Koskettaako tämä?

Ruvetaan joukolla panemaan oikein talkoohengessä, niin saadaan uusia tilalle. Kaikkein pahimpia olette te hurskastelijat. Me feministit ollaan kylmän järkeviä ja tiedetään, ettei asialle voida mitään. sen sijaan naisen asemaa ja palkkaa pitää parantaa Euroopassa ja täällä Urjalassa eri toten.

Olen miettinyt näitä nälkämaan lapsia usein...Esimerkiksi silloin, kun koiralleni ei kelpaa leivänpalanen tai makkara, sanon ääneen " kehitysmaan lapsi ei olisi tehnyt noin"...Tai silloin kun itselleni ei "kelpaa" jokin ruoka alan usein miettimään samaa asiaa... Kuinkahan paljon Suomessakin tulee päivittäin ruuan jätteitä...Varmasti TODELLA PALJON...Olen miettinyt myös keinoja, miten saisimme nälkää kärsiville ruokaa....Olen miettinyt, että jos ns. kuivamuonaa veisi lentokoneella kehitys maihin, niin kauanko se riittäisi...Olen miettinyt vaikka ja mitä... mutta miettiminen ei auta.... rikkaita ei näytä kiinnostavan se, miten muut voivat... Katsokaapa joskus dokumentti ohjelmia...Minua ne ainakin koskettivat...katsoin erään ohjelman, jossa kalkutan kylässä oli pieni perhe, äiti oli kuollut aidsiin tai vastaavaan, isä kärsi samasta taudista ja lapset olivat lähellä jäädä orvoiksi..ruokaakaan ei ollut häävisti.isä oli sairas ja perheen vanhempi sisar piti huolta pienemmästään..hän kävi koulua..jne... minua koskettaa todella paljon ja tuntuu pahalta nähdä ihmisten, varsinkin viattomien lasten kärsivän, mutta yksin on vaikea auttaa ketään.... mutta jos "löisimme hynttyyt yhteen" niin asialle voitaisiin ehkä tehdäkin jotakin... SE vain mietityttää, että olisiko maailma vuosien päästä jo "yliasuttu"...En tiedä....

maailmassa on miljoonia naisia jotka joutuu elämään ilman Chanel5 parfyymia, viis jostain kehitysmaiden lapsista, tai sivistysmaidenkaan lapsista, NAISET ovat maailman napa, ilman chanel5:ttä kulkeva nainen on ALISTETTU!!!! Viis miehistä ja lapsista!!!!

Alamme maksamaan feministeille ja muille sairaanhoitsunaisille "tasa-arvoista" palkkaa ja muutetaan muutenkin asenteita. Asennekasvatuksen avulla maailma muuttuu vaalenpunaiseksi tasa-arvo-onnelaksi, jossa ei ole puutetta eikä kurjuutta.

Maailmassa on paljon asioita, jotka koskettavat minua, mutta kaikesta en voi ottaa vastuuta ja surra henkilökohtaisella tasolla. Se ei olisi enää tervettä.

Juuri mitään. Jokainen yksilö ja jokainen kansakunta joutuu lusikoimaan omat soppansa.

Maailma ei ole reilu.

Eiköhän jokainen tiedä jotain, mitä voisi tehdä. Auttaminen on vaan ristiriidassa oman mukavuuden kanssa. Mukavuudenhalua ei voi tietenkään suoraan myöntää vaan se naamioituu pessimismin taakse.

Monet haluavat uskoa että eivät VOI tehdä mitään tai toimilla ei ole mitään merkitystä, ja että avustukset joutuvat aina vääriin käsiin ja niillä tuetaan epädemokraattisia hallituksia.

Lisäksi oman mukavuuden kannalta on hauskempi uskoa, että talouskasvu on avainsana kaikkein köyhimpienkin ongelmien ratkaisuksi. Näin käännetään asetelma ja syyllisyydentunto päälaelleen ja ajatellaan, että parhaiten autan ostamalla (halvalla) näitä köyhien maiden tuotteita, että maat saadaan jaloilleen. Oikeastaan voi jo sitten onnitella itseään demokratian edistämisestä, kun ostaa jotain riistohalpaan hintaan omaksi ilokseen, tuotteen jossa ei ole edes alkuperämerkintää.

Mitä voi tehdä? - Mitä tahansa. Voi ottaa kummilapsen. Voi lahjoittaa rahaa lukuisten eri järjestöjen kautta, esim. Punainen Risti tai Unicef. Voi lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi. Voi ottaa asioista selvää Suomessa ja pyrkiä hahmottamaan syitä ja seurauksia. Voi boikotoida sellaisten yritysten tuotteita, jotka ovat toimineet epäeettisesti, esim. vallanneet köyhien maa-alueita ja siten aiheuttaneet kurjuutta ja kuolemaa lapsille (huom. suomalaisten metsäyhtiöiden toimet Indonesiassa ja Etelä-Amerikassa).

Voi kuluttaa vähemmän ja miettiä enemmän, voi toimia järjestöissä ja organisoida tiedottamista, avustusprojekteja, tutustumismatkoja jne. Järjestöjen kautta voi pyrkiä painostamaan hallituksia ja muita isoja toimijoita.

Voi elää vaatimattomammin, voi elää ekologisemmin, voi elää omavaraisemmin. Suomalaisen tuotannon suosiminen ei voi mitenkään heikentää nälkäisten lasten asemaa muualla maailmassa. Erikoista, että lapsia kuolee juuri niissä maissa, joissa on paremmat mahdollisuudet ruuantuotantoon kuin Suomessa. Sitä mietin kaupassa intialaisten rypäleiden ja brasilialaisten viikunoiden äärellä.