Suomenrååtsalaiset meinasivat alkaa rodunjalostukseenkin?

"Jos ihmettelette Alex Stubbin, Stefan Wallinin, Astrid Thorsin, etc. kaikin tavoin ilmaisemaa pohjatonta vihaa Suomea ja suomalaisia kohtaan, on ehkä syytä valottaa yhtä historiankirjoituksessa vaiettua ja piiloon lakaistua asiaa. Tällä vihalla on nimittäin selkeät kulttuurihistorialliset juuret suomenruotsalaisten rodunjalostusideologiassa.

Rotuhygieeninen liike lähti Suomessa liikkeelle 1900-luvun alussa ruotsinkielisten lääkärien keskuudessa, koska pelko syntyvyyden alenemisesta koettiin Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa voimakkaana. Ruotsinkieliset pelkäsivät myös oman ylivertaiseksi koetun rotunsa laadullista huononemista suomenkielisen väestönosuuden noustessa. Hyvin tyypillistä ajattelua edusti esimerkiksi toimitusjohtaja Martti Pihkala eli Alexander Gummerus:

“Ryhtyessämme puhdistustyöhön, meidän on ehdottomasti riistettävä oikeus jatkaa sukua siltä ihmislajilta, jolta puuttuu kaikki edellytykset jättää kunniallisia jälkeläisiä… on olemassa erityisiä arveluttavia ihmisiä, jotka eivät välitä mistään muusta kuin omista nautinnoistaan (tarkoittaa suomalaisia). Näitä ihmisiä on tuo pitkätukkainen, leveälahkeinen jätkä, törkeäsanainen ja tavoiltaan vielä törkeämpi, joka meillä viime aikoina on tullut hyvin tunnetuksi…Rodunjalostuksen ensimmäinen ja tärkein edellytys on puhdas siveellinen käsitys sukupuoliasioista. Toinen edellytys – josta edellä on ollut puhetta – on puhdistustyön kunnollinen suorittaminen.” (Lähde: Pihkala – Minkälainen Suomi meidän on luotava, 1918).

RKP:n alkuaikojen vahva vaikuttaja Rolf Nordenstreng taas kirjoittaa teoksessaan Euroopan rodut ja kansat (1929) suomalaisista seuraavaa:

”Umpimielinen on ehkä sopivin sana kuvaamaan hänen luonnettaan. Kylmä, säälitön, joskus intohimoinen julmuus ei ole hänelle vierasta…Tämä rotu on häilyväinen ja vaihteleva ulkoiselta tyypiltään ja mielenlaadultaan. Olisi sen vuoksi liian pitkälle menemistä kieltää heiltä mahdollisuus idealismiin…Iho on himmeä, hiukan kellertävä…Pää näyttää yleensä suurelta ja kasvot ovat niinikään suuret, litteät ja kulmikkaat; kaula on lyhyt.”

Aivan ilmiselvä impivaaralaisen metsäapinan kuvaus. Tunnistan itseni: säälitön lyhytkaulainen ja häilyväinen litteänaama. Vain karvat ja haju puuttuvat.

Ensimmäiset rotuhygieeniset käytännön toimet toteutettiin luonnollisesti suomenruotsalaisella alueella, jolla terveyssisaret saivat tehtäväkseen valistaa väestöä rotuhygieniassa. Yhtenä tapana rohkaista parhaimpia suomenruotsalaisia perheitä oli jakaa äidinpalkintoja niille äideille, jotka miehiensä kanssa periytyivät terveistä (suomen)ruotsalaisista vanhemmista ja joilla oli ainakin neljä elinvoimaista, henkisesti ja ruumiillisesti tervettä, hyvinhoidettua 4-17-vuotiasta lasta. Äidinpalkintoja eli rahaa jaettiin suomenruotsalaisten keskuudessa vuosina 1920-25 648 kappaletta.

Tämän ruotsinkielisten luoman rotuohjelman luomalla pohjalla Suomessa tehtiin vuosina 1935-1970 yhteensä noin 11 000 pakkosterilisointia. Siis yli kymmenentuhatta. Kaasukammiot, 1930-luku, kaikuja menneisyydestä – anyone?

Tämä kulttuurihistoriallinen perinne on Stubbin, Thorsin, Wallinin, etc. ajattelun taustalla ja se näkyy heidän asenteessaan, ajattelussaan sekä toiminnassaan.

Huvittavinta asiassa on se, että nämä kusipäät vielä viitsivät vittuilla nimittämällä suomalaisia yksiselitteisesti ja kategorisesti rasisteiksi.

Lähteet: erikseen mainitut kirjat ja ©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1998.

http://octavius1.wordpress.com/2011/04/02/stubbin-ja-thorsin-viha-ja-sen-kulttuurihistoriallinen-tausta/