Kekkonen oli

nukke laulava tuo... Mutta mitä hyviä puolia sitten hänessä oli ennen -30 lukua ? Kerrotaan Kekkosen olleen
Neuvostoliiton presitentin Breznevin näköisen nuken kanssa saunassa. Nauhalta kuului Breznevin puhe, mutta Kekkonen oli niin jurrissa ettei tajunnut asiaa. Lieneekö sitten totta ? Julkisuuden henkilöiden takaakin taitaa löytyä perättömiä juoruja, kun niitä löytyy ihan tavallisten ihmisten takaakin. Minusta Kekkonen oli loistava persoonallisuus, kuten Virolainen , Vennamo ja jopa Saarinen , muiden jäädessä kaus taakse

vain vahanukke, kirjoitti:

nukke laulava tuo... Mutta mitä hyviä puolia sitten hänessä oli ennen -30 lukua ? Kerrotaan Kekkosen olleen
Neuvostoliiton presitentin Breznevin näköisen nuken kanssa saunassa. Nauhalta kuului Breznevin puhe, mutta Kekkonen oli niin jurrissa ettei tajunnut asiaa. Lieneekö sitten totta ? Julkisuuden henkilöiden takaakin taitaa löytyä perättömiä juoruja, kun niitä löytyy ihan tavallisten ihmisten takaakin. Minusta Kekkonen oli loistava persoonallisuus, kuten Virolainen , Vennamo ja jopa Saarinen , muiden jäädessä kaus taakse

Lue lisää

Minä kirjoitin:"hyviä puolia hänessä ei 1930-luvun jälkeen ollutkaan".
Sinä kirjoitit:"Mutta mitä hyviä puolia sitten hänessä oli ennen -30 lukua ?
Rajauksellasi jää 1930-luku kokonaan käsittelemättä.

Se kielipuolesta. Kekkosessa oli ennen 1930-lukua hyviä puolia: hän soti punakapinassa valkoisten puolella ja innokkaasti sotikin. 1920-luvulla hän toimi Valtiollisen poliisin kuulustelijana ja mukiloi kommunisteista ulos kaikenlaista.

1930-luvulla Kekkonen toimi SVUL:n (Suomen valtakunnallinen urheiluliitto) puheenjohtajana ja lopetti vuosikausiksi Suomi-Ruotsi-maaottelut, koska ruotsalaiset olivat katkaisseet Paavo Nurmen urheilu-uran ammattilaissyytöksillään 1932 ennen Los Angelesin olympialaisia.

Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta. Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka.

Näin Kekkosen elämä siis ajallisestikin jakautui kahteen yhtä pitkään jaksoon, hyvään ja huonoon, valkoiseen ja punaiseen. Hän oli Janus-kasvoinen mies monessakin mielessä.

ymmärtäminen, vaan katseen siirtäminen varsinaisesta työstä ajatuskatkon aikaansaamiseksi = keskittyminen uudelleen työhön, eli ei palstalle. No se siitä. Kertomasi oli tuttua ennestään. Muistan hyvin kun sotakorvaukset loppuivat ja Kekkonen vaihtui Presitentiksi, Paasikiven saadessa"lemput." Alkoi välittömästi "sortokausi" jos näin voi sanoa, eli työllisyystilanne huononi vuosikausiksi, kunnes vasta vuosikymmenen vaihteessa ajat alkoi paranemaan ja työllisyystilanne koheni. Mielenkiintoiseksi persoonaksi Kekkosen tekeekin juuri hänen äkilliset käännökset, eli niinkuin suutari olisi tökännyt naskalilla takapuoleen. Oma tulkintani on, ehkä muidenkin, että Kekkonen oli pitkävihainen ja hautoi kauan kostoa, joka on havaittavissa kuten kerroit juuri Ruotsi-Suomi maaottelujen kohdalla. Mielenkiintoiseksi tekee myös vastakkain asettelu Vennamon kanssa.

Sologdin kirjoitti:

Minä kirjoitin:"hyviä puolia hänessä ei 1930-luvun jälkeen ollutkaan".
Sinä kirjoitit:"Mutta mitä hyviä puolia sitten hänessä oli ennen -30 lukua ?
Rajauksellasi jää 1930-luku kokonaan käsittelemättä.

Se kielipuolesta. Kekkosessa oli ennen 1930-lukua hyviä puolia: hän soti punakapinassa valkoisten puolella ja innokkaasti sotikin. 1920-luvulla hän toimi Valtiollisen poliisin kuulustelijana ja mukiloi kommunisteista ulos kaikenlaista.

1930-luvulla Kekkonen toimi SVUL:n (Suomen valtakunnallinen urheiluliitto) puheenjohtajana ja lopetti vuosikausiksi Suomi-Ruotsi-maaottelut, koska ruotsalaiset olivat katkaisseet Paavo Nurmen urheilu-uran ammattilaissyytöksillään 1932 ennen Los Angelesin olympialaisia.

Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta. Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka.

Näin Kekkosen elämä siis ajallisestikin jakautui kahteen yhtä pitkään jaksoon, hyvään ja huonoon, valkoiseen ja punaiseen. Hän oli Janus-kasvoinen mies monessakin mielessä.

Lue lisää

"Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta."

Hän ei siis pelännyt olla yksin väärässä, niin kuin ei myöhemmin pelännyt välillä olla yksin oikeassa.

"Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka."

Talven 1943 synkkyydessä, saksalaisten antauduttua Stalingradissa, aloitti Kekkonen pitkän kehityksensä yhdeksi Suomen suurimmista presidenteistä. Pekka Peitsi tunnusti tosiasiat, tajusi mikä Suomen politiikan pitäisi tulevaisuudessa olla, jotta se välttäisi talvi- ja jatkosodan kaltaiset kansalliset onnettomuudet. Mannerheimin-Paasikiven-Kekkosen linja luotiin vv. 1944-1946, kun Mannerheim oli presidenttinä, Paasikivi pääministerinä, Kekkonen oikeusministerinä. Jo tuolloin Kekkonen teki itsestään Paasikiven itseoikeutetun seuraajan, aivan kuten Paasikivi oli itseoikeutetusti Mannerheimin työn jatkaja presidenttinä. Nämä Suomen kolme suurinta presidenttiä pelastivat Suomelle itsenäisyyden ja laajimman mahdollisen riippumattomuuden kylmän sodan maailmassa, Neuvostoliiton kyljessä. He pitivät aisoissa niin äärimmäisen vasemmiston kuin oikeistonkin, ja hallitsivat keskiryhmiin tukeutuen yhä vahvempaa konsensus-Suomea, jonka rakentaminen alkoi heti hävityn sodan jälkeen v. 1944 ja jonka yksimielisyyden huipennus saavutettiin Kekkosen kauden lopulla.

Kekkonen on modernin Suomen isä. Hänen aikanaan Suomesta tuli nykyaikainen hyvinvointivaltio. Tämän mahdollistivat Suomen hyvät idänsuhteet, jotka Kekkonen takasi henkilökohtaisesti, sekä Kekkosen aloitteellinen ja aktiivinen ulkopolitiikka myöskin lännen suuntaan. Suomen kansainvälinen asema oli Kekkosen aikana ainutlaatuisen vahva. Kekkosen kausi oli itsenäisen Suomen kultakautta, ylpeyden aikaa joka tuskin koskaan enää palaa. Nykyinen suomalainen populaarihistoria, jopa tutkimuskin, mustamaalaa Kekkosta, koska ei tahdota myöntää, millaiseen alennustilaan Suomi on hänen jälkeensä ajautunut. Kekkosvastaisella propagandalla legitimoidaan ei-itsenäisen EU-Suomen olemassaoloa ja siihen elimellisesti kuuluvaa presidentinvallan alasajoa, joka on välttämätön muutos, jotta poistuisi viimeinenkin este EU:n virkamiesvallan, sen suomalaisten toimeenpanijoiden ja Suomen kansan väliltä. Suomalaiset eivät tätäkään käsitä.

Paavo Suuri kirjoitti:

"Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta."

Hän ei siis pelännyt olla yksin väärässä, niin kuin ei myöhemmin pelännyt välillä olla yksin oikeassa.

"Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka."

Talven 1943 synkkyydessä, saksalaisten antauduttua Stalingradissa, aloitti Kekkonen pitkän kehityksensä yhdeksi Suomen suurimmista presidenteistä. Pekka Peitsi tunnusti tosiasiat, tajusi mikä Suomen politiikan pitäisi tulevaisuudessa olla, jotta se välttäisi talvi- ja jatkosodan kaltaiset kansalliset onnettomuudet. Mannerheimin-Paasikiven-Kekkosen linja luotiin vv. 1944-1946, kun Mannerheim oli presidenttinä, Paasikivi pääministerinä, Kekkonen oikeusministerinä. Jo tuolloin Kekkonen teki itsestään Paasikiven itseoikeutetun seuraajan, aivan kuten Paasikivi oli itseoikeutetusti Mannerheimin työn jatkaja presidenttinä. Nämä Suomen kolme suurinta presidenttiä pelastivat Suomelle itsenäisyyden ja laajimman mahdollisen riippumattomuuden kylmän sodan maailmassa, Neuvostoliiton kyljessä. He pitivät aisoissa niin äärimmäisen vasemmiston kuin oikeistonkin, ja hallitsivat keskiryhmiin tukeutuen yhä vahvempaa konsensus-Suomea, jonka rakentaminen alkoi heti hävityn sodan jälkeen v. 1944 ja jonka yksimielisyyden huipennus saavutettiin Kekkosen kauden lopulla.

Kekkonen on modernin Suomen isä. Hänen aikanaan Suomesta tuli nykyaikainen hyvinvointivaltio. Tämän mahdollistivat Suomen hyvät idänsuhteet, jotka Kekkonen takasi henkilökohtaisesti, sekä Kekkosen aloitteellinen ja aktiivinen ulkopolitiikka myöskin lännen suuntaan. Suomen kansainvälinen asema oli Kekkosen aikana ainutlaatuisen vahva. Kekkosen kausi oli itsenäisen Suomen kultakautta, ylpeyden aikaa joka tuskin koskaan enää palaa. Nykyinen suomalainen populaarihistoria, jopa tutkimuskin, mustamaalaa Kekkosta, koska ei tahdota myöntää, millaiseen alennustilaan Suomi on hänen jälkeensä ajautunut. Kekkosvastaisella propagandalla legitimoidaan ei-itsenäisen EU-Suomen olemassaoloa ja siihen elimellisesti kuuluvaa presidentinvallan alasajoa, joka on välttämätön muutos, jotta poistuisi viimeinenkin este EU:n virkamiesvallan, sen suomalaisten toimeenpanijoiden ja Suomen kansan väliltä. Suomalaiset eivät tätäkään käsitä.

Lue lisää

Henkilökohtaisen vallanhalun riivaama Kekkonen antoi määräysvallan Moskovalle. 1960- ja 1970-luvut olivat Suomen suurimman henkisen alennustilan ja häpeän aikaa. Media oli suitsittu, kurja, itsesensuroitu ja sensuroitu. "Finnlandisierung" oli yleisesti tunnettu ilmiö koko maailmassa. Neuvostoliiton kaikkinainen arvostelu oli kielletty ja Kekkonen valvoi tätä itse puuttuen haukkumapuheillaan ja -kirjeillään jopa yleisönosastokirjoituksiin. Yhteiskunnan pinnalle nousi huonoin aines, joka riehui punalippujensa kanssa kenenkään estämättä. Henkinen ilmapiiri maassa oli kauhea; Kekkonen uhkasi tuon tuostakin venäläisten miehittävän Suomen, jos hänen tahtoaan ei pilkulleen nodatettu. Odotettiin vain, koska panssarit tulevat Helsinkiin, luokkaviholliset tapetaan ja Siperianjunat lähtevät.

Idänkauppa kasvoi 25 % vuodessa: tahtoo sanoa, että neuvostoöljyn hinta, josta Suomelta perittiin korkeampi hinta kuin vapailla markkinoilla, nousi tuon verran ja samasta öljymäärästä jouduttiin toimittamaan enemmän suomalaistuotteita. Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa oli alkeellista vaihtokauppaa.

Oikeisto ja keskustaoikeisto eristetty vallankäytöstä, vaalituloksilla ei ollut mitään merkitystä: hallitukset muodostettiin aina Kekkosen perseennuolijoista. Kekkonen käytti väärin presidentin laajoja valtaoikeuksia hajottaen mielivaltaisesti laillisesti valittuja hallituksia ja eduskuntia sekä valituttaen itseään rikollisin tai vähintäänkin arveluttavin keinoin valtaan kerta toisensa jälkeen, kunnes aika lopulta armahti Suomea.

Vakuuttavin todistus Kekkosen turmiollisuudesta on, että heti hänen kautensa jälkeen presidentin virkakaudet rajattiin kahteen ja häneltä otettiin pois oikeus hajottaa eduskunta mielivaltaisesti. Tärkein seikka Suomen vapautumisen kannalta oli tietysti Neuvostoimperiumin hajoaminen. Suomi palasi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon 1990-luvun alussa.

Paavo Suuri kirjoitti:

"Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta."

Hän ei siis pelännyt olla yksin väärässä, niin kuin ei myöhemmin pelännyt välillä olla yksin oikeassa.

"Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka."

Talven 1943 synkkyydessä, saksalaisten antauduttua Stalingradissa, aloitti Kekkonen pitkän kehityksensä yhdeksi Suomen suurimmista presidenteistä. Pekka Peitsi tunnusti tosiasiat, tajusi mikä Suomen politiikan pitäisi tulevaisuudessa olla, jotta se välttäisi talvi- ja jatkosodan kaltaiset kansalliset onnettomuudet. Mannerheimin-Paasikiven-Kekkosen linja luotiin vv. 1944-1946, kun Mannerheim oli presidenttinä, Paasikivi pääministerinä, Kekkonen oikeusministerinä. Jo tuolloin Kekkonen teki itsestään Paasikiven itseoikeutetun seuraajan, aivan kuten Paasikivi oli itseoikeutetusti Mannerheimin työn jatkaja presidenttinä. Nämä Suomen kolme suurinta presidenttiä pelastivat Suomelle itsenäisyyden ja laajimman mahdollisen riippumattomuuden kylmän sodan maailmassa, Neuvostoliiton kyljessä. He pitivät aisoissa niin äärimmäisen vasemmiston kuin oikeistonkin, ja hallitsivat keskiryhmiin tukeutuen yhä vahvempaa konsensus-Suomea, jonka rakentaminen alkoi heti hävityn sodan jälkeen v. 1944 ja jonka yksimielisyyden huipennus saavutettiin Kekkosen kauden lopulla.

Kekkonen on modernin Suomen isä. Hänen aikanaan Suomesta tuli nykyaikainen hyvinvointivaltio. Tämän mahdollistivat Suomen hyvät idänsuhteet, jotka Kekkonen takasi henkilökohtaisesti, sekä Kekkosen aloitteellinen ja aktiivinen ulkopolitiikka myöskin lännen suuntaan. Suomen kansainvälinen asema oli Kekkosen aikana ainutlaatuisen vahva. Kekkosen kausi oli itsenäisen Suomen kultakautta, ylpeyden aikaa joka tuskin koskaan enää palaa. Nykyinen suomalainen populaarihistoria, jopa tutkimuskin, mustamaalaa Kekkosta, koska ei tahdota myöntää, millaiseen alennustilaan Suomi on hänen jälkeensä ajautunut. Kekkosvastaisella propagandalla legitimoidaan ei-itsenäisen EU-Suomen olemassaoloa ja siihen elimellisesti kuuluvaa presidentinvallan alasajoa, joka on välttämätön muutos, jotta poistuisi viimeinenkin este EU:n virkamiesvallan, sen suomalaisten toimeenpanijoiden ja Suomen kansan väliltä. Suomalaiset eivät tätäkään käsitä.

Lue lisää

tarvittaessa oikein. Käännettyään takkiaan kerran hän pysyi valitsemallaan tiellä uskollisesti äkillisistä reaktioista huolimatta. Hannu Rautkallio on tehnyt päätelmän, että juuri Paasikivi - Kekkosen linjan ideoija ja luoja oli juuri Kekkonen, joka järjesti Paasikiven presitentin paikalle, jotta itse saisi oikeusministerin paikan. Näin hän pääsi teilaamaan vastustajiaan. En tiedä mistä Rautkallio on päätelmänsä tehnyt, mutta Kekkonen osasi tarvittaessa toimia häikäilemättömästi ja käyttää tilanteen edukseen. Neljä- ja viisikymmentä vuosikymmenien lehtiarkistot selvittäisi paljon asioita, jos aikaa riittäisi siihen. Kekkosesta tekee mielenkiintoisen myös se, että hän osasi käsitellä Neuvostojohtajia niin, että säilytti luottamuksen. Kun Kekkonen eväsi Kuusisen viisumin Suomeen, herää myös kysymys millä hän perusteli Neuvostojohdolle sen. Oliko siis Kuusinen niin epäluotettava jo siinä vaiheessa myös Neuvostojohdolle ?

Sologdin kirjoitti:

Minä kirjoitin:"hyviä puolia hänessä ei 1930-luvun jälkeen ollutkaan".
Sinä kirjoitit:"Mutta mitä hyviä puolia sitten hänessä oli ennen -30 lukua ?
Rajauksellasi jää 1930-luku kokonaan käsittelemättä.

Se kielipuolesta. Kekkosessa oli ennen 1930-lukua hyviä puolia: hän soti punakapinassa valkoisten puolella ja innokkaasti sotikin. 1920-luvulla hän toimi Valtiollisen poliisin kuulustelijana ja mukiloi kommunisteista ulos kaikenlaista.

1930-luvulla Kekkonen toimi SVUL:n (Suomen valtakunnallinen urheiluliitto) puheenjohtajana ja lopetti vuosikausiksi Suomi-Ruotsi-maaottelut, koska ruotsalaiset olivat katkaisseet Paavo Nurmen urheilu-uran ammattilaissyytöksillään 1932 ennen Los Angelesin olympialaisia.

Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta. Sitten noin vuonna 1943 hänellä alkoivat huonot ajat, jotka kestivät vuoteen 1986 saakka.

Näin Kekkosen elämä siis ajallisestikin jakautui kahteen yhtä pitkään jaksoon, hyvään ja huonoon, valkoiseen ja punaiseen. Hän oli Janus-kasvoinen mies monessakin mielessä.

Lue lisää

"Vielä alkuvuodesta 1940 Kekkonen oli eduskunnassa ainoa, joka äänesti Talvisodan jatkamisen puolesta."


Kekkonen ja Niukkanen olivat innokkaimmin Talvisodan jatkamisen kannalla. Molemmat oli Maalaisliitolaisia ja Niukkanen oli puolustusministeri. Yleensäkin monet Maalaisliittolaisista oli sodan jatkamisen kannalla. Tuossakin on yksi sellainen:

http://wapedia.mobi/fi/Uuno_Hannula


Tarkennetaan tarvittaessa lisääkin.

Uutta hämmästyttävää tietoa äsken avatusta KGB:n arkistoista. Kaikki on näköjään mahdollista!

Senegalissa 1969 kirjoitti:

Uutta hämmästyttävää tietoa äsken avatusta KGB:n arkistoista. Kaikki on näköjään mahdollista!

Saimmeko 1969 Senegalin loman aikana pressaksi KGB:n muokkaaman varamiehen?