Tapahtumia ja sattumuksia pyöräillessä

Ei siinä painovoima niinkään puhu. On nimittäin eroja polkupyörällä ja polkupyörällä. Rungon painolla, kiekkojen rullaavuudella sekä rengastuksella saavutetaan merkittävä etu, joka kompensoi polkijan painon täysin. Jääpi vieläpä varastoonkin kapasiteettia tuhlattavaksi saakka.

Niin ja vielä pyörän säädöt. Moni polkee tehon kannalta huonossa asennossa, erityisesti satulan korkeus jää monesti liian alhaalle. Painopisteen mataluudesta on hyötyä maastossa, mutta kuitenkin maanteillä yleisin näyttää olevan juuri maastopyörä.

Ja nyt suomessa rajoitetaan sähköpotkulaudan nopeutta ja muutenkin käyttöä, kyseiset kuviot on kopioitu suoraan itänaapurista VENÄJÄLTÄ EI EU:sta. Ikävää todella ikävää kehitystä.

Minusta kilpa-ajot kelvillä on mukavia :)

Joskus 10v sitten veivasin hybridillä pyöräilyhousuissa. Tuo oli vielä ajalta ennenkuin ymmärsin miten pyörästä tehdään nopea huoltamalla ja oikealla rengastuksella.

Tuolloin moni vääntäytyi viimeisillä voimillaan eteeni kun oli ihan pakko päästä ohi sellasesta sukkahousupellestä joka ajaa hiljaa. Noita eteen nuupahtamisia sattui useita.

Toinen hauska juttu on minusta tuo pika-pappa-pyörällä ajaminen. Kun tällänen setämies puskee pappapyörällä ohi, niin se laittaa monen nuoren kossin pyöritykseen lisää voimaa :) Ohi on vaan päästävä.

..toki sitten itsekkin kateellisena katselen kun joku nopea pyöräilijä ajaa niin kovaa ohi ettei sellasen kyydissä pysymiseen ole mitään jakoja..

Ehkä mieleenpainuvimpia kisoja oli jonkun tuntemattoman naisen kanssa käyty työmatkamittelö. Veivattiin "kilpaa" joku 10 kilsaa aika tasatahtiin. Daamilla oli vielä aika huono pyörä, mutta kele se lopulta voitti, mur mur :)

Tuo asenne, että tungetaan ohi, maksoi mitä maksoi, päättyy usein epämukavasti. Jopa sm-tason pyöräilijät ajavat vain harjoitusohjelmansa mukaisesti. He eivät kuvittele kisaavansa normaalissa liikenteessä.

Ammattilainen hymähtää, kun joku ohittaa ylivauhtisesti ja toivoo, ettei tiemestarin erikoinen päätä lentoa.

Mikä on "kilpapyörä"? Kilpailla voi monenlaisella pyörällä ja kisoja järjestetään monessa eri pyöräilylajissa.

Pistetään tämän kesän vaaratilanteet tähän. Ensimmäinen oli hybridillä isossa mäessä. Pitkän mäen keskivaiheilla kovimmassa vauhdissa alkoi huimata. Oli pakko pysähtyä tauolle. Tätä tapahtui kaksi kertaa. Pyörän vaihto kilpapyörään ja nyt ei olekaan ollut ongelmia. Toinen vaaratilanne soratiellä kapearenkaisella kilpurilla, kun alamäessä oli nimismiehenkiharaa eli sellaista tiheää pientä poikittaisuritusta hakkasi nimittäin niin pahasti käsille ja ohjattavuus katosi täysin. Ojaanajo oli lähellä. Onneksi sentään jarruttelin ja vauhtia ei ollut liikaa.

Kolmas vaaratilanne lukkopolkimilla, kun etuvaihtaja takelteli ylämäessä ja pysähdyin, enkä muistanut jalkojen olevan kiinni polkimissa. Onneksi sattui olemaan joku pylväs tai tolppa juuri kohdalla niin en kaatunut.

Vielä tuosta ohittelusta. Totuin hybridillä pälyilemään taakse, jotta milloin sieltä tulee niitä kilpapyöräilijöitä.

Laitettuani itsekin kilpapyörän taaksepäin vilkuilu jatkui. Eilen sitten yllätyin, kun kilpapyöräilijä tulikin perä edellä vastaan.

Ajattelin peesata, mutta vauhti oli liian hidasta. Katsoin ohituksen jälkeen vauhtini olevan 34 km/tunnissa. Hybridillä tuollaista vauhtia ei edes olisi päässyt.

Tapahtui niin, että kippurasarvisen pilotti tuijotti ilmeisesti kännykän karttaa tai soitinta niin tiukkaan, että ei ymmärtänyt ajavansa suoraan minua päin. Väistömahdollisuutta ei ollut, joten painoin hätäjarrua ja huusin s:llä alkaa kirosanaa niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Kippurasarvisen pilotti havahtui sen verran, että osasi myöskin jarruttaa ja vain ohjaintankojen päät ottivat hipoen yhteen. Kaveri jatkoi matkaa kuin ei mitään, ja ensimmäistä kertaa koskaan luulen, että kippurasarvisen pilotti oli pilleripäissään, sen verran näin vilaukselta silmiä.

Nuorempana tuli itsekin kisailtua liikenteessä. Niin vain tilanteet veivät mukanaan, että piti yrittää pysyä ohittajan peesiasä, ja ohitella hitaampia. Nykyään poljen stkeperuateisesti. Vauhti on mitä on, siihen eivät muut pyöräilijät vaikuta. Ohituksia tapahtuu eikä niihin sisälly voimakkaita tunteita.

Voisi luulla, että nuoremmat pyöräilijät ovat kaikista kilpailuhenkisimpiä, mutta käytäntö on osoittanut niiden löytyvän sieltä harmaantuvasta suunnasta ja varsinkin niistä partaukoista. Ne polkevat päivät pitkät samoja reittejä taajamissa tai läheisyydessä ja vihaavat sähköpotkulautoja. Sähköpyöriä eivät uskalla haastaa kun niillä voi mennä yli 25km/h helposti ja voisivat jäädä kakkoseksi myös lyhyillä sprinteillä. Olen lukemattomia kertoja huomannut, että polkevat suunnilleen 20km/h ennen kuin huomaavat laudan takana niin alkavat polkemaan vähän yli 25km/h, jotta ovat sitten vähän edessä jatkuvasti kun tietävät rajoittimesta. Jos pääsen huomaamatta ohi niin kohta kuuluu suuremman vaihteen päälle laitto takana ja polkevat vimmatusti ohi. Hassuinta on se, että koskaan eivät uskalla pitkällä tien pätkällä tätä tehdä tai jos ylämäki on tulossa. Pitää heillä olla joku "pakoreitti" kun voimat alkavat loppumaan eli lähenevä risteys, jossa on joko alamäki tai tasaista. Ihme pelleilyä tuommoinen, mutta kaipa eläkkeellä on tylsää tai muuten vain tylsää. Toivotaan, että laudoille tulee myös se 30km/ raja ainakin niin ei tuollaista tarvitse katella näiltä ukoilta.

Tolloilin eilen pyörän kanssa.

Kaupassa käydessä kattelin, että takakiekko heiluu kummallisesti. Kun polkee kovemmin, niin takarengas ottaa runkoon kiinni. Kun jarruttaa takarengas ottaa runkoon kiinni.

Pääsin kotiin kevyellä ajolla ja ylämäet taluttamalla. Ajattelin pinnojen olevan yksikertaisesti löysällä.

Kiristelin kaikkia pinnoja vajaa puoli kierrosta. Sitten huomasin vasta katsoa, että takanapa on löysällä. Oli taka-akselin mutteri löystynyt omia aikojaan ja kierrellyt takanapaa vielä seuraavastakin mutterista löysemmälle.

Selvästi huoltoliikkeen vika!!

..vaikka taisin kyllä itse huoltaa tuon pyörän pari vuotta sitten kauttaaltaan..

Tulin juuri lenkiltä, metsäkauris päästi ihan lähelle soratien poskessa kököttäessään, viitisen metriä oli matkaa kun pinkaisi pusikkoon.