EU vallataan mongolien opeilla

Onko Ukrainan tuki tuhoamassa EU:n talouden ja sitäkautta myös tulevaisuuden?

Mongolien valloitusten taktiikka oli aikanaan vallankumouksellista, ja se perustui äärimmäiseen liikkuvuuteen, tiukkaan kuriin, psykologiseen sodankäyntiin sekä teknologiseen sopeutumiskykyyn. Tšingis-kaanin ja hänen seuraajiensa johtama mongoliarmeija kykeni kukistamaan huomattavasti itseään suurempia ja raskaammin varustettuja armeijoita Aasiassa ja Euroopassa.
Mongolien sotamenestys rakentui seuraavien päästrategioiden ja -taktiikoiden varaan:

1. Liikkuvuus ja armeijan rakenne

• Täysin ratsuväestä koostuva armeija: Mongoliarmeijassa ei ollut lainkaan jalkaväkeä. Jokaisella soturilla oli mukanaan 3–5 hevosta, mikä mahdollisti ratsun vaihtamisen lennosta. Armeija pystyi liikkumaan väsymättä matkoja, jotka olivat sen ajan eurooppalaisille tai aasialaisille armeijoille mahdottomia.
• Kevyt ja raskas ratsuväki: Noin 60 % armeijasta oli kevyitä jousiratsumiehiä ja 40 % raskaammin panssaroituja, keihäin ja miekoin varustettuja ratsumiehiä.
• Desimaalijärjestelmä: Armeija oli jaettu tiukoissa kurinalaisissa yksiköissä kymmenen kertoimilla: 10 (arban), 100 (jaghun), 1 000 (mingghan) ja 10 000 (tumen) sotilaan osastoihin. Tämä teki johtamisesta ja käskyjen välittämisestä taistelukentällä erittäin tehokasta.

2. Taktiset menetelmät taistelukentällä

• Valeperääntyminen (mangudai): Mongolien kuuluisin taktiikka. Kevyt ratsuväki hyökkäsi vihollisen kimppuun ja teeskenteli pian panikoivansa ja pakenevansa. Kun vihollinen lähti kurittomaan takaa-ajoon ja sen rintama hajosi, mongolit johdattivat heidät ansaan, jossa odottivat tuoreiden mongolijoukkojen piiritys ja nuoli-aallot.
• Nuolisade etäältä: Mongolit käyttivät tehokkaita ja pitkäkantaisia komposiittijousia. He pyrkivät välttämään lähitaistelua viimeiseen asti ja heikensivät vihollisen rivejä ampumalla nuolia liikkeestä ennen lopullista rynnäkköä.
• Ympäristön hyödyntäminen ja saartaminen: Mongolit pyrkivät aina saartamaan vihollisen. Joskus he jättivät saartorenkaaseen tietoisesti yhden näennäisen pakoreitin; kun vihollisjoukot pakenivat sitä kautta epäjärjestyksessä, heidät oli helppo poimia yksitellen.

3. Psykologinen sodankäynti ja tiedustelu

• Terrori pelotteena: Jos kaupunki tai valtakunta antautui vapaaehtoisesti, mongolit usein säästivät sen ja vaativat vain veroja. Jos kaupunki vastusti, mongolit tuhosivat sen täydellisesti ja tekivät asukkaista varoittavan esimerkin. Tieto tästä julmuudesta kulki mongolien edellä, mikä sai monet kaupungit antautumaan ilman taistelua.
• Erinomainen tiedustelu ja vakoilu: Ennen hyökkäystä mongolit lähettivät vakojia ja kauppiaita keräämään tietoa kohdemaan poliittisesta tilanteesta, teistä, ruokavaroista ja armeijan koosta. He hyödynsivät taitavasti kohteidensa sisäisiä riitoja.
• Hämäys: Mongolit saattoivat sytyttää yön aikana ylimääräisiä nuotioita tai laittaa hevosten selkään nukkeja saadakseen armeijansa näyttämään todellista suuremmalta.

4. Teknologinen sopeutumiskyky

• Piiritystaito: Alkujaan aromilla liikkuneet mongolit eivät osanneet valloittaa linnoitettuja kaupunkeja. He kuitenkin palkkasivat ja pakottivat valloittamiensa alueiden (kuten Kiinan ja Persian) insinöörejä rakentamaan itselleen katapultteja, piiritystorneja ja jopa ruutiaseita. Tämä teki heistä myös linnoitussodankäynnin mestareita.