista liittämistä uudelleen Ruotsi yhteyteen.Tämä on ainakin yksi selitys ns."rysänvihaan" Suomessa.

Halogen kirjoitti:

mutta saattaa olla, että ruotsalainen politiikka pyrki luomaan vihamielistä asennetta Suomen ja Venäjän suhteisiin. Siinä hyvin onnistuenkin. Vaikka rasitteena oli myös viileät asentteet Suomen kansan ja Ruotsin välillä. Kuitenkin Ruotsi pelasi omaa peliään, Suomen mahdollista liittämistä uudelleen Ruotsi yhteyteen.Tämä on ainakin yksi selitys ns."rysänvihaan" Suomessa.

Lue lisää

aiemmat historialliset kokemukset ja sortokausi 1900-luvun vaihteessa. Tilannetta ei parantanut kommunismin aika NL:ssa ja yritykset Suomen itsenäisyyden tuhoamiseksi.
Edelleen Venäjä käyttäytyy ylimielisesti Suomea kohtaan, kuin tsaarin ja kommunismin aikana.

Sitä saa, mitä tilaa.

syinä ovat kirjoitti:

aiemmat historialliset kokemukset ja sortokausi 1900-luvun vaihteessa. Tilannetta ei parantanut kommunismin aika NL:ssa ja yritykset Suomen itsenäisyyden tuhoamiseksi.
Edelleen Venäjä käyttäytyy ylimielisesti Suomea kohtaan, kuin tsaarin ja kommunismin aikana.

Sitä saa, mitä tilaa.

Lue lisää

Entä suomalaisen sivistyneistön suhtautuminen Neuvostoliittoon Suomen itsenäistymisen jälkeen ? Oliko se mielestäsi kovinkaan asiallista ? Voi vastata Kyllä tai ei.

Odotellaan kirjoitti:

Entä suomalaisen sivistyneistön suhtautuminen Neuvostoliittoon Suomen itsenäistymisen jälkeen ? Oliko se mielestäsi kovinkaan asiallista ? Voi vastata Kyllä tai ei.

sortokauden ja itsenäistymisen ajan kokemuksiin, kuten jo sanoin. Kommunismin aika toi omat sävynsä. Ryssäviha on ryssien aikansaannos, ei suomalaisten.

perustui kirjoitti:

sortokauden ja itsenäistymisen ajan kokemuksiin, kuten jo sanoin. Kommunismin aika toi omat sävynsä. Ryssäviha on ryssien aikansaannos, ei suomalaisten.

Russofobia on ollut läntisen Euroopan julkisuuden pysyvä teema siitä lähtien, kun
Venäjästä tuli merkittävä valtio 1600-luvulla.4 Suomalaisten ”perimmäisistä” käsityksistä
Neuvostoliitosta ja Venäjästä ei historiantutkimus ole päässyt yksimielisyyteen. Vilho
Harlen mukaan suomalaisten ryssävihalle on olemassa kaksi tulkintaa. Ensimmäisen, niin
sanotun perivihollisuuden ”teorian”, mukaan Suomen ja Venäjän vihollisuus on ikuinen,
aina olemassa ollut ja muuttumaton tosiasia. Perivihollisuus edustaa luonnollista,
suomalaisen ja venäläisen täysin vastakkaiseen luonteeseen liittyvää, pysyvää,
katoamatonta ja muuttumatonta vihamielisyyttä. Se on ollut olemassa aina, viimeistään
isostavihasta asti. Vihamielisyys on suomalais-venäläisten suhteiden annettu ja
luonnollinen ominaisuus. Toinen tulkinta on Suomen itsenäistymistä seuranneen oikeiston
identiteettipolitiikan vaikutusta painottava. Se näkee ryssävihan osana oikeistolaista
kansallista projektia.5 Teorian mukaan vihamielisyys perustui 1900-luvun alun ja
maailmansotien välisen ajan biologisiin rotuteorioihin. Se oli poliittisia tarpeita palveleva
rakennelma, joka syntyi ja synnytettiin suomalaisen kansallisen identiteetin
ylläpitämiseksi. Ulkoista vihollista tarvittiin yhdistämään sisällissodassa hajonnutta
kansaa.6
Harle pitää historiantutkijoiden kiistaa ratkaisemattomana, koska ei ole tarpeeksi
lähdeaineistoa. Perivihollisuuden teoriaa ei voi todistaa muttei kumotakaan. Hän ei
kuitenkaan hyväksy ajatusta siitä, että suomalaiset olisivat aina tunteneet syvää
vihamielisyyttä venäläisiä kohtaan. Tiedetään, että suomalaiset ja venäläiset ovat eläneet
myös yhteistyössä, erityisesti autonomian (1809–1917) kaudella. Toisaalta
venäläisvastaisuutta on esiintynyt jo isonvihan (1714–1721) aikoihin. Harle päätyykin
synteesiin: hän näkee ryssävihan synnyn isonvihan ajassa, mutta poliittisesti
tarkoitushakuisena ilmiönä. Venäjän miehitystä Ruotsiin paenneet suomalaiset vetosivat
Ruotsin kuninkaaseen suostutellakseen häntä auttamaan suomalaisia. Suomalaiset käyttivät
Harlen mukaan venäläisiä kuvatessaan ruotsalaisille tuttuja syytöksiä, joita sotapropaganda
oli jo opettanut heille.7 Näin suomalaisella venäläisvastaisuudella olisi siis ruotsalainen
alkuperä.
Harlen tulkintaa tukee se, että Ruotsi ja Venäjä olivat vuosien 1400 ja 1809 välillä
toistuvasti sodassa keskenään. Tuona aikana oli ulkopoliittisesti tarkoituksenmukaista
luoda vihamielinen kuva venäläisistä. Olisi ihme, jos tämä ei olisi vaikuttanut ruotsalaisten
lisäksi myös Suomen alueella asuvan väestön käsityksiin. Toisaalta Kari Tarkiainen on
ajatellut, että tämä ei pelkästään riittänyt selittämään 1400-luvulla alkanutta venäläisten
vieroksuntaa, vaan myös uskonnollisella suvaitsemattomuudella ja kulttuurin outoudella
olisi ollut jopa tätäkin suurempi vaikutus. Venäjä oli vuosisatoja länsimaiden
näkökulmasta idän vieras harhaoppinen despotia. Tässä mielessä venäläiset olivat
vääränlaisina kristittyinä pahempia kuin uuden maailman ”alkuasukkaat”. Luku- ja
kirjoitustaidottomalle kansalle kirjallisella propagandalla ei liene ollut suurta merkitystä.
Propagandaa tosin levitettiin myös kirkossa ja koulussa. Tärkeämpiä ovat olleet
kokemukset. Isoviha (1714–1721) toi Tarkiaisen mukaan uuden elementin, koska se
kosketti suurta osaa kansaa, toisin kuin aikaisemmat sodat. Aikaisemman
ylemmyydentunnon tilalle tuli uudenlainen suhtautumistapa alistettuna kansana.8

Ryssävihassa
Venäjään ja venäläisiin suhtautuu myönteisesti lähes joka kolmas ja kielteisesti joka viides suomalainen. Erittäin kielteisesti Venäjään ja venäläisiin suhtautuu ainoastaan kolme prosenttia suomalaisista.
Tunnusluvut käyvät ilmi Etelä-Suomen Sanomien hiljattain teettämästä laajasta gallupkyselystä. Vastaavanlaisiin lukemiin päädyttiin Suomen Kuvalehden viime vuoden lopullajulkaisemassa mielipidetutkimuksessa.

http://www.ess.fi/esalainenarticle.jsp?article=55115&main=40&category=41&p=3&dept=3
http://www.ess.fi/?article=55115

---

Hukkaan näyttää siten valuneen "rautaa rajalle" -intoilijoiden ja "vihan veljien" vuosikymmenten työ. Itärajan takanahan piti asuman ryssä, joka ei muuksi muutu, vaikka voissa paistaisi.
Vihanlietsonnan kärjessä marssi suomalaista intelligentsiaa edustanut Akateeminen Karjala-seura pappeineen, tuomareineen ja opettajineen. Lähtökohtana oli vankka käsitys "ikiaikaisesta ryssävihasta".
Ryssävihan lietsonnankulta-aikaa oli vuoden 1918 sisällissodan jälkeinen ajanjakso.
Suomen kansaan pyrittiin juurruttamaan tietoisella lietsonnalla rasistinen venäläisvihan ja rotuvihan kultti.
Vuoden 1918 kevät oli ryssävihan lietsojille onnenpotku. Venäjästä tehtiin syyllinen kaikkeen pahaan. Näin voitiin kätevästi sivuuttaa sisällissodan yhteiskunnallinen tausta.
Akateemisen Karjala-seuran Elmo Kaila oli ylitse muiden. Kaila vaati jokaiseen kylään luotettavia venäläisvihaajia ryssävihan systemaattiseksi levittämiseksi.
AKS:n propagandassa Venäjä nähtiin "slaavilaisena mutaliejuna" ja venäläiset "petoeläiminä ihmisen hahmossa". Ryssästä sai puhua vain hammasta purren.
AKS:n piirissä toimineen Vihan veljet -seuran jäsenet tapasivat lopettaa kirjeensä allekirjoitukseen "veljesi ryssävihassa".
Rovasti Elias Simojoella oli kirkas toimintaohje: "Kuolema ryssille!"

---

Järjestettiin oikein kilpailuja itänaapurin pilkkaamisessa. "Mikä eläin on eniten ihmisen näköinen? Se on ryssä" -sananlasku voitti suojeluskunnan lehden järjestämän yleisökilpailun. Kunniakkaalle toiselle sijalle tuli hupaisa lausahdus, jonka mukaan "rykimällä pääsee yskästä ja tappamalla ryssästä".
Sitten koitti aika ryhtyä tappamaan ryssiä. Mutta AKS:n propagandistien suureksi hämmästykseksi vihollinen ei merkinnytkään suomalaisille sotilaille pahuuden voimia, vaan vastustajaa, jota vastaan oli pakko taistella, kun käsky kävi.
Eli kuten Väinö Linna asian ilmaisi eivät ryssät osoittautuneet "ihmisiä kummemmiksi".
Presidentti Mauno Koivisto järkytti monen mielenrauhaa kirjoittaessaan, että "Venäjä on ollut meille yleisesti ottaen hyvä naapuri: historiallisessa katsannossa raja on railona auennut vain tilapäisesti."
Suomen historian emeritusprofessori Matti Klinge ei ole hänkään perinpohjaisista tutkimuksista huolimatta löytänyt äidinmaidossa imettyä ryssävihaa: "Laajalle levinnyttä todellista ylimuistoista ja kotimaista ryssävihaa ei ole ollut."

---

Uskottava se on. Sillä jos ryssäviha olisi suomalaisten geeneissä, miten on selitettävissä, että keisarillinen Pietarin metropoli oli 1800-luvun lopulla toiseksi suurin suomalaiskaupunki, missä viihtyivät niin suomalaiset upseerit, taiteilijat, liike-ja virkamiehet kuin kerjäläiset ja huoratkin?
Ryssä - eniten ihmisen näköinen eläin?

1918 kirjoitti:

Ryssävihassa
Venäjään ja venäläisiin suhtautuu myönteisesti lähes joka kolmas ja kielteisesti joka viides suomalainen. Erittäin kielteisesti Venäjään ja venäläisiin suhtautuu ainoastaan kolme prosenttia suomalaisista.
Tunnusluvut käyvät ilmi Etelä-Suomen Sanomien hiljattain teettämästä laajasta gallupkyselystä. Vastaavanlaisiin lukemiin päädyttiin Suomen Kuvalehden viime vuoden lopullajulkaisemassa mielipidetutkimuksessa.

http://www.ess.fi/esalainenarticle.jsp?article=55115&main=40&category=41&p=3&dept=3
http://www.ess.fi/?article=55115

---

Hukkaan näyttää siten valuneen "rautaa rajalle" -intoilijoiden ja "vihan veljien" vuosikymmenten työ. Itärajan takanahan piti asuman ryssä, joka ei muuksi muutu, vaikka voissa paistaisi.
Vihanlietsonnan kärjessä marssi suomalaista intelligentsiaa edustanut Akateeminen Karjala-seura pappeineen, tuomareineen ja opettajineen. Lähtökohtana oli vankka käsitys "ikiaikaisesta ryssävihasta".
Ryssävihan lietsonnankulta-aikaa oli vuoden 1918 sisällissodan jälkeinen ajanjakso.
Suomen kansaan pyrittiin juurruttamaan tietoisella lietsonnalla rasistinen venäläisvihan ja rotuvihan kultti.
Vuoden 1918 kevät oli ryssävihan lietsojille onnenpotku. Venäjästä tehtiin syyllinen kaikkeen pahaan. Näin voitiin kätevästi sivuuttaa sisällissodan yhteiskunnallinen tausta.
Akateemisen Karjala-seuran Elmo Kaila oli ylitse muiden. Kaila vaati jokaiseen kylään luotettavia venäläisvihaajia ryssävihan systemaattiseksi levittämiseksi.
AKS:n propagandassa Venäjä nähtiin "slaavilaisena mutaliejuna" ja venäläiset "petoeläiminä ihmisen hahmossa". Ryssästä sai puhua vain hammasta purren.
AKS:n piirissä toimineen Vihan veljet -seuran jäsenet tapasivat lopettaa kirjeensä allekirjoitukseen "veljesi ryssävihassa".
Rovasti Elias Simojoella oli kirkas toimintaohje: "Kuolema ryssille!"

---

Järjestettiin oikein kilpailuja itänaapurin pilkkaamisessa. "Mikä eläin on eniten ihmisen näköinen? Se on ryssä" -sananlasku voitti suojeluskunnan lehden järjestämän yleisökilpailun. Kunniakkaalle toiselle sijalle tuli hupaisa lausahdus, jonka mukaan "rykimällä pääsee yskästä ja tappamalla ryssästä".
Sitten koitti aika ryhtyä tappamaan ryssiä. Mutta AKS:n propagandistien suureksi hämmästykseksi vihollinen ei merkinnytkään suomalaisille sotilaille pahuuden voimia, vaan vastustajaa, jota vastaan oli pakko taistella, kun käsky kävi.
Eli kuten Väinö Linna asian ilmaisi eivät ryssät osoittautuneet "ihmisiä kummemmiksi".
Presidentti Mauno Koivisto järkytti monen mielenrauhaa kirjoittaessaan, että "Venäjä on ollut meille yleisesti ottaen hyvä naapuri: historiallisessa katsannossa raja on railona auennut vain tilapäisesti."
Suomen historian emeritusprofessori Matti Klinge ei ole hänkään perinpohjaisista tutkimuksista huolimatta löytänyt äidinmaidossa imettyä ryssävihaa: "Laajalle levinnyttä todellista ylimuistoista ja kotimaista ryssävihaa ei ole ollut."

---

Uskottava se on. Sillä jos ryssäviha olisi suomalaisten geeneissä, miten on selitettävissä, että keisarillinen Pietarin metropoli oli 1800-luvun lopulla toiseksi suurin suomalaiskaupunki, missä viihtyivät niin suomalaiset upseerit, taiteilijat, liike-ja virkamiehet kuin kerjäläiset ja huoratkin?
Ryssä - eniten ihmisen näköinen eläin?

Lue lisää

Pastori Elias Simojoki kirjoitti suuressa jumalan- ja kristityn rakkaudessaan legendaarisen Ryssänviha -tekstinsä. Tuolta se löytyy uusintajulkaisuna ja kerrankin kokonaisena!

Elias Simojoki, Ylioppilaslehti 1923, s. 68

http://pv.osakunta.fi/ostrobotnia/ostro2-08.pdf

(Sivulla 7)


Pappi Havas, toinen jumalan hullu?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8932664


Tuolta löytyy juttua toisestakin jumalan hullusta eli pappi Havaksesesta.

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/12/puhe-talvisodan-paattymisen-muistojuhlassa-1332010/

Hulluja kaikki kirjoitti:

Pastori Elias Simojoki kirjoitti suuressa jumalan- ja kristityn rakkaudessaan legendaarisen Ryssänviha -tekstinsä. Tuolta se löytyy uusintajulkaisuna ja kerrankin kokonaisena!

Elias Simojoki, Ylioppilaslehti 1923, s. 68

http://pv.osakunta.fi/ostrobotnia/ostro2-08.pdf

(Sivulla 7)


Pappi Havas, toinen jumalan hullu?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8932664


Tuolta löytyy juttua toisestakin jumalan hullusta eli pappi Havaksesesta.

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/12/puhe-talvisodan-paattymisen-muistojuhlassa-1332010/

Lue lisää

RYSSÄNVIHA
Kun luimme äsken ”Suojeluskuntalaisen
lehdestä” Suomen edustavimpien
jääkäriupseerien vastauksia
mainitun lehden kiertokyselyyn: ”Mikä oli
syynä lähtööni Saksaan?” – Niin lehahti vastauksista
tuttu henki vastaan – henki tuttu
puolikymmenisen vuositaipaleen takaa –
jääkärihenki. – Noilla riveillä puhui se henki,
jonka lämmittäminä vuoden 1918 vilut
ja nälät riemumielin kestettiin, puhuivat ne
vanhat jääkärit, joiden kanssa tulta ja kuolemaa
kohti hyökkääminen muodostui riemukuluksi.
– ”Mikä oli syynä lähtööni Saksaan?”
– ”Pohjaton, sammumaton ryssänviha.”
Ryssänviha oli se henki, joka vei jääkärit
Saksaan, ryssänviha oli se voima, joka
loi Suomen vapaaksi. Ryssänviha – jääkärihenki
– on suomalainen henki. Sen hengen
voimalla on tämä pieni kansa jaksanut läpi
vuosituhannen säilyttää itsensä jättiläissuuren
slaavilaisen heimon yhtämittaisia hyökkäysyrityksiä
vastaan. Ryssän kansan suurin
intohimo on läpi vuosituhannen ollut tuhota
pieni kansamme, hävittää maamme,
usein on se näyttänyt olevan toiveittensa
perillä, kansa sukupuuton rajoilla, talot raunioina,
pellot kesannossa, mutta piilopirteillä
siemen toki säilyi ja siitä kasvoi aina uusi
kansa käyden hiomaan lapion ja miekan terää
kutsumuksensa täyttämiseksi taistelussa
routaista maankamaraa ja ryssää vastaan.
Suomen ylioppilaat! Esi-isien suuri
rakkaus maatamme ja viha sen vihollista
vastaan velvoittaa, velvoittaa
vaalimaan esi-isien perintöä ja sitä edelleen
kasvattamaan. Ei varmaankaan ole yhtään
suomalaista olemassa, jonka suvussa ei aikoinaan
olisi veri vuotanut ryssän iskemä.
Teiltä Suomen ylioppilaat kysytään nyt,
miten te kunnioitatte kansanne ja sukunne
suuria muistoja. – Me tiedämme, ettette te
rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee,
vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä.
Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa
vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin
kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat.
Vai onko teihin tarttunut se nykyajan
lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas,
on ainakin yhdentekevä – tuollainen tosin
kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin,
mutta toiselta puolelta sellainen ”herttainen
ja lapsellinen hyväsydäminen” (kuten eräässä
juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa
on hyvä olla ”ystävällisissä” väleissä, tehdä
kauppoja j.n.e.
Ei, niin totta kuin rakastamme maatamme,
on meidän opittava vihaamaan
sen vihollista. Tässä vihassa
on suunnaton voima vastaisten päivien varalle.
Taistelu ryssää vastaan on Suomen
kansalle antanut hukan hampaan, ilveksen
katseen ja voittamattoman sisun, tuossa
taistelussa syntynyt ja kasvanut viha vahvistaa
meidät vastakin pitämään varamme ja
vaadittaessa taistelemaan, kuin verivihassa
taistellaan. Yhtä suuri tekijä kuin heimomme
tulevalle vapaudelle on oleva se rakkaus,
mitä Suomen kansa heimoansa kohtaan
tuntee, yhtä suuri tekijä on se viha, mitä se
tuntee sen sudensyöpää vihollista kohtaan.
Rakkaus on suurin kaikista, eikä mikään
voi vihata niin kuin rakkaus. Viha kuuluu
olennaisesti rakkauteen, on itse rakkautta.
Rakkaus ja viha ovat mitalin toinen ja toinen
puoli. Rakkauden aktiivisuus esiintyy usein
vihana. Viha on oikeutettu silloin, kun se
palvelee rakkauden tarkoituksia. – Samalla
tavalla, kuin lapsi rakastaa äitiään, mutta
vihaa äitiänsä uhkaavaa vihollista, samalla
tavalla täytyy kansalaisen rakastaa maataan,
mutta vihata sen vihollista.
Suomen ylioppilaat! Vain pieni osa
kansaamme osaa vihata rakkaudelleen,
ja häpeä kunniansa myöneiden
kansalaisten takia tahtoo uskollisenkin suomalaisen
pään painaa alas. Teissä, maan
toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista
– suur-isänmaallista – intoa ja rakkautta.
Käykää te kansamme etunenässä myös
vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia,
jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte
olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava
suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen
rakastaa maataan, sitä katkerammin
vihaa sen vihollista. – Kaunis on suomalainen
ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi
vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä
kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus!
Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä
tahansa. Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä,
kuolema kotiemme, omaistemme ja
isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema
Kalevan heimon pirstojalle, Suomen
kansan saastuttajalle. Suomen menetetyn
kunnian ja tulevan suuruuden nimessä:
Kuolema ryssille! Isänmaamme nousevan
suuruuden ja kansamme heräämisen nimessä
käyköön tänä Kalevan päivänä pyhän
rakkauden ja vihan herätyshuuto kautta
Kullervon heimon ja armaan synnyinmaan.
e. s.
(RYSSÄNVIHA Elias Simojoki, Ylioppilaslehti 1923, s. 68)


http://pv.osakunta.fi/ostrobotnia/ostro2-08.pdf

taustatietoa kirjoitti:

Russofobia on ollut läntisen Euroopan julkisuuden pysyvä teema siitä lähtien, kun
Venäjästä tuli merkittävä valtio 1600-luvulla.4 Suomalaisten ”perimmäisistä” käsityksistä
Neuvostoliitosta ja Venäjästä ei historiantutkimus ole päässyt yksimielisyyteen. Vilho
Harlen mukaan suomalaisten ryssävihalle on olemassa kaksi tulkintaa. Ensimmäisen, niin
sanotun perivihollisuuden ”teorian”, mukaan Suomen ja Venäjän vihollisuus on ikuinen,
aina olemassa ollut ja muuttumaton tosiasia. Perivihollisuus edustaa luonnollista,
suomalaisen ja venäläisen täysin vastakkaiseen luonteeseen liittyvää, pysyvää,
katoamatonta ja muuttumatonta vihamielisyyttä. Se on ollut olemassa aina, viimeistään
isostavihasta asti. Vihamielisyys on suomalais-venäläisten suhteiden annettu ja
luonnollinen ominaisuus. Toinen tulkinta on Suomen itsenäistymistä seuranneen oikeiston
identiteettipolitiikan vaikutusta painottava. Se näkee ryssävihan osana oikeistolaista
kansallista projektia.5 Teorian mukaan vihamielisyys perustui 1900-luvun alun ja
maailmansotien välisen ajan biologisiin rotuteorioihin. Se oli poliittisia tarpeita palveleva
rakennelma, joka syntyi ja synnytettiin suomalaisen kansallisen identiteetin
ylläpitämiseksi. Ulkoista vihollista tarvittiin yhdistämään sisällissodassa hajonnutta
kansaa.6
Harle pitää historiantutkijoiden kiistaa ratkaisemattomana, koska ei ole tarpeeksi
lähdeaineistoa. Perivihollisuuden teoriaa ei voi todistaa muttei kumotakaan. Hän ei
kuitenkaan hyväksy ajatusta siitä, että suomalaiset olisivat aina tunteneet syvää
vihamielisyyttä venäläisiä kohtaan. Tiedetään, että suomalaiset ja venäläiset ovat eläneet
myös yhteistyössä, erityisesti autonomian (1809–1917) kaudella. Toisaalta
venäläisvastaisuutta on esiintynyt jo isonvihan (1714–1721) aikoihin. Harle päätyykin
synteesiin: hän näkee ryssävihan synnyn isonvihan ajassa, mutta poliittisesti
tarkoitushakuisena ilmiönä. Venäjän miehitystä Ruotsiin paenneet suomalaiset vetosivat
Ruotsin kuninkaaseen suostutellakseen häntä auttamaan suomalaisia. Suomalaiset käyttivät
Harlen mukaan venäläisiä kuvatessaan ruotsalaisille tuttuja syytöksiä, joita sotapropaganda
oli jo opettanut heille.7 Näin suomalaisella venäläisvastaisuudella olisi siis ruotsalainen
alkuperä.
Harlen tulkintaa tukee se, että Ruotsi ja Venäjä olivat vuosien 1400 ja 1809 välillä
toistuvasti sodassa keskenään. Tuona aikana oli ulkopoliittisesti tarkoituksenmukaista
luoda vihamielinen kuva venäläisistä. Olisi ihme, jos tämä ei olisi vaikuttanut ruotsalaisten
lisäksi myös Suomen alueella asuvan väestön käsityksiin. Toisaalta Kari Tarkiainen on
ajatellut, että tämä ei pelkästään riittänyt selittämään 1400-luvulla alkanutta venäläisten
vieroksuntaa, vaan myös uskonnollisella suvaitsemattomuudella ja kulttuurin outoudella
olisi ollut jopa tätäkin suurempi vaikutus. Venäjä oli vuosisatoja länsimaiden
näkökulmasta idän vieras harhaoppinen despotia. Tässä mielessä venäläiset olivat
vääränlaisina kristittyinä pahempia kuin uuden maailman ”alkuasukkaat”. Luku- ja
kirjoitustaidottomalle kansalle kirjallisella propagandalla ei liene ollut suurta merkitystä.
Propagandaa tosin levitettiin myös kirkossa ja koulussa. Tärkeämpiä ovat olleet
kokemukset. Isoviha (1714–1721) toi Tarkiaisen mukaan uuden elementin, koska se
kosketti suurta osaa kansaa, toisin kuin aikaisemmat sodat. Aikaisemman
ylemmyydentunnon tilalle tuli uudenlainen suhtautumistapa alistettuna kansana.8

Lue lisää

Edes tänä päivänä ei uskalleta tehdä media- ja uutissisältöjen analyyttista tutkimusta vertailemalla Venäjää ja muita Euroopan maita koskevan tekstin sisältöä ja piiloasenteita. Esimerkiksi YLE:n uutistoimitus valikoi ainoastaan propagandahenkistä materiaalia. Kaupalliset mediat sentään joskus sekoittavat neutraaleja hömppäuutisia joilla on kouluttamattomia massoja silmälläpitäen kaupallista vaikutusta.