Onko väärin vai oikein..

>Naiseen on sisälle rakennettu tarve olla käyttämättä kykyjään täydessä mitassa. Naiset väistävät haasteita, riskiottoa ja kasvua.<

Vähän ristiriitaista, eikä ihan vähänkään. Naisilla on siis olemassa täsimittaiset kyvyt mutta sitten on ilmeisesti myöhemmin naiseen on lisätty tarve joka estää käyttämästä näitä kykyjä. En ole kuuna päivänä kuullut mitään vastaavaa.

nyt hyvä ihminen kirjoitti:

>Naiseen on sisälle rakennettu tarve olla käyttämättä kykyjään täydessä mitassa. Naiset väistävät haasteita, riskiottoa ja kasvua.<

Vähän ristiriitaista, eikä ihan vähänkään. Naisilla on siis olemassa täsimittaiset kyvyt mutta sitten on ilmeisesti myöhemmin naiseen on lisätty tarve joka estää käyttämästä näitä kykyjä. En ole kuuna päivänä kuullut mitään vastaavaa.

Lue lisää

Vaikka selvittää, mitä mieltä tästä on ollut vaikkapa Ruth Moulton, feministi...Vai tiedätkö mikä on feministi?

monesti, hyvin monesti tätä palstaa lukiessani miettinyt yhtä perimmäistä ajatusta. Meinaa mitä täällä kirjoittavat naiset (esim) ovat tehneet sen eteen, että heidän kokemansa vääryys ja heitä kohdannut naisten syrjiminen korjaantuisi? Kukaan ei ole kertaakaan kirjoittanut palstalle heidän uutterista yrityksistä nostaa palkkaansa tai miten heidän palkankorotuksensa/uran eteneminen on tyssännyt siihen, että on nainen. Täällä ei ole kerrottu miten heidän liitto on vastannut heidän tekemiin aloituksiin kenties lakosta tai vastaavasta, jotta arvostus nousisi.. Muille tiedoksi: käytän sanaa he, henkilöstä/henkilöistä, jotka tiedostavat, että kokevat vääryyttä ja myös sen asian ilmaisevat tavallaan täällä.

Oikeasti, tällä palstalla en ole lukenut kertaakaan siitä, miten joku olisi henkilökohtaisesti tehnyt hänen mielestään sortavalle asialle jotain. Siis muuta kuin kirjoittanut täällä, joka ei taatusti auta asiaa.

Minä voin ylpeästi nostaa pääni pystyyn ja todeta, että tein ihan keljun julmetusti töitä, saavuttaakseni tämän aseman, joka minulla nyt on. Ehkä ei ole statukseltaan ja palkaltaan mikään pankinjohtajan luokkaa, mutta niin etten voisi hetkeäkään valittaa kurjuutta tai huono-osaisuutta.

johtajatar1 kirjoitti:

monesti, hyvin monesti tätä palstaa lukiessani miettinyt yhtä perimmäistä ajatusta. Meinaa mitä täällä kirjoittavat naiset (esim) ovat tehneet sen eteen, että heidän kokemansa vääryys ja heitä kohdannut naisten syrjiminen korjaantuisi? Kukaan ei ole kertaakaan kirjoittanut palstalle heidän uutterista yrityksistä nostaa palkkaansa tai miten heidän palkankorotuksensa/uran eteneminen on tyssännyt siihen, että on nainen. Täällä ei ole kerrottu miten heidän liitto on vastannut heidän tekemiin aloituksiin kenties lakosta tai vastaavasta, jotta arvostus nousisi.. Muille tiedoksi: käytän sanaa he, henkilöstä/henkilöistä, jotka tiedostavat, että kokevat vääryyttä ja myös sen asian ilmaisevat tavallaan täällä.

Oikeasti, tällä palstalla en ole lukenut kertaakaan siitä, miten joku olisi henkilökohtaisesti tehnyt hänen mielestään sortavalle asialle jotain. Siis muuta kuin kirjoittanut täällä, joka ei taatusti auta asiaa.

Minä voin ylpeästi nostaa pääni pystyyn ja todeta, että tein ihan keljun julmetusti töitä, saavuttaakseni tämän aseman, joka minulla nyt on. Ehkä ei ole statukseltaan ja palkaltaan mikään pankinjohtajan luokkaa, mutta niin etten voisi hetkeäkään valittaa kurjuutta tai huono-osaisuutta.

Lue lisää

Kyllä vainen, terävää on kommentointisi edelleen. :)

On kyllä kummallista ettei kukaan ole kertonut miten havaitsemiaan epäkohtia on tullut korjanneeksi. Niitä omaa elämäänsä rajoittaneita...

Samoin olen minä ylpeä siitä mitä olen saavuttanut. Totta on myös minulle se että hurjasti olen saanut sen eteen tehdä töitä, mutta kuka jaksaisi oikeasti olla iloinen sellaisesta jonka on saanut "ilmaiseksi" ilman mitään ponnisteluja? Saavutuksen arvo (vaikka se ei olisikaan valtakunnan ykkösduunipaikka) nousee sen myötä paljonko asian eteen joutuu työskentelemään.

avecMaria kirjoitti:

Kyllä vainen, terävää on kommentointisi edelleen. :)

On kyllä kummallista ettei kukaan ole kertonut miten havaitsemiaan epäkohtia on tullut korjanneeksi. Niitä omaa elämäänsä rajoittaneita...

Samoin olen minä ylpeä siitä mitä olen saavuttanut. Totta on myös minulle se että hurjasti olen saanut sen eteen tehdä töitä, mutta kuka jaksaisi oikeasti olla iloinen sellaisesta jonka on saanut "ilmaiseksi" ilman mitään ponnisteluja? Saavutuksen arvo (vaikka se ei olisikaan valtakunnan ykkösduunipaikka) nousee sen myötä paljonko asian eteen joutuu työskentelemään.

Lue lisää

eväät. Molemmat vanhempani panostivat sitä että on tärkeää opiskella ja hankkia ammatti. He kannsutivat minua ja tekivät sen selväksi ettei naisen auta elää miehen kustannuksella vaan hankkia oma elämä.

Äitini oli hyvä esimerkki vahvasta itsenäisestä ja elämästään nauttivasta naisesta. Hänellä ei ollut koulutusta mutta siitä huolimatta hän taisteli eteenpäin.

Jopa lopulta kävi niin että äidillä oli suurempi palkka kuin isällä. Ja hyvä niin sillä isä sairastui ja joutui sairaseläkkeelle ja äiti elätti meidän perheen.

Äitini oli aina elämäniloinen ja tyytyväinen. Isällä oli aikaa minullekkin ja vei minut mukanaan ongelle ja milloin minnekkin.

Äiti ei koskaan marissut tai valittanut. Vanhoilla päivillään hän sanoi toisille naisille kun he valittivat saamattomia miehiään ettei naisen elämä ole miehen vastuulla.

Ruosutar kirjoitti:

eväät. Molemmat vanhempani panostivat sitä että on tärkeää opiskella ja hankkia ammatti. He kannsutivat minua ja tekivät sen selväksi ettei naisen auta elää miehen kustannuksella vaan hankkia oma elämä.

Äitini oli hyvä esimerkki vahvasta itsenäisestä ja elämästään nauttivasta naisesta. Hänellä ei ollut koulutusta mutta siitä huolimatta hän taisteli eteenpäin.

Jopa lopulta kävi niin että äidillä oli suurempi palkka kuin isällä. Ja hyvä niin sillä isä sairastui ja joutui sairaseläkkeelle ja äiti elätti meidän perheen.

Äitini oli aina elämäniloinen ja tyytyväinen. Isällä oli aikaa minullekkin ja vei minut mukanaan ongelle ja milloin minnekkin.

Äiti ei koskaan marissut tai valittanut. Vanhoilla päivillään hän sanoi toisille naisille kun he valittivat saamattomia miehiään ettei naisen elämä ole miehen vastuulla.

Lue lisää

..elämä ei ole niin yksinkertaista, saati sitten oma elämä, ihminen on luotu elämään toisen kanssa, mutta kaksi ihmistä ei ole sama-asia kuin yksi ihminen..

..nykypäivän ihminen joutuu tekemään kompromisseja, jos lähtee tekemään omaa elämää voi käydä niin, että joutuu elämään yksin..

..kuten palstaltakin on käynyt ilmi, työnantajat eivät mieluusti katsele lapsentekopuuhissa olevaa hakijaa, toiseksi yhteiselämä edellyttäisi asumista samalla paikkakunnalla, eipä taida olla harvinaista, että avioero on lähtenyt yksinkertaisesti siitä, että puolisot ovat joutuneet uriensa takia erilleen..

..kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ei ole mikään perheidyllin edistäjä, vaan ahneuden, itsekkyyden ja oman edun tavoittelun järjestelmä..

..sikäli kuin feminismi edistää naisen uran luomista, niin se samalla edistää kapitalistista tuotantoa ja on perinteisen perheen ja parisuhteen vihollinen..

..eipä siis oikeastaan ole ihme, että ihmissuhteet muuttuvat tavarasuhteiksi, pienyhteisöt hajoavat ja yhteiskunta atomisoituu ja vieraantuminen valtaa alaa..

..vieraantumisella tarkoitan ihmisen vieraantumista työstä, luonnosta ja toisista ihmisistä, jopa sukupuolet vieraantuvat toisistaan, feminismipalsta on tästä mainio esimerkki..

Ruosutar kirjoitti:

eväät. Molemmat vanhempani panostivat sitä että on tärkeää opiskella ja hankkia ammatti. He kannsutivat minua ja tekivät sen selväksi ettei naisen auta elää miehen kustannuksella vaan hankkia oma elämä.

Äitini oli hyvä esimerkki vahvasta itsenäisestä ja elämästään nauttivasta naisesta. Hänellä ei ollut koulutusta mutta siitä huolimatta hän taisteli eteenpäin.

Jopa lopulta kävi niin että äidillä oli suurempi palkka kuin isällä. Ja hyvä niin sillä isä sairastui ja joutui sairaseläkkeelle ja äiti elätti meidän perheen.

Äitini oli aina elämäniloinen ja tyytyväinen. Isällä oli aikaa minullekkin ja vei minut mukanaan ongelle ja milloin minnekkin.

Äiti ei koskaan marissut tai valittanut. Vanhoilla päivillään hän sanoi toisille naisille kun he valittivat saamattomia miehiään ettei naisen elämä ole miehen vastuulla.

Lue lisää

Sinullakin on todella hyviä pointteja.

Mitä mieltä muuten olet, onko naisten ahdingon syynä miehet vai jokin seikka naisten omassa käytöksessä? Yrittääkö mielestäsi feminismi selittää asioita/ongelmia pääsääntöisesti muiden syyksi?

Mariseminen ja valittaminen yleensä jää niiltä vähemmälle, joilla on tavoitteita ja jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja omiin saavutuksiinsa.

j.pukkila kirjoitti:

..elämä ei ole niin yksinkertaista, saati sitten oma elämä, ihminen on luotu elämään toisen kanssa, mutta kaksi ihmistä ei ole sama-asia kuin yksi ihminen..

..nykypäivän ihminen joutuu tekemään kompromisseja, jos lähtee tekemään omaa elämää voi käydä niin, että joutuu elämään yksin..

..kuten palstaltakin on käynyt ilmi, työnantajat eivät mieluusti katsele lapsentekopuuhissa olevaa hakijaa, toiseksi yhteiselämä edellyttäisi asumista samalla paikkakunnalla, eipä taida olla harvinaista, että avioero on lähtenyt yksinkertaisesti siitä, että puolisot ovat joutuneet uriensa takia erilleen..

..kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ei ole mikään perheidyllin edistäjä, vaan ahneuden, itsekkyyden ja oman edun tavoittelun järjestelmä..

..sikäli kuin feminismi edistää naisen uran luomista, niin se samalla edistää kapitalistista tuotantoa ja on perinteisen perheen ja parisuhteen vihollinen..

..eipä siis oikeastaan ole ihme, että ihmissuhteet muuttuvat tavarasuhteiksi, pienyhteisöt hajoavat ja yhteiskunta atomisoituu ja vieraantuminen valtaa alaa..

..vieraantumisella tarkoitan ihmisen vieraantumista työstä, luonnosta ja toisista ihmisistä, jopa sukupuolet vieraantuvat toisistaan, feminismipalsta on tästä mainio esimerkki..

Lue lisää

mitä tarkoitat tuolla " omasta elämästä vieraantumisella".

Oman käsitykseni mukaan ihmiset ovat joko vieraantuneita tai ei ja siltäväliltä. Miten yhtseikunta voisi vaikuttaa heihin joilla oma elämä on "hanskassa". Nuo henkilöt joilla on epävarmemmin elämä käsissään yhetsikuntamuutokset varmasti vaikuttavat suuntaan ati toiseen, siis agdollsiesti myös positiiviseen suuntaan.

>vieraantumisella tarkoitan ihmisen vieraantumista työstä, luonnosta ja toisista ihmisistä, jopa sukupuolet vieraantuvat toisistaan, feminismipalsta on tästä mainio esimerkki.. <

Huolestumisesi ymmrrän osittain. Minä näen tuossa yhteiskunnan muutoksen, murroksen, joka voi ehkä johtaa suurempaan itsemääräämisoikeuteen, vapauteen ja ehkä demokratian lujittumiseen.

Yksilöistyminen on ihmisen elämän tärkein tehtävä. Se kulkee punaisena lankana ihmiselämän läpi, mutta se ei kulje yksin. Sitä seuraa ja pitelee kädestä koko ajan vastavoima, separatio, erottautuminen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että samalla kun ihminen tuntee itsensä pakotetuksi itsenäistymään niin pitkälle kuin mahdollista on hänen, voidakseen onnistua itsenäistymään, myös erottava toisista, enenkaikkea omien vanhempienä vaikutusvallasta.

(HUOM. en ole aivan varma suomalaisista termeistä, mutta asia tulee kyllä esille noilla keksimilläni sanoillakin.)

avecMaria kirjoitti:

Sinullakin on todella hyviä pointteja.

Mitä mieltä muuten olet, onko naisten ahdingon syynä miehet vai jokin seikka naisten omassa käytöksessä? Yrittääkö mielestäsi feminismi selittää asioita/ongelmia pääsääntöisesti muiden syyksi?

Mariseminen ja valittaminen yleensä jää niiltä vähemmälle, joilla on tavoitteita ja jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja omiin saavutuksiinsa.

Lue lisää

>Mitä mieltä muuten olet, onko naisten ahdingon syynä miehet vai jokin seikka naisten omassa käytöksessä? <

Ahdinko, ahdistus on oma henkilökohtainen sisäinen tunne. Mutta jos ihminen on taipuvainen tuntemaan usein ahdinkoa, ahdistusta niin häneen voi helposti joku toinen henkilö projisoida tekijoitä mikä aiheuttaa että ahdinko vaan kasvaa entisestään.

Voisi sanoa että nämä henkilöt ovat toisissaan koukussa pahemman kerran. Nämä hankilöt projisoivat molemminpuolisesti määrättyjä tunteita toisiisa ( koukkuun sopivia tunteita) voidakseen vakuuttaa että viha, agrressio tai jopa rakkaus tulee toisesta henkilöstä, tai on toisen henkilön tunne. He eivät vaan projisoi vaan identifioivat sen projisoinnin sisällön kanssa. He projioivat myös psoitiivisiä tunteita, kuten hyväksyntää.

Ihminen joka harvoin tai ei koskaan tunne ahdinkoa, ahdistusta ei ota vastaan kenenkään porjektioita ja väistää näin ollen ahdingon tunteen kasvun tai sen synnyn. He eivät jää koukkuun toisiinsa. He menevät omia teitään eikä heistä tule paria.

>Yrittääkö mielestäsi feminismi selittää asioita/ongelmia pääsääntöisesti muiden syyksi?<

Ikävä kyllä minun mielestä feminismissä on paljon juuri tuota syyttelyä ja vallan väärinkäyttöä. Femistien mielestä ei kahdella ihmisellä voi olla valtaa samanaikaisesti, vaan ainoastaan toisella. Samoin kuin feministit eivät voi hyväksyä että molemmat voivat olla syyllisiä yhtäaikaa.

Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin projisoinnista ja identifioinnista projektion sisällön kanssa, niin näyttää siltä kuin feministit olisivat tehneet ideologiansa sisällön niistä. Projektio ja identifiointi ovat alla kolme vuotiaan lapsen elämässä normaali ilmiö. Projektio kuuluu ns.lapsellisiin puolustusmekanismeihin. Kaksi muuta puolusteusmekanismi ryhmää ovat neuroottiiset- ja kypsät puolustusmekanismit.

Parisushdeväkivallssa toimivat nämä lapsellsiet puolustusmekanismit aina. Kumpikaan osapuoli ei ole koskaan oppinut muita kypsempiä, terveempiä tapoja. Ei ihme että heidän elämänsä näyttää sekavalta. Eikä ihme etteivät he tahdo päästä eroon toisistaan. He vetävät kuin magneetit toisiaan puoleensa.

Ruosutar kirjoitti:

mitä tarkoitat tuolla " omasta elämästä vieraantumisella".

Oman käsitykseni mukaan ihmiset ovat joko vieraantuneita tai ei ja siltäväliltä. Miten yhtseikunta voisi vaikuttaa heihin joilla oma elämä on "hanskassa". Nuo henkilöt joilla on epävarmemmin elämä käsissään yhetsikuntamuutokset varmasti vaikuttavat suuntaan ati toiseen, siis agdollsiesti myös positiiviseen suuntaan.

>vieraantumisella tarkoitan ihmisen vieraantumista työstä, luonnosta ja toisista ihmisistä, jopa sukupuolet vieraantuvat toisistaan, feminismipalsta on tästä mainio esimerkki.. <

Huolestumisesi ymmrrän osittain. Minä näen tuossa yhteiskunnan muutoksen, murroksen, joka voi ehkä johtaa suurempaan itsemääräämisoikeuteen, vapauteen ja ehkä demokratian lujittumiseen.

Yksilöistyminen on ihmisen elämän tärkein tehtävä. Se kulkee punaisena lankana ihmiselämän läpi, mutta se ei kulje yksin. Sitä seuraa ja pitelee kädestä koko ajan vastavoima, separatio, erottautuminen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että samalla kun ihminen tuntee itsensä pakotetuksi itsenäistymään niin pitkälle kuin mahdollista on hänen, voidakseen onnistua itsenäistymään, myös erottava toisista, enenkaikkea omien vanhempienä vaikutusvallasta.

(HUOM. en ole aivan varma suomalaisista termeistä, mutta asia tulee kyllä esille noilla keksimilläni sanoillakin.)

Lue lisää

.. omasta elämästä vieraantumisella tarkoitan lähinnä sitä, ettei oman elämän hallinta enää nykyään ole ihmisen itsensä päätettävissä, moni asia vaikuttaa siihen, että yksilö joutuu elämään elämänsä toisten ehdoilla, nimenomaan työmarkkinoiden ehdoilla, kapitalistisen järjestelmän ehdoilla..

..ei yksilöllä ole juuri sanansijaa siihen, millaisia päätöksiä yritys tekee, sen sanelevat osakkeenomistajat kenties jossakin toisella puolella maapalloa, yksilön ainoaksi tehtäväksi jää oikeastaan kouluttautua tuon järjestelmän rattaaksi, jolle sitten on kysyntää tai sitten ei..

..ja kun yksilö on noin sidoksissa tuotantojärjestelmään, niin se määrää yksilön ajankäyttöä, pukeutumista, tavoitteita, jopa päänsisältöä asenteineen, arvoineen jne, ja kun yksilöön on rakentunut tarve perheeseen, niin se saattaa olla vastoin tuotannollisia tavoitteita, jolloin yksilö joutuu punnitsemaan luopuako perheestä oman uran vuoksi vai perustaako perhe ja luopua tuotannosta, jolloin perhe joutuukin sitten elämään tyhjän päällä..

..yksilöllistymisestä elämän tärkeimpänä tehtävänä olen eri mieltä sikäli kuin se ymmärretään sosiaalisuuden ja solidaarisuuden vastakohtana..

johtajatar1 kirjoitti:

monesti, hyvin monesti tätä palstaa lukiessani miettinyt yhtä perimmäistä ajatusta. Meinaa mitä täällä kirjoittavat naiset (esim) ovat tehneet sen eteen, että heidän kokemansa vääryys ja heitä kohdannut naisten syrjiminen korjaantuisi? Kukaan ei ole kertaakaan kirjoittanut palstalle heidän uutterista yrityksistä nostaa palkkaansa tai miten heidän palkankorotuksensa/uran eteneminen on tyssännyt siihen, että on nainen. Täällä ei ole kerrottu miten heidän liitto on vastannut heidän tekemiin aloituksiin kenties lakosta tai vastaavasta, jotta arvostus nousisi.. Muille tiedoksi: käytän sanaa he, henkilöstä/henkilöistä, jotka tiedostavat, että kokevat vääryyttä ja myös sen asian ilmaisevat tavallaan täällä.

Oikeasti, tällä palstalla en ole lukenut kertaakaan siitä, miten joku olisi henkilökohtaisesti tehnyt hänen mielestään sortavalle asialle jotain. Siis muuta kuin kirjoittanut täällä, joka ei taatusti auta asiaa.

Minä voin ylpeästi nostaa pääni pystyyn ja todeta, että tein ihan keljun julmetusti töitä, saavuttaakseni tämän aseman, joka minulla nyt on. Ehkä ei ole statukseltaan ja palkaltaan mikään pankinjohtajan luokkaa, mutta niin etten voisi hetkeäkään valittaa kurjuutta tai huono-osaisuutta.

Lue lisää

Mitä luulet tällä palstalla tapahtuvan, jos joku nainen uskaltautuisi kertomaan joitakin omia kokemiaan vääryyksiä? Sitäpaitsi niitä on täällä aikoinaan ollut, mutta itse olet ollut niin vähän aikaa palstalla ja niin harvoin, ettei sinulla voikaan olla selkeää käsitystä asiasta.

Mutta erittäin hienoa on oma onnistumisesi. Onnittelut siitä.

Ruosutar kirjoitti:

>Mitä mieltä muuten olet, onko naisten ahdingon syynä miehet vai jokin seikka naisten omassa käytöksessä? <

Ahdinko, ahdistus on oma henkilökohtainen sisäinen tunne. Mutta jos ihminen on taipuvainen tuntemaan usein ahdinkoa, ahdistusta niin häneen voi helposti joku toinen henkilö projisoida tekijoitä mikä aiheuttaa että ahdinko vaan kasvaa entisestään.

Voisi sanoa että nämä henkilöt ovat toisissaan koukussa pahemman kerran. Nämä hankilöt projisoivat molemminpuolisesti määrättyjä tunteita toisiisa ( koukkuun sopivia tunteita) voidakseen vakuuttaa että viha, agrressio tai jopa rakkaus tulee toisesta henkilöstä, tai on toisen henkilön tunne. He eivät vaan projisoi vaan identifioivat sen projisoinnin sisällön kanssa. He projioivat myös psoitiivisiä tunteita, kuten hyväksyntää.

Ihminen joka harvoin tai ei koskaan tunne ahdinkoa, ahdistusta ei ota vastaan kenenkään porjektioita ja väistää näin ollen ahdingon tunteen kasvun tai sen synnyn. He eivät jää koukkuun toisiinsa. He menevät omia teitään eikä heistä tule paria.

>Yrittääkö mielestäsi feminismi selittää asioita/ongelmia pääsääntöisesti muiden syyksi?<

Ikävä kyllä minun mielestä feminismissä on paljon juuri tuota syyttelyä ja vallan väärinkäyttöä. Femistien mielestä ei kahdella ihmisellä voi olla valtaa samanaikaisesti, vaan ainoastaan toisella. Samoin kuin feministit eivät voi hyväksyä että molemmat voivat olla syyllisiä yhtäaikaa.

Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin projisoinnista ja identifioinnista projektion sisällön kanssa, niin näyttää siltä kuin feministit olisivat tehneet ideologiansa sisällön niistä. Projektio ja identifiointi ovat alla kolme vuotiaan lapsen elämässä normaali ilmiö. Projektio kuuluu ns.lapsellisiin puolustusmekanismeihin. Kaksi muuta puolusteusmekanismi ryhmää ovat neuroottiiset- ja kypsät puolustusmekanismit.

Parisushdeväkivallssa toimivat nämä lapsellsiet puolustusmekanismit aina. Kumpikaan osapuoli ei ole koskaan oppinut muita kypsempiä, terveempiä tapoja. Ei ihme että heidän elämänsä näyttää sekavalta. Eikä ihme etteivät he tahdo päästä eroon toisistaan. He vetävät kuin magneetit toisiaan puoleensa.

Lue lisää

"Feministien mielestä ei kahdella ihmisellä voi olla valtaa samanaikaisesti, vaan ainoastan toisella."

jorojukka-kukka kirjoitti:

Mitä luulet tällä palstalla tapahtuvan, jos joku nainen uskaltautuisi kertomaan joitakin omia kokemiaan vääryyksiä? Sitäpaitsi niitä on täällä aikoinaan ollut, mutta itse olet ollut niin vähän aikaa palstalla ja niin harvoin, ettei sinulla voikaan olla selkeää käsitystä asiasta.

Mutta erittäin hienoa on oma onnistumisesi. Onnittelut siitä.

Lue lisää

ollut niin vähän aikaa kun luulet. Olen rekisteröitynyt vaille vuosi sitten, mutta palstalla olen ollut yli kaksi vuotta.

En myöskään ole ollut harvoin täällä, vaan joka päivä käyn lukemassa tekstejä, harvemmin on sitten mitään sellaista kiinnostavaa aihetta tai kiinnostavaa tekstiä johon haluaisin vastata.

En halua mitenkään osoitella tai vastaavaa, mutta iana kun kysyn, että onko joku tehnyt jotain todella konkreettista asian eteen ettei olisi sitä vääryyttä, niin piiloudutaan sen taakse, että olen ollut niin vähän aikaa ja harvoin etten voi tietää paljoakaan.

Olen lukenut muutamasta tekstistä miten joku on kokenut jonkun (mielestään ainakin) vääryyden, mutta kukaan ei ole kertonut mitä on tehnyt sen vääryyden korjaamiseksi. Eräs kirjoittaja kirjoitti tällä palstalla noin puolitoista vuotta sitten, että hän oli missannut ylennyksen, koska oli nainen. Kysyn mitä hän teki asian korjaamiseksi. Menikö hän kysymään pomoltaan syytä miksi ei saanut ylennystä. Oliko hän selkeästi pätevämpi kuin ylennyksen saanut tai oliko ollut kauemmin talossa kuin ylennyksen saanut. Vastaus oli muistaakseni kutakuinkin se, että ylennyksen saanut oli ollut vähemmän aikaa talossa, mutta oli korkeammin koulutettu. Mutta ko nainen ei sitten enempää vastannut, eikä kertonut miten jatko meni.

Jos joku sitten kertoisi mitä on kokenut, niin hänet tuskin elävältä nyljetään. Ja enemminkin pohdin tuossa tekstissä johon vastasit, että mitä on tehnyt asian korjaamiseksi, en että minkä vääryyden on kokenut.

johtajatar1 kirjoitti:

ollut niin vähän aikaa kun luulet. Olen rekisteröitynyt vaille vuosi sitten, mutta palstalla olen ollut yli kaksi vuotta.

En myöskään ole ollut harvoin täällä, vaan joka päivä käyn lukemassa tekstejä, harvemmin on sitten mitään sellaista kiinnostavaa aihetta tai kiinnostavaa tekstiä johon haluaisin vastata.

En halua mitenkään osoitella tai vastaavaa, mutta iana kun kysyn, että onko joku tehnyt jotain todella konkreettista asian eteen ettei olisi sitä vääryyttä, niin piiloudutaan sen taakse, että olen ollut niin vähän aikaa ja harvoin etten voi tietää paljoakaan.

Olen lukenut muutamasta tekstistä miten joku on kokenut jonkun (mielestään ainakin) vääryyden, mutta kukaan ei ole kertonut mitä on tehnyt sen vääryyden korjaamiseksi. Eräs kirjoittaja kirjoitti tällä palstalla noin puolitoista vuotta sitten, että hän oli missannut ylennyksen, koska oli nainen. Kysyn mitä hän teki asian korjaamiseksi. Menikö hän kysymään pomoltaan syytä miksi ei saanut ylennystä. Oliko hän selkeästi pätevämpi kuin ylennyksen saanut tai oliko ollut kauemmin talossa kuin ylennyksen saanut. Vastaus oli muistaakseni kutakuinkin se, että ylennyksen saanut oli ollut vähemmän aikaa talossa, mutta oli korkeammin koulutettu. Mutta ko nainen ei sitten enempää vastannut, eikä kertonut miten jatko meni.

Jos joku sitten kertoisi mitä on kokenut, niin hänet tuskin elävältä nyljetään. Ja enemminkin pohdin tuossa tekstissä johon vastasit, että mitä on tehnyt asian korjaamiseksi, en että minkä vääryyden on kokenut.

Lue lisää

Kyllä nimenomaan tällä palstalla "nyljetään elävältä", jos ilmaisee joitakin omia kokemuksiaan. Olen huomannut, että jos esim. itse kerron hyvistä tai huonoista kokemuksistani, tulos on sama.

Sitäpaitsi omakohtaisia kokemuksia ei välttämättä tarvitse kirjoittajilla ollakaan, sillä tutkimustulokset ja kirjallisuus antavat viitteitä ihan tarpeeksi.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Kyllä nimenomaan tällä palstalla "nyljetään elävältä", jos ilmaisee joitakin omia kokemuksiaan. Olen huomannut, että jos esim. itse kerron hyvistä tai huonoista kokemuksistani, tulos on sama.

Sitäpaitsi omakohtaisia kokemuksia ei välttämättä tarvitse kirjoittajilla ollakaan, sillä tutkimustulokset ja kirjallisuus antavat viitteitä ihan tarpeeksi.

Lue lisää

silti tietää, että mitä on oikeasti tehnyt sen asian eteen, että kokema vääryys korjaantuisi?? En ole kiinnostunut tutkimustuloksista, koska otanta on yleensä maksimissaan 2000 henkilöä ja suomessa on naisia kuitenkin koko väestöstä 47%. Joten 2000 henkilöä on todella pieni osa. Olen toiminut eri tehtävissä eri aloilla aika paljon ja kertaakaan ei ole minkään laista tutkijaa osunut kohdalle, joka kyselisi, että olenko tyytyväinen työhöni ja siitä saamaani palkkaan.

Ja edelleenkin, nyt en kysynyt oma kohtaisia kokemuksia, vaan mitä toimenpiteitä on tehnyt, että vääryys korjaantuisi?? Ottanut yhteyttä liittoon? Keskustellut esimiesten kanssa? Vaatinut yltiösovinistista ja alistavaa miestä menemään hoitoon/ottanut ohjat omiin käsiin..? Mitä mitä..?? Eli mitä on tehnyt??

Olen jo meinaa kerran kysynyt, että mikä on oma henk koht kokema vääryys/syrjintä sukupuolen takia. Ja sain kiitettävän keskustelun aikaseksi, mutta en saanut ainuttakaan vastausta varsinaiseen kysymykseen, että minkä vääryyden on kokenut!! Joten sitä en nyt kysy!

johtajatar1 kirjoitti:

silti tietää, että mitä on oikeasti tehnyt sen asian eteen, että kokema vääryys korjaantuisi?? En ole kiinnostunut tutkimustuloksista, koska otanta on yleensä maksimissaan 2000 henkilöä ja suomessa on naisia kuitenkin koko väestöstä 47%. Joten 2000 henkilöä on todella pieni osa. Olen toiminut eri tehtävissä eri aloilla aika paljon ja kertaakaan ei ole minkään laista tutkijaa osunut kohdalle, joka kyselisi, että olenko tyytyväinen työhöni ja siitä saamaani palkkaan.

Ja edelleenkin, nyt en kysynyt oma kohtaisia kokemuksia, vaan mitä toimenpiteitä on tehnyt, että vääryys korjaantuisi?? Ottanut yhteyttä liittoon? Keskustellut esimiesten kanssa? Vaatinut yltiösovinistista ja alistavaa miestä menemään hoitoon/ottanut ohjat omiin käsiin..? Mitä mitä..?? Eli mitä on tehnyt??

Olen jo meinaa kerran kysynyt, että mikä on oma henk koht kokema vääryys/syrjintä sukupuolen takia. Ja sain kiitettävän keskustelun aikaseksi, mutta en saanut ainuttakaan vastausta varsinaiseen kysymykseen, että minkä vääryyden on kokenut!! Joten sitä en nyt kysy!

Lue lisää

Vääryyksiä kokeneet naiset ovat tehneet kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Se on aivan varmaa, eikä sitä ole millään muodoin aiheellista edes epäillä.

(Palsta käy erinomaisena esimerkkinä pienoisyhteiskunnasta. Naisia moititaan "heikkoudesta", mutta vahvoja naisia ei hyväksytä. Käyn itse oivallisesta esimerkistä. Nainen hyväksytään vain silloin, kun hän näkee asiat miesnäkökulmasta.)

Edelleen onnittelen sinua omista saavutuksistasi, mutta ystävällisenä muistutuksena laulun sanoin "Ei yksi pääsky vielä kesää tee...". :)

jorojukka-kukka kirjoitti:

Vääryyksiä kokeneet naiset ovat tehneet kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Se on aivan varmaa, eikä sitä ole millään muodoin aiheellista edes epäillä.

(Palsta käy erinomaisena esimerkkinä pienoisyhteiskunnasta. Naisia moititaan "heikkoudesta", mutta vahvoja naisia ei hyväksytä. Käyn itse oivallisesta esimerkistä. Nainen hyväksytään vain silloin, kun hän näkee asiat miesnäkökulmasta.)

Edelleen onnittelen sinua omista saavutuksistasi, mutta ystävällisenä muistutuksena laulun sanoin "Ei yksi pääsky vielä kesää tee...". :)

Lue lisää

kauniisti onnitteluistasi. En epäilekkään tai elä luulossa, että yksi pääsky sen kesän tekisi. Mä olen varmasti siinä missä jokainen joutunut työtä tekee oman asemani tai paikkani eteen. Joskus joutunut hieman kyynärpäilläkin tökkimäänkin, jotta saavuttaisin sen mitä halusin. Olen aina ollut tavalleni uskollinen etten tyydy koskaan vähempään kuin siihen johon suuntaan. Miksi tyytyä palaan sammalta, jos on mahdollisuus kasvattaa kokonainen kuusi? Mutta eikö niin joudu jokainen tekemään? Ihan miehet ja naiset? Mulla on jotenkin sellainen mielikuva, että nyky maailmassa kilpailu on ihan helvetin moista (anteeksi karkea kielen käyttöni) ettei siinä paljon ehditä sukupuolia katselee vaan sitä kuka hoitaa työn parhaiten, nopeiten ja sitoutuu hommaan eniten. Vai olenko kamalasti hakoteillä? Eikö nyt sit naisiin päde sanonta että jokainen on oman onnensa seppä? On toki alakohtaisia eroja palkkauksissa paljonkin, mutta olen aikaisemminkin tämän jo todennut, että ne epäkohdat ei varmaan ole niinkään miesten syy vaan ettei ole vaadittu ja taisteltu tarpeeksi. Ja tuo oli toteamus ihan sukupuolettomasti.

En yksistään nyt sinua tarkoita jöris, mutta en edelleenkään ole saanut vastausta yhdeltäkään palstalla olevista, että mitä on tehnyt korjatakseen kokemansa vääryyden? Ja edelleen tutkimustulokset tai vastaavat ei kiinnosta, vaan ihan omakohtaiset kokemukset ja teot.. Ja en edes halua pilkata, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta kysyn.. Koska esikuvani, eli Marie Curié taisteli tahtonsa ja intohimonsa läpi "miesten maailman" jo 1800 luvun loppupuolella 1900 luvun ensimmäiset kymmenykset. Ja silloin oli tuo työyhteisö syrjintä kukkeimmillaan mitä naisiin tuli. Silti teki mitä halusi tehdä, eli opettaa ja tutkia kemiaa sekä fysiikkaa. Ja minkä uran tämä aito OIKEA rautarouva tekikään ja hänen tyttärensä myös..!!!

johtajatar1 kirjoitti:

kauniisti onnitteluistasi. En epäilekkään tai elä luulossa, että yksi pääsky sen kesän tekisi. Mä olen varmasti siinä missä jokainen joutunut työtä tekee oman asemani tai paikkani eteen. Joskus joutunut hieman kyynärpäilläkin tökkimäänkin, jotta saavuttaisin sen mitä halusin. Olen aina ollut tavalleni uskollinen etten tyydy koskaan vähempään kuin siihen johon suuntaan. Miksi tyytyä palaan sammalta, jos on mahdollisuus kasvattaa kokonainen kuusi? Mutta eikö niin joudu jokainen tekemään? Ihan miehet ja naiset? Mulla on jotenkin sellainen mielikuva, että nyky maailmassa kilpailu on ihan helvetin moista (anteeksi karkea kielen käyttöni) ettei siinä paljon ehditä sukupuolia katselee vaan sitä kuka hoitaa työn parhaiten, nopeiten ja sitoutuu hommaan eniten. Vai olenko kamalasti hakoteillä? Eikö nyt sit naisiin päde sanonta että jokainen on oman onnensa seppä? On toki alakohtaisia eroja palkkauksissa paljonkin, mutta olen aikaisemminkin tämän jo todennut, että ne epäkohdat ei varmaan ole niinkään miesten syy vaan ettei ole vaadittu ja taisteltu tarpeeksi. Ja tuo oli toteamus ihan sukupuolettomasti.

En yksistään nyt sinua tarkoita jöris, mutta en edelleenkään ole saanut vastausta yhdeltäkään palstalla olevista, että mitä on tehnyt korjatakseen kokemansa vääryyden? Ja edelleen tutkimustulokset tai vastaavat ei kiinnosta, vaan ihan omakohtaiset kokemukset ja teot.. Ja en edes halua pilkata, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta kysyn.. Koska esikuvani, eli Marie Curié taisteli tahtonsa ja intohimonsa läpi "miesten maailman" jo 1800 luvun loppupuolella 1900 luvun ensimmäiset kymmenykset. Ja silloin oli tuo työyhteisö syrjintä kukkeimmillaan mitä naisiin tuli. Silti teki mitä halusi tehdä, eli opettaa ja tutkia kemiaa sekä fysiikkaa. Ja minkä uran tämä aito OIKEA rautarouva tekikään ja hänen tyttärensä myös..!!!

Lue lisää

Yhteiskunnassa loytyy vaikka minkalaisia valineita korjaamaan sen kokemansa epatasa-arvon.

Neuvova puhelin tasa-arvovaltuutetulla. Jopa tasa-arvovaltuutetulla suositaan ns positiivisen syrjinnan lahtokohtaa miehia kohtaan. Eli vaikka olisi samoilla linjoilla miehen kanssa kun hakee vaikka poliisin ammattiin, niin kannattaa koekilla valittaa.

Jopa mainonnan eettinen neuvosto loytyy. Kaikki valineet tarjolla. Tutkimuskoneisto, jonka laajuus on jo konemainen.

Ja esimerkiksi mainonnan eettista neuvostoa kaytetaan aktiivisesti femakkonakokulmassa. Melkein 80% valituksista koskien mainoksia on feministien tehtailuja. Eli jos mainoksen lahtee suunnittelemaan, niin kannattaa varmaan muistaa etta jossain istuu feministikomitea tarkkailemassa.

Mikas siina..

Eli seuraavan kerran kun vaikka Porno tai sen kaveri, tulee valittamaan jostain epatasa-arvosta, vaikka jossain suklaamainoksessa, niin ohjaa vaikka suoraan valittamaan..

http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/palvelut/Mainonnan_eettiset_ohjeet/fi_FI/1083664672041/

johtajatar1 kirjoitti:

kauniisti onnitteluistasi. En epäilekkään tai elä luulossa, että yksi pääsky sen kesän tekisi. Mä olen varmasti siinä missä jokainen joutunut työtä tekee oman asemani tai paikkani eteen. Joskus joutunut hieman kyynärpäilläkin tökkimäänkin, jotta saavuttaisin sen mitä halusin. Olen aina ollut tavalleni uskollinen etten tyydy koskaan vähempään kuin siihen johon suuntaan. Miksi tyytyä palaan sammalta, jos on mahdollisuus kasvattaa kokonainen kuusi? Mutta eikö niin joudu jokainen tekemään? Ihan miehet ja naiset? Mulla on jotenkin sellainen mielikuva, että nyky maailmassa kilpailu on ihan helvetin moista (anteeksi karkea kielen käyttöni) ettei siinä paljon ehditä sukupuolia katselee vaan sitä kuka hoitaa työn parhaiten, nopeiten ja sitoutuu hommaan eniten. Vai olenko kamalasti hakoteillä? Eikö nyt sit naisiin päde sanonta että jokainen on oman onnensa seppä? On toki alakohtaisia eroja palkkauksissa paljonkin, mutta olen aikaisemminkin tämän jo todennut, että ne epäkohdat ei varmaan ole niinkään miesten syy vaan ettei ole vaadittu ja taisteltu tarpeeksi. Ja tuo oli toteamus ihan sukupuolettomasti.

En yksistään nyt sinua tarkoita jöris, mutta en edelleenkään ole saanut vastausta yhdeltäkään palstalla olevista, että mitä on tehnyt korjatakseen kokemansa vääryyden? Ja edelleen tutkimustulokset tai vastaavat ei kiinnosta, vaan ihan omakohtaiset kokemukset ja teot.. Ja en edes halua pilkata, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta kysyn.. Koska esikuvani, eli Marie Curié taisteli tahtonsa ja intohimonsa läpi "miesten maailman" jo 1800 luvun loppupuolella 1900 luvun ensimmäiset kymmenykset. Ja silloin oli tuo työyhteisö syrjintä kukkeimmillaan mitä naisiin tuli. Silti teki mitä halusi tehdä, eli opettaa ja tutkia kemiaa sekä fysiikkaa. Ja minkä uran tämä aito OIKEA rautarouva tekikään ja hänen tyttärensä myös..!!!

Lue lisää

Tulee tässä mieleen työpaikka, jonka saamatta jääminen tarkoittaa osalle naisia 'syrjintää'.

On olemassa erilaisia ryhmiä, joissa on tietyt lainmukaiset ja hyväksytyt 'säännöt'. Näidenkin noudattaminen tietyn tyylisiin naisiin kohdistuen on mahdotonta ilman että asiasta tehdään 'syrjintää'

Siksi niistä 'syrjimisistä' ei puhuta, eikä niiden parantamiseksi tehdä mitään. Olemattomaan on mahdoton puuttua.

johtajatar1 kirjoitti:

kauniisti onnitteluistasi. En epäilekkään tai elä luulossa, että yksi pääsky sen kesän tekisi. Mä olen varmasti siinä missä jokainen joutunut työtä tekee oman asemani tai paikkani eteen. Joskus joutunut hieman kyynärpäilläkin tökkimäänkin, jotta saavuttaisin sen mitä halusin. Olen aina ollut tavalleni uskollinen etten tyydy koskaan vähempään kuin siihen johon suuntaan. Miksi tyytyä palaan sammalta, jos on mahdollisuus kasvattaa kokonainen kuusi? Mutta eikö niin joudu jokainen tekemään? Ihan miehet ja naiset? Mulla on jotenkin sellainen mielikuva, että nyky maailmassa kilpailu on ihan helvetin moista (anteeksi karkea kielen käyttöni) ettei siinä paljon ehditä sukupuolia katselee vaan sitä kuka hoitaa työn parhaiten, nopeiten ja sitoutuu hommaan eniten. Vai olenko kamalasti hakoteillä? Eikö nyt sit naisiin päde sanonta että jokainen on oman onnensa seppä? On toki alakohtaisia eroja palkkauksissa paljonkin, mutta olen aikaisemminkin tämän jo todennut, että ne epäkohdat ei varmaan ole niinkään miesten syy vaan ettei ole vaadittu ja taisteltu tarpeeksi. Ja tuo oli toteamus ihan sukupuolettomasti.

En yksistään nyt sinua tarkoita jöris, mutta en edelleenkään ole saanut vastausta yhdeltäkään palstalla olevista, että mitä on tehnyt korjatakseen kokemansa vääryyden? Ja edelleen tutkimustulokset tai vastaavat ei kiinnosta, vaan ihan omakohtaiset kokemukset ja teot.. Ja en edes halua pilkata, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta kysyn.. Koska esikuvani, eli Marie Curié taisteli tahtonsa ja intohimonsa läpi "miesten maailman" jo 1800 luvun loppupuolella 1900 luvun ensimmäiset kymmenykset. Ja silloin oli tuo työyhteisö syrjintä kukkeimmillaan mitä naisiin tuli. Silti teki mitä halusi tehdä, eli opettaa ja tutkia kemiaa sekä fysiikkaa. Ja minkä uran tämä aito OIKEA rautarouva tekikään ja hänen tyttärensä myös..!!!

Lue lisää

"Miksi tyytyä palaan sammalta, jos on mahdollisuus kasvattaa kokonainen kuusi?"

Naiset ovat tuoneet esiin erittäin suuressa määrin omia lasiattokokemuksiaan ja jos se ei esim. sinuakaan vakuuta, mietin syitä, miksi näin on.

Yhteiskunnassamme on kova kilpailu ihmisten välillä, mutta naissukupuolella on vielä kilpailua vaikeuttavia erityispiirteitä (asenteet, kasvatus, raskauteen ja lapsiin liittyvät ongelmat). Mutta taistelu jatkuu ja huomaahan sen jo tällä palstallakin, että aika "veripäistä" hommaa tämä on. Naisen feministinen näkemys pyritään mitätöimään, jollei sitten muun voimalla, niin poistamalla viestit kokonaan. Voi vain kuvitella tilanteen rankkuutta silloin, kun kysymyksessä on raha, ylennykset ja asema, eikä vain keskustelu feminismipalstalla.

Mi-yes kirjoitti:

Yhteiskunnassa loytyy vaikka minkalaisia valineita korjaamaan sen kokemansa epatasa-arvon.

Neuvova puhelin tasa-arvovaltuutetulla. Jopa tasa-arvovaltuutetulla suositaan ns positiivisen syrjinnan lahtokohtaa miehia kohtaan. Eli vaikka olisi samoilla linjoilla miehen kanssa kun hakee vaikka poliisin ammattiin, niin kannattaa koekilla valittaa.

Jopa mainonnan eettinen neuvosto loytyy. Kaikki valineet tarjolla. Tutkimuskoneisto, jonka laajuus on jo konemainen.

Ja esimerkiksi mainonnan eettista neuvostoa kaytetaan aktiivisesti femakkonakokulmassa. Melkein 80% valituksista koskien mainoksia on feministien tehtailuja. Eli jos mainoksen lahtee suunnittelemaan, niin kannattaa varmaan muistaa etta jossain istuu feministikomitea tarkkailemassa.

Mikas siina..

Eli seuraavan kerran kun vaikka Porno tai sen kaveri, tulee valittamaan jostain epatasa-arvosta, vaikka jossain suklaamainoksessa, niin ohjaa vaikka suoraan valittamaan..

http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/palvelut/Mainonnan_eettiset_ohjeet/fi_FI/1083664672041/

Lue lisää

Ihan kuin positiivinen syrjintä ei koskisi naisia ollenkaan. Olet varmaan kuullut naisvaltaisista aloista? Jos ei olisi nais- ja miesvaltaisia aloja, ei olisi myöskään positiivista syrjintää.

"Melkein 80% valituksista koskien mainoksia on feministien tehtailuja"

Tämän tiedät mistä?

miehiä kohtaan kirjoitti:

Ihan kuin positiivinen syrjintä ei koskisi naisia ollenkaan. Olet varmaan kuullut naisvaltaisista aloista? Jos ei olisi nais- ja miesvaltaisia aloja, ei olisi myöskään positiivista syrjintää.

"Melkein 80% valituksista koskien mainoksia on feministien tehtailuja"

Tämän tiedät mistä?

Lue lisää

Mita nyt konkreettisesti tulee tasa-arvovaltuutetun kannanottoihin, niin eipa ole pahemmin toisinpain sovellettu, mutta lahtokohta varmaan tuokin.

Mutta miten vaan.

Pointti oli nyt kuitenkin se, etta valineita sen kokemansa epatasa-arvon poistamiseksi loytyy.

Sinne vaan valittamaan..

Mielestani niin paljon valineita, etta voisi puhua jo epaliberaalisesta yhteiskunnasta. Ja sita viela naristaan vai..

Ja lisaa valtiovallan puuttumista pitaisi saada, vai..

Mainoksista tehdyt valitukset loydat linkistani jonka vippasin ylla olevaan viestiin. Pointti on tuossakin etta niista epatasa-arvoisista nakemyksista voi valittaa ihan muuallekkin kuin nettipalstalle. Mainoksesta kuin mainoksesta. Median yllapitamasta naiskuvasta, eks je. Ja niista myos valitetaan. Vain sokea voi olla huomaamatta miten femakot pommittavat tuota neuvostoa..

Tuo prosenttinumero saattaa olla 79% tai 81%. Avaa viime vuosi 2005 ja tee omat johtopaatokset..

Eli ei muuta kuin valittamaan...

Onneksi muuten ei kaikkien tarvitse olla poliittisesti mukana.

Mi-yes kirjoitti:

Mita nyt konkreettisesti tulee tasa-arvovaltuutetun kannanottoihin, niin eipa ole pahemmin toisinpain sovellettu, mutta lahtokohta varmaan tuokin.

Mutta miten vaan.

Pointti oli nyt kuitenkin se, etta valineita sen kokemansa epatasa-arvon poistamiseksi loytyy.

Sinne vaan valittamaan..

Mielestani niin paljon valineita, etta voisi puhua jo epaliberaalisesta yhteiskunnasta. Ja sita viela naristaan vai..

Ja lisaa valtiovallan puuttumista pitaisi saada, vai..

Mainoksista tehdyt valitukset loydat linkistani jonka vippasin ylla olevaan viestiin. Pointti on tuossakin etta niista epatasa-arvoisista nakemyksista voi valittaa ihan muuallekkin kuin nettipalstalle. Mainoksesta kuin mainoksesta. Median yllapitamasta naiskuvasta, eks je. Ja niista myos valitetaan. Vain sokea voi olla huomaamatta miten femakot pommittavat tuota neuvostoa..

Tuo prosenttinumero saattaa olla 79% tai 81%. Avaa viime vuosi 2005 ja tee omat johtopaatokset..

Eli ei muuta kuin valittamaan...

Onneksi muuten ei kaikkien tarvitse olla poliittisesti mukana.

Lue lisää

...kohta varmaan joku ehdoittaa jonkinlaista sosiaalivalvontaa, jonka tehtavana on valvoa etta tasa-arvo toteutuu myos ihmisten yksityiselamassa.

Eiko olisi kova juttu, femakko?

Jokaisessa kunnassa olisi toimisto, joka samalla myos tyollistaisi monta feministia, jonka nimi olisi vaikka "Sosiaaliviranomaisten tasa-arvovalvonta", joka toimisi STM:n alaisuudessa.

Siella olisi avoimet, neuvova puhelin ja omat viranomaiset ajamassa "tasa-arvoon liittyvia asioita". Sinne saisi myos menna valittamaan jos vaikka esim. naapuri "yrittaa kasvattaa tyttoa perinteiseen naiskuvaan" tai vaikka etta "mies ei tiskaa kotona".

Tuossa tapauksessa on sitten olemassa laki etta sosiaaliviranomaisille on mentava keskustelemaan. Siella laaditaan sitten suunnitelma miten tasa-arvoa kuuluu toteuttaa, ja jos asianomainen sita suunnitelmaa ei seuraa niin joutuu maksamaan sakkoja. Eli oikeuteen.

Kolmesta varoituksesta voisi myos saada virallisen leiman tyyliin "sosiaalisesti epatasa-arvoinen". Silla olisi jonkinlaista konkreettista haittaa yhteiskunnassa. Esimerkiksi voisi vahentaa elaketta vaikka 20%. Kostoksi.

Juu, kyllä tiedän. Tasa-arvo toteutuu kun tiskivuoroista sovitaan. Mutta - yllätys, yllätys - perheen asioiden hoitoon kuuluu muutakin kuin tiskaus.

Tasa-arvo ei mielestäni toteudu meidän perheessämme. En nimittäin halua keskustella tärkeistä ratkaisuista sellaisen kanssa, joka ei paneudu ja ota selvää. Jos olen selvittänyt asiat kunnolla ja laatinut toimintasuunnitelman omalla ammattitaidollani ja kokemuksellani, en halua, että joku pääsee hylkäämään koko jutun vain sen takia , että hänestä "tuntuu" siltä. Olen valmis keskustelemaan, perustelemaan ja korjaamaan, jopa hylkäämään suunnitelmat ja hankkeet, jos esitetään asiallisia perusteita ja näkökantoja. Juttelisin asioista mielelläni, mutta toinen kivahtaa, ettei hän ymmärrä noista jutuista mitään eikä hänellä ole aikaa kun tv:stä tulee kiinnostavaa ohjelmaa. Olen kuitenkin voimaton näiden naisen "tuntemusten" edessä, koska kysymys on oikeastaan vallankäytöstä - naisen sana on kuulemma yhtä painava kuin miehen, ja siihen ei vaikuta ammattitaito eikä pätevyys tai muu harkinta. Sen vuoksi joudun toimimaan siten, että asiat etenevät omalla painollaan ja toinen ei pääse estämään niitä. Se on aitoa sovinismia ja vastoin omia periaatteitani, mutta pakkohan tässä on jotenkin toimia.

Sitä minä ihmettelen, kuka tässä on tasa-arvon esteenä: sekö, joka toimii toista kuuntelematta vai se, joka ei anna arvoa toisen työlle, vaan pidättää itselleen oikeuden hyväksyä tai hylätä sen kummemmin miettimättä asiaa.

pohdiskeleva vastaus.

En tivannut omista ongelmista, niitä ei tarvitse erikseen alkaa selvittämään. Kysyin varsin selkeästi mitä on itse tehnyt kokemansa vääryyden korjaamiseksi. Ja aika monikin on osaltaan erittäin kiinnostuneita tuomaan itseään esille. Mielipiteen kertominen on jo osaltaan esille tuomista. Se tuoko se mielipide esille sitten kirjoittajan erinomaisuuden vaiko silkan typeryyden on lukijan päätettävissä.

Siihenkään en ole ottanut kantaa kuinka paljon yhteiskunnallista toimintaa pitäisi olla takana, jotta feminismipalstalla voisi huoletta puhua. On todellakin valitettavaa, että kun täällä jotain kirjoittaa, oli aihe sitten mikä tahansa niin muutama täysin asiaton keskustelija saattaa pilata loistavan viestiketjun ja näin ollen myös karkoittaa ns todelliset kirjoittajat pois.

Feminismi on naisasialiike. Nimen omaan ajaa naisten asiaa. Se ei ole tasa-arvon ajamista vaan naisten asioiden ajamista. Jos keskustellaan liikkeestä, joka ajaa nimen omaan tasa-arvoa sen varsinaisella nimikkeellä niin silloin ei voida puhua feminismista sen enempää kuin sovinismistakaan, koska molemmat ajavat vain toisen sukupuolen etuja ei molempien. Yleisesti sekoitetaan tasa-arvo ja feminismi ja vielä naisten keskuudessa, koska feminismi pyrkii korjaamaan naisten asemien epäkohdat jo siitäkin syystä, että jokin aika sitten vielä oli niin ettei naista arvostettu työelämässä juurikaan ollenkaan. Jo sen takia hyvin moni nainen sekoittaa puheissaan, että feminismi ajaisi tasa-arvoa.

Nyt toivon sitten ettei tekstiä luettaisi "ohi". En ole feministi sen enempää kuin munaton sovakkokaan. Ajattelen asioita tasa-arvon kannalta, molempia sukupuolia ajatellen.

johtajatar1 kirjoitti:

pohdiskeleva vastaus.

En tivannut omista ongelmista, niitä ei tarvitse erikseen alkaa selvittämään. Kysyin varsin selkeästi mitä on itse tehnyt kokemansa vääryyden korjaamiseksi. Ja aika monikin on osaltaan erittäin kiinnostuneita tuomaan itseään esille. Mielipiteen kertominen on jo osaltaan esille tuomista. Se tuoko se mielipide esille sitten kirjoittajan erinomaisuuden vaiko silkan typeryyden on lukijan päätettävissä.

Siihenkään en ole ottanut kantaa kuinka paljon yhteiskunnallista toimintaa pitäisi olla takana, jotta feminismipalstalla voisi huoletta puhua. On todellakin valitettavaa, että kun täällä jotain kirjoittaa, oli aihe sitten mikä tahansa niin muutama täysin asiaton keskustelija saattaa pilata loistavan viestiketjun ja näin ollen myös karkoittaa ns todelliset kirjoittajat pois.

Feminismi on naisasialiike. Nimen omaan ajaa naisten asiaa. Se ei ole tasa-arvon ajamista vaan naisten asioiden ajamista. Jos keskustellaan liikkeestä, joka ajaa nimen omaan tasa-arvoa sen varsinaisella nimikkeellä niin silloin ei voida puhua feminismista sen enempää kuin sovinismistakaan, koska molemmat ajavat vain toisen sukupuolen etuja ei molempien. Yleisesti sekoitetaan tasa-arvo ja feminismi ja vielä naisten keskuudessa, koska feminismi pyrkii korjaamaan naisten asemien epäkohdat jo siitäkin syystä, että jokin aika sitten vielä oli niin ettei naista arvostettu työelämässä juurikaan ollenkaan. Jo sen takia hyvin moni nainen sekoittaa puheissaan, että feminismi ajaisi tasa-arvoa.

Nyt toivon sitten ettei tekstiä luettaisi "ohi". En ole feministi sen enempää kuin munaton sovakkokaan. Ajattelen asioita tasa-arvon kannalta, molempia sukupuolia ajatellen.

Lue lisää

Kysymys: "Mitä on itse tehnyt vääryyksien korjaamiseksi", on omalla selkeällä tavallaan osoitus haluamastasi keskustelun suunnasta. Mielipiteet toki tuovat ihmisten typeryyden tai jopa peräti jotain muuta esille, etenkin jos puheenvuorot perustuvat täydelliseen ymmärtämättömyyteen keskusteltavasta asiasta. Omaa erinomaisuuttaa mielipiteiden avulla on kohtalaisen vaikea esiintuoda, siihen täytyy liittää jo henkilöhistoriaa.

Yhteiskunnallisen toiminnan otin mukaan, koska olet useissa viesteissä kysellyt: "Mitä henkilökohtaisesti on tullut tehdyksi". Ajattelin kysäistä, kuinka paljon yhteiskunnallista toimintaa tarvitaan, jotta mielipiteille tulisi riittävästi panoa näissä keskusteluissa. Varsin loogista on pyrkiä määrittelemään nämä uskottavuuden rajat.

Feminismi on naisasialiike samoin, kun vammaisten asioita ajava liitto on vammaisten asioita ajamaan pyrkivää yhteiskunnallista toimintaa. Tasa-arvoa on mahdotonta ajaa kaikkien puolesta, siksi yhteiskunta on järjestynyt erilaisiksi etujärjestöiksi. Kaikkien ihmisten etuja ajamaan on perustettu puolueita, jotka nekin toimivat oman viiteryhmänsä etujen ensisijaisina ajajina. Kaikkien etuja ajava on varsinainen idealisti tai sitten yksinkertaisesti ymmärtämätön yhteiskunnallisen päätöksenteon prosesseista. Molenpien sukupuolien kohtaamia yhteiskunnallisia ongemia voi toki havaita, toimia ei kuitenkaan voi joka rintamalla, sellainen toiminta ei ole uskottavaa.

Sukupuolten välillä olevat eturistiriidat ovat olemassa vieläkin. Feministit pyrkivät kohentamman naisten asemaa, koska siinä on TODETTUJA epäkohtia olemassa -myös työelämässä. Yksittäisen työelämässä menestyneet naiset eivät tätä satojen naisten todellisuutta miksikään muuta. Asemaa työmarkkinoilla ei korjata sillä, että tuijotetaan silmät ihastuksesta soikeina menestyneitä johtajattaria ja ajatellaan, että se on siinä. Niin kauan, kun naiset kertovat ongelmia olevan ja nämä ongelmat pystytään todentamaan todellisiksi,niin kauan töitä on tehtävä ja ääntä tasa-arvon vuoksi myös pidetään. Keskustelu siis jatkuu myös feminismi palstalla edelleen yhteiskunnallisesti painottuneena.

Kaikkeien tasa-arvoa ajattelevat ovat usein ratkaiseet eturistiriitojen tuomat ongelmat yksinkertaisesti olemalla tekemättä mitään ja ajattelemalle asioiden järjestyvän toisten tekemän työn tuloksena. Käytännön tasa-arvotyötä tekevillä ei tälläisiä harhaluuloja voi olla.

Tittelityy kirjoitti:

Kysymys: "Mitä on itse tehnyt vääryyksien korjaamiseksi", on omalla selkeällä tavallaan osoitus haluamastasi keskustelun suunnasta. Mielipiteet toki tuovat ihmisten typeryyden tai jopa peräti jotain muuta esille, etenkin jos puheenvuorot perustuvat täydelliseen ymmärtämättömyyteen keskusteltavasta asiasta. Omaa erinomaisuuttaa mielipiteiden avulla on kohtalaisen vaikea esiintuoda, siihen täytyy liittää jo henkilöhistoriaa.

Yhteiskunnallisen toiminnan otin mukaan, koska olet useissa viesteissä kysellyt: "Mitä henkilökohtaisesti on tullut tehdyksi". Ajattelin kysäistä, kuinka paljon yhteiskunnallista toimintaa tarvitaan, jotta mielipiteille tulisi riittävästi panoa näissä keskusteluissa. Varsin loogista on pyrkiä määrittelemään nämä uskottavuuden rajat.

Feminismi on naisasialiike samoin, kun vammaisten asioita ajava liitto on vammaisten asioita ajamaan pyrkivää yhteiskunnallista toimintaa. Tasa-arvoa on mahdotonta ajaa kaikkien puolesta, siksi yhteiskunta on järjestynyt erilaisiksi etujärjestöiksi. Kaikkien ihmisten etuja ajamaan on perustettu puolueita, jotka nekin toimivat oman viiteryhmänsä etujen ensisijaisina ajajina. Kaikkien etuja ajava on varsinainen idealisti tai sitten yksinkertaisesti ymmärtämätön yhteiskunnallisen päätöksenteon prosesseista. Molenpien sukupuolien kohtaamia yhteiskunnallisia ongemia voi toki havaita, toimia ei kuitenkaan voi joka rintamalla, sellainen toiminta ei ole uskottavaa.

Sukupuolten välillä olevat eturistiriidat ovat olemassa vieläkin. Feministit pyrkivät kohentamman naisten asemaa, koska siinä on TODETTUJA epäkohtia olemassa -myös työelämässä. Yksittäisen työelämässä menestyneet naiset eivät tätä satojen naisten todellisuutta miksikään muuta. Asemaa työmarkkinoilla ei korjata sillä, että tuijotetaan silmät ihastuksesta soikeina menestyneitä johtajattaria ja ajatellaan, että se on siinä. Niin kauan, kun naiset kertovat ongelmia olevan ja nämä ongelmat pystytään todentamaan todellisiksi,niin kauan töitä on tehtävä ja ääntä tasa-arvon vuoksi myös pidetään. Keskustelu siis jatkuu myös feminismi palstalla edelleen yhteiskunnallisesti painottuneena.

Kaikkeien tasa-arvoa ajattelevat ovat usein ratkaiseet eturistiriitojen tuomat ongelmat yksinkertaisesti olemalla tekemättä mitään ja ajattelemalle asioiden järjestyvän toisten tekemän työn tuloksena. Käytännön tasa-arvotyötä tekevillä ei tälläisiä harhaluuloja voi olla.

Lue lisää

on monia. Ja omani on, että nykyaikana naisten ongelmat työelämässä ovat varsin huomaamattomat. Tuskin kukaan katselee johtajattaria sen enempää kuin johtajiakaan silmät suurena ja ihailua täynnä. Tosiasia on ettei sitä laskikattoa kylläkään ole, ei ainakaan siinä mittapuussa kun sitä monesti halutaan korostaa. En kiellä sitä etteikö sitä olisi ollut, mutta kummallista kyllä minä, ystäväni, tuttavat tai edes samaa ikäkanttia olevat sukulaiset eivät ole, vielä ainakaan, siihen lasikattoon törmänneet. Olemme kukin edenneet siihen mihin on rahkeet riittänyt. Alkaa hieman jo tuntua tuo työelämän lasikatto siltä, että jos mies saa naisen havitteleman paikan niin liki automaattisesti hymähdetään sitä lasikattoa. Ei oteta huomioon sitä, että oliskohan se toinen hakija ollut pätevämpi. Jos työnantaja ei halua palkkaa selkeästi raskaana olevaa naista niin siinä on kysymys jostain ihan muusta kuin lasikatosta.

Rivien välistä voisi jopa sen lukea, että nainen pitäisi palkata ja ylentää jo ihan sillä kun on nainen, koska nyt jo horistaan jostain kiintiönaisesta. Sama kuin jenkeissä aloitettiin jokunen vuosi sitten se kiintiö tumma henkilö lait. Ei varmasti niillä kiintiöihmisillä ole niin hyvä töissä kun olisi jos olisivat saaneet paikan omin avuin.

"satojen naisten todellisuutta muuta"..? Missä ne sadat naiset sijaitsevat? Isoimmalla pallilla, joka suomessa on, istuu nainen. Ministereissä on naisia. Eduskunnan puheenjohtaja edelliskaudella oli nainen, joka lopetti omasta tahdostaan. Yritysmaailmassa on naisia, rikkaita sellaisia. Niin missä se lasikatto on? Kuka määrittelee, että lasikatto kolahti päähän, eikä se ettei rahkeet ja ammattitaito riittänyt?

En halua mitenkään pilkata niitä naisia, jotka tämän kokivat jokin aika sitten (noin 10v takaisinpäin), enkä vähättele niiden naisien uurastusta, joiden ansiosta asiat ovat tällä mallilla kuin nyt on. Mutta kummastelen tätä nykyaikaa, että missä sitä syrjintää tapahtuu? Sen kyllä käsitän, että palkkaerot nais-ja miesvaltaisilla aloilla on, mutta sehän ei ole se lasikatto, johon naisen eteneminen on tyssännyt miehisessä maailmassa.

johtajatar1 kirjoitti:

on monia. Ja omani on, että nykyaikana naisten ongelmat työelämässä ovat varsin huomaamattomat. Tuskin kukaan katselee johtajattaria sen enempää kuin johtajiakaan silmät suurena ja ihailua täynnä. Tosiasia on ettei sitä laskikattoa kylläkään ole, ei ainakaan siinä mittapuussa kun sitä monesti halutaan korostaa. En kiellä sitä etteikö sitä olisi ollut, mutta kummallista kyllä minä, ystäväni, tuttavat tai edes samaa ikäkanttia olevat sukulaiset eivät ole, vielä ainakaan, siihen lasikattoon törmänneet. Olemme kukin edenneet siihen mihin on rahkeet riittänyt. Alkaa hieman jo tuntua tuo työelämän lasikatto siltä, että jos mies saa naisen havitteleman paikan niin liki automaattisesti hymähdetään sitä lasikattoa. Ei oteta huomioon sitä, että oliskohan se toinen hakija ollut pätevämpi. Jos työnantaja ei halua palkkaa selkeästi raskaana olevaa naista niin siinä on kysymys jostain ihan muusta kuin lasikatosta.

Rivien välistä voisi jopa sen lukea, että nainen pitäisi palkata ja ylentää jo ihan sillä kun on nainen, koska nyt jo horistaan jostain kiintiönaisesta. Sama kuin jenkeissä aloitettiin jokunen vuosi sitten se kiintiö tumma henkilö lait. Ei varmasti niillä kiintiöihmisillä ole niin hyvä töissä kun olisi jos olisivat saaneet paikan omin avuin.

"satojen naisten todellisuutta muuta"..? Missä ne sadat naiset sijaitsevat? Isoimmalla pallilla, joka suomessa on, istuu nainen. Ministereissä on naisia. Eduskunnan puheenjohtaja edelliskaudella oli nainen, joka lopetti omasta tahdostaan. Yritysmaailmassa on naisia, rikkaita sellaisia. Niin missä se lasikatto on? Kuka määrittelee, että lasikatto kolahti päähän, eikä se ettei rahkeet ja ammattitaito riittänyt?

En halua mitenkään pilkata niitä naisia, jotka tämän kokivat jokin aika sitten (noin 10v takaisinpäin), enkä vähättele niiden naisien uurastusta, joiden ansiosta asiat ovat tällä mallilla kuin nyt on. Mutta kummastelen tätä nykyaikaa, että missä sitä syrjintää tapahtuu? Sen kyllä käsitän, että palkkaerot nais-ja miesvaltaisilla aloilla on, mutta sehän ei ole se lasikatto, johon naisen eteneminen on tyssännyt miehisessä maailmassa.

Lue lisää

Samaa mieltä mielipiteistä, niitä on monenlaisia. Mielipiteiden perusteella rakenettu maailmankuva on siksi varsin ohut ja riittämätön. Minä ja minun ystäväni kokemuspiiri on ns. liian suppea otanta -tutkimustuloslosten tekemiseen. Käsitys yhteiskunnasta joka muodostuu omien ja lähipiirin kokemuksille, voi hyvinkin helposti olla varsin erikoinen. Ihmisten todellisuus on hieman laajenpi, kuin suurinkaan kaveripiiri, siksi yhteiskunnallisia tutkimuksia tehdään ja siksi laajemmaan keskusteluun pyrittäessä näitä tutkimuksia myös hyväksi käytetään.

Lasikatto on lähinnä yliopistotasoisen koulutuksen saaneiden ongelma. Ongelma koskettaa yllättäen myös niitä naisia, jotka ovat kouluttautuneet perinteisille miesaloille. DI.t, ekonomit, toimittajat jne... ovat kyselytutkimuksissa kokeneet jäävänsä sukupuolensa takia valitsematta. Ehkä kyselitutkimuksien tekijät ovat tehneet sen virheen, etteivät ole ymmärtäneet kysyä sinulta ja ystäviltäsi, luonnollisesti vastaukset olisivat silloin olleet toisenlaiset ja kaikki yhteiskunnassamme siis hyvin?

Tittelityy kirjoitti:

Samaa mieltä mielipiteistä, niitä on monenlaisia. Mielipiteiden perusteella rakenettu maailmankuva on siksi varsin ohut ja riittämätön. Minä ja minun ystäväni kokemuspiiri on ns. liian suppea otanta -tutkimustuloslosten tekemiseen. Käsitys yhteiskunnasta joka muodostuu omien ja lähipiirin kokemuksille, voi hyvinkin helposti olla varsin erikoinen. Ihmisten todellisuus on hieman laajenpi, kuin suurinkaan kaveripiiri, siksi yhteiskunnallisia tutkimuksia tehdään ja siksi laajemmaan keskusteluun pyrittäessä näitä tutkimuksia myös hyväksi käytetään.

Lasikatto on lähinnä yliopistotasoisen koulutuksen saaneiden ongelma. Ongelma koskettaa yllättäen myös niitä naisia, jotka ovat kouluttautuneet perinteisille miesaloille. DI.t, ekonomit, toimittajat jne... ovat kyselytutkimuksissa kokeneet jäävänsä sukupuolensa takia valitsematta. Ehkä kyselitutkimuksien tekijät ovat tehneet sen virheen, etteivät ole ymmärtäneet kysyä sinulta ja ystäviltäsi, luonnollisesti vastaukset olisivat silloin olleet toisenlaiset ja kaikki yhteiskunnassamme siis hyvin?

Lue lisää

aina voi. Sinäkin. En väittänytkään, että juuri minulta tai minun ystäviltäni pitäisi kysyä ja silloin maailma olisi kukkeista kukkein. Enkä sanonut, että lähipiirini olisi se maailman/suomen kuva. Mutta ihme juttu, monen moista tallaajaa siihenkin mahtuu ja kovin ovat suppeat, ainakin sinun mielestä, meidänkin kokemukset kun emme ole olleet suuren sorsinnan kohteena, joka kuitenkin jossakin vaanii odottaen meitä naisparkoja uhrikseen.

Ihmettelen sitä etten minä tai lähipiirini ole siihen lasikattoon tai syrjintään törmänneet. Ja vaikka ehkä sinulla on suuria vaikeuksia uskoa tätä, niin edes DI.t eivät ole syrjintää kokeneet. Liki kaikkien kyselytutkimuksien otanta on alle 2000 henkilöä. Sekö kattaa mielestäsi koko suomen ja naisten aseman? Missä kohden sitä tutkimusta oikeasti otetaan selvää onko valitsematta jättäminen ollut sukupuolesta vaiko taidosta kiinni? Tutkimukset perustuvat "minusta tuntuu" vastauksiin, ei siihen mikä se perustelu on ollut.

Yleisestikkin ihmisten käsitykset yhteiskunnasta muokkautuu juuri omien ja lähipiirin kokemuksista ja tunnoista. Vai mitäs luulet onko byrokratian pyörteisiin joutuneella samanlainen kuva yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta kuin henkilöllä joka ei ole siihen pyörteeseen joutunut. Vai miten sinä luot käsityksen ympäristöstäs? Käymällä tilastokeskuksen sivuilla tavaamassa erilaisa otoksia tutkimuksista ja puristelemalla päätä kuinka kamalaa on olla suomalainen ajattelematta lainkaan omia kokemuksia? Tai lukemalla lehtiä, yhdistämättä käsityksiinsä itseensä ja lähipiiriään? Noin jos yhteiskunnallisen kuvan piirtää verkkokalvoilleen niin ymmärrän enemmän kuin hyvin, jos ahdistaa ja tuntuu, että maailma tai suomi ylipäätään on kökkö paikka, pelkkiä virheitä täysi. Nuo tutkimustulokset ymmärrän ihan hyvin, JOS ne olisivat vain yksi osa keskustelussa, mutta valitettavan moni lukee tuloksia kuin uskovainen raamattua, sisäistämättä ollenkaan sellaista tekstiä joka sivuuttaa tai on täysin päinvastainen kuin se ko tutkimustulos.

johtajatar1 kirjoitti:

aina voi. Sinäkin. En väittänytkään, että juuri minulta tai minun ystäviltäni pitäisi kysyä ja silloin maailma olisi kukkeista kukkein. Enkä sanonut, että lähipiirini olisi se maailman/suomen kuva. Mutta ihme juttu, monen moista tallaajaa siihenkin mahtuu ja kovin ovat suppeat, ainakin sinun mielestä, meidänkin kokemukset kun emme ole olleet suuren sorsinnan kohteena, joka kuitenkin jossakin vaanii odottaen meitä naisparkoja uhrikseen.

Ihmettelen sitä etten minä tai lähipiirini ole siihen lasikattoon tai syrjintään törmänneet. Ja vaikka ehkä sinulla on suuria vaikeuksia uskoa tätä, niin edes DI.t eivät ole syrjintää kokeneet. Liki kaikkien kyselytutkimuksien otanta on alle 2000 henkilöä. Sekö kattaa mielestäsi koko suomen ja naisten aseman? Missä kohden sitä tutkimusta oikeasti otetaan selvää onko valitsematta jättäminen ollut sukupuolesta vaiko taidosta kiinni? Tutkimukset perustuvat "minusta tuntuu" vastauksiin, ei siihen mikä se perustelu on ollut.

Yleisestikkin ihmisten käsitykset yhteiskunnasta muokkautuu juuri omien ja lähipiirin kokemuksista ja tunnoista. Vai mitäs luulet onko byrokratian pyörteisiin joutuneella samanlainen kuva yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta kuin henkilöllä joka ei ole siihen pyörteeseen joutunut. Vai miten sinä luot käsityksen ympäristöstäs? Käymällä tilastokeskuksen sivuilla tavaamassa erilaisa otoksia tutkimuksista ja puristelemalla päätä kuinka kamalaa on olla suomalainen ajattelematta lainkaan omia kokemuksia? Tai lukemalla lehtiä, yhdistämättä käsityksiinsä itseensä ja lähipiiriään? Noin jos yhteiskunnallisen kuvan piirtää verkkokalvoilleen niin ymmärrän enemmän kuin hyvin, jos ahdistaa ja tuntuu, että maailma tai suomi ylipäätään on kökkö paikka, pelkkiä virheitä täysi. Nuo tutkimustulokset ymmärrän ihan hyvin, JOS ne olisivat vain yksi osa keskustelussa, mutta valitettavan moni lukee tuloksia kuin uskovainen raamattua, sisäistämättä ollenkaan sellaista tekstiä joka sivuuttaa tai on täysin päinvastainen kuin se ko tutkimustulos.

Lue lisää

En ole edes aloittanut keljuilua, en ole nähnyt siihen vielä tarvetta.

Työelämään liittyvä syrjintä liittyy minun työhöni, tutkin sitä. En siis käy tilastokeskuksen sivuilla siksi, että voisin puristella päätäni kamalan maailman vuoksi. Minulle toimitetaan tutkimustulokset siksi, että voisin omalta osaltani vaikuttaa kehityksen suuntaan. Ammattiryhmät jotka mainitsin ovat itse ilmoittaneet ongelmista etenimisestä, ryhmiä on toki muitakin.

Suomessa on hyvin kouluttettuja naisia. Kuitenkin naisten osuus päättäjistä on suhteellisen vähäinen, oletko koskaan miettinyt, mistä tämä asiantila kertoo?
Miksi Suomalaiset naiset ovat -suhteellisesti katsoen- menestyneet huonosti työelämässä etenemisessä, huolimatta vahvoista työ perinteistä?

Tutkimustulokset todentuvat esim. siten että niiden tuloksia vertaillaan yhteiskunnan kehitykseen yleisimminkin, länsimaiden keskeinen vertailu on myös hyvin hedelmällistä.

Minua ärsyttää naisten keskinäisen solidaarisuuden puute ja se ettei ymmäretä, että elämää oman piirin ulkopuolella on myös olemassa.

Minä en ole henkilökohtaisesti törmännyt työelämän esteisiin, voisi sanoa oikeastaan päinvastoin, minä olen hyötynyt sukupuolestani aika monella tavalla. Niin röyhkeä en kuitenkaan ole, että kuvittellisin olevani oikeutettu epäilemään toisten naisten kokemuksia.

Den X, edes mennyt kiinalainen valtio-ja talousmies sanoi aikanaan.

"ei ole väliä onko kissa musta tai valkoinen, jos se osaa pyydystää hiiriä."

epikuros kirjoitti:

Den X, edes mennyt kiinalainen valtio-ja talousmies sanoi aikanaan.

"ei ole väliä onko kissa musta tai valkoinen, jos se osaa pyydystää hiiriä."

...sanoi myos etta Keskivaltakunta muistuttaa jokea, jossa (kansalaiset) edetaan kavelemalla keskella jokea askel kerraallaan, tunnustelemalla samalla pohjaa.

Eika koskaan voi seisoa samassa virrassa kaksi kertaa.

Hyvin arvostettu salli. Toisin kuin Mao Z tai Jiang ZM.

Saman voi tosin varmaan soveltaa muihinkin valtioihin. Koko maailma on poliittinen..