Kysyisin ihan oikeasti seuraavanlaista asiaa, että mitä pidät noin naisena menestymisen mittapuuna?
Poikkeaako "naisena menestyminen" elämässä mielestäsi yleensä ihmisenä menestymisestä?
Miksi/miksei?
Jos ei poikkea, niin mihin tarvitaan erityistä naisnäkökulmaa? Jos taas poikkeaa, niin silloin perusteet asiaan olisivat mielenkiintoisia... -> ja pitäisikö siinä tapauksessa päästä noista poikkeavuuksista eroon?
Itse pidän menestymiseni merkkeinä seuraavia:
a) minulla on lapset, jotka tuntevat minut - ja selkeästi rakastavat minua
b) minulla on hyvä suhde vaimooni (ainakin omasta mielestäni)
c) ...ja minulla on suhde Jumalaan.
- vaikka muut asiat menisivät elämässä pieleen (terveys voi pettää, työpaikan voi menettää, voin tehdä monia virheitä)... niin nämä asiat, jos ne menettäisin, olisivat sellaisia joita varmasti katuisin myöhemmin. Muu menestys on sivuseikkaa, joskin se voi helpottaa joskus elämää (ja joskus myös vaikeuttaa - esim. suhteessa yllä kuvaamiini menestykseni mittareihin).
Omituinen asia elämässäni on, että menestykseni osatekijöihin toisaalta olen voinut vaikuttaa, mutta toisaalta olen saanut paljon "lahjaksi"...
Siksi aloin miettiä tässä tätä "menestymistä", joka on osa myös feminististä retoriikkaa - mikä on esim. feministille menestyksen mittari?
Poikkeaako "naisena menestyminen" elämässä mielestäsi yleensä ihmisenä menestymisestä?
Miksi/miksei?
Jos ei poikkea, niin mihin tarvitaan erityistä naisnäkökulmaa? Jos taas poikkeaa, niin silloin perusteet asiaan olisivat mielenkiintoisia... -> ja pitäisikö siinä tapauksessa päästä noista poikkeavuuksista eroon?
Itse pidän menestymiseni merkkeinä seuraavia:
a) minulla on lapset, jotka tuntevat minut - ja selkeästi rakastavat minua
b) minulla on hyvä suhde vaimooni (ainakin omasta mielestäni)
c) ...ja minulla on suhde Jumalaan.
- vaikka muut asiat menisivät elämässä pieleen (terveys voi pettää, työpaikan voi menettää, voin tehdä monia virheitä)... niin nämä asiat, jos ne menettäisin, olisivat sellaisia joita varmasti katuisin myöhemmin. Muu menestys on sivuseikkaa, joskin se voi helpottaa joskus elämää (ja joskus myös vaikeuttaa - esim. suhteessa yllä kuvaamiini menestykseni mittareihin).
Omituinen asia elämässäni on, että menestykseni osatekijöihin toisaalta olen voinut vaikuttaa, mutta toisaalta olen saanut paljon "lahjaksi"...
Siksi aloin miettiä tässä tätä "menestymistä", joka on osa myös feminististä retoriikkaa - mikä on esim. feministille menestyksen mittari?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jostain syystä en pääse nyt rekisteröitymään...:)
Naisena menestyminen saattaa olla pikkuisen erilaista kuin ihmisenä menestyminen.
Vetoan tässä Eeva-kompleksiin. Naiset harvoin hyväksyvät näkyvän menestymisen kanssasisarelleen, kuten täälläkin on tänään nähty.
Nainen saa olla tyytyväinen ja menestynyt kotona, lasten kanssa ja avioliitossaan, kunhan hänen kaikki menestymisen elementtinsä ovat emotionaalisia ja liittyy lähinnä fyysiseen hyvinvointiin. En silti väheksy näiden merkitystä, mutta menestys on minulle paljon kokonaisvaltaisempi asia.
Lainaan taas galleriasivuani:
"Menestys on yksinkertainen asia. Kun kaikkea on sopivasti ja on tyytyväinen elämäänsä, niin on menestynyt. Paljon jotain on hyvä sekin, mutta onnellisuuteen tarvitaan monen asian tasapainoa. Hyvinvoinnin voi saavuttaa helposti, jos on onnekas, mutta sen voi menettää, jos on epäonnea tai on huolimaton. Mitään ei vihata niin paljon kuin onnellista ihmistä, jonka taivaalla ei ole pilven hattaraakaan. Ken onnen löytää se onnen kätkeköön. Hyvää matkaa kohti hyvää elämää."
Voit lukea linkeistä koko jutunkin, jos kiinnostaa. :)
...esiin sen, että sinun maailmankuvasi on joskus tuntunut hieman suorituskeskeiseltä.
Suomessa on ihan yleisempikin ilmiö sitten (esim. yleensä yrittäjyysilmapiiritutkimuksissa todettu), ettei toisten menestystä tahdota sulattaa - etenkin Itä-Suomessa on todettu jopa sabotoivaa asennetta, kun naapuri menestyy, kun taas Länsi-Suomessa kateus ajaa siihen, että "mulle kanssa" -> ja on jossain mielessä useammin terveempää sikäli, että se ajaa muitakin yrittämään.
Eli tuota en pidä mitenkään tunnusmerkillisesti naisellisena, vaan yleensä inhimillisenä ilmiönä.
Tulin hiljakkoin konferenssistani, jossa eräs nainen ilmeisesti koetti iskeä kollegaani... hänellä olivat ulkoiset tunnusmerkit silminnähtäviä, mutta kun hän alkoi tilittää aviollisista ongelmistaan (myös minun läsnäollessani - en tuntenut naista aikaisemmasta kontekstista), niin ei hän nyt mitenkään menestynyttä kuvaa jättänyt... en tiedä sitten, että olisiko vaikkapa avio-ongelmistaan tilittävä Bill Clinton sitten silti "menestyjä" (itse en häntä sellaisena pidä)... ehkäpä olisi, valtaosan mielestä.
Eli kyllä se taitaa se menestys olla itse kunkin korvien välissä, lopulta.
Minä aloin pohtia aihetta, että milloin pitäisin itseäni menestyneenä ollessani elämäni ehtoopuolella... Tiistaina haudattiin eräs kollegani, reilu viisikymppinen mies. Hänestä todettiin, että hän eli hyvän elämän (myös muutoin kuin ammatillisesti). Minulle hyvän elämän tunnusmerkkejä ovat minulle läheiset ihmiset ja suhde heihin, muu on sivuseikkaa.
>>Suomessa on ihan yleisempikin ilmiö sitten (esim. yleensä yrittäjyysilmapiiritutkimuksissa todettu), ettei toisten menestystä tahdota sulattaa - etenkin Itä-Suomessa on todettu jopa sabotoivaa asennetta kun naapuri menestyy, kun taas Länsi-Suomessa kateus ajaa siihen, että "mulle kanssa" -> ja on jossain mielessä useammin terveempää sikäli, että se ajaa muitakin yrittämään.>>
Mistä tämä asenne johtuu, sillä olen aivan samaa mieltä tästä. Yrittäminen ja yritteliäisyys on negatiivista, vaikka nykyään sen pitäisi olla jokaiselle kaikkein tärkein asia koko Suomessa.
...jäin pohtimaan tuota kommenttiasi, että naisella menestyksen merkit saavat olla emotionaalisia, kun miehellä sitten enemmän materiaalisia (huolimatta siitä, että menisi emotionaalisesti päin peppulia)...
Esimerkkinäni juuri Bill Clinton - avio-ongelmistaan huolimatta häntä voitaneen pitää "menestyjänä" ainakin jonkinlaisen yleisön silmissä... samaten monia "suurmiehiä" voidaan pitää "menestyjinä" huolimatta jopa aivan hirviömäisestä suhteesta lähi-ihmisiin (esim. kuuluisa humanistifilosofi Bertrand Russell oli erään dokumentin mukaan vallan kammottavan epähumaani noin omille lähipiirinsä ihmisille.
...vaikkakin sitten Bushin suhteen korostetaan, että aviosuhde toimii, mies raitistui jne...
Toisaalta... kuinka moni pitää vaikkapa Kirsti Paakkasta ei-menestyjänä? (Itse en tiedä mitään hänen emotionaalisista asioistaan, lopulta)... tai Aino Actetta?
Minä olen onnellinen juuri nyt - hyvä että sinäkin olet. Semmoista toivoisi näkevänsä enemmänkin.
Sanotaanko näin, että maailmankuvani ei ole täällä koskaan päässyt esille, muussa kuin pahassa - muitten keksimänä. Minun hyvät ja arvokaat piirteeni ovat jääneet aina tahallisesti taka-alalle, enkä ole ketään niiden uskonut edes kiinnostavankaan.
Avioliittoni on todella niin onnistunut, että joskus nuorempana kuvittelin, että niin suuresta onnesta joudun vielä myöhemmin maksamaan rajusti.
Lapseni kunnioittaa minua ja rakastan häntä enemmän kuin itseäni. En tosiaan tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin heitä edes toisen...
Olen mahdottoman eläinrakas, joka täällä on ainakin ajoittain tullut esille. Nautin kun voin auttaa eläinkoteja, siitä saa hyvän mielen.
Olen myös taitelijasielu, mutta jätän taiteen lajin mainitsematta. Näissä molemmissa on varallisuudellani huomattava osa.
Minulla on erittäin hyvä suhde vanhempiini, joille olen ainut lapsi. Isovanhempani ovat jo kuolleet. Syvä uskonnollisuus vallitsi isäni kodissa, eivätkä he ensin oikein hyväksyneet "pakanallista" miniäänsä.
Se, että olen menestynyt rahallisestikin, ei olekaan tulosta siitä, että olisin halunnut rikkaaksi, (oikeastaan synnyin rikkaana ja vielä nain lisää rahaa) vaan siitä, että päämääränäni oli ammatti johon halusin ja jossa olin hyvä - niin hyvä, että siitä on palkittu rahallisestikin.
Menestyshän ruokkii itse itseään. Ymmärrät varmaan.
...lähtökohtaisesti sellaisesta asenteesta elämään, että onnellisuus olisi riippuvainen ihmisen ulkopuolisista asioista, jotka joko "annetaan" tuosta vain ihmisille (ilman, että heidän tarvitsee tehdä mitään) tai sitten ei.
Varmaan suurimpana yksittäisenä isminä tämän aiheen tiimoilta on suomeenkin vaikuttanut kommunismi ja 60-luvun partaradikalismi... jossa tavallaan kaikki, miksi ihminen ei ole onnellinen on "toisten syytä", ja niiltä onnellisilta on otettava pois, koska kuvitellaan, että ne nyt onnettomat tulisivat siten onnellisimmaksi.
Nykyisinhän esim. suomalainen sossudemokratia on aika lailla tuonsuuntaista.
Jos meillä on tällainen holhous- ja hyysäriyhteiskunta, jossa yritteliäisyys ei ole hyvä asia ja suomalaista yritteliäisyyttä ei arvosteta?
Kuka muutoksen saa aikaan, jos yritykset itse irtisanovat työntekijänsä, haluavat uudet työntekijät maailmalta tekemään työn halvalla, tai tekevät pimeällä työvoimalla rahaa itselleen.
Mikä muutos pitäisi tapahtua, jotta suomalaisten hyvinvointi paranisi ja pyörät pyörisivät?
Jos hiukan seuraat näitä irtisanomisjuttuja, niin havaitset, että nämä irtisanovat firmat ovat isoja firmoja joiden toimintaa ohjaa osakekurssit ja kvartaalikapitalismi.
Kavrtaalikapitalismista on esimerkiksi kyse PoriCopperin tapauksessa. Voittoa tuottavakin yritys voidaa ajaa alas jos sillä on nostava vaikutus osakekurssiin.
Siinä mielessä olen hiukan sitäkin mieltä, että noita pörssiyhtiöitä pitäisikin sanktioida kannattavan tehtaan henkilöstön irtisanomisista.
Muutenkin yrittäjyyttä pitäisi helpottaa paikallisella tasolla ja PK-sektorilla. Nokiat ja UPM-Kymmenet tuskin enää tukea tarvitsevat...
ja pk-sektorilla, kun ostovoima on huonoa ja työttömiä yhä enemmän. ?
Ehkäpä juuri sillä, että pistetään tämän maailman Nordic Capitalit maksamaan siitä ilosta, että lopettavat ja lomauttelevat väkeä tuottavista tehtaista.
Voisi sanoa, että melkein järjestään kun jonkun tehtaan on ostanut jokin jonka nimessä esiintyy sana Capital niin sen tehtaan väen kannattaa alkaa etsiskelemään uutta työpaikkaa.
Linkkaa etusivulle, siellä on hurjan monta hyvää juttua. :)
http://personal.inet.fi/koti/vexom/index.htm
minulle on se, että kehtaan aamuisin katsoa itseäni peilistä. Ja se, että voin illalla mennä nukkumaan hyvillä mielin.
Sinulle tuo siis onnen se "että sinulla on"
Metsästäjä/keräilijäkulttuurian selkeä tulos.
Minulle onnen tuo se että minä olen.
...mikäli kokee, että Jumalan, upean puolison ja lapset voi "keräillä", niin silloin kai voi näinkin ajatella..
...minun on sanottava tähän, että siitä huolimatta, mitä olen ollut, olen saanut paljon lahjaksi.
Sanoa samaa itsestäni, asia selvinnee kyllä edellisestä viestistänikin.
Tämä oli hyvä havainto. :)
Jumalsuhde on tosiaankin monimutkaisempi juttu.
Mutta kyllähän luterilaisuuteen kuuluu voimakkaasti että onni saavutetaan työllä ja ansioilla siis hankkimalla jotain. Taitaa tuo olla sen suomen voimakkaan kehityksen yksi taustavoimista.
Kyllä ihmettelen kovin sitä, miten omaa työtään ei viitsi yhtään arvostaa. Ihminen käyttää melkoisen osan elinajastaan työhönsä ja siihen kouluttautumiseen. Kyllä en voi ymmärtää, miten se ei merkitse mitään, että tekee sen hyvin?!
Hyvä suhde lapsiinsa ja vaimoonsa on selkeitä, mutta sitten toteat, että sinulla on "suhde Jumalaan"? Toiset ihmiset uskovat, toiset ei. Kysymys on kulttuurista, jolla ei nähdäkseni ole yhtään mitään tekemistä menestyksen kanssa.
Minusta menestystä on myös vapaus.
Vapaus päättää töistään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistä.
Taloudellinen menestys tarkoittaa sitä, että voi kävellä kauppaan ja ostaa tarvitsemansa, pohtimatta onko rahaa vai ei.
Ja siitä onko menestys = varallissuus sanoisin, että menestys varallisuus.
Olihan A. Einstein varmasti menestynyt mutta rikas? No tuskin.
Mielestäni naisena menestyminen ei poikkea yleensä ihmisenä menestymisestä.
Peri-inhimillinen piirre taitaa olla, että menestymistä pidetään jonain sellaisena, jonka muutkin huomaavat ja menestykseksi tunnustavat. Silloinhan sitä on muiden arvostuksista riippuvainen. Eli arvoriippuvuus liittyisi menestyksen kokemukseen... Ei vakuuttavaa.
Menestymisen etymologia liittyy varmaan (eteenpäin) menemiseen ja ehkä sitä kautta myös menettämiseen. Eli ensin pitää tavoitella jotain päämäärää ehkä kaiken menettämisen uhallakin. Ja jos sen saavuttaa, on menestynyt.
En ajattele eteenpäin menemistä esimerkiksi taloudellisena prosessina, vaan juuri valmiista arvostuksista irtautumisena ja kulkemisena pois niistä kohti itse valittua päämäärää.