Putler kiinni ennemmin tai myöhemmin

Tilastojen valossa Venäjän presidentin kohtalo näyttää asiantuntijan mukaan synkältä.
MAINOS
Kun Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) taannoin antoi Vladimir Putinia koskevan pidätysmääräyksen, monet kommentaattorit arvioivat, että hänen päättymisensä Haagiin on erittäin epätodennäköistä. Sotarikosten parissa pitkään työskennellyt amerikkalaisasiantuntija Thomas Warrick näkee tilanteen toisin.

– Vaikka aiemmat näytöt eivät useinkaan takaa tulevia tuloksia, nykyaikaisen kansainvälisen oikeusjärjestelmän toimet ovat itse asiassa onnistuneet paljon paremmin kuin moni luulee, hän sanoo Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.

Ennen 17. maaliskuuta annettua Putinin pidätysmääräystä kansainvälisen oikeusjärjestelmän puitteissa on hänen mukaansa etsintäkuulutettu kahdeksantoista eri maiden valtionpäämiestä tai asevoimien komentajaa vastaamaan kansanmurhaa, rikoksia ihmisyyttä vastaan tai vakavia sotarikoksia koskeviin syytteisiin. Heistä suurin osa on ennemmin tai myöhemmin joutunut oikeuden eteen.

Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta olennaista on Warrickin mukaan oikeudenmukainen tuomioistuinkäsittely, joka johtaa oikeusvaltioperiaatteen mukaiseen tuomioon. Etsintäkuulutetun valtio- tai sotilasjohtajan saaminen kansainväliseen tuomioistuimeen on voitto sinänsä, vaikka lopputuloksena olisi vapauttava tuomio.

– Toisinaan käytännön realiteetit puuttuvat kuitenkin väliin, ja jaetaan ”karkeaa oikeutta”, kun syytetty tekee itsemurhan oikeudenkäynnin välttämiseksi, kuten vuonna 1998 [Kambodžan entisen diktaattorin] Pol Potin tapauksessa, tai päätyy sukulaisiaan ja ystäviään häikäilemättömän diktaattorin käsissä menettäneiden surmaamaksi, kuten Muammar Gaddafin tapauksessa vuonna 2011, Warrick toteaa.

Thomas Warrick työskenteli vuosina 1993–1995 entisen Jugoslavian aluetta käsitelleessä YK:n asiantuntijakomissiossa ja 1997–2001 Yhdysvaltain ulkoministeriön sotarikostoimistossa. Warrick kertoo tottuneensa 1990-luvulla siihen, että monet diplomaatit ja toimittajat pitivät Slobodan Miloševićin, Radovan Karadžićin ja Ratko Mladićin sekä Irakin Saddam Husseinin joutumista oikeuden eteen silkkana mahdottomuutena.

– Loppujen lopuksi he kaikki kuitenkin joutuivat – samoin moni muukin. Hirmuteot nousevat otsikoihin, kun taas aktivistien, diplomaattien, tutkijoiden, syyttäjien ja tuomareiden työ on hidasta, toisinaan työlästä ja tapahtuu aina vuosia jäljessä. Kansainvälisen oikeuden toteutuminen nykyaikana on siitä huolimatta yksi historian vaikuttavimmista, joskin vähiten tunnetuista saavutuksista, hän sanoo.

Hän myöntää Putinilla olevan nykyisessä asemassaan enemmän kansainvälistä vaikutusvaltaa kuin kahdeksallatoista vastaavista rikoksista aiemmin etsintäkuulutetulla.

– Poliittiset rattaat Venäjällä voivat kuitenkin kääntyä, kuten monen muun kohdalla on ennenkin tapahtunut, hän toteaa.

Tilastojen valossa Putinilla on täysi syy olla huolissaan: kahdeksastatoista aiemmin etsintäkuulutetusta viisitoista on lopulta päätynyt oikeuden eteen.