Elämä on yhtä kärsimystä päivästä toiseen.

NIINKKÖ

No ainakaan sua ei kiusaa neuroottinen "adomamma" joka osti sut kommunitiselta kansanmurhaajajuntalta, joka hyvin suurella todennäköisyydellä kidutti ja tappo sun vanhempas. Ajattele elämän valoisaa puolta;jollain muulla on asiat paljon pahemmin kuin sulla:) Ajattele jos olisi vammanen!

elä hyvä poika anna periksi ! olet liian nuori ja kaikki voi kääntyä parempaan päin elämäsi on edessä vielä. eikö opettajat vanhemmat voi puuttua tilanteesesi ?
kun oma lapseni kävi koulua niin puutuin aina jos oli vääryyttä ja puhuin hänen kanssaan tosi paljon.

On valitettavaaa että niin monet joutuvat kokemaan elämässään sortoa ja kärsimystä vain toisen ihmisen phuuden tähden. Yleensä nuo narsismiin taipuvaiset empatiaan kykenettömät tuhoavat toisten elämää, että itse voisivat loistaa ja porskutella elämässä.
Onneksi itsetunto voi kohentua ja sinäkin voi löytää pikkasi ja rakastavai ihmisiä tulevaisuudessa. Suurin osa kiusatuista pääsee hyvin kaikesta huolimatta kokemustensa yli. Ainakin itse olet oppinut ja tiedät miltä väärinkohtelu tuntuu. Nyt masentaa, mutta elämähalu saa otteen.
Yritä ajatella, että olet joutunut uhriksi, ja et ole mikään tyhjä tyyppi. Ajattele itsestäsi positiivisesta. Minä uskon, että tulee aika jolloin nuo kiusatut joutuvat vastuuseen tekemisistään ja sinun aikasi tulee nähdä elämän valoisa puoli.
Pahakin saa lopulta palkkansa.

Sinä olet uskaltanut nyt puhua täällä, ja se on hyvän merkki!
Olewt erittäin terve nuori mies!

Sinä uskallat ottaa myös seuraavan askeleen.

Mene kertomaan tilanteestasi kuraattorille tai jollekin ja luota itseesi!

Olet yliherkkä ihminen ja siksi sinuun sattuu. Mutta herkkä ihminen voi olla myös voimakas ja kääntää kaiken. Käännä koulukiusaus ja muut ongelmat vahvuudeksesi!
Hae kirjastosta tietoa, toimi, älä masennu.

Sinä olet hieno nuori mies, et kai sinä rupea tappamaan itseäsi joittenkin höhlien takia!

Olin itsekin nuorena niin ujo, että en uskaltanut edes kävellä huoneen läpi (ihan totta). Joka ainut päivä itkin. No, en vain luovuttanut.

Ja nythän minä vain pärjäilen ja uskallan vaikka mitä!

Kyllä sinä selviät!

Anna elämälle mahdollisuus.Koulu loppuu aikanaan samoin kiusaamiset.Hae apua,jos tuntuu ylivoimaiselta ja hae sitä ajoissa.Poikani oli koulukiusattu,mutta nyt yli kaksikymppisenä tasapainoinen ja onnellinen ihminen.Elämääsi tulee vielä tärkeitä ihmisiä(rakkautta),kaikki kokemisen arvoista.

Nyt on kesä edessä ja saat olla rauhassa koulusta.Ei teilläkäsin ois jotain toista koulua jota voisit käydä,onhan aivan turhaan koulu vie ihmisen mielenterveyden....Sanot kotona että syksyllä et kouluu mee jos ei mitään muutosta tuu,kyllä vanhempas antavat sulle jonkun muun mahdollisuuden,vaikka joutuisit johonki kauemmaski kulkeen,elämä on tärkeempi kun joku opinahjo,sinä ehdit lukea myöhemminkin jos ottasit nyt vaikka jonkun ammattiin valmistavan linjan....Sulla on nyt koko kesä aikaa,nauti nyt lämmöstä,ulkoile paljon,juokse metsissä,kerää voimia..jos olet hyvässä ruumillisessa kunnossa niin sulla on isommat mahdollisuudet myös henkiseen hyvinvointiin.....

Sulla on todella rankkaa, mutta älä luovuta! Itsemurha ei ole vastaus ongelmaasi. Vaikka sun kärsimys poistuisi niin perheesi, sukusi ja muiden läheistesi kärsimys menetyksesi myötä aiheuttaisi heille kärsimystä lopun ikäänsä. Ja kaikki se upea joka sua tulevaisuudessa odottaa, jäisi toteutumatta. Olet taistellut jo näin monta vuotta ja kohta pääset pois peruskoulusta. Olet taistelijaluonne ja selviät loppuajan kun saat oikeanlaista tukea! Kuka aikuinen voisi olla apunasi, kelle voisit kertoa? Löytyykö se aikuinen kotoasi, koulustasi, suvustasi, kummeistasi, naapureista...? Tai sitten ota yhteyttä palveleviin puhelimiin, kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijöihin, terveyskeskukseen. Ota tavoitteeksi löytää yksi aikuinen jolle kertoa. Lupaa ettet ennen sitä tee mitään pahaa itsellesi! Olet upea tyyppi ja ansaitset hyvän elämän jossa on iloa ja onnea!

itse olin taas koulukiusaaja aikoinaan mutta eipä minullakaan paljoa paremmin mene ja uskoisin että koulukiusatuilla menee loppupeleissä paremmin kuin kiusaajilla, että älä luovuta.

SOS-kriisikeskus vastaa:

Hei nimimerkki Feasts,
Ikävä kuulla vaikeasta tilanteestasi. Hyvä kuitenkin, että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset


Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Voimia ja kaikkea hyvää!


SOS-kriisikeskus/Sara