Venäjällä hävetään liittoa natsi-Saksan kanssa

Vuonna 1938, Puolasta tuli useinkin huomiotta jätetty Münchenin sopimuksesta hyötyjä, joka tiimoilta Saksa tunkeutui Sudeettimaa-seudulle samalla kun Puola anneksoi tsekkiläisen osan Teschenistä.

https://www.oxfordreference.com/display/10.1093/oi/authority.20110803103236176


Puola ei aluksi pyytänyt slovakialais-alueita. Myöhemmin Varsova muutti mielensä ja vaati itselleen osaa Spišin, Oravan ja Kysucen alueesta. Puola piti kyseisten alueiden paikallisia Górale/Gorali-asukkaita puolalaisina siitä tosiasiasta huolimatta, että heistä suurin osa koki olevansa kansallisuutena slovakialaisia. Puola saikin haltuunsa Spišin seudulta Javorinan ja Lesnican kunnat marraskuussa 1938. Paikallisasukkaiden suhtautuminen Slovakiasta irtaantumiseen ja sitä seuranneeseen paineeseen Puolalta oli negatiivinen. 1. syyskuuta 1939, Saksan hyökäyttyä Puolaan slovakialais-armeija rinnallaan, Javorina ja Lesnica palautettiin osaksi Slovakiaa.

https://theatrum.upce.cz/index.php/theatrum/article/view/2075

Se siitä Puolan marttyyrimyytistä.

En odota muuta kuin Venäjän häviämistä maapallolta ja kaikkia ryssiä leireihin jos ne tapetaan, kaikki. Zaharova alasti johonkin leirin puuhun ja kuka haluaa tauteja niin molo sisään. Kaikki homot siellä naimaan Putinia ja muuta Kremlin saastaa.

Suomessa hävetään Suomen oman miehityshallinnon keskitysleirejä Itä-Karjalassa, ml. pakkotyöleiriä Koverossa.

Tavoitteena oli etminen puhdistus.


Tämän jos kiellät "mutku Moskova" -idiotismeilla niin sinä et yleisesti tunne historiaa, vain propagandaa.

https://www.kotimaa.fi/blogit/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa/

https://yle.fi/a/74-20144197

https://www.kaleva.fi/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/2239203

Anonyymi00007 kirjoitti:

Suomessa hävetään Suomen oman miehityshallinnon keskitysleirejä Itä-Karjalassa, ml. pakkotyöleiriä Koverossa.

Tavoitteena oli etminen puhdistus.


Tämän jos kiellät "mutku Moskova" -idiotismeilla niin sinä et yleisesti tunne historiaa, vain propagandaa.

https://www.kotimaa.fi/blogit/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa/

https://yle.fi/a/74-20144197

https://www.kaleva.fi/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/2239203

Lue lisää

Entä vankileirien saaristo? Varmaan olivat onneloita.

Todellakin hävetään niin että Pilsudskin myötämielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan ei saa puhua.

Vuonna 1921 Dymitr Merejkowskin haastattelussa:

”Puolalla ei voi olla mitään tekemistä vanhan Venäjän palauttamisessa. Mieluummin mitä vain muuta kuin sitä – vaikka sitten bolsevismia”, Pilsudski rääkyi uhkaavan vihastuneena silmät kiiluen.

https://archive.org/details/josephpilsudski00mererich/page/8/mode/2up

Näköjään oli niin paljon kiusallista seikkaa, että piti kiireesti sensuroida.

web.archive.org/web/20251113215745/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

Monen historioitsijan mukaan Puolan päämiehen marsalkka Józef Piłsudskin tavoittelema Międzymorze- eli Intermarium-liittouma olisi ollut tehokas vastapaino sekä Saksalle että Neuvostoliitolle, ja että tällaisen yhteisliittouman puute tuomitsi monet maat kärsimään toisessa maailmansodassa sellaiset kohtalot kuin ne lopulta kärsivät.[1][2][3]

Intermarium-liittoumaan[4][5][6][7][8] olisi kuulunut Keski- ja Itä-Euroopan maita, mukaan lukien Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua sekä Suomi,[9] Valko-Venäjä, Ukraina, Unkari, Romania, Jugoslavia ja Tšekkoslovakia.[10][11]

Pilsudskin ajatusta liittoumasta oli kuitenkin vastustettu joka suunnasta. Hän oli evännyt apunsa Venäjän valkoisille vallan kaapanneita bolsevikkeja vastaan taistelussa, mikä oli herättänyt närää vuonna 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan ympärysvalloissa. Puola ei ollut suostunut liittymään ulkovaltojen väliintuloon valkoisten venäläisten avuksi, kun bolsevikkien vallankumousta oli seurannut Venäjän sisällissota.[12] Pilsudski jopa sanoi myöhemmin vuonna 1921 Dymitr Merejkowskin haastattelussa, että ”Puolalla ei voi olla mitään tekemistä vanhan Venäjän palauttamisessa. Mieluummin mitä vain muuta kuin sitä – vaikka sitten bolsevismia.”[13]

Ympärysvallat suhtautuivat Pilsudskiin epäluuloisesti ja kehottivat Puolaa rajoittumaan alueille, joilla puolalais-etnisyys oli selkeästi keskittynyttä.[14][15][16] Sekä itsenäisyyttä tavoittelevat ukrainalaiset[17] että valkovenäläiset, vaikka eivät olleet niin painottuneita itsenäisyyden saavuttamiseen kuin ukrainalaiset, pelkäsivät puolalaisten alistamiksi joutumista.[15]

Liettualaiset pitivät ajatusta Intermarium-liittoumasta uhkana [[Liettuan itsenäisyysjulistus |juuri saamalleen itsenäisyydelle]].[15][18][19][20][21] Asiaa ei auttanut Józef Piłsudskin antama salainen käsky kenraali Lucjan Żeligowskille järjestää Keski-Liettuan ”kapina” ja kaapata Vilna.[22] Kansainliitto toimi sovittelijana muissakin Puolaan liittyvissä kiistakysymyksissä, etenkin liittyen Danzigin vapaakaupunkiin ja Ylä-Sleesiaan. Suora aggressio Liettuaa kohtaan olisi haitannut Puolan neuvotteluja, ja junaillun valekapinan tarkoitus oli säilyttää Puolan julkinen maine kansainvälisesti Vilnan haltuunsaamisesta huolimatta.[23] Vaikka Vilnaa tai sen ympäröivää seutua ei mainittu suoraan Suwalki-sopimuksessa, useat historioitsijat ovat luonnehtineet Suwalki-sopimuksen implisiitisti tunnistavan Vilnan osaksi Liettuaa.[24][25][26][27][28][29][30][31][32] Żeligowskin ”kapinan” johdosta Liettua oli katkonut diplomaattiset suhteet Puolaan.[33]

Liettuan hallitus oli tajunnut puolalaisten pyrkimyksen lisätä ekonomista vaikutusvaltaansa Klaipėdan alueella. Hallitus oli myös tajunnut, että Klaipėdan julistaminen vapaavaltioksi Danzigin/Gdanskin tapaan syksyllä 1922 Pariisissa lisäisi Puolan valtaa alueella ja uhkaisi koko Liettuan itsenäisyyttä. Tammikuussa 1923 Liettua lähetti omana ennakkotoimenpiteenään joukkoja Memeliin, jossa nämä järjestivät oman kapinansa, ottivat Memelin haltuunsa ja nimesivät sen uudelleen Klaipėdaksi.[34][35] Klaipėda-operaation ajoitus muutaman päivän päähän Ranskan hyökkäyksestä Ruhrin alueelle Saksassa varmisti, että Klaipėda-operaatio jäi Euroopan mediassa Ruhrin kriisin varjoon.[35] Liettuassa Klaipėda-operaatio oli arvioitu ratkaisevaksi sen kannalta pysyisikö Liettua itsenäisenä valtiona vai joutuisiko se Puolan määräysvaltaan.[35]

Länsivallat vastustivat ajatusta Intermarium-liittoumasta, lukuun ottamatta Ranskaa, joka suosi sitä.[36][37][17] Länsimaat kuitenkin antoivat Vilnan muodollisesti Puolalle maaliskuussa 1923,[38] mikä sai liettualaiset epäluuloisiksi ensimmäisen maailmansodan päättänyttä Versailles’n rauhansopimusta kohtaan ja eristi Liettuaa diplomaattisesti voittajavalloista.[39] 24. elokuuta 1923 Józef Piłsudski tunnusti Vilnan yliopistossa pitämässään puheessa, että Keski-Liettuan tasavallan perustanut kenraaliluutnantti Lucjan Żeligowski oli vallannut Vilnan nimenomaan Piłsudskin määräyksestä, ei häntä uhmaten.[40] Piłsudski luonnehti repineensä Suwałki-sopimuksen ja antaneensa valheellisen julkilausuman.[41] Puolan diplomatia joutui kyseenalaiseksi.[42] Vaikkei Liettuan ulkoasiainministeriö esittänyt Neuvostoliiton ottamista mukaan asian ratkaisuun, muodostui vaikutusvaltainen liettualainen liike, jonka mukaan ”Euroopan valtioiden ei pidä ratkaista Vilnan kysymystä ilman Venäjää”. Antanas Smetona jopa kannatti Vilnan hankkimista takaisin Puolalta Venäjän tuella.[42]

Lopulta Puola oli onnistunut muodostamaan suuren liittouman sijaan allianssin vain Romanian kanssa vuodesta 1921 alkaen.[43] Jännitteet Liettuan kanssa, vuoteen 1938 asti kun Puola kiristi Liettuaa diplomaattisesti rajalla sattuneen ampumavälikohtauksen takia, olivat yksi syy miksi Pilsudskin haaveilemaa Intermarium-liittoumaa ei ikinä muodostettu.[44]

Anonyymi00009 kirjoitti:

Näköjään oli niin paljon kiusallista seikkaa, että piti kiireesti sensuroida.

web.archive.org/web/20251113215745/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

Monen historioitsijan mukaan Puolan päämiehen marsalkka Józef Piłsudskin tavoittelema Międzymorze- eli Intermarium-liittouma olisi ollut tehokas vastapaino sekä Saksalle että Neuvostoliitolle, ja että tällaisen yhteisliittouman puute tuomitsi monet maat kärsimään toisessa maailmansodassa sellaiset kohtalot kuin ne lopulta kärsivät.[1][2][3]

Intermarium-liittoumaan[4][5][6][7][8] olisi kuulunut Keski- ja Itä-Euroopan maita, mukaan lukien Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua sekä Suomi,[9] Valko-Venäjä, Ukraina, Unkari, Romania, Jugoslavia ja Tšekkoslovakia.[10][11]

Pilsudskin ajatusta liittoumasta oli kuitenkin vastustettu joka suunnasta. Hän oli evännyt apunsa Venäjän valkoisille vallan kaapanneita bolsevikkeja vastaan taistelussa, mikä oli herättänyt närää vuonna 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan ympärysvalloissa. Puola ei ollut suostunut liittymään ulkovaltojen väliintuloon valkoisten venäläisten avuksi, kun bolsevikkien vallankumousta oli seurannut Venäjän sisällissota.[12] Pilsudski jopa sanoi myöhemmin vuonna 1921 Dymitr Merejkowskin haastattelussa, että ”Puolalla ei voi olla mitään tekemistä vanhan Venäjän palauttamisessa. Mieluummin mitä vain muuta kuin sitä – vaikka sitten bolsevismia.”[13]

Ympärysvallat suhtautuivat Pilsudskiin epäluuloisesti ja kehottivat Puolaa rajoittumaan alueille, joilla puolalais-etnisyys oli selkeästi keskittynyttä.[14][15][16] Sekä itsenäisyyttä tavoittelevat ukrainalaiset[17] että valkovenäläiset, vaikka eivät olleet niin painottuneita itsenäisyyden saavuttamiseen kuin ukrainalaiset, pelkäsivät puolalaisten alistamiksi joutumista.[15]

Liettualaiset pitivät ajatusta Intermarium-liittoumasta uhkana [[Liettuan itsenäisyysjulistus |juuri saamalleen itsenäisyydelle]].[15][18][19][20][21] Asiaa ei auttanut Józef Piłsudskin antama salainen käsky kenraali Lucjan Żeligowskille järjestää Keski-Liettuan ”kapina” ja kaapata Vilna.[22] Kansainliitto toimi sovittelijana muissakin Puolaan liittyvissä kiistakysymyksissä, etenkin liittyen Danzigin vapaakaupunkiin ja Ylä-Sleesiaan. Suora aggressio Liettuaa kohtaan olisi haitannut Puolan neuvotteluja, ja junaillun valekapinan tarkoitus oli säilyttää Puolan julkinen maine kansainvälisesti Vilnan haltuunsaamisesta huolimatta.[23] Vaikka Vilnaa tai sen ympäröivää seutua ei mainittu suoraan Suwalki-sopimuksessa, useat historioitsijat ovat luonnehtineet Suwalki-sopimuksen implisiitisti tunnistavan Vilnan osaksi Liettuaa.[24][25][26][27][28][29][30][31][32] Żeligowskin ”kapinan” johdosta Liettua oli katkonut diplomaattiset suhteet Puolaan.[33]

Liettuan hallitus oli tajunnut puolalaisten pyrkimyksen lisätä ekonomista vaikutusvaltaansa Klaipėdan alueella. Hallitus oli myös tajunnut, että Klaipėdan julistaminen vapaavaltioksi Danzigin/Gdanskin tapaan syksyllä 1922 Pariisissa lisäisi Puolan valtaa alueella ja uhkaisi koko Liettuan itsenäisyyttä. Tammikuussa 1923 Liettua lähetti omana ennakkotoimenpiteenään joukkoja Memeliin, jossa nämä järjestivät oman kapinansa, ottivat Memelin haltuunsa ja nimesivät sen uudelleen Klaipėdaksi.[34][35] Klaipėda-operaation ajoitus muutaman päivän päähän Ranskan hyökkäyksestä Ruhrin alueelle Saksassa varmisti, että Klaipėda-operaatio jäi Euroopan mediassa Ruhrin kriisin varjoon.[35] Liettuassa Klaipėda-operaatio oli arvioitu ratkaisevaksi sen kannalta pysyisikö Liettua itsenäisenä valtiona vai joutuisiko se Puolan määräysvaltaan.[35]

Länsivallat vastustivat ajatusta Intermarium-liittoumasta, lukuun ottamatta Ranskaa, joka suosi sitä.[36][37][17] Länsimaat kuitenkin antoivat Vilnan muodollisesti Puolalle maaliskuussa 1923,[38] mikä sai liettualaiset epäluuloisiksi ensimmäisen maailmansodan päättänyttä Versailles’n rauhansopimusta kohtaan ja eristi Liettuaa diplomaattisesti voittajavalloista.[39] 24. elokuuta 1923 Józef Piłsudski tunnusti Vilnan yliopistossa pitämässään puheessa, että Keski-Liettuan tasavallan perustanut kenraaliluutnantti Lucjan Żeligowski oli vallannut Vilnan nimenomaan Piłsudskin määräyksestä, ei häntä uhmaten.[40] Piłsudski luonnehti repineensä Suwałki-sopimuksen ja antaneensa valheellisen julkilausuman.[41] Puolan diplomatia joutui kyseenalaiseksi.[42] Vaikkei Liettuan ulkoasiainministeriö esittänyt Neuvostoliiton ottamista mukaan asian ratkaisuun, muodostui vaikutusvaltainen liettualainen liike, jonka mukaan ”Euroopan valtioiden ei pidä ratkaista Vilnan kysymystä ilman Venäjää”. Antanas Smetona jopa kannatti Vilnan hankkimista takaisin Puolalta Venäjän tuella.[42]

Lopulta Puola oli onnistunut muodostamaan suuren liittouman sijaan allianssin vain Romanian kanssa vuodesta 1921 alkaen.[43] Jännitteet Liettuan kanssa, vuoteen 1938 asti kun Puola kiristi Liettuaa diplomaattisesti rajalla sattuneen ampumavälikohtauksen takia, olivat yksi syy miksi Pilsudskin haaveilemaa Intermarium-liittoumaa ei ikinä muodostettu.[44]

Lue lisää

Skeptisyyttä Pilsudskin suunnittelemalleen liittoumalle sanelemista demokraattisista periaatteista on synnyttänyt Pilsudskin tekemä vallankaappaus toukokuussa 1926, jolla Pilsudski saavutti lähes diktaattorimaisen vallan.[45][46] Etenkin monet ukrainalaishistorioitsijat suhtautuvat Pilsudskin ajatukseen Intermarium-liittoumasta epäsuotuisasti: esimerkiksi Oleksandr Derhachov on tuumaillut, että liittouma olisi ollut käytännössä Suur-Puola, jossa ei-puolalaisten kansallisuuksien, etenkin ukrainalaisten edut, olisivat olleet vähäpätöisempiä.[20] Historioitsija George Sanford on kuvaillut, että Pilsudskin menettely vuoden 1926 vallankaappauksen jälkeen keskittyi lähinnä vallan sentralisointiin Pilsudskille itselleen ja Puolan itä-slaavilaisten vähemmistöjen pakko-polonisointiin.[47] Puolan vähemmistösopimus oli vain paperilla eikä juurikaan pätenyt käytännössä. Puolan etnisten vähemmistöjen sorto sai monet kyseisiin vähemmistöihin kuuluvat tuntemaan suurempaa vetovoimaa separatistisia kansallismielisiä ryhmittymiä kohtaan ja aiheutti puolalaisten ja vähemmistöjen välille sellaisia vihamielisyyksiä, jotka voimistuivat Puolan jouduttua lopulta valloitetuksi vuonna 1939.[48]

Jo 1800-luvun jälkipuolella ajatus Puolan herättämisestä henkiin niillä rajoilla, jotka olivat määrittäneet sen ennen vuotta 1772, implikoi, että Ukrainaa, Liettuaa ja Valko-Venäjää kohdeltaisiin osana Puolaa, ei kansakuntina itsessään. Puolalaismieliset poliitikot kohtelivat liettualaisten, ukrainalaisten ja valko-venäläisten kehittyviä kansallisuusideoita samalla tavoin kuin venäläisviranomaiset puolalaisten. Arkeologiassa, joka oli ollut silloin tieteenä vasta kehittymässä, etnisiä eroja vertailtiin ns. ”slaavien” ja ”germaanisten kansojen” välillä, mutta tulkintoja läntisten ja itäisten alueiden ”slaavien” välisistä eroista kartettiin. Adam Mickiewicz -yliopiston tutkija Wlodek Rączkowski on huomioinut: ”Oliko tällä asialla jotain tekemistä sen kanssa, että tällaisten tutkimusten olisi pelätty antavan argumentointipohjaa liettualaisten, valkovenäläisten ja ukrainalaisten kansallisuuspyrkimyksille? Tai ehkä kyse oli siitä, että tuntu yleisemmästä slaavilaisyhteisöstä oli vallitsevana? Näihin kysymyksiin ei löydy helposti vastausta. Tosiasia on, että venäläis-sektorin puolalaiset arkeologit tekivät yhteistyötä venäläisarkeologien kanssa todentaakseen yhteisiä intressejään. Periaatteessa heidän tutkimuksissaan rajoituttiin tulkitsemaan tutkinnan alaisiksi saadut löydökset yleisesti slaavilaisina.” Rączkowski huomioi, että läntisten ja itäisten alueiden slaavien välisten erojen huomiotta jättäminen saattoi myös liittyä pan-slaavismin ideaan.[49]


Ohhoh, miten se NATO:n edeltäjä ei päässytkään syntymään? Eikös Puolan pitänyt olla esimerkillinen historian marttyyri?

Mutta entä Puolan päätös tehdä rauhanjulistus Natsi-Saksan sen sijaan että olisi tehnyt ennaltaehkäisevän hyökkäyksen Natsi-Saksaan?


Jo muutaman päivän sisällä nimityksestään valtakunnankansleriksi vuoden 1933 alussa Adolf Hitler paljasti poliittiset tavoitteensa valikoiduille Reichswehrin jäsenille. Tarkennuksissaan Hitler teki selväksi pitävänsä sotaa väistämättömänä pitkällä aikavälillä, koska hän tavoitteli elintilan valtaamista idästä ja itäisten alueiden saksalaistamista [Germanisierung]. Varsinainen sotilaallinen suunnittelu ei kuitenkaan käynnistynyt välittömästi, koska asevoimia täytyi ensin kasvattaa. Ensimmäinen askel täyteen jälleenvarusteluun oli joulukuun 1933 päätös suurentaa asevoimia: armeija käsittäisi 300 000 sotilasta järjestettynä 21 divisioonaan.[77]

[viittausta Matthias Strohnin teokseen "The German army and the defense of the Reich", jonka on julkaissut Cambridgen yliopisto]

Kenraali Ludwig Beckin visiossa Saksan armeija rakentaisi reservivoimia lähitulevaisuuden varalle kattamaan 33 kenttädivisioonaa ja 30 reservin divisioonaa. Aluksi ”offensiiviset operaatiot piti jättää pois laskuista”, sillä visioidun ”63:n divisioonan tuli pystyä ’taistelemaan puolustussotaa useilla rintamilla jonkin verran onnistuen’, kun taas ’sotilasjohto selvästikin piti 63:n divisioonan armeijaa vahvuudeltaan liian kehnona toteuttamaan Hitlerin aikeet offensiivisesta sodankäynnistä strategisella tasolla, etenkin todennäköisessä kahden – tai useammankin – rintaman sodassa’”.[78]

Józef Piłsudski on huhuttu ehdottaneen ranskalaisille ennaltaehkäisevää invaasiota Saksaan pian Hitlerin noustua valtaan.[79][80][81][82][83][84][85] Historioitsijat ovat kiistäneet argumentin, että ranskalaisten torjuva vastaus ennaltaehkäisevälle sodalle Saksaa vastaan olisi pakottanut Puolan solmimaan rauhansopimuksen Saksan kanssa, siihen vedoten, että ranskalaisista tai puolalaisista diplomaattiarkistoista ei ole löytynyt mitään todistetta, että sellaista ehdotusta olisi ikinä esitetty.[86] Historioitsijoiden huomioimana seikkana lähteeksi Pariisissa myöhään lokakuussa 1933 raportoiduille huhupuheille, että puolalaiset olisivat esittäneet ennaltaehkäisevää sotaa, osoittautui itse puolalaislähetystö. Lähetystö oli tiedottanut ranskalaisille toimittajille, että Puola oli tehnyt esityksen Ranskalle ja Belgialle ennaltaehkäisevästä sodasta mutta samalla neuvotellut salaa Saksan kanssa.[86] On jopa argumentoitu, että Piłsudski olisi ohjeistanut puolalaislähetystöä aloittamaan huhut ennaltaehkäisevästä sodasta painostaakseen Saksaa, joka oli vaatinut Puolaa päättämään vuonna 1921 sitomansa allianssin Ranskan kanssa.[86] Time-lehden artikkeli lokakuulta 1933 julisti: ”Tšekkoslovakialla ja Puolalla ei kummallakaan ole Saksaa reunustavilla rajoillaan ketjuittain bunkkereita kuten Ranskalla, mutta molemmilla on vahvasti linnoitettuja rajakaupunkeja ja Puolan yleisesikunta luottaa siihen, että diktaattori Piłsudskin joukot pystyvät leikkaamaan ja kyntämään tiensä Berliiniin kolmessa viikossa. Juuri nyt Euroopan raskain joukkojen massa on Puolan ja Saksan rajan molemmin puolin. Puolalaiset liittyisivät epäröimättä Ranskan rinnalle ’ennaltaehkäisevään sotaan’, varsinkin, kun ranskalaisten komentaja on Max Weygand, ’Puolan pelastaja’.”[87] Venäläissyntyinen amerikkalainen toimittaja ja sotahistorioitsija Max Boot viittaa yleisesti 1930-lukuun esimerkkinä laajalti viitatuista tapauksista, jolloin ennaltaehkäisevässä sodassa olisi ollut järkeä, ja huomioi, että ”sellainen konflikti [Saksaa] vastaan ei edes olisi ollut oikeasti ennaltaehkäisevä, koska Hitler oli jo valmiiksi antanut casus bellin rikkomalla Versailles’n sopimusta”.[88]


Ikään kuin Saksa olisi ollut alunperin heikommilla......

Ei mennyt kuin Strömsössä!


Kun Puola teki rauhansopimuksen Saksan kanssa 26. tammikuuta 1934,[89] tämä oli ensimmäinen astinkivi paitsi Saksalle voimakkaamman armeijan kokoamiseen suotuisan poliittisen tilanteen turvin[90] myös Hitlerille itselleen saada näyttöä sekä Saksassa diplomatiataidoistaan että kansainvälisesti merkkinä näennäisen rauhanomaisista aikeistaan.[91] Historioitsija Stephen Kotkin kertoo Puolan hallitsevissa piireissä jopa kiertäneen kaavailuja Puola–Saksa-yhteishyökkäyksestä Neuvostoliittoon.[92] Lisäksi Saksan ja Puolan rauhanjulistus merkitsi Ranskan diplomaattisten liittolaisuuksien heikkenemistä Saksan ympärillä, etenkin, koska Saksan ja Puolan sopimus oli neuvoteltu salassa.[91] Sopimus herätti Ranskassa epäilyksiä, että Puola olisi liittolaisena epäluotettava.[93]

Vuoden 1932 Geneven aseistariisuntakonferenssin epäonnistuttua tavoitteissaan ja Saksan julistettua välittömästi sen jälkeen jälleenvarustelun ainoaksi jäljelle jääneeksi vaihtoehdokseen, ”Saksa–Puolan rauhansopimus oli pahentanut tsekkien strategista tilannetta ja sen mukaisesti käynnistänyt Tsekkoslovakialla potentiaalisten liittolaisten etsimisen”.[90] Saksan ja Puolan hyökkäämättömyysjulistus suivaannutti Tsekkoslovakian poliittisen eliitin.[94] Tiedotus koko julistuksesta tuli vain neljä päivää sen jälkeen, kun Puolan ja Tsekkoslovakian ulkoministerit eli vastaavasti Jozef Beck ja Edvard Beneš olivat keskustelleet. Beneš sanoi brittien Prahan-lähettiläälle Joseph Addisonille, että sopimus oli ”selkäänpuukotus”, ja lisäsi sen korostavan, että Puola oli ”hyödytön maa”, joka ansaitsisi tulla hajotetuksi uudelleen.[95] Näihin aikoihin Benešin saivat erityisen vihaiseksi Puolan hallituksen kontrolloiman ja oikeistolaisen lehdistön lausunnot, jotka syyttivät tsekkejä puolalaisten kaltoinkohtelusta Trans-Olzan alueella. Benešiä vihastutti myös käsitys, että Puola lietsoi slovakialaisia kansallismielisiä.[96] Tsekit eivät enää pitäneet riittävänä Ranskan kanssa 25. tammikuuta 1924 solmittua yhteistä puolustussopimusta. Tsekit päätyivät solmimaan sopimuksen myös Neuvostoliiton kanssa 17. toukokuuta 1935.[90]

Rauhansopimuksesta huolimatta Saksan sotavoimat olivat edelleen tietoisia Puolan sotilaallisesta uhasta,ja Puolaa pidettiin edelleen päävihollisena, kun taas tsekkien hyökkäystä pidettiin vähemmän todennäköisenä.[78] 20. huhtikuuta 1934 armeijan kommentoa johtava Werner von Fritsch antoi uusia toimintaohjeita. Yksi direktiivi koski sitä, miten Saksan asevoimien tulisi toimia ranskalaisten ja belgialaisten hyökätessä lännestä, ja toinen koski sodan puhkeamista idässä.[78] Kirjeessään Reichswehrminister Werner von Blombergille 9. heinäkuuta 1934 Fritsch kirjoitti asevoimien valjastamisen pohjautuvan pakostakin samanaikaisiin vihollisten liikehdintöihin lännessä ja idässä. Fritschin mukaan sodan syttyessä lännessä Saksan itäpuolen tilanne olisi niin epävarma, että Puolaa ja Tsekkoslovakiaa vastaan tulisi valjastaa huomattava määrä asevoimia.[97]

Tšekkoslovakia ja Neuvostoliiton sopimus 17. toukokuuta 1935 sekä Ranskan ja Neuvostoliiton yhteispuolustussopimus aiempaa 2. toukokuuta 1935 herättivät Saksan sotavoimissa pelkoja useamman rintaman sodasta lännessä, idässä ja kaakossa. Werner von Fritsch totesi, että ”Ranska–Venäjä–Tšekki-liitto” implikoi ”akuuttia vaaraa”.[98]

Toisaalta historioitsija R. M. Douglas muistuttaa, että Neuvostoliitto solmi sopimuksensa Tšekkoslovakian kanssa ”turvallisin mielin siinä tiedossa, että Neuvostoliitolla ja Tšekkoslovakialla ei ollut yhteistä rajaa”.[99] Sittemmin vuonna 1938 Neuvostoliitto ”istui käsiensä päällä” koko Münchenin kriisin ajan.[99] Vuoden 1938 Münchenin kriisin aikana Tšekkoslovakian kommunistipuolue, joka mukaili Moskovan alati vaihtuvia linjauksia, kehotti ”sudeettialueiden ’antifasisteja’ seuraamaan [tsekkoslovakialaisten] demokraattisten instituutioiden käskyjä”,[100] mutta ”mitään todisteita ei ole ikinä ilmestynyt näytöksi Tšekkoslovakian kommunistipuolueen johtajan omia etuja palveleville ja uskomattomille väitteille, että Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin sitoutui lähtemään sotaan Saksan kanssa puolustaakseen Tšekkoslovakiaa, vaikka Ranska ei tekisi samoin”.[99]


Toisin sanoen kysymys onkin miksi Puola ei tehnyt ennaltaehkäisevää invaasiota Natsi-Saksaan.

Hitlerjugend käytti samaa symbolia.

Saksa ja Neuvostoliitto koordinoivat Puolan valtausta.

- - -

Saksan suurlähettiläs Neuvostoliitossa (Schulenburg) Saksan ulkoministeriölle

Sähke

HYVIN KIIREELLINEN
Moskova, 17. syyskuuta 1939.
SALAINEN

Nro 372, 17. syyskuuta

Viittaus sähkeeseeni nro 371, 16. syyskuuta.

Stalin otti minut vastaan ​​kello 2 yöllä Molotovin ja Vorošilovin läsnäollessa ja ilmoitti, että puna-armeija ylittäisi Neuvostoliiton rajan tänä aamuna kello 6 koko linjan Polozkista Kamenetz-Podolskiin.

Välttämättömien välikohtausten välttämiseksi Stalin pyysi kiireellisesti, että varmistaisimme, etteivät saksalaiset koneet tänään lennä Bialystok-Brest-Litovsk-Lemberg-linjan itäpuolelle. Neuvostoliiton koneet aloittaisivat tänään Lembergin itäpuolen alueen pommituksen.

Lupasin tehdä parhaani Saksan ilmavoimien tiedottamiseksi, mutta ottaen huomioon jäljellä olevan ajan niukkuuden, pyysin, etteivät Neuvostoliiton koneet lähestyisi edellä mainittua linjaa liian lähelle tänään.

Neuvostoliiton komissio saapuu Bialystokiin huomenna tai viimeistään ylihuomenna.

Stalin luki minulle muistiinpanon, joka on annettava Puolan suurlähettiläälle tänä iltana, lähetettävä kopiona kaikille edustustoille päivän aikana ja sitten julkaistava. Muistiinpano sisältää perustelun Neuvostoliiton toimille. Minulle luettu luonnos sisälsi kolme kohtaa, joita emme voi hyväksyä. Vastauksena vastalauseisiini Stalin muutti tekstiä erittäin nopeasti niin, että muistio nyt näyttää meille tyydyttävältä. Stalin totesi, että Saksan ja Neuvostoliiton välisen tiedonannon antamista ei voitu harkita ennen kahta tai kolmea päivää.

Jatkossa kaikki esiin tulevat sotilasasiat hoitaa kenraaliluutnantti Köstring suoraan Vorošilovin kanssa.

SCHULENBURG

https://avalon.law.yale.edu/20th_century/ns074.asp

Anonyymi00015 kirjoitti:

Saksa ja Neuvostoliitto koordinoivat Puolan valtausta.

- - -

Saksan suurlähettiläs Neuvostoliitossa (Schulenburg) Saksan ulkoministeriölle

Sähke

HYVIN KIIREELLINEN
Moskova, 17. syyskuuta 1939.
SALAINEN

Nro 372, 17. syyskuuta

Viittaus sähkeeseeni nro 371, 16. syyskuuta.

Stalin otti minut vastaan ​​kello 2 yöllä Molotovin ja Vorošilovin läsnäollessa ja ilmoitti, että puna-armeija ylittäisi Neuvostoliiton rajan tänä aamuna kello 6 koko linjan Polozkista Kamenetz-Podolskiin.

Välttämättömien välikohtausten välttämiseksi Stalin pyysi kiireellisesti, että varmistaisimme, etteivät saksalaiset koneet tänään lennä Bialystok-Brest-Litovsk-Lemberg-linjan itäpuolelle. Neuvostoliiton koneet aloittaisivat tänään Lembergin itäpuolen alueen pommituksen.

Lupasin tehdä parhaani Saksan ilmavoimien tiedottamiseksi, mutta ottaen huomioon jäljellä olevan ajan niukkuuden, pyysin, etteivät Neuvostoliiton koneet lähestyisi edellä mainittua linjaa liian lähelle tänään.

Neuvostoliiton komissio saapuu Bialystokiin huomenna tai viimeistään ylihuomenna.

Stalin luki minulle muistiinpanon, joka on annettava Puolan suurlähettiläälle tänä iltana, lähetettävä kopiona kaikille edustustoille päivän aikana ja sitten julkaistava. Muistiinpano sisältää perustelun Neuvostoliiton toimille. Minulle luettu luonnos sisälsi kolme kohtaa, joita emme voi hyväksyä. Vastauksena vastalauseisiini Stalin muutti tekstiä erittäin nopeasti niin, että muistio nyt näyttää meille tyydyttävältä. Stalin totesi, että Saksan ja Neuvostoliiton välisen tiedonannon antamista ei voitu harkita ennen kahta tai kolmea päivää.

Jatkossa kaikki esiin tulevat sotilasasiat hoitaa kenraaliluutnantti Köstring suoraan Vorošilovin kanssa.

SCHULENBURG

https://avalon.law.yale.edu/20th_century/ns074.asp

Lue lisää

Silti Stalin olisi hyvinkin voinut pettää Hitlerin mikäli koko invaasio Puolaan olisi tyssännyt.

Neuvostoliitto oli ollut tuoreeltaan antamassa japanilais-fasisteille köniin Halhin Golissa eikä olisi ollut valmiina syyskuun 1939 puolivälissä, jos Puola ei olisi ollut riittävän heikoilla.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Silti Stalin olisi hyvinkin voinut pettää Hitlerin mikäli koko invaasio Puolaan olisi tyssännyt.

Neuvostoliitto oli ollut tuoreeltaan antamassa japanilais-fasisteille köniin Halhin Golissa eikä olisi ollut valmiina syyskuun 1939 puolivälissä, jos Puola ei olisi ollut riittävän heikoilla.

Lue lisää

Vaihtoehtoinen historia ei toteutunut.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Silti Stalin olisi hyvinkin voinut pettää Hitlerin mikäli koko invaasio Puolaan olisi tyssännyt.

Neuvostoliitto oli ollut tuoreeltaan antamassa japanilais-fasisteille köniin Halhin Golissa eikä olisi ollut valmiina syyskuun 1939 puolivälissä, jos Puola ei olisi ollut riittävän heikoilla.

Lue lisää

Pettää millä tavalla Hitlerin?
Ehkäpä antamalla Saksan vallata Puolan kokonaan🤣

Anonyymi00018 kirjoitti:

Pettää millä tavalla Hitlerin?
Ehkäpä antamalla Saksan vallata Puolan kokonaan🤣

Jos Hitler olisi saanut köniin, ei olisi pystynyt Puolaa valtaamaan. Tällöin Neuvostoliiton ei olisi ollut kannattavaa tunkeutua Puolaan, näin pettäen Hitlerin. Onko alkoholismi verottanut aivosolujasi noin pahasti?🤣