Mietitty vilpittömästi vilpittömyydestä.

Tuolla eräässä toisessa aloituksessa joku "viisas ihminen" kehoitti meitä miettimään jos yksistään vilpittömyys riittää Jumalalle?

Mielestäni kysymys oli yksi parhaita mitä tällä palstalla on esitetty aikoihin, joten näin ilomielin "vaivan" vastata. Koska vastauksesta tuli aika pitkä niin sanon jo nyt tässä että olisi hyvä saada muiltakin VILPITTÖMIÄ vastauksia.

Tässä minun vastaukseni:
Yhteenveto:
Ihmisviisauden päätelmä: Ihmisen sielu on kuolematon ... uskoa vai ei uskoa???

Raamattu ainakin väittää vastaan:

1 Tim.
15 jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,

16 jolla AINOALLA on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

-
Tosin raamattu lupaa, että sille joka uskoo iankaikkinen elämä on mahdollista, että Jumalan armosta Jeesuksessa voi saada iankaikkisen elämän, kun Jumala siirtää ihmisen kuoleman vallasta luokseen.. sinne iankaikkiseen elämään.

1. Joh. 3:
14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei KENESSÄKÄÄN MURHAAJASSA OLE IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ, joka hänessä pysyisi.

kumpaa uskoa ??

Ei tämä oikein siltä näytä että ikuinen elämä olisi mahdollista jossain muualla kuin Jumalan luona.
--------------------------------------------------

Ihmisviisauden päätelmä: Lakia ei ole ... se ei meitä koske ...

panee kyllä vähän mietteliääksi - olisiko ikuinen elämä olisi mahdollista vaikka sen eläisi kuinka tahansa??

että elintapa ei vaikuttaisi siihen että voi elää ikuisesti.

Nyt kun raamattu on selvästi sanonut, että ikuinen elämä on vain Jumalan luona, herää kysymys mitä tarkoittaa Jumalan luona? Onko se Jumala meissä vai me Jumalan valtakunnassa ?? tai ehkä molempia.. Siis Jumala meissä kun olemme Jumalan valtakunnassa.

Mitä tarkoittaa Jumala meissä?
Että me teemme oman tahtomme? (riittää kun katselee ympärilleen maailmassa niin ymmärtää että se täytyy olla Jumalan tahto mikä on ikuinen ei ihmisen - viisas tai ei).

Mitenkä on Jumala tahtonsa ilmoittanut?
Raamatussa? Mutta Raamatun käskyt? onko ne heitetty roskiin? Vai olisikohan niin että ne onkin nyt kirjoitettu uskovan sydämeen?

Mutta miksi vasta nyt? Sen jälkeen kun Jeesus oli maksanut ihmiskunnan syntivelan miksi ei ennen?? Miksi ne ennen olivat kivitauluissa ja nyt sydämmissä?

Ja miksi vasta Jeesus kykeni pitämään lain???

Raamattu sanoo että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Jeesus oli siis ihmisen ja Pyhän Hengen lapsi. Ihminen ja Jumalan poika, siksi hän kykeni siihen mihinkä ei kukaan muu ole kyennyt.

Siis ei meiltä ihmisiltä voitu oikeastaan vaatiakaan, että me olisimme voineet lain pitää, koska se kertakaikkiaan oli mahdottomuus. Meillä kun oli vain vajavainen "ihmis henki" ja se ei ole kovinkaan pyhä - täytyy vain valittaen tunnustaa.

Koska vain puhdas Pyhä Henki voi tulla Jumalan luo ja siten saada iankaikkisen elämän olemme me ihmiset siis auttamattomasti kuoleman omia.

Tai ... Olemmeko?

Raamattu sanoo, että Jeesus on maksanut meidän lainrikkomuksemme omalla verellään (kovan hinnan) ottamalla päälleen tekojemme seuraukset.

Toisin sanoen hän kuoli kertakaikkiaan meidän edestämme sen kuoleman joka on seurausta väärin eletystä elämästä, meidän väärin eletystä elämästämme. Jeesus otti kuolemamme itselleen.

Siis Jeesus jolla oli Jumalan Pyhä Henki itsessään oli synnitön ja oli valmis siirtymään Jumalan valtakuntaan ilman kuolemaa kuoli meidän tähtemme. Kukaan ei voi rakastaa enemmän kuin se joka antaa elämänsä toisten edestä.

Entä me? ilman Pyhää Henkeä olemme yhä kuolleitten kirjoissa, mutta Raamattu lupaa, että jokainen joka VILPITTÖMÄSTI avaa sydämmensä Jumalalle ja uskoo että syntivelat on maksettu Jeesuksessa, saa Pyhän Hengen avun ja siten myös iankaikkisen elämän. Suurta!!! Jumalan rakkaus on suurta!!

Mitäs se viisas ihminen kehoitti meitä miettimään?

Juu niin ..

Hän sanoi:
Vilpittömyys ei taida ollakaan arvo sinänsä, koska voihan ihminen olla myöskin vilpittömästi väärässä.

Totta, mutta Pyhä Henki ei voi olla väärässä.

Siis mistä tiedämme onko Pyhä Henki meidän ohjaajamme vai ei?

Raamatusta saamme seuraavan vastauksen:
Meidät tunnetaan meidän hedelmistämme. Siitä että olemme Jeesuksen seuraajia ja teemme samoja tekoja kuin hän. Siitä meidät tunnetaan ...

Jeesus joka rakasti ihmisiä niin paljon, että antoi oman elämänsä kuolemalle heidän puolestaan sanoi taivaalliselle Isälleen:
Joh. 17:26
Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."

Tältä näyttää Jumalan rakkaus jonka Isä oli pojalleen osoittanut:

Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

(Siis lakikin on yhä olemassa ja sen täyttää se joka pysyy Jumalan rakkaudessa, mutta se on erittäin vaikeaa jos ei ole saanut Pyhän Hengen avustusta).

1. Kor. 13:1
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

1. Kor. 13:2
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

1. Kor. 13:3
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

1. Kor. 13:4 > :5
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa

1. Kor. 13:8
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

Se ihminen jolla on Jumalan Pyhä Henki, jonka Jeesus on lähettänyt uskovaisten sydämmeen, se ihminen rakastaa lähimmäisiään samoin kuin Jeesus teki. Saman taivaallisen Isän Pyhän Hengen voimalla kuin Jeesus rakasti meitä niin paljon että hän antoi henkensä meidän edestämme.

Mitenkä se nyt olikaan?

1. Kor. 13:4 > :5
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa
---

Raamattu sanoo myös näin:

2. Kor. 5:14
sillä Kristuksen RAKKAUS pakottaa meitä.
Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet.

2. Kor. 6:6
Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus,

2. Kor. 13:14
Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!