Onko ateisteilla henkilökohtaisia

kaltoin kohdeltu jossain kohtaa elämäänsä.

Minulla on maanantaina aina sellainen etiäinen että puhelinmyyjä soittaa ja yleensä soittaakin. Muutenkaan ei minulle soita kuin puhelinmyyjät.

Jotain yliluonnollista tässä täytyy olla.

Yliluonnollisia asioita ei ole.

Ei siitä ole kuin reilu sata vuotta kun sähkövalo oli yliluonnollista.

Kaikki on luonnollista. Ihan kaikki.

Ainakin tyhjän räjähtäminen on kuulemma jokaisen evoluutiouskovan todistama fakta.

Ei ole , olisipa, mutta kun ei ole.

Miten luonnonlakien maailmassa olisi jotain YLI-luonnollista?

Minulla on pari kokemusta joita en osaa selittää. Yliluonnollisia ne eivät ole koska kaikki mikä tapahtuu on luonnollista.
Ensimmäinen oli uni asiasta jonka en tiennyt olevan mahdollista ja joka toteutui täsmälleen unen kaltaisena muutaman päivän päästä minun siihen vaikuttamatta. Seurasin vain sivusta kun se tapahtui. Asiaan liittyi tietty henkilö, sama niin unessa kuin sitten todellisuudessakin.
Toinen oli tilanne jossa mieleeni pulpahti kuplan lailla, kuin ulkopuolelta, tietty epätodennäköinen tapahtuma ja mietin miten siinä toimisin. Parin päivän päästä, täsmälleen samassa paikassa kuin se pulpahdus, tämä epätodennäköinen tapahtuma toteutui. Ehkä koska olin käynyt tilanteen jo mielessäni läpi osasin toimia nopesti ja hengenmenetykseltä ja loukkaantumiselta vältyttiin. Asiaan liittyi tietty henkilö, niin pulpahduksessa kuin sitten tapahtumassakin. Todennäköisyys tämän henkilön paikallaoloon tapahtumassa oli n. 1:35000.
En osaa selittää kumpaakaan tapausta mutta mielenkiintoisia ne ovat. Eivät ne minun ateismiani mihinkään suuntaan liikuta.
Ai niin kolmas tapaus vielä, ei niin erikoinen ehkä. Seisoin raitiovaunun kyydissä Helsingin Sörnäisissä. Äkkiä mieleeni pulpahti (se on jotain erilaista kuin ajatukset, se tavallaan tulee ja työntää oikeat ajatukset sivuun) eräs henkilö jonka kanssa olin ollut eräällä kurssilla vuosia sitten. Ei erityisen hyvä kurssikaveri, yksi joukosta vain. Kun ratikka kääntyi Hämeentien sillalta Kurviin tämä henkilö seisoi vastakkaiseen suuntaan kulkevien ratikoiden pysäkillä. Ajallisesti hän ei olisi ehtinyt millään olla jossain muualla minun näkyvissäni ja sitten siirtyä siihen pysäkille rentona seisoskelemaan.
Fyysisesti se tuntui vähän siltä kuin hänen ympärillään olisi ollut iso kehä jonka tunnistin jo ennen kuin näin itse henkilön.

Sattuma on suurin kaikkivaltias. Uskovaisilla on kyky mystisoida luonnollisia tapahtumia, uskoa olemattomiin.

On toki, useitakin. Mutta ne ovat subjektiivisia kokemuksia, joille löytyy objektiivisesti tarkasteltuna luonnollinen selitys.

Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin ja pimeässä huoneessa selvästi hahmotin sängyn vieressä seisovan naishahmon. Hyvin yliluonnollinen kokemus. Herättyäni uudestaan paria tuntia myöhemmin, ei kestänyt hirveän kauaa päätellä, että siinä ihan tuolin selkänojalla ollutta vaatemyttyä olin katsellut ja aivot olivat väsyneenä ja heikossa valossa hahmottaneet siihen ihmisen. Ja tässä, kuten monessa muussakin asiassa pätee: once you have seen it, it can not be unseen.

Jotakin siinä on kun se täytyy niin kovasti kieltää.
On ainakin aivan sietämätöntä jos toinen ajattelee eri lailla kuin itse, luonnollista on että toisinajattelijat ligvitoidaan tavalla tai toisella.
Toimittajia on murhattu kuluvanakin vuonna useita kun näkevät jotain siellä missä ei saa nähdä mitään.
Sitten on nämä massanäyt joissa tiedetään uskisten tai aten ajattelu jo muutamasta lauseesta

ateistit ei kerro toisilleen kokemuksista, koska ne ei kuulu peruskittiin.kansainvälisen tutkimuksen mukaan ateismi on yleistä ihmisten keskuudessa, missä sosiaaliset keskinäiset velvoitteet on heikkoja.syy pieneen määrään vapaa-ajattelijoita.uskovat
puhuu suu vaahdossa näistä keskenään.täytyy olla rohkea ateisti joka kertoo mutta
samalla se paljastaa valmiudet kehittää ominaisuuksia. jos näkee normaalin spektrin ulkopuolelta auran on jo kehittynyt.dont make me come down there(God)

Kaikki mitä on olemassa on osa luontoa. Luonto ei voi olla yliluonnollinen.

"Onko ateisteilla henkilökohtaisia
kokemuksia mistään yliluonnollisesta."

Hulluja nuo uskovaiset

Lensin kerran lentokoneella yli metsien, järvien ja merien. Siis yli luonnon. Se oli yliluonnollinen kokemus. Harva Raamattua kirjoittanut profeetta on kokenut samaa. Eivät ole ainakaan juttuihinsa laittaneet mainintaa moisesta kokemuksesta.

aavan meren tuolla puolen
googleplay:
-spiritus
-necrophonic
http://www.spiritusghostbox.com/

Aikoinaan halusin uskoa kummituksiin ja olin innoissani, kun löysin vuokra-asunnon jossa oli edellinen henkilö kuollut.
Yhtenä aamuna heräsin siihen, että ikkuna paukahti auki. Ihmettelin asiaa ja tajusin, että olin nukkumassa pommiin. Työpäivän olin iloinen siitä, että tämä kummitus oli herättänyt minut. Myöhemmin illalla ikkuna pamahti taas auki ja tajusin jonkun kulkevan rappukäytävässä. Tutkin ikkunaa tarkemmin ja huomasin, ettei se lukittunut kunnolla. Silloin tuli mieleen todellinen syy ilmiöön. Läpiveto. Joku naapureistani oli siis aamulla lähtenyt ulos ja huonosti kiinni oleva ikkuna oli ilmanpaineen takia levähtänyt auki. Testasin asiaa pariin kertaan ja se läpiveto todellakin oli syyllinen tähän yliluonnolliseen ilmiöön.
Olen huomannut kuinka kaikkeen löytyy järkevä selitys, ja yliluonnollinen on ollut vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Etenkin nuorempana mielikuvitus oli aktiivinen ja näin öisin hahmoja. Kerran aikuisena olen kokenut hallusionaation, missä kuvittelin herääväni siihen, että joku kutsui nimeäni. Kuultu ääni olli minulle täysin todellisen tuntuinen.

<< on ateisteja jotka on kokeneet jonkun etiäisen esim. tulevan puhelinsoiton. >>

Mutta mutta, liekö se kovin kova etiäinen, jos ajattelee, että joku tietty kaveri soittaa, kun hänestä ei ole kuulunut normaalin yhteydenpitovälin aikana mitään ja sattuu olemaan vaikka tyypillinen rauhallinen sunnuntai-ilta, jolloin olisi aikaa jutella kaverin kanssa.

Tuota, minulla on kuitenkin kertomus etiäisestä. Jokunen vuosi sitten minulle tuli mieleen jostain aivan yllättäen, että en ole kuullut Mauno Koivistosta mitään vähään aikaan ja jotenkin oli sellainen tunne, että onkohan kaveri huonossa kunnossa, että saammekohan hänestä seuraavaksi kuolinuutisen. No, rationaalisena ihmisenä asetin itselleni takarajan jonnekin parin kuukauden päähän, että jos tuohon mennessä tämä tuntemukseni "etiäiseni" ei täytykään, se on ollut väärä tunne (pistin asian oikein muistiin, koska halusin nimenomaan testata tällaista "etiäistä").

Jaa, ettäkö miten kävi ? Manu eli vielä joku puolitoista vuotta tämän "etiäiseni" jälkeen. Mutta mutta, aika luonnollinen tämä tuntemukseni oli: Koivisto oli näkynyt varsin hauraassa kunnossa ja sitten katosi julkisuudesta, niin on melkoisen helppo tehdä oletus, että aika pian hän kuolee. Kuitenkin oma veikkaukseni meni täysin pieleen: se, että hän jokusen vuoden kuluttua menehtyy, ei mitenkään liity enää tunteeseeni tällaisesta tapahtumasta (vaikka "etiäiseni" todennäköisyys alkoi olla kohtalaisen suuri toteutuakseen - niin iällä kunnioitettu Manu alkoi jo olla).

Mutta mutta, jääkö tällaiset kertomukset tarinoiksi eteenpäin kerrottaviksi ? Niin, eipä ne tästä mihinkään leviä. Vain jutut, joissa tällainen "etiäinen" on tapahtunut tai ainakin joku uskottelee sellaisen tapahtuneen, leviävät.

Olisiko minun etiäiseni ollut tällainen todellinen etiäinen, jos kuitenkin tiesin, että edesmenneellä presidentillä oli kuitenkin ikää jo reilusti yli keskimääräisen. Minusta kyse olisi ollut kohtalaisen todennäköisen tapahtuman arvaamisesta.