Mustikassa...

Joku, en muista kuka, kehoitti minua menemään mustikkaan. No minä menin ja sain muutaman litran mustikoita. Nyt minulla on jokunen pussi pikku pakastelokerossani ja tässä vieressäni pullataikinapohjaan tehty mustikkapiirakka. Pullataikinapohja on minusta paras, vaikka ei ne muutkaan huonoja ole.
Ihan yksin en siellä metsässä ollut. Minulla oli kaveri, jonka kanssa pohdimme syntyjä syviä.
Tapasin myös kolme jättiläishämähäkkiä, tai minusta ne näyttivät valtavilta, koska hämähäkit ja minä emme oikein tule toimeen keskenämme. Minä siis pelkään hämähäkkejä.
Yhdestä puskasta pomppasi sammakko ja meinasi marjasanko lentää pitkin metsän pohjaa, kun pelästyin. Taisi pelästyä se sammakkokin.

Pelo on jännä tunne, kun sitä rupeää miettimään. Mitä se pelko oikeastaan pitää sisällään? Onhan aika hölmöä pelätä esim. hämähäkkiä, joka on paljon ,paljon pienempi kuin minä. Ja silti pelkään ja inhoan niitä.

1Joh.4:15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Oli pakko laittaa tuo Raamatun kohta tähän, kun se vaan on niin puhutteleva.

Varsinaisesti halusin laittaa tämän.

1Joh.4: 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Olen joskus pohtinut tuota, että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Kun itse joskus pelkää ja murehtii ja on täynnä levottomuutta, tulee mieleen, että miksi aina unohtaa sen, että Taivaan Isä on kaiken yläpuolella ja Hän valvoo ja tietää?
Varmasti ihminen on sellainen, ettei se murehtiminen ja pelko kovin kaukana ole. Mutta ajattelen, ettei tuossa kohdassa ehkä tarkoiteta sitä, että jos murehtii tai pelkää vaikka niitä hämähäkkejä, olisi jotenkin vielä vaiheessa tuossa täydellinen rakkaus asiassa.
Onko se täydellinen rakkaus Jumalan rakkautta meihin ja kun sen saa omakseen omistaa, ei enää pelkää taipaleelle jääntiä tai sitä, että Jumala ei valvoisi ja tietäisi ? Itse ymmärrän niin.
Kaikkien huolien, murheiden ja pelkojen alla on vankka pohja ja tietoisuus siitä, että vaikka minä en ole täydellinen, Isä on. Hän on minun suojani, Hän on minun kilpeni, Hän on minun voimani. Ja tietenkin myös sinun kilpesi, sinun suojasi ja sinun voimasi.
Niinkuin tuossa seitsemännessätoista jakeessa sanotaan; Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä...

Room. 8: 15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Lasta katsoessa, hänen luottamustaan vanhempaansa, näkee sen, mikä luottamus Isään meidän on lupa omistaa.
Ei niin, että jos ei itsestään kykene sellaista luottamusta puristamaan, olisi jotenkin huono ja epäonnistunut. Uskon Isän kasvattavan sitä luottamusta Häneen kaiken aikaa. Monet tapahtumat elämässä saavat sen luottamuksen kasvamaan. Vaikka Jumalan on uskollinen ja luottamuksen arvoinen, meille on joskus vaikea luottaa esim.siksi, että jokuihminen on joskus rikkonut luottamuksemme.
"1)"Sellaisenaan saat käydä
luokse Herran.
Hän kaivaten sua kotiin odottaa.

/:Hän armahduksen sulle hankki kerran
ja sitä lahjaksi nyt tarjoaa:/
296:Hengellinen laulukirja:Veikko Lähde 1909-1991