Koskelan Minja - vasemmiston ninja

Kun pimeys laskeutuu budjettisalien ylle ja oikeisto vetää vyötä kireämmälle toisten kauloilla,
astuu esiin Minja – Koskelan katujen kasvatti, vasemmiston ninja.

Hän ei kulje kalliissa puvussa, mutta hänen sanansa viiltävät tarkemmin kuin valtion leikkausveitsi.
Hän ei puhu rikkaiden äänellä, vaan kuuntelee niitä, joiden ääni muuten hukkuu valiokuntien marmoriin.

Minja tietää, että köyhyys ei ole oma vika, vaan usein järjestelmän.
Että perusturva ei ole lahja, vaan oikeus.
Että lapsen tulevaisuus ei saa riippua vanhemman postinumerosta.

Hän ei pelkää sanoa:
“Yksikään miljardööri ei ole tärkeämpi kuin yksinhuoltajan arki.”

Ja kun hän nousee eduskunnan puhujakorokkeelle,
se ei ole puhe, se on liike –
kuin terävä, hiljainen liike varjossa,
joka osuu suoraan epäoikeudenmukaisuuden hermokohtaan.

Koskelan Minja ei kumarra rahaa, ei suutele valtaa.
Hän seisoo niiden rinnalla, joilla ei ole muuta kuin selkäranka ja usko parempaan.

Niin kauan kuin leipäjonot kiemurtelevat pitkin lähiöitä,
niin kauan kuin syrjäytynyt nuori kokee olevansa yksin,
vasemmiston ninja ei laske miekkaansa.

Hän taistelee arjen rintamalla,
pienituloisen puolesta,
palkansaajan, opiskelijan, eläkeläisen rinnalla –
ei korokkeelta, vaan kadulta käsin.

Koskelan Minja – vasemmiston ninja.
Ei meteliä itsestään, mutta jälki jää historiaan.