Päämajan harhaluulo

Ei spämmäyksiä, kiitos ja HAU!

>>VT-linja (Vammelsuu–Taipale): Murtui Kuuterselässä 14.–15. kesäkuuta.<<

Siitähän se revohka repesikin kunnolla ja kohta oli Perkjärvikin mennyt ja 80 000 tykistön ammusta ym. Valtava varikkoalue meni noin vain kun panssarit ajoi alueelle. Toki ajoi ne Ratsuväkiprikaatin komentopaikallekin...


Halstin 1955-1957 kirjoittaman 1. kattavan (3-osaisen) sotahistoriateoksen mukaan, (sen 3. osassa Ratkaisu 1944) kerrotaan suoraan VT-aseman pettämisen syyksi Ratsuväkiprikaatin pako asemistaan. Mitenkä tapahtumat oikeasti menikään?

Halsti, Wolf H.: Suomen sota 1939-1945 1-3 : Talvisota 1939-1940 ; Kesäsota 1941 ; Ratkaisu 1944, Otava, painovuosi:1955-1957, painos: 1

Halsti oli sattumoisin Rv-Prikaatin vieressä olleen 3.D:n esikuntapäällikkönä kyseisenä aikana, jolloin läpimurrot hänen divisioonansa kohdalla Kuuterselässä tapahtuivat jaVT-aseman jättämisen syistä hän lataa täyslaidallisen ko. Rv-joukkojen tekemisistä, tai oikeammin tekemättä jättämisistä. (Sivu 239 Sotahistoriallinen aikakausikirja 22)

Asiasta löytyy Markku Palokankaan mielenkiintoinen kirjoitus täältä: Suomen Sotahistoriallinen aikakausikirja 22 (2003)

Suomen sotahistoriallinen aikakausikirja 22

Markku Palokangas VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneet tekijät kesällä 1944 s. 237 - 267

https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf



Sivut 238-239

》》Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuolimmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka.《《



》》...käyttäneensä tässä asiassa lähteenä Wolf H. Halstin vuonna 1957 ilmestynyttä kirjaa Ratkaisu 1944. (4)

Asia alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta samalla myös tuoksahtaa epäilyttävältä. Olihan Halsti itse toiminut läpimurtojen pääkohteeksi joutuneen 3. Divisioonan esikuntapäällikkönä VT-aseman taisteluiden aikana. Hänet tunnettiin omapäisenä ja itsekeskeisenä kirjoittajana, jonka sotahistoriateoksiin on jopa puolustusvoimien piirissä sovellettu
poikkeuksellisen ankaraa lähdekritiikkiä. (5)《《


Viitteet: s.262

(4) Ikävintä on, että Halstin tulkinnoista lähtöisin olevat perusteettomat käsitykset esiintyvät myös eräissä uusimmista joukko-osastohistorioista, mm. T. Olavi Lehden ja Esko Pihkon kirjassa Jääkärit eteen, s. 211.

(5) Ev Jyri Paulaharjun kertoman mukaan Halstin kirjoja kehotettiin 1960-luvulla välttä­mään Sotakorkeakoulun diplomitöiden lähteinä.




https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf


VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944

Pääaseman murruttua Valkeasaaressa 10.6.1944 suomalaisjoukkojen puolustus jouduttiin vetämään ns. VT-linjalle, eli Vammelsuun-Taipaleen puolustusasemaan, jota oli rakennettu suurin kustannuksin parisen vuotta, ja etenkin kevään 1944 aikana, mutta ei vielä ollut saatu lähestulkoonkaan valmiiksi. Siksi suomalaisten tyrmistys ja pettymys olivat ankaran kovat, kun VT-asemasta jouduttiin vetäytymään vain muutaman taistelupäivän jälkeen vihollisen Kuuterselässä tekemän läpimurron sekä sen moninaisten seurausten vuoksi. Näin asia on useimmissa historiateoksissa kerrottu jälkipolville. Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuolimmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka. Suomen sotahistorian eräästä erittäin merkittävästä vaiheesta on siten monenlaisia käsityksiä. Tapahtumista tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, mutta on kummallista, että syyllistämisen keihäät vieläkin lentelevät, eikä tapahtuneesta ole päästy yhteisymmärrykseen. Ilman että pyritäänkään hakemaan absoluuttista ja lopullista totuutta, seuraavassa on punnittu kirjallisuudessa esitettyjä käsityksiä, alkuperäislähteitä ja uusimpia, myös silloisen vihollisen arkistoista saatuja tietoja hyväksi käyttäen.


Aiheesta enemmän: 


https://www.sshs.fi/julkaisut-ja-esitelmat/aikakauskirjat-16-30-digitoidut/


Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22

https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf

MARKKU PALOKANGAS

VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneet tekijät kesällä 1944

Sivulta 237-263

Anonyymi00016 kirjoitti:

>>VT-linja (Vammelsuu–Taipale): Murtui Kuuterselässä 14.–15. kesäkuuta.<<

Siitähän se revohka repesikin kunnolla ja kohta oli Perkjärvikin mennyt ja 80 000 tykistön ammusta ym. Valtava varikkoalue meni noin vain kun panssarit ajoi alueelle. Toki ajoi ne Ratsuväkiprikaatin komentopaikallekin...


Halstin 1955-1957 kirjoittaman 1. kattavan (3-osaisen) sotahistoriateoksen mukaan, (sen 3. osassa Ratkaisu 1944) kerrotaan suoraan VT-aseman pettämisen syyksi Ratsuväkiprikaatin pako asemistaan. Mitenkä tapahtumat oikeasti menikään?

Halsti, Wolf H.: Suomen sota 1939-1945 1-3 : Talvisota 1939-1940 ; Kesäsota 1941 ; Ratkaisu 1944, Otava, painovuosi:1955-1957, painos: 1

Halsti oli sattumoisin Rv-Prikaatin vieressä olleen 3.D:n esikuntapäällikkönä kyseisenä aikana, jolloin läpimurrot hänen divisioonansa kohdalla Kuuterselässä tapahtuivat jaVT-aseman jättämisen syistä hän lataa täyslaidallisen ko. Rv-joukkojen tekemisistä, tai oikeammin tekemättä jättämisistä. (Sivu 239 Sotahistoriallinen aikakausikirja 22)

Asiasta löytyy Markku Palokankaan mielenkiintoinen kirjoitus täältä: Suomen Sotahistoriallinen aikakausikirja 22 (2003)

Suomen sotahistoriallinen aikakausikirja 22

Markku Palokangas VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneet tekijät kesällä 1944 s. 237 - 267

https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf



Sivut 238-239

》》Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuolimmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka.《《



》》...käyttäneensä tässä asiassa lähteenä Wolf H. Halstin vuonna 1957 ilmestynyttä kirjaa Ratkaisu 1944. (4)

Asia alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta samalla myös tuoksahtaa epäilyttävältä. Olihan Halsti itse toiminut läpimurtojen pääkohteeksi joutuneen 3. Divisioonan esikuntapäällikkönä VT-aseman taisteluiden aikana. Hänet tunnettiin omapäisenä ja itsekeskeisenä kirjoittajana, jonka sotahistoriateoksiin on jopa puolustusvoimien piirissä sovellettu
poikkeuksellisen ankaraa lähdekritiikkiä. (5)《《


Viitteet: s.262

(4) Ikävintä on, että Halstin tulkinnoista lähtöisin olevat perusteettomat käsitykset esiintyvät myös eräissä uusimmista joukko-osastohistorioista, mm. T. Olavi Lehden ja Esko Pihkon kirjassa Jääkärit eteen, s. 211.

(5) Ev Jyri Paulaharjun kertoman mukaan Halstin kirjoja kehotettiin 1960-luvulla välttä­mään Sotakorkeakoulun diplomitöiden lähteinä.




https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf


VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944

Pääaseman murruttua Valkeasaaressa 10.6.1944 suomalaisjoukkojen puolustus jouduttiin vetämään ns. VT-linjalle, eli Vammelsuun-Taipaleen puolustusasemaan, jota oli rakennettu suurin kustannuksin parisen vuotta, ja etenkin kevään 1944 aikana, mutta ei vielä ollut saatu lähestulkoonkaan valmiiksi. Siksi suomalaisten tyrmistys ja pettymys olivat ankaran kovat, kun VT-asemasta jouduttiin vetäytymään vain muutaman taistelupäivän jälkeen vihollisen Kuuterselässä tekemän läpimurron sekä sen moninaisten seurausten vuoksi. Näin asia on useimmissa historiateoksissa kerrottu jälkipolville. Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuolimmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka. Suomen sotahistorian eräästä erittäin merkittävästä vaiheesta on siten monenlaisia käsityksiä. Tapahtumista tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, mutta on kummallista, että syyllistämisen keihäät vieläkin lentelevät, eikä tapahtuneesta ole päästy yhteisymmärrykseen. Ilman että pyritäänkään hakemaan absoluuttista ja lopullista totuutta, seuraavassa on punnittu kirjallisuudessa esitettyjä käsityksiä, alkuperäislähteitä ja uusimpia, myös silloisen vihollisen arkistoista saatuja tietoja hyväksi käyttäen.


Aiheesta enemmän: 


https://www.sshs.fi/julkaisut-ja-esitelmat/aikakauskirjat-16-30-digitoidut/


Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22

https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-22-2003.pdf

MARKKU PALOKANGAS

VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneet tekijät kesällä 1944

Sivulta 237-263

Lue lisää

Minä otin kerran lukemista selvää kirjojen pohjalta. On hieman suuremmat lukemat... tarkista ellet usko. Lähteet on mainittu.

Osa suomalaisisa tykistöyksiköistä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.

PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä

PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.

Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.

Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.

s. 539-540:

IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä

Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).

Ei kai kukaan ole kiistänyt suurta määrää suomalaisen johdon tekemiä virheitä? Mutta niistä huolimatta onnistuttiin puolustuksessa ilman että yhtään suurempaa joukko-osastoa saarrettiin tai tuhottiin!

Detaljit eivät koskaan ole ”epärelevantteja” eikä se,, kun puhuttaan yksityiskohdista, jotka ”auttoivat” puolustusta! Tosiasia on se, että Viipurin menetyksen jälkeen ei neukku kovasta yrityksestä huolimatta enää päässyt eteenpäin, jolloin Stalin arveli, että oli Suomea tärkeämpiä kohteita!

Suomi jäi siten valtaamatta ja miehittämättä! Neukku onnistui kaappaamaan Baltian maat ja ulottamaan valtapiirinsä pitkälle Keski-Eurooppaan! Nämä voittonsa se on nykyään pitkälti menettänyt!

>> Kannaksen läpimurtoon yksi suurin syy oli se, että luotettiin Saksan hoitelevat Pietarin suunnan <<

Eipä tähän tarvi olla AI, eikä pahemmin muutakaan... Kaikki silloiset suomalaiset sotatyön johtajat kyllä älysivät sen, ettei Saksa 1944 kesällä hoidellut Pietarin suuntaa, eikä paljon muutakaan sillä suunnalla. Pietarin piiritys oli päättynyt jo tammikuun 1944 lopulla ja se enteili saksalaisille vaikeuksia sillä suunnalla. Jos NL:n joukot pääsisivät Viroon saakka, niin Suomelle tulisi ikävät oltavat ja sitä ennen piti päästä sodasta irti. No niin siis päästiinkin...

Kyse oli panssaritaktiikasta, Laatikainen jätti Merituitun linnakkeen venäläisille 1941, josta käsin pääasema moukaroitiin ja Mottorin mutkasta tehtiin sisäänmurto. Sovitaanko, että tällaisten rintaman aukkojen ilmetessä nostetaan kytkintä heti ja takana on reservi ryhmittymässä uudelleen, VT-aseman välissä oli huolto, molemmat oli liian edessä. Oikea tasa metsämaaston kannalta oli Perkjärven luoteispuolella, siellä vaunuja olisi pystytty tuhoamaan samalla tavoin kuin Talin ja Ihantalan välissä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kyse oli panssaritaktiikasta, Laatikainen jätti Merituitun linnakkeen venäläisille 1941, josta käsin pääasema moukaroitiin ja Mottorin mutkasta tehtiin sisäänmurto. Sovitaanko, että tällaisten rintaman aukkojen ilmetessä nostetaan kytkintä heti ja takana on reservi ryhmittymässä uudelleen, VT-aseman välissä oli huolto, molemmat oli liian edessä. Oikea tasa metsämaaston kannalta oli Perkjärven luoteispuolella, siellä vaunuja olisi pystytty tuhoamaan samalla tavoin kuin Talin ja Ihantalan välissä.

Lue lisää

"josta käsin pääasema moukaroitiin ja Mottorin mutkasta tehtiin sisään murto"

Jos puhut pääaseman murtamisesta niin sitä eivät tehneet pelkästään mitkään Merituitun kettätykit vaan Kronstatin, seitsemän sen viereen mereen rakennetut merilinnakkeen ja laivaston järeät tykit sekä lentopommitukset. Linnakkeiden tykkien tuli ylettyi Valkeasaareen.

Hyökkäys vaiheessa Merituitun linjalla olevia järeitä bunkkereita ei saatu valloitettua olivat vahvasti varustettuja.

Anonyymi00007 kirjoitti:

"josta käsin pääasema moukaroitiin ja Mottorin mutkasta tehtiin sisään murto"

Jos puhut pääaseman murtamisesta niin sitä eivät tehneet pelkästään mitkään Merituitun kettätykit vaan Kronstatin, seitsemän sen viereen mereen rakennetut merilinnakkeen ja laivaston järeät tykit sekä lentopommitukset. Linnakkeiden tykkien tuli ylettyi Valkeasaareen.

Hyökkäys vaiheessa Merituitun linjalla olevia järeitä bunkkereita ei saatu valloitettua olivat vahvasti varustettuja.

Lue lisää

Suomalaisten sotilastappiot ovat tietenkin taas suuresti liioiteltu! Suurhyökkäyksen alettua Suomi vetäytyi Kannaksella kymmenessä päivässä sata kilometriä ja menetti Viipurin!

Toisaalta hyökkääjä ei Kannaksella saanut yhtään merkittävää suomalaista joukko-osastoa saarettua tai tuhottua! Viipurin valtauksen jälkeen Stalin vastasi tiedusteluun rauhanehdoista, että vain ehdoton antautuminen kelpaa!


Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!


Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi00007 kirjoitti:

"josta käsin pääasema moukaroitiin ja Mottorin mutkasta tehtiin sisään murto"

Jos puhut pääaseman murtamisesta niin sitä eivät tehneet pelkästään mitkään Merituitun kettätykit vaan Kronstatin, seitsemän sen viereen mereen rakennetut merilinnakkeen ja laivaston järeät tykit sekä lentopommitukset. Linnakkeiden tykkien tuli ylettyi Valkeasaareen.

Hyökkäys vaiheessa Merituitun linjalla olevia järeitä bunkkereita ei saatu valloitettua olivat vahvasti varustettuja.

Lue lisää

Nimenomaan näin se tapahtui 9.6.1944 Mottorissa krh:ntulenjohtopaikkojen välistä. Merituittu oli kilometrin päässä suoraan itään tj-pesäkkeistä. Nämä pesäkkeet oli tietysti paikannettu ja niitä tulitettiin Merituitusta. 10-9. tuli jv:n vastahyökkäys pohjoisesta ja hyökkääjien selkäpuolelta heti perään läpimurto tj-komentajien tasalle asti, melkein tuliasemiin. Etummaiset patteristot olivat vain noin 2½–3 kilometriä etulinjasta, ja 25
prosenttia koko Länsi-Kannaksen tykistöstä oli ryhmittynyt VT-asemaan, mis-
tä se ei kantanut etulinjaan. Painopistettä tykistöllä ei ollut, se oli jaettu tasan
ja reserviin. Ryhmitys osoittaa, että tykistössä, ainakaan tuliasemissa ja esikun-
nissa, vihollisen suurhyökkäystä ei odotettu. Lisäksi tuliyksiköiden määrällinen
painopiste oli sekin hienokseltaan 2. Divisioonan suunnalla, vaikka ilmiselvä
painopistesuunta mahdollisen hyökkäyksen sattuessa olisi ollut Kivennavalle
johtavan tien suunta, siis 10. Divisioonan vastuualueen läpi kulkeva tie.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Nimenomaan näin se tapahtui 9.6.1944 Mottorissa krh:ntulenjohtopaikkojen välistä. Merituittu oli kilometrin päässä suoraan itään tj-pesäkkeistä. Nämä pesäkkeet oli tietysti paikannettu ja niitä tulitettiin Merituitusta. 10-9. tuli jv:n vastahyökkäys pohjoisesta ja hyökkääjien selkäpuolelta heti perään läpimurto tj-komentajien tasalle asti, melkein tuliasemiin. Etummaiset patteristot olivat vain noin 2½–3 kilometriä etulinjasta, ja 25
prosenttia koko Länsi-Kannaksen tykistöstä oli ryhmittynyt VT-asemaan, mis-
tä se ei kantanut etulinjaan. Painopistettä tykistöllä ei ollut, se oli jaettu tasan
ja reserviin. Ryhmitys osoittaa, että tykistössä, ainakaan tuliasemissa ja esikun-
nissa, vihollisen suurhyökkäystä ei odotettu. Lisäksi tuliyksiköiden määrällinen
painopiste oli sekin hienokseltaan 2. Divisioonan suunnalla, vaikka ilmiselvä
painopistesuunta mahdollisen hyökkäyksen sattuessa olisi ollut Kivennavalle
johtavan tien suunta, siis 10. Divisioonan vastuualueen läpi kulkeva tie.

Lue lisää

Tulisuunnitelmien tarkistus rintamavastuun vaihdon seurauksena, samoin
kuin tukilinjan ja taaemman aseman torjuntasuunnitelmien laatiminen, olivat
vihollisen hyökkäyksen alkaessa kuitenkin vielä pahasti kesken.
Vihollisen tulivalmistelu Valkeasaaressa 9. kesäkuuta 1944 oli erittäin
voimakas, ja se ulottui suomalaistykistön tuliasemiin asti. Suomalaistykistön
tulenkäyttö oli pääasiassa torjuntojen ampumista. Suomalaisten vastahyökkäyksessä ei ollut tulenjohtoa ja suurin osa puhelinyhteyksistä katkesi heti tulivalmistelun alkaessa lukuun ottamatta tuliasemien sisäisiä yhteyksiä, jotka toimivat melko hyvin siihen saakka, kun vihollinen alkoi lähestyä tuliasemia. alkeasaaressa, jalkaväki- ja
tykistöjohtajan erillään olo johti siihen, että yhteys tuettavaan joukkoon kat-
kesi ja tulenjohtoryhmät vetäytyivät yksin tai joidenkin jalkaväen osien kans-
sa omien yksiköidensä tuliasemiin. Valkeasaaressa, jalkaväki- ja
tykistöjohtajan erillään olo johti siihen, että yhteys tuettavaan joukkoon kat-
kesi ja tulenjohtoryhmät vetäytyivät yksin tai joidenkin jalkaväen osien kans-
sa omien yksiköidensä tuliasemiin. Sen jälkeen, kun jalkaväki oli irtautunut pääasemasta, ei ollut enää mitään mahdollisuutta taistelun tukemiseen tykistöllä, oli pakko opetella suorasuuntausta ja lähteä kiitolaukkaa VT-asemaan.
Näiden ”edullisten puolustusasemien” valinnalla kylvettiin operatiivisesti ja pioneeritoiminnan kannalta kuitenkin siemenet ”Suomen sotahistorian mustalle päivälle”, kuten Mannerheim 10. kesäkuuta 1944 tapahtunutta pääaseman läpimurtoa luonnehti. Leningradin puolustusvyöhyke kulki maastossa monin paikoin suomalaisasemia korkeammalla. Esimerkiksi Valkeasaaressa oli syyskuussa 1941 pysähdytty aivan uloimpien bunkkereiden tasalle ja niiden takana olleelle Merituittu-nimiselle metsäiselle ja helpommin puolustettavalle mäkialueelle olisi ollut hyvät mahdollisuudet edetä. Oli kuitenkin pysähdyttävä ja vielä hieman vedettävä joukkoja taaksepäin,
ettei olisi jääty aivan mäen eturinteeseen kaikkein epäedullisimpaan asemaan. Silti jäätiin vain noinreilun kilometrin päähän ja oltiin kuin tarjottimella Merituitun kukkulalta tapahtuvalle tähystykselle sekä sen eturinteen bunkkereista tapahtuvalle suorasuuntaustulelle. Suomalaisten asemat olivat aukealla, panssarivaunujen etenemiselle joko hyvin tai tyydyttävästi soveltuvalla hiekkakankaalla.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tulisuunnitelmien tarkistus rintamavastuun vaihdon seurauksena, samoin
kuin tukilinjan ja taaemman aseman torjuntasuunnitelmien laatiminen, olivat
vihollisen hyökkäyksen alkaessa kuitenkin vielä pahasti kesken.
Vihollisen tulivalmistelu Valkeasaaressa 9. kesäkuuta 1944 oli erittäin
voimakas, ja se ulottui suomalaistykistön tuliasemiin asti. Suomalaistykistön
tulenkäyttö oli pääasiassa torjuntojen ampumista. Suomalaisten vastahyökkäyksessä ei ollut tulenjohtoa ja suurin osa puhelinyhteyksistä katkesi heti tulivalmistelun alkaessa lukuun ottamatta tuliasemien sisäisiä yhteyksiä, jotka toimivat melko hyvin siihen saakka, kun vihollinen alkoi lähestyä tuliasemia. alkeasaaressa, jalkaväki- ja
tykistöjohtajan erillään olo johti siihen, että yhteys tuettavaan joukkoon kat-
kesi ja tulenjohtoryhmät vetäytyivät yksin tai joidenkin jalkaväen osien kans-
sa omien yksiköidensä tuliasemiin. Valkeasaaressa, jalkaväki- ja
tykistöjohtajan erillään olo johti siihen, että yhteys tuettavaan joukkoon kat-
kesi ja tulenjohtoryhmät vetäytyivät yksin tai joidenkin jalkaväen osien kans-
sa omien yksiköidensä tuliasemiin. Sen jälkeen, kun jalkaväki oli irtautunut pääasemasta, ei ollut enää mitään mahdollisuutta taistelun tukemiseen tykistöllä, oli pakko opetella suorasuuntausta ja lähteä kiitolaukkaa VT-asemaan.
Näiden ”edullisten puolustusasemien” valinnalla kylvettiin operatiivisesti ja pioneeritoiminnan kannalta kuitenkin siemenet ”Suomen sotahistorian mustalle päivälle”, kuten Mannerheim 10. kesäkuuta 1944 tapahtunutta pääaseman läpimurtoa luonnehti. Leningradin puolustusvyöhyke kulki maastossa monin paikoin suomalaisasemia korkeammalla. Esimerkiksi Valkeasaaressa oli syyskuussa 1941 pysähdytty aivan uloimpien bunkkereiden tasalle ja niiden takana olleelle Merituittu-nimiselle metsäiselle ja helpommin puolustettavalle mäkialueelle olisi ollut hyvät mahdollisuudet edetä. Oli kuitenkin pysähdyttävä ja vielä hieman vedettävä joukkoja taaksepäin,
ettei olisi jääty aivan mäen eturinteeseen kaikkein epäedullisimpaan asemaan. Silti jäätiin vain noinreilun kilometrin päähän ja oltiin kuin tarjottimella Merituitun kukkulalta tapahtuvalle tähystykselle sekä sen eturinteen bunkkereista tapahtuvalle suorasuuntaustulelle. Suomalaisten asemat olivat aukealla, panssarivaunujen etenemiselle joko hyvin tai tyydyttävästi soveltuvalla hiekkakankaalla.

Lue lisää

Valkeasaaren lohko oli neljä kilometriä leveä. Lohkon vasempana rajana oli Rouhialan
sähkövoimalinja. Oikea raja kulki Aleksandrovkan kirkon kautta kaakosta luoteeseen. Lohkon etumaasto oli avonaista aina parin kilometrin päässä kohoavalle Merituitun kukkulalle asti. Etulinjan oikeassa reunassa, etelälohkolla, Aleksandrovkan pohjoispuolisella suolla ja Mottorinmäellä, oli asemissa I pataljoona. Pataljoonan lohkolla oli kolme poikittaista kanjonia, jotka antoivat hieman suojaa. I pataljoonan tukikohdat olivat pohjoisesta lukien Pohja, Mutka, Väli, Reuna, Siili, Rinne ja Kärki. Näistä kolme viimeksi mainittua muodostivat niin sanotun Mottorin mutkan. Joissain lähteissä
Siili-tukikohta on nimetty Suu-tukikohdaksi. Mottorin mutkasta etelään puolustus ei muodostanut yhtenäistä taisteluhaudoin toisiinsa yhdistettyä tukikohtien verkostoa, vaan puolesta tusinasta pesäkkeestä, joita miehitettiin kenttävartiomaisesti.

Merituitun rinteille oli rakennettu runsaasti suorasuuntaustykkien tuliasemia. Muun
ryhmityksen mukana oli betonibunkkereita, joihin sijoitetut aseet kykenivät ampumaan 3–5 aukosta eri suuntiin.

Suurhyökkäyksen kolmas vaihe Valkeasaaressa – läpimurto
Leningradin Rintaman komentaja armeijankenraali Leonid Govorov oli saapunut Merituitun alueelle perustaen operatiivisen johtoryhmän kanssa komentopaikkansa suurhyökkäyksen valitun läpimurtoalueen taakse. Hän halusi kannustaa armeijoiden komentajia johtamaan suoraan omaa hyökkäystään ja seurata mahdollisimman läheltä, miten kenraaliluutnantti N.P. Simonjakin komentama XXX kaartin armeijakunta tekisi 21. armeijan painopistesuunnassa läpimurron.
Puna-armeijan tykistö oli jatkanut kesäkuun 9. ja 10. päivän välisen yön haarukointimaista
ammuntaa. Tykistön tuli alkoi aamulla 10. kesäkuuta noin klo 5. "10.6. klo 5.00 aloitti ryssä valtavan ja tykistötulen ja ilmapommituksen asemiimme." Tuli ulottui syvälle takamaastoon tykistön tuliasemiin ja rykmenttien komentopaikoille asti. Kuuden aikaan sadat pommi- ja maataistelukoneet alkoivat täydentää hävitystä. Lennot ulottuivat aina suomalaistykistön tuliasemiin ja 14 kilometrin päässä olleeseen divisioonan esikuntaan asti. Pommi- ja maataistelukoneita tuli jatkuvina aaltoina, koneiden yhteismääräksi on arvioitu 450.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Valkeasaaren lohko oli neljä kilometriä leveä. Lohkon vasempana rajana oli Rouhialan
sähkövoimalinja. Oikea raja kulki Aleksandrovkan kirkon kautta kaakosta luoteeseen. Lohkon etumaasto oli avonaista aina parin kilometrin päässä kohoavalle Merituitun kukkulalle asti. Etulinjan oikeassa reunassa, etelälohkolla, Aleksandrovkan pohjoispuolisella suolla ja Mottorinmäellä, oli asemissa I pataljoona. Pataljoonan lohkolla oli kolme poikittaista kanjonia, jotka antoivat hieman suojaa. I pataljoonan tukikohdat olivat pohjoisesta lukien Pohja, Mutka, Väli, Reuna, Siili, Rinne ja Kärki. Näistä kolme viimeksi mainittua muodostivat niin sanotun Mottorin mutkan. Joissain lähteissä
Siili-tukikohta on nimetty Suu-tukikohdaksi. Mottorin mutkasta etelään puolustus ei muodostanut yhtenäistä taisteluhaudoin toisiinsa yhdistettyä tukikohtien verkostoa, vaan puolesta tusinasta pesäkkeestä, joita miehitettiin kenttävartiomaisesti.

Merituitun rinteille oli rakennettu runsaasti suorasuuntaustykkien tuliasemia. Muun
ryhmityksen mukana oli betonibunkkereita, joihin sijoitetut aseet kykenivät ampumaan 3–5 aukosta eri suuntiin.

Suurhyökkäyksen kolmas vaihe Valkeasaaressa – läpimurto
Leningradin Rintaman komentaja armeijankenraali Leonid Govorov oli saapunut Merituitun alueelle perustaen operatiivisen johtoryhmän kanssa komentopaikkansa suurhyökkäyksen valitun läpimurtoalueen taakse. Hän halusi kannustaa armeijoiden komentajia johtamaan suoraan omaa hyökkäystään ja seurata mahdollisimman läheltä, miten kenraaliluutnantti N.P. Simonjakin komentama XXX kaartin armeijakunta tekisi 21. armeijan painopistesuunnassa läpimurron.
Puna-armeijan tykistö oli jatkanut kesäkuun 9. ja 10. päivän välisen yön haarukointimaista
ammuntaa. Tykistön tuli alkoi aamulla 10. kesäkuuta noin klo 5. "10.6. klo 5.00 aloitti ryssä valtavan ja tykistötulen ja ilmapommituksen asemiimme." Tuli ulottui syvälle takamaastoon tykistön tuliasemiin ja rykmenttien komentopaikoille asti. Kuuden aikaan sadat pommi- ja maataistelukoneet alkoivat täydentää hävitystä. Lennot ulottuivat aina suomalaistykistön tuliasemiin ja 14 kilometrin päässä olleeseen divisioonan esikuntaan asti. Pommi- ja maataistelukoneita tuli jatkuvina aaltoina, koneiden yhteismääräksi on arvioitu 450.

Lue lisää

Tottakai Suomen sodanjohdon monet virhearviot vaikeuttivat Kannaksen puolustustaistelua, mutta NIISTÄ HUOLIMATTA rintalinja saatiin pysäytettyä Viipurin menetyksen jälkeen Tienhaarassa, Tali-Ihatalassa ja Vuosalmella ja lopuksi saatiin myös paikallinen voitto Ilomantsissa!

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!


Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tottakai Suomen sodanjohdon monet virhearviot vaikeuttivat Kannaksen puolustustaistelua, mutta NIISTÄ HUOLIMATTA rintalinja saatiin pysäytettyä Viipurin menetyksen jälkeen Tienhaarassa, Tali-Ihatalassa ja Vuosalmella ja lopuksi saatiin myös paikallinen voitto Ilomantsissa!

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!


Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

Kun Venäjä käynnisti kesällä 1944 suurhyökkäyksen Kannaksella niin suomalaiset joukot vetäyvät n. 100 km kymmenessä päivässä!

Vihollinen seurasi perässä, mutta ei onnistunut edetessään saartamaan tai tuhoamaan yhtäkään merkittävää joukko-osastoa puolustajalta!

Viipurin menetyksen jälkeen 20.6.1944 puolustus sitkistyi ja vihollinen epäonnistui hyökkäyksissään Tienhaarassa, Viipurin lahdella, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja koki lopuksi täystyrmäyksen Ilomantsissa!

Aselepo solmittiin 4.9.1944 ja rauhanehdoissa Neuvostoliitto joutui pudottamaan sotakorvaukset puoleen kevään vaatimuksiin verrattuna.

Rauhanteon jälkeen Suomi toipui, maksoi sotakorvaukset ja vähitellen vaurastui pohjoimaiseksi hyvinvointivaltioksi!

Voittajalle kävi huonommin. Se köyhtyi ja riutui kunnes romahti 1991!

Anonyymi00011 kirjoitti:

Valkeasaaren lohko oli neljä kilometriä leveä. Lohkon vasempana rajana oli Rouhialan
sähkövoimalinja. Oikea raja kulki Aleksandrovkan kirkon kautta kaakosta luoteeseen. Lohkon etumaasto oli avonaista aina parin kilometrin päässä kohoavalle Merituitun kukkulalle asti. Etulinjan oikeassa reunassa, etelälohkolla, Aleksandrovkan pohjoispuolisella suolla ja Mottorinmäellä, oli asemissa I pataljoona. Pataljoonan lohkolla oli kolme poikittaista kanjonia, jotka antoivat hieman suojaa. I pataljoonan tukikohdat olivat pohjoisesta lukien Pohja, Mutka, Väli, Reuna, Siili, Rinne ja Kärki. Näistä kolme viimeksi mainittua muodostivat niin sanotun Mottorin mutkan. Joissain lähteissä
Siili-tukikohta on nimetty Suu-tukikohdaksi. Mottorin mutkasta etelään puolustus ei muodostanut yhtenäistä taisteluhaudoin toisiinsa yhdistettyä tukikohtien verkostoa, vaan puolesta tusinasta pesäkkeestä, joita miehitettiin kenttävartiomaisesti.

Merituitun rinteille oli rakennettu runsaasti suorasuuntaustykkien tuliasemia. Muun
ryhmityksen mukana oli betonibunkkereita, joihin sijoitetut aseet kykenivät ampumaan 3–5 aukosta eri suuntiin.

Suurhyökkäyksen kolmas vaihe Valkeasaaressa – läpimurto
Leningradin Rintaman komentaja armeijankenraali Leonid Govorov oli saapunut Merituitun alueelle perustaen operatiivisen johtoryhmän kanssa komentopaikkansa suurhyökkäyksen valitun läpimurtoalueen taakse. Hän halusi kannustaa armeijoiden komentajia johtamaan suoraan omaa hyökkäystään ja seurata mahdollisimman läheltä, miten kenraaliluutnantti N.P. Simonjakin komentama XXX kaartin armeijakunta tekisi 21. armeijan painopistesuunnassa läpimurron.
Puna-armeijan tykistö oli jatkanut kesäkuun 9. ja 10. päivän välisen yön haarukointimaista
ammuntaa. Tykistön tuli alkoi aamulla 10. kesäkuuta noin klo 5. "10.6. klo 5.00 aloitti ryssä valtavan ja tykistötulen ja ilmapommituksen asemiimme." Tuli ulottui syvälle takamaastoon tykistön tuliasemiin ja rykmenttien komentopaikoille asti. Kuuden aikaan sadat pommi- ja maataistelukoneet alkoivat täydentää hävitystä. Lennot ulottuivat aina suomalaistykistön tuliasemiin ja 14 kilometrin päässä olleeseen divisioonan esikuntaan asti. Pommi- ja maataistelukoneita tuli jatkuvina aaltoina, koneiden yhteismääräksi on arvioitu 450.

Lue lisää

Suomalaisilla ei ollut lainkaan panssarivaunuja, jotka olisivat ehtineet vaikuttaa Pääaseman taisteluihin. JR l:n lohkolla ja osittain JR 58:n lohkolla hyökkäsi 30.Ka.AK, jolla oli ensimmäisessä portaassa lähes sata panssarivaunua. Vastaavasti JR l:llä oli käytössään 18 panssarintorjuntatykkiä. Mottorin hyökkäys oli valehyökkäys, mutta se johti sisäänmurtoon. Tämä on vakava paikka, jos ei ymmärretä, että päähyökkäys tulee tiestöä pitkin, eikä pellolla, minne kohdistettiin jv:n vastahyökkäys.

10.6. päivän mittaan neuvostojoukot laajensivat murron lähes 20 km:n levyiseksi Valkeasaaresta Suomenlahdelle ja etenivät Kivennavalle johtavan tien suunnassa n. 15 km. Murtokohdissa vihollisella oli noin kymmenkertainen miesylivoima, puhumattakaan aseylivoimasta. Mannerheim luopui vastahyökkäysajatuksesta ja käski vetää joukot taaemmaksi VT-asemaan.
Suomalaisten pääjoukot olivat Kivennavan suunnalla, joten vihollinen suuntasi hyökkäyksen toisaalle, heikommin miehitettyyn Kuuterselkään. Siellä Suomella oli ainoastaan käytettävissään 3. divisioona 30 kilometriä leveällä alueella.

VT-linja murtui Kuuterselässä jo ensiyrittämällä 14. kesäkuuta. Tykistövalmistelu oli samaa luokkaa kuin viisi päivää aiemmin pääasemaa murrettaessa. Jääkäriprikaatin vastahyökkäys iltayöllä 14. kesäkuuta menestyi aluksi hyvin, mutta lopulta se tyrehtyi voimien puutteeseen ja venäläisten murtautuessa VT-linjan läpi Kuuterselästä länteen Sahakylän–Mustanmäen alueelle ja Vammeljärvelle.

Kuuterselkään hyökkäsi 109 Ak. Venäläiset olisivat voineet tehdä myös panssarihyökkäyksen, silloin ryhmittyminen VT-linjallekaan ei olisi onnistunut. Panssarit olisivat edenneet suoraan Kämärälle,

Anonyymi00018 kirjoitti:

Suomalaisilla ei ollut lainkaan panssarivaunuja, jotka olisivat ehtineet vaikuttaa Pääaseman taisteluihin. JR l:n lohkolla ja osittain JR 58:n lohkolla hyökkäsi 30.Ka.AK, jolla oli ensimmäisessä portaassa lähes sata panssarivaunua. Vastaavasti JR l:llä oli käytössään 18 panssarintorjuntatykkiä. Mottorin hyökkäys oli valehyökkäys, mutta se johti sisäänmurtoon. Tämä on vakava paikka, jos ei ymmärretä, että päähyökkäys tulee tiestöä pitkin, eikä pellolla, minne kohdistettiin jv:n vastahyökkäys.

10.6. päivän mittaan neuvostojoukot laajensivat murron lähes 20 km:n levyiseksi Valkeasaaresta Suomenlahdelle ja etenivät Kivennavalle johtavan tien suunnassa n. 15 km. Murtokohdissa vihollisella oli noin kymmenkertainen miesylivoima, puhumattakaan aseylivoimasta. Mannerheim luopui vastahyökkäysajatuksesta ja käski vetää joukot taaemmaksi VT-asemaan.
Suomalaisten pääjoukot olivat Kivennavan suunnalla, joten vihollinen suuntasi hyökkäyksen toisaalle, heikommin miehitettyyn Kuuterselkään. Siellä Suomella oli ainoastaan käytettävissään 3. divisioona 30 kilometriä leveällä alueella.

VT-linja murtui Kuuterselässä jo ensiyrittämällä 14. kesäkuuta. Tykistövalmistelu oli samaa luokkaa kuin viisi päivää aiemmin pääasemaa murrettaessa. Jääkäriprikaatin vastahyökkäys iltayöllä 14. kesäkuuta menestyi aluksi hyvin, mutta lopulta se tyrehtyi voimien puutteeseen ja venäläisten murtautuessa VT-linjan läpi Kuuterselästä länteen Sahakylän–Mustanmäen alueelle ja Vammeljärvelle.

Kuuterselkään hyökkäsi 109 Ak. Venäläiset olisivat voineet tehdä myös panssarihyökkäyksen, silloin ryhmittyminen VT-linjallekaan ei olisi onnistunut. Panssarit olisivat edenneet suoraan Kämärälle,

Lue lisää

Miksi ei marskin hummajoukkoja laitettu tykkejä evakuoimaan, hei hoplaa vain ja mahtipyssyt olisi liitäneet kiitolaukkaa Suomeen.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tottakai Suomen sodanjohdon monet virhearviot vaikeuttivat Kannaksen puolustustaistelua, mutta NIISTÄ HUOLIMATTA rintalinja saatiin pysäytettyä Viipurin menetyksen jälkeen Tienhaarassa, Tali-Ihatalassa ja Vuosalmella ja lopuksi saatiin myös paikallinen voitto Ilomantsissa!

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!


Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

Suomi voitti tosiaan, kun väestö viimein vaihdetaan ja sananvapaus on lakkautettu jne

Lehväslaihosta olisi pitänyt tehdä marsalkka, hän kirjoitti, että vaunuja hysteerisesti tuhottiin, vaikka niistä olisi saanut varaosia.

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Anonyymi00023 kirjoitti:

Strateginen murto Mottorissa jäi torjumatta, koska vastahyökkäys tehtiin ilman tykistö tulitukea. Pst-tykkejä oli vain 18 ja venäläispanssareita ehkä viitisen kymmentä ja maantietä pitkin vastahyökkääjien takana tapahtuneessa varsinaisessa läpimurrossa 10.6. parisataa.

Oliko koko hyökkäys keskitetty, Kuuterselässä 30 km ja 109 Ak lisäksi Kivennavalle hyökänneen 30 Kaak:n viedessä pääjoukkojen huomion. Äyräpään taistelut olivatkin metsämaastossa. Erikoistuneet joukot vei voiton, toimivin taktiikka oli lentopommitus, tulivalmistelu ja panssarien tukema maahyökkäys, tunnin välein. Ei mitään johdettua tulta edes, ainoastaan etulinjaan laskettu möyhennys 2 km syvyyteen ja panssarit jonossa Mottorista läpi. Ihantalassa saksalaiset tiputtivat pomminsa taloudellisemmin suomalaisten tykistön iskemiin. Taktiikkoja on ylivoimaakin varten, jos on operoinut nykyaikaisilla aseilla itse, kuten Kuhlmay ja Ekman.

Ällistyttävää on, että vaikka edellä mainitut heikkoudet tunnettiin myös Päämajassa, ei ylipäällikön reservejä suunnattu lähemmäs pääasemaa tai pääasemaa nimetty etuasemaksi. JR 1 ryhmitettiin vain kolme viikkoa ennen suurhyökkäystä koko vahvuudellaan eteen – aivan kuin sen osaksi olisi kuulunut tulla uhratuksi tulimyrskyn silmässä.

Lue lisää

Vihattu Itävalta-Unkarin haupitsi, olisi pitänyt laittaa it-torjuntavaunuksi muutetun BT-5 sotasaaliin jatkeeksi, se oli suunniteltu tykinvetäjälle. Nämä Suomen hepat veti Ihantalaan ja antoivat kovia pätskyjä, T34:t joutuivat ajamaan juoksuhautojemme eteen parkkiin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/15_cm_schwere_Feldhaubitze_M._15

Pahasti vitkuteltiinkin!

Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.

Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.

Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.

Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.

Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa EI näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, EIKÄ minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!

Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.

Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.

Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.

Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:

50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.

Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"

2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.

Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.

Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.

Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:

http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html

http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html

http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html

Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.

---

Terä: "kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!"

Valkeasaareen JR 1:lle tuli aseita 8.6. illalla. Aamulla alkoi tulivalmisteleu ja tärkeät aseet jäivät korsuun pakkauksissaan.

Siiranmäen taistelu käytiin 13-16.6.1944 eli kyllä uudet panssarintorjunta-aseet oli aika pian käytössä.

Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.

Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 41 värill. liitekarttaa

Anonyymi00033 kirjoitti:

Pahasti vitkuteltiinkin!

Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.

Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.

Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.

Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.

Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa EI näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, EIKÄ minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!

Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.

Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.

Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.

Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:

50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.

Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"

2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.

Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.

Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.

Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:

http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html

http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html

http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html

Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.

---

Terä: "kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!"

Valkeasaareen JR 1:lle tuli aseita 8.6. illalla. Aamulla alkoi tulivalmisteleu ja tärkeät aseet jäivät korsuun pakkauksissaan.

Siiranmäen taistelu käytiin 13-16.6.1944 eli kyllä uudet panssarintorjunta-aseet oli aika pian käytössä.

Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.

Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 41 värill. liitekarttaa

Lue lisää

Sotamies Eero Seppänen (ritari nro 134) nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4. heinäkuuta 1944 poikkeuksellisista ansioistaan panssarintorjunnassa. Hän oli ristin saadessaan vasta 19-vuotias ja yksi harvoista sotamiehistä, joille kyseinen kunnianosoitus myönnettiin.

Hänen keskeisimmät ansionsa olivat:

• Tehokas panssarintorjunta Siiranmäessä: Kesäkuussa 1944 käydyissä Siiranmäen raskaissa puolustustaisteluissa Seppänen toimi poikkeuksellisen taitavana ja pelottomana panssarintorjuntamiehenä uuden panssarikauhu-aseen kanssa.

• Vaunujen tuhoaminen: Hän onnistui tuhoamaan vain muutaman päivän (ja kriittisimmillään yhden vuorokauden) aikana seitsemän vihollisen panssarivaunua.

• Rintamalinjan pelastaminen: Seppäsen kylmäpäisellä ja rohkealla toiminnalla oli ratkaiseva merkitys siinä, että suomalaisten asemat saatiin säilytettyä ja vihollisen läpimurto sekä rintamalinjan murtuminen estettyä.

Hänen urotekonsa tekivät vaikutuksen JR 7:n komentajaan, everstiluutnantti Adolf Ehrnrootiin, joka teki virallisen esityksen Seppäsen nimittämiseksi ritariksi, vaikka Seppänen kuului virallisesti eri rykmenttiin.

Airo oli ilmeisen innostuksissaan laatinut ohjeet jopa ryhmille. Jäykkyydestä oli suurta haittaa tykistön näkökulmasta, se jäi tyhjän pantiksi vastahyökkäyksissä ja joutui puolustuksessa ampumaan torjuntamaaleja, jotta pääsi vaihtamaan asemia. Nenonen aavisti nimenomaan tämän, mutta hevosvetoisesti. Mannerheim ei siirtänyt lisävoimia Karjalankannakselle, vaikka päämajan operatiivisen osaston päällikkö sitä hänelle ehdottikin jo tammikuussa 1944.

Mannerheimin ehdottamassa vastahyökkäyksessä välittömästi toteutettuna oli järkeä, koska töpinä oli heti liian lähellä pääasemaa sijoittuneiden tuliasemien takana. Siellä oli komeita korsuja. Panssarit vain olivat kaukana. PsD:n joukoilla junakuljetus kesti keskimäärin noin
30-50 tuntia, kun taas esikunnan siirtyminen ajoneuvoilla kesti huomattavasti vähemmän,
mahdolliset tauot mukaan luettuna vain hieman alle 12 tuntia. Houkutushyökkäys 9.6. olisi torjuttu, NL 59. A ei olisi kuljetettu Narvasta pääasemaan mahdollisesti.

PM arvioi, että pääasema voitaisiin vielä ottaa haltuun kannaksella olevien ylijohdon reservien vastahyökkäyksellä. Tätä vastahyökkäystä ei kuitenkaan toteutettu, sillä sen valmistelut olisivat kestäneet noin vuorokauden. 10.6. ei osallistuttu venäläisten päähyökkäyksiin rautatiellä ja maantiellä, vaan jalkaväki oli pöpelikössä, panssareita ei ollut ja tykistö vaihtanut maisemia. Mikäli pääaseman ilmapommitus olisikin kohdistettu rautateihin, Kannaksen joukot olisi tuhottu, tosin matkalla olleet divisioonat olisivat säästyneet. Tänä päivänä tällainen joukkojen siirto millään muotoa ei ole mahdollinen, paluu linnoittautumiseen on edessä.

Ylijohdon reservit kylläkin olivat Viipurin tasalla, ei ryssän tykistö sinne ampunut.

PM arvioi, että pääasema voitaisiin vielä ottaa haltuun kannaksella olevien ylijohdon reservien vastahyökkäyksellä.

Hän arvioi, että hyökkäys Suomeen ei ole järkevä, ja että jos siihen lähdettäisiin, kyse olisi kiertoliikkeestä Laatokan pohjoispuolitse. Siksi hän ryhmitti paljon joukkoja sinne."

Ei keskittänyt, kannaksella oli pataljoonia kilometriä kohti enemmän kuin pohjoisempana ja joukot vähenivät kilometriä kohti mitä pohjoisemmaksi mentiin.

" Siksi Kannakselle keskitettiin raskas tykistöase jokaiselle rintaman metrin pituudelle."

NL:n järeät tykistö oli jo valmiina ei sitä tarvinnut erikseen keskittää. Kronstatin, seitsemän tsaarin aikaan rakennetun merilinnakkeen ja Kronstatin suojassa olevien laivaston järeät 12 tuumaiset tykit vain suunnattiin Valkeasaarta kohti.
Lisänä oli lentopommitukset.
Näillä murskattiin suomalaisten asemat.
Etukäteen oli tietysti tiedusteltu tärkeimmät kohteet ja ammuttu tarkistusammunnat.

Toiminnan alkaessa kohteen ylle oli noussut 50-70 metriä korkea pölypilvi eikä tähystys enää onnistunu. Tämä pilvi vaikeutti puolustajaa aseet eivät enää toimineet kunnolla.

Tämä on totisinta totta eikä turhaa toistoa:
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi00039 kirjoitti:

Tämä on totisinta totta eikä turhaa toistoa:
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

Miten ihmeessä voittaneen valtion väestö vaihdetaan? Tai miten kummassa voittaneessa valtiossa ei saa keskustella holokaustista? Eikö meillä ole vapaus virallisen ideologian mukaan?

Anonyymi00046 kirjoitti:

Miten ihmeessä voittaneen valtion väestö vaihdetaan? Tai miten kummassa voittaneessa valtiossa ei saa keskustella holokaustista? Eikö meillä ole vapaus virallisen ideologian mukaan?

Lue lisää

Milloin sinua on estetty keskustelemasta holokaustista?

Koko Jatkosota sodittiin aivan väärin. Se pitkittyi ja pitkittyi. Heinäntekoon oli tarkoitus päästä ja lopputuloksena Suur-Suomi.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Koko Jatkosota sodittiin aivan väärin. Se pitkittyi ja pitkittyi. Heinäntekoon oli tarkoitus päästä ja lopputuloksena Suur-Suomi.

Neuvostoliitostakin piti tulla Suur-Neuvostoliitto koko Suomi valtaamalla, mutta niin vain epäonnistui yrityksissään ja tekaisi lopulta itsemurhan kommunismikyhästelynsä epäonnistuttua tykkänään.
Mitenkä se nyt silviisiin?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Neuvostoliitostakin piti tulla Suur-Neuvostoliitto koko Suomi valtaamalla, mutta niin vain epäonnistui yrityksissään ja tekaisi lopulta itsemurhan kommunismikyhästelynsä epäonnistuttua tykkänään.
Mitenkä se nyt silviisiin?

Lue lisää

Mitenkä se nyt Suomen taloudellinen tilanne? Onko valtionvelkaa? Mitenkä meni NATO kyhäelmä? Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Mitenkä se nyt Suomen taloudellinen tilanne? Onko valtionvelkaa? Mitenkä meni NATO kyhäelmä? Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä.

Lue lisää

Natoon liittyminen oli viisas veto ja sotakiimaisen nyky-Venäjän naapurina on syytäkin varustautua! Ei siinä ole tehty minkäänlaista virhettä!

Me emme katso olevamme minkään valtion ”etupiiri”!

Anonyymi00047 kirjoitti:

Natoon liittyminen oli viisas veto ja sotakiimaisen nyky-Venäjän naapurina on syytäkin varustautua! Ei siinä ole tehty minkäänlaista virhettä!

Me emme katso olevamme minkään valtion ”etupiiri”!

Lue lisää

Mitenkä se nyt Suomen taloudellinen tilanne? Onko valtionvelkaa? Mitenkä meni NATO kyhäelmä? Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Mitenkä se nyt Suomen taloudellinen tilanne? Onko valtionvelkaa? Mitenkä meni NATO kyhäelmä? Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä.

Lue lisää

Taloudellinen tilanne ei ole kaksinen, mutta korjautuu ajan kanssa!

Natoon liittyminen oli viisas ja oikea ratkaisu! Suomi EI OLE sotaa käyvä maa! Venäjä taas on!

Puolustusmenot ovat korkeat ja se johtuu Putinin Venäjän sotakiimasta! Sama tilanne on monella muullakin Euroopan maalla!

Anonyymi00050 kirjoitti:

Taloudellinen tilanne ei ole kaksinen, mutta korjautuu ajan kanssa!

Natoon liittyminen oli viisas ja oikea ratkaisu! Suomi EI OLE sotaa käyvä maa! Venäjä taas on!

Puolustusmenot ovat korkeat ja se johtuu Putinin Venäjän sotakiimasta! Sama tilanne on monella muullakin Euroopan maalla!

Lue lisää

Helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?

Voisitko perustella, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen? Oliko se taloudellisesti järkevää? USA rientää oitis apuun, jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen? Ruotsilta ja Eestiltä saadaan myös turvatakuut?

Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä, joka käy sotaa.

Suomi ei siis ole aikaisemmin joutunut investoimaan puolustusmenoihin, mutta nyt, kun Venäjä ja sotakiima, jota esiintyy myös huolestuttavan paljon suomalaisissa poliitikoissa (Stubb, Valtonen, Häkkinen jne.) ovat ottaneet vallan, rahaa palaa tolkuttomasti? Onko muilla Euroopan mailla parempi taloudellinen tilanne, kuin Suomella?

Anonyymi00053 kirjoitti:

Helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?

Voisitko perustella, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen? Oliko se taloudellisesti järkevää? USA rientää oitis apuun, jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen? Ruotsilta ja Eestiltä saadaan myös turvatakuut?

Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä, joka käy sotaa.

Suomi ei siis ole aikaisemmin joutunut investoimaan puolustusmenoihin, mutta nyt, kun Venäjä ja sotakiima, jota esiintyy myös huolestuttavan paljon suomalaisissa poliitikoissa (Stubb, Valtonen, Häkkinen jne.) ovat ottaneet vallan, rahaa palaa tolkuttomasti? Onko muilla Euroopan mailla parempi taloudellinen tilanne, kuin Suomella?

Lue lisää

” Helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?”

Ei, koska nyky-Venäjä on tehnyt asiasta mahdottoman! Kun kerran raja-asemia ei voi edes avata niin kuinka silloin kauppaa muka käydään!

”Voisitko perustella, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen?”

Oli toki ja olet ITSE siitä paras todiste! Toivot Suomelle aina pahinta mahdollista, joten siitä tiedämme heti, että liittyminen oli viisasta!

”Oliko se taloudellisesti järkevää? USA rientää oitis apuun, jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen? Ruotsilta ja Eestiltä saadaan myös turvatakuut?”

Ja höpö höpö! USA:sta me viis veisataan! Sen sijaan uskomme Euroopan Naton apuun!

”Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä, joka käy sotaa.”

Totta, mutta enne3n tulevaa romahdustaan on Venäjä vaarallinen!

”Suomi ei siis ole aikaisemmin joutunut investoimaan puolustusmenoihin, mutta nyt, kun Venäjä ja sotakiima, jota esiintyy myös huolestuttavan paljon suomalaisissa poliitikoissa (Stubb, Valtonen, Häkkinen jne.) ovat ottaneet vallan, rahaa palaa tolkuttomasti? Onko muilla Euroopan mailla parempi taloudellinen tilanne, kuin Suomella?”

Itsenäisyydellä ja vapaudella ei ole hintaa!

Anonyymi00053 kirjoitti:

Helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?

Voisitko perustella, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen? Oliko se taloudellisesti järkevää? USA rientää oitis apuun, jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen? Ruotsilta ja Eestiltä saadaan myös turvatakuut?

Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä, joka käy sotaa.

Suomi ei siis ole aikaisemmin joutunut investoimaan puolustusmenoihin, mutta nyt, kun Venäjä ja sotakiima, jota esiintyy myös huolestuttavan paljon suomalaisissa poliitikoissa (Stubb, Valtonen, Häkkinen jne.) ovat ottaneet vallan, rahaa palaa tolkuttomasti? Onko muilla Euroopan mailla parempi taloudellinen tilanne, kuin Suomella?

Lue lisää

Miten idänkauppa pelasti Ukrainan kun Venäjä päätti aloittaa maahanhyökkäyksen?

Anonyymi00055 kirjoitti:

” Helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?”

Ei, koska nyky-Venäjä on tehnyt asiasta mahdottoman! Kun kerran raja-asemia ei voi edes avata niin kuinka silloin kauppaa muka käydään!

”Voisitko perustella, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen?”

Oli toki ja olet ITSE siitä paras todiste! Toivot Suomelle aina pahinta mahdollista, joten siitä tiedämme heti, että liittyminen oli viisasta!

”Oliko se taloudellisesti järkevää? USA rientää oitis apuun, jos esim. Venäjä hyökkäisi Suomeen? Ruotsilta ja Eestiltä saadaan myös turvatakuut?”

Ja höpö höpö! USA:sta me viis veisataan! Sen sijaan uskomme Euroopan Naton apuun!

”Ilmeisesti Suomi ei ole virallisesti sotaa käyvä maa, mutta suhteessa puolustusmenot ovat samaa luokkaa, kuin Venäjällä, joka käy sotaa.”

Totta, mutta enne3n tulevaa romahdustaan on Venäjä vaarallinen!

”Suomi ei siis ole aikaisemmin joutunut investoimaan puolustusmenoihin, mutta nyt, kun Venäjä ja sotakiima, jota esiintyy myös huolestuttavan paljon suomalaisissa poliitikoissa (Stubb, Valtonen, Häkkinen jne.) ovat ottaneet vallan, rahaa palaa tolkuttomasti? Onko muilla Euroopan mailla parempi taloudellinen tilanne, kuin Suomella?”

Itsenäisyydellä ja vapaudella ei ole hintaa!

Lue lisää

"Ei, koska nyky-Venäjä on tehnyt asiasta mahdottoman! Kun kerran raja-asemia ei voi edes avata niin kuinka silloin kauppaa muka käydään!"

Voisitko hieman tarkentaa? Kysymys oli, että helpottaisiko Suomen todella surkeaa taloudellista tilannetta, jos saataisiin taas idänkauppa toimimaan?

"Oli toki ja olet ITSE siitä paras todiste! Toivot Suomelle aina pahinta mahdollista, joten siitä tiedämme heti, että liittyminen oli viisasta!"

Oletko oikeasti noin juntti, ettet osaa antaa mitään järkevää perustetta, mikä siitä NATOon liittymisestä teki niin viisaan ja oikean päätöksen? Sinä olet kyllä päivittäin täällä suoltamassa asiattomia kommentteja, mutta jos sinulta yrittää kysyä asiallisia perusteluja väitteillesi, on vastauksesi asiaton ja täyttä valhetta.

"Ja höpö höpö! USA:sta me viis veisataan! Sen sijaan uskomme Euroopan Naton apuun!"

Ketkä me? Onko teitä valehtelevia juntteja enemmänkin? Kirjoituksistasi voisi päätellä, että olet vain yksinäinen trolli, jonka tarkoitus on häiriköidä meidän suomalaisten asiallisia keskusteluja.

"Totta, mutta enne3n tulevaa romahdustaan on Venäjä vaarallinen!"

Tästä käy taas hyvin ilmi, ettet kykene asialliseen keskusteluun, eikä sinulla ole antaa mitään järkeviä tai perusteltuja kommentteja. Myös suomen kielen taitamattomuus näkyy erittäin selkeästi.

"Itsenäisyydellä ja vapaudella ei ole hintaa!"

Et varmaankaan itse edes huomaa, kuin naurettavia vastauksesi ovat, jos sinulta yrittää kysyä jotakin tai pyytää perusteluja kummallisille kommenteillesi.

Eiköhän kaikille ole tullut hyvin selväksi, että olet vain asiattomuuksia ja valheita suoltava venäläinen trolli, jolla on pahoja mt-ongelmia ja traumoja.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Miten idänkauppa pelasti Ukrainan kun Venäjä päätti aloittaa maahanhyökkäyksen?

Onko Venäjä hyökännyt Suomeen tällä vuosituhannella?

Anonyymi00060 kirjoitti:

Onko Venäjä hyökännyt Suomeen tällä vuosituhannella?

On ja Venäjän varjolaivaston alus Fitburg otettiin viranomaisten toimesta kiinni juuri sen vuoksi. Lisäksi Venäjä ulottaa radio- ja GPS-häirinnän Suomen alueelle, mikä on myös tulkittava hyökkäystoimeksi.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Onko Venäjä hyökännyt Suomeen tällä vuosituhannella?

Siis viimeksi kuluneiden tuhannen vuoden aikana? Aika monta kertaa!

Onko Suomi itsenäinen valtio? Tehdäänkö Suomea koskevat päätökset jossain ihan muualla, kuin Suomessa?

Anonyymi00061 kirjoitti:

Onko Suomi itsenäinen valtio? Tehdäänkö Suomea koskevat päätökset jossain ihan muualla, kuin Suomessa?

On todellakin! Suomi päättää itse kaikki asiansa!

Orjailun kaltainen YYA-aika loistaa poissaolollaan!

Anonyymi00061 kirjoitti:

Onko Suomi itsenäinen valtio? Tehdäänkö Suomea koskevat päätökset jossain ihan muualla, kuin Suomessa?

Sinun mielestäsi Suomea koskevat päätökset tulisi tehdä Moskovan Kremlissä.

Anonyymi00062 kirjoitti:

On todellakin! Suomi päättää itse kaikki asiansa!

Orjailun kaltainen YYA-aika loistaa poissaolollaan!

Onko todellakin näin!? EU ja NATO ei millään tavalla pysty vaikuttamaan Suomen asioihin? Suomi saa siis itse päättää kaikista asioista, eikä sen tarvitse kysyä mitään esim. EU:lta? Miksei Suomi päätä lopettaa nettomaksajana olemista EU:saa, nyt kun meidän taloudellinen tilanne on todella heikko? Mitä tarkoittaa, että Suomi on EU:n "tarkkailuluokalla"?

Anonyymi00063 kirjoitti:

Sinun mielestäsi Suomea koskevat päätökset tulisi tehdä Moskovan Kremlissä.

Miksi pitäisi? Osaatko perustella kantasi?

Anonyymi00065 kirjoitti:

Miksi pitäisi? Osaatko perustella kantasi?

Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta ei juurikaan merkittävästi. Suomi päättäöä itse tekemisensä!

Anonyymi00066 kirjoitti:

Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta ei juurikaan merkittävästi. Suomi päättäöä itse tekemisensä!

Osaatko perustella kantasi?