On myös kirjalle uskollisempi, siitä ei ole mitään epäselvää. Laineen versio on samaa sarjaa kuin Hei me lennetään elokuvat, tosin nimellä "Hei me soditaan". Nelikymppiset ukot näyttelevät parikymppisiä varusmiehiä, rillumairei-versio Väinö Linnan loistavasta teoksesta. Mollbergin versio on paljon parempi.
Mollbergin Tuntematon on realistisempi
On totuuden aika
27
342
Vastaukset
- molemilla puolensa
Makuasioista on turha kiistellä
- Tämä fakta
Se nyt ainakaan ei ole makuasia kumpi on uskollisempi kirjalla ja kumpi on realistisempi, ehdottomasti Molbergin. Se kumpi on parempi elokuva on makuasia, siihen en ota kantaa.
- Persoonat häivytetty
Tämä fakta kirjoitti:
Se nyt ainakaan ei ole makuasia kumpi on uskollisempi kirjalla ja kumpi on realistisempi, ehdottomasti Molbergin. Se kumpi on parempi elokuva on makuasia, siihen en ota kantaa.
Mollbergin versiossa on muutamia sivutapahtumia, jotka puuttuvat Laineelta, mutta tämähän on tavallista, kun pitkästä romaanista tehdään elokuvia.
Ehkä vertaat kuitenkin ohjaajien "henkeä" kirjan henkeen, siis purnaamista, sodan vastaisuutta ja muuta vastaavaa, mikä on ollut esillä. Hyväksyn näkökulmasi, mutta vain osittain siksi, että Mollbergikin ampuu yli toiseen suuntaan kuin Laine.
Nimittäin eivät ne sotilaat Väinö Linnan teoksessa olleet läpi tapahtumien samanlaista harmaata massaa, josta kaikki heittävät repliikkejä naamat synkeinä ja herroille vihaisina kuin Mollbergin versiossa.
Mitä sodanvastaisuuteen tulee, Väinö Linna tuo esille sodan vaikutuksen ihmisen persoonallisuuteen mm. Hietasen kautta, mitä Mollberg ei huomioi. Sen huomaa kirjan repliikeistäkin, mutta varmuuden vuoksi Linnan kertojaminä painottaa tätä vielä erikseen toteamalla, että ennen hilpeä Hietanen muuttui sodan pitkittyessä hiljaiseksi ja synkeäksikin (ei nyt sanatarkka siteeraus, mutta sinne päin). Laineen versiossa tämä muutos Hietasessa näkyy selvästi, mutta ei Mollbergin versiossa, jossa PP Petelius heittelee ne alkupuolen huulensakin niin kyynisenä, väsyneenä ja fittuuntuneena, ettei eroa huomaa.
Muuten versioista totean minäkin, että on makuasia, kummasta tykkää enemmän. Molemmilla on elokuvallisessa mielessä hyvät ja huonot puolensa joka suhteessa. - Tuntematon uusiksi
Persoonat häivytetty kirjoitti:
Mollbergin versiossa on muutamia sivutapahtumia, jotka puuttuvat Laineelta, mutta tämähän on tavallista, kun pitkästä romaanista tehdään elokuvia.
Ehkä vertaat kuitenkin ohjaajien "henkeä" kirjan henkeen, siis purnaamista, sodan vastaisuutta ja muuta vastaavaa, mikä on ollut esillä. Hyväksyn näkökulmasi, mutta vain osittain siksi, että Mollbergikin ampuu yli toiseen suuntaan kuin Laine.
Nimittäin eivät ne sotilaat Väinö Linnan teoksessa olleet läpi tapahtumien samanlaista harmaata massaa, josta kaikki heittävät repliikkejä naamat synkeinä ja herroille vihaisina kuin Mollbergin versiossa.
Mitä sodanvastaisuuteen tulee, Väinö Linna tuo esille sodan vaikutuksen ihmisen persoonallisuuteen mm. Hietasen kautta, mitä Mollberg ei huomioi. Sen huomaa kirjan repliikeistäkin, mutta varmuuden vuoksi Linnan kertojaminä painottaa tätä vielä erikseen toteamalla, että ennen hilpeä Hietanen muuttui sodan pitkittyessä hiljaiseksi ja synkeäksikin (ei nyt sanatarkka siteeraus, mutta sinne päin). Laineen versiossa tämä muutos Hietasessa näkyy selvästi, mutta ei Mollbergin versiossa, jossa PP Petelius heittelee ne alkupuolen huulensakin niin kyynisenä, väsyneenä ja fittuuntuneena, ettei eroa huomaa.
Muuten versioista totean minäkin, että on makuasia, kummasta tykkää enemmän. Molemmilla on elokuvallisessa mielessä hyvät ja huonot puolensa joka suhteessa.On tehtävä kolmas Tuntematon, täydellinen versio Linnan suurteoksesta. Sen on oltava TV-sarja koska elokuvasta tulisi liian pitkä. Suomen parhaat tekijät, 20 miljoonan budjetti niin saataisiin kerrankin täydellinen teos!
- voissa paistais..
Persoonat häivytetty kirjoitti:
Mollbergin versiossa on muutamia sivutapahtumia, jotka puuttuvat Laineelta, mutta tämähän on tavallista, kun pitkästä romaanista tehdään elokuvia.
Ehkä vertaat kuitenkin ohjaajien "henkeä" kirjan henkeen, siis purnaamista, sodan vastaisuutta ja muuta vastaavaa, mikä on ollut esillä. Hyväksyn näkökulmasi, mutta vain osittain siksi, että Mollbergikin ampuu yli toiseen suuntaan kuin Laine.
Nimittäin eivät ne sotilaat Väinö Linnan teoksessa olleet läpi tapahtumien samanlaista harmaata massaa, josta kaikki heittävät repliikkejä naamat synkeinä ja herroille vihaisina kuin Mollbergin versiossa.
Mitä sodanvastaisuuteen tulee, Väinö Linna tuo esille sodan vaikutuksen ihmisen persoonallisuuteen mm. Hietasen kautta, mitä Mollberg ei huomioi. Sen huomaa kirjan repliikeistäkin, mutta varmuuden vuoksi Linnan kertojaminä painottaa tätä vielä erikseen toteamalla, että ennen hilpeä Hietanen muuttui sodan pitkittyessä hiljaiseksi ja synkeäksikin (ei nyt sanatarkka siteeraus, mutta sinne päin). Laineen versiossa tämä muutos Hietasessa näkyy selvästi, mutta ei Mollbergin versiossa, jossa PP Petelius heittelee ne alkupuolen huulensakin niin kyynisenä, väsyneenä ja fittuuntuneena, ettei eroa huomaa.
Muuten versioista totean minäkin, että on makuasia, kummasta tykkää enemmän. Molemmilla on elokuvallisessa mielessä hyvät ja huonot puolensa joka suhteessa."Mollbergin versiossa on muutamia sivutapahtumia, jotka puuttuvat Laineelta, mutta tämähän on tavallista, kun pitkästä romaanista tehdään elokuvia."
Vastaavasti Mollberg jätti osan kirjan (ja Laineen elokuvan) tapahtumista pois. Näkyvin poisjättö oli lopun vastahyökkäys, jossa menetetyt asemat vallattiin takaisin. Samalla elokuvasta katosivat henkilöt, kuten rohkea Asumaniemi ja vänrikki Jalovaara.
Laineen ohjauksessa korostetaan aavistuksen verran enemmän satunnaisia onnistumisia, jotka puuttuvat Mollbergilta. Tällöin Mollbergin elokuvasta jää ikävämpi loppuvaikutelma ja se ehkä painaa sen verran, että Laineen versio yhä pitää pintansa. - bybi64
Tuntematon uusiksi kirjoitti:
On tehtävä kolmas Tuntematon, täydellinen versio Linnan suurteoksesta. Sen on oltava TV-sarja koska elokuvasta tulisi liian pitkä. Suomen parhaat tekijät, 20 miljoonan budjetti niin saataisiin kerrankin täydellinen teos!
Tehdäänköhän se kolmas versio Keniassa? :)
- lapsille sopivia
Täyttä pskaa molemmat, ei todentuntuisia, lapsellisia ja typeriä, kuten useimmat sen ajan filmit, sopii tietysti suomalaiseen makuun, koska monet ihmiset ovat itsekin tuollaisia.
- vap2
Riipuu nyt siitä, miten "realistinen" määritellään. Mollbergin versio on suomettumisen tuote kun Laineen versio heijastelee suomalaisten kansallisia tuntoja kyseisestä historian jaksosta.
Ainakin Mollbergin filmin loppuosaan oli liitetty Paasikiven jälkiviisas paatos siitä, että Neuvostoliiton maaliskuussa esittämiin rauhanehtoihin olisi ollut parempi suostua. Tosin kotiversiosta se oli poistettu (siis TV:ssä esitetystä versiosta), mutta tosiasia on että Mollberg noudatelee paasikivi-kekkoslaista historiantulkintaa. Siitä syystä suomalaiset sotilaiten vetäytymistä kuvataan lähes kaaotisena pakona, kun Laineen versiossa armeija vetäytyy taistellen.
Siitä syystä olisi parempi jättää Mollbergin elokuva-versio pois ohjelmasta.- Kysyn vaan
"Siitä syystä suomalaiset sotilaiten vetäytymistä kuvataan lähes kaaotisena pakona, kun Laineen versiossa armeija vetäytyy taistellen."
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa vetäytyminen oli aluksi kaoottista pakoa. Eihän kumpikaan elokuva ole dokumentti vaan fiktiivinen elokuva fiktiivisestä kirjasta. Mollbergin versiossa suomalaiset eivät olleet tarpeeksi urhoollisia, siksi sitä ei pidä näyttää?! - niin se oli oikeesti
"Mollberg noudatelee paasikivi-kekkoslaista historiantulkintaa. Siitä syystä suomalaiset sotilaiten vetäytymistä kuvataan lähes kaaotisena pakona, kun Laineen versiossa armeija vetäytyy taistellen."
Suomen joukot vetäytyi kaoottisesti paeten siinä Linnan kirjassakin. Henki oli, että mitä sitä suotta yrittää kun viimeistään muualla pääsevät läpimurtoon kuitenkin. Mollberg noudattelee siten Linnan linjausta elokuvassaan ja on tässäkin asiassa uskollisempi kuin Laine. - Näin se oli
niin se oli oikeesti kirjoitti:
"Mollberg noudatelee paasikivi-kekkoslaista historiantulkintaa. Siitä syystä suomalaiset sotilaiten vetäytymistä kuvataan lähes kaaotisena pakona, kun Laineen versiossa armeija vetäytyy taistellen."
Suomen joukot vetäytyi kaoottisesti paeten siinä Linnan kirjassakin. Henki oli, että mitä sitä suotta yrittää kun viimeistään muualla pääsevät läpimurtoon kuitenkin. Mollberg noudattelee siten Linnan linjausta elokuvassaan ja on tässäkin asiassa uskollisempi kuin Laine.Linnan kirjaa pidettiin ilmestymisensä aikaan epäisänmaallisena tekeleenä eikä minään mestariteoksena. Oikeistopiirien mielestä koko kirja oli roskaa.
- Fuck the fiction
Elokuville on omat palstansa ja ketjunsa.
- Voihvoi
Ihmetellä täytyy sitä Ellun kanat juttua. No Urpilainen ja Katainenhan nuo ovat täysin vietävissä. Satuhahmo Rokkaa ei ole voimut olla kuin korkeintaan Pärmin pataljoonassa. No Lammio on ainut elävästä elämästä kaapattu hämäläinen hahmo, ja onhan täällä paljon sellaisia hulluja kuin se isotteleva poika, joka hyppi ja riehui, kunnes teki itsarin.
- äöo-lipkjuyt
paisenaamaisten kuspiepoikien pitää muistaa, että elokuvien välissä oli 30 vuotta aikaa. nyt Nl:n hajoamisen jälkeen toisiaan voisi olla paikka vielä kolmannellekin tekeleelle, jos rahaa kerran heitetään kuin loputtomasta säkistä.
toisaalta yle voisi joku 6.12. esittää laineen pohjantähden osat. niissä sentään ratkotaan itsenäisyyden alkumetrien kuolemat ja sankariosat. - miten on
Nelikymppiset ukot näyttelevät parikymppisiä varusmiehiä, rillumairei-versio Väinö Linnan loistavasta teoksesta.
Tietääkö kukaan minkä ikäisiä näyyttelijät olivat näytellessään ??- Liioittelet
Muutamien keskeisten "varusmiesten" syntymävuosia Laineen versiossa:
- Heikki Savolainen (Hietanen) 1922
- Veikko Sinisalo (Lahtinen) 1926
- Åke Lindman (Lehto) 1928
- Pentti Siimes (Määttä) 1929
- Leo Riuttu (Vanhala) 1913
- Kaarlo Halttunen (Rahikainen) 1909
- Tapio Hämäläinen (Salo) 1922
- Vili Auvinen (Asumaniemi) 1931
- Veli-Matti Kaitala (Hauhia) 1935
Laineen versio oli kuvattu vuonna 1955, joten varusmiehiä esittäneet tunnetutkin näyttelijät olivat sentään enimmäkseen alle kolmikymppisiä. Sivuosissa olleiden keski-iän voisi kuvitella olleen lähempänä kahtakymmentä, kuten aivan oikein oli nuorten täydennysmiesten Asumaniemen ja Hauhian osaltakin.
Yli nelikymppisiä näyttelijöitä noista olivat vain surkeasti suorituksensakin vetänyt Kaarlo Halttunen (46) sekä Leo Riuttu (42).
Vastaavia roolituksia Mollbergin versiossa vuodelta 1985:
Pirkka-Pekka Petelius (Hietanen) 1953
Pertti Koivula (Lahtinen) 1961
Pauli Poranen (Lehto) 1958
Ossi-Ensio Korvuo (Määttä) 1962
Tero Niva (Vanhala) 1962
Mika Mäkelä (Rahikainen) 1965
Molemmat ohjaajat käyttivät siten yli-ikäisiä näyttelijöitä. Toki Laine keskimäärin muutamaa vuotta vanhempia ja lisäksi kahta selkeää vanhusta. Huomiota herättää, että keskeisissä Hietasen ja Lehdon rooleissa molemmissa versioissa oli suunnilleen saman verran yli-ikäinen näyttelijä.
- 6+8
Mollbergissä en ainakaan kuvaajalle montaa pinnaa antaisi. Pimeänhämäriä toimintahetkiä, jolloin kameraan ei tartu juuri mitään muuta kuin sumeaa pimeyttä. Depressiivinen elokuva, jossa näkyy väsyneen Mollen kädenjälki.
Wiki:
Helsingin Sanomien haastattelussa Mollberg sanoikin lähteneensä siitä, että hänen elokuvansa henkilöt ”ovat ihmisiä ja yksilöitä, joiden tulee osoittaa sodan mädännäisyys tämän päivän nuorisolle”.- Monia meni
"Pimeänhämäriä toimintahetkiä, jolloin kameraan ei tartu juuri mitään muuta kuin sumeaa pimeyttä."
Vastannee hyvin useimpien suomalaisveteraanien muistikuvia jatkosodasta. Pitkä, sekava, piinallinen paskareissu se oli.
Avaajan, nimimerkki "On totuuden aika" peruslähtökohta on, että toinen elokuva kuvaa kaunokirjallista teosta, romaania, paremmin kuin toinen. Hän käyttää ilmaisua "realistisempi". En voi välttyä vaikutelmalta, että kyseessä ei ole pelkkä taiteellinen polemiikki, vaan avaaja sekoittaa myös kertomakirjallisuuden ja dokumentin/historiankirjoituksen käsitteet keskenään. Hän siis kuvittelee, että Linnan romaani (kirjailijan nimiehdotus oli "Sotaromaani") edustaa historiankirjoitusta. Näin ei ole eikä kirjailija Linna koskaan sellaista väittänytkään.
Henkilökohtaisesti kysymys elokuvien järjestyksestä on minulle yhdentekevä, koska Linnan romaani on yksi muiden joukossa; pidän enemmän vaikkapa Waltarin romaanista "Johannes Angelos".- Monia meni
"toinen elokuva kuvaa kaunokirjallista teosta, romaania, paremmin kuin toinen"
Mollbergin elokuva on uskollisempi Linnan romaanin sodanvastaiselle, kiihkoisänmaallisuutta ja suursuomalaisuutta kritisoineelle hengelle. Elokuva ei myöskään pääty minkäänlaiseen "torjuntavoittoon" tai Finlandia-hymniin, vaan siinä näytetään Suomen tappion koko katkeruus. - Persoonat häivytetty
Monia meni kirjoitti:
"toinen elokuva kuvaa kaunokirjallista teosta, romaania, paremmin kuin toinen"
Mollbergin elokuva on uskollisempi Linnan romaanin sodanvastaiselle, kiihkoisänmaallisuutta ja suursuomalaisuutta kritisoineelle hengelle. Elokuva ei myöskään pääty minkäänlaiseen "torjuntavoittoon" tai Finlandia-hymniin, vaan siinä näytetään Suomen tappion koko katkeruus.Mollberg vetää mainitsemissasi asioissa sen verran överiksi, että uskollisuus kirjan henkeen jää yhtä etäiseksi kuin Laineellakin. Lisäksi kuten tuolla jo aiemmin yritin kertoa, Mollbergin versiossa koko porukka kulkee koko sodan alusta loppuun samanlaisena massana ja kaikilla naamat niin norsunfitulla, ettei pitkittyvän sodan vaikutusta miesten mielialoihin huomaa juuri lainkaan.
- Milloin lähtee Edvin
Laineen taistelukuvauksia oli dramatisoimassa etulinjan miehiä, jotka näyttivät, miten todella tapahtui. Rokka olisi muuten ollut pelkkä pelle. Riitaoja oli parempi/uskottavampi tässä jälkimmäisessä.
- Uskottavia
Myös Mollbergin Rokka (Liski) oli paljon uskottavampi kuin Laineen versiossa (Tolvanen) nimenomaan siinä mielessä, että Rokka oli muita rivisotilaita vanhempi ja karismaattisempi. Tolvasesta välittyi hauskuus ja röyhkeys, mutta ei oikein tämä toinen, olennainen seikka.
Mollbergin Riitaojasta olen samaa mieltä. Laine teki hänestä pellen, Mollberg juuri oikeanlaisen. Myös Rahikaisen osalta kontrasti Mollbergin eduksi on ylivoimainen.
- Rateki
Jos puhtaasti elokuvia arvioidaan, Edwin onnistui nappiin Pohjantähdessä mutta vain puolittain Tuntemattomassa. Pika-analyysina Tuntemattomassa onnistui vain Lehdon ja Suen Tassun sekä Sarastien ja Lammion casting. Pohjantähdessä keskeisistä rooleista epäonnistui pahasti vain Leppäsen Preetin ja Kiviojan Laten roolimiehitys.
- wicked...
On aina vaikea tehdä kirjasta elokuva. Kirjan lukijat muodostavat henkilöistä jonkun mielikuvan ulkonäköä myöden.
Kun ohjaajan näkemys onkin toisenlainen, ohjaaja on huono. En yleensä tuosta syystä katso elokuvia joista olen lukenut kirjan.
Elokuvat ovat eri aikakausien tuotteita, mv/väri, tehosteet jne.
Roolisuoritukset menevät ristiin parempi/huonompi jommassa kummassa.
Se mitä en ymmärrä on toistelu tarinan sodanvastaisuudesta. Minusta se on tarina suomalaisista , jotka lähtevät jatkosotaan, jotkut innokkaina, suurin osa koska käsky on käynyt. Etenemisessä agressiivisesti voimiensa äärirajoilla päällekäyvinä taisteluissa. Perääntymisessä taisteluhien myötä perääantamattomina. Kariluoto, Koskela, Hietala jne
Mitään ideologista sodanvastaisuutta en ole kokenut tarinasta
- Kukaan ei
Näistä ohjaajista ei ollut oikeasti sodassa.
- Eri sarjassa
"Mollbergin Tuntematon on realistisempi "
Eikä ole!
Ja:
Mollgergin Tuntematon on ohjauksellisesti höttöä. Itsenäisenä elokuvana se ei toimisi lainkaan. Sen minkä toimii, toimii sen avulla, että sitä voidaan katsoa jonkinlaisena kontrastina tai vaihtoehtona Laineen Tuntemattomaan.
Katsojien kanta asiassa on selvä. Aika harva jaksaa kahlata Mollbergin versiota läpi kuin korkeintaan sen yhden kerran. Laineen versiota katsotaan hykerrellen ja/tai velvollisuudesta sen kerran tai parikin kertaa) vuodessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011021
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt57969Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61820Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa144788- 65695
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel101542- 78541
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto89538- 39518
- 53517